-
Kokeillaanpa jatkokertomusta, jos ei ole lukijoita lopetan.
vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv
SYKSYSTÄ KEVÄÄSEEN
Xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Pienen maalaistalon poikamiesisäntä heräili syksyiseen sunnuntaiaamuun, mieli ankeana. Tuntui niin vastenmieliseltä lähteä näin aikaisin sinne tissinkoitolle. Ehkä turhautumiseen vaikutti ne muutamat lonkerotölkit jotka töllön ääressä illalla oli tullut tyhjennettyä. Naapurin Jyrki oli tosin luvannut saapua kaveriksi iltaa istumaan, mutta naiset olivat varmaan tuntuneet Jyrkistä paremmilta vaihtoehdoilta
- Jokohan se äitimummo on heräillyt?
- Seppo, etkös sinä ala mennä lypsylle. Lehmät vaatii täsmällisyyttä. Sillälailla aloit ryyppäämään. En olisi toivonut että pojasta tulee isänsä kaltainen retku.
- Älähän nyt äiti. Enhän ollut humalassa. Saunajuomaksi pari otin. Se aikusessa miehessä tunnu missään.
- Niinhän sinä sanot. Kaikilla se juopottelu alkaa ensimmäisestä ryypystä!
Seppo ei jaksanut alkaa sitä samaa eipäs-juupas keskustelua joka käytiin lähes joka pyhäaamu.
Seppo kaapaisi komerosta puseron niskaansa ja suunnisti navettaan.
Seppo lontusti pihan yli navettaan pää hiukan painuksissa ajatellen, että tätäkö tämä elämä tulee olemaan aina ja ikuisesti. Aamu kuudelta navettaan ja sama ilta neljältä. Äitimuorin pajatusta joka pyhäaamu lauantai-illan muutamasta paukusta tai kaljapullosta.
Seppo aukaisi navetan oven ja vastaan tulvahti lämmin paskan ja virtasen sekainen haju. Valot sytytettyään alkoivat lehmätkin nousta jaloilleen ja kolistella sarvillaan parsirakenteita.
-Tullaan, tullaan, mutisi Seppo enemmän itsekseen kuin lehmille ja sieppasi harjan pöydän päästä alkaen putsata ruokintapöytää.
jatkuu........
-
- Mitä se Mansikki on taas meuhkannut? Ritilä täynnään rehua. Millä ihmeenkonstilla sinut saisi ruotuun. Ja jukoliste Bella! Ala nousta justiisa, Seppo oli oppinut puhumaan lehmilleen, paremman juttukumppanin puutteessa.
Ritilät puhtaaksi ja rehua eteen. Kaikki kävi rutiinilla. Lypsimet kasaan ja lypsylle.
Siinä utareita pyyhkiessään Sepolla putkahti mieleen toisenlaiset tissit.
Naapurin Salme, rakastettu jo rippikouluajoilta, oli varttunut samoissa oloissa kuin Seppokin.
Olosuhteiden uhrina ja vanhempien painostuksesta, heistä kummastakin oli tullut vakituinen lehmänpaskan mättäjä. Pitäisköhän käyvväkin päivemmällä naapurissa. Tehä tikusta asiaa, suunnitteli Seppo lypsytouhun lomassa.
Näin suunnitellessaan työtkin sujuivat kuin huomaamatta ja kohta jo Seppo harppoikin vauhdilla tuvalle päin vaihtamaan vaatteitaan. Eihän sitä sentään sunnuntaipäivänä kylille paskaröntteissään.
- No mihinkä sitä nyt tuollasella kiireellä, äitimuori kyseli kiikkutuolista käsin, korjaillen samalla silmälasien asentoa nenällään. Radiosta kajahteli sunnuntain kirkonmenot ja mummolla oli tapana ne kuunnella ja osallistua virren veisuuseen mukaan laulaen aina kovaa ja korkealta.
- Tuollapa kylillä uattelin vähän poiketa...
- No mitee asijaa sitä nyt kylille on pyhäpäivänä, kaupattii kiinni.
- En kaupalle aikonutkaa, meinasinpa käyä ärrältä jonnii lehden.
- Mutta kalijaa et osta. Ja tulet äkkiä kotiin.
- No, en minä sinne asumaan meinookkaa, Seppo sanoi ja meni ulos.
-
Pihalla hän tuumaili pitäiskö sittenkin ottaa auto kun tuli sanottua että ärrälle. Kai se on startattava, ei tule turhia kyselyjä.
Sepon auto, vanha Fordi käynnistyi heti. Vaikka auto oli vanha, melkein viisitoista vuotta, Seppo piti sen hyvässä kunnossa.
Syksynsateet olivat pehmittäneet soratiet. Kurainen vesi lillui tienkuopissa joita Seppo yritti väistellä.
- Jaaha, Jaakkohan siellä on valvomassa mihin naapuri on menossa, Seppo ärsyyntyen huomio, ohittaessaan tienvarressa olevan punaisen talon, jonka pihalla mies seisoskeli.
-Kohta se kele lallattaa ympäri kyliä mihin olin menossa, Seppo vähän harmissaan mietti. - Vaekka hittojako se sille kuuluu. Lallatelkoon...
Seppo kurvasi vauhdilla Turakaisen Salmen pihaan, meinasi talon kissakin siinä jäädä auton alle, mutta kerkesipä viimetingassa väistää. Talon isäntä Matti, Salmen isä, tuli juuri pihan periltä ulkohuussista vielä housujaan napittaen.
- No mikä tuli se nyt on persees alla kun tuommosella votakalla pittee pihhaan hyökätä. Vai *****n puuteko iski kesken pyhäpäivän. Heh heh hee...
Ukko nauroi niinkuin olisi paremmankin jutun hölöyttänyt kuuluville. Turakaisen Matti oli kuulu vähän ronskinlaisista leukaperistään eikä ollut turhan kaino missä ja millä hetkellä niitä tuli käyttäneeksi.
-Päivee... Minä tuota vaan... Seppo ei oikein tiennyt mitä olisi sanon
- Joojo, kyllän minä tiijän sinun asijan, Vain ei se Salme taida olla sisällä. Navetassa taitaa vielä olla.
- Eikä kun, tuota... Oikijastaan minä ounnii äitimuorin asijalla. Se käski kysyä teijän emännältä jottae resettiä.
- Voe veikkonen meijän Martta ei semmosistä ennään älyvä enempää kun sika hopijalusikasta. Vain kysäseppä Salmelta sehän se hästää semmosten kanssa.
- No, minä taijan käyvvä siellä navetassa...
- Elä nyt hullujas puhu. Puhas pusero näyttee olevan piällä. Lehemänpaskanhajuhan se tarttuu. Lähe pirttiin niin poristaan.
- Jospa se Salme ei koko päivee? Äkkiä lupasin pistätyy...
- Etkai sinä ny äitis napanuorassa oo. Nelikymppinen mies.
-
Heko Heko ;D
-
Kyllä seon Seppoja jelepittävä...
-
Seppo punastui, eikä osannut sanoa mitään. Seurasi kuitenkin ukon perässä sisälle
-Martta hoe, paappas pannu tulelle niin juuvvaan kahveet, suatiin päiväkahavi seurookin, huikkaili Matti jo ennenkuin oveakaan sai kunnolla auki. Sitten suunnisti suoraan keskellä tuvan lattiaa olevaan kiikkustuoliin ja rojautti koko satakiloisen ruhonsa siihen niin että perässä seurannut Seppo jo pelkäsi koko komeuden leviävän siihen paikkaan. Mutta lujaa laatua oli kylän vanha puuseppä aikoinaan osannut tehdä, ei edes narahtanut koko tuoli.
- No kukas se nyt meille...kah, Seppohan se siinä. Istuhan poikkeen, minä sitä kahvija laitan. Martta alkoi keittiön puolella touhuta pannunsa kanssa ja huuteli sieltä käsin Sepolle:
- No mitenkäs se sinun äitis jakseloo? Vieläkö se issias kovinnii vaivoo?
Seppo istahti tupaa kiertävälle pitkälle puupenkille ja vastaili:
- Siinähän se. Tupasalla...
- Miniähän se sinun pitäsi jo viimmenkin sille hommata. Ja liuta mukeloeta. Sullaki ikkää alakaa olemaan. Joko oot nelikymppinen?
- Noo, on se pari vuotta vielä auki.
- Karva*****mieshän se Seppo jo on vai lieneekö suannu kärkijä kastoo. Se pittee pistee rytinätä touhuihin jos menovvaa. Kukkaa muu ku ite ei niihi hommiin puutu...
- Tuo ukko se aena puhhuu riettaeta, että aivan hävetä saa. Seppoki niin tottumaton tuommosseen...
-
- No, tosi asiaa. Luonnollisia asijoeta, mitä rietasta siinä. Seon sinulla aena kaekenlaeset toppuuttelut. Saatura jos ei nelikymppinen mies ei kestä *****sta puhummista, niin hame sille päälle kuulus...
- Seppo sentään nuori mies, eijoo tottunu kuulemaan sun tottuuksia.
- No ainaki on korkija aika oppia. Veitikka alakaa sylttään. Miten semmosella penskoja tekkee?
- Hyh! Siinä sulle veitikkaa! Martta heilautti luutua Mattiin päin pöytää kyyhkiessään.
Seppo oli kuunnellut vaivautuneena Turakaisen pariskunnan sananvaihtoa. Hän ei oikein tiennut sanoisiko mitään. Onneksi Matti-isäntä kääntyi häneen päin.
-Tuosta meijjän Salamesta sinä...
Silloin kolisteli Salme parahiksi navetalta tupaan, heitti huivin päästään uunin päältä törröttävän leipälapion päähän ja manaili:
- Nyt se saamari iski tuas siihen Lolitaan varmasti utaretulehus! Tissi on niin helevetin turvoksissa ja kanttura potkii kun viimestä päevee kun sitä yritin vähän lypsee. Elläinliäkärj se on kait kututtava. Kuka lienöö viikonlopun päivystyksessä?
- Se taetaapi olla se uus liäkärj, jokkuu Tiittanen, muisti Seppo lukeneensa paikallisesta lehdestä.
- Ai Seppokin tulluna käymään. Sinuva ei ookkaan näkynä kun viimeks, huomasi vihdoin Salmekin vieraan penkin päästä.
- Joo, piti lähtijä kun en sijjaesta suanna!
- Varmempihan se ite kumminki on...! Onko sillä muorilla kahavija. Ottaa niin ohtaan se Lolita... Saakeli... palijo naarata jos joutuu sen hävitteen. Miten se Niemessä se lehemälykky säelyny?
- Kyllähän tuo muuten vaen ei taho tiineeksi suaha. Liekkö jottae puutetta?
- Joo,iliman muuta puutetta... saatura kun se sehhii homma pantiin aevan pelleilyksi! Saakutti kun ravattikaolanen sonni. Toesta seoli ennen kun oekija sonni suorollaan lykkäsi siemennet sisseen, Matti puuttu keskustelluun.
- Joko taas, siinä suoroenesi, Martta tuhahti.- Oesit ees vierrahen aekana niinku immeiset...
Martta alkoi kaadella kuppeihin kahvia.
-
- Nonnii, Seppo otahan sinäkin poekkee ja paa sekkaan, ennenkun se tuo Salme kaikki kerkijää tarjottavat syyvvä.
Seppo laittoi sokeria kahvinsa sekaan ja unohtui sitä antaumuksella sekoittelemaan samalla kun vilkuili pöydän yli Salmea.
- No poeka, juohan ny välillä sitä sumppija ennenkuin läikytät sen kokonaan tassille, naureskeli Matti pöydän päästä. Nolona Seppo otti nopeasti pullan palan suuhunsa ja hörppäsi kahvia perään, niin että oli suunsa polttaa.
- Kök, köh! Jopas on kuumaa kahvija, nyt tais kyllä vainu palloo. Seppo manaili ja löyhytteli kädellään suunsa edessä niinkuin se olisi jotain auttanut.
- Mitenkä ossookin olla noin kuumoo kahvija. Ootko sinä Matti suututtana tuon Martan kun se tämmöstä äity keittämään, Salme naureksi.
- Sepä tuo muori on aena sevverran kiukussaan että keitoksettii on kiehumapisteessä.
- Isä! Elä ny vieraijen aekana ala morkkaamaan, Salme suhahti.
- Mitäpä vieraeta teällä. Ei sitä vävypoekaa tartte orijaella, Matti sanoi ja nosti kannikkaansa, piukean pitkä pieru purkautui valittaen vapauteen.
- Tuon takia sitä aena saa hävetä silimät päästään, Martta sanoi ja nousi kiivaasti pöydästä.
- Pierasethan sitä sinäki. Mitä kummempi seon? Matti tinkasi.
- No en ainakkaan immeisten aekana.
Nuoret oli hämmentyneinä ja toisiaan vilkuillen kuunnelleet vanhanparin äksyilyä toisilleen. Salme hörppi kiireesti kupin tyhjäksi:
- Ei siinä auta armaat silimätkään. Vaikka on pyhä niin lääkäri sille Lolitalle pittää... Missähän lienee päivystys? Ja millanen lie päivystäjä, Salme pohti ja haparoi puhelinluettelon lipaston päältä.
- Kaajahan vävypojalle lissää sitä pöönävettä. Kuvinsuin tuossa nököttää.
- Anna Sepolle raoha. Jatkuvasti vieraan kimpussa...
- Voe kehveli! Kaopungissa asti on päivystys. Ei kyllä tuu tolokkua. Mitä ne älyvää kaopunkilaeset lehemän vaevoesta? Seon jottae muuta kun lemmikin kynnen leikkuu. Salme kiiruhti puhelimeen ja valitsi päivystävän eläinlääkärin numeron. Muutaman kerran tiitattuaan, viimein puhelimesta kajahti römeä miehen ääni:
- Eläinlääkäri Tiittanen puhelimessa, päivää.
-
- No Salme Turakaenen tiälä hyvvee päivee. Se tuossa meijjän Lolitassa taetaa olla äkäsen sorttinen tulehus, minä luulen. Voisittako työ tulla sitä kahtomaan tännään?
- Niin tuota missähän te sen tulehduksen luulette olevan?
- No hemmetti... tississä tietennii, missäs muualla! No tuutteko työ vai ettekö työ tuu? Se on hyvä lehmä ja se pittää suaha joutuin hoijjetuks ettei mäne kettujen lihoiks koko äpyli.
- No kyllähän minä tulen, ehkä sitten iltapäivällä. Tässä on pari kiireellisempää käyntiä ensin jonossa. Tuota antaisitteko ajo-ohjeet, kun ei ole vielä tämä seutukunta niin tuttua?
Salme antoi tarkat ajo-ohjeet ja pani luurin paikoilleen.
- Voi helekatti kun mennee vaekijaksi. Iltapäevään tuntu suavan oottoo.
- Sinäkö Tiittasen sittennii saet langan piähän? Sitte eijoo hättee, se ossoo hommat. Matti sanoi.
- Kiitosta kahavista, minä se taijannii lähtee kattommaan, onko se äetmuori huolissaan. Mie ku lupasi äkkijä pistäytyä.
- Etkae sinä aekunen mies äetis tahissa tanssaa. Jutellaan ja suunnitellaan. Tuo Salameki on nyt joutilas pyhäpäevänä poriseen, Matti yritti estellä.
- Tosijaan Seppo, elä lähe! Mennään tuonne kammariin ristisanoja täöttään, ja oesi mulla sulle asijaahi!
- Siinä sen kuulit. Se meijän Salame pistää asijoehin vaohtija.
- Taasko sinä puutut nuorten asijoehin. Tehkööt oman pään mukkaan, Martta tivahti.
- Minä ennoo puuttunna enkä juuttunna... Sinä se aena vahtimassa.
:)
-
- Olokaa jo hilijaa... kumpihi. Suap hävetä, ku vanahemmat tuommossii mehtäläesijä
-Jos minä nyt kuitennii tästä sinne kottiin päin, Seppo sanoi ja etsi lippalakkiaan. No mihinkähän sekin nyt oli hävinnyt. Sitten muisti laittaneensa sen ovensuun penkille.
- Eikös sinun pitänyt sitä jottain voijereseptijä äijjilles, muisti silloin Matti vähän naurussa suin. Arvasi että oli ruvennut Seppoa jänistämään, kun oli Salme ehdotellut kammarin puolelle siirtymistä. Tunsihan Matti naapurin pojan sen verran hyvin, että tiesi tämän olevan aikalailla ujon sorttinen kaveri.
- No... kerkii sen toisennii kerran. On se teijjän lehmäkin kippee ja liäkärj tulossa, mutisi Seppo ja pyöritteli jo lätsäänsä sormien välissä.
- No eehän se liäkärj kun vasta iltapäevällä. Tuuhan nyt. Mittee voijjetta sinä muuten olit vaella? Kyseli Salme uteliaana Sepolta.
- Tuota, äetille lupasin äkkiä käyvvä...
- No, ei se muori sieltä mihinkää katuva, Matti sekosi asiaan
- Pysy sinä niine mielipitteinesi erillään nuorten asioista, joka asijaan tarttumassa, Martta kivahti.
- Tule ny, jätetään nuo vanahukset keskenään torrautuun.
:D
-
- No, jos minä sitten tuun, Seppo sanoi ja pani lakkinsa takaisin penkille.
