Lainaus käyttäjältä: Limupimu - 21.01.09 - klo:20:38

Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
 jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.

Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.

Marmoroitumista ei muodostu ennen kuin tietty pintarasvan paksuus saavutetaan. Täytyy muistaa että yli 90% maailman pihvilihan tuotannosta arvoitetaan tämän ominaisuuden mukaan. Monet lihan maahantuojat vetoavat laatu väitteissä marmoroituneiden pihvihärkien ylivoimaiseen syöntilaatuun! Herefordin ja Anguksen jalostuksessa käytetään vuosittain miljoonia dollareita tämän ominaisuuden parantamiseksi. Myös pintarasvan määrää yritetään vähentää, mutta marmoroitumisesta ei tingitä yhtään.

HF:n ja AB:n kasvuominaisuudet ovat nykyään jollain osa-alueilla jopa parempia kuin limousinen. Eli kasvukyvyssä ne voidaan luokitellaan samaan ryhmään. Rehuhyötysuhde on paras limousinella, mutta hereford ei kauaksi jää. Ero merkityksetön. Anguksella kuluu keskimäärin suht paljon rehua, mutta se on erittäin eläinkohtainen asia. CH on samaa luokkaa HF:n kanssa. Kun selailee FE tilastoja maailmalta, niin joka rodusta löytyy huippu tehokkaita ja kehnoja yksilöitä.

Edelleen tämä risteytys asia ei taida mennä perille kun näin hinnastoja pyöritellään. Edelleen saan parhaan tuoton eläimistäni kun pidän emorodun brittiläisenä ja isärodun Canadassa jalostettuna Ranskalaisena.(Mieluiten hankin sonnin jalostuslinjasta mikä on tuotettu tiloille missä poikii 1000 lehmää vuosittain ) Risteytys tuo jopa 15-20% paremman kasvun ja kestävyyden. Luulisi loppukasvattajalle kelpaavan.

Limupimu: Vapaa rehun syöttö näkyy hyvässä lehmässä rasvana. Silloin voidaan ruokintaa vähentää/ rajoittaa, mutta sitä rasvaa on hyvä siellä selässä hieman olla jos käy niin että astutus aikaan on huonot kelit yms. niin tiinehtyminen varmistuu......

Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?   

   

Lainaus käyttäjältä: Limupimu - 21.01.09 - klo:20:38

Niin, minä kun en ole sonneja kasvattanut, mutta olen päässyt siihen käsitykseen,että mitä nopeammin teuraspaino saavutetaan, sen kannattavampaa homma on. Eikö sonnikasvattamot ruoki kaikkia liharotusonneja samalla tavalla? Voihan ne olla vaikka samassa karsinassa. Kyllä se limppari hyödyntää ravintonsa käsittääkseni paremmin kuin nämä pienet rodut. Eräs kasvattaja noitui kun ei näitä pieniä rotuja oikein voi kasvattaa yli 300kg teuraspainoon ilman että ne rasvottus. Sonninkasvattajat korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.... Tietysti tuo rasvottuminen riippuu paljon myös
 jalostuksesta. Ja nyt puhutaan siis siitä läskistä lihan päällä, turha sotkea mitään marmoroitumista tähän.

Ja mitä tulee emojen ruokintaan, niin meillä risteytysporukka mättää ihan yhtä paljon sitä kuivaa heinää kuin puhtaat limpparitkin, eikä kellekkään anneta mitään väkevämpää.

Marmoroitumista ei muodostu ennen kuin tietty pintarasvan paksuus saavutetaan. Täytyy muistaa että yli 90% maailman pihvilihan tuotannosta arvoitetaan tämän ominaisuuden mukaan. Monet lihan maahantuojat vetoavat laatu väitteissä marmoroituneiden pihvihärkien ylivoimaiseen syöntilaatuun! Herefordin ja Anguksen jalostuksessa käytetään vuosittain miljoonia dollareita tämän ominaisuuden parantamiseksi. Myös pintarasvan määrää yritetään vähentää, mutta marmoroitumisesta ei tingitä yhtään.

Esim. Irlannin naudanlihan tuotannosta 90% menee vientiin. Siellä ei edellä mainitsemasi rodut ainakaan isärotuna paljon juhli. Johtuu juuri liiasta rasvasta. Vientimarkkinoilla ei arvosteta läskin peittämiä ruhoja. Voihan ne Irkut olla väärässäkin. Angus marmoroituu, muut vähemmän. Syöntilaatuun vaikuttavia tekijöitä on muitakin, kuin pelkkä rasva. Pitäsikö alkaa tuottamaan kobea? Siinä sitä on marmorilihaa.

