Agronet
Keskusteluaiheet => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Ukkovarvas - 26.06.10 - klo:03:35
-
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Em%C3%A4nt%C3%A4+ja+poika+kuolivat+maatilan+siiloon+Juankoskella/1135258149199?ref=tf_iHSuutisboksi_p1
-
Menikö tässä "tuleva" isäntäkin?
Lietesäiliöonnettomuuksia tapahtuu usein.
-
Menikö tässä "tuleva" isäntäkin?
Lietesäiliöonnettomuuksia tapahtuu usein.
Kun ei ole lietesäiliötä, ei kykene ymmärtämään, miten tällainen onnettomuus on edes mahdollista. Siis minä.
-
kyse näköjään rehusiilosta joten aika oudolta tapaukselta tuntuu kuitenkin, itse luulisin että hapensyrjäyttäjään ei aphemmin mutta tiedä häntä. surkeaa kuiteskin, kun meitä ei enää nykysuomessa liikoja ole muutenkaan!
-
Menikö tässä "tuleva" isäntäkin?
Lietesäiliöonnettomuuksia tapahtuu usein.
jassoo rakko kiusaa mut ny on veetin päivä taas pelastettu >:(
-
Todella ikävää :'(
-
Menikö tässä "tuleva" isäntäkin?
Lietesäiliöonnettomuuksia tapahtuu usein.
jassoo rakko kiusaa mut ny on veetin päivä taas pelastettu >:(
Olet pikkuisen pipi.
-
kyse näköjään rehusiilosta joten aika oudolta tapaukselta tuntuu kuitenkin, itse luulisin että hapensyrjäyttäjään ei aphemmin mutta tiedä häntä. surkeaa kuiteskin, kun meitä ei enää nykysuomessa liikoja ole muutenkaan!
Itse olen pikkupoikana joutunut AIV-siiloissa tekemään juuri samaa hommaa, kuin kyseisessä tapauksessa. Voin kokemuksesta kertoa, että luukulla käytiin välillä haukkaamassa happea, kun happo höyrystyi sieltä muovin alta kuumalla kelillä, ja jos siiloa painotetaan, niin sieltä tietenkin painotuksessa puristuu kaasut pois, eli ylöspäin jos ei muuhun suuntaan pääse! En tapausta sinänsä yhtään ihmettele, valitettava tapaus todellakin, mutta täysin jokapäiväinen tilanne kaiken kaikkiaan tornisiiloon rehua tehdessä. Jos siilossa vielä on umpinainen kansi, niinkuin näissä "sinisissäkin" on, voi ilman vaihtuminen olla todella heikkoa, kun ei ole läpivetoa!
Meillä on siis vaaran paikkoja joka paikassa, rehusiiloissa, lietealtaassa, hakesiilossa, viljasiilossa....Jos ne asiat vielä tiedostettaisiin paremmin, ja sen jälkeen siellä käytännön tilanteessa muistettaisiinkin vielä siinä kiireessä ja touhussa.
-
Imulietso käyntiin, ellei muuten saa tuuletettua.
-
Imulietso käyntiin, ellei muuten saa tuuletettua.
Vieläkään ei kaikissa torneissa ole täyttöpurkaimia, vaikka sampadi on osansa tehnyt...!
-
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Netin+pornosivuille+mahdollisesti+oma+xxx-tunnus/1135258148421
http://www.agronet.xxx
:D
-
Kyllä veti mielen matalaksi, kun luin ko. uutisen. Tornirehua on tehty viime vuoteen asti ja vasta tänä vuonna käärittiin rehu muoviin. Omalla tilalla ei olisi onneksi sattunut vastaavaa, kun itse silppuroin rehun ja sitten tasasin tornissa. Ei olisi mennyt kuin yksi mies, ei koko perhe.
-
Imulietso käyntiin, ellei muuten saa tuuletettua.
Vieläkään ei kaikissa torneissa ole täyttöpurkaimia, vaikka sampadi on osansa tehnyt...!
Hiilidioksidi on v...mainen kaasu. Sitä ei haista, eikä maista - lähtee vaan taju ja kohta henki. Säilörehusiiloissa joissa on täyttöpurkain niin imulietso on tehokas tuulettaja, kunhan miesluukkuja avataan tarpeeksi. Valitettavasti vanhoissa betoni ja lankkusiiloissa ei niitä ole vaikka täyttöpurkain olisikin. Eli ilmaa tarttee tulla jostain tilalle. Kynttilä on hyvä ottaa siiloon mukaan, jos se sammuu niin alkaa olla kiirus ulos. Viljasiiloissa sama homma, mutta koska imuria ei ole niin kyljestä miesluukku auki - katolle avaamaan kattoluukku - tupakki/kahvitauko - sitten vasta hommiin. Kynttilä mukaan. Tornisiilot ei sovellu hätäisille miehille.