- Piätään lyhempänä kävelee, joka tohtii tämän oven aakasta, Salme luikkasi vielä ovenraosta.
Seppo seisoi neuvottomana Salmen huoneen lattialla. Kaikki oli niin sievää ja hienoa. Mieleen tuli oma mörskä ja väkisin Sepon huulilla karehti hymy.
- Olipa mukavata kun tulit. Onnii kauan kun on viimeksi oltunna kahestaan. Tupailloissa vilaukselta nähty.
- Sinulla täällä niin sievää, tohtiiko tänne mihinkään istua?
- Höpsis! Ihan tavallista. Tuleppas istummaan tähän minun viereen. Uskon sitten että tojella out minu huonneessa
Seppo istahti varovasti sängyn reunalle, jättäen reilusti tilaa itsensä ja Salmen väliin. Katseli raitaisia räsymattoja lattialla, siirtyen sitten ikkunalaudalla rehottaviin ruukkukukkiin.
- Näkkyy tuo aurinkohhii yrittävän paestaa tuolta piliven ravosta, sanaili sitten kun ei muutakaan sanottavaa keksi.
- No niihän tuo paestaa, vuan ehän minä sinuva tänne ilimoista puhumaan kuhtuna, olj mulla asiookin. Ei vuan kehtoo noihen vanhempiin kuulten ihan kaikkee juluki tuuvva, se kun tuo isä ruppee aina höpisemmään ja sähleemään omijaan sekkaan.
- Mikäs, mukavat vanahemmathan sulla on, tuumi Seppo, jonka katse oli jo siirtynyt ikkunalta lipaston päällä oleviin valokuviin.
-Sinäkö se oot tuo pien lettipäenen tyttö tuossa kuvassa?
- Enkä ou. Seon minun siskon plikka. Oon sen kummi. Mutta siitä asijasta...
-
:)
- Salmee! Se taissii jo se elukkatohtorj ajjoo pihhaan! Huutelikin silloin Martta tuvasta.
- Näkkyy peruuttavan tuonne navetan oven etteen.
- No mitenkä se nyt näin äkkijä, iltapäivällähän se vasta lupasi, ihmetteli Salme, eikä muistanut enää mitä oli sanomassa Sepolle, vaan alkoi touhuta itseään navetalle päin.
- Vaen kuule Seppo! Jiä sinä tänne neitsytkammijjoon siksiajaksi kun minä käön sen liäkärin lähettämässä poekkee. Ee siinä kauaa mäne ku se ne liemesä siihe lehemään suijaottoo, Salme kuiskasi käsi ovenkahvassa.
- En tiijä... Seppo yritti vain Salme oli luikahtanut jo tuvan puolelle.
Seppo istui vakaasti sängynreunalla, ikäänkuin peläten liikkumisen särkevän koko kauniin huoneen. Hän silmäili ympärilleen tarkasti.
- Mitä ihmettä? Sepolla karkasi ääneen, kun huomasi kirjahyllyn lasioven takana kovin tutun näköisen kuvan kehyksissä.
Seppo.katsoi ovea kuin Salme puulasi sisään:
- Voe kuule Seppo! Sepä onnii Lolita nii ämpsynä ettei se pysy hetkijjää paekallaa. Suattasikko sie lähtee pitelleen...? Salme oli palannut navetasta Seppoa hakemaan.
- Ka jouvampa tästa...
-
olipa tosi mukava tarina toivottavasti saadaan jatkoa. tässä lomapäivän ratoksi lueskelin toivottavasti taas yksi pari saadaan muodostetuksi ei ihmisen ole hyvä elää yksin. mukavaa porukkaa
-
Kiitoksia! Alakuahan tämä!
- Olipa hyvä kun tuo Seppo sattui kyllään. Ei siitä tuosta ukosta oo ennää lehemää piteleen, Martta tuli hösöttään kun Seppo kiskoi öljylle haisevaa haalaria päälleen.
- Tuttuapa tuo on touhu... ja mielelläänhän minä, Seppo sanoi ja luikahti pihalle.
Niemen navetta oli vanha kivinavetta. Seppo katseli ohi mennen valtavia kivipalkkeja jotka oli saumattu valkoisella laastilla.
- Elä perkele rimua, kuului Salmen kirkas ääni kun Seppo aukaisi navetan oven.
- Olipa hyvä kun tuli miehistä voimaa, me naiset ollaan täällä hätää kärsimässä, naiseläinlääkäri sanoi ensi sanoikseen.
- Eikösteen se pitänä sen Tiittasen tulla, jäi Seppo ihmettelemään niille sijoilleen ja tuijottamaan naistohtoria. Soma ilmestyshän tuo olikin, pieni ja sirpakka. Ei ihme että apua tarvitsi, eihän tuollaisessa sudenkorennossa voimaa ole, huomasi Seppo ajatustensa lentävän.
- Sille Tiittaselle tuli täksi päiväksi niin paljon lähtöjä, että se akiteerasi minut hättiin hoitamaan osan näistä sairastapauksista, tuntui eläinlääkäri puhelevan.
- Seppo hei, alahan tulla appuun, eläkä seisoksi siinä hoo-moelasena! Hihkui Salme jo kärsimättömänä lehmän viereltä.
- Mäne sinä pitelemmään sitä Lolitan piätä paekallaan, että suapi siihen kaollaan pistetyks, minä koetan pijätellä tiältä peräpuolelta, ettei kovin piäsis potkimmaan, jakeli Salme vielä ohjeitaan.
Tottunein ottein Seppo tarttui sierainpihteillä Lolitaa sieraimista ja nosti pään ylös. Vahvassa otteessa lehmän oli pakko alistua.
- Jopas saatiinkin oikea voimamies apuriksi, lääkäri sanoi.
- Joo meill onnii kaekkee mitä talossa tarvitaan, Salme kehahti.
- Se on hyvä, pistetäämpäs nyt lääke virtaamaan. Jos emäntä pitää pulloa?
- Kah, ihampa tässä oun joutavana, pitteekö tämä korkijallehhii nostoo?
-
- Katsotaan nyt kun saadaan piikki suoneen.
- Mittees lieäkettä se tämä tämmönen liennöö? Alkoi Seppo ihmettelemään. -Etkös sinä Salme puhuna uamulla että utaretulehdus olis. Ei meijjän kantturoita ou ainakaan ennen tällälailla liäkitty pelekän utaretulehuksen tautta.
- No tällä Lolitalla onnii nyt kaekki rempat yhtäaikoo. Tulehukset ja puutostauvvit sun muut pasiliskot. Paras hoetoo kerralla kaekki, niin jospa sitten ees asettus vaekka vähemmälle potkimiselle. Selitteli Salme kihnuttaen samalla lehmää hännän juuresta antaumuksella.
- Noniin... Sinne meni viimeinenkin tippa. Nyt saatte päästää irti. Eiköhän siinä nyt yhdelle kertaa jo olekin lääkitystä. Jatkat sitten vaan tuolla lihakseen pistettävällä penisilliinillä vielä neljä päivää, niin eiköhän se siitä tokene, neuvoi eläinlääkäri ja alkoi keräämään kimpsujaan takaisin laukkuunsa. Vielä kirjoitti laskun ja ojensi sitä sitten Seppoa kohti.
-Tuota... antaa sen vaan tuolle Salmelle, kakisteli Seppo, en minä...
- Ai etkö sinä olekkaan isäntä? Lääkäri sanoi ojentaen lapun Salmelle.
- Naapurin miehiä se Seppo on. Sattu onneksi olemaan käymässä. Olissii taennu Lolita jiähä liäkittemättä iliman Seppoo.
- Noo, tuo mittää ollu... Tuttuva touhua.
Suappaat nähä miten poijalle käöp?
-
- Seuraava paikka odottaa. Hei vaan, toivotaan lehmälle hyvää!
- Heihei! Salme heläytti lääkärin perään ja kääntyen Seppoon.
- Nytpä tiällä eijookkaa pelekoo vieraesta korvista. Mittee sie sieltä kuapista kahtelit?
- Kah! Empää nii erikoesta... kuvvii kahtelin.
- Mitteepä kuvvoo sie niin läheltä tihtasit, jotta näötti että oesit pussanna?
Seppo karahti punaiseksi ja puhe oli hakemisessa..,
- Mikäpä tuo lienöö ollunna tytönheitukka.
- Arvasinhan minä että minun kuvvoo sie siinä tuijotit. Myönnä poekkee...
- Kah, siekö siinä lienettii ollunna. Kovin oli nätti...
- Voe ihime, ihanko se meinovvaa herrasmiestä näätellä? Paskammarijat, mikkää kaanis, vuan vanahempiisappa sitä tulloo. Eipä se äeti-Martta mikkää ruusu ou, eikä isä-Matti pärijevä Taono Palolle!
- Out sinä minun silimään hyvinnii kaanis. Hallaesin jos tohtisin, Sepolta lipsahtaa.
- Vuan sehän myö tehhäännii. Tulehan ja puserra, eijoo Matti miäkymässä tottuuksiijaan.
Aristellen Seppo kietoo kädet Salmen ympärille. Salme teki samoin, sitten Salme sanoi:
- Noo, mikäs se lieneekää se seorraava askel, tehhään se samantien.
Mitteepä työ uatteletta seoraavaksi käövän? Kahotaan!
-
- Ehäminä kehtaa, en oo ikkää...
- Vuan nytpä seon alotettava, alahhan toemmeen, nii sehän suijjuu ku itestään. Onko siulla jiännä joku avvaen housun taskuun ku tuntuu aevan kippeesti paenavan...
- Ee kae siellä ou ku aotoavvaemmet, Seppo punastuen sanoi.
- Ettei siulla oo riettaat mielessä? Siehää se taijakki olla...
- Ee mulla mittee... sinne kotia...
- Lempo ny pussattaan seon varmmoo. Vuoskaossii sitä tässon varrottu, nyp pittää jo torraotua tosissaan.
- Elä sitte naara, jos en ossoo...en oo enne ikkää...
- Mitteepä naaramista siinä liennöö? Alahan toemmeen...
Salme työnsi huuliaan Sepon suuta kohti. Seppo koitti ensin ensin arkaellen, mutta makuun päästyään ei olisi malttanut lopettaa.
- No?
- Mitteepä no?
- Eihä ollunna hullumpata. Siehää osovat vaekka kuinkakii hyvästi... Jos vaekka out kylän likkojen kanssa kuinka immeötyny.
- Makijata kyllä olj ja sitä pittee suaha lissee, Seppo sanoi ja puristi Salmen taas syliinsä.
Sehän Seppo onnii kilihakka mies?
-
Kädetkin jo alkoivat vaeltaa Salmen vartalolla:
- Nono poeka hilijaa mäjessä. Opetellaan yksi assii kerrallaan... Kerran vielä pussaat ja sitte lähettään tämän urakan jäläkiin syömään. Siellä Martta on keitäny palaviliha soppoo.
- Vua siellähän mänkii enempi aekoo ku luulikkaa. Elläeliäkärkii lähti par tuntii sitte. Uattelin vaen että pitikö sitä Lolliitaa vahtija nuinnii pitkään...?
- Ka, eipään sieltä nii lennossa selevvii. Riisuha Seppo se rasvane hualar poekkee. Piäsöö omat vuatteet tuulettummaan. Joko se Martalla on lihapotut valammiina. Näläkähän tuo meinovvaa kinttuja jyrssii.
- Eippään tää vielä ou kiehunna tarpeeksi. Mänkee vuan sinne kammarriin outammaan. Puolisko tunti männöö.
- Minun kyllä pittee lähtee kottiin. Se äet on huolissaan, ku lupasin äkkijä käyä.
- Elä ny turhia höperehä, aekanen mies. On se Niemennii muorin aeka huommata ettei aekamiehijä kohella ku pikkupoekaa, Matti selosti.
- Ala ny tulla. Katotaan niitä kuvija vielä.
- Jos minä sitte vaekka...!
Salme veti oven kiinni perässään ja kehotti Seppoa istumaan, haki valokuva albumin ja istahti Sepon viereen.
- Sie suatkii pussata minnua, ensikerran tiällä netsytkammijossa, Salme sanoi ja ojensi täyteläisiä huuliaan Seppoa kohti. Seppo punastui, mutta otti sitten hoikan tytön sylelyynsä ja silloin se leimahti Sepon rinnassa liekki todella palamaan.
Nyt onnii poijalla kovat piipussa.
-
- Out sinä kyllä mahottoman ihana. Aevaha täs järkivähä piästä lähtöö, Seppo huohotti ja puristi Salmen tisulia. Yhä rohkemmaksi Seppo tuli ja Salme kallistui vuoteeseen selälleen. Sepon käsi nyki jo Salmen hameen helmaa ylöspäin. Silloin oven läpi kuului:
- Tulukeeppa lapset syömmään, ennen ku tuo ukko kerevee kaekki lihapalat kuppiisa.
- Aevan kohta tullaan. Suahaan tämä albumi loppuun...
- Katohan poekoo. Mitä urkkohommoo sinnoot ropottanna. Hik piältä kuatuu ja nuama on punanen ku...
- Isä...Jos et oo vaet, niin en vastaa seorraoksista...seon kans varmoo.
- Kah, pitteepä sitä helleustelevija kiusata, muutehan nuo ei sua hommoosa mittää hohtoo. Vae ottoottepa työ työihimiset, sup sitte joutilaahhi, jos jiäp.
- Tät riittee. Kattila on vielä puolillaan, ja suaphan tuohon rätkästyy vette lissee, Martta sanoi.
- Kah vävyntekele! Otahan leipee ja sivalla sentti voeta piälle niin riittevvää sitte voemmaa suureenni urakkaan.
Menneköhän Sepolla kohta poekkuus?
-
- Kiitosta vaen, mutta suattaa tuo olla voe epäterveellistä...
- Elä sinä poeka usko akkojen höpinöetä. Rasva se miehen tiellä pittee ja...
- Lopeta isä tuommoset puhheet... Salme sanoi vihaisella äänellä.
- Vijatonta leikkijähän tämä. Huumori se pittee mielen virkijänä.
- Joo isäntä on oekijassa. Eikä minuva kiusoomiset haettaa, Seppo vakuutti naama punaisena.
Lusikoitiin lihasoppaa sitten hiljaisuuden vallitessa, kunnes Seppo alkoi lopetella syömistä. Aikoen nousta pöydästä.
- Elähän Seppo hättäellä. Tiällä on pyhäpäevän kunnijaksi vielä viskunasoppoo jäläkiruuvaksi.
- Kiitosta vaen, mutta en mie oekkeen välitä jäläkiruuvasta. Minun pittee lähtee sitä äetee kahtommaan. Oun ollunna resissussa viis tunttii ja pistäötä aijoen.
- Kyllä sinut taettoo paha perijä. Niemen muori viäntää sinulta niskat nurin, tae vähintään tekköö perinnöttömäksi ja laettaa sinut mierontielle.
- ISÄ!!!
- Vuan elä sinä välitä mittee. Tulet meille kotivävyksi. Piäset heti tuon Salmen kylykeen nukkumaan. Jos se vuan, kehveliläenen, antoo sinun nukkuva...
Jokohan tämmoes sopiva sarana lopettoo?
-
Yleisönpyynnöstä pitänee jatkaa...
- Kylläpä tässä sitte uskaltaa riskin ottoo kun on tiijossa paekka mihin tulla jos huonosti käö, Seppokin jo yhtyi leikin laskuun.
- Et lähtis vielä. Navettatouhuihin vielä monet tunnit ja se kuvankatontaki jäe kesken, Salme pyyteli.
- Jatkettaan sitte enspyhänä jos miulla eijoo mittee tärkijämpää.
- Tärkijämpää...! Matti hihkaisi. Mikä helekutti se on, hm, nuorelle miehelle tärkijämpää kun se se... Matti etsi ilmaisua.
- Isä, sinnoot kyllä parantumaton, Salme nauroi ja sivalsi Mattia lehdellä.
- Palaillaan... Sanoi Seppo reippaasti ja lähti pihalle. Kiipesi Fordiin vilkaisi vielä talon ikkunaa jossa näki Salmen puistavan kättä. Seppo nosti kättään ja kaartoi auton paluumatkalle.
- Missee kummassa sinnoot rentustellu koko päevän? Tienenni paarissa kalijalla. Voe herraisä kun tämäki vielä piti kärsiä. Kuinka kiittämätön lapsi sinusta, Seppo, piti tulla. Minun pittää ottaa Valerijaanaa, tuntuu niin pahalle.
- Minen ou missee paariloessa ollunna. Miten sitä aoton kansa voep kalijotella. Kysympähän vaen?
-
- Missäkä sitte sinnoot maleksinu. Kylällä luuhaa päevät pitkät ja jättää saeraan äetisä tuuliajolle. On tämä niin katkeraa tojeta, Niemen emäntä heittäytyi marttyyriksi.
- Tuollapa naapurissa pääs aeka livahtaan. Eikäpä sinulla oo täällä mitee hättee.
- Elä valehtele vanahalle äetillesi. Näjin kun Jyrki ajo sontaa. On seki yksi pakana kun kirkon aekana sontaa ajjaa.
- Sepä lienee sen oma asija. Iteppä se tekosa vastaa.
- No missä ihimmeessä sinä sitte hurvellit... Et kai sinä sutturoeta ala katastella?
