Noita tuotannon ja rehunkulutuksen optimointeja noilla tutkimuksilla on tarkoitus naudallakin aloitella, ihan samoin kuin sioilla ja siipikarjalla on jo pitkään tehty.
Sioilla jalostusloikka hoidettiin tyylikkäästi: Faba sivuutettiin - Finpig toi ulkolaista ainesta ja nyt isot pahnueet pysyvät hengissäkin. Myös lehmärotuja on Suomen ulkopuolella, pienikokoisiakin. Ruskeakarja (Braunvieh), alunperin sveitsiläinen rotu. https://youtu.be/78vsRFHDZUc Plussaa elinikä, sorkat, maidon pitoisuus.
Toisaalta VG nimen omaan tuottaa kohtuukokoisen holsteinin siementä, ainakin jenkkiholsteiniin verrattuna. Semexin ja Altan valikoimastakin toki pienempää löytyy, mutta myös todella isoa. Navetta kannattaa täyttää sen kokoisilla eläimilä mille se on rakennettu, ja Suomessa tukiehdot käytännössä estävät rakentamasta tomivaa tuettua navettaa tosi pienille lehmille.
Tuli semmoinen tunne viimeintä käyttistä katsoissa ay:n osalta,Suomessa kasvatetuilla sonneilla näkyi se suurikoko olevan melko suuressa roolissa,mutta muualla kasvatetuissa ei niinkään,minkä takia näin?
Siellä on se yksi iso Vario, isälinja sillä on Viljar-Vimur-Valpas, jotka kaikki periytti kokoa, lisäksi emien puolelta tulee tanskalaisia sonneja. Joista Vimur on syntynyt Tanskassa. Varion emänisä on Faber (Facet) joka on tanskalaista perimää, ja sieltä tulee myös kokoa. Tanskan punainen, RDM on kookkain punaisista. Suomalainen populaatio on saanut kokoa pohjoisamerikkalaisesta tuonnista ja RDM sonneista. Perinteinen Fin-ay on pienehkö. Ihan puhdasta suomisonnia saa etsiä, mutta kyllä niitäkin löytyy. Tosin on jo uhanalainen. Ruotsin SRB on keskikokoinen, mutta on sielläkin vaikutuksia kaikkien maiden populaatioista.
Muuten käyttölistalla on nyt kohtuullisen kokoista periyttävää sonnia tarjolla, ihan minikokoa ei ole mutta 100 molemmin puolin. Ayrshiressä/ punaisessa on se koko jo perimässä että 100 indeksilläkin voi tulla korkea, jos "tuurit" käy. Eli Varion tapaisia sonneja ei tarvita yhtään, minulla se on täydessä boikotissa.