Digiosaaminen on käsite, joka ei sisällä käytännössä yhtään digitaalisuuden osaamista. Nykyään suurin osa digiasioista on tehty jo niin helpoksi, että itse tietokoneosaaminen on käytännössä nolla. Tämä koskee etenkin nuoria.
Jo nyt on nähtävissä, kuinka koodauksen opetus pienille lapsille menee niin kovaa metsään, että ihan hirvittää. Miksi pitää opettaa lapsille koodausta, mikä ei ole koodausta? Ehkä sillä vaan herätellään kiinnostusta, mutta varovainen pitäisi olla.
Tietokonehan ei toimi koodilla. Se toimii käskyillä. Käskyistä syntyy ohjelma, jota prosessori käsittelee. Prosessori taas voi käskyjen avulla koodata erilaista dataa haluttuun muotoon.
Koko ajan vähenee se porukka, joka osaa ja ymmärtää itse tietokoneen toimintaa. Ilman tätä porukkaa, ei ole myöskään mahdollista luoda sellaisia ympäristöjä, jossa nykyaikainen ohjelmoija osaa toimia. Ja sitten tämä jengi "koodaa" ohjelmia ihmisten käyttöön, joiden pitää osata vain naputella kosketusnäyttöä tai hiirtä kiduttaa.
Mutta näin sen pitääkin olla. Ei sen loppukäyttäjän pidäkään osata digittää menemään, vaan klikkailla oikeita painikkeita ja näppäillä oikeita näppäimiä. Mutta sitä höyrykattilaa ylläpitäviä hiiliukkoja alkaa olla yhä vähemmän. Ja se on se juttu, jonka vuoksi laitteissa on haavoittuvuuksia ja sitä loputonta "akkuirti" tai uudelleen käynnistys rumbaa.
Äfsekuren hyppönen sanoi, että tämä iot-hype on sellainen, josta jälkipolvemme tulevat kiittävään meitä. Mutta ei ollenkaan positiivisella tavalla.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.