- Mikä ihmeen kuulustelu tämä nyt on? Iteppä tiijän missä käyn.
- Voi hirviä! Mitä sinä sannoet? Voe voe tuommosta seon. Kapalosta häjintuskin selevijää niin jo silimille hyppii. Ottaa niin rinnasta ja pyörryttää, emäntä sanoi ja hieroi rintaansa. Tule aottammaan, minä kyllä hojellun...
- Sinä mittää hojellu... Minä lähen töehin.
- Työthän neon tärkijämpiä. Ethän sinnoo syönykkää...
- Tarijosivat ruokoo tuolj nuapurissa. En mie ala toeseen kertoon syyvä ryhyveltee...
- Uotko sinä syönnä nuapurissa. Tämäkö vielä puuttu...? Ee ennee oman äetin ruokokkaa keleppoo. Mitä tästä elämästä tullookaa?
- Eiköpään tuo männe entissiijään urijjaan... Aenaki jonnii aekoo... Seppo sanoi ja meni ulos. Äidin jäädessä siunailemaan kiittämätöntä poikaansa.
Katohan Seppoa!
-
Syksyinen päivä oli sumuisen hämärä. Seppo alkoi laittaa koneita talvisuojaan. Kynnöt oli kynnetty ja muutkin syystyöt oli silausta vaille. Kohta pääsisi metsään, joka Sepolle oli paras paikka työskennellä.
Sepon lopetellessa auran putsaamista, naapurin Jyrki näkyi tulevan traktorillaan. Jyrki oli samanikäinen Sepon kanssa. Ainoa poika hänkin ja tarttunut samanmoiseen koukkuun kuin Seppokin. Sillä erotuksella kuitenkin, että Jyrkin äiti oli hiljainen ja lempeä mummo, joka ei tarttunut Jyrkin touhuihin. Piti kodin puhtaana ja Jyrkin hyvinvoinnista huolehtien eli omaa elämäänsä.
- Terve! Mitteepä se isäntä? Joko sinä härpättiimmii pukkoot katon alle?
- Tässä joutavana uattelin, jotta putsovvaa ilimaen aekkaan. Ei vielä oo jiässä eikä lumi ou haettana. Mehtään tässä pittee joutuu.
- No, voe lempo. Mie oun vasta paskoo ajanna sängelle. Pirusti vielä kyntämättä. Pakko se kumminki on tuo liete suatava ajettuu. Sullon säeliö tyhyjä?
Kestääköhän poekaen pää kalijaa?
-
- Joo, ohan tuo. Vuan kyllä sitä keväpuolella tuas piisovvaa.
- Mitteepä sinä huastat jos lähettään tissinkoeton jäläkkeen käömmään pari huurteista? Männöö muuten aevan persseen kynsimiseksi tämä koko homma. Jos se ohoraliemi antassii jonniillaesta potkuva tähän syksyn synkkeyteen.
- No enpä tiijä. Olin kokopäevän poekessa. Se suattoo muori revetä liitoksistaan jos vielä illaksi puulovvaa kylille...
- Paskammarijat. Kylläkae ne muorit varijeleisi tarkkaan naesilta ja kalijalta, vuan onkae se meijännii jo aeka alkaa katella sitä elämänsulostuttajjaa. Ne ku ei niin vaen kottiin tule.
- On kae se niinkii, mutta seon nii kiusallista kuunnella muorin jumpittelluu...
- Ohan ne itekii olleet nuorrii. Paetti mehän tuota aletaan olla jo ukonkönttyrröetä. Invlaatijo syö sitä vähästäki markkina-arvoo, Jyrki pelotteli.
- Suatampa minä yhen lähtii... Tuukko sinä hakemmaan? Vae mennäänkö myö taksilla?
Meinovvaako Seppo joron jälille?
-
- Eipään tuo taija parista viisari värähtää... Eikä ne maha polliisit täällä syrijäteillä parveilla. Minä ennoo nähäny aenakkaa vuoskaosiin. Eipähän täällä näö ees aotoja. Mitä ny myö ja Turakaesen Salme... Salmehhii se ei vaen ou isäntee löytännä vaekka Matti ei ennee palijo töehin pysty, muuta ku puhheissaan.
- Joo, eihän seo. Taetaa olla niin ronkeli jotta ei taija tämänkylän poijat kelevata.
- Niinkö arvelet. Minä sittoon meinanna pistee vieheitä vetteen. Ei sitä tiijä jos nappaa...
- Jaa, vai niin... Seppo kakisteli.
- Sehän on Turakaenen meleko öky talo. Vähä niinku rajanaapuri. Vaekka niinhän seon sinullekkii... Vaekka sinä et taija naesista palijo perustee?
- Tuota...Tiijä häntä. Se kun tuo ulukomuoto suojellee melekolaella...
- Niin ohan se Salme meleko näöttävä naenen. Runkoki säelyny niin solakkana. Sehän on meijän ikijä. Lempo kun eijoo tohtinna koettoo tuurijjaan. Ohan se Salme ylypijjää sorttija. Vaen tiijä jos joku pyhä lähtisi yrittään...
Kilipakosintaako ne poijaat?
-
- Elä mee ittees munnoomaan. Seon Matti meleko suorapuhheinen. Vaen lähetään sinne baariin kalijoelle. Nyp pittää lähtee niitä tissejä hypellöemmään.
- Joo pittää se minunnii. Se voep ollakkii uamul piä kippee!
Illalla navetasta palattuaan Seppo alkoi laittaa puhtaampia vaatteita päällensä. Farkut ja punainen poolopaita. Niemen emäntä katsoi vaiti poikansa touhuja kunnes sanoi:
- Etkö vielläkkää ou suannunna tapeekseen rentustamisesta? Mihin sitä ny pittee puulata.
- Kuhan vaen pittee...
- Tuassii saa syvän kylymänä vartoo, lauvvossako tuuvaan vae rauvvossa. Mikä ihimmeen juoksutaoti seon iskennä.
- Eipään tuota aena jaksa kotona möllöttee. Ehän nuo huonekalut mihinkää karkoo.
- Vuan kalijoo et kittoo etkä huonoja naesija kahtele.
- Misteepä tuon tiennöö mikä seon huono naenen?
- Kaekki akat neon hutsuja.
- Oukko siekkii...Seppo tohti nakata.
Katohan Seppova!
-
- Mittee sie sannoet? Minnoon uusta-ahtauvesta yrittännä sinun etteen kaekkeni antaa. Issäes oli semmonen renttu ja poijasta tulj samallaenen... En tiijä mistä Jumala minnua rankassoo...
- Siinäpä sitä onnii miettimistä.
- Mitä...? Taksi pihhaan ajjaa. Mittee sie renttana meinovat? Voe kun tekköö pahhoo. Tuassii rinnasta ottoo. Kiittämättömyys om maailiman palakka. Sie et lähe mihinkää renttuilemmaan. Rupija vaen pettiisi leppäämään. Uamulla ei muistella mittee näetä hölömöyksii, emäntä yritti komentamalla.
- Rupiahan sie ite makkoomaan, mie pistäyn kylillä...
Niemen emäntä jäi harmistuneena siunailemaan kun ennen niin taipuisa poika oli alkanut osoittaa itsenäistymisen oireita.
- Terve! Taksinko tilasitkii! Alakoko hirvittee, että jos narahtoo...
- Näen piäs käömmään. Löysin puolikkaan votkoo, niin nappasin pikkusen pohojia. Otakko sie? Tuolle Huttuselle mei tarijota, kun se ajjoo pirssiä.
- Kah, suattoohan tuota maestoo, onko männynnä pilolle.
- Suattoohan se olla hapanta, vuan niin pitteeki... Makustelehan...
Tuosta kae ei hyvä seoraa?
-
- Makijatahan tuo olj. Otampa toesellehhii koevelle. Sie out kumminnii jo eillä.
- Ota veikkonen. Piästään kohta ottammaan oekein rahan iestä.
- Mitteepä sie Sepi sanot jos ajjoo hurraotettaan oekkein kaopunttiin? Huttunen mielellään ajelloo? Käyvvään kokkeilemassa miltä se kaopunkin meno maestuu. Ja eipähän tuota tiijä vaekka sotkeottuu kaopunkin naesseen. Vuan uamuksi pittee ehtii lypsylle. Rahhoo meillä löytyy että seon Huttusen kanssa koko yön varraos. Että pistähän Huttunen mittari raksuttaan.
- Eiköönpä tuo raksuttele iliman yllyttelyvä, Huttunen naorahti. - Tokhan tuo passovvaa. Sinnekkö kaopuntiinko ajellaan.
- Sopivat alakusävelet vae mitä Sepi? Narskaotettaan vielä ja sitte uotellaan miten se votko ruppee hivusrajassa kutkuttaan. Vaen tosijaan Huttunen... Pijä huoli että me Sepin kanssa ehittään tissiä hypellöemmään. Seon sinun vastuulla jos lehemijen utarreet paokahtelloot.
- Joo mie vien vaekka väkisten viimmestään nelijän aekkaan. Kappaan toesen, toeseen kaenalloon ja sitte aottoon. Pistän lapslukot piälle, ettettä piäse karkoommaan.
- Joo tieppä se Huttunen, niin piäset vastahhii atjutantiksi. Mitempä se Sepillä? Tuntuukko se yhtää olevan sinnepäen?
- Kah, eipään tässä niin monnia tahoja vielä tiijä. Annappa sitä putellija, jos pannee pikkasen lissee virtoo.
Aena pittee tuon viinan kaa tuohata.
-
- Huitastaan pohojilleen koko putelli. Saatana... tässä säännöstellä ku on oma pullo. Elä saatana kaekkija lipitä.
- Jiäp siihen sullennii vielä suuntäös. Joo... Ny alakaa olla sopiva meininki. Vae mitä Huttunen. Sulla seon meleko uusi Mersu.
- Ohan tällä jo muutama mutka tullu heitettyy. Seku ei monellekkaa taksiksi passaa muu ku Mersu. Kun kerran maksoo kyyvistä, pittee olla kunno aoto, eikä mikkää riisiluatikko.
- Seoraavasta maetotilistä me Sepi ostettaan uuvet Mersut ja annettaan sitte Huttuselle kyytijä, eikä mittari naputa. Seon hilijalleen tosi. Oho, ellostella meinaa. Huttunen pyssäötäppä niin käväsen kusella.
- Jyrki kuule. Käö sinä ensinnäe kusella. Minä sanonnii sitte sinulle yhen asijan. Ihan kavereijen kesken. Vuan muistahan vettee vempele essiin, ettei mäne kus houssuun.
- Vuan tekhän se helepotuksen kerta luakista... Niin että mitteepä sie meinasit sannoo?
- Kuule Jyrki, minä sanon sulle näen nuapurina, että elä kehtova männä sinne Turakaesseen. Nollaat vuan ittesi. Kato seon Salme meleko ronkeli naesimmeinen.
- Kah, mitteepä tuo haetannoo. Miekii oon sentään meleko poeka! Rahhoo on ja komija talo. Emäntä vaen puuttuu, vaen eipä puutu kauaa.
- Minä kun luulen jotta sillä Salmella jo taetaa olla vakituinen...
Mitä se tämä minä sannoen?
-
- Elä Sepi puhu mittee... Minnoon meleko haka noessa naeshommissa. Katohan ku piästään ravinteliin niin ei mäne ku hetki niin seon suttura kaenalossa. Vuan eihän niistä emäntee kannata ottoo. Eikös muuten asija oo näen Hakkaraenen...?
- Suattaahan se olla, vuan saattaa se olla olemattahhii...Mistä nämä kaekki asijat tiennöö? Vuan siinähän se onnii kaapunti entisessä paekassa. Minneppä ajellaan?
- Ajeleppa vaekka Suppariin, siellä se homma lahttee käöntiin. Vae mitä Sepi... Ekkae sinä nukkuva meinova.
- Meinoo paenostoo. Aekoo ku ottanna viinnoo niin tuntuu jo tässäe olevan liikkoo.
- Mitä sitä kissanpaskoo. Lähetään ja tilataan muutamat niin jo alakaa kirkasttuu.
- Minä se mahan jiähä leppäämmään tänne Huttusen aottoon. Mulla voe kohta alakoo työntee kaolapaskoo...
- Siinä meillä Sepi tullee ryppy rakkaoteen jos alat onsentee. Mää ulos ja anna siellä laatan lentee, Huttunen sanoi.
- Vaen uskokko sinä Huttunen? Minä sitä voen lähtijä imaseen parit kossut. Nappaan sutturan ja sitte katottaan mitä tehhään. Huttunen ... Lieneekö sulla asijaan huomaotettavaa?
- Mitäpä minä... Mittari raksuttaa.
Viina on viisaita varten
-
Hyvinhän tuo tarina tuntuu lohkeevan.seoraellaan!
-
- Sepi hei! Naapuri... Lähettään kiskasseen kossut ja katellaan tussut ja pannaan suoro töehin.
- Mäne sinä... Minä en ny kykene...
- Mänehän Sepi sinnäe ulos... Ei kehata sotkee aotoo. Miekii lähen tupakille...
- Minä palajan kuhan kerkijän...Jyrki sanoi.
- Mikäs mies se sieltä meinovvaa ihan paenovoemalla sissään. Eipä se maha onnistuu. Kiännyhän ja tervetulloo sitte selevinpäen.
Ystävällisesti portsari pakotti Jyrkin palaamaan autolle. Sehän oli kova kollaos vaohtiin sopivasti päässeelle.
- Huttunen hei! Suakeli ku ei piässynnä sissään. Oun kuulemma liijan vähä suanna viinnoo. Oesikko sinulla putellii, että saes semmosen puutteen poekkeen.
- Eipähän sitä viinoo mulla.
- On siinäkkii taksimies. Ei viinnoo? Siinä hommassa se markkina onnii kohillaan. Sepisaatana, virkisty niin lähettään kokkeilleen seorraavaa paekkoo...
- Ei tässä ny pysty kykenneen. Lähettään kottiin makkoomaan.
Sepillä taetaa olla käöryys mielessä?
-
- Voehan suatana! Kyl män perseelleen tuassii tämä reissu. Viinan vähhyys se tätä tekköö. Onkoos sitä Huttusella asijaan mittee visijjoo?
- Kah, mitteepä tässä minä hötkyillemmään. Mittari puahtoo eoroopan rahhoo, että aevan meinovvaa ilettee. Vuan minkäs tiet ku laki miäree.
- Sepi perkele! On sinulla liijan keheno viinapiä. Lähetäänkö tosijaan poekkee kaapuntin illoesta.
- Mitteepä tiällä mahtannoo rikastuu...
- No eippään palijo jiä tästää reissusta kertomista lastenlapsille...
- Ohan sitä siinnäe... Pannaanko rattaat pyörimmään? Hartikainen hätäili.
- Elä sinä Hartikaenen hättäellä... Pittee Sepin kaa suunnitella. Mitteepä sannoo mies...?
- Kuhan ny lähettään. Katottaan sittä pihassa.
- Voe jumallaota mies. Kello oo palijo mittee ja tämä vuan pihasta huaveilloo...Ei kyllä tullunna tolokkuu tästää hommasta.
- Kuule Jykä ... Ekkae sinä ollunna tosissaan, että Salmee meinovat?
Sepe on äetin poeka...
-
- Semmonen on ollunna meininki pitemmän aekoo... Pelottoo vaen jos se Matti torraotuu. Kuuluu olleen nuorra miessä meleko pahapäenen. Muori sitton kertonu.
- Joo suattoohan se olla. Parempi on ku et mäne ittees munnoomaan. Vae eiköön katkasta tuo Huttusen rahantulo ja ajellaan pihaan. Ei kae se tästä somene. Sisälle eivät piätä ja tiällä ulukonakkii on lystit meleko vähäset.
- Alakaahan se Sepillää jo kirkastuu. Nuama vaen on ku petolinnun perse. Eippään tuommosta nuomaa portsari laske ohitteen. Naeset pyörtyy ja äijät kussoo houssuun.
- Eippään tuo sullakkaa ou nii lasten kateltava. Vertakkii nokasta tulloo...
- Se ny mulla kuulluu kuvijjoon. *****ko liennöö ku viinoo ottoo niin leppä lentee. Suatana kun sehhii vituttoo.
- Eippään tämä riemuksi repijä... Ajellaan pihhaan...
Seuraava aamu olikin kummallakin veijarilla pää kipeä. Vaikka viinaa oli vähän niin tottumattomille se oli ollut ainakin tarpeeksi. Sepon ohimoita hakkasi ja kurkussa oli etova tunne, mutta ei auttanut, navettaan oli mentävä.
Ensin työ sitte huvi
-
- Vae meinovvaa se naapuri tulla sammoelle kalavesille... Suaphan tuota kuvitella, vuan Salme on varattu. Tuskimpa se Jyrki muanantae uamuna sinne rytevvää... Tae ei sitä huimmoo tiijä... Jos vaekka liennöö kuikakkii poltteissaan... Pakko seon lähtijä heti navetan jäläkkeen Turakkaeseen...
Nopealla teempolla Seppo teki työt ja taas vaatteiden vaihtoon. Emäntä oli jo noussut ja olikin elementissään.