Ikävä tapaus, voimia isännälle.
-
Menikö tässä "tuleva" isäntäkin?
Lietesäiliöonnettomuuksia tapahtuu usein.
jassoo rakko kiusaa mut ny on veetin päivä taas pelastettu >:(
Olen pikkuisen pipi.
niin oletkin :(
-
Noita vaaran paikkoja löytyy . Sorkkahoidossa tulee usein pieniä kolhuja , onneks ei vakavenmpaa ole sattunut . Lehmän siirto on vaarallisin vaihe . :-\
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
Jos happi loppuu, niin yleisin syy on tuommoisessa paikassa on hiilidioksidi.
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
onko jossain kerrottu että minkälainen siilo oli kyseessä?
-
Tietääkö JoHaRa tuon tilan ?
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
Jos happi loppuu, niin yleisin syy on tuommoisessa paikassa on hiilidioksidi.
Mikäs sitä happea tuolta syö. Jos muurahaishappoa paljon ilmassa, niin pakko sieltä on mennä välillä hengittelee ulos.
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
Jos happi loppuu, niin yleisin syy on tuommoisessa paikassa on hiilidioksidi.
Mikäs sitä happea tuolta syö. Jos muurahaishappoa paljon ilmassa, niin pakko sieltä on mennä välillä hengittelee ulos.
karmea tapaus. mutta miten on mahdollista että kumpikaan ei huomannut/tajunnut tilannetta, ihmisen hapenkäyttökyky on kuitenkin aika erilainen ja ikäkin tekee tehtävänsä. oisko edes teoriassa voinut olla salaman isku? joka tapauksessa voimia läheisille
-
tuo juttu todella kaipaisi tarkempaa selitystä mikä aiheutti kahdelle tuollaisen tilan! yksin tehden olen aikoinani todennut että ei ihan valkoisen miehen puuhaa mutta hieman tuuri mukana ei mitään pahempaa tapahtunnu. toivottavasti mt:ssä on maanantaina jotain valaistusta asiaan!
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
Jos happi loppuu, niin yleisin syy on tuommoisessa paikassa on hiilidioksidi.
Mikäs sitä happea tuolta syö.
Käyminen... Siiloon jää väkisin happea ja hapen palaessa käymisreaktion aikana muodostuu hiilidioksidia. Jos kyseessä ei ole laakasiilo - johon siis pääsee jatkuvasti ilmaa -, niin hiilidioksidi ilmaa raskaampana nostaa ilmakerrosta ylöspäin ja rehun pinnasta kaksikin metriä korkea kerros (tornisiilossa vieläkin isompi) saattaa olla ihmishengelle vaarallista. Normaalisti ilmassa on n 21% happea, jos sen osuus laskee muutamankin prosentin hengittäminen vaikeutuu. Kyntilällä selviää onko siellä happea vai ei.
Muurahaishappo haisee v...mäiselle ja polttelee keuhkoissa, mutta ei itsessään tapa...
-
Onhan niitä lietepöntön remontissakin kaksi kuollu, kun auttamaan kömpineeltä kans henki pois. Jos itse kuvittelis saman tilanteen, että siilossa kaverilta lähtee taju, niin varmasti jonkin aikaa menis ihmetellessä, että mikä sille tuli, ja mahdollisesti koittas elvyttää. Siitäpä ei sitten kovin kauaksi enää juosta, kun itse on kanssa pötköllään.
-
tuo juttu todella kaipaisi tarkempaa selitystä mikä aiheutti kahdelle tuollaisen tilan!
Poika oli tuupertunut ja emäntä oli yrittänyt elvyttää. Eli ei aivan samanaikaisesti tapahtunut
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
Jos happi loppuu, niin yleisin syy on tuommoisessa paikassa on hiilidioksidi.
Mikäs sitä happea tuolta syö.
Käyminen... Siiloon jää väkisin happea ja hapen palaessa käymisreaktion aikana muodostuu hiilidioksidia. Jos kyseessä ei ole laakasiilo - johon siis pääsee jatkuvasti ilmaa -, niin hiilidioksidi ilmaa raskaampana nostaa ilmakerrosta ylöspäin ja rehun pinnasta kaksikin metriä korkea kerros (tornisiilossa vieläkin isompi) saattaa olla ihmishengelle vaarallista. Normaalisti ilmassa on n 21% happea, jos sen osuus laskee muutamankin prosentin hengittäminen vaikeutuu. Kyntilällä selviää onko siellä happea vai ei.
Muurahaishappo haisee v...mäiselle ja polttelee keuhkoissa, mutta ei itsessään tapa...
Oleellista ei ole happipitoisuuden lasku vaan hiilidioksidipitoisuuden nousu.
-
En ole vanhaakaan siiloa nähnyt sellaista, jossa ei olisi miesluukkuja. Täytyyhän sinne siiloon jotenkin päästäkin.
