Agronet
Keskusteluaiheet => Maidontuotanto ja lihanaudat => Aiheen aloitti: hl - 09.01.09 - klo:20:53
-
ostimme uuteen navettaan kantavia hiehoja 30 kpl,
risteytys eläimiä sekä puhtaita herefordeja.
tavoitteena tuottaa siitos ja teuras eläimiä. risteytys eläimet ovat si/hf ja niille tulee jatkossa ch sonni,
nyt ne ovat kantavana hf sonnista. nupous ei ole mielestäni tärkein syy valita sonnia, enkä tarkoita sitä että sarvet voi sahata poikki. meillä on paljon sarvellisia eläimiä karjassamme ja mielestäni nupoutta huomattavasti tärkeämpi ominaisuus on helpot poikimiset.
kertokaa kokemuksianne risteytyksistä ja jalostus toiminnasta.
-
Helpot poikimiset on tietenkin lähes ykkösasia, unohda sellaiset charolaissonnit ihan kokonaan. Hyvät emo ominaisuudet on aivan yhtä tärkeitä. Jos hylkii vasikkaa niin ei sellaista voi kattella. Simmental aika "lapsiystävällinen". Tuntuu jotenkin ovelalta että simmentalemoille on käytetty hf sonnia? Menee simmentalin iso koko ja ruuankulutus vähän hukkaan. Hiehoilla sen tietenkin ymmärtää. Minusta puhtailla simmentaleilla kannattaisi käyttää puhdasta simmental sonnia ja keinosiemennystä myöskin.
-
Nämähän nyt on puhtaasti makuasioita, mutta vastaampa kumminkin ...
Helppohoitoisuus ja helpot poikimiset, on kyllä Aberdeen Agnuksellakin, sekä Highland Catlle karjalla, itse olen ajatellut näitä risteyttää ja onhan minulla noita jälkimmäisiä.
Tiedän yhden kasvattajan joka on näitä risteyttänyt ja saanut näille ylämaalaisille sillä tavalla Aberdeen Agnuksen kasvuominaisuudet, muuta vikaan ei ylämaalaisessa ole kuin tuo hidas kasvu nykyiseen teuraspainovaatimukseen.
Toinen vaihtoehto mielestäni, jota ehkä harkitsen on Hereford.
Hommahan lähtee liikkeelle laitumista, jos laitumet on pusikoita, luonnonlaitumia suopohjaisilla vanhoilla heinäpelloilla, niin isot rodut kannattaa kyllä unohtaa.
-
loppukasvattajan kannalta ei hf eikä ab koska rasvoittuvat lopussa jos samanlaisella ruokinnalla kuin maitorodut. simmental ja charolais kestää vahvempaa ruokintaa.
-
http://purduephil.wordpress.com/2008/12/31/vintage-video-two-steaks-part-2/
-
Helpot poikimiset on tietenkin lähes ykkösasia, unohda sellaiset charolaissonnit ihan kokonaan. Hyvät emo ominaisuudet on aivan yhtä tärkeitä. Jos hylkii vasikkaa niin ei sellaista voi kattella. Simmental aika "lapsiystävällinen". Tuntuu jotenkin ovelalta että simmentalemoille on käytetty hf sonnia? Menee simmentalin iso koko ja ruuankulutus vähän hukkaan. Hiehoilla sen tietenkin ymmärtää. Minusta puhtailla simmentaleilla kannattaisi käyttää puhdasta simmental sonnia ja keinosiemennystä myöskin.
ne meidän risteytys hiehot en hf emästä si sonnilla risteytettyjä, eli rotumerkintänä on si vaikka risteytyksiä ovat.ch sonni tulee mukaan kuvioihin toiselle tai kolmannelle poikimiselle.
itse uskon risteytyksiin lihan tuotossa, rinnalla kulkisi toki puhdas hf linjakin.
ennemmin ch ku limousine ;)
-
Risteytyksiin uskon minäkin. Charolaisella ei vaan minun nähdäkseni ole saavutettavissa mitään mitä ei simmentalilla saavuttaisi. Sen perusteella mitä olen kuullut niin riskit ovat isommat. Omakohtaista tietoa ei asiasta ole eikä tule. Siis charolaissonnia, muutama charolaishieho sattuu olla ja ovat kyllä komeita.
-
Risteytyksiin uskon minäkin. Charolaisella ei vaan minun nähdäkseni ole saavutettavissa mitään mitä ei simmentalilla saavuttaisi. Sen perusteella mitä olen kuullut niin riskit ovat isommat. Omakohtaista tietoa ei asiasta ole eikä tule. Siis charolaissonnia, muutama charolaishieho sattuu olla ja ovat kyllä komeita.
Niin mitä sillä haetaan, haetaanko lisäkasvua hinnalla millä hyvänsä, silloin charolainen on varmaan oikea valinta ...
-
Risteytyksiin uskon minäkin. Charolaisella ei vaan minun nähdäkseni ole saavutettavissa mitään mitä ei simmentalilla saavuttaisi. Sen perusteella mitä olen kuullut niin riskit ovat isommat. Omakohtaista tietoa ei asiasta ole eikä tule. Siis charolaissonnia, muutama charolaishieho sattuu olla ja ovat kyllä komeita.
Niin mitä sillä haetaan, haetaanko lisäkasvua hinnalla millä hyvänsä, silloin charolainen on varmaan oikea valinta ...
ei missään nimessä pidä ajatella että "hinnalla millä hyvänsä", charolaine on kyllä kokeilemisen arvoinen rotu risteytyksiin. meille on ollut ch sonneja useitakin, simmentaleista ei vielä kokemusta ole.
ennen joulua tuli ensimmäiset kantavat hiehot si/hf risteytyksiä
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Voi olla mutta limpparihiehot ja emot on mielenvikaisia eläimiä. Yhtäkkiä alkaa silmät pyöriä päässä ja sitten voi lähteä mihin suuntaan hyvänsä, ei ole väliä onko aitoja tai seiniä edessä. Ja voi siinä hoitajakin mennä nurin. Jolla ei muita eläimiä ole samassa määrässä ollut niin ei paremmasta tiedä. Samoin on charolaisten kanssa.
Rahan vuoksi myöskin toki hommia tehdään. Tuki on tulona tärkeämpi juttu kun hiukan suurempi eläinkohtainen teurastili kun se isompi eläin kasvaakseen hyvin vaatii ruokinnalta enemmän.
Kokonaisuutena simmental on eläimenä ominaisuuksiltaan ylivoimainen. Limu ei missään ominaisuudessa mene simmentalin edelle.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Voi olla mutta limpparihiehot ja emot on mielenvikaisia eläimiä. Yhtäkkiä alkaa silmät pyöriä päässä ja sitten voi lähteä mihin suuntaan hyvänsä, ei ole väliä onko aitoja tai seiniä edessä. Ja voi siinä hoitajakin mennä nurin. Jolla ei muita eläimiä ole samassa määrässä ollut niin ei paremmasta tiedä. Samoin on charolaisten kanssa.
Rahan vuoksi myöskin toki hommia tehdään. Tuki on tulona tärkeämpi juttu kun hiukan suurempi eläinkohtainen teurastili kun se isompi eläin kasvaakseen hyvin vaatii ruokinnalta enemmän.
Kokonaisuutena simmental on eläimenä ominaisuuksiltaan ylivoimainen. Limu ei missään ominaisuudessa mene simmentalin edelle.
simmental risteytys emot ja charolai sonnit, sillä mennään ja kokeillaan.
meille ei ikinä, siis IKINÄ tule limppareita.
allekirjoittanut on melkein kuollut limpparin käsittelyssä.
-
Selvä! Makuasioista ei voi kun kiistellä. Itse olen tehnyt paimenkoiran kanssa Limousin karjassa töitä ja en ole kokenut vaaratilanteita saati uhkaa emoista. Kaikki on kuullut toisista roduista pahaa ja omasta hyvää ja kaikissa roduissa on hulluutta tahi ei. Esim. Ahvenanmaalla tapahtunut kuoleman tapaus jossa oli kyseessä nimenomaan Simmental sonni.
Jokainen tulee autuaaksi uskossaan!
Jalostuksen kannalta näenkin tulevaisuudessa yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena, rodusta riippumatta, rehun käyttökyvyn parantamisen. Suomessa ei asiaa ole niin tarkkaan tutkittu kuin esim. Tanskassa, jossa sonniaseman tutkimuksissa oli huomattavia eroja rehun hyödyntämisessä. Parhailla eläimillä oli 2kg päiväkasvu ja rehun käyttökyky oli muistaakseni 4:1, joka on naudalle aika huikea. Huom! Muistaakseni. jos se siipikarjalla on 3:1 niin muistan vain, että tutkimuksissa parhaat nauta yksilöt pääsivät lähelle sitä. Siinä jos missä se taloudellinen hyöty sitten tulee, oli rotu mikä tahansa.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Voi olla mutta limpparihiehot ja emot on mielenvikaisia eläimiä. Yhtäkkiä alkaa silmät pyöriä päässä ja sitten voi lähteä mihin suuntaan hyvänsä, ei ole väliä onko aitoja tai seiniä edessä. Ja voi siinä hoitajakin mennä nurin. Jolla ei muita eläimiä ole samassa määrässä ollut niin ei paremmasta tiedä. Samoin on charolaisten kanssa.
Rahan vuoksi myöskin toki hommia tehdään. Tuki on tulona tärkeämpi juttu kun hiukan suurempi eläinkohtainen teurastili kun se isompi eläin kasvaakseen hyvin vaatii ruokinnalta enemmän.
Kokonaisuutena simmental on eläimenä ominaisuuksiltaan ylivoimainen. Limu ei missään ominaisuudessa mene simmentalin edelle.
simmental risteytys emot ja charolai sonnit, sillä mennään ja kokeillaan.
meille ei ikinä, siis IKINÄ tule limppareita.
allekirjoittanut on melkein kuollut limpparin käsittelyssä.
Samaa ongelmaa täälläkin limpparin suhteen, siksi onki ensimmäiset simmental hiehot hankittuna. :)
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
meillä ainakaan ei ole resursseja siihen että sonnit kasvatettais itse, emolehmä tilalla se "tili" tehdään pihvisonni vasikoiden myynnistä. ei loppukasvatuksesta.
itse olen pohtinut jo pitkään sitä, mikä olisi kaikista paras mahdollinen risteytys yhdistelmä.
itse tavoitelen noin 300 kg:n elopainoa sonneille 6 kk:n iässä, siis keskipainoa.
näillä nykyisillä menetelmillä ja emo + sonni yhdistelmillä olen päässyt jo 292,7 kg:n keskipainoihin, ja ilman tippaakaan sitä limppari verta.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
meillä ainakaan ei ole resursseja siihen että sonnit kasvatettais itse, emolehmä tilalla se "tili" tehdään pihvisonni vasikoiden myynnistä. ei loppukasvatuksesta.
itse olen pohtinut jo pitkään sitä, mikä olisi kaikista paras mahdollinen risteytys yhdistelmä.
itse tavoitelen noin 300 kg:n elopainoa sonneille 6 kk:n iässä, siis keskipainoa.
näillä nykyisillä menetelmillä ja emo + sonni yhdistelmillä olen päässyt jo 292,7 kg:n keskipainoihin, ja ilman tippaakaan sitä limppari verta.
Paljonko on emoja?
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
meillä ainakaan ei ole resursseja siihen että sonnit kasvatettais itse, emolehmä tilalla se "tili" tehdään pihvisonni vasikoiden myynnistä. ei loppukasvatuksesta.
itse olen pohtinut jo pitkään sitä, mikä olisi kaikista paras mahdollinen risteytys yhdistelmä.
itse tavoitelen noin 300 kg:n elopainoa sonneille 6 kk:n iässä, siis keskipainoa.
näillä nykyisillä menetelmillä ja emo + sonni yhdistelmillä olen päässyt jo 292,7 kg:n keskipainoihin, ja ilman tippaakaan sitä limppari verta.
Paljonko on emoja?
100+ tule avoimille oville kattoon jos kiinnostaa
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
meillä ainakaan ei ole resursseja siihen että sonnit kasvatettais itse, emolehmä tilalla se "tili" tehdään pihvisonni vasikoiden myynnistä. ei loppukasvatuksesta.
itse olen pohtinut jo pitkään sitä, mikä olisi kaikista paras mahdollinen risteytys yhdistelmä.
itse tavoitelen noin 300 kg:n elopainoa sonneille 6 kk:n iässä, siis keskipainoa.
näillä nykyisillä menetelmillä ja emo + sonni yhdistelmillä olen päässyt jo 292,7 kg:n keskipainoihin, ja ilman tippaakaan sitä limppari verta.
Jooo, tuossa saattaa olla järkeä ...