- No, onkos se ny mielj tyytyväenen ku tuas sae rellestee ja viinaa särpee. Niin olj päessään ku käki kun tulj pihhaan. Hukkaan on männeet kaek valavomiset ja huoli kun piti tullahii tuollaenen renttu.
Seppo vaikeni vanhasta tottumuksesta. Veteli vain farkkuja jalkaansa,
- No vieläkö pittee lähtee joutavan jälille. Eikö tuota oo jo tarpeeksi rellestäny ja rahhoo tärvelly. Mihin sinä mänet?
- Mänempä mihin mänen...
- Tuommosta seon. Ei ennee äetilleen sano asioestaan. Vasta olj pikkunen poeka ja nyt tuommonen jiäräpiä, emäntä sanoi ja kuivaili silmiään esiliinan helmoihin.
Ei taija tuommonen ämmä tarvita minijää?
-
Sepon sisällä kiehui. Teki mieli kirota ja karjaista, että tietää omat asiansa. Kuitenkin vuosikymmenien nöyrä asenne pani vaikenemaan.
Seppo ei sanonut enää sanaakaan vaan saatuaan puetuksi poistui ulos. Sisällä kiehui niin että hän istuttuaan autoonsa kiskaisi oven kiinni että oveenkiinitetyn peilin ruostuneet ruuvit katkesi ja peili jäi yhden ruuvin varassa keikkumaan mukana.
- Perkele, tässä on pantava nyt liikenteeseen muutakin kuin vain aikomuksia. On otettava asioista selvä ennen kuin mahdollisuus menee sivu suun. Nopeat syö hitaat... Salme kuuluu minulle... Saatanan paukapää kun piti eilen hötkyillä kotia. Muorilla mitään hätää...
Seppo starttasi Fordin ja pyörät sutien auto syöksyi maantietä kohti. Seppo katsoi oliko Jyrki jo noussut kun huomasi naapurin juuri nousevan autoonsa.
- Se on eellä joka on hevosena, Seppo hihkui ja usutti autonsa yhä kiivaampaan menoon.
Se pari kilometriä oli hetkessä ajettu ja kahva edellä Sepe saapui Turakaisen pihaan.
Ny on Sepissä vaohtija
-
- Kah, mikäpä se Seppoo nuin lennättee? Ajjoo ku Räekkönen, vaekeijoo Verrarijakkaa.
- Päevvee! Missäpä se Salme liennöö. Oesi meleko tärkijjää asijjaa.
- Sepä Salme suatto lähtee kaopunkiin uamusella. Lomittaja siellä navetassa ryskejjää. Sepä suatto Salme männä hakkeen vävyntekelettä. Vuan minä kyllä eppäelen jotta ei ne kaopuntilaeset kykene ku siihe yhtee hommaan. Muahommat taetaa olla melekolaella hakusessa.
- Eikae, perkele! Sepolta pääsi.
- Niin se vähän sitä uamulla suunnitteli. Sanohan se että kotikylän urokset on niin suamattoommii. ettei ne sua mittee aekaan, vaekka vartos mualiman tappiiin, Matti tuumasi sisäänpäin myhäillen.
- Voe suatana, hopijallekko tässä ny sortu...
- Sepä pittee morsmaekku leimata hyvviissä aijjoen. Ei nee kauaa kahtele jos ei mies saa mittee aekaan.
Mitehän tässä Sepi selevvii?
-
- Nyt ei taijja mennä putkeen tämä homma, Seppo sanoi.
- Ei niin, mitö sinä et oo terhakoitunut ennemmin. Oisit eilen pistäny siementä vakkoon. Ei tarvihteisi nyt näppijjään nuolla. Jaa sieltähän se Jyrkihhii posottaa, Ei joo aevan vähänen hänenkään vaohti. Elä ny perkuuti päälle aja, Matti häjissään huuti kun Jyrki meinasi tyrkätä isännän nurin.
- Sullahan on kiireiset assiit, ku et meinoo aotoo suaha seisattuun. Suatto Turakaesella mennä housupyykiksi?
- Elä eppäele. Se savolaenen kruppinaru kestee pahattii paeneet.
- Kah hyvähän tuo sitte. Vuan mihimpä sillä Jyrkillä on tuommonen kiire.
- Eihän tässä kiireitä, vuan joutuva pittää. Mulloes Salmelle aevan tärkijjää asijjaa.
- Jopa ny on nuapuriit suanneet jottae juoksujaohetta, ku tyttärriin hännässä heiluvat.
Niinku mie jo Sepolle pikkusen maenihin, niin eipä taija Salme olla ennee kotpuolen karjujen varassa.
- No, mihin tuo livahti?
- Kaeppa kaopunkilaesen suoron perrään. Illalla katottiin koko perhe, meleko rasvasta vitejoo. Eijoo ihime jos se Salmeenki vaekutti.
[move]Kumpi vettee pitemmän korren?
[/move]
-
- Pitäsikköö sitä puhaltaa Salmen perrään, ennenku se tekköö tyhymmyyksijä.
- Kyllä kae se sulla Jyrki lienee melekkeen pakko jos meinovat piästä vielä loppusuoralle. Tuo Muinosen Manta siitä puhu, että Jyrkillä on naemakaoppa suunniteilla.
- Joko se Manta män hökässeen, vaekka sannoen että ei mäne huutelleen.
- Huonommin sana levijjää avviisissa kun mitä Mantan levittämänä. Lisäksi mahtaa tehostaa tievotusta kun maenihtee, ettei pie huuvella.
- Persanan Manta. Siksiinkö se Salme lähti, kun kuuli että suluhassii tulloo?
- Mäneppä näetä naessia tietämmään... Vuan tosijjaan... Pistä ratas pyörimmään ja ajele kaopunttiin, nii eiköön tuo Salme sieltä löyvvy. Kerkijäesit vaen ennenku se Salme nappiutuu vaekkapa kihiloehin, Matti-isäntä yllytti.
- Sepi, lähe sinnäe. Käyvvään grillillä ottaassa makkarapotut. Suatana ku meinovvaa hiukata se eilinen...
- Enpä kehtova. Suattoo olla että mänen rankamehtään...
- No, vaen minä mänen kaapuntiin... Jos hyvinnii hommeli onnistuu. Aenae näkkköö sen suluhasehokkaan. Siellähän ne tietennii kaoppakeskusessa kutteotuu. Vae eiköhän tuo Salmella silimät aokia kun näkköö millanen uros nuapurissa aevan reten joutillaana.
Mittee kummoo tässä ny tapahtuu?
-
Jyrki pyöräytti autonsa maantielle ja nopeurajotuksista välittämättä antoi tien juosta pyörien alla.
- Seppo mitteepä sie luulet, kuka se mahtannee tuolla navetalla työjellä? Jospa mänet kahtommaan...
- Kah, kukapa siellä lienöö lomittamassa? Jos vaekka lienöö outoja immeisijä...?
- Tiijä vaekka oesi hyvinnii tuttu...Matti nauroi ja lähti tupaan. Pyörähti sitten kuitenkin Seppoa kohti: - Kuule! Mie mänen muorille sannoon että pannee kahavinliruketta valummaan. Tule sitte kahaville kun out sen uuven lypsäjn testattuu.
- Kiitosta van, vaen empä kehtoo mennä kettee töessään häerihtemmään. Eipään tuo minulle kuulu...
- Jos ei kuulu... Tuota... Käö ny kumminki!
- No, jos mie isännän mieliksi. Vaen siitä kahavista torruvvun kun ei se Salmekkaa...
Seppo alkoi kähniä navetallepäin. Avasi ulko-oven...
Millanen muori sieltä löytyy?
-
Kovin oli hiljaista. Ainoastaan maitotankki hurisi ja lypsykoneen pesuri paukahteli pesuohjelmaa suorittaessaan. Seppo kurkki navetanpuolellekin, mutta ketään ei näkynyt. Äkkiä kädet kietoutuu hänen kaulaansa ja ilkikurinen ääni kuului:
- Arvaappa kuka...?
- Salme...! Ethän sinnou kaapuntissa. Issäes semmosija tuossa pihalla selosti...
-...Niin ja sae Jyrkiboyn lähteen päätäpahkaa kaapuntiin, neitoo pelastaan...
- ...Ja neito onnii kotnavetassa. Mitteepä se tämmöstä...
- Katoppa kun tuo Muinosen Manta toe sannoo jotta tuo Jyrki tulloo tosissaan kosimmaan... Ehämmie Jyrkistä tykkee...! Jyrki kun on vähä semmonen laeskansitka leohottaja. Mie tykkeen jostae muusta... Matin kans sittä suunniteltiin miten myö tehhään. Eihän myö sitä tietty että siekii tuut... Hyväpä olj että tulit. Suattii pussata nii että kipinät sinkoelloo silimistä.
- Vae semmossia työ Matin kansa... Sepähän mulle passovvaa... Vae tykkeekkö sie minustakkaa?
- Sinustahan mie tykkeen ku hullu polokasta... Vuan ohan se kyse siittäe, välitätkö sinä minusta? Mitteepä sie out nyt uatellu. Se mahtoo pallo ollannii sinulla...
Seppo punastui ja mietti kuumeisesti mitä rohkeneisi seuraavaksi.
- Tuota ... Se suattoo siitä jo talavennii tehä. Rankamehtään oun uatellu...
Terhakkoetuukohan Sepi miehen hommiin?
-
Kyllä seon Seppoja jelepittävä...
Jaa että onko tämä Seppo Sepedeuksen elämänkerta...?
-
No eijoo. Pelekkää viktijjoo. Mistäpä mie Sepeteuksen elämän tietäsin
-
Tottapuhhuin sie out minulle mahottoman tärkijä. Koko ajan sinnoot minun mielessä...
- Vae rankamehtään... Eiköön tuo tukinuitto oesi palijonnii mukavempoo... Salme sanoi ja heittäytyi selälleen heiniin.
Mehän hienotunteisina poistutaan paikalta ja jätetään pariskunta kutteotuun... Uskottaan että hommasta jotahi tulloo. Ootellaan kun ne tulee kahville. Siihenhän menee aikaa. Mutta meillähän sitä on.
- Noo, millanen lomittaja siellä Sepolle ilimaotu. Oliko kovinnii tuntematon?
- Eihän tuo ollunna... Tuttu ja mukava monellakkii laella...
- Millälaella se Seppo on testaellu? Ehävvaen...
- Isä! Mitäpä se sulle kuuluu...?
- Eipä se kuulu, vuan huolettaa jos ei hommat ala luonnistuun... No?
- Eläpä ou häjissäes. Tiijä vaekka out vaari yheksän kuun piästä.
- Sillälaella, alakohan se homma lutviutuu kun Salmen kans pantiin vaohtia asiaan. Mitteehän se Jyrki? Kahtelloo siellä kaapuntissa morsmaekkuu...
Katohan! Sillälaella.
-
- Me sitä Salmen kans aiottiin lähtiä kihilojen ostoon huomenissa. Ei siinä ny muu aota! Kerranhan seon sehhii liikku tehtävä.
- Seon miehen puhetta. Seon pantava pohtija perille että uusi polovi piäsöö kasvun alakuun. Vuan eipä se maha Niemem muori palijo kiitellä sun aekomuksija.
- Siinäpä on vallassaan... Mie tuun kotivävyksi jos muori alakaa liikaa miäräelleen. Tiijän tok´ että voephaa siinä olla melekonen savotta.
- No vaen se passaa. Sehän suattaa muori mörköellä siellä yksikseen. Myö suatettaan Martan kansa muuttoo kirkolle. Tehhään vaen kaopat. Eihän myö täöttä hintoo. Vuan kun tekkää että ou ennee mittää teininuorissoo, niin sitä häätyy olla oma vappaus. Sitä pittee suaha naija napsaottee, vaekka kesken leipomuksen, jos se siltä tuntuu...
- Tuo isä se ei kyllä piäse erilleen tuosta lempilajistaan. Miten se äetikkää eijoo pistännä suihtija kanttoon.
- Tämäkö uskos jottae muuta. Aena ollunna semmonen jiäräpiä. Vuan ohan tuo ollunnna mukavakkii, Martta nauroi.
- Oes ollunna palijo terhakampiki, vuan kun Martalla seon aena ollunna jokkii vaeva.
millo on piä ollunna kippijä, millon perse...
Normaalihomma!
-
- No joo, sorromnoo... Se on taas sitä isän kielenkäöttöö vieraehen aekana.
- Täh? Ketteepä vierasta tiällä liennöö? Ja eiköön tuota suomeksi puhuta muuallakkii? Herrojen höpinöetä muka... Sanat on sanoja. Perse on perse. Eikae se muutu muuksi vaekka sannoo takapuoli?
- Kyllä isäntä on oekijassa. Turha sievistely vie puhheesta kaeken värikkyyven. Minua ei aenakkaa haettoo sen tipan vertoo...
- Tulukeehan ottaan kahavija. Oeskoo nämä ihan kihilajaeskahavit?
- Eihän ny toki, ku eijoo sormuksijakkaa. Vuan huomisiltana onnii tos kysseessä.
- Sitte Niemen emäntäkkii kihilajaeskahville...Muistahan Seppo sanua.
- Pitäskö mein Salme käyvvä näöttäötymassä meillä kotona. Näkköö äetihhii jotta mistä seon kysymys.
- Ohan tuo minut nähäny montahhii kertoo. Voehan se olla melekonen pommi... Ne kun ei taija tuon isän kanssa olla niitä henkiystävvii.
- Minkäpä tuolle tekkööö kun se muori ei taijuu pienintää rippusta huummorrii. Onneksi tämä Seppo on ermuata. Tämän Sepon kanssa sitä suattoo puhhuu vaekka naesen tavarasta. Sei ala turhija sissittelleen, niin kun tuo mein tytär.
- Noo juuuampa ny kahavit niinku immeiset. Leikkikkää sitte... Kaks samanlaesta värnäkettä...Isä ja tytär, Martta sanoi happamesti.
-
- Elä sinä muori ala toppuuttelleen.Kuhan kirkolle ampastaan niin naemisentyötä riittelee.
- Höh, siinä paraski uhhoo...
Punastellen häveliäästi nuoret niksauttivat silmää. Ja kuin sopimuksesta nousivat pöydästä.
- Kiitoset kahvista! Me lähdettään nyt Salmen kanssa katsomaan miten siellä Niemessä on asijat.
- Vain on sillä tuolla Jyrkillä tuo piha kuin menneitten esikartano. Jumaliste ei laenkaan järijestele kalustovvaan. Näkkyy reheveltäjä vielä olovan kaapuntissa, ku ei aotova näö, Salme sanoi ku he ohittivat Jyrkin pihapiirin.
- Joo, eipä se Jykä oekkeen kerkijä kun sillä tahtoo lisahtoo sinne kalijalinijalle. Minuttii sae houkuteltuu eilisiltana matkaasa, vuan eipähän se meikäläesem piä kestä väkevvii. Ihan olin uamulla niin kippee ettei meinanna seleveytyy navetasta. Vuan pakko olj pittee kiirettä, kun se Jykä uhosi meneväsä Turakaesen Salmee kosimmaan. Piti ehättee ensin, Seppo sanoi ja pukkasi Salmea kylkeen.
- Hyvinpä tuota kerkiisit, ku männään jo rukinpaekkoo kahtommaan...
- Heh, vaekka lienneekö ies sitä rukkiii?
Mitäpä tässä ny hoksattas?
-
Niemen piha on siisti.Komeat konehallit kätkevät sisäänsä peltotyökalut ja traktorit on ajettu talliin.
- Oho! Onpas sinulla helekutin kaanis piha. Istutuksiakkii vaek millassii. Millä ihimeen ajalla out telläötynnä laittoon?
- Kylläpä taettoopi olla äitimuorin tekossii nuo kukkaset laitellu ja muuttii istutukset. Eipään sitä ehi eikä jaksakkaa panneotuva pihankoristammisseen.
- Ohan se välleen niihi... Helekatti kun meinovvaa hermostuttaa... Sepä äetiis suottoopi vaekka napsata miut suupalakseen...
- Paras seon ollahhii varruillaan. Kaek minniä ehokkaat seon syöny luineen nahkonneen. Joko sulla alakoo jänistee.
- Ottooko se ies henkee poekkee, enneko syö?
- Kah. kerta nielasu, eipään siinä palijokkaa tarvihe kakistella.
Salme kurkkasi huulillaan Seppoon päin ja innolla Seppo imaisi pienen pusun.
- Ken tästä käöp sua kaeken toevon heittee, Seppo sanoi kun aukaisi ulko-oven.
- No, hyvvee päevee, Salme sanoi kun astui tupaan.
Mitteehän tuo anoppi?
-
Niemen emäntä jynssäsi pöytää rätillä ja vilkaisi ovellepäin, mutta ei sanonut mitään.
- Etköö sie kuullunna kun sulle toivotettiin hyvvee päevee... Seppo sanoi.
- Mitä tuo tiällä tekköö? Emäntä sähähti ja nyökkäsi Salmeen päin.
- No myöhän lähettiin Salmen kansa sulle sannoon, että meinotellaan huomenissa kihilojenostoon. Kato sie äetmuori, minnoon tässä huomanna, ettei sitä akkoo ottamata näö suavan. Ikkääki alakoo olla enämpi ku sulla, että alakaa olla korkija aeka.
