Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 19.02.11 - klo:11:52

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 19.02.11 - klo:10:48

Maksaahan se toki. Mutta mun mielestäni pienetkin hommat pitää ensin suunnitella asianmukaisesti, suunnitelmasta saat mm. melko valmiin ostoslistan tarpeista jne. Kaiken tämän pohtimiseen menee myös aikaa. Ja sitten vaikka se tuki katoaisikin suunnitelman kuluihin, niin saat sä sillä sen suunnittelun.

Tuo tarvikelista totta, helppo tilata omiinkin ojituksiin tarvikkeet.

Suunnittelun myötä tulee kartta, tämä löytyy sitten vuosienkin päästä salaojakeskuksesta vaikka omat hukkaan joutuisikin. Omatekoisessa suunnitelmassa kartat oltava tallessa, kartan hävitessä katoaa myös ojien paikkatieto

Kyllä ne putket sieltä löytyy kun aikansa tökkii piikkiä maahan. Täydennysojitusta varten etsin vanhat putkilinjat tuolla tavalla. Ja viime kesänä ojat olisi löytyneet kasvuston perusteella muutaman sentin tarkkuudella. Ja näköjään karttapaikan viimekeväiset uudet ilmakuvat toimii myös salaojakarttana

Salaojaporukalla oli putket ja tarvikkeet mukana, itse ei tarvinnut järjestää kuin soraa.

Ei täällä tartte järjestää edes soraa, salaojaporukka hommaa senkin mikäli haluaa.

Mulla karttapaikan ilmakuvat salaojakarttoina, siihen olen piirtänyt salaojien paikat. Totta tuo kuivien vuosien vitsaus, ojanpaikat näkyy tarkasti. Ja kaikki muutkin alle 150 vuotta vanhat toimet pelloilla, mm. 1800-luvun sarkajako ennen isojakoa

Piikillä ei ojia löydy millään näillä karkeilla hietamailla, piikki ei kosteaan hietaan painu samalla lailla kuin saveen tai hiesuun. Vastus salaojasyvyydessä niin kova että menee putkesta läpi huomaamatta Kaivinkoneella löytyy liikuteltu maa helposti.

Joo, en ala muutaman hehtaarin hommiin suunnitelmia tilailemaan, jos urakoitsija pystyy ojitukset ilman sitä tekemään. Putket ja liitosmäärät pystyy itse laskemaan ja jos soran tarpeeseen ojurilla on näkemys, niin se on siinä. Salaojakartta kiva olla olemassa, mutta aika hakeminen on putkissa ollut senkin avulla. Meillä ainakin yllättävän monta kiintopistettä jo hävitetty maisemista, kun kivikareja ja latoja on siivottu pois. Niinkuin sanoin, isommat projektit erikseen. Lähinnä kiinnosti se, että jääkö tuosta tuesta paljon jäljelle muihin kuluihin, kun suunnittelija on ottanut omansa pois.

Suunnittelun myötä tulee kartta, tämä löytyy sitten vuosienkin päästä salaojakeskuksesta vaikka omat hukkaan joutuisikin. Omatekoisessa suunnitelmassa kartat oltava tallessa, kartan hävitessä katoaa myös ojien paikkatieto ::)

Empä kuhtus suunnitelmaa kartaksi. Kartta tehään vasta kun ojitus on valmis. Ja kun ite tekee (tai teettää) kartan gps:llä, niin se on sitte tarkka. Viimesin uusjaon tihitysojitus minkä kartotin, tein laittamalla suunnitelman pohjakuvaksi. Suunnitelma oli tehty vanhojen "karttojen" mukaan. Tihitysojat sitte meni suunnitelman ojien kans kaikki ihan ristiin kartalla :)

Mitä olen omia maita ojinu, niin omilla suunnitelmilla ja putkilaskelmilla aina, paitsi uusjakoalueet. Pikkuputkea pyrin pitämään aina vähän varastossa.