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
meillä ainakaan ei ole resursseja siihen että sonnit kasvatettais itse, emolehmä tilalla se "tili" tehdään pihvisonni vasikoiden myynnistä. ei loppukasvatuksesta.
itse olen pohtinut jo pitkään sitä, mikä olisi kaikista paras mahdollinen risteytys yhdistelmä.
itse tavoitelen noin 300 kg:n elopainoa sonneille 6 kk:n iässä, siis keskipainoa.
näillä nykyisillä menetelmillä ja emo + sonni yhdistelmillä olen päässyt jo 292,7 kg:n keskipainoihin, ja ilman tippaakaan sitä limppari verta.
Jooo, tuossa saattaa olla järkeä ...
hullu turhaan raata..
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
kaikille pitää jäädä jotain viivan alle, muuten nämä hommat loppuu..
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
oletko kuullut RISTEYTTÄMISESTÄ ja sen hyödyistä??
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
Mitäs sitä loppukasvattajaa murehtimaan, oma suu on lähempänä. Loppukasvattaja maksaa eläimistä sen verran kun pystyy, kysyntä ja tarjonta määrää hinnan. Emotoimintaa aloittaessa on varminta kun ei laske paljonkaan eläinten myynnin varaan. Jos saa homman toimimaan paperilla ilman minkäänlaisia myyntituloja niin silloin on jo vahvoilla.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
Mitäs sitä loppukasvattajaa murehtimaan, oma suu on lähempänä. Loppukasvattaja maksaa eläimistä sen verran kun pystyy, kysyntä ja tarjonta määrää hinnan. Emotoimintaa aloittaessa on varminta kun ei laske paljonkaan eläinten myynnin varaan. Jos saa homman toimimaan paperilla ilman minkäänlaisia myyntituloja niin silloin on jo vahvoilla.
Tässä emohommassa pätee ehkä se vanha viisaus, ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
Mitäs sitä loppukasvattajaa murehtimaan, oma suu on lähempänä. Loppukasvattaja maksaa eläimistä sen verran kun pystyy, kysyntä ja tarjonta määrää hinnan. Emotoimintaa aloittaessa on varminta kun ei laske paljonkaan eläinten myynnin varaan. Jos saa homman toimimaan paperilla ilman minkäänlaisia myyntituloja niin silloin on jo vahvoilla.
10 vuotta tässä jo "aloiteltu" emolehmä hommia, lso:n laatusonni sopimus tuottajia ollaan.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
Oli aikoinaan... Elää vielä loppukasvattajakin... Et sitten kuitenkaan noilla itse elänyt...
-
Oli aikoinaan... Elää vielä loppukasvattajakin... Et sitten kuitenkaan noilla itse elänyt...
*** Olenhan mä hengissä vieläkin...
No, vähän laajemmin, oli siis Eu:n liittymisen aikoihin 55 emoa ja vielä suhteellisen hyvä karja. Keskiteuraspaino 470kg (vain siksi että joku "valopää" keksi poistaa pihvilisät yli 500kg:n painoisilta teurailta).
Tuohon aikaan valitettavasti pihvilihaa ei markkinat arvostaneet ja vielä tukijärjestelmäkin oli aika paljon heikompi. Ok, kyllä niillä hengissä pysyi, mutta maitorotuisia "työnnettiin" puoli ilman ovista ja ikkunoista, ongelma oli valmis.
Asian tiimoilta käytiin useammallakin delekaatiolla kertomassa ongelmista, mutta ainut ongelma tuntui olevan se, että 60000 emon maakiintiö menee kohta yli ja muutenkin on lihasta ylituotantoa.
Noina vuosina suomesta katosi 20000 emolehmää, tästä meidänkin ympäriltä kolmelta tilalta yhteensä yli 200 emoa. Lähdettiin kaikki helpomman rahan perään (ei vieläkään kaduta, mutta v...ttaa silti).
Maailmahan muuttuu ja ei mennyt kuin muutama vuosi tuosta emojen kansallisesta "hävityksestä", niin eiköhän pukkaa emoprojektia neuvonnan puolelta. Kiiltäväotsainen agrologi juippi tuli esittelemään lihantuotannon pelastavaa innovaatiota, emolehmätuotantoa. Onneksi kaverilla oli nopeat jalat, muuten olisi lentänyt niskaperseotteella autoonsa saakka.
Elikkä, olkaa tarkkoina ja pitäkää silmät ja korvat avoinna (muillekin kuin neuvonnalle) ja kaiken tärkein, kuten jo tuolla aiemminkin on tullut esille on tilakohtaiset ratkaisut, muulla ei ole merkitystä.
Ai niin, joku valisti mua risteytyksestä, parhaita Simmentaaleja lukuunottamatta kaikki astutettiin eri rodulla.
P.S. 37 vuotta neuvontaa kyseenalaistaen, eikä kriisiä näköpiirissäkään.
-
Oli aikoinaan... Elää vielä loppukasvattajakin... Et sitten kuitenkaan noilla itse elänyt...
*** Olenhan mä hengissä vieläkin...
No, vähän laajemmin, oli siis Eu:n liittymisen aikoihin 55 emoa ja vielä suhteellisen hyvä karja. Keskiteuraspaino 470kg (vain siksi että joku "valopää" keksi poistaa pihvilisät yli 500kg:n painoisilta teurailta).
Tuohon aikaan valitettavasti pihvilihaa ei markkinat arvostaneet ja vielä tukijärjestelmäkin oli aika paljon heikompi. Ok, kyllä niillä hengissä pysyi, mutta maitorotuisia "työnnettiin" puoli ilman ovista ja ikkunoista, ongelma oli valmis.
Asian tiimoilta käytiin useammallakin delekaatiolla kertomassa ongelmista, mutta ainut ongelma tuntui olevan se, että 60000 emon maakiintiö menee kohta yli ja muutenkin on lihasta ylituotantoa.
Noina vuosina suomesta katosi 20000 emolehmää, tästä meidänkin ympäriltä kolmelta tilalta yhteensä yli 200 emoa. Lähdettiin kaikki helpomman rahan perään (ei vieläkään kaduta, mutta v...ttaa silti).
Maailmahan muuttuu ja ei mennyt kuin muutama vuosi tuosta emojen kansallisesta "hävityksestä", niin eiköhän pukkaa emoprojektia neuvonnan puolelta. Kiiltäväotsainen agrologi juippi tuli esittelemään lihantuotannon pelastavaa innovaatiota, emolehmätuotantoa. Onneksi kaverilla oli nopeat jalat, muuten olisi lentänyt niskaperseotteella autoonsa saakka.
Elikkä, olkaa tarkkoina ja pitäkää silmät ja korvat avoinna (muillekin kuin neuvonnalle) ja kaiken tärkein, kuten jo tuolla aiemminkin on tullut esille on tilakohtaiset ratkaisut, muulla ei ole merkitystä.
Ai niin, joku valisti mua risteytyksestä, parhaita Simmentaaleja lukuunottamatta kaikki astutettiin eri rodulla.
P.S. 37 vuotta neuvontaa kyseenalaistaen, eikä kriisiä näköpiirissäkään.
kyllä tästä vielä noustaan, sekä emojen kanssa että loppukasvatus puolella.
täytyy muistuttaa teitä kaikkia suomalaisen maatalouden, lihan ja maidon tuotannon tärkeydestä. omavaraisuus asteen nostamisesta ja kotimaisen elintarvikkeen suosimisesta,
menestys on loppujen lopuksi meistä itsestämme kiinni.
pidetään lippu korkealla ja ollaan reippaita. ;)
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
Mitäs sitä loppukasvattajaa murehtimaan, oma suu on lähempänä. Loppukasvattaja maksaa eläimistä sen verran kun pystyy, kysyntä ja tarjonta määrää hinnan. Emotoimintaa aloittaessa on varminta kun ei laske paljonkaan eläinten myynnin varaan. Jos saa homman toimimaan paperilla ilman minkäänlaisia myyntituloja niin silloin on jo vahvoilla.
loppukasvattajana en ota yllämainittuja rotuja. ja uskon että olen loppukasvattajista suurimman osan puolella. kyllä se sillon sunki suu tulee vastaan ku niitä ei kukaan huoli.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
Mitäs sitä loppukasvattajaa murehtimaan, oma suu on lähempänä. Loppukasvattaja maksaa eläimistä sen verran kun pystyy, kysyntä ja tarjonta määrää hinnan. Emotoimintaa aloittaessa on varminta kun ei laske paljonkaan eläinten myynnin varaan. Jos saa homman toimimaan paperilla ilman minkäänlaisia myyntituloja niin silloin on jo vahvoilla.
loppukasvattajana en ota yllämainittuja rotuja. ja uskon että olen loppukasvattajista suurimman osan puolella. kyllä se sillon sunki suu tulee vastaan ku niitä ei kukaan huoli.
ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten ay-terni liittyy aiheeseen josta keskustelun aloitin....?
-
Tää on kyllä veikeä keskustelu kokonaisuudessaan. Ensin teilataan toisia ja haukutaan asioita joita toiset saattavat arvostaa, sitten kehutaan ja kannustetaan. Vähän tulee mieleen sellanen selkään puukotus meininkin.
Tuo välitys pihvivasikoiden myynti tuntuu tällähetkellä kyllä minustakin myyjälle olevan pirun kannattavaa ja olen miettinyt myös samaa mitä monet jo maininneetkin, että se ei varmasti loppukasvattajan leiville lyö. Painostahan siinä välitysvasikassa maksetaan, niin tietenkin lisäruokinnallahan sitä painoa saa ja saavutetaan niitä 300+ painoja aika helpostikkin. Päiväkasvujen raksuttaessa siellä 1200g tietämissä. No, mutta se siitä kommentista.
Sitten tuo alkuperäinen ongelma tuosta jalostuksesta. En tainnut ymmärtää sitten otsikkoa tai ensimmäistä avaus kirjoitusta oikein, koska lähdettiin kysymään kokemuksia ja ajatuksia jalostuksesta. Kuitenkin oma näkemys taisi jo olla aika vahvana olemassa, niin se...se ..ajatus, miksi tällaista lähdettiin kysymään ja mitä sillä haettiin jäi minulle vielä hiukan epäselväksi.
-
Näitä emokeskusteluja lukiessa ei voi välttyä kysymykseltä, kuinka moni aikoo kasvattaa vasikkansa teuraaksi asti?
On ihan selvä, että jos ajattelee vain vasikan myyntiä, niin Hf/Ab on paras valinta, mutta kuinka kauan. Mlahti tuolla jo kertoikin loppukasvattajan näkemyksiä rotuvalinnasta ja olen aivan samoilla linjoilla. Ay ternillä tekee tällä hetkellä hurjan paljon paremman tuloksen kuin Hf välikasvatusvasikalla, voi nykyisellä hintakehityksellä alkaa olla ostajat vähissä jonkin ajan päästä.
Itse pääsin viimein eroon noista "helvetin helppohoitoisista" (Hc) ja jäi jonkinverran laitumia jäljelle. Ostin erän välikasvatettuja Hf/Ab sonneja "ruohonleikkureiksi" ja laskun saatuani voin todeta, että muuta virkaa niillä ei olekaan, tulosta noilla on turha yrittää tehdä.
Itsellä oli aikoinaan Si, Si/Hf ja Li emoja, sonneina Li, Si ja Ch. Poikimiset ja ruokinta tietty hieman vaativampaa, mutta noilla elää vielä loppukasvattajakin.
En ole loppukasvattaja, enkä koskaan aio siihen hommaan ryhtyä ...
Noista maitsemistasi roduista, ottaisin kaikkia muita, mutta en noita kolmea viimeistä.
Eli HC, Hereford, Aberdeen Agnus sopii minulle.
On mukavasti edullista laidunta ja rehut/viljat ostossa, joten valinta on selvä.
Mitäs sitä loppukasvattajaa murehtimaan, oma suu on lähempänä. Loppukasvattaja maksaa eläimistä sen verran kun pystyy, kysyntä ja tarjonta määrää hinnan. Emotoimintaa aloittaessa on varminta kun ei laske paljonkaan eläinten myynnin varaan. Jos saa homman toimimaan paperilla ilman minkäänlaisia myyntituloja niin silloin on jo vahvoilla.
loppukasvattajana en ota yllämainittuja rotuja. ja uskon että olen loppukasvattajista suurimman osan puolella. kyllä se sillon sunki suu tulee vastaan ku niitä ei kukaan huoli.
Ei sun ole pakko. Se on sun oma valinta ja sitä on kunniottaminen. Sitten kun angus ja hereford ei kelpaa kellekään niin kyllä ne vähenee. Toisaalta suomenkarjavasikat ei kuulemma tahdo kelvata kellekään, hintakin on huono, silti jotkut "viisaat" keinosiementäjät suosittelevat vanhoille tai vanhoillisille ihmisille että tätä käytetään.