- Tuollahan tuo taetoo pula pajeta. Aenakkaa jos on polokijjaasa tullunna. Jos tuosta meinovat akkoo, niin sepä on turha sinun sitä Niemeen hualata. Tänne ei kahta emäntee tarvihe.
- Kah, jos out assiin niin piättäny, nii alahan toemeotuva iltanavetalle. Me lähtäänki Salmen kansa Turakaeseen äpyleitä ruokkimmaan.
- Miten sinä saeraan äetisi voet pakottaa navettaan. Syvänhän mulla loppuu ja kun en oo vuoskymmenneen siellä ollunna. Ehän mie ossookkaa.
- Ossoot aenaki olla typerä ja tympijä ihiminen. Minkä pahan se Salme on sinulle tehenynnä, kun näen häntä kohtelet.
- Minnen Turakaesen Matin jäläkelläesijä silimmiini siiä. Paenukkoon mistä on tulluhhii. Ja sinä vejä navettahaalari piällesi ja navettaan justiisa.
Suakeli! Tämähän se ärijä muori.
-
- Ny taijat erehtyy. Mie en ennee ala sinun oekkujen mukkaan hyppeemään. Eiköpään myö Salme lähetä sellasseen paekkoon jossa käyttäyvyttään kuin immeiset ruukovvaa.
- Olennii pahoellani kun emäntä suhtautuu minnuun tällä tavalla. Olisin niin halunna Sepon äidin kanssa lämpöiset välit... Mutta minkäpäs näelle asjoelle mahtoo, ne männöö kui on männäkseen, Salme hiljaisella äänellä selitti.
- Lämpöset...! Pyh, semmosia saat oottaa. Niemen talloon ei Turakaesija tunkeo, eikö se ala jo pikkuhilijoo männä jakelluun.
- Sepähän meijän pittee vissiiinni uskoo. Elä sitte äetimuori itke jos alakoo lehemänlypsy ottoo lujille.
- Seppo! Nyt lopetat tuon vouhkaamisen. Mänet navettaan ja paa tuo muuvan Turakaesen hutsu kävelleen...
- Perkele, ny minä kyllä jo suutun. Sinnoot vusikymmenijä kohellu minua kuin palakatonta renkii. Tae semmosta olijota jolla eijoo mittää ommoo tahtoo. Vaekijaa on tunnustee tuommosta immeistä äitikseen.
- Mäne mäne tuon hutsusi kansa. Eikä tarvihe takasi tulla. Ja rippustakkaa et vie Niemen omaisuuvesta.
Män välit sekasi.
-
- Elä muori hölömyä. Se on laki sentään olemassa. Isän jättämä ossuus ja lisäksi panen vuoskymmenien palakat perintään. Nähhään kuka se tätä talua assuu. Kun kerran tappeleen ruvetaan, niin tapellaan vain. Minua et ennnää uunota.
Seppo tarrasi Salmea käsipuolesta ja aukaisi oven. Niemen emännän naamalle nousi julma
ja katkera ilme. Kattila, jota hän piti kädessään, lensi kovalla kolinalla poistuvien perään, iskeytyen sulkeutuvan oven paneeliin.
- Olipa se vihhoo täännä, Salme puuskahti. - Mistähän liennöö tuommosen lastin sisälleen suanunna...
- Aenapa seon muori ollunna tuommonen mörkö. Issäähi piti pihteissään niin kauvan ku muistan. Siks´kae se issäe menehty ressiin.
- Vae Seppo kulta, entä lehemät? Eikae herranenaeka voijja elikoeta jättee jalattoman immeisen kontolle. Jottae pittee kehittee.
- En tiijä! Syyttömmijähän elikot on tilanteesseen. Jospa tehhään ensin nämä työt tieällä ja sitte huimmastaan Turakkaeseen?
- Onko sulla ylmiärästä hualarrii, niin johan alako se Lyyti kirijottoo. Toenen lypsee ja toenen ruokkii.
Salme tolokun naenen
-
- Taetaahan tuo olla sulle huimannii iso, vuan ohan ne siulla nuo puskurit jotka vie tilloo, Seppo sanoi ja tavoitteli Salmen tissejä.
Nopeasti oli maito tankissa ja hommat hoidettuna. Pariskunnan saapastellessa autolle
Niemen emäntä katsoi julkeasti akkunasta ja heristi nyrkkiä.Nuoret ei tuosta välittäneet vaan huiskuttivat iloisesti kättään.
- Olpahan mukavata kaheltaan uurastoo. Näenhän myö tehhäännni? Sie piäset miun neitsyt kammijjoon vuokralaeseksi...Sittä uamusella hyökättään sinun navettaan ja sitte minu.
- Lieneekö kovahi vuokra? Seppo kysyi.
- Sittenpähän tuon näkköö... Mutta mitä ihimettä tuolla Laaksolla touhhuttaan? Onkohan Jaskan muija suuttunna, vae minkä takkii ryhveltee kapslaokkujen kansa pysäkille... Mahtoohan se Jaakoki olla meleko elävä akalleen, ettei ou ihime jos eokko välliin hakkoo helepotusta, Salme sanoi.
- Kyllä Jaska pittee ja on aena pitännä kovan komennon. Suattanna joskus luuvitonennii, kassaan koottuna viuhahtee eokon nuamaan.
- Oun minnäe nähnä Sannalla silimät mustanna. Meijjän Martalle olj höpissy, että sonni sarvellaan töykkäs. Voephan tuo niinnii olla. Voe olla toesennii laella.
- Mistä nämä tietee. Eikäpä tuolla ou nii vällii... Vuan seon rynnättävä niihen siun äpyleihen palavelluun...?
- Ka niihän seon. Pitäsköön mein käyvvä kuitennii kahvilla. Martta varmaanni osanna keittee, ku on niitä aekoja.
Suaphan nähä mitä tapahtuu...
-
kyllä on mukava lukea tätä tarinaa. vanhan hyvän ajan romantiikkaa ja paljon tapahtuu. ;)
-
- Sieltähän tämä nuorpar suapuu ja niin naoravaesina. Siellä Niemen Miina keitteli varmaanni äkäset kahavit, Matti kyseli.
- Joo, keittihän tuo... Myrkkypattoo kuumentelj.
- No, eikö malttanna pittee terävee kieltään piilossa. On, kehvettiläenen, se aekamoenen muori. Ei pehemene vielä vanahanakkaa. Kuitennii pittäösi sanan voemalla ruataelleen?
- Mikä kumma teijän välit on viennä tuommoseeen jammaan?
- Sitäpä nuorena tapahtuu kaekenmoesta. Semmostahhii jota pittee ikäsä kattuu. Vuan mitteepä näestä. Pyssyy erillään nii eipään tuo häerihe. Sanottako työ yhteenmenosta?
- Tokhan... Sillä mielellähän myö lähettiin että viijjään ilosanommaa äetmuorille, Seppokin puuttui puheeseen.
- Kattilalla paeskas ku ei muuta hoksinu, Salme sanoi.
- Arvasinnii jotta ei sillä Miinalla sana riitä. Sepolla ei maha olla kottiin asjaa aevan het?
- Voehan se olla... Antoo ny muorin möyröttee omassa liemessään. Navettahommat myö tehtiinni Salmen kanssa. Ny pitäs rynnistee tämän talon navettaan.
- Ikäveehän se on kun tuolleen... Vaen tulukee ottaan kahvia. Lehmät siellä oottoo hoetajjaa, Martta sanoi.
- Siinä ei palijo vanahane ku kaks riskii rynnistee, Salme sano ja moeskaotti pusun Sepon poskelle.
Tulleeko mutkija matkaan? Vissiinni!
-
- Vuan sieltähän se Jyrkihhii rynnistee kaapuntista. Miten se poeka on nuin ärijän näkösenä. Pittäeskö tein Seppo ja Salme haehtuu ilimaan. Voep olla että Jyrkillä kyrsii se kaapuntireissu, Matti sanoi kun katsoi pihalle tullutta autoa.
- Suaphan tuo uhota jos halluu, vuan eipään tuosta taija olla miehen vastusta, Seppo sanoi.
- Taija olla naisenkaa... Vaen katotaan millä piällä seon? Jos tuo alakoo h'vittömäksi niin pittee antoo poijalle opetus.
- Perkele, ny vituttaa... Tyhyjän päälle isäntä hyppäötti uamulla... Sepe taes olla mukana samassa juonessa... Kaveriksi luulin, vaen heti selekään puukottaa kun tillaisuus tarijoutuu.
- Eipähän tässä olla kellekkää ilimotusvelevollissii... Pijehän Jyrki pienempää suuta jos et halluu joutuu tämän akan kässiin, Salme sanoi.
- Täh, mitä? Minä kun meinasin sinusta emäntee. Rajanuapurkii, on heleppo liittee tilat yhteen.
- Siehään se vitsimies taijat ollahhii. Tuollaanen poijan retalle hukkuu tämmösen rotevan naesen jalakovälliin. Ei kyllä siinä pittee olla mies ja miehen vehkeet.
Jyrki meni sanattomaksi. Katsoen jokaista vuorollaan ja nähtyään ettei saa mistään myötätuntoa, käännähti kannoillaan ja poistui ulos. - Tämä ei jää tähän, kuului uhkaus Jyrkin nakatessa oven jälkeensä
Jykä jäi hopijalle!
-
- Jopa siinä oljkii poijassa vaohtii. Voep olla että Jyrki ottaa ryypin murheeseen. Se kun mahtaa olla Jyrillä meleko herkässä se ryyppy. Seon paha paekka.Vaen olokoompa mite on, kuhan jollahhiilaella!. Äetisä siitä mulle juttelj, Martta sanoi.
- Vuan meijän sitä Sepon kanssa pittee ryhyveltee patukkahäntäen valtakuntaan piästään sitte leppeemään.
- Se mahtoo Seppo ollakkii yökylässä. Pikkusen noesta puhheista hoksinu. Mikäpä siinä niin ku sanottu, vaohtija pittee panna perille. Ei ennee aota pittee vehkeitä rokulissa, Matti sanoi.
- Noniin, joko taas. Sulla sitteijoo mittee porstuvvaa suusi eissä. Martta motkotti.
Käsikädessä Salme ja Seppo riensivät pihan yli. Jo oven avattua kuului navetasta vaimeaa lehmän yninää:
- Ny eijoo asjat kyllä oekijalla tolalla. Siellon jottae hämminkii. Mennään äkkijä kahtommaa
- Voe suatana! Seon piru palehtunna. Ny on henki katkolla Kaonikilla. Vielähän tuo huokuu vaen silimät jo piässä seisoo. Ny pittee suaha sille jottae ölijyvä. Röyhtöö pitäs olla. Mie hajen, ou sie valammiina juottammaan.
-
- Ei tästä taijja tulla ennee elävee. Aottaskoon tuo jos pistältäs tuon rapamahan puhki. Piäsee höyryt pihalle.
- Tohikko pistee jos tuon puukon.
- Voe veikkonen. Eip ou ens kerta. Eikä viimmenenkää. Tämä vaen suatto männä liian myöhässen. Söekö se uamulla...? Vae varohan ny minä suhhaotan. Ku ei nuo muut alakas kilimuiloon.
Vihreätä vaahtoa ja kaasua tuli puukon reiästä. Seppo nyki elikon päätä pystyyn ja huolehti että hengitys alkoi kulkemaan.
- Soetahan elläenliäkärille, että ny on pappi kututtava, jos ei elläenliäkär tuu välleen.
- Sielunmessuuko meinovat?
- Kahotaan. Niihän tuo näöttee että se siitä ikkäänku alakoo riskistyy.
- Oljkii hyvvee tuuria. Olj tuolla nuapurkylällä. Juur olj suanna hommat hoijettuu. Aeko piästellä semmosta votakkoo, että ehtii ennen pappija.
- Niimpä se näöttee ettei pappia tarvii. Elläenliäkär ku laettoo tuon reijan tukkeisiin niin eiköhän tuo siitä. Vae olpaan se tipalla.
- Onneks sie olit. Miul oeskii jiännä pistämättä.
- Kyllä jos on pakko tilanne niin. Tuuppa antaan pusu tässä liäkärrii voonatessa.
- Nyhhän sieltä Tiittanen jo porhaltoo pihhaan. Eihän tuo rehevake aja vuan navetan seineen. Tämähän se vasta Räekkönen on... Salme siunaili.
Mitäpä sitte? Täh?
-
Suuri miehenkolijake kumarteli matalia ovenkamanoita kun tuli navettaan.
- Kah päevee! Tiälläkö sitä jo suunniteliin kuoleelle kiitosta, vae mitä se emäntä papista porisi. Hitto kaekkijjaan, tuossa meinasi tosijaan tulla papille töetä. Laakson Jaska olj vissiinni löytännä juomatonta viinoo. Olj niin änkyräpäessään että väkisten meinasi aoton alle jiähä. Onneksi kerkesin kiepaottoo syrijjään.
- Joo sillä Jaskalla taetoo olla akan leppuutuspäevä menossa. Näötti tuossa suurine tarakoeneen nousevan linijapiiliin, Seppo sanoi.
- Jaa sekö Seppohhii on muuttanna navettoo. Ihanko tuo isäntee malloo?
- Kah, pikkusen uattelin koeajjoo, jos vaekka häntä reten tosissaan muuttoo.
- Vaen semmossii ne tiällä salassa suunnittelloo? Ihanko ne rinkulattii on sormessa?
- Ei ou vielä, vuan konneistoja on kokeiltu...Salme heläytti nauraen.
- Sillälaella. Sehän onnii oekija homma. Ei aenakkaa ou kiireellä pilattu. Vaen mitempä se tämä potilas. Taenna käyvvä ihan rajamaella, on niin raokijan näkönen. Vuan pannaampa ensin virkistystippoja...
- Näen olj piässy käömään ettei ollunna juur henkee helemee. Vuan Seppo poksaotti rapamahan puukolla, niin on pikkusen toentunna. Tullenneeko eläjjee... vaen pittääkö sinne Honkajojelle, Salme selitti.
- Eipähän vielä passaa luovuttee... Komijan näkönen elikko.
Jaska ja Seppo kovija poekija?
-
- Sielläpä ne litkut nyt on. Lehemälle alakaa tulla liikettä silimään. Hoijettaan vuan tuo pistohuava, niin ei siinä muuta kun toevottee pitkee ikkää.
- Anna hoeto-ohojjeet niin yritettään suaha lypsikki vielä tuottamaan.
- Kyllä tämmöset hyvin parannoo. Liennee suanna jottae hommeista rehhuu tae muu häerijö. Aenahan näetä sattuu, vuan ei siinä mittee. Soetelkee jos näöttee alakavan männä tuoasa viäreen suuntoon.
- Ihampa tuo jo hammuillee rehhuu suuhun. Kyllä se kuoleva elukka ei kakkuu kaopoo, Salme vakkuutti.
- No mie tästä lähennii seoraavaan paekkaan. Poekimahalavaos on tiijossa. Että näkemmiin ja hyvvee alakavvee yhteistä taevalta.
- Joo kiitosta vaen. Muistahan varua sitä Laakson Jaskaa, sittei tiijä jos reten tiellä makkoo.
- Minä lähennii tuonne toeseen suuntoon, suap Jaska käöttee hyväkseen koko tienlevveyvven.
- Joo, turvallista matkoo!
Joko nuo heiniin?
-
- Näötteekö se siitä seleviivän? Salme sanoi ja alko putsata ritilöitä.
- Kyllä tämä kohta pommppaa ylös. Ala sinä lypsee, minä alan panna sapuskoo elikoelle turvan alle.
- Jospa siitä piäsöö pelekällä säekäöksellä.
- Aenapa noehen elikoehen kanssa suap olla syvän syrijällään.
- Säekäötti tuo Tiittanennii. Kirijotti jättilaskun. Helekutti kun lehemänpassoojan pittee uurastee päevätolokulla että suap satasen näppiin. Vuan elukkaliäkär satasella hätäsesti päevee sannoo... Salme rotestoi.
- Ohan se niinnii, vuan on se niinnii, että apuva tarvitessa seon valittava kirves tae liäkär. Parreehan seon elävee lehemee lypsee, että liäkär on joskus hyvinnii tarpeen.
- Onkae se niin... Vuan mikä vihuri sinne pihhaan ajo. Kamala metakka ja pihahi pölissee ku Saharan erämuassa, hiekkamyrskyn aekaan.
- Jyrkipä tuo näöttee olevan. Minkä taotta se tuas tänne vyöräötyy... Ei, ny eijoo Jykän asijat mallissaan. Mittee se ny meinovvaa? Kaohijan päessään seon aenahhii ja kirves sillon käjessä? Ny sillon pahat mielessä.
- Elä ihimeessä? Ottiko tuo sen pikkusen pilan nuin tosissaan. Mittee myö tehhään? Pitteekö polliisi soettoo?
- Ei maha polliisi joutuva näehin hippoehin. Niillehän pittee olla rikos tapahtunna ennen ko ne korvaasa lotkaottee.
Ny tapahttuu hirveitä?
-
Ny tapahttuu hirveitä?
Elä, elä kovin hirveitä laita tapahtummaan...
-
- Pari vaenajjoo ja kolomas kötällään, sittehän nuo mahtoo tänne syrijeen ajjoo. Mitteepä myö keksittään?