Lainaus käyttäjältä: aurajokilaivuri - 19.02.11 - klo:16:08

Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 19.02.11 - klo:11:52

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 19.02.11 - klo:10:48

Kyllä ne putket sieltä löytyy kun aikansa tökkii piikkiä maahan. Täydennysojitusta varten etsin vanhat putkilinjat tuolla tavalla. Ja viime kesänä ojat olisi löytyneet kasvuston perusteella muutaman sentin tarkkuudella. Ja näköjään karttapaikan viimekeväiset uudet ilmakuvat toimii myös salaojakarttana

Piikillä ei ojia löydy millään näillä karkeilla hietamailla, piikki ei kosteaan hietaan painu samalla lailla kuin saveen tai hiesuun. Vastus salaojasyvyydessä niin kova että menee putkesta läpi huomaamatta Kaivinkoneella löytyy liikuteltu maa helposti.

Viime kesänä etsittiin vanhojen imujen päät ja jatkettiin niistä pellon reunan oikaisuun salaojat.
Siemenurmen sängessä ei kuivanakaan vuonna ojanpaikat erottunut joten ajettiin salaojakoneella poikki imujen vähän oletetun salaoja syvyyden yläpuolelta ja sieltä kainannon pohjasta tökittiin piikillä putken kohdat esille.
Kivasti kyllä kuulee äänestä kun piikillä painaa missä putki on, vaikka putkeen ei suoraan osuisikaan, sora rasahtaa heti kun hietamaa ei äännä lainkaan.
Kaivannon reunasta ojan paikkaa ei enään n. 40 vuoden kuluttua ojituksesta erottanut.
Oikeastaan ainut konsti tässä tapauksessa, kaivannon pohjaankin sai painaa hiki päässä että piikin sai parikymmentä senttiä painumaan.
 Piikki on itseasiassa alun alkajenkin tuohon hommaan tehty, setävainaan peruja ajalta kun oli salaojakeskuksella töissä..

Missä ajassa salaojitus maksaa itsensä?
Minulla ei ole kuin näppituntuma tai (harha)luulo siitä ettei koskaan tule nollautumaan salaojituskustannus nykyisen tukipolitiikan ja tuottajahintojen tason voimassa ollessa.
Silloin kun viljelyn palkka tuli tuotannosta asia oli varmaankin toisin.

Taidat olla oikeassa, että ei koskaan. Mutta pikkuhiljaa alkanut vaan jurppimaan juuri noiden länttien viljely, vaikka ovat osaksi olleet jopa riistapeltonna. Sillat tahtoo aina vaan olla liian lyhyitä Pyörtänöt pettää jne. Pieni positiivinen vaikutus sillä mielestäni on työsäästöön. Muutenhan taitaa vaan tulla enemmän tappiota    Ja onhan se onneksi vähennyskelpoinen meno. Ja verotuspoistot on hyvä asia näin helmikuussakin  13000 euron tasausvaraus muutti lukemia 2 lomakkeella mukavasti  Salaojitetusta pellosta saattaa perikunta sitten joskus saada vähän enemmän kuin nykyisenlaisista avo-oja pelloista. Panostus jälkeläisille siis  Ja kyllä niistä avo-ojistakin silti jotain kulua on . Pitäähän ne peratakkin joskus, vaikka se kävisi kyllä itseltäkin, pyörtänön niittoja ym.

Lainaus käyttäjältä: luotolainen - 20.02.11 - klo:16:12

Missä ajassa salaojitus maksaa itsensä?
Minulla ei ole kuin näppituntuma tai (harha)luulo siitä ettei koskaan tule nollautumaan salaojituskustannus nykyisen tukipolitiikan ja tuottajahintojen tason voimassa ollessa.
Silloin kun viljelyn palkka tuli tuotannosta asia oli varmaankin toisin.

Taidat olla oikeassa, että ei koskaan. Mutta pikkuhiljaa alkanut vaan jurppimaan juuri noiden länttien viljely, vaikka ovat osaksi olleet jopa riistapeltonna. Sillat tahtoo aina vaan olla liian lyhyitä Pyörtänöt pettää jne. Pieni positiivinen vaikutus sillä mielestäni on työsäästöön.

