Jos valtion kansantuote on korkea ja hintataso ylhäällä, ei preeriaviljoilla kuuhun mennä. Muutamat harvat elintasovaltiot ovat menestyneet jollakin vehnällä, Australiassa voi olla 50000 ha:n viljapelto, toki sellaisesta alasta jotain tulee. Uudessa-Seelannissa on lauhkeaa ja sataa ympäri vuoden, ja satotasot ovatkin semmoista 15000 kg/ha, kun maa muutenkin hukkuu karjanlantaan. Norja on rikas öljyvaltio, jolla on varaa maksaa viljelijöille mitä tarvitsevat. Maissinviljely, jonka satotaso voi olla lähes 20 t /ha on USA:ssa bioetanolituotannon kylkiäinen. Soijapapu sielläkin on tuottoisampi kuin viljat.
Ukrainat ja Venäjät, niissä viljalla on jotakin arvoa, kun esimerkiksi Ukrainan BKT on jossakin 5000 euron tienoilla. Palkkataso kilpailukykyinen.
Suomessa on potentiaalia erikoisviljelyyn, puolivillaiset sivutoimiviljelijät eivät siihen kelkkaan pysty lähtemään. Sokerijuurikas, peruna, kumina, hamppu, tattari, härkäpapu ja palko- ja tuoreherneet, siinä on vuotuista viljelyalaa ylikin 100000 ha, top-200 viljelijälle elanto. Teollisuus viljelyttää nämä ja teollisuus keskittää. Luomulle on oma tilauksensa, en usko siihen, että luomu jätettäisiin pulaan.
Voimavaroiltaan hajaantuneet sivutoimiset ja harrastelijat, tavanomaisesti viljelevät, jäävät taistelemaan toistensa kanssa preeriaviljojen haaskan rippeiden perässä.
-SS-