-
Tää on kyllä veikeä keskustelu kokonaisuudessaan. Ensin teilataan toisia ja haukutaan asioita joita toiset saattavat arvostaa, sitten kehutaan ja kannustetaan. Vähän tulee mieleen sellanen selkään puukotus meininkin.
Tuo välitys pihvivasikoiden myynti tuntuu tällähetkellä kyllä minustakin myyjälle olevan pirun kannattavaa ja olen miettinyt myös samaa mitä monet jo maininneetkin, että se ei varmasti loppukasvattajan leiville lyö. Painostahan siinä välitysvasikassa maksetaan, niin tietenkin lisäruokinnallahan sitä painoa saa ja saavutetaan niitä 300+ painoja aika helpostikkin. Päiväkasvujen raksuttaessa siellä 1200g tietämissä. No, mutta se siitä kommentista.
Sitten tuo alkuperäinen ongelma tuosta jalostuksesta. En tainnut ymmärtää sitten otsikkoa tai ensimmäistä avaus kirjoitusta oikein, koska lähdettiin kysymään kokemuksia ja ajatuksia jalostuksesta. Kuitenkin oma näkemys taisi jo olla aika vahvana olemassa, niin se...se ..ajatus, miksi tällaista lähdettiin kysymään ja mitä sillä haettiin jäi minulle vielä hiukan epäselväksi.
tarkoituksena oli herättää keskustelua emolehmä kasvattajien keskuudessa.
toki minulla on omat mielipiteeni jalostus asioista ja roduista, kuten kaikilla keskusteluun osallistuneilla. en vain itse ymmärrä sitä, miksi piti vetää mukaan nämä ay-ternit ynnä muut. loppujasvattajien kommentit ovat rakentavaa kritiikkiä, se heille suotakoon.
ei tämä emo homma ole aina ruusuilla tanssimista, tilit tulee tosi harvaan.
pakko se vain on jaksaa ja yrittää kehittää omaa tuotantoa.
ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
-
Tää on kyllä veikeä keskustelu kokonaisuudessaan. Ensin teilataan toisia ja haukutaan asioita joita toiset saattavat arvostaa, sitten kehutaan ja kannustetaan. Vähän tulee mieleen sellanen selkään puukotus meininkin.
Tuo välitys pihvivasikoiden myynti tuntuu tällähetkellä kyllä minustakin myyjälle olevan pirun kannattavaa ja olen miettinyt myös samaa mitä monet jo maininneetkin, että se ei varmasti loppukasvattajan leiville lyö. Painostahan siinä välitysvasikassa maksetaan, niin tietenkin lisäruokinnallahan sitä painoa saa ja saavutetaan niitä 300+ painoja aika helpostikkin. Päiväkasvujen raksuttaessa siellä 1200g tietämissä. No, mutta se siitä kommentista.
Sitten tuo alkuperäinen ongelma tuosta jalostuksesta. En tainnut ymmärtää sitten otsikkoa tai ensimmäistä avaus kirjoitusta oikein, koska lähdettiin kysymään kokemuksia ja ajatuksia jalostuksesta. Kuitenkin oma näkemys taisi jo olla aika vahvana olemassa, niin se...se ..ajatus, miksi tällaista lähdettiin kysymään ja mitä sillä haettiin jäi minulle vielä hiukan epäselväksi.
tarkoituksena oli herättää keskustelua emolehmä kasvattajien keskuudessa.
toki minulla on omat mielipiteeni jalostus asioista ja roduista, kuten kaikilla keskusteluun osallistuneilla. en vain itse ymmärrä sitä, miksi piti vetää mukaan nämä ay-ternit ynnä muut. loppujasvattajien kommentit ovat rakentavaa kritiikkiä, se heille suotakoon.
ei tämä emo homma ole aina ruusuilla tanssimista, tilit tulee tosi harvaan.
pakko se vain on jaksaa ja yrittää kehittää omaa tuotantoa.
ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
ay-ternit siksi että ymmärtäisitte meidänki näkökannan rotujen valinta asiassa..
-
Tää on kyllä veikeä keskustelu kokonaisuudessaan. Ensin teilataan toisia ja haukutaan asioita joita toiset saattavat arvostaa, sitten kehutaan ja kannustetaan. Vähän tulee mieleen sellanen selkään puukotus meininkin.
Tuo välitys pihvivasikoiden myynti tuntuu tällähetkellä kyllä minustakin myyjälle olevan pirun kannattavaa ja olen miettinyt myös samaa mitä monet jo maininneetkin, että se ei varmasti loppukasvattajan leiville lyö. Painostahan siinä välitysvasikassa maksetaan, niin tietenkin lisäruokinnallahan sitä painoa saa ja saavutetaan niitä 300+ painoja aika helpostikkin. Päiväkasvujen raksuttaessa siellä 1200g tietämissä. No, mutta se siitä kommentista.
Sitten tuo alkuperäinen ongelma tuosta jalostuksesta. En tainnut ymmärtää sitten otsikkoa tai ensimmäistä avaus kirjoitusta oikein, koska lähdettiin kysymään kokemuksia ja ajatuksia jalostuksesta. Kuitenkin oma näkemys taisi jo olla aika vahvana olemassa, niin se...se ..ajatus, miksi tällaista lähdettiin kysymään ja mitä sillä haettiin jäi minulle vielä hiukan epäselväksi.
tarkoituksena oli herättää keskustelua emolehmä kasvattajien keskuudessa.
toki minulla on omat mielipiteeni jalostus asioista ja roduista, kuten kaikilla keskusteluun osallistuneilla. en vain itse ymmärrä sitä, miksi piti vetää mukaan nämä ay-ternit ynnä muut. loppujasvattajien kommentit ovat rakentavaa kritiikkiä, se heille suotakoon.
ei tämä emo homma ole aina ruusuilla tanssimista, tilit tulee tosi harvaan.
pakko se vain on jaksaa ja yrittää kehittää omaa tuotantoa.
ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
ay-ternit siksi että ymmärtäisitte meidänki näkökannan rotujen valinta asiassa..
pisnis is pisnis.. ay-terni on varmaan aika edullinen ostaa?
löytyykö ay-ternistä kasvatettua lihakaupan tiskistä, pihvikarjaa löytyy kyllä.
höpinät kumminkin sikseen, kotimainen liha on parasta.
-
Katselin vähän faktaa teurastiedoista. Vuodesta 2000 teuraaksi myydyt sonnit ovat luokittuneet seuraavasti E=37%, U=42%, R+=14,7%, R=6,3%. Vähäinen E-luokan osuus johtuu siitä, että parhaat sonnit tuottavat jälkeläisiä muissa pihvikarjoissa. Uskoisin, että niiden jälkeläisistä on iloa myös loppukasvattajelle, muutenkin kuin kasvavan tunkion muodossa.
Meillä eräs keskeinen jalostustavoite on ollut lihaksikkuus ja hyvä kasvu. On toki paljon muutakin, mutta lihantuottajan näkökulmasta edellämainittu on erittäin tärkeää. Eiköhän tuossa pitäisi olla riittävästi perustetta limousinen valinalle, kun vielä kaupanpäälle saa pirteät ja elinvoimaiset vasikat.
-
Pihvivasikan hinnassa ei paljo laskumahdollisuutta ole, rupee muuten emotilat ite kasvattaan vasikat. Luonne on emojen kanssa tärkeä jalostuskriteeri, vaikka muista tavoitteista joutuis hieman tinkimäänkin.
Itellä rajautuu nuo vihaiset emot tietyn sonnin jälkeläisiksi, sitä ennen ei juuri vihaisia emoja ollut...nuo simmental hiehot on tarkoitus astuttaa limppari sonnilla. Parempi luonteisella sellaisella. 8)
-
Pihvivasikan hinnassa ei paljo laskumahdollisuutta ole, rupee muuten emotilat ite kasvattaan vasikat. Luonne on emojen kanssa tärkeä jalostuskriteeri, vaikka muista tavoitteista joutuis hieman tinkimäänkin.
Itellä rajautuu nuo vihaiset emot tietyn sonnin jälkeläisiksi, sitä ennen ei juuri vihaisia emoja ollut...nuo simmental hiehot on tarkoitus astuttaa limppari sonnilla. Parempi luonteisella sellaisella. 8)
ootko ihan tosissaan sen limpparin suhteen?
-
Astutuksen vai luonteen suhteen? Tuo nykyinen sonni ON harvinaisen rauhallinen limppariksi, verraten edelliseen. Kyse oli siis tuosta yhdestä sonnista, sen luonnetta en yleista kaikkiin limppareihin. ;D
50 emon karjassa ei kovi montaa astutussonnia ole mahdollista käyttää. Vasikan perushinta ohjaa tuohon limppari sonniin, eikö herellä oo huonompi perushinta. Sonnin rotu tulevaisuudessa varmaan vaihtuu, here olis mielenkiintoinen luonteen suhteen. :-\ Mahdollisimman suuriin vieroituspainoihin ja hyvä luonteisiin tässä pyritään.
-
Astutuksen vai luonteen suhteen? Tuo nykyinen sonni ON harvinaisen rauhallinen limppariksi, verraten edelliseen. Kyse oli siis tuosta yhdestä sonnista, sen luonnetta en yleista kaikkiin limppareihin. ;D
50 emon karjassa ei kovi montaa astutussonnia ole mahdollista käyttää. Vasikan perushinta ohjaa tuohon limppari sonniin, eikö herellä oo huonompi perushinta. Sonnin rotu tulevaisuudessa varmaan vaihtuu, here olis mielenkiintoinen luonteen suhteen. :-\ Mahdollisimman suuriin vieroituspainoihin ja hyvä luonteisiin tässä pyritään.
Pari sonnia vähintään pitää olla 50 lehmälle. Osta sekä HF että LI. Ota uudistushiehot heren alta ja myy kaikki limpparin jälkeläiset teuraskasvatukseen. Vaihdat hereä joka toinen vuosi ja limpparin voit pitää töissä niin kauan kuin munat kestää. Jalostat siinä ohessa todella tehokkaasti emolinjaa, koska tulet kuitenkin valitsemaan parhaat emot heresonnille. huonot emot menee automaattisesti teuraiden tuotantopuolelle. Pystyt hyödyntämään täysipainoisesti eri rotujen hyviä ominaisuuksia, eikä tarvitse päätyä kompromisseihin......
-
Astutuksen vai luonteen suhteen? Tuo nykyinen sonni ON harvinaisen rauhallinen limppariksi, verraten edelliseen. Kyse oli siis tuosta yhdestä sonnista, sen luonnetta en yleista kaikkiin limppareihin. ;D
50 emon karjassa ei kovi montaa astutussonnia ole mahdollista käyttää. Vasikan perushinta ohjaa tuohon limppari sonniin, eikö herellä oo huonompi perushinta. Sonnin rotu tulevaisuudessa varmaan vaihtuu, here olis mielenkiintoinen luonteen suhteen. :-\ Mahdollisimman suuriin vieroituspainoihin ja hyvä luonteisiin tässä pyritään.
makuasioista on turha kiistellä, sanoi kissa kun p.....tään nuoli.. samaa totean sonni valinnoista. hereford, charolaine tai simmental. meillä oli myyntierän keski elopaino 292,7 kg, ilman limppareita. 300kg alkaa olla jo se "kriittinen" raja, pitäähän toki loppukasvattajaakin ajatella.
Pari sonnia vähintään pitää olla 50 lehmälle. Osta sekä HF että LI. Ota uudistushiehot heren alta ja myy kaikki limpparin jälkeläiset teuraskasvatukseen. Vaihdat hereä joka toinen vuosi ja limpparin voit pitää töissä niin kauan kuin munat kestää. Jalostat siinä ohessa todella tehokkaasti emolinjaa, koska tulet kuitenkin valitsemaan parhaat emot heresonnille. huonot emot menee automaattisesti teuraiden tuotantopuolelle. Pystyt hyödyntämään täysipainoisesti eri rotujen hyviä ominaisuuksia, eikä tarvitse päätyä kompromisseihin......