Itsellä väheni toissa syksyn ojituksissa 14 lohkoa 5 plänttiin. Kolmen eri omistajan peltoja eli vuokramaatkin ojitetaan.
Seuraavassa ojituksessa muutama lisälohko yhdistetään vanhaan.
Suuri ero, onko lohko 1ha vai 25ha. Hehtaarin lohkoja poimimalla aikaa kuluu nurkissa jne., isolla lohkolla päiväsaavutus eriluokkaa ja ehtii enemmän pienemmilläkin koneilla.

Pyörtänöiltä leviää juolavehnä näillä keveillä mailla, ojanlaidat todella petollisia mikäli ojat reilun kokoisia. Heinittyvät ja perkaustarve melkoinen, työtä riittää ojien kaivuussa ja ojamaiden levittämisessä. Turhaa ajelua vajailla työleveyksillä isommilla koneilla, päällekkäiskylvöä jne.

Rahassa hankala mitata, jokatapauksessa vanhat ojanpaikatkin kasvaa normaalisti eikä tartte stressata pienillä tilkuilla. Itsellä jonkinverran urakointia, ja onneksi muutkin ajattelee samoin

Kuitenkin kaikessa toiminassa pitäisi pyrkiä kokonaisuuksien paranteluun, pellot on yks osa työketjua Kerran kunnostetut pellot on aina mukavia asua, pellon kunnon ylläpitokin miellyttävää kun ei tartte rumpuja rassata keväisin,saa käyttää saman ajan vaikka salaojien kunnon tarkkailuun

Nostetaanpa tätäkin ketjua ja sivutaan aihetta  Mitenkäs kun olette ojittaneet oletteko teettäneet suunnitelman ja pyörittäneet tukikoneiston rattaita? Vai oletteko antaneet urakoijalle "vapaat kädet". Tuossa soittelin eräälle ja aloin tulla siihen käsitykseen , että se avustus (20%) taitaa kadota lähes siihen suunnitelmaan ja paalutuksiin  Sitten vielä olla kaikki löyhässä hirressä , sillä suunnitelma on laki  Taidan vaan luottaa urakoijan asiantuntemuukseen ja kartat kuulemma tulevat GPs:llä joten nekin tulostuis 

Olen teettänyt suunnitelmat, ja hakenut tuet kaikkiin koko lohkon ojituksiini.

Edellisen reilun 10 hehtaarin suunnittelu maksoi 114 €/ha ja paalutus 110 €/ha, alv 0%. Paalutusta tehtiin vielä useammassa erässä, joten teknikon kilometrikorvauksia kertyi enemmän. Hyväksytty kustannusarvio oli reilu 2700 €/ha, josta tukea sai 20 %.
Epäilen kyllä urakoitsijankin jyvittävän toteutuksen yhteydessä tekemänsä suunnittelun urakan loppulaskuun.

Suunnittelun jälkeen jäi siis vielä 300 €/ha tukea käytettäväksi ojituksen muiden vaiheiden kustannusten kuittaamiseen. Vastaavasti korkotukilaina, 70 % kustannusarviosta, on pidemmän päälle 2 % korolla ja 10 vuoden laina-ajalla halpaa rahaa.
Ihan pieniin ojituksiin tukea ei edes saa, myönettävän tuen alarajan ollessa 2000 € per hanke. Toki pieniä voi niputtaa samaan hakemukseen useamman.

Vähänkin reilummassa kohteessa tuki puoltaa byrokratiasta huolimatta paikkaansa , ja laskee kummasti investoinnin takaisinmaksuaikaa.

isolla lohkolla päiväsaavutus eriluokkaa ja ehtii enemmän pienemmilläkin koneilla.

