Enemmän nyt menee rahaa tukemiseen kuin silloin .
Tuottajahinnat pitää tavalla tai toisella saada nousemaan .
Ota asioista selvää, mutta selvästikään et aio ottaa, koska riittää, että olet kuullut. Maataloutta tuki kuluttajien korkeahintajärjestelmä, eli tosiasiallinen maatalousvero. Tämän kuluttajen maksaman maatalousveron suuruus vuonna 1981 oli noin 21 %. Valtiolta meni rahaa suunnilleen sama määrä kuin nykyisin, mutta suorien tukien maksamiseen ja etenkin ulkomaiden kuluttajien ruokkimiseen, vientitukien muodossa.
Kannattaa lukea ajatuksella esimerkiksi Lauri Kettusen Suomen Maatalous vuonna 1990, siinä selviää, että jo 1990 oli suuria ongelmia, GATT-neuvottelujen ja myös ETA - neuvottelujen aikana. Vientitukien vähittäinen poistuminen oli jo pakko päättää, Ruotsi oli alkanut alentaa sisäisiä maataloushintojaan, rajasuoja olisi ollut ainoa ase enää. On muistettava myös, että peltojen pakkokesannointi ja raivauksen täyskielto, sekä investointikiellot olivat laajemmat kuin nykyisin, koska aivan kaikista maataloustuotteista oli suurta ylituotantoa. Ruistakin oli 1990 kolmen-neljän vuoden varasto, johtuen rock'n roll tavoitehinnasta (3,10 mk) , joka olisi nykyarvoltaan 800 EUROA TONNI !!!!!. Samaan aikaan Saksassa oltiin 150 euron tienoilla vehnällä ja rukiilla !
Se, että 2/3 nykyisistä valtion lisäkuluista maatalouteen on normaaleihin eurotukiin verrattuna kansallisia lisävirityksiä, on pelkästään ideologinen valinta. Ne olisivat samalla tasolla, vaikka oltaisiin EU:n ulkopuolella. Norjan maatalous on esimerkkinä, korkeampi tukitaso kuin jopa Suomessa. Meillä ei vain olisi tuhannen miljardin euron öljyrahastoa avittamassa viljelijöiden elinkeinoa.
-SS-