- Luoja tietee, vuan ei tähän hättään ilimota. Minun pittee lähtee vanahaa kaveria raohottaan. Sinä pysyt tiällä vaekka mikä tulis. Minä meen kiireellä, näöttee että se tuonne sisälle meinovvaa. Siellä Martta ja Matti joutuut pian pahan etteen.
Seppo lähti juoksujalkaa pihalle. Jyrki hoiperteli villin näköisenä pihalla ja heristeli kirvestä päänsä yläpuolella.
- Terve vanha kamu! Mitteepä sulle kuuluu. Ekkae sinnoo näen iltapäevällä rankamehtään menossa?
- Perkele! *****lla siinä... Missä se Matti on? Minuva tyhyjän piälle hyppäötti ja sitte vielä mahtaelloo ja naoroo rätkättee... Saatana minä panen semmosen äijän kahtelleen unija. Kallaotan kalsolla ohtaan, nii eiköhän muista ketä alako hyppyyttee -tana!
- Höpö höpö, nythän sulla kaapassoo aevan ulan puolelle. Matti on vanaha mies, eikä aena ajattele tekemissiään. Linnaanhan sinä jouvvut jos Mattia kallaotat. Miten sitten äetisi pärijevvää?
- Vitut...! Vaekka linnaan... Vaen oon minä semmonen Rimpiläenen että mulle ei ilimaseksi *****illa eikä tehä jäönnää...!
- Kukapa tässä jäönää on tehnä? Raohotuhan ny ja mee leppeemään pääsi seleväksi.
- Hyvä kae siinä sinun on selittee kun Salmen sieppasit. Kieruuvella veit minulta varman morssiin. ***** kun tuli sulle sanottuu...
- Minnoo mittee viennä. Eiköön tuo Salme lie joka valihtoo. Sie olit vissiin liijan jiäräpäenen, etkä älynnä kenestä se Salme tykkee.
Kyllä se tuo naenen pannee miehen tekkeen tyhymmyyksijä
-
- Oesikko tuo ollunna niin...? Sie saatana valehtelet. Salme mulle ollunna aena hyvä porinakaveri.
- Salme ny porisee jokkaesen kansa. Ilonen immeinen... Vuan jos elämänikusta kaverija hakkee, niin siinä pittee olla tunteita mukana. Ei se emännänotto ou lehemän osto.
- Mahtoopa tuo olla niinnii, mistä vitusta nämä tiennee...
- Annappa sitä kirvestä. Out tehennä uuven varren... Vaen kaopastako ostaa tulumasit.
- Iteppä tejin. Minnen huoli tehastekossii. Nei passaa kätteen. Kaho, eikö oukkii viimmosen piälle kätteen sopiva.
- Joo, kyllä tällä ruimii rankaa kummoon. Millon meinovat rynnistee...? Parraeta kelejä siihen hommaan ku ei oo lunta.
- Tarkotus oesi lähipäevinä. Rupes vaen niin vituttaan, kun meni päevä turhaa kaopugissa
että siemasin kossua puolikkaan ja lähin perräämmään Mattia puhheistaan.
Matti oli katsonut tuvan ikkunasta asiain kehittymistä. Huomattuaan Sepon saaneen kirveen pois Jyrkiltä, hän tuli pihalle:
- Mitteepä *****rallii se Jyrki ajelloo raohallisena iltana. Eiköön se sullahi ou navettahommat. Seon tärkijjää suaha elikot rehusa, ennenko vappaalle pukkaa...
- Ompa mulla lomittaja... Eikae sitä muuten... Jyrki kakisteli.
- Minkä tautta sinä kirveen kanssa lähit reissuun?
- Tuota... Sepelle lähin näöttään varrenmallia.
Vanahanaekasta on poijilla tuo homma. Ostasko niille m-sahan?
-
- Sillälaella... Taeshan tuota olla muutahhii mielempiällä, vaen miteepä näestä. Kun oot kerran lomalla niin lähettään kahaville...Poristaan!
- Mie kuletannii tämän Jyrkin kirveen taltteen ja otan siitä varren mallia. Mie sitte pallaotan sen sulle...Vaekka huomenna?
- Joo soppiihan se... Ja jos siellä Martta kahavit tarijuaa, niin suattaahan nuo imasta.
- Menkee vuan... Mehhii Salmen kansa tullaan aevan kohta. Tuntuu olevan jo pesu menneillään...
- Joo elekee jiähä pellaotuun, ku on kahaviseoroo. Vuo kuka se tuolla kujan piässä pimijässä kuhuveltoo. Ettei se nuapurin Jaakko oo lähtennä vilivottelleen.
- Jaska se mahtaa olla... Silloli akka lähtennä karkuuseen. Jaska olihi meleko äemissään ku olj yksin joutunna lehemät hoetaan. Piställin Jaskalla tuossa tullessa, niin sehhii aeko tulla tänne Turakaeseen.
- Lieneeköpä sillähi kirves evväänä? Se on vuarallinen kalu päättömän miehen käessä.
- Raohallinen se Jaska on. Aoko tulla vaen antaan kihilajaesryypyt. Mulla kun on tarkotus kosia Salmea... Jyrki sanoi.
- Suatat olla myöhässä, kun se Seppo on vissiinni potin korijanna.
- Miten se Salme Sepon...? Hevosen näkönen mies ja eijoo ies neliveto raktoria... Kyllä minä taijan Salmea kosia...
Taesikkii tulla kilipakosinta?
-
mukava tarina kerrohan lissää ;D
-
- Kah suaphan tuota yrittee, vuan eiköömpä tuo Salme lie Sepolle nahkasa myönnä.
- Iltoo nuapurriin. Mitteepä sitä tiällä. Joko se Jyrki sae kosittuu...?
- Iltoo! Seon Jaska lähtennä kuntolenkille. Mihimpä lienet muijas hukanna?
- Se saakelin liähkäsijä joutoo mennähhi. Joka suakelin päevä märissee kuinka on palijo työtä ja kuinka huono ukko on sattunna. Heleketti parikymmentä kantturraa hoetassee sivutöennään, vaen ku ei sykerry homma milläälaella. Nysvee ja nysvee, eikä tuu tolokkuva.
- Se sinulla itelläsi taeskii simahella äpyliin hoeto helepolla.
- Tiijä niin helepolla. Akka opettanna pari lehemmee niin potkuriksi, että jätin lypsämätä. Eiköön nuo uammuksi raohotu. Oekeen tyrkylle tulevat kun paeneet kasvaa.
- Kyllä Jaska sinnoot nyt erehtynnä. Saerastuuhan ne jos ei kaks kertoo päevvään hypellöe. Ei taijja olla sulla homma hanskassa? Jyrki sanoi jo rauhoittuneena.
- Akkaen puhetta tuommoset hoetamiset. Perkuuti lekkaa näötän jos ei näötä sorkka muassa pysyvän.
- Silläpä onnii Jaskalla uuvet konstit ja keinot. Sehän äkkijä käö kato Laakson navetassa tuollasilla konstiilla.
- Siinäpä se akan-uilisko näkkee kun takasi pallaa, että ei taritte alakaa temppuileen...
- Vaen jospa sei ennee pallaa. Semmosijaki ihimeitä on nähty.
- Suat Matti olla varma että pallaa. Semmonen nysvääjä ei pärijää omin nokkisa. Kyllä routa porsaan kottiin ajjaa, pittee yhä paekkasa...
Sopusaa porukkaa.
-
- Mittee ne isännät tällä porsaeta ajelloo, Seppo sanoi kun Salmen kanssa käsikkäin tulivat navetasta.
- Tuo Jaska opettaa Luakson lehemille uusija konstija, kun se emäntäsä lähtennä suolan ajoon...Suattoo olla että sitä hommoo riittee...
- Näötti se meno olevannii semmosta, että mahtaapa viipyvä vähä enemmän aekoo ku lypsynvälin, Salme heliällä äänellä ennusti.
- Salme, minä sitä lähin sillä mielin reissuun jotta meinaan pyytee sinua Rimpiläeseen emännäksi. Suat aevan täyvvet valtuuvet ja vaekka uuven Mersun ostan. Kuhan nyt vaen suostut. Mittee helekuttija sie tuossa hevosen näkösessä Sepissä niät?
- Kato Jyrki korroos. Mie en sinulle tulis vaekka ostasit kaksii mersuu. Juopporetale ei käö mun pirtaan. Tässä Sepossa mulla on uros joka miut vie seihtementeen taevaaseen.
- No, minkäpä sille sitte mahtoo. Antooko se Matti niitä kahavija, että ehtii naesiin tuonne kirkolle.
- Silläkeinoon! Sillä mahtoo Jyrkillä ollahhii morssiimmija joka puolella. Vuan onko niin ettei kukkaa jaksa pitempee urakkoo alakaa Jyrkin rinnalla puurtoo, Salme sanoi.
- Vuan heitetään joutavat jorinat ja lähetään kahtommaan onko se Martta suannu keitettyy pöönävettä, Matti sanoi.
Kuontuukohan Jaska kahaville?
-
- Matti, elä sinä ala tulukuttaa... Hittuako se sinua liikuttee vaekka se muuan ämmä juoksis mualiman iäriin. Piä sinä omasta muoristaas huoli, Jaakko heräsi selostaan kun muu porukka alkoi solua sisälle.
- Suat sitä Jaska sinnäe lähtee hörppään kupposen. Piä pikkusen selevennee.
- Vitut minä sun kupposista. Perkale aena meikäläesen asijat hampaessa, varsinnii akallasi...
- Siehän uottii hörpänny mölyviinoo kun tuomosia alat! Vuan siinäpä! Minä en sinua muanittelleen.
- Suakalleen syöttiläs. Toessakesän olit rajaojjoo kaevaesa mättäny ojamuat mun puolelle. En kehanna sillon sannoo. Vaen kun *****illa aletaan...!
- Katohan. Yhteinen ojahan seon rajaoja. Tietennii sun pittee puolet suaha kaevuumaesta. Pian alat syttee muan varastamisesta.
- Kyllä sinnoot Matti ollu *****maenen rajanuapur. Ominpäen out kaevanna rajaojat etkä mulle oo puhunna mittee... Nii entä se talavitie kun minun metän läpitte ajot savotapuut.
- Oohhan ny iäneti. Minnoo mittee puita sun maihen läpi ajanna. Jos yhtiö lie ajattanna niin ei kae se mulle kuulu. Ovatpa taenneet sulle maksoo haetasta...
- Neon mitättömmii ne korvaokset. Ajoura näkkyy vuoskymmennii...
- Sepä eijoo minun murheita.
Jaska vaekijaksi heittäötyy
-
- Isä! Mihin ihimeeseen sinä jäet kuppasseen? Salme tuli ovelta sanomaan.
- Myö vaen tuon Jaskan kansa ihastellaan näetä hyvijä nuapurisopuja.
- Mitteepä noessa lie ihhaelemista. Tulukkee kahaville... Jiähtyy kahavit ku on jo kuavettuna.
- Kah, joutoopa tässä. Tuo Jaska tuntu torraotuvan kahavin juonnilta.
- Minnen köyhijen sakkavettä kaepoo. Ja Muista Matti vastasuuvessa rajat.
- Mitteepä se Juakko hönkyvvee raijoesta...?
- Kumpahan sitä vanahoo virttä...
Salme ja Matti menivät sisälle ja istuutuivat kahvipöytään. Martan juuri kaataessa kahvia Matin kuppiin, kuuluu eteisessä kova pamaus. Tuntui kun koko etuseinä vähintään kaatui paikaltaan.
- Minkä saatanan se nyt keksi. Jo minä sitä uattelin jotta ei mäne tämäkää kärhämä iliman purkaosta, Matti kirosi ja riensi ikkunasta katsomaan. Jaakko häipyi juuri pihavalon piiristä ympäröivään pimeyteen.
- Millä moukariilla se jämmäötti ovveen... Salme sanoi ja riensi ulko-ovelle. - Ei out totta! Se juutas on vihossaan viskannu sen petonitontun säpäleiksi ovveen. Polliisihan tuommoselle häätyy tilata...
- Suaphan noeta tilata, vuan tuskimpa nuo tonttujen vuoksi lähtöö ajelloon satoja kilometrii... Matti sanoi.
Seon voema kun jyllää
-
- Onnii se tuo Jaako melekomoenen melskaaja. Meijän lehemän pirut olliit karanneet Jaskan pottumuahan. Piäellehän se Jaska yritti tosissaan. Vuan minulla on nopijat jalat, ei se kiinni saanna. Ison laskun se laetto sitte postissa pottuistaan. Minä en oesi maksanna vuan Äetee luuli että paras seon maksoo. Että seon helepompi tie, Jyrki selitti.
- Joo seon meijännii laetettava lasku tontusta ja ovesta. Tekkööhän se tuommonen mitä tahtoo jos ei hanttiin pistä.
- Maksanneeko vaekka perintätoemiston panisi asijalle? Keksiikö se Seppo mittee vastaliäkettä? Matti sanoi.
- Enpä nyt äkikseltään ossoo keksii. Pittee miettiä.
- Onhan siitä harmija Jaakosta ollunna tässä vuosiin varrella melekeen joka päevä. Nuo rajathan sille on tärkijät. Ite siirtellee pyykkikivijää ja sitte syyttee muita. On se semmonen mielharmi, Matti sanoi.
- Seon Jaako niin katteellinen ja pahansuopa immeinen. Selma-raukka kai se pahiten joutui sen kokemaan. Monet kerrat Sanni kävi itkemässä mulle pahaaoloaan. Salloo kun Jaako oli reissunpiällä.
- Tuljhan se Jaska kerran humalapäessään Sannii kahtelleen tiältäe. Ollj vissiin johhii piilopaekka johon Sanni pakeni ukkovvaan.
Nuapurii sitä aena kehuttaan.[move]
-
- Vuan minunhan se pittee rientee sinne naessiiin, ennenkun männöö lattaos sivu, Jyrki sanoi ja niksautti Salmelle silmää. Jyrki olikin jo aivan normaalikunnossa. Muutaman rohkaisuryypyn nostama viha oli purkautunut ja normaali iloisenluontoinen Jyrki oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
- Mitempä se sinun kirves? Seppo kysyi.
- Minun pittee pyytee anteeksi Matilta kun sillälailla rietausin. Mukavatahan seon kun välliin tekköö kaopunkimatkojjakkii... Nakkova Sepi joskus ohikulukiissa, kun out sen varrenmallin ottanna.
- Vaen naesiin se Jyrki meinottellee. Joko sulla on hyvinnii pitkällä assiit. Joko out piässy reijä iäreen?
- Isä, joko sinä tuassii alotit... Jyrki tiijä mitä sanosi...
- Eihän mie kun koetan vihijasta, että pittee koeajjaa, että näötteekö olevan vehkeet synkrossa. Seon sitte papin aamenen jäläkeen vaekijjaa alakaa äplistelleen, jos ei homma pelitäkkää.
- Joo kyllä kae se pittee muutama varvi sutasta. Paeneita on hyvinnii siihen suuntaan.
- Katohan poekoo. Sehän alako maenostaa kuin parempihhii hurmuri. No, kahotaanhan millon sinä Rimpilläeseen uutta emäntee hualaat. Minä kyllä pelekään että pelekkä Parpara taetoo olla tähtäemessä.
Jyrki muljautti äreän silmäyksen Mattiin. Nousi pöydästä ja kiitti kahvista. Sanomatta enää mitään hän poistui pihalle.
Kato kehvellii, sehä otti Jykällä kunnian piälle.
-
- Taespa Jyrki- ressukkaa kirpasta kun en uskonna sen rehevastelluu. Minä pahhoen pelekään että Jyrki on vielä äetin jäliltä. Vaen mitä se tämä meijän vävypoeka sannoo?
- Kah, enpä ou ollunna jalakoo pitämässä. Vuan lienööhän tuolla Jykälläe ne omat seikkaelusa.
- Mitä?? Onko niitä sullakkii? mie kun uattelin että suan aevan käöttämättömän vehkeen, Salme nauro.
- Sitäpä en sulle meinoo alakaa selostaa. Vuan olpa se Jykä tosivaohissa, kun kirveen kansa alakaa rihveltee. Minä jo uattelin, että Matti kävellöö kohta piätään lyhempänä. Piti lähtee kaohijalla votakalla henkijä pelastaan.
- Niihän tuo näätti että aevan tosissaan seon tullunna antamaan opetuksen. Hyppäsi tuossa kuin intijaani sotatanssijjaan. Kirvestä piän piällä pyörittelj.
- Joo ja ukolla housunpersuus täräji kun pelekäs tuon hirmun piäsevän tuppaan, Martta selosti.
- Mitee ou pelännä. Pikkusen väpsäötti kun olin tuossa leppäämässä. Kohta alakaa semmonen molotus kuulumaan.
- Olj se hyvä kun sattu tuo Seppo paekalle. Ei näättännä lapa lotisevan. Mitteepä oesit huastanna jos Jyrki oes alakanna sivaltoo uluko-ovvee kirveellä.
Mitteehän nuo ny hoksovvaa?
-
- Vaen kun ei alakanna. Mitä tuossa vatuloe semmossia joeta ei oo sattunna.
- Elekee kehata alakee kinata. Lähetään myö Seppo tuonne minun kämppään. Suavat nämä riitapukarit ärhentee mielesä mukkaan.