Ja missä sanottiin että syy olisi ollut hiilidioksidi?
Jos happi loppuu, niin yleisin syy on tuommoisessa paikassa on hiilidioksidi.
on siis sama kuin häkä, SYRJÄYTTÄÄ hapen verenkierrosta. miten tuommosessa tilanteessa tulis toimia, pois toki sieltä siilosta mutta entäs jatkotoimenpiteet.
Mikäs sitä happea tuolta syö.
Käyminen... Siiloon jää väkisin happea ja hapen palaessa käymisreaktion aikana muodostuu hiilidioksidia. Jos kyseessä ei ole laakasiilo - johon siis pääsee jatkuvasti ilmaa -, niin hiilidioksidi ilmaa raskaampana nostaa ilmakerrosta ylöspäin ja rehun pinnasta kaksikin metriä korkea kerros (tornisiilossa vieläkin isompi) saattaa olla ihmishengelle vaarallista. Normaalisti ilmassa on n 21% happea, jos sen osuus laskee muutamankin prosentin hengittäminen vaikeutuu. Kyntilällä selviää onko siellä happea vai ei.
Muurahaishappo haisee v...mäiselle ja polttelee keuhkoissa, mutta ei itsessään tapa...
Oleellista ei ole happipitoisuuden lasku vaan hiilidioksidipitoisuuden nousu.
-
Oliskohan näistä nykyäänkin yleistyvistä häkävaroittimista mitään apua noissa hommissa? Hiilidoiksidissahan on kaksi happiatomia ja häkässä eli hiilimonoksidissa yksi.
-
Oleellista ei ole happipitoisuuden lasku vaan hiilidioksidipitoisuuden nousu.
Muistelin sukelluskurssia joskus jää- ja rautakauden välissä, ja tarkistin ajatukseni G:llä. Sitaatti sivulta http://web.mac.com/markkuanttila/iweb/sunkenlogs/articles/2005/fysio/index.htm:
"Valitettavasti ihmisen hengitysrefleksi kuitenkin laukeaa lähinnä hiilidioksidin kohonneen määrän ansiosta."
Eli ihminen ei huomaa hapen puutetta vaan hiilidioksidin määrän lisääntymisen!
Tässä tapauksessa käsittääkseni kyseessä oli sisätilassa oleva ns.salvosiilo, ei torni ja käytössä biologinen säilöntäaine.
Erittäin surullinen tapaus - voimia kaikille omaisille
-
Muistelin sukelluskurssia joskus jää- ja rautakauden välissä, ja tarkistin ajatukseni G:llä. Sitaatti sivulta http://web.mac.com/markkuanttila/iweb/sunkenlogs/articles/2005/fysio/index.htm:
"Valitettavasti ihmisen hengitysrefleksi kuitenkin laukeaa lähinnä hiilidioksidin kohonneen määrän ansiosta."
Eli ihminen ei huomaa hapen puutetta vaan hiilidioksidin määrän lisääntymisen!
Tässä tapauksessa käsittääkseni kyseessä oli sisätilassa oleva ns.salvosiilo, ei torni ja käytössä biologinen säilöntäaine.
Erittäin surullinen tapaus - voimia kaikille omaisille
[/quote]
aika outoa kun täällä puhutaan vilja-siilosta:
http://www.ts.fi/online/kotimaa/141988.html
no media kirjoittelee välillä mitä sattuu....
-
Onkohan kyseessä ollut tornisiilo?Jos siilo on ladossa,kuin meillä,niin sinne tulee kuitenkin sen verran ilmavirtaa,ettei tuollaista voi tapahtua.
