[quote author=JNythän kyseisiä vähemmistöjä, joita on siis ollut aina keskellämme on sorrettu, syrjitty ja nöyryytetty vuosisatoja tai vuosituhansia. Joskus ihan virallisesti lakien yms kautta, joskus muuten vaan on annettu turpaan. He ovat joutuneet piilottelemaan ja häpeämään. He ovat  aina joutuneet ottamaan riskin ns tunnustaessaan väriä tai tullessaan kaapista ulos tai mitä vaan. Pahimmillaan sen riskin ottaminen on tarkoittanut kuolemaa. Eikä välttämättä edes nopeaa ja melko kivutonta kuolemaa. No okei, nyt on saatettu mennä vähän överiksi. Mutta ottaen historian asiassa huomioon, niin se on jotenkin ymmärrettävää ja ainakin minä voin sen sallia. Eikä edes ota päähän. Olen edelleen sitä mieltä, että "Synnyt näin ja sillä siisti. Asia ei kuulu muille ja siihen liittyvä väheksyntä ja ylenkatsominen on kerrassaan pahasta". Että näin. Saakoot iloita tästä ajasta ja sen tuomista muutoksista ja elää rauhassa. Jotenkin tuntuu, että se ilo ei välttämättä ole potkäaikainen, jotenkin sellaiset merkit tuntuu olevan ilmassa. Kohta tulee jatko-osa, "Vaaleanpunaisen kolmion paluu".
[/quote]

Itse olen aina kannattanut sellaista elämänohjetta, kuin elä ja anna elää.  Ei minulla muuta. Tykkään olla ja varmasti sinäkin..

Niinkö? : järkikö löytyisi jostain Vlad Vlad Putinin ja Li Anderssonin välimaastosta?

– En ole koskaan ajatellut olevani feministiäiti, vaan feminismi on osa minua samalla kun olen äiti. On vaikea erottaa feminismi ja tapani toimia.

Liimatainen ei koe kasvattavansa poikaa vaan lasta. Taapero on kiinnostunut autoista monien poikien tapaan, mutta toisaalta kantaa usein mukanaan käsilaukkua. Lapsi saa itse päättää, mistä hän pitää.

Liimatainen tiedostaa, että myös hänellä on paljon ennakkoluuloja ja käsityksiä sukupuoliin liittyen.

– Minua ärsyttää, kun sanon "ootpa reipas poika". Miksi sanon poika, kun voisin käyttää jotain muuta? Miksi poikien pitäisi olla reippaita? Voisin sanoa vain: "oletpa reipas".

Lapsi on kohta kolmevuotias.......

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11137497

Uusvanhanaikaisen miehen epämuodikas/epäkorrekti kirjoitus :

https://ilmarischepel.livejournal.com/3926.html

Tuntuu tuo Markku Aro olevan samaa mieltä tuoreessa Maaseudun Tulevaisuudessa: "Minun pitää maksaa 150 euroa Yle-veroa, enkä saa sillä rahalla vastineeksi kuin uutiset"..

Beatles oli Neuvostoliiton politbyroonkin hyväksymää musiikkia. Valitettavasti.

Ehkä juuri siitä syystä kannattaisi kuunnella, edes kerran, Maija Kristalinskajaa (aloituksen toka video) : melkoinen helmi, "biisiksi", sanoisin.

Kun radiosta tulee melko huonoa soittolista-musaa ja koska ennen vanhaan yksinkertaisesti tehtiin parempaa, niin meillä kuin muualla, niin tässä muutama lempivenäläislaulu, ihan muina miehinä. Saa tykätä tai olla tykkäämättä:

https://ilmarischepel.livejournal.com/3401.html

Kyseisen tempun kautta siis on pitävästi todistettu, että iso ja painava suihkukone pystyy laskeutumaan pohjoisen järven paksulle kevätjäälle kunhan jätetään laskutelineet sisään....(parempi liukueffekti).

https://ilmarischepel.livejournal.com/3324.html

No niin, toistetaanpa Kaikille: "Kerropas viisautesi perukan mummoille ja ukoille". Heitä on edelleen paljon ja edes yksi radiokanava voisi palvella heitä...

Tässäpä Kyösti Mäkimattilan avoin kirje ohjelmapäälliköille. Hänen kanssa on helppoa olla samaa mieltä, etenkin kun mitään muutosta ei ole tapahtunut tuonkaan jälkeen:

Avoin kirje Yle Radio Suomen Musiikkipäällikölle 18.10.2017

Hei!
Minua on alkanut enenevässä määrin ihmetyttää rakkaan, osaomistamani radion musiikkilinjaus. Siksi jäänkin uteliaana odottamaan vastaustanne, jotta viisastuisin asiassa.