Päinvastoin, pieniä lohkoja ehtii useamman päivässä, kun taas naapuruston 50 hehtaarin lohkolla työt ei näytä etenevän juuri ollenkaan, monta päivää kuluu pelkän yhden lohkon kylvämiseen.

Lainaus käyttäjältä: ijasja2 - 20.02.11 - klo:19:40

isolla lohkolla päiväsaavutus eriluokkaa ja ehtii enemmän pienemmilläkin koneilla.

Päinvastoin, pieniä lohkoja ehtii useamman päivässä, kun taas naapuruston 50 hehtaarin lohkolla työt ei näytä etenevän juuri ollenkaan, monta päivää kuluu pelkän yhden lohkon kylvämiseen.

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 19.02.11 - klo:08:26

Nostetaanpa tätäkin ketjua ja sivutaan aihetta  Mitenkäs kun olette ojittaneet oletteko teettäneet suunnitelman ja pyörittäneet tukikoneiston rattaita? Vai oletteko antaneet urakoijalle "vapaat kädet". Tuossa soittelin eräälle ja aloin tulla siihen käsitykseen , että se avustus (20%) taitaa kadota lähes siihen suunnitelmaan ja paalutuksiin  Sitten vielä olla kaikki löyhässä hirressä , sillä suunnitelma on laki  Taidan vaan luottaa urakoijan asiantuntemuukseen ja kartat kuulemma tulevat GPs:llä joten nekin tulostuis 

Olen teettänyt suunnitelmat, ja hakenut tuet kaikkiin koko lohkon ojituksiini.

Edellisen reilun 10 hehtaarin suunnittelu maksoi 114 €/ha ja paalutus 110 €/ha, alv 0%. Paalutusta tehtiin vielä useammassa erässä, joten teknikon kilometrikorvauksia kertyi enemmän. Hyväksytty kustannusarvio oli reilu 2700 €/ha, josta tukea sai 20 %.
Epäilen kyllä urakoitsijankin jyvittävän toteutuksen yhteydessä tekemänsä suunnittelun urakan loppulaskuun.

Suunnittelun jälkeen jäi siis vielä 300 €/ha tukea käytettäväksi ojituksen muiden vaiheiden kustannusten kuittaamiseen. Vastaavasti korkotukilaina, 70 % kustannusarviosta, on pidemmän päälle 2 % korolla ja 10 vuoden laina-ajalla halpaa rahaa.
Ihan pieniin ojituksiin tukea ei edes saa, myönettävän tuen alarajan ollessa 2000 € per hanke. Toki pieniä voi niputtaa samaan hakemukseen useamman.

Vähänkin reilummassa kohteessa tuki puoltaa byrokratiasta huolimatta paikkaansa , ja laskee kummasti investoinnin takaisinmaksuaikaa.

Niin tuo sun ojitus olikin sitä kustannusarvio aikakautta. Toki se silloin on ollutkin ehkä helpompi ja vähätöisempi tuo byrokratia. Nyt tuen saa vaan kuitteja vastaan. Ja joka portaassa viilataan pilkkua sen mitä keretään. "Syyllinen" kunnes toisin todistetaan. Vähemmän hermoja raastavaa , kuulemma kaikille osapuolille, jos jättää tuen hakematta , siis niin urakoijalle kuin isännällekkin. On kuulemma suosiolla tehty kuulemma ojituksia ilman tukeakin, vaikka  tarvetta on ollut  suunnittelijan käytöllekkin. Paperi nippu on silloin sal*****sen sijasta vaan ollut 2 A4:sta 

Mun mielipiteet vaihtuu samaa tahtia kuin puhuja vaihtuu  Nyt pitää hetki mietiskellä. Ei se avustuskaan ihan olematon kumminkaan ole (max.0,64 eur/m) eli keskim. ehkä  n 450 - 550eur/ha . Kyllä tuolla varmasti suunnitelman saa, tosin kuitteja vastaan + jonkin verran kustannuksia omalle työlle      Yleensä suuren laskun saannissa ei ole kyllä ollut mitään ongelmia, pienenemään  saannissa kyllä