-
Kyseinen tapaus sattui kun nuori mies oli siirtämässä petonisia painorenkaita pois siilosta toiseen täyteen, jäljellä oli vielä neljä painoa jotka olivat vähän kenollaan. Hän ei ilmeisesti saanut niitä nosturin koukkun ja ilmeisesti päätti käydä laittamassa koukun kiinni käsin. rehun pinta oli noin 130-150 cm salvosiilon reunan alapuolella. meni tikkaita pitkin siiloon ( loivassa kulmassa) ja kumartui laittamaan koukkua ja veti henkeensä hapetonta ilmaa, pökertyi. Äiti tuli jatkamaan hommia navetalta päästyään jotta nuori mies pääsee juhannuksen viettoon. Näki pojalla pyörtyneenä ja äidin vaistot heräsi tunne voitti järjen ilmeisesti ja meni poikaa pelastamaan. itse olin lähtenyt hakemaan toiseksi viimeistä kuormaa lähi pellolta reilun viisi minuttia aikaisemmin, sain hätäisen soiton äidiltä 18.12 ja olin juosten paikalla 18.15 soittamassa hätäkeskukseen. he olivat silloin vielä hengissä mutta tajuttomia, aioin itsekin mennä auttamaan heitä mutta huomasin äkkiä että itselläkin mailma meinaa mustua. jouduin vierestä seuraamaan heidän viime hetkiä avuttomana ja odottamaan pelastajien tuloa noin 15 minuttia, jotka olivat elämäni pisimmät. aika oli niin pitkä hapettomassa tilassa että elämä hiipui pois heistä. Pelastusmiesten toiminta oli mielestäni aika amatöörimäistä, tuntui kuin kukaan ei tietäisi mitä pitäisi tehdä, johtaminen puuttui ja ensin tultiin ihmettelemään mitä täällä on tapahtunut vaikka hätäkeskukseen oli ilmoitettu hapettomasta tilasta, eli odoteltiin happinaamari miestä tovi, elvyttäessä kyseltiin kellä happipullo ja kaikki katseli toisiaan ennenkuin yksi lähti hakemaan. Jälkeen päin arvioiden ilma oli kuuma ja täysin seisova joten siilo oli täysi jostakin kaasusta joten pieni kumartuminen oli kohtalokasta. olisin saattanut sortua samaan virheeseen itsekin. säilöntäaine oli Silage F22
-
ja vastaus vielä, menikö tuleva isäntä. Kyllä meni . Poika oli pemolla opiskelemassa agrologiksi, ostamassa omaa tilaa josta oli jo paperit menossa viranomaisilla, tyttö ystävä ja muutkin elämän pelikortit näytti hyvälle, mahtavat visiot tulevaisuudesta tilan kehittämiseksi ja yhteistyö kuvioista kotitilan kanssa, mutta tuolta elämältä leikattiin siivet liian varhain jota isänä on vaikea ymmärtää.
-
On ihan käsittämätöntä miten raskaasti elämä voi koetella joskus.Voimaa ja jaksamista raskaan tapahtuman jälkeen.Osanottoni!
-
Kylläpä veti hilijaseksi, ja vanhat kliseet tuntuvat kovin kuluneilta. Osanotto.
-
ja vastaus vielä, menikö tuleva isäntä. Kyllä meni . Poika oli pemolla opiskelemassa agrologiksi, ostamassa omaa tilaa josta oli jo paperit menossa viranomaisilla, tyttö ystävä ja muutkin elämän pelikortit näytti hyvälle, mahtavat visiot tulevaisuudesta tilan kehittämiseksi ja yhteistyö kuvioista kotitilan kanssa, mutta tuolta elämältä leikattiin siivet liian varhain jota isänä on vaikea ymmärtää.
Otan osaa. Miten olet jaksanut tämän kauhean asian?
-
Kiitos lukijoille myötätunnosta. Järjellä tämä on äkkiä hyväksytty ja elämä jatkuu tyttären kanssa. Tunne puolella prosessi on vasta alkamassa ja kysymyksiä miksi on odotettavissa paljon. Arkiaskareet eläinten kanssa pitää hyvin elämässä mukana, olen lomittajan apuna voimavarojen mukaan. Sukulaiset ja ystävät ovat suurena apuna, kriisiryhmän kanssa asiota tullaan puimaan jne.
Tuntoina voin kertoa että puolison menettäminen on helpommin hyväksyttävissä joskaan ei sekään ole helppoa. Mutta kerkesimme taivaltaa yhteistä matkaa vajaa 30 vuotta ja toteuttaa yhteisiä haaveita ja unelmia, saada kaksi lasta, seurata yhdessä heidän kasvamista aikuisiksi. Täytyy olla kiitollinen siitä.
Mutta oman pojan menettäminen on todella raskas taakka, koska hän on omaa liha ja verta ja jolla oli elämä vielä edessäpäin. Sen hyväksyminen tulee olemaan vaikeaa. Onneksi meillä ei jäänyt vaimoni ja poikani kanssa selvittämättömiä asioita mieltä kaivamaan , suhteet oli läheiset ja lämpimät keskenämme. Joten siltä osalta taakka sinuksi pääsemiseksi itseni kanssa on helpompi eikä raasta omaatuntoa tulevaisuudessa.
Joskus keskustelimme vaimoni kanssa asiasta että jos jompikumpi kuolisi niin kuinka siitä eteenpäin ja molemmat oltiin samaa mieltä että elämää täytyy jatkaa ja tarttua tilaisuuteen jos sellainen tarjotaa uuden elämänkumppanin saamiseksi. Mutta lapsen menettäminen tuntui mahdottomalta, ettei se voisi koskea meitä. Pitäkää suhtestanne huoli puolisoon ja omiin lapsii jokapäivä sillä aamulla ei tiedä mitä päivä voi tuoda mukanaan ennenkuin on päästy iltaan.