Esitän kysymykseni perustaen sen lukuisiin saamiini yhteydenottoihin, sekä toistuviin keskusteluihin, joita käyn esiintymisteni (n. 200/v) yhteydessä ympäri maan.

Edustan kysymykselläni myös suurta osaa “maan hiljaisista”, joiden tapoihin ei kuulu kyseenalaistaa mitään ylempää mahtia, saati lähestyä tällaista (Yle), vaan jotka vain jättävät radion avaamatta. Tälle ikäluokalle, jolle radio ja nimenomaan Radio Suomi on ollut pitkien päivien mahdollisesti ainoa kumppani, kanavanne on viime vuosina muuttunut vieraaksi ja musiikkisisällöltään täysin käsittämättömäksi.

Puhun siitä ristiriidasta, mikä on kanavallanne korviinpistävä. Asiaohjelmat, uutistoimitus ja ajankohtaisohjelmat ovat laadukkaasti ammattilaisten toimittamia ja tuottamia, mutta ohjelmien lomassa soiva musiikki jotain aivan muuta, kuin suoraan kaupallisten toimijoiden tehosoittolistoilta. Aivan kuin tietoisesti lyötäisiin korville sitä varttuneempaa kuulijakuntaa, jolle itse ohjelmat on suunnattu. Tulee mieleen, että eläkkeestä maksettu Yle-vero olisi jotenkin vähempiarvoinen. Muutama valonpilkahdus toki löytyy, mutta silloinkin kyse on yksittäisistä ohjelmista. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.

Puhun musiikista, joka on soinut suomalaisten sydämissä useiden sukupolvien ajan, nurkkatansseista iltamiin, lavatansseista viihdekonsertteihin, kuppiloiden jukebokseista autoradioiden c-kasettisoittimiin. Tämä suomalaisten omaksi kokema iskelmämusiikki, jota tanssilava- ja viihdekonserttiartistit edelleen antaumuksella esittävät ja rakkaudella levyttävät on ulosrajattu systemaattisesti kanavanne päivittäisestä soitosta.

Soitetuimpien listaa, tai jokaviikkoisia uutuuksia selatessani törmään samaan: vanhempi väestönosa on unohdettu täysin. Ajatukseni on, että nuoriso kyllä löytää oman mielimusiikkinsa erilaisilta palvelimilta, mutta aikuisväestö, (yli 50-vuotiaita on 2 miljoonaa) jolle radio on se tutuin ja tärkein “palvelin”, olisi oikeutettu omaan musiikkiinsa.

Kysynkin: Voisiko Yle Radio Suomi olla sellainen, jonka musiikin parissa voisin tuntea
kanavanne olevan myös minun radioni?

Kunnioituksella,

Kyösti Mäkimattila,
iskelmälaulaja

Eikö sitä ratiota voi kääntää semmoisille taajuuksille jota haluaa kuulla tai laittaa semmoiset vehkeet että kuuluu mieleistä tarjontaa.

Kuten alkuperäisessä tekstissä lukee: "Surffaamalla jotenkin pärjää" eli tuota kääntämistä asemasta toiseen väkisinkin syntyy kun YLE ei vieläkään ymmärrä, että iso osa Suomen kansasta on vanhempaa ikäpolvea. Siitä on kysymys: nuo nykyiset soittolistat eivät uppoa siihen kohderyhmään ollenkaan (kuten eivät nuo kahden studiotoimittajan jonninjoutavuudetkaan).

Ja siitä huolimatta perukan mummot ja ukot joutuvat kuuntelemaan nuorison soittolistat, vaikka tykkäisivät Olavi Virrasta, Veikko Lavista jne.

Anteeksi aina annetaan, etenkin silloin kun sitä pyydetään

Suomessa on nykyisin jo sen verran vanhempaa väkeä, että Radio Suomesta pitäisi/olisi pitänyt tehdä rauhallinen retroradio ja sen ohjelmapäälliköksi saisi olla vaikkapa Tarja Närhi....

ja haluan kuunnella paljon muutakin kuin vain musiikkia ja tekonaurettua paskanjauhantaa..                   mutta mitä nyt teineiltä voi aikuiset kuulla?         

Niinpä....siitä on pitkälti kyse ja juuri sitä meille tarjotaan. Kuuntelija ei ole enää kuningas, sen jälkeen kun tuo ylevero otettiin käyttöön.