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Omaa kokemaa; Aloittelin emojen pidon -86 Hf rodulla. Siirryin Li sonneihin -90 luvulla. Kiistämättä painot nousi. Yhä uudelleen valitin Li sonnin ja kun tuli hetki, jolloin puhtaa Li-hiehot tulivat poikima vuoroon ongelmat lisääntyivät. Muutamia vasikoita jäi poikiessa lonkistaan kiinni. Vaikka pätevä eläinlääkäri paikalla muutamia kuoli. Osa emoista oli vielä Hf pohjaisia ja niiden kohdalla poikimiset onnistuivat paremmin, myös silloin kun isänä oli Li. Ehkä Li sonnien valinnat eivät osuneet oikeaan, lisäksi niiden mukana tuli Li rodun tunnettu piirre arkuus ja tätä myöten käisittelyn vaikeutuminen. 2000-luvulla siiryttiin takaisin Hf sonneihin, keski teuraspainot putosivat 50 kg, rasvoittumisen kanssa oli ongelmia, mutta ns normaalit poikimiset onnistuvat jne. Perheen ja oma jaksaminen parani, poikima aika oli aika stressaava. Nyt vastassa vain ns normaalit, joskus eteen tulevat poikima ongelmat, kuten vasikka väärinpäin jne.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Omaa kokemaa; Aloittelin emojen pidon -86 Hf rodulla. Siirryin Li sonneihin -90 luvulla. Kiistämättä painot nousi. Yhä uudelleen valitin Li sonnin ja kun tuli hetki, jolloin puhtaa Li-hiehot tulivat poikima vuoroon ongelmat lisääntyivät. Muutamia vasikoita jäi poikiessa lonkistaan kiinni. Vaikka pätevä eläinlääkäri paikalla muutamia kuoli. Osa emoista oli vielä Hf pohjaisia ja niiden kohdalla poikimiset onnistuivat paremmin, myös silloin kun isänä oli Li. Ehkä Li sonnien valinnat eivät osuneet oikeaan, lisäksi niiden mukana tuli Li rodun tunnettu piirre arkuus ja tätä myöten käisittelyn vaikeutuminen. 2000-luvulla siiryttiin takaisin Hf sonneihin, keski teuraspainot putosivat 50 kg, rasvoittumisen kanssa oli ongelmia, mutta ns normaalit poikimiset onnistuvat jne. Perheen ja oma jaksaminen parani, poikima aika oli aika stressaava. Nyt vastassa vain ns normaalit, joskus eteen tulevat poikima ongelmat, kuten vasikka väärinpäin jne.
Juurikin samansuuntaisista kokemuksista olen kuullut ennenkin. Parhaat emo-ominaisuudet ja limousin eivät ole mahdollinen yhtälö. Varmaankin toki hf ja angus emoina toisesta ääripäästä. Todella säntilliselle ja työtäpelkäämättömälle voi limppari sopia mutta minulle ainakaan ei. Ch:n kanssa taitaa olla ihan sama juttu vaikkakin eläimet ehkä rohkeampia.
Tuo 50kg voi kuulostaa paljolta mutta lopputuloksen kannalta se ei kuitenkaan voi vielä ratkaista paljonkaan. Varsinkin jos ruokaakin menee vähemmän. Ja emoilla varmasti menee vähemmän.
-
Tää on kyllä veikeä keskustelu kokonaisuudessaan. Ensin teilataan toisia ja haukutaan asioita joita toiset saattavat arvostaa, sitten kehutaan ja kannustetaan. Vähän tulee mieleen sellanen selkään puukotus meininkin.
Tuo välitys pihvivasikoiden myynti tuntuu tällähetkellä kyllä minustakin myyjälle olevan pirun kannattavaa ja olen miettinyt myös samaa mitä monet jo maininneetkin, että se ei varmasti loppukasvattajan leiville lyö. Painostahan siinä välitysvasikassa maksetaan, niin tietenkin lisäruokinnallahan sitä painoa saa ja saavutetaan niitä 300+ painoja aika helpostikkin. Päiväkasvujen raksuttaessa siellä 1200g tietämissä. No, mutta se siitä kommentista.
Sitten tuo alkuperäinen ongelma tuosta jalostuksesta. En tainnut ymmärtää sitten otsikkoa tai ensimmäistä avaus kirjoitusta oikein, koska lähdettiin kysymään kokemuksia ja ajatuksia jalostuksesta. Kuitenkin oma näkemys taisi jo olla aika vahvana olemassa, niin se...se ..ajatus, miksi tällaista lähdettiin kysymään ja mitä sillä haettiin jäi minulle vielä hiukan epäselväksi.
tarkoituksena oli herättää keskustelua emolehmä kasvattajien keskuudessa.
toki minulla on omat mielipiteeni jalostus asioista ja roduista, kuten kaikilla keskusteluun osallistuneilla. en vain itse ymmärrä sitä, miksi piti vetää mukaan nämä ay-ternit ynnä muut. loppujasvattajien kommentit ovat rakentavaa kritiikkiä, se heille suotakoon.
ei tämä emo homma ole aina ruusuilla tanssimista, tilit tulee tosi harvaan.
pakko se vain on jaksaa ja yrittää kehittää omaa tuotantoa.
ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
Itse olen vielä täysin noviisi alalla, mutta mielipide on jo valmiina, asiaan kuin asiaan ....
Emojen pitää olla helppohoitoisia, edullisia ylläpitää ja takuuvarmasti terveitä.
Silloin roduksi tulee vääjäämättä jokin pieni rotu, Aberdeen Agnus, Hereford tai lihakarjapuolella aliarvostettu Hihgland Cattle.
Isälinjoja voi olla muitakin, riippuen osittain siitäkin, myykö vasikat kasvatukseen vai kasvattaako itse.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Omaa kokemaa; Aloittelin emojen pidon -86 Hf rodulla. Siirryin Li sonneihin -90 luvulla. Kiistämättä painot nousi. Yhä uudelleen valitin Li sonnin ja kun tuli hetki, jolloin puhtaa Li-hiehot tulivat poikima vuoroon ongelmat lisääntyivät. Muutamia vasikoita jäi poikiessa lonkistaan kiinni. Vaikka pätevä eläinlääkäri paikalla muutamia kuoli. Osa emoista oli vielä Hf pohjaisia ja niiden kohdalla poikimiset onnistuivat paremmin, myös silloin kun isänä oli Li. Ehkä Li sonnien valinnat eivät osuneet oikeaan, lisäksi niiden mukana tuli Li rodun tunnettu piirre arkuus ja tätä myöten käisittelyn vaikeutuminen. 2000-luvulla siiryttiin takaisin Hf sonneihin, keski teuraspainot putosivat 50 kg, rasvoittumisen kanssa oli ongelmia, mutta ns normaalit poikimiset onnistuvat jne. Perheen ja oma jaksaminen parani, poikima aika oli aika stressaava. Nyt vastassa vain ns normaalit, joskus eteen tulevat poikima ongelmat, kuten vasikka väärinpäin jne.
Juurikin samansuuntaisista kokemuksista olen kuullut ennenkin. Parhaat emo-ominaisuudet ja limousin eivät ole mahdollinen yhtälö. Varmaankin toki hf ja angus emoina toisesta ääripäästä. Todella säntilliselle ja työtäpelkäämättömälle voi limppari sopia mutta minulle ainakaan ei. Ch:n kanssa taitaa olla ihan sama juttu vaikkakin eläimet ehkä rohkeampia.
Tuo 50kg voi kuulostaa paljolta mutta lopputuloksen kannalta se ei kuitenkaan voi vielä ratkaista paljonkaan. Varsinkin jos ruokaakin menee vähemmän. Ja emoilla varmasti menee vähemmän.
Turha kai teille tätä on kertoa, mutta kyllä limousin tunnetaan myöskin hyvänä emona ts. helpot poikimiset ja huolehtii hyvin vasikasta.
Luonteesta nyt tähän sen verran, että meillä ei ainakaan ole mitään ongelmia lehmien käsittelyssä. Perässä kulkevat laitumella lohkolta toiselle samoin, kuin muutkin kantturat. Kaikki hoitotoimenpiteet, poikima-apu ym. sujuu. Katselin taas vähän ihan omakohtaisia kokemuksia nyt sitten niistä poikimisista. Tässä on kaikki vuodet mukana ensimmäisistä hiehoista lähtien.
Poikimisia yht. 358 kpl, joista 81,3% lehmiä ja 18,7% hiehoja.
Lehmät ilman apua 280 kpl eli 96,2%, avustettuja 3,8%.
Hiehot ilman apua 46 kpl eli 68,7%, avustettuja 31,3%.
Kyllä asia nyt vaan on niin, että limousinen kanssa saa nukkua yönsä rauhassa ja aamulla sitten napsauttaa korvamerkin vasikan korvaan. Myönnettäköön, että hiehoja on avustettu hieman liikaa. Tosin se johtuu osittain siitä, että tulee mentyä avustamaan, vaikka se ei olisi aivan välttämätöntä.
Ei siinä nyt ihan työhullu tarvi olla jos esim. sadan emon karjassa poikii vuosittain 20 hiehoja ja kuusi tarvitsee poikima-apua.
Haloo nyt vähän. Sadan emon karjassa -50kg teuraspainossa sonneilla ja hiehoilla tekee ainakin 13 000 euron loven tilipussiin. Lisäksi vielä heikomman luokituksen kautta 5 000 € miinusta, rasvavähennyksistä nyt puhumattakaan.!!!!!!!!!!!Sillä rahalla ostaa esim. ohraa n.150tn, vaihtaa autoa joka vuosi, rakentaa mökin muutaman vuoden välein tai tekee uuden talon joka kymmenes vuosi.
Kiitos muuten tiedoista. Ei nyt kyllä ainakaan näiden tietojen perusteella kannata rotua vaihtaa ilman tuotantosuunnan muutosta.
Miettikää nyt ainakin aloittelevat ja ne, jotka haluavat olla tulevaisuuden tekijöitä, että kannattaako siitä pään väristä aina olla niin kovin tarkka. Jokainen voi vaikuttaa oman tilan kannattavuuteen rotuvalinnoilla ja nehän ovat tietysti aina myöskin tilakohtaisia ratkaisuja.
On se hienoa, että meillä on Suomessakin näin monta liharotua valittavana. Jokainen voi olla mielestään oikeassa vaikka olisi kuinka väärässä. Jalostuksen kannalta se ei ole hyvä asia populaatioiden jäädessä pieniksi mutta näillä mennään.
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Omaa kokemaa; Aloittelin emojen pidon -86 Hf rodulla. Siirryin Li sonneihin -90 luvulla. Kiistämättä painot nousi. Yhä uudelleen valitin Li sonnin ja kun tuli hetki, jolloin puhtaa Li-hiehot tulivat poikima vuoroon ongelmat lisääntyivät. Muutamia vasikoita jäi poikiessa lonkistaan kiinni. Vaikka pätevä eläinlääkäri paikalla muutamia kuoli. Osa emoista oli vielä Hf pohjaisia ja niiden kohdalla poikimiset onnistuivat paremmin, myös silloin kun isänä oli Li. Ehkä Li sonnien valinnat eivät osuneet oikeaan, lisäksi niiden mukana tuli Li rodun tunnettu piirre arkuus ja tätä myöten käisittelyn vaikeutuminen. 2000-luvulla siiryttiin takaisin Hf sonneihin, keski teuraspainot putosivat 50 kg, rasvoittumisen kanssa oli ongelmia, mutta ns normaalit poikimiset onnistuvat jne. Perheen ja oma jaksaminen parani, poikima aika oli aika stressaava. Nyt vastassa vain ns normaalit, joskus eteen tulevat poikima ongelmat, kuten vasikka väärinpäin jne.
Juurikin samansuuntaisista kokemuksista olen kuullut ennenkin. Parhaat emo-ominaisuudet ja limousin eivät ole mahdollinen yhtälö. Varmaankin toki hf ja angus emoina toisesta ääripäästä. Todella säntilliselle ja työtäpelkäämättömälle voi limppari sopia mutta minulle ainakaan ei. Ch:n kanssa taitaa olla ihan sama juttu vaikkakin eläimet ehkä rohkeampia.
Tuo 50kg voi kuulostaa paljolta mutta lopputuloksen kannalta se ei kuitenkaan voi vielä ratkaista paljonkaan. Varsinkin jos ruokaakin menee vähemmän. Ja emoilla varmasti menee vähemmän.
Turha kai teille tätä on kertoa, mutta kyllä limousin tunnetaan myöskin hyvänä emona ts. helpot poikimiset ja huolehtii hyvin vasikasta.
Luonteesta nyt tähän sen verran, että meillä ei ainakaan ole mitään ongelmia lehmien käsittelyssä. Perässä kulkevat laitumella lohkolta toiselle samoin, kuin muutkin kantturat. Kaikki hoitotoimenpiteet, poikima-apu ym. sujuu. Katselin taas vähän ihan omakohtaisia kokemuksia nyt sitten niistä poikimisista. Tässä on kaikki vuodet mukana ensimmäisistä hiehoista lähtien.
Poikimisia yht. 358 kpl, joista 81,3% lehmiä ja 18,7% hiehoja.