-
Kiitos lukijoille myötätunnosta. Järjellä tämä on äkkiä hyväksytty ja elämä jatkuu tyttären kanssa. Tunne puolella prosessi on vasta alkamassa ja kysymyksiä miksi on odotettavissa paljon. Arkiaskareet eläinten kanssa pitää hyvin elämässä mukana, olen lomittajan apuna voimavarojen mukaan. Sukulaiset ja ystävät ovat suurena apuna, kriisiryhmän kanssa asiota tullaan puimaan jne.
Tuntoina voin kertoa että puolison menettäminen on helpommin hyväksyttävissä joskaan ei sekään ole helppoa. Mutta kerkesimme taivaltaa yhteistä matkaa vajaa 30 vuotta ja toteuttaa yhteisiä haaveita ja unelmia, saada kaksi lasta, surata yhdessä heidän kasvamista aikuisiksi. Täytyy olla kiitollinen siitä.
Mutta oman pojan menettäminen on todella raskas taakka, koka hän on omaa liha ja verta ja jolla oli elämä vielä edessäpäin. Sen hyväksyminen tulee olemaan vaikeaa. Onneksi meillä ei jäänyt vaimoni ja poikani kanssa selvittämättömiä mieltä kaivamaan , suhteet oli läheiset ja lämpimät keskenämme. Joten siltä osalta taakka sinuksi pääsemiseksi itseni kanssa on helpompi eikä raasta omaatuntoa tulevaisuudessa.
Joskus keskustelimme vaimoni kanssa asiasta että jos jompikumpi kuolisi niin kuinka siitä eteenpäin ja molemmat oltiin samaa mieltä että elämää täytyy jatkaa ja tarttua tilaisuuteen jos sellainen tarjotaa uuden elämänkumppanin saamiseksi. Mutta lapsen menettäminen tuntui mahdottomalta, ettei se voisi koskea meitä. Pitäkää suhtestanne huoli puolisoon ja omiin lapsii jokapäivä sillä aamulla ei tiedä mitä päivä voi tuoda mukanaan ennenkuin on päästy iltaan.
puheittesi perusteella oot kyllä paras mies kestämään tuon tilanteen. voimia vaan jatkoon.
-
ja vastaus vielä, menikö tuleva isäntä. Kyllä meni . Poika oli pemolla opiskelemassa agrologiksi, ostamassa omaa tilaa josta oli jo paperit menossa viranomaisilla, tyttö ystävä ja muutkin elämän pelikortit näytti hyvälle, mahtavat visiot tulevaisuudesta tilan kehittämiseksi ja yhteistyö kuvioista kotitilan kanssa, mutta tuolta elämältä leikattiin siivet liian varhain jota isänä on vaikea ymmärtää.
Syvimmät osanottoni ja voimia lähimmäisille surun keskellä :'( :'(
-
Elämässä saa niskaansa sen, minkä jaksaa kantaa, eipä ole mulla oikeita vaikeuksia, pieniä huolia ja murheita vain...
Osanottomme.
-
Elämässä saa niskaansa sen, minkä jaksaa kantaa, eipä ole mulla oikeita vaikeuksia, pieniä huolia ja murheita vain...
Osanottomme.
Samoissa ajatuksissa. Otan osaa.
-
Olipa raskasta luettavaa. Osanotto.
-
Tällaisessa tilanteessa on vaikea löytää edes sanoja jotka lohduttais. Suuri ele isännältä tulla esiin, tämä pysäyttää jokaisen miettimään työn ja elämän tarkoitusta. Osanottomme.
-
Kiitos edelleen myötäelämisestä. Tieto asiasta levisi nopeasti jo aattoiltana, kiitos nyky tekniikalle? Meidät tunnetaan alueella kohtuu hyvin urakointini takia ja tiedetään missä tilamme on. Täällä asiasta kertominen on osa surutyötä ja totuuden tuomista esiin mitä, miten asia on tapahtunut... tai sinne suuntaan. Tapaturman uhrit eivät voi kertoa enään.
Eniten minua on nyt kiusannut Savon-Sanomien toimittajan tekemiset. Hän soitti puolitoista vuorokautta tapahtuneesta, kertoi olevansa liikkeellä lähellä kuvaajan kanssa ja haluaisi tehdä jutun asiasta ja kuvata paikkoja. Keskusteltiin asiasta ja kieltäydyin ja kysyn myös toimittajalta haluaisiko hän omien läheisten kuolemasta tehdä lehtijuttua, mietityään totesi ettei. Siitä huolimatta lehdessä oli isolla kuvalla juttu ja kartta, joka on saanut joitakin uteliaita liikkumaan kylätiellä. Juttu ei helpottanut meidän taakkaa surutyössä vaan lisäsi sitä edelleen, varsinkin tytäreeni asia kävi pahoin. Mielestäni teko osoittaa toimittajan kylmyyttä ja tunteettomuutta meitä läheisiä kohtaan. Usko savon-sanomiin meni toimittajan tekosista... vitsi että tämä vaatii jaksamista, eikä sanoja aina meinaa löytää ja pitää ajatuksen juoksua aisoissa.