HF:n ja AB:n kasvuominaisuudet ovat nykyään jollain osa-alueilla jopa parempia kuin limousinen. Eli kasvukyvyssä ne voidaan luokitellaan samaan ryhmään. Rehuhyötysuhde on paras limousinella, mutta hereford ei kauaksi jää. Ero merkityksetön. Anguksella kuluu keskimäärin suht paljon rehua, mutta se on erittäin eläinkohtainen asia. CH on samaa luokkaa HF:n kanssa. Kun selailee FE tilastoja maailmalta, niin joka rodusta löytyy huippu tehokkaita ja kehnoja yksilöitä.

Tässä on asiaa. Eläinkohtaisia eroja löytyy rodusta riippumatta. Hyviä kasvuja löytyy kaikista roduista. Rehuhyötysuhteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Se ei vain ole aina ihan yksinkertaista tilatasolla. Kannataakin turvautua koeasemien tuloksiin ja ottaa ne huomioon sonnivalinnassa. Lihaksikkuudessa löytyy myös aika isoja eroja sekä rodun sisällä, että rotujen välillä. Sekin selviää koeasematuloksista.

Edelleen tämä risteytys asia ei taida mennä perille kun näin hinnastoja pyöritellään. Edelleen saan parhaan tuoton eläimistäni kun pidän emorodun brittiläisenä ja isärodun Canadassa jalostettuna Ranskalaisena.(Mieluiten hankin sonnin jalostuslinjasta mikä on tuotettu tiloille missä poikii 1000 lehmää vuosittain ) Risteytys tuo jopa 15-20% paremman kasvun ja kestävyyden. Luulisi loppukasvattajalle kelpaavan.

Miksi turvautua kopioon, kun originaalikin on tarjolla. Miksi ostaa Kandasta risteytys sonni isäksi, kun voi puhdasroituistakin käyttää. Eikö siitä jo tule risteytyshyöty kun emo on eri rotua tai kahden rodun risteytys. Ei isää enää tarvitse risteyttää. Ainakin limousinen hyvä lihaksikkuus kärsii juuri noissa risteytyksissä. Vertaa esim. nupoja ja sarvellisia linjoja.

Limupimu: Vapaa rehun syöttö näkyy hyvässä lehmässä rasvana. Silloin voidaan ruokintaa vähentää/ rajoittaa, mutta sitä rasvaa on hyvä siellä selässä hieman olla jos käy niin että astutus aikaan on huonot kelit yms. niin tiinehtyminen varmistuu......

En tiedä Limupimun limukoista, mutta meillä ainakin vapaalla rehun syötöllä lehmät muuttuisivat läskitynnyreiksi. Toisaalta sanotaan, että liika rasvoittuminen ei ole hyväksi tiinehtyvyydelle. Tiinehtyvyys yleensäkin on niin herkkä asia, että siihen vaikutta noin miljoona eri tekijää.

Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?   

Riipuu vähän keneltä kysytään. Itse olisin sitä mieltä, että n. 350kg sonneilla ja hiehoilla vähän vähemmän. Sen kokoisella eläimellä on jo riittävän isot fileet ja paistit. Jos kaikki tavara olisi samanlaista se olisi myyjälle, ostajalle, kuluttajalle, ravintolalle ym. iso etu. Esim. ravintolat arvostavat tuontilihassa juuri sitä tasalaatuisuutta. Kyllä +500kg sonnilla on jo turhankin isot lihakset.
   

Jeps, samaa mieltä järkevästä teuraspainosta. Eikö aikanaan joku laskenut että taloudellisesti 330kg on lähellä optimia.

Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa

http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html

Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta.....

Nupous on jo arvo sinänsä, limpparilla on kaiketi hyvä risteytysvaikutus juuri sen vuoksi, koska se on aikanaan jalostettu vuosisatoja eristyksissä muista roduista(käsittääkseni).

Hedelmällisyyteen vaikuttaa monet asiat, mutta esim. Limppari valtakunnan(Irlannin) karjaseuranta tuloksista käy ilmi että brittiroduilla on erinomaiset tiinehtymis- ja vasikkatuotosluvut. Uskon, että osansa siitä tulee kyvystä varastoida energiaa pahan päivän varalle. Oma vikahan se on jos ne sikalihaviksi päästää....

Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?   

   

Lainaus käyttäjältä: Regent - 21.01.09 - klo:23:20

Jeps, samaa mieltä järkevästä teuraspainosta. Eikö aikanaan joku laskenut että taloudellisesti 330kg on lähellä optimia.

Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa

http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html

Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta.....

Nupous on jo arvo sinänsä, limpparilla on kaiketi hyvä risteytysvaikutus juuri sen vuoksi, koska se on aikanaan jalostettu vuosisatoja eristyksissä muista roduista(käsittääkseni).

Hedelmällisyyteen vaikuttaa monet asiat, mutta esim. Limppari valtakunnan(Irlannin) karjaseuranta tuloksista käy ilmi että brittiroduilla on erinomaiset tiinehtymis- ja vasikkatuotosluvut. Uskon, että osansa siitä tulee kyvystä varastoida energiaa pahan päivän varalle. Oma vikahan se on jos ne sikalihaviksi päästää....

Minulla on sellainen käsitys, että kasvu hidastuu jo paljon aiemmin, mutta nimenomaan teurastamojen tahdosta teuraspainot on laitettu 330 kilon tavoitetasoon, mutta voin olla väärässäkin ....
Kysehän on oikeastaan puhtaasti siitä, kuinka monta kiloa rehua ( vai onko se rehuyksikköä ) tarvitaan yhden lihakilon tuottamiseen.

Lainaus käyttäjältä: Regent - 21.01.09 - klo:21:19

Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?   

   

yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.

Lainaus käyttäjältä: mlahti - 22.01.09 - klo:07:43

Lainaus käyttäjältä: Regent - 21.01.09 - klo:21:19

Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?   

   

yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.

Se on paras hinta, mutta onko se järkevin teuraspaino, jos sen hinnan aikaansaamiseen kuluu enempi rahaa, kuin on se parannus mikä on saatu aikaan.

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 22.01.09 - klo:12:23

Lainaus käyttäjältä: mlahti - 22.01.09 - klo:07:43

Lainaus käyttäjältä: Regent - 21.01.09 - klo:21:19

Mikä on JÄRKEVÄ teuraspaino?   

   

yli 350 kg, sillon a-tuottajat maksaa parhaan hinnan.

Se on paras hinta, mutta onko se järkevin teuraspaino, jos sen hinnan aikaansaamiseen kuluu enempi rahaa, kuin on se parannus mikä on saatu aikaan.

ennemmiki aika ratkaisee. nopee kierto enemmän palkkioita/paikka

Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa

http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html

Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta.....

>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...

Lainaus käyttäjältä: redbull - 22.01.09 - klo:18:35

Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa

http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html

Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta.....

>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...

Minä kyllä pidän rasvoista, ne antaa makua, oli sitten kyse siasta tai naudasta.

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 22.01.09 - klo:19:26

Lainaus käyttäjältä: redbull - 22.01.09 - klo:18:35

Euroopassa on nyt viimeisen 10 vuoden aikana opittu syömään häränpihvilihaa a'la Brasilia. Siellä käytetään pääsääntöisesti Brittirotuja ja lihan laatua luokitellaan myös marmoroinnin osalta. Vaikutus mieltymysten muutoksena näkyy Anguksen suosiossa UK:ssa

http://www.stackyard.com/news/2008/11/beef/02_beef_herd_data.html

Ranskalaisrotujen hurja vähentyminen ja Anguksen tasainen nousu voi kieliä tapahtuvasta muutoksesta pihvilihan kulutuksessa, mutta myös laadun arvostuksesta. Ehkäpä myös kertoo emotalouden kannattavuudesta.....

>>>Ei varmaan yhden ja kahden vuoden tilasto vielä paljon kerro missä mennään, jos nousua on ollut lähes 40 vuotta....Ei se rasva sitä laatua siihen tee oli sitä päällä tai sisällä. On koittanut uusi aika ja pikapuoliin pystytään geenikartoituksella valitsemaan sonnit, joiden jälkeläisten liha parasta ja siellä ajan teema on (tendergene) näitä geenejä tutkitaan kuumeisesti ja joissain roduissa geeni esiintyy useammin kuin toisissa. EI sillä naudan valkoisella kovalla rasvalla ole mitään tekemistä liha syöntilaadun kanssa, siitä tehdään kynttilöitä ja saippuaa. Joskus (jouduttuani) kyllä sellaista syödessä jää ikävä talinen tunne hampaisiin...

Minä kyllä pidän rasvoista, ne antaa makua, oli sitten kyse siasta tai naudasta.

ei omalla maulla oo mitään merkitystä vaan sillä mistä maksetaa. haluaisin mieki että joulukinkussa olis tuuman rasvakerros.