Lehmät ilman apua 280 kpl eli 96,2%, avustettuja 3,8%.
Hiehot ilman apua 46 kpl eli 68,7%, avustettuja 31,3%.
Kyllä asia nyt vaan on niin, että limousinen kanssa saa nukkua yönsä rauhassa ja aamulla sitten napsauttaa korvamerkin vasikan korvaan. Myönnettäköön, että hiehoja on avustettu hieman liikaa. Tosin se johtuu osittain siitä, että tulee mentyä avustamaan, vaikka se ei olisi aivan välttämätöntä.
Ei siinä nyt ihan työhullu tarvi olla jos esim. sadan emon karjassa poikii vuosittain 20 hiehoja ja kuusi tarvitsee poikima-apua.
Haloo nyt vähän. Sadan emon karjassa -50kg teuraspainossa sonneilla ja hiehoilla tekee ainakin 13 000 euron loven tilipussiin. Lisäksi vielä heikomman luokituksen kautta 5 000 € miinusta, rasvavähennyksistä nyt puhumattakaan.!!!!!!!!!!!Sillä rahalla ostaa esim. ohraa n.150tn, vaihtaa autoa joka vuosi, rakentaa mökin muutaman vuoden välein tai tekee uuden talon joka kymmenes vuosi.
Kiitos muuten tiedoista. Ei nyt kyllä ainakaan näiden tietojen perusteella kannata rotua vaihtaa ilman tuotantosuunnan muutosta.
Miettikää nyt ainakin aloittelevat ja ne, jotka haluavat olla tulevaisuuden tekijöitä, että kannattaako siitä pään väristä aina olla niin kovin tarkka. Jokainen voi vaikuttaa oman tilan kannattavuuteen rotuvalinnoilla ja nehän ovat tietysti aina myöskin tilakohtaisia ratkaisuja.
On se hienoa, että meillä on Suomessakin näin monta liharotua valittavana. Jokainen voi olla mielestään oikeassa vaikka olisi kuinka väärässä. Jalostuksen kannalta se ei ole hyvä asia populaatioiden jäädessä pieniksi mutta näillä mennään.
ei se pään väri ole määräävä tekijä, vaan se mitä sieltä pään sisältä löytyy.
hienoa että sinulla on noita hienoja limuja ; ;), jatka samaan malliin vain.
TSEMPPIÄ sinulle ;D ;D
-
Teuraspainoja jos haluaa niin kannattaapi laittaa niille HFxAB lehmille(vanhoille) CH sonni. Varmasti +50 kg verrattuna Li.....
Hei! taikka kahdella alleelilla tuplalihasta periyttävä piedmontese sonni. Siinä on rotu, johon ei rasvaa tule ja muskelit E+.....
Ja varmasti on kaikki hyviä emoja ja helpot poikimiset kuin limousinellakin ;)
jnejnejne....
This Montana research project closely parallels the results obtained in an earlier experiment at Meat Animal Research Centre in Clay, Nabraska. This Nebraska study showed Hereford cross cows to be 30% more efficient than Simmental cross and 11% more efficient than Simmental Charolais cross in the area of feed utilisation. The Nabraska station also found that cows bred to Hereford bulls had up to 11% more calves, up to 15% less calving problems and weaned 5% more total kilos than cows bred to Simmental, Charolais and Limousin bulls. Thus in two research projects, the influence of Hereford blood resulted in significant economic gains, more total kilos of calf weaned on nearly 38% less feed
-
Enpä nyt malta olla sotkematta myös omaa lusikkaani tähän soppaan. Kun näitä absoluuttisia totuuksia Limousinen huonoista puolista on täällä julistettu, niin tässä minun kokemuksia. Meillä ei ole ollut emoja kun vasta 4 vuotta, joten en tiedä miten vakavasti otettava kasvattaja olen. Eläimiä meille on tullut vähän joka puolelta. Emoja on tällä hetkellä 90, joista 20 on simmental-hereford-charolais-risteytyksiä. Viime keväänä poiki n.70 emoa, joista yhtä avustettiin (risteytys). Syksyllä poiki n.30, joista suurin osa oli hiehoja. Näistä kahta avustettiin. Toisella tuli vasikka takajalat edellä ja toisella oli niin iso vasikka ettei kertakaikkiaan olisi tullut ilman vetoa. Saattoi tietenkin olla myös hiehon rakenteellinen vika, mutta tämä pariskunta menetettiin. Ei varmaan ole kehuskelun aihe, mutta meillä ei enää tosiaankaan hypätä yöllä navetassa poikimisia vahtaamassa jos ei iltanavetalla näytä joku kipeältä. Eli kyllä laiskatkin limujen kanssa pärjää.
Jalostuskonsulentti on mielissään kun voi sonnit käydä käsikopelolla mittailemassa. Samoin siementäjät ovat olleet tyytyväisiä eläinten rauhallisuuteen hiehoja siemennettäessä. Kyllä minä ainakin uskon siihen että eläinten luonteessa eroja on enemmän rodun sisällä kuin rotujen välillä.
Vaikka emme vielä pääse samanlaisiin painoihin kuin pidempään karjaansa jalostaneet kasvattajat, olen silti tyytyväinen rotuvalintaani. Olen kuullut monelta loppukasvattajalta, etteivät enää ota puhtaasti pienten rotujen vasikoita kasvatukseen. Sanoipa yksikin, että ei saa charolaisella samanlaista tiliä kuin limpparilla, vaikka elopainoa vähän enemmän olisikin. Uskon siis, että vasikkani menevät jatkossakin kaupaksi.
Ja se yksi totuus mistä täällä pauhataan on lisäruokinnan tarve. Siis mitä ihmettä? Meillä emot syövät vain ruohoa ja kivennäistä. Tunnustettakoon, että viime keväänä annoin jonkin aikaa jauhoja kaksoset synnyttäneelle hieholle, vanhalle emolle en olisi vaivautunut.
Mutta summasummaarum, tarkoitukseni ei ole potkia muiden ruokakuppeja vaan täyttää omaani, kuten eräs viisas mies tässä taannoin sanoi.
-
Teuraskasvatukseen meneville eläimille isärotuna limousinia parempaa ei varmasti olekaan, huonompia kyllä on. Paljon mieluummin limousin kun charolainen. Tuskin kasvutuloksissa parempiin voi päästä.
Jos loppukasvattajalle on eläinkuorma tullut pihaan ja kyydissä on muitakin kuin limuja niin mahtaako olla kanttia sanoa että nuo limut otan mutta noita muita ei tänne jätetä? Kyllä joutuu panostamaan täysillä kasvatukseen jos aikoo saada pelkkiä limuja jatkossakin.
-
Eikös täällä limpparin luonnetta arvosteltu, ei teurasominaisuuksia. ???
-
Teuraskasvatukseen meneville eläimille isärotuna limousinia parempaa ei varmasti olekaan, huonompia kyllä on. Paljon mieluummin limousin kun charolainen. Tuskin kasvutuloksissa parempiin voi päästä.
Jos loppukasvattajalle on eläinkuorma tullut pihaan ja kyydissä on muitakin kuin limuja niin mahtaako olla kanttia sanoa että nuo limut otan mutta noita muita ei tänne jätetä? Kyllä joutuu panostamaan täysillä kasvatukseen jos aikoo saada pelkkiä limuja jatkossakin.
kyllä limpparit kasvaa hyvin, myönnän kyllä sen.
karjan käsiteltävyys ja eläinten luonne ovat minulle tärkeitä ominaisuuksia emoissa.
helpot poikimiset ja elinvoimaiset vasikat myös tärkeitä.. jokainen karjankasvattaja valitsee oman tiensä, minun tieni ei koskaan tule kulkemaan limousine rodun kanssa yhtä matkaa.
vertailin tuttavani kanssa vuodenvaihteessa myyntipainoja, oli niissä eroja jonkin verran. noin 2 kg painavampia oli myymäni eläimet, tuttavallani oli niitä limu risteytyksiä suurin osa.. (meillä suurin osa on ch/hf/ab ja ch/hf, vielä toistaiseksi..)kysymys oli 6kk ikäisistä pihvisonni vasikoista, niistä millä se "tili" pitäisi tehdä. ;D ;D
-
niin enkös minä luonteestakin aika paljon kertonut? ja myös niistä emo-ominaisuuksista? ja varsinkin niille, jotkat pelkäävät limppari sonnia, niin meillä ainakin ne ovat kaikista helpoimpia käsitellä. paljon riippuu tietenkin myös kasvattajasta. ja niin, kaikista kahjoimmat yksilöt kyllä näin pienestä otannasta kuin meillä, löytyy sieltä risteytysemojen ryhmästä. niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että ne taitaakin olla jotain teuraskasvatukseen kasvatettuja, joten ei ole juuri puhuteltu. emoja ovat kuitenkin siinä missä muutkin, mutta painoissa puhtaisiin verrattuna ei ole kyllä eroa. Ne vasikat jotka on itse kasvatettu hiehoiksi on nyt todella tuttavallisia ja helppoja käsitellä, vaikka isät on eri limousin sonneja ja emätkin tulleet monelta eri tilalta. Eli käsittely vaikuttaa minusta enemmän kuin perimä. Toki hullun emon vasikasta voi tulla yhtä hullu tai hulluus jopa kertaantua, mutta pääsääntöisesti uskon rapsuttelun voimaan.
-
niin enkös minä luonteestakin aika paljon kertonut? ja myös niistä emo-ominaisuuksista? ja varsinkin niille, jotkat pelkäävät limppari sonnia, niin meillä ainakin ne ovat kaikista helpoimpia käsitellä. paljon riippuu tietenkin myös kasvattajasta. ja niin, kaikista kahjoimmat yksilöt kyllä näin pienestä otannasta kuin meillä, löytyy sieltä risteytysemojen ryhmästä. niiden puolustukseksi täytyy sanoa, että ne taitaakin olla jotain teuraskasvatukseen kasvatettuja, joten ei ole juuri puhuteltu. emoja ovat kuitenkin siinä missä muutkin, mutta painoissa puhtaisiin verrattuna ei ole kyllä eroa. Ne vasikat jotka on itse kasvatettu hiehoiksi on nyt todella tuttavallisia ja helppoja käsitellä, vaikka isät on eri limousin sonneja ja emätkin tulleet monelta eri tilalta. Eli käsittely vaikuttaa minusta enemmän kuin perimä. Toki hullun emon vasikasta voi tulla yhtä hullu tai hulluus jopa kertaantua, mutta pääsääntöisesti uskon rapsuttelun voimaan.
tyypillinen virhe tuli heti julki, teuraskuskille sanotaan "tuotko meille jos on kivan näköisiä eläimiä". risteytys emot "rakennetaan" laadukkaista vanhemmista, ei niitä linjaeläimistä kannata ottaa.
-
tottakai tiedän miten ne risteytykset rakennetaan, enkä näitä emoja siinä ominaisuudessa ostanutkaan, vaan navetan täytöksi. ovat nyt vain jääneet vielä kun tilaa on ollut. enkä muuten ostanut niitä vasikkana välitysautosta vaan hiehona, jotka oli kasvattanut eräs emotilallinen. tarkoituksena on päästä kuitenkin täysin ruskeaan karjaan jahka ehditään.
-
tottakai tiedän miten ne risteytykset rakennetaan, enkä näitä emoja siinä ominaisuudessa ostanutkaan, vaan navetan täytöksi. ovat nyt vain jääneet vielä kun tilaa on ollut. enkä muuten ostanut niitä vasikkana välitysautosta vaan hiehona, jotka oli kasvattanut eräs emotilallinen. tarkoituksena on päästä kuitenkin täysin ruskeaan karjaan jahka ehditään.
valkea pää ja muuten ruskea...?? ;)
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Omaa kokemaa; Aloittelin emojen pidon -86 Hf rodulla. Siirryin Li sonneihin -90 luvulla. Kiistämättä painot nousi. Yhä uudelleen valitin Li sonnin ja kun tuli hetki, jolloin puhtaa Li-hiehot tulivat poikima vuoroon ongelmat lisääntyivät. Muutamia vasikoita jäi poikiessa lonkistaan kiinni. Vaikka pätevä eläinlääkäri paikalla muutamia kuoli. Osa emoista oli vielä Hf pohjaisia ja niiden kohdalla poikimiset onnistuivat paremmin, myös silloin kun isänä oli Li. Ehkä Li sonnien valinnat eivät osuneet oikeaan, lisäksi niiden mukana tuli Li rodun tunnettu piirre arkuus ja tätä myöten käisittelyn vaikeutuminen. 2000-luvulla siiryttiin takaisin Hf sonneihin, keski teuraspainot putosivat 50 kg, rasvoittumisen kanssa oli ongelmia, mutta ns normaalit poikimiset onnistuvat jne. Perheen ja oma jaksaminen parani, poikima aika oli aika stressaava. Nyt vastassa vain ns normaalit, joskus eteen tulevat poikima ongelmat, kuten vasikka väärinpäin jne.