-
Osanotto täältä pohjoisesta myös.
Muista pitää myös tytöstä huolta, ettei se jää liian yksin surunsa kanssa.
-
Osanotto tapahtuneen johdosta. Mahtavaa, että jaksat kirjoittaa asiasta ja oikaista vääriä tietoja/huhuja.
-
Luin uutisen Helsingin Sanomista ja maalaistalon poikana tällaiset tapahtumat koskettavat erityisesti ja ajattelee asioita monelta
kantilta. Ensimmäisenä ajattelin, miten kertakaikkisen järkyttävää tämä on perheelle ja muille läheisille. Ja samalla ajattelin, että
onko tilalla enää jatkajaa ja jaksaako muu perhe jatkaa ympäristössä, jota on kohdannut tällainen onnettomuus.
Isännän kirjoitukset osoittavat, miten voimaa tarvittaessa kuitenkin löytyy. Kuten joku aikaisemmin jo mainitsi,
on sanoin kuvaamattoman hieno asia, että jaksoit kirjoittaa tänne ja kertoa, mitä oikein tapahtui. Kun niin monet ovat sitä minun laillani
varmasti miettineet. Ja media ei aina kerro totuutta eikä etenkään etene tahdikkaasti, kuten saimme jälleen kerran tietää.
En löydä sanoja, jotka mitenkään voisivat osoittaa, miten järkyttävä tämä tapahtunut asia on täytynyt olla tai miten tässä voisi lohduttaa.
Kun tällaisen tilanteen kohdalla tulee vain suuri ihmetys, miksi näin pitää tapahtua?
Oli kuitenkin ilo kuulla, että apua on tarjottu eri puolilta. Näissä tilanteissa huomaa vielä sen, että maaseudulla osataan tulla suuren
hädän hetkellä apuun ja myös konkreettisesti auttaa.
Olen viime vuosina lukenut vastaavanlaisista tapahtumista mm lietelantaloiden suhteen ja aluksi oli vaikea ymmärtää, minkälainen vaaratekijä
nekin nykyaina ovat viljelijöille. Ennen varottiin koneita ja eläimiä, mutta nyt ovat tulleet uudet vaarat.
Voimia isännälle, tyttärelle ja muille läheisille!
Ehkä tässäkin vain aika auttaa. Suru ei poistu, mutta toivottavasti sen kanssa oppii ajan kanssa elämään.
-
Mulla on tästäkin jutusta mielipide.
Jätän kuitenkin sanomatta.
-
Mulla on tästäkin jutusta mielipide.
Jätän kuitenkin sanomatta.
Arvaamme kyllä ja kiitämme kun maltat olla hiljaa.
Taaperolle osanottoni ja jaksamista tulevaisuuteen.
-
On ihan käsittämätöntä miten raskaasti elämä voi koetella joskus.Voimaa ja jaksamista raskaan tapahtuman jälkeen.Osanottoni!
-Simmolta kans osanotto.Kyllä on kova kohtalo kolhaissut.Tuntuu tosi pahalta ???
-
Osanottoni . Voimia kaikille .
-
Pyydän. Anna osa tuosta valtavasta taakastasi meidän kannettavaksi, ja usko, että tukemme on mukanasi tuolla raskaalla tielläsi
Syvin osanottoni.
Ala-Pertti
-
Osanotto naapuripitäjästä ja voimia eteenpäin. Toivottavasti ollaan myös jatkossa bisneksissä, hyvää sanottavaa vaan ollut.
-
Osanottoni tyttärelle ja isännälle :(
Lähetin lapseni elämään
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet,
neuvoin väylät
parhaan taitoni mukaan
- mutta tuulille
en voinut mitään.
Hän äsken oli täällä.
Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset
nuo tutut siinä näin.
Hän äsken oli täällä
kuin aina ennenkin.
Puhuimme niitä näitä.
Niin häntä rakastin.
Hän äsken oli täällä.
Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.
-
Osanottoni tyttärelle ja isännälle :(
Lähetin lapseni elämään
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet,
neuvoin väylät
parhaan taitoni mukaan
- mutta tuulille
en voinut mitään.
--Olipa kaunis runo,ihan kyynel tuli silmään.Minäkin rukoilen aina, etten menettäisi yhtään lapsistani.Jo äitini ,jolta oli kuollut ensimmäinen lapsi ,sanoi:se oli elämäni surullisin kokemus.
Hän ei tainnut toipua siitä koko elinaikanaan.
Hän äsken oli täällä.
Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset
nuo tutut siinä näin.
Hän äsken oli täällä
kuin aina ennenkin.
