lu menaa olla maailman omistaja mutta kun miä en sille myy.. kyllä miusta on paljon mukavempi hyötylliseen asiaan laittaa rahaa mut en kehtoo ( halua ) laittaa sitä joutavaan josta ei etes iloa ole..
no nythän vitsin murjaisit. Mulla ei oo mitään aikomusta ostaa mitään. Mutta kun olen huomannut , että kersoja ei ainakaan maatalous kiinnosta (ei toki metsäkään) niin välillä tuloo mieleen, että mitäpä jos mä sittenkin olisin se sukutilan luopio, joka myy maansa pois. No tuo on kuitenkin vain lyhyinä heittoina ajatuksissa.
Mutta ... olen seurannut tahtomattani sivusta mitä on nuukuus ja millanen ajatuksen juoksu tuollaisella nuukalla vanhuksella on. Nuuka lapseton pariskunta eleli sivusta katsoen ihan köyhyyden rajoilla. Tosin tiesin että asia ei näin ole. Mutta pariskunnan miehen lapsi ensimmäisestä liitostakin uskoi asian näin olevan. Pelkäsi jopa löytyykö käteistä niin paljon, että saa pienen hautakiven isälleen hommattua. Metsät toki hakkaamatta ja pellot myymättä. No sitten perinnön jako joka tuskin oli niitä sopuisimpia. Molemmille peltoa ja mettää ja leskelle asumisoikeus entiseen yhteiseen taloon. Vuodet kului ja rahaa meni useita euroja ihan turhuuteen sillä leskellä. Laski joku euron ja sen myös toi julki. Joku oli kysynyt ostaa sen maitakin, mutta eihän se niitä myynyt, koska eihän sitä tiedä koska pitää itse alkaa vielä viljelemään ja polttopuunsa metsästään hommaamaan. Loppu järki ja muisti lähti ja joutui laitokseen. Ei sukulaisia eikä testamenttia, 400 000 puhdasta rahaa ja kiinteä omaisuus päälle ,edunvalvojan hoidettavaksi ja lopulta tietenkin valtion kassaan. No muistamattomana on nyt tyytyväinen kun ei tartte puita kantaa ja lämmintä riittää. Niin olisihan siellä kotonakin sähkö lämmittänyt jos olis malttanut sitä käyttää, mutta ei edes sähkövalot palanut ikinä. Pesukone oli keittiössä, mutta pesi silti pyykkinsä pyykkilaudalla jne ... Voi ristus , kun kukaan ei tuollaista elämää joutuisi elämään, oman nuukan luonteensa vuoksi.