Juurikin samansuuntaisista kokemuksista olen kuullut ennenkin. Parhaat emo-ominaisuudet ja limousin eivät ole mahdollinen yhtälö. Varmaankin toki hf ja angus emoina toisesta ääripäästä. Todella säntilliselle ja työtäpelkäämättömälle voi limppari sopia mutta minulle ainakaan ei. Ch:n kanssa taitaa olla ihan sama juttu vaikkakin eläimet ehkä rohkeampia.
Tuo 50kg voi kuulostaa paljolta mutta lopputuloksen kannalta se ei kuitenkaan voi vielä ratkaista paljonkaan. Varsinkin jos ruokaakin menee vähemmän. Ja emoilla varmasti menee vähemmän.
Turha kai teille tätä on kertoa, mutta kyllä limousin tunnetaan myöskin hyvänä emona ts. helpot poikimiset ja huolehtii hyvin vasikasta.
Luonteesta nyt tähän sen verran, että meillä ei ainakaan ole mitään ongelmia lehmien käsittelyssä. Perässä kulkevat laitumella lohkolta toiselle samoin, kuin muutkin kantturat. Kaikki hoitotoimenpiteet, poikima-apu ym. sujuu. Katselin taas vähän ihan omakohtaisia kokemuksia nyt sitten niistä poikimisista. Tässä on kaikki vuodet mukana ensimmäisistä hiehoista lähtien.
Poikimisia yht. 358 kpl, joista 81,3% lehmiä ja 18,7% hiehoja.
Lehmät ilman apua 280 kpl eli 96,2%, avustettuja 3,8%.
Hiehot ilman apua 46 kpl eli 68,7%, avustettuja 31,3%.
Kyllä asia nyt vaan on niin, että limousinen kanssa saa nukkua yönsä rauhassa ja aamulla sitten napsauttaa korvamerkin vasikan korvaan. Myönnettäköön, että hiehoja on avustettu hieman liikaa. Tosin se johtuu osittain siitä, että tulee mentyä avustamaan, vaikka se ei olisi aivan välttämätöntä.
Ei siinä nyt ihan työhullu tarvi olla jos esim. sadan emon karjassa poikii vuosittain 20 hiehoja ja kuusi tarvitsee poikima-apua.
Haloo nyt vähän. Sadan emon karjassa -50kg teuraspainossa sonneilla ja hiehoilla tekee ainakin 13 000 euron loven tilipussiin. Lisäksi vielä heikomman luokituksen kautta 5 000 € miinusta, rasvavähennyksistä nyt puhumattakaan.!!!!!!!!!!!Sillä rahalla ostaa esim. ohraa n.150tn, vaihtaa autoa joka vuosi, rakentaa mökin muutaman vuoden välein tai tekee uuden talon joka kymmenes vuosi.
Kiitos muuten tiedoista. Ei nyt kyllä ainakaan näiden tietojen perusteella kannata rotua vaihtaa ilman tuotantosuunnan muutosta.
Miettikää nyt ainakin aloittelevat ja ne, jotka haluavat olla tulevaisuuden tekijöitä, että kannattaako siitä pään väristä aina olla niin kovin tarkka. Jokainen voi vaikuttaa oman tilan kannattavuuteen rotuvalinnoilla ja nehän ovat tietysti aina myöskin tilakohtaisia ratkaisuja.
On se hienoa, että meillä on Suomessakin näin monta liharotua valittavana. Jokainen voi olla mielestään oikeassa vaikka olisi kuinka väärässä. Jalostuksen kannalta se ei ole hyvä asia populaatioiden jäädessä pieniksi mutta näillä mennään.
On vaikea ottaa kantaa niin, että se olisi rakentavaa. Li on hyvä rotu, mutta silläkin on ongelmansa. Hf siirtymiseen syynä oli lähinnä juuri helpompien poikimisten saavuttaminen, Li poikiminen kun tehkäsee joskus vanhoillakin lehmillä.
Kuollut vasikka ei tuota ja poikimavaikeudet söivät ainakin minua, poikimiseen avun saaminen nyky maailmassa vähän kiventakana. Li käytöksen arkuus on pitkälle geeneissä ja periytyvää. Käsittelyä vaikeutti se, että jos yksin hoidit niitä niin OK, mutta kun joku vierailija matkassa koko lauma lähti päättömään juoksuun....Meillä aluksi Hf rasvasuus johtui pitkälle siitä, että jatkoin Li sonnien ruokinnalla ja näin massiivista ruokintaa ei Hf kestä. Eli summa summaanium nyky Hf ei rasvoitu siinä määrin mitä aiemmin, helppo hoitoisuus, vaatimattomuus myös rehun käytön suhteen on hyvä. Valitettavasti en ehtinyt lukemaan kaikkien kommentteja tarkkaan, mutta halusin vielä tarkentaa omaani. Pitäydyn Hf ja juuri nyt haenkin uutta isä sonnia..
Viime vuonna poikimisen onnistui niin hiehoilta, kuin myös emoilta ilman apua. Emoja suhteellisen vähän, koska kasvatan kaikki itse teuraaksi asti.
-
Minusta on mielenkiintoista, että täällä limousine kasvattajat väittävät että tehokkaaseen lihan tuotantoon päästään vain yhden rodun avulla. Siirsin itseni googleteitse ICBF:n sivuille. Irlannissa on tapana, muista maista poiketen, käyttää rotujen kesken vartailukelpoisia indeksejä.
Tässä perustaa:
http://www.icbf.com/services/evaluations/files/Beef_Eurostar_explained.doc
Tässä vertailuja:
http://www.icbf.com/services/evaluations/files/Breedpercentiles_171108.xls
Pari huomiota tilastoista:
Herefordin maito ja hedelmällisyys+ poikimahelppous indeksi n. 200€ parempi kuin limousinen. Kun taas calve quality indeksi, joka ottaa teurastulokset huomioon on limousinella n. 200€ parempi. Eli tämän mukaan on aivan sama kumpaa rotua kasvatat puhtaana.(en tiedä ovatko suoraan vertailukelpoisia,mutta hedelmällisyyden ja maidontuotannon ero on todella suuri...)
MUTTA,
Entäs jos minulla on emoina HF ja isänä LI. Todennäköisesti indeksit yhdistyvät niin että päästään joka tapauksessa parempaan tuottoon kuin että kasvattaisit rotuja puhtaana .
Jos olet aloitteleva karjankasvattaja ota tämä huomioon!!!
Huom. nämäkään indeksit eivät ota huomioon mm. ylläpito rehunkulutusta, luonnetta yms....
-
Minusta on mielenkiintoista, että täällä limousine kasvattajat väittävät että tehokkaaseen lihan tuotantoon päästään vain yhden rodun avulla. Siirsin itseni googleteitse ICBF:n sivuille. Irlannissa on tapana, muista maista poiketen, käyttää rotujen kesken vartailukelpoisia indeksejä.
Tässä perustaa:
http://www.icbf.com/services/evaluations/files/Beef_Eurostar_explained.doc
Tässä vertailuja:
http://www.icbf.com/services/evaluations/files/Breedpercentiles_171108.xls
Pari huomiota tilastoista:
Herefordin maito ja hedelmällisyys+ poikimahelppous indeksi n. 200€ parempi kuin limousinen. Kun taas calve quality indeksi, joka ottaa teurastulokset huomioon on limousinella n. 200€ parempi. Eli tämän mukaan on aivan sama kumpaa rotua kasvatat puhtaana.
MUTTA,
Entäs jos minulla on emoina HF ja isänä LI. Todennäköisesti indeksit yhdistyvät niin että päästään joka tapauksessa parempaan tuottoon kuin että kasvattaisit rotuja puhtaana .
Jos olet aloitteleva karjankasvattaja ota tämä huomioon!!!
Huom. nämäkään indeksit eivät ota huomioon mm. ylläpito rehunkulutusta, luonnetta yms....
Tässä on aika hyvä risteytys, Limousinia ei todelläkaan tarvita kuin yksi sonni karjassa, emot voi olla ihan jotain muuta.
-
Jos loppukasvattajalle on eläinkuorma tullut pihaan ja kyydissä on muitakin kuin limuja niin mahtaako olla kanttia sanoa että nuo limut otan mutta noita muita ei tänne jätetä?
sehän sanotaan siinä vaiheessa kun niitä ollaan lastaamassa/tilaamassa. ei pihalla.
-
Jos loppukasvattajalle on eläinkuorma tullut pihaan ja kyydissä on muitakin kuin limuja niin mahtaako olla kanttia sanoa että nuo limut otan mutta noita muita ei tänne jätetä?
sehän sanotaan siinä vaiheessa kun niitä ollaan lastaamassa/tilaamassa. ei pihalla.
niinpä.. kaikki eivät tiedä vielä ;D
-
Jos loppukasvattajalle on eläinkuorma tullut pihaan ja kyydissä on muitakin kuin limuja niin mahtaako olla kanttia sanoa että nuo limut otan mutta noita muita ei tänne jätetä?
sehän sanotaan siinä vaiheessa kun niitä ollaan lastaamassa/tilaamassa. ei pihalla.
niinpä.. kaikki eivät tiedä vielä ;D
Miten se teillä menee, onko se atria joka päättää minne vasikat lähtee, vai myyttekö suoraan loppukasvattajalle.
Eli myyttekö "risteytyksiä" tilauksesta, sellaisia kuin loppukasvattaja haluaa.
-
Jos loppukasvattajalle on eläinkuorma tullut pihaan ja kyydissä on muitakin kuin limuja niin mahtaako olla kanttia sanoa että nuo limut otan mutta noita muita ei tänne jätetä?
sehän sanotaan siinä vaiheessa kun niitä ollaan lastaamassa/tilaamassa. ei pihalla.
niinpä.. kaikki eivät tiedä vielä ;D
Miten se teillä menee, onko se atria joka päättää minne vasikat lähtee, vai myyttekö suoraan loppukasvattajalle.
Eli myyttekö "risteytyksiä" tilauksesta, sellaisia kuin loppukasvattaja haluaa.
me ei myydä atrialle, yleensä kenttä-asiamies päättää sen kuka saa meiltä lähteneet eläimet.
-
Tai kuka raukka ne pakon edestä joutuu ottamaan...
-
Hetkonen hetkonen. Mielestäni, kun aletaan puhua risteyttämisestä, niin kyllähän sonnin pitää olla Limousin. Limousin on ympärimaailman tunnustettu ja arvostettu parhaana sonnina ja on ehdottomasti paras vaihtoehto tuomaan lihakkuutta ja hyviä teurasominaisuuksia eläimeen. Risteyttäkääpä mitenpäin tahansa ja millä tahansa muulla, mutta parhaan teurastilin tulette saamaan vain limousinen kautta. Mitä puhtaampi Limppari eläin on, sen paremmin ne parhaat teurasominaisuudet sieltä tulevat ja sen myötä se raha. Eikös tätä koko hommaa rahan vuoksi tehdä.
Nojoo, miten sen nyt ottaa ...
Ehkä teurastili on hyvä, mutta mitkä on ne menot sen tekemiseen, se kai lopulta ratkaisee ...
meillä ainakaan ei ole resursseja siihen että sonnit kasvatettais itse, emolehmä tilalla se "tili" tehdään pihvisonni vasikoiden myynnistä. ei loppukasvatuksesta.
itse olen pohtinut jo pitkään sitä, mikä olisi kaikista paras mahdollinen risteytys yhdistelmä.
itse tavoitelen noin 300 kg:n elopainoa sonneille 6 kk:n iässä, siis keskipainoa.
näillä nykyisillä menetelmillä ja emo + sonni yhdistelmillä olen päässyt jo 292,7 kg:n keskipainoihin, ja ilman tippaakaan sitä limppari verta.
Puhutko nyt korjatuista 200pv painoista vai miten lasket puolivuotiaiden painon? Vai onko kenties kyse välitysauton punnitustulosten keskiarvosta? Milloin vasikat ovat syntyneet?
-
me ei myydä atrialle, yleensä kenttä-asiamies päättää sen kuka saa meiltä lähteneet eläimet.
Mikäs salainen agentti se sitten on?
LSO:n 2007 hinnastossa englantilasten (isän rotu ratkaisee) rotujen sonnivasikoiden myyntihinta oli 2,6 ja ranskalaisten 2,9 €/elokilo 300 kilon asti. Eli Hf:n ja Li:n erotus 270 kg pojalle on 81€. Jos niiden lopputuloksessa on 200e ero, hyötyy loppukasvattaja 119€. Nykyisessä markkinatilanteessa pihvivasikoiden kysynnän ollessa kovaa, ei taida monikaan ostaja päästä rotuja valikoimaan.
