Sänkeä kun kähjää auki, niin tuntuu, että onpa helposti muokkautuvaa savea - no onhan siinä sitäkin, mutta sitten on sitä kovaa kokkaraa. Varpajyrä on äkeessä, muttei ihan pieneksi silti mene. Ei mene hiesuinenkaan maa kertaäestyksellä tomuksi. Syysmuokatuista tuntuu tulevan multaa helpommin. Sänget eivät ole vuosikausiin muokkautuneet näin vaivalloisesti, onko niitä vuosikausiin näin paljon ollutkaan.
Omat on kaikki syysmuokattuja. Syysvehnän, rukiin, pavun ja herneen jälkeen maat meni viime syksynä hienoksi, liian hienoksi. Toista olisi kun olisi jotain ohran jälkeistä louhikkoa..
Kuitenkin syys ja kevätsateet liettivät pinnan ja nyt ei sit murene.
Tuo nyt omaa päätelmää, tiedä sit onko mitään perää. Lopputulema se et syysmuokkauksia jos tekee niin saatava jäämään karkeammaksi kenties..