Puhuimme niitä näitä.
Niin häntä rakastin.
Hän äsken oli täällä.
Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.
-
osanottoni myös minulta
-
Sanattomaksi tällainen pistää.
Voimia Taaperolle ja syvä osanottoni myös.
-
Syvä osanottoni. En kyennyt ensilukemalta kirjoittamaan mitään......
-
Pitääkö tässä mainittu kumartuminen ymmärtää siilon yläpinnan tasosta ? Siis tuulettuuko salvosiilon seinien yläpuolinen osa ? Jossei niin miksei-suunnitteluvirhe?
Hän ei ilmeisesti saanut niitä nosturin koukkun ja ilmeisesti päätti käydä laittamassa koukun kiinni käsin. rehun pinta oli noin 130-150 cm salvosiilon reunan alapuolella.
Jälkeen päin arvioiden ilma oli kuuma ja täysin seisova joten siilo oli täysi jostakin kaasusta joten pieni kumartuminen oli kohtalokasta. olisin saattanut sortua samaan virheeseen itsekin.
-
edelleen olen iloinen myötäelämisestä. kun ulkona oli aivan tyyntä ... eli tiedätte kun on ennen sadetta, ukkosta painostava keli... niin ladon sisällä ilma ei liiku ja se aine joka korvasi hapen on mitä todennäköisemmin raskaampaa ja kun kumartuu reunan alapuolelle, kuten vedessä seisoen vesipinnan alapuolelle. vedessä sinä osaat varmasti varoa, ottaa ilmaa ennen kuin kumarrut mutta tässä tapauksessa siilossa ei ollut vettä vaan näkymätön vaara . joku tutkija epäili että se kaasu on voinut olla metaania, tiedä häntä. jospa se selviäisi kuolinsyy tutkimuksissa.
-
Kaikessa kauheudessaan tuo kuolinsyy on kiinnostava. Jos Silage on aiheuttaja ja muodostaa hengenvaarallisen tilan tuolla korkeudella eikä turvallisuusohjeissa ole varoituksia alkaa vastuukysymykset kiinnostamaan. Aikanaan happosäilösiiloissa rehua hajoitettiin ja välillä luukusta ilmaa haukottiin mutta se ei kuitenkaan vienyt henkeä. Pitäisikö ensiapuvarusteissa olla jo happilaitteet?
-
Olen jo useita päiviä miettinyt mitä lohduttavaa osaisin Sinulle taapero tässä tilanteessa sanoa.. Pää on edelleen tyhjä. Olen huomannut että suru ei ole ehtinyt vielä iskemään sinuun täydellä voimallaan. Kun se tapahtuu niin toivon että voin olla auttamassa sinua eteenpäin.
t.j
-
Hiilidioksidi lyö lamaan. Niin lapselliselta kuin tämä kuullostaakin niin hiilidioksidin välittömiä vaikutuksia voi testata kotikonstein. Sopivasti lämmin ja sopivan tyhjä limsapullo toimii testilaitteena. Pieni höskytys ja keuhkot täyteen pullosta, efekti on hyvin raju.
-
[
Surullisia asioita nämä ovat. Sanat otan osaa suruun, on niin helinää,niin helinää. Itse kokenut myös vastaavaa. Ensimmäiset kuukaudet ovat lähes pyyhkiytyneet muistista. Kymmen vuotta meni toipumiseen. Hengissä kuitenkin pysyin.
Kun pari vuotta sitten jouduin ruumishuoneella käymään erään lähimmäisen tukena. Sen jälkeen kaikki 20v sitten tapahtuneet asiat oli taas kirkkaana mielessä.
Vielä tästä "otan osaa". Ketkä ekana tään sanoo, ovat ekana kieli pitkänä odottamassa saalista haaskalta.
Meikän kohdalta odotusta niillä on riittänyt 20v. Monelle se on ollut pettymys, koska ajattelivat, tuosta ei Sepedeus enää selviä.
[/quote]
millainen onnettomuus sinua kohtasi silloin joskus?
-
On totta, että tuo "otan osaa" on varsin kliseinen. Vaan kun muutenkin ihan sanattomaksi menee sivullinen saadessaan tietää tuollaisesta onnettomuudesta. Mitäpä sitä jäyhä suomalainen jörrikkä muuta voi tehdä myötäelääkseen. Läsnäolevat kaverit laittavat käden olkapäälle ja kuuntelevat.
Kyllä paatuneimmatkin provokaattorit mm. täällä agronetin keskustelussa "ottavat osaa suruun". Siinä on tämän yhteisön lohduttava voima!
Tyhjiä sanoja, jos ei tunne ihmisiä ja ole jotenkin läsnä, apuna, olkapäänä surevan elämässä. Taaperoa kunnioitan, että kertoi asioista niinkuin ne on, ennenkuin meni sosiaalipornoksi koko aihe.