Ihan pirrruuttani kirjoitan myös ripakintuista. Lypsykarjan jalostuksessa ei painoteta sonnien lihantuotanto-ominaisuuksia. Silti tietty ryhmä lainsuojattomia yrittää tuolla tavoin hankkia elantoaan ja näkee vaihtelun teurastilityksissä. Isät ovat yleenä keinosiemennyssonneja ja Suomen eläinrekisteri on tunnetusti luotettava.
Utopia:
Teurastiedoista saadaan laskettua perimän, syntymätilan ja kasvattajan vaikutus lihatulokseen. Vasikoiden hinnat justeerataan sen mukaan. Tämä edellyttäisi jälkitilitys (pahimmillaan perintä) systeemin rakentamista, eikä tietenkään voi onnistua.
-
me ei myydä atrialle, yleensä kenttä-asiamies päättää sen kuka saa meiltä lähteneet eläimet.
Mikäs salainen agentti se sitten on?
LSO:n 2007 hinnastossa englantilasten (isän rotu ratkaisee) rotujen sonnivasikoiden myyntihinta oli 2,6 ja ranskalaisten 2,9 €/elokilo 300 kilon asti. Eli Hf:n ja Li:n erotus 270 kg pojalle on 81€. Jos niiden lopputuloksessa on 200e ero, hyötyy loppukasvattaja 119€.
Niin, jos välitettävä vasikka on 300 kiloa ...
-
Tai kuka raukka ne pakon edestä joutuu ottamaan...
kyllä ne kauppansa ovat hyvin tehneet, samoihin paikkoihin uusiakin eriä halutaan.
kolmirotu risteytyksiä jatkossa tuotetaan, rinnalla tulee kulkemaan kumminkin aina puhdas hf linja.
-
me ei myydä atrialle, yleensä kenttä-asiamies päättää sen kuka saa meiltä lähteneet eläimet.
Mikäs salainen agentti se sitten on?
LSO:n 2007 hinnastossa englantilasten (isän rotu ratkaisee) rotujen sonnivasikoiden myyntihinta oli 2,6 ja ranskalaisten 2,9 €/elokilo 300 kilon asti. Eli Hf:n ja Li:n erotus 270 kg pojalle on 81€. Jos niiden lopputuloksessa on 200e ero, hyötyy loppukasvattaja 119€. Nykyisessä markkinatilanteessa pihvivasikoiden kysynnän ollessa kovaa, ei taida monikaan ostaja päästä rotuja valikoimaan.
Ihan pirrruuttani kirjoitan myös ripakintuista. Lypsykarjan jalostuksessa ei painoteta sonnien lihantuotanto-ominaisuuksia. Silti tietty ryhmä lainsuojattomia yrittää tuolla tavoin hankkia elantoaan ja näkee vaihtelun teurastilityksissä. Isät ovat yleenä keinosiemennyssonneja ja Suomen eläinrekisteri on tunnetusti luotettava.
Utopia:
Teurastiedoista saadaan laskettua perimän, syntymätilan ja kasvattajan vaikutus lihatulokseen. Vasikoiden hinnat justeerataan sen mukaan. Tämä edellyttäisi jälkitilitys (pahimmillaan perintä) systeemin rakentamista, eikä tietenkään voi onnistua.
katoi tuossa just a-tuottajien voimassa olevaa välitys hinnastoa.
Pihvivasikka, sonni 140 kg (Li, Si, Ch, Bl) ja (Aa, Hf) ero 80e, lehmävasikassa ero on 50e
risteytys lisä maitorotuisen kanssa sonnivasikka Aa, Hf 17 Li, Si 67,00e ja Ch, Bl 84,00e
niin että kyllä tämäki kertoo jotain roduista mitä halutaan..
-
Eli suuntaus simmentaliin tulevaisuudessa. :D
-
me ei myydä atrialle, yleensä kenttä-asiamies päättää sen kuka saa meiltä lähteneet eläimet.
Mikäs salainen agentti se sitten on?
LSO:n 2007 hinnastossa englantilasten (isän rotu ratkaisee) rotujen sonnivasikoiden myyntihinta oli 2,6 ja ranskalaisten 2,9 €/elokilo 300 kilon asti. Eli Hf:n ja Li:n erotus 270 kg pojalle on 81€. Jos niiden lopputuloksessa on 200e ero, hyötyy loppukasvattaja 119€. Nykyisessä markkinatilanteessa pihvivasikoiden kysynnän ollessa kovaa, ei taida monikaan ostaja päästä rotuja valikoimaan.
Ihan pirrruuttani kirjoitan myös ripakintuista. Lypsykarjan jalostuksessa ei painoteta sonnien lihantuotanto-ominaisuuksia. Silti tietty ryhmä lainsuojattomia yrittää tuolla tavoin hankkia elantoaan ja näkee vaihtelun teurastilityksissä. Isät ovat yleenä keinosiemennyssonneja ja Suomen eläinrekisteri on tunnetusti luotettava.
Utopia:
Teurastiedoista saadaan laskettua perimän, syntymätilan ja kasvattajan vaikutus lihatulokseen. Vasikoiden hinnat justeerataan sen mukaan. Tämä edellyttäisi jälkitilitys (pahimmillaan perintä) systeemin rakentamista, eikä tietenkään voi onnistua.
katoi tuossa just a-tuottajien voimassa olevaa välitys hinnastoa.
Pihvivasikka, sonni 140 kg (Li, Si, Ch, Bl) ja (Aa, Hf) ero 80e, lehmävasikassa ero on 50e
risteytys lisä maitorotuisen kanssa sonnivasikka Aa, Hf 17 Li, Si 67,00e ja Ch, Bl 84,00e
niin että kyllä tämäki kertoo jotain roduista mitä halutaan..
Tottakai teurastamo haluaa suuria rotuja, koska käsittelyssä ison eläimen käsittelee suunnilleen samassa ajassa kuin pienen, joten jalostushinta euroina ( sentteinä oikeasti ) per kilo on paljon pienempi.
Mutta saako kasvattaja lisähintaa riittävästi, kun suhteutetaan ruokintakulut kasvulle.
-
katoi tuossa just a-tuottajien voimassa olevaa välitys hinnastoa.
Pihvivasikka, sonni 140 kg (Li, Si, Ch, Bl) ja (Aa, Hf) ero 80e, lehmävasikassa ero on 50e
risteytys lisä maitorotuisen kanssa sonnivasikka Aa, Hf 17 Li, Si 67,00e ja Ch, Bl 84,00e
niin että kyllä tämäki kertoo jotain roduista mitä halutaan..
[/quote]
Tottakai teurastamo haluaa suuria rotuja, koska käsittelyssä ison eläimen käsittelee suunnilleen samassa ajassa kuin pienen, joten jalostushinta euroina ( sentteinä oikeasti ) per kilo on paljon pienempi.
Mutta saako kasvattaja lisähintaa riittävästi, kun suhteutetaan ruokintakulut kasvulle.
[/quote]
Tärkeä pointti, laskekaapa joku si/hf emon rehunkulutus, ja niiden erotus. Lopputulos voi olla sama, riippumatta pihvivasikan hintaerosta.
-
Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.
Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.
-
Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.
Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.
Marmoroitumista ei muodostu ennen kuin tietty pintarasvan paksuus saavutetaan. Täytyy muistaa että yli 90% maailman pihvilihan tuotannosta arvoitetaan tämän ominaisuuden mukaan. Monet lihan maahantuojat vetoavat laatu väitteissä marmoroituneiden pihvihärkien ylivoimaiseen syöntilaatuun! Herefordin ja Anguksen jalostuksessa käytetään vuosittain miljoonia dollareita tämän ominaisuuden parantamiseksi. Myös pintarasvan määrää yritetään vähentää, mutta marmoroitumisesta ei tingitä yhtään.
HF:n ja AB:n kasvuominaisuudet ovat nykyään jollain osa-alueilla jopa parempia kuin limousinen. Eli kasvukyvyssä ne voidaan luokitellaan samaan ryhmään. Rehuhyötysuhde on paras limousinella, mutta hereford ei kauaksi jää. Ero merkityksetön. Anguksella kuluu keskimäärin suht paljon rehua, mutta se on erittäin eläinkohtainen asia. CH on samaa luokkaa HF:n kanssa. Kun selailee FE tilastoja maailmalta, niin joka rodusta löytyy huippu tehokkaita ja kehnoja yksilöitä.
Edelleen tämä risteytys asia ei taida mennä perille kun näin hinnastoja pyöritellään. >:( Edelleen saan parhaan tuoton eläimistäni kun pidän emorodun brittiläisenä ja isärodun Canadassa jalostettuna Ranskalaisena.(Mieluiten hankin sonnin jalostuslinjasta mikä on tuotettu tiloille missä poikii 1000 lehmää vuosittain ;) ) Risteytys tuo jopa 15-20% paremman kasvun ja kestävyyden. Luulisi loppukasvattajalle kelpaavan.
Limupimu: Vapaa rehun syöttö näkyy hyvässä lehmässä rasvana. Silloin voidaan ruokintaa vähentää/ rajoittaa, mutta sitä rasvaa on hyvä siellä selässä hieman olla jos käy niin että astutus aikaan on huonot kelit yms. niin tiinehtyminen varmistuu......
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
-
Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.
Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.
Marmoroitumista ei muodostu ennen kuin tietty pintarasvan paksuus saavutetaan. Täytyy muistaa että yli 90% maailman pihvilihan tuotannosta arvoitetaan tämän ominaisuuden mukaan. Monet lihan maahantuojat vetoavat laatu väitteissä marmoroituneiden pihvihärkien ylivoimaiseen syöntilaatuun! Herefordin ja Anguksen jalostuksessa käytetään vuosittain miljoonia dollareita tämän ominaisuuden parantamiseksi. Myös pintarasvan määrää yritetään vähentää, mutta marmoroitumisesta ei tingitä yhtään.
HF:n ja AB:n kasvuominaisuudet ovat nykyään jollain osa-alueilla jopa parempia kuin limousinen. Eli kasvukyvyssä ne voidaan luokitellaan samaan ryhmään. Rehuhyötysuhde on paras limousinella, mutta hereford ei kauaksi jää. Ero merkityksetön. Anguksella kuluu keskimäärin suht paljon rehua, mutta se on erittäin eläinkohtainen asia. CH on samaa luokkaa HF:n kanssa. Kun selailee FE tilastoja maailmalta, niin joka rodusta löytyy huippu tehokkaita ja kehnoja yksilöitä.
Edelleen tämä risteytys asia ei taida mennä perille kun näin hinnastoja pyöritellään. >:( Edelleen saan parhaan tuoton eläimistäni kun pidän emorodun brittiläisenä ja isärodun Canadassa jalostettuna Ranskalaisena.(Mieluiten hankin sonnin jalostuslinjasta mikä on tuotettu tiloille missä poikii 1000 lehmää vuosittain ;) ) Risteytys tuo jopa 15-20% paremman kasvun ja kestävyyden. Luulisi loppukasvattajalle kelpaavan.
Limupimu: Vapaa rehun syöttö näkyy hyvässä lehmässä rasvana. Silloin voidaan ruokintaa vähentää/ rajoittaa, mutta sitä rasvaa on hyvä siellä selässä hieman olla jos käy niin että astutus aikaan on huonot kelit yms. niin tiinehtyminen varmistuu......
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
np niin, nyt päästään jo asian ytimeen... itse uskon risteytys voimaan jalostuksessa,
risteytys emo joka astutetaan puhdasrotu sonnilla. kolmen rodun ominaisuuksien yhdistäminen mahdollistaa koko ketjun hyvinvoinnin (emolehmätila, loppukasvattaja ja lihatalo).
-
Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.
Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.
Marmoroitumista ei muodostu ennen kuin tietty pintarasvan paksuus saavutetaan. Täytyy muistaa että yli 90% maailman pihvilihan tuotannosta arvoitetaan tämän ominaisuuden mukaan. Monet lihan maahantuojat vetoavat laatu väitteissä marmoroituneiden pihvihärkien ylivoimaiseen syöntilaatuun! Herefordin ja Anguksen jalostuksessa käytetään vuosittain miljoonia dollareita tämän ominaisuuden parantamiseksi. Myös pintarasvan määrää yritetään vähentää, mutta marmoroitumisesta ei tingitä yhtään.