- Elä sinä tyttö turhia ala vänkeemään. Myöhän mummon kanssa pärijättän, poes tieltään... Vuan menkee vuan. Mehhii vanat aletaan ehtimmään kylen paekkoo. Ohan tuo kellohhii jo melekeen yhtä palijo ku eilettäen tähän aekaan.
- Tarkkaampa sillä tuolla meijän isännällä on tuo ajantaju tallella... Salme sanoi.
- Niin näkkyy olevan, melekeen sekunnilleen. Vuan meinaakko sie olla tosissaan että minä pakkaon sinun kamariin.
- Tässon naenen joka ei vitsejä vilijele. Ala vaen sonnistaotuu orrelle. Kahotaan pysykkö.
- Eipä tuosta huoli kiistoo alakaa käyvvä, Seppo sanoi ja livahti Salmen auki pitämästä ovesta Salmen kamariin.
- Rupijahhan taloksi. Vuatteet poekkee ja sänkyyn. Ny ei nuhujustella ilimanaekojjaan. Seon vientii nyt.
- Siehän se hättäenen outtii. Vuan eipään se minä ala hanttiin panemaan.
Nyt pitää vetää taas esirippu näyttämön eteen. Kahden kauppa ja komannelle annetaan turpiin...
Vieläkö työ jaksaa seorata, vae joko pannaan piste?
-
Jovain on ollu hyvvää juttua, aina on pitäny iltasella käyvä ratsaamassa että miten äijälle käy :D
-
Tottakai luetaan......JATKA!!!!!! :D ;D
-
Syksy alkoi ottaa lujempaa otetta maisemasta. Pakkanen vajosi jo kymmenen pahemmalle puolelle. Salme ja Seppo olivat kihlat ostaneet ja sormi jäykkänä he tekivät arkisia askareitaan.
Niemen Miinan kova sisu ei näyttänyt pehmeämisen merkkejä. Talon ulko-ovi pysyi tiukasti lukossa ja nyrkkiterveiset akkunasta oli nuorille melkein jokapäiväiset.
- Vuan Seppo, mitteepä sie uattelet tuon äetisi tappaoksesta. Näläkäänhän se kuoloo kun ei kaoppaan piäse. Onko tuo laesinkaa oekijjaa hommoo?
- Mitteepä se minä. Iteppä tuo lienöö sopan keittännä. Miäräsä se miunnii reppu kestee. Tässä ikäsä suanna hypätä muorin tahon jäläkkeen. Lienöö korkija aeka minunnii alakaa ellee omilla ehtoella. Teillä se onnii erlaesta. Out suanu käyvvä kokkeilemassa mualimmaaki.
- Kylläpä se meillähhii äetee oesi pistännä minut niin ku kanin luatikkoon ja reijästä ruokkinna. Vuan isä-Matti pani muorin ruotuun, jotta miun tytär suap ite piättee miten elämäsä ellee. Ja siitä oonnii isälle mahottoman kiitollinen
- Joo, se Matti onnii viisas ja mukava mies... Mitenkähän sie miun kansa pärijäät jos seon muorista tarttunu tuo ittepäenen luonto.
No lähetään seoraavalle etapille. Pankaa sanoen ku alakaa riittee.
-
- Et sie maha olla nuin jiäräpäenen ja pitkävihanen. Sie out tullunna issääs. Matti kerto että Niemen Risto olj aottavaenen ja ilonen mies. Kuol vaen niin nuorena.Kyllä miekii Riston vielä muistan.
- Parkymmentä vuottahan siitä on kun isä sai sen invarktin. Miekii olin juur aekusuuven kynnyksellä. Se varmasti vaekutti miun kehitykseen. Äet kun aena haokku issee jo sen elläessä ja ne haokut siirti sitten minnuun. Mie olin huono ja mitätön, issääsä tullu hunsvotti.
- On sulla ollu kyllä raskasta. Sie et ruahtinna puolees pittee?
- Eipä se isäkään tohtinu. Se aen pakeni työn iäreen kun emäntä alako huutaa. Ja senpä oun joutunna miekii tekemään nyt myöhemmin. Se kun muori männöö aevan sekasi jos ei assiit mee mieltä myöten. Niin outhan tuon sinähhii kokenna.
- Enpä minä siitä kaonoo kanna. Seon jokkasella immeisellä luonteesa. Toenen on tasasesti aena vihanen. Muutamalla suattoo olla välliin muuan kirkkaampihi päevä
Minkähän nuo keksii?
-
- Minnoon tuota asijaa mietinnä. Tahtoo haetata muutahi elämee. Onneksi sinä out semmonen valopilikku, että se keventee joskus niin palijo, ettei jalat muahan ylety.
- Elä sie omijasi ala huastoo. Kyllä siekii piäset vielä minun pahattii puolet tuntemmaan. Suat ehtii piilopaekkoo, ku akka tosissaan karijassee.
- Sepä tuo onniin nähtävä kun sinullahhii roput kärähtee.
- Uatappahan päevvee nousevvaa...
- Etpään tuota muorillekkaa suomentanna, vaekka se niin ouvvosti on käöttäötynnä. Pitäsköön meijän ku iltanavetalle mennään, niin käyä kahtomassa missä jamassa sillon ruokahommelit. Vaekkei palijo syö, vuan ohan se jo ollunna viikon itekseen...
- Kyllä kae meijän pittee huolta kantoo. Ohan se sinun äetee kumminki.
- Niinhän se on. Siksipä tuommonen käöttäötyminen pannee huolestuun. Että onko se muutahi kuin pelekkee sisua.
- Eipään se yksiolo maha aenakkaa parantee tilannetta. Vuan asijaan on tartuttava, ennen ku eon liijan myöhästä. Mulla seon ollunna mielessä, vuan en oo tohtinna älähtee.
---
Muori haolikon hakkee?
-
Rauhallinen hiljaisuus lepäsi Niemen pihamaan seutuvilla kun nuoret ajoivat pihalle mennäkseen navettatöille. Syksyinen hämärä jo oli laskeutunut maisemaan. Kuitenkin pihavalo valaisi pihaa, jättäen momenmuotoisia varjoja rakennusten katveisiin. Navettakissa saapui häntä loirahdellen tulijoita vastaan.
- Kisuliko seon tullunna jo maijonpersolla vastaan... Noin on mahakkii täönnä. Hiirijä on varmaanni suatu, nytpä sitte lämmin maeto on nannaa, Salme jutteli kissalle ja kumartui sitä silittämään.
- Voi jumalista! Kuului navetanovelta kun Seppo oli ehtinyt sinne asti.
- Mikä ny niin vastustoo?
- Hulluksi kai muori on tullut. Pistäny navetan oven lukkoon. Vienyt avvaimen männessään. Ruahtisi ovveekaa rikkoo.
- Mitä me nyt keksitään? Pakkohan eläimet on hoitaa.
- Ei kai auta kuin alkaa kopistella muoria herreille... Jospa se avaisi. Uamun jäläkeen seon tämän pirruuven tehnä.
Muorihan on jiäräpiä
-
Seppo nousi eteisen portaat ja huuteli lisäksi. Mutta mitään ei tapahtunut. Ikkunakin pysyi autiona, eikä kuulunut mitään.
- Ei kae tässä muu aota kun pittee murtaottuu sisälle. Virkavalta on niin kaokana, ettei se maha joutuu parriin tuntiin. Jiäp sinun ja minunnii elikot hoetamatta, jos tiällä pittee väekkyy koko ilta...Suap kae sitä ommaan talloon murtaottuu.
- Empähän minä niitä tiijä, vuan niihan tuo tuntusi. Suaphan sitä omasa kansa tehä kuin tahtoo.
- Outahan ku minä hakija tempasen sorkkarauan. Eiköön tuota välämee ala löyttyy.
Hetken päästä Seppo tuli kalustovajalta sorkka rauta kädessä.
- Tämä se mahtoo aokasta etteisen oven. Siinä on vanahan ajan humpuuki lukko. Se juuri vaohtii jijasta kun pikkusen paenallan.
- Elä aenakkaa pahasti säre ovija.
- Kaho sie, niin aokes ku kirko ovet, Seppo sanoi kun lukonkieli lipsahti pesästään.
- Tulehhan kahtotaan minkämöenen tiällä lie tilanne.
Ruatonako siellä muori röllöttee
-
ompa hyvä tarina tätä on mukava lukea iltoisin tahtoo lisää ;D.
-
Mukava on lukea maanläheistä tekstiä.....Lisäääää..... ;D
-
Seppo aukaisi tuvan oven. Tunkkaisen kuuma pirtti oli epäjärjestyksessä. Revittyjä lehtiä oli lattialla kahlata asti ja pöytä oli kukkuroillaan kaikenlaisia astioita. He kai oli otettu kaapeista esille. Osa oli tippunut, tai tahallaan tiputettu lattialle, jossa sirpaleita oli joka puolella.
Niemen Miina istui keinutuolissa tukka hapsottaen. Yläruumis nyökkäsi edestakaisin. Silmät tuijotti yhteen kohtaan. Huulet liikkuivat kuin jotakin supattaen.
- Mitteepä sitä tänne kuuluu, Seppo kysyi.
Miina vain kyökkäsi ja oli aivan toisissa maailmoissa.
- Ny eijoo asijat äeteen kohalla reilassa. Meijän pittee hommata se saerraalaan.
- Niin on ny käönnä. Vähintäänni hermoromahus. Ei se taijjuu tästä mualimasta mittee, Salme sanoi ja alkoi soittaa apua.
- Olj se hyvä että murtauvvuttiin. Oes vissiinni ennemminnii, vuan hyvä ettei ou ihtijjään satuttanna. Meleko vaohissa ollu, Seppo sanoi katsellen sekasortoa.
- Millä ihimeen konstilla liennöö navetan lukinna? Romahus sattunna vasta uamun jäläkeen.
- Joo seon syömättä olla kutjottanna. Vihan voemalla koettanna tehä kiusoo. Sittä ku on sen temppusa tehnä on piä menny täösin sekasi. Vaekka mikä nämä tiennee?
Mukavee on kirjottaakki kun välillä sua kommenttii,
-
Näijen tarinoijjen parissa unehtuu töihinlähtö ja nukkumaanmeno ja kaikki tähelliset hommat :)
-
- Niihän seon varmaanni käönnä. Kovan takkoo hänennii pit ratkassuu hakkoo. Vuan minkä näelle matannoo. Piti näöettee loppuun asti jotta hänen piätään ei kiännetä.
- Mikähän niillä liennöö ollunna isä-Matin kansa kun olivat kuin kissa ja koera, vihhoessa koko ikäsä.
- Eipään niitä ou kerrottu. Mutta mahtanneeko olla niitä rakkaostarinnaa? Nehän ne suattoo riipastaviimesen piälle. Jos tulloo pahhoen petetyksi.
- Oeskoon? Mahotanta uatella että äetees ja Matti oesiit ollunna heilipari. Ovat ku yö ja päevä.
- Uatteleppa kuinka kauan on aekoo kulunna. Immeiset ollunna sillon er tilanteessa.
- Vuan pistettäänki Matti tiukille kuhan ehittään. Pitteehän tähän jokkii selitys suaha.
- Oesihan tuo mukavata tietee. Voep vuan arvaella mittee on tapahtanna.
- Nythän sieltä piipaa aoto tullee. Mummo vaen ei näö tokenevan.
- Äet hei! Ryhistäötuppä nyt, piäset hoettoon. Kyllä myö käyvvään siellä kahtomassa.
Niin Niemen Miina, yksinäinen ja ylpeä emäntä vietiin mielisairaalaan, lopuksi elämäänsä.
Ny se riemu repesi kun muori on poes tieltä.
-
kyllä se aurinko paistaa risukasaankin. hyvää joulua kaikille :D.
-
Kun ambulanssi lähti, Salme ja Seppo tekivät vauhdilla navettatyöt kummassakin navetassa. Sitten sisälle mentyään kertoivat miten oli Miinalle tapahtunut.
- Vaen niin piti sillehii käyvvä. Ei auttanna ees paha sisu, Martta sanoi.
- Niihän tuo kävj ei se ymmärtännä miettee tän mualiman menolle. Uamusella olj käönnä panemassa navetan lukkoon. Mitä lienöö siinähi uatellu? Seppo kertoi.
- Isä kerrohan mikä teijjän välillä olj aekoennaan? Kummalta tuntuu kun näehii lähheiset nuapurit, eikä hyvän päevän varroo.
- Tiijä nuita alakoo muistella. Tulloo vuan tympiä miel.
- Olija työ hellupar, Sepon kanssa sitä pikkusen uateltiin.
- Oljhan ne niin kaohijan rakastunneita. Minnuu ei tuo ukko ies vilikassu. Miina ku olj vualija kiharaenen ja niin kamalan nätti.
- Hin, millanenhan tuo lienöö kamalan nätti? Salme naurahti. Alappahan kertoo isä, tae pannaan sinulle peokaloruuvi, alakoo sallaesuuvet palijastuun. Kerroppa sie äetee!
JATKUU kukaties Joulun jälkeen. Hyvää Joulua lukijat.
-
- Misteepä se minä tiijän heijän kiistojjaan eijoo näehen nelijänkymmenen vuuen aekana palijastanu. Sen vuan muistan kun se Matti äkkijä lopetti Miinan kansa kulukemisen ja minähi kelepasin muutaman vuuen piästä, vaekkoon musta kun korppi, Martta selitti.
- Ahaa, vae silleen se homma onnii ollunna. Nyt alat isä kertoo, muuten ei hyvä seoroo.
- Ehä minä mittee muista nuin vahahoja asijoeta. Marttahii lienöö unija nähnä.
- Elä turhoo ala mutkoo heitteen, sie kyllä muistat. Kerro vaekka meille nuoremmille vaekka varotukseksi.
- Kyllä seon tuo Salme kyllä yksi tinkooja. Varohhan Seppo, se voe ollahhii sinulla sallaisuuvet meleko vähäset.
- Mitteepä nuita sallaisuuksia tarvinnoo. Pittee puhua arattii asiajat jos meinovvaa sammoo talloutta assuu, Seppo sanoi.
- Siinä sen kuulit. Alahhan vaen kertoo...
- Myöntee pittee, että kyllähän sitä hellusteltiin montahi vuotta Miinan kansa. Kaekhan ne meitä parina piti ja olivat varmoja että myö yhteen mennään...
- No niin oekijassahan myö oltiin. Mistäpä se sitte heitti ryppyä rakkaoteen. Eikae siinä raha ratkassu...?
Noniin Jouluhhii oekijalla puolella niin voe tuassii turista joutavvii.
-
- No, eipähän tuo... No olokoon helekatti. Pihtaamisseenhan se kaatu. Miina kun olj tavarastaan niin pihi ettei silittää suanu. Höpätti vaen jotta papin sanan jäläkeen. Minä kuitennii otin sen piän etten sikkoo säkissä ota. Pitteehän tuo tietee miten ne pelit toesiisa soppii. Pienemmissähi asijoessa pittee kokkeilla onko se käöpänen. Vuan ei se Miina antanna jäläkeen. Homma rottiutu riijoeksi ja Niemen Kusti sen Miinan haalasi vihille, saakeli varmasti summamutikkaan? Minnoonki sanonu kaekille helluparreille että kokkeilkaahan ensin soppiikko rellukka reikkään, ennen ku umpisolomuja sivotaan.
- Voe taevas. Nyt se isä taetoo pistee eholle. Ei kae tuo voe pittee paekkaasa. Kyllä se alakoo naesellahhii tehä miel kun tarpeeksi pistee lämmitystä.
- Vuan eipä Miinalla. Korville tulj jos pikkusen tissiä puristi. Riitelyksihän tuo män sitte pitemmän piälle. Tympässeen alako koko touhu. Ja sitten kun tarpeeksi suap kenkee niin sitä sannoo semmostahhii jota myöhemmin kattuu. Niimpähän tuo kävj meijännii. Miina kun olj jiäräpiä ja niin taijan olla miekii...
- Taijatpa tosiaan olla. Oekija jiäräpiän eskuva, Martta kirahti.
- Äet, elä sie tuu välliin kun suahaan sallaisuuvet seleville.
- Suatan mie olla hilijooki!
Matti pitelee oppituntii nuorille
-
- No, kerrohan mitenkä se sitte homma eteni kun Miina sinut hylykäsi?
- Nono tyttö! Kyllä seolin minä kun kiänsin suappaan kannat vastakkaen. Pirkuusi sitä yhtä *****u aota ikkääsä palavoo. Kun ei homma hoetunu, alon katella verestä kokkelukenttee.
- Jaa jaa. Tuosta mein äeteestä se semmonen...
- Suu poekki. Minuuun liittyvistä kokkeiluista ei puhuta puolta sannoo. Korville tulloo jos ukko alakoo niistä jupittammaan, Martta kivahti.
- Taetoopa olla paras jättee kesytykset kertomatta. Vuan kuten näkkyy tässon jahistu yhtenä jo yli nelijä vuoskymmentä. Että täötyy vihijasta että kokkeilu tuotti tyyvyttävän tuloksen.
- Ukko, minä varotan...!
- Raohotu äetee leikkiihän tämä on... Seppo eikööhän myö lähetä kokkeileen passaako rellukka reikään.
- Pitännöö nouvattee isännän neuvvoo. Vuan huommeniksi myö muutettaanki Salmen kansa Niemeen. Suahaan alakaa opetella assuun kotia. Suattoo kokkeilla vaek päevällä.
Jokkoo tuo alakoo loppusa eillä sopu löötyyn?
-
- Tuohan se onnii miehen puhetta. Eipään sieltä Miina taija ennää itelliseen elämeen palata. Piättelen kun olj niin toesis mualimoessa.
- Joo ei se äet varmaankaa siitä tokene. Pitänee mein käyvvä kahtomassa pallautuuko yhtää tolokkuusa.
Kylän maisema oli kuin joulukorttista, kun Seppo ajeli raktorilla Niemeen päin. Salmen tavarat oli kärryssä ja Salme ajeli Sepon autolla perässä.
Lunta oli alkanut satamaan. Suuria höytyväisiä hiutaleita oli takertunut koivujen alastomille oksille. Sepon vanhan takapotku Fordin ketjut hakkasi likasuojiin tehden meluisan hytin vieläkin meluisammaksi.
Kuitenkin kun matka oli lyhyt niin oltiin äkkiä Niemen pihalla.
Salme pysäytti auton sivummalle. Hän tuli puoliksi luistellen Sepon luokse jäisellä pihamaalla.
Mikä käänne tässä nykkäö?
-
- Uattelin tuossa tullessa et... Sepon lause jäi kesken kun jossain paukahti laukaus ja luoti lävisti Fordin hytin nurkan. - Mitä suatannaa, nyt muahan ja justiisa. Ryömitään traktorin toiselle puolen, Seppo kuiski Salmelle, alkaen ryömiä jäisellä pihalla.
- Nyt taissii tulla noutaja. Se ampuu tappaminen mielenpiällä. Jyrkikö se liennöö? Salme kysyi.
- Ei Jykällä ou pyssyy. Kirveshän sillä olj Turakaesessae. Kyllä seon joku muu, vae olko se pelekkä vahingon laakaos. Polliisille se pittee soettoo, Seppo mutisi ja kaivoi kännykän.
- Mitteepä hyöt sannoe...? Salme tinkasi kun Seppo pani kännykän taskuunsa.
- Kissanpaskoo, neon polliisit jossaki Huitsun vitussa, jonku muorin kissoo pelastamassa puusta. Suattoo ehtii iltahämärissä tänne.
- Vuan ruatonnahan myö jo ollaan siihen männessä.
- Suattoohan tässä niinkii käyvvä. Vuan taeshan tuo heretä ku ei ou toesta napsuu kuulunna. Suattopa se olla hirvimiesten harhalaakaos?
Hurijaa on meininki syrijäkylällä
-
ompa taas mukavaa lukea tarinaa kerrohan lisää :D. aivan tässä jännittää miten käy.
-
- Hualarpa tässä alakoo kastuu. Ylös seon noustava vaekka hyöt tykillä jämmäöttee, Salme sanoi ja alkoi nousta traktorin suojassa jaloilleen. - Ei jumalisti! Seon Jaska tullunna hulluksi. Nouse kahtommaan.
- Perkele, on se tosiaan Jaska, torrakko selässä juoksoo. Taetoo männä ommaan pihhaan. Mikä helevetin matalapaene sillon meitä kohtaan. Vaekkon joskus riijelty niin ei kuitenkaa ou ennen ampummaan alettu. Mistähän tuo lie torrautunu?
- Sekasi seon männy. Sillon jo olj kun sen tontun heittee mäökäsi siihen mein ovveen. Ei sekkää mikkää järkmiehen työtä ollunna.
- Mikähän sillä Jaskalla lienöökää tilanne. Ihan huimahan tuo on. Lieneekö elukoetakkaa älynnä hoetoo.
- Tämänhän sen kyllä arvasi kun Sanna lähti poekkee, jotta ei se Jaska sua talontöetä tehtyy. Vuan paha seon puuttua toesen hommiin. Näöttee että on kohta tässon vaenaa vaekka ei puutukkaa sen asijoehin.
- Kyllä helekatti pittee suaha virkakuntoo paekalle. Kohtahan se immeisii jahtoo ku mehtän elävvii, Seppo sanoi ja otti taas kännykän taskustaan.
Ei taenna Niemessä keretä pesuve kasvammaan?
-
- Sano niille että suap kohta ruummisaoton tilata paekalle, jos ei appuu löyvvy, Salme opasti
Seppo soitti taas 112. Näin pääsikin sitten poliisille selostamaan tilanteen. Hän selosti tarkkaan mitä oli tapahtunut ja että tilanne oli hyvin vaarallinen. Nyt löytyikin vauhtia virkakuntaan ja paikalle luvattiin lähettää kaikki irroitettavissa olevat yksiköt.
- Nythän nuo ottivat assiit tosissaan. Äsken vaen jäkättivät joutavvii. Taes jiähä mummon kisuli outammaan parempii aekoja. Vuan mitteepä sitä myö tehhään. Tohitaanko alakaa ruahaamaan tavarraa sisälle. Jos se Jaska pirulaenen kyttevvää nurkan takana.
- Eipään tässä vielä ruahi kuollakkaa. On ne jäläkikasvuttii vielä tekemättä ja monta muutahhii hommoo keskeeräsenä... Taetaa olla paras kun männään keitteen kahavit. Jos se virkavalta tulloo siihen männessä?
- Tosijaanni, lähettään keiteen ja seorattaan tuvan lasista Jaskan liikkeitä. Se Laakson pytinki sopivasti näkkyy, etenki kun kiikarilla tarkentoo.
- Sitteepä ei maha tohtia tehä. Suattoo se olla Jaskalla kiikarkivvääri. Juilassee napin keskelle ohtoo, kun alakoo pällistelemmään.
- Tekisikkö tuo riähkä sillee? Minnen jaksa uskuva.
Nuo nuapurit neon yksi riesa immeiselle
-
- Herranenaeka kun järk piästä pakennee niin sitä voep outtoo vaek millasta meininkii.
- Voehan se olla niin nii. Vuan nyt keitteen sitä kahavia, että ehitään ennen koppalakkeja.
- Mahtoopa olla ettei ennee keritä. Kahohhaa tuonne mehtän reonaan ja johan tuo kuuluuki polliisiaoton ujellus ja siniset valot loehahtelloo. Se oessihhii komijaa jos oes pimijää.
- Tuskin tuota palijo ehtii ihimettelleen. Tänne meillehän nuo näöttee kiäntyvän. Kolome aotoo. Taesivat ottoo tosissaan.
- Etteikö ou vakava tilanne? Helekutti kun meinattaan sea aenuva viijä.
Poliisiauto seisahtui keskelle pihaa ja siitä laskeutui pönäkän puoleinen virkapuvussa oleva poliisi.
- Tätä päevee! Tiältäkköön sitä hällyyteltiin. Kovinnii raohallistahan teällä. Vae oliko se pelekkee lehemän ammuntoo? Minnoon ylikonstaapeli Kumuraenen, poliisi sanoi ja kätteli kumpaistakin.
Polliisi on noppee!
-
- Joo! Kylläkae se polliisin pitäs vakavammasti ottoo tämmöset keikat? Kyllähän tiällä luotijen laolu soe äskettäen. Kattoopa tuohon hytin kulumaan. Eipään nyo ampijaeset ou tähän mennessä suanneet pelttiin reikee.
- On suakel tottaste. Mitenhän tuota voes lähempee tutkii, poliisi sanoi vilkuillen ympärilleen ja samalla koukkien kädellään toisia poliiseja tulemaan paikalle.
- Outteehhan kun hajen tikaraput niin piäsöö reijä iärelle, Seppo sanoi ja lähti juoksujalkaa navettalatoa kohti.
Toiset poliisit tulivat nyökäytellen Salmelle tervehdyksiään samalla kaikki katsoivat hytin kulmaa kuin maailman suurinta ja tärkeintä nähtävyyttä.
- Kyllä teällä on tosiaan ammuskeltu, Kumurainen sanoi ja Salmen puoleen kääntyen lisäsi:
- Sekö pyssymies tosiaan oli näkyvillähhii? Eipään tuo nytten ou paokutellu.
- No, olj olj. Tuossa torrakko selässä tuo juoks ku tuljpalloon. Myö Sepon kaa lyöttiin maehin het ko se sen laokaoksen ampu. Misteepä minä tiijan jos vaekka liennöö tehnä välraohan, ennen ku alakaa tosissaan. Meijän kanssa hiän ei aenakkaa sopuva hieronnu, Salme terhakoitui.
Joko kohta paokkuu?
-
Seppo saapui samaan aikaan kantaen lyhyitä alumiinitikkaita.
- Siinäpä sitä onnii jalanjatketta. Nyt piäsee tutkimmaan onko siellä reijässä muuta ku tyhyjee.
Kumurainen käski yhtä urheilumiehen oloista hoikkaa poliisia:
- Ja Tikka nousoo reijälle tutkimmaan asijjaa. Sen näkköö onko nyt ammuttu vaeko viimme sovan aekaan.
- Perhana eppäeleekö herra ylikonstaapeli ilimotusta, Salme hihkaisi.
- Huastetta vuan annoen nuorelle miehelle, että panneotuu asijaan sen vaatimalla tarkkuuvella. Lisäksi niin monenlaesen ilimotuksen perässä tuota on joutunna riehkasseen. Vuan kohtapa tuo Tikanpoeka laosuu arvelusa.
Konstaapeli Tikka tutki tarkoin luodin reikää. Rapsutteli maalia reijän ympärillä, kunnes antoi tuomionsa:
- Eipään tästä sua selevee. Voephan se olla vastakkii ammuttu, tae sitte on vanahempaa perua. Ruostetta on tuossa reijän ympärillä eikä tuo mualikkaa ou mustunna.
No johan on vaekijjaa
-
- Johan on perkellettä! Seppokin ärsyyntyi. - Luuleeko se virkavalta että tässä huvikseen soetellaan. Tässon kuulkaa muutakkii tekemistä kun olla jonku hullun mualina. Ottakkee ampuja ja pistäkkee raotoehin, että piäsöö navetta touhuille.
Tuskin Seppo sai saarnansa loppuun kun kuului laukauksen pamaus ja vinkuen luoti iskeytyi eteisen ikkunaan johon tuli pyöreä reikä ja lasi säröili reijän ympärillä säännöllisinä halkeimina.
Hetkessä kaikki poliisit heittäytyi matalaksi. Kumuraisen vielä karjaistessa:
- Suojautukaa! Nyt on tosi kysymyksessä. Perkele kun tässähän on henki katkolla. Onko sitä kellää luotiliivii mukana? Oesi se pikkusen suojana.
- Eipä nuita suata olla kun jossaki piäkaapunkin polliisilla. Karhukoplallahan ne vissiinni on? Tänne muaseuvvulle ei semmossiin rahhoo anneta.
- Kukapa se mahtaa olla joka tuon pyssysankarin pyssäöttee? Siinä suattoo suaha lyijjymyrkytyksen, Seppo sanoi.
- Jotaki pitäsi keksiä, vuan mitä? Suatana kun ne hullut nykyvvään juoksoo vappaena. Koppiin nuo pitäs laettoo. Seon tämä avohoeto hanurista, Kumarainenkin manasi.
Pattitilanne
-
- Pitääskö sitä kiertee tuonne vastapuolelle. Eiköön tuolla rosmolla lie tarpeeksi puuhoo kun vahtii tännepäen tapahtummii. Kukapa mahtannee lähtijä kaveriksi, Tikka sanoi.
- Sepä suattas olla hyvinnii toemiva ratkasu. Varsinnii jos tiältäpäen muutaman kerran tusjautettaan, Kumarainen anto tunnustusta. - No kuka männee Tikalle kaveriksi, vaen pitteekö miärätä.
- Sielläpä suattoo tulla kuumat paekat, sanoi konstaapeli Viirto.
- Jaa, kun näöttee että ny Viirrolla viluttaa, niin ei kun reissuun, eiköhän siellä lämmintä sua.
- Sepä voes olla hyvä ajjaa tuonne TUrakaesen pihhaan. Sielltä on lyhy ja suojasa taeval Luaksoon, Seppo ehdotti.
- Ilimanmuuta sieltä. Piästään sankari yllättään housut kintuissa.
- Onko sillä maha kipijä, kysyi konstaapeli Pökiö.
- Jos ei vielä niin kohta kun tusjautettaan tulta munille, Kumarainen uhosi.
-
- Vuan sepä on kurataoti vaekija vaeva. Eikae siitä ny pijä rankasta.
- Konstaapeli Pökiö pitää nyt läpensä kiinni ja jättää ajattelun viisaammille.
- Mitempähän tuota suattaa puhua jos suu on kiinni...
- Jumaliste eikö sana kuulu. Ja eikö se Tikka saa vauhtia hommaan.
- Mennäähän tässä kuhan ehittään, herra komisarjus, Tikka heitti. - Kellot kuitennii pittee tarkistoo. Mihin aekaan se sota alakaa.
- Sanotaan että kymmenen minnuuttii jiä teille aekoo ehtijä Turakaeseen. Sitte myö aletaan antaa paokuttajalle muutahhii ajateltavvoo.
Poliisiauto ajoi pienellä nopeudella Laakson ohi. Konstaapeli Viirto istui pelkääjänpaikalla ja katseli Laakson pihalle.
- Vuan jospa yllätettään se äijä ja kuhhaotettaan pihalle. Paskat se mittee tohi ampuu. Kuhan räeskii joutavvii.
- Suatampa minä pyssäöttee. Suattaahan tuonne mennä kävellenki jos meinaa sankarpoekoo näötellä.
- Neon loppuinlopuksi pelekureita jokka räeskii pyssyillä ympäriisä. Itkun pollaottavat jos niille karijassoo.
Polliisi pamputtaaa....
-
- Mitä tuossa uhhoot. Mäne karijasseen, niin nähhään kumpi alakaa voliseen.
- Jospa kuitennii mennään yhessä.
- Joo, seon heleppo olla puhheissaan rohkija, Tikka totesi kuivasti.
- Meillä on kohta kiire jos meinataan männä sen suunnitelman mukkaan. Elä helekutissa sivutte aja, vae uattelitko laestaa koko homman?
- Tiijä sitäkää. Uattelin vaen että kaekkeen sitä alakaaki kun polliisiksi. Suap olla joka päevä henki katkolla.
- Siehän se taijattii olla varsinaenen polliisi. Sehän pittää uhuraotuu järijästyksen ja vappaan elämäntavan alttarille. Jos kaeken maaliman hemmot suap riehuu mielesä mukkaan niin seon äkkijä kaaoksessa koko systeemi.
- Onkae se niinki, vuan säekäötti se luoti kun räpsähti siihen akkunnaan. Minä olin kuin mualitaoluna tikkaella.
- Männään varovasti nii ei meillä ou vuaroo. Ei sillä ou selässä silimmii.
- Perkele ku oesi ies lyijjyliivit, ee aenakkaa läp laskis.
- Kerrampa tuo kirpassoo. Jos on sattuvakseen niin ei siinä kauvoo äplistele.
- Ollaampa sitä ny rohkijjaa. Sie suatkii männä eiltä, Tikka sanoi ja pysäytti auton Toropaisen pialle.
-
Ylikonstaapeli Kumurainen oli suorastaan neuvoton. Tilanne oli aivan uusi. Maalaiskunnan poliisina hän oli tottunut selvittämään lähinnä perheriitoja. Niissäkään ei ollut tähänmennessä koskaan ollut ampuma-aseita.
- Konstaapeli Pökiö! Käökeepä kurkkaamassa tuosta navetan nurkalta josko sitä ihme sankarrii näkkyy siellä nuapurtalon pihamualla.
- Vuan jospa tuo antoo napin keskelle ohtoo?
- No siitäpähän tuon sitte näkköö onko se valamiuvessa... Tottapuhhuin voet kurkistoo aevan muan rajasta. Suahaan seleville tilanne.
- Kah, ohan nuita muitahhii...
- Seon jokkaesella tehtäväsä. Pökijö vaen käö kurkkimassa. Kohta se takatuli on valamiina, niin suatettaan alakaa savustaa äijee kolostaan.
- Pitännee sitte männä, vaekka voep siinä männä henk halavalla.
- Konstaapelit Kilikki ja Mörö valamistaotuu ...Kovat piippuun ja valamiina ampummaan. Aluksi ammuttaan vaen taevaeta, ettei omat miehet ou tulilinijalla. Pijetään vuan sen äijän huomio tännepäen. Ja sitte muistaatta ettettä ammu toesijanna siinä innoessanna, Sanoi Kumurainen ja alkoi kopeloida käsiasetta esille.
-
Konstaapeli Pökiö hiipi navetan seinustaa kuin suurenkin luottamustehtävän saaneena. Lähestyessään navetan nurkkaa, hän painautui litteäksi kiviseinää vasten. Betonin viileys tuntui virkapuvun lävitse, mutta jännitys sai silti hien nousemaan Pökiön otsalle.
Saavutettuaan nurkan Pökiö laskeutui nelinkontin ja otti maasta kepakon. Hän asetti koppalakinsa kepin nenään ja työnsi sitten lakin nurkan ohi.
- Hieno homma Pökiö. Tuopa ei tullunna mieleen. Heilutappa hattuu niin huomattaan onko siellä mies vielä tähtäenen takana. Työntäkkee viel... Kumuraisen sanat