-
On totta, että tuo "otan osaa" on varsin kliseinen. Vaan kun muutenkin ihan sanattomaksi menee sivullinen saadessaan tietää tuollaisesta onnettomuudesta. Mitäpä sitä jäyhä suomalainen jörrikkä muuta voi tehdä myötäelääkseen. Läsnäolevat kaverit laittavat käden olkapäälle ja kuuntelevat.
Kyllä paatuneimmatkin provokaattorit mm. täällä agronetin keskustelussa "ottavat osaa suruun". Siinä on tämän yhteisön lohduttava voima!
Tyhjiä sanoja, jos ei tunne ihmisiä ja ole jotenkin läsnä, apuna, olkapäänä surevan elämässä. Taaperoa kunnioitan, että kertoi asioista niinkuin ne on, ennenkuin meni sosiaalipornoksi koko aihe.
Seuraavaksi on Jehovat ottamassa osaa suruun. Tällainen on meikäläisen omakohtainen kokemus. Kerran viikossa käyvät pehmittämässä, joskos pesästä muutaman euron kostuis.
antakaahan jo olla joutavat höpinät pois tästä ketjusta
-
omalta osaltani haluan esittää pahoitteluni mutta sitten kuitenkin arvostan todella paljon tuota että saatiin lukea mitä todella tapahtui. nyt kyllä tulee mieleen että mitenkähän työltäsuojeluviranomaiset voisivat valistaa meitä tuollaisesta vaarasta tietämättömiä, en todella ole missään vaiheessa törmännyt tuollaiseen tilanteeseen , vaikka on sitä siiloissakin tullut könyttyä.
-
Kuolema on väkevä ,mutta ei niin väkevä että veisi muistot .
-
Hiilidioksidi lyö lamaan. Niin lapselliselta kuin tämä kuullostaakin niin hiilidioksidin välittömiä vaikutuksia voi testata kotikonstein. Sopivasti lämmin ja sopivan tyhjä limsapullo toimii testilaitteena. Pieni höskytys ja keuhkot täyteen pullosta, efekti on hyvin raju.
Ihmisen elintoiminnot tarvitseva happea. Hengitysrefleksi ei kuitenkaan perustu hapen puutteeseen vaan hiilidioksidin liian suureen pitoisuuteen. Eli ihminen ei huomaa hapen puutetta ennen tajunnanmenettämistä ilman hiilidioksidin apua. Tokihan muistamme, että ilmassa on vain noin 0,035% hiilidioksidia, 21% happea ja loput 78 % on typpeä.
Minua ihmetyttää tämän ketjun mutkat suoriksi kommentit tyyliin "hiilidioksidi on kauhia kaasu joka tappaa". Laitan uudellen asiaa käsittelevän linkin
http://web.mac.com/markkuanttila/iweb/sunkenlogs/articles/2005/fysio/index.htm
-
”Hiilidioksidi ei ylläpidä palamista, joten sitä voidaan käyttää sammuttimissa. Vastaavasti se ei myöskään ylläpidä hengitystä, joten liian suurina pitoisuuksia hiilidioksidi aiheuttaa tukehtumisen, tajuttomuuden ja kuoleman”. Wikipediasta lainattua.
Elämä on raadollista ja kaikkea ei ymmärrä. Maailma ei koskaan ole edes tasapuolinen. Näitä asioita ei kannattaisi liikaa yrittää miettiä, näin ainakin itse koen. Tilanteen tekee kestämättömäksi rakkaiden ihmisten katoaminen lopullisesti ja kun ei voida asialle enää mitään. Tässä tapauksessa on todella positiivista se, että perhe on ollut erittäin läheinen ja jäsenten välit ovat olleet kunnossa. Ei jää tosiaan mitään epäselväksi. Nokka pystyyn, hyvät muistot jäävät ikuisesti elämään!
Tekniikasta haluan vielä sanoa. Kyllä se tekniikka auttaa, jos kaikki ehditään pitämään viimeisen päälle kunnossa. Tarkoitan mm. happipitoisuusantureita, tuuletusluukkuja ja suojaimia. Nämä laitteet vaativat myös säännöllistä huoltoa, tarkistuksia ja vielä niiden oikeaoppista käyttöä. Ja vahinkoja sattuu määräyksistä ja tekniikasta huolimatta. Tälläisia onnettomuuksia ei tietenkään saisi tapahtua. Mielestäni jo siilojen suunnitteluvaiheessa pitäisi ottaa kaikki turvallisuusriskit huomioon. Suunnittelussa hyvä ohjenuora on, yksinkertainen on kaunista.
Suremme yhdessä.
-
surullista luettavaa.. tippa silmässä itsellä ja puolisolla, isänä en voi kauheampaa kuvitella kuin lapsen menettäminen.. osanottomme ja voimia tulevaan.