Esim. Irlannin naudanlihan tuotannosta 90% menee vientiin. Siellä ei edellä mainitsemasi rodut ainakaan isärotuna paljon juhli. Johtuu juuri liiasta rasvasta. Vientimarkkinoilla ei arvosteta läskin peittämiä ruhoja. Voihan ne Irkut olla väärässäkin. Angus marmoroituu, muut vähemmän. Syöntilaatuun vaikuttavia tekijöitä on muitakin, kuin pelkkä rasva. Pitäsikö alkaa tuottamaan kobea? Siinä sitä on marmorilihaa.
HF:n ja AB:n kasvuominaisuudet ovat nykyään jollain osa-alueilla jopa parempia kuin limousinen. Eli kasvukyvyssä ne voidaan luokitellaan samaan ryhmään. Rehuhyötysuhde on paras limousinella, mutta hereford ei kauaksi jää. Ero merkityksetön. Anguksella kuluu keskimäärin suht paljon rehua, mutta se on erittäin eläinkohtainen asia. CH on samaa luokkaa HF:n kanssa. Kun selailee FE tilastoja maailmalta, niin joka rodusta löytyy huippu tehokkaita ja kehnoja yksilöitä.
Tässä on asiaa. Eläinkohtaisia eroja löytyy rodusta riippumatta. Hyviä kasvuja löytyy kaikista roduista. Rehuhyötysuhteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Se ei vain ole aina ihan yksinkertaista tilatasolla. Kannataakin turvautua koeasemien tuloksiin ja ottaa ne huomioon sonnivalinnassa. Lihaksikkuudessa löytyy myös aika isoja eroja sekä rodun sisällä, että rotujen välillä. Sekin selviää koeasematuloksista.
Edelleen tämä risteytys asia ei taida mennä perille kun näin hinnastoja pyöritellään. >:( Edelleen saan parhaan tuoton eläimistäni kun pidän emorodun brittiläisenä ja isärodun Canadassa jalostettuna Ranskalaisena.(Mieluiten hankin sonnin jalostuslinjasta mikä on tuotettu tiloille missä poikii 1000 lehmää vuosittain ;) ) Risteytys tuo jopa 15-20% paremman kasvun ja kestävyyden. Luulisi loppukasvattajalle kelpaavan.
Miksi turvautua kopioon, kun originaalikin on tarjolla. Miksi ostaa Kandasta risteytys sonni isäksi, kun voi puhdasroituistakin käyttää. Eikö siitä jo tule risteytyshyöty kun emo on eri rotua tai kahden rodun risteytys. Ei isää enää tarvitse risteyttää. Ainakin limousinen hyvä lihaksikkuus kärsii juuri noissa risteytyksissä. Vertaa esim. nupoja ja sarvellisia linjoja.
Limupimu: Vapaa rehun syöttö näkyy hyvässä lehmässä rasvana. Silloin voidaan ruokintaa vähentää/ rajoittaa, mutta sitä rasvaa on hyvä siellä selässä hieman olla jos käy niin että astutus aikaan on huonot kelit yms. niin tiinehtyminen varmistuu......
En tiedä Limupimun limukoista, mutta meillä ainakin vapaalla rehun syötöllä lehmät muuttuisivat läskitynnyreiksi. Toisaalta sanotaan, että liika rasvoittuminen ei ole hyväksi tiinehtyvyydelle. Tiinehtyvyys yleensäkin on niin herkkä asia, että siihen vaikutta noin miljoona eri tekijää.
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
Riipuu vähän keneltä kysytään. Itse olisin sitä mieltä, että n. 350kg sonneilla ja hiehoilla vähän vähemmän. Sen kokoisella eläimellä on jo riittävän isot fileet ja paistit. Jos kaikki tavara olisi samanlaista se olisi myyjälle, ostajalle, kuluttajalle, ravintolalle ym. iso etu. Esim. ravintolat arvostavat tuontilihassa juuri sitä tasalaatuisuutta. Kyllä +500kg sonnilla on jo turhankin isot lihakset.
-
Jeps, samaa mieltä järkevästä teuraspainosta. Eikö aikanaan joku laskenut että taloudellisesti 330kg on lähellä optimia.
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
Nupous on jo arvo sinänsä, limpparilla on kaiketi hyvä risteytysvaikutus juuri sen vuoksi, koska se on aikanaan jalostettu vuosisatoja eristyksissä muista roduista(käsittääkseni).
Hedelmällisyyteen vaikuttaa monet asiat, mutta esim. Limppari valtakunnan(Irlannin) karjaseuranta tuloksista käy ilmi että brittiroduilla on erinomaiset tiinehtymis- ja vasikkatuotosluvut. Uskon, että osansa siitä tulee kyvystä varastoida energiaa pahan päivän varalle. Oma vikahan se on jos ne sikalihaviksi päästää....
-
Jos tilaa on niin järkevä teuraspaino määräytyy rehunkulutuksen kestävällä suhteella päiväkasvuun. Jos halpaa ruokaa on ylenmäärin niin tukikin kannattaa huomioida, alueesta riippuen aikuisen sonnin hengissäpidon tuki luokkaa euro/päivä.
-
Jeps, samaa mieltä järkevästä teuraspainosta. Eikö aikanaan joku laskenut että taloudellisesti 330kg on lähellä optimia.
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
Nupous on jo arvo sinänsä, limpparilla on kaiketi hyvä risteytysvaikutus juuri sen vuoksi, koska se on aikanaan jalostettu vuosisatoja eristyksissä muista roduista(käsittääkseni).
Hedelmällisyyteen vaikuttaa monet asiat, mutta esim. Limppari valtakunnan(Irlannin) karjaseuranta tuloksista käy ilmi että brittiroduilla on erinomaiset tiinehtymis- ja vasikkatuotosluvut. Uskon, että osansa siitä tulee kyvystä varastoida energiaa pahan päivän varalle. Oma vikahan se on jos ne sikalihaviksi päästää....
Minulla on sellainen käsitys, että kasvu hidastuu jo paljon aiemmin, mutta nimenomaan teurastamojen tahdosta teuraspainot on laitettu 330 kilon tavoitetasoon, mutta voin olla väärässäkin ....
Kysehän on oikeastaan puhtaasti siitä, kuinka monta kiloa rehua ( vai onko se rehuyksikköä ) tarvitaan yhden lihakilon tuottamiseen.
-
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.
-
Jeps, samaa mieltä järkevästä teuraspainosta. Eikö aikanaan joku laskenut että taloudellisesti 330kg on lähellä optimia.
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
Nupous on jo arvo sinänsä, limpparilla on kaiketi hyvä risteytysvaikutus juuri sen vuoksi, koska se on aikanaan jalostettu vuosisatoja eristyksissä muista roduista(käsittääkseni).
Hedelmällisyyteen vaikuttaa monet asiat, mutta esim. Limppari valtakunnan(Irlannin) karjaseuranta tuloksista käy ilmi että brittiroduilla on erinomaiset tiinehtymis- ja vasikkatuotosluvut. Uskon, että osansa siitä tulee kyvystä varastoida energiaa pahan päivän varalle. Oma vikahan se on jos ne sikalihaviksi päästää....
Minulla on sellainen käsitys, että kasvu hidastuu jo paljon aiemmin, mutta nimenomaan teurastamojen tahdosta teuraspainot on laitettu 330 kilon tavoitetasoon, mutta voin olla väärässäkin ....
Kysehän on oikeastaan puhtaasti siitä, kuinka monta kiloa rehua ( vai onko se rehuyksikköä ) tarvitaan yhden lihakilon tuottamiseen.
teuraspaino tavoitetaso vaihtelee jonkin verran teurastamojen välillä, samoin pihvilisien painorajat. ruho luokitus systeemi onneksi kaikilla sama..
-
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.
Se on paras hinta, mutta onko se järkevin teuraspaino, jos sen hinnan aikaansaamiseen kuluu enempi rahaa, kuin on se parannus mikä on saatu aikaan.
-
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.
Se on paras hinta, mutta onko se järkevin teuraspaino, jos sen hinnan aikaansaamiseen kuluu enempi rahaa, kuin on se parannus mikä on saatu aikaan.
ennemmiki aika ratkaisee. nopee kierto enemmän palkkioita/paikka
-
Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?
yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.
Se on paras hinta, mutta onko se järkevin teuraspaino, jos sen hinnan aikaansaamiseen kuluu enempi rahaa, kuin on se parannus mikä on saatu aikaan.
ennemmiki aika ratkaisee. nopee kierto enemmän palkkioita/paikka
Totta, tämä on oleellinen yksityiskohta ....
-
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...
-
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...
Minä kyllä pidän rasvoista, ne antaa makua, oli sitten kyse siasta tai naudasta.
-
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...
Minä kyllä pidän rasvoista, ne antaa makua, oli sitten kyse siasta tai naudasta.
ei omalla maulla oo mitään merkitystä vaan sillä mistä maksetaa. haluaisin mieki että joulukinkussa olis tuuman rasvakerros.
-
Marmoripihvi? mikä se on ja kuinka se laitetaan?
http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2005/12/perinteinen-pihvi-on-perimtiedon-ja_20.html
Mistä lihasta Suomen kuuluisin lihatukkuri tekee pihvinsä?
http://www.hymy.fi/julkkis-kokkaa/veijo-votkin-herkuttelee-kunnon-pihvilla
Mitä vastaan suomalainen pihvituotanto kilpailee?
http://www.naturkott.com/index.php?lang=fi&id=Meidan_tuotteemme&subId=Naudanliha
"Entrecote – Entrecote eli välikyljys on monen suosikki naudan arvokkaimpien ruhonosien joukossa. Juovaisen rasvan ansiosta se on marmoroitunut, maukas ja mehukas, ja sitä voidaan muunnella helposti erilaisilla lisukkeilla. Entrecote kannattaa valmistaa kokonaisena tai grillata siivuina ja siitä tulee erittäin hyvää käytettäessä jännittävänmakuista marinadia tai kuorrutusta, joka sivellään lihan päälle kypsennyksen aikana."
Pihvituotannon tulevaisuus?
http://www.vsperinnemaisemat.net/Niittyliha_art.pdf
-
Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa ;)
http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html
Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta..... :'(
>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...
Minä kyllä pidän rasvoista, ne antaa makua, oli sitten kyse siasta tai naudasta.
ei omalla maulla oo mitään merkitystä vaan sillä mistä maksetaa. haluaisin mieki että joulukinkussa olis tuuman rasvakerros.
Näinhän se on
-
Nostataas esiin, herättääkö uusia mielipiteitä?
-
Nostataas esiin, herättääkö uusia mielipiteitä?
tuli noille agnuksille vaihettua limousin sonni... :-\
-
Ei ole just käsillä pihvivasikkahinnastoa, mutta tuolla aiemmin ketjussa mainittiin 80 euron ero isojen ja pienten rotujen välillä vasikan hinnassa. Käsittääkseni hintaero on kasvanut jo reilusti yli sataseen, riippuen teurastamosta.
Aiemmin ketjussa oli aikalailla limousinen mollaamista. Limpparin kaksi selkeästi heikompaa ominaisuutta ovat maito ja luonne. Jalostuksella voi tietysti pitkällä tähtäimellä vaikuttaa kumpaankin. Lisäksi käsittely vaikuttaa luonteeseen tai oikeammin siihen, miten luonne tulee esille. Näissä on tietysti jokaisella limousin-jalostajalla työnsarkaa. Vahvuuksia tuli jo tuolla mainittua ja niiden ylläpitämiseen karjassa ei tarvita niin voimakasta panostusta/painotusta jalostuvalinnoissa kuin heikkouksiin.
Meilläkin on ollut eri rotuja ja lopulta limousin on jäänyt jäljelle. Huonoluonteisia on karsittu pois ja karsitaan edelleen. Muiden rotujen osalta voisi mainita, että kaksi kertaa on charolainen viskannut meikäläisen ja ekalla kerralla sairaalaan, oli kolme päivää muistikortit sekaisin. Kaksi angus lehmää on maannut vasikkansa tarkoituksella hengiltä. Muutama rekihurja simmental on osunut kohdalle ja se ainoa hereford, mikä oli, ulkoilutti jalkapallon kokoisesti emätintään, eikä muutkaan tulokset olleet kovin häävejä. Jos näiden epäkuranttien yksilöiden perusteella haukkuisi kaikki rodut, niin ei kovin kehittäävää keskustelua saisi aikaan, lähinnä tuota eipäs-juupas-meininkiä.
Harvoin yhteen rotuun saadaan kaikkia hyviä ominaisuuksia ympättyä, joten joissakin tapauksissa risteyttäminen on hyvä vaihtoehto. Kuten tuolla jo todettiin, se pitää toteuttaa hyvillä eläimillä ja suunnitellusti, jotta päästään hyvään lopputulokseen. Vaihtelu tosin kasvaa risteyttämisessä eli kaikista risteytysjälkeläisistä ei tietenkään tule sellaisia kuin oli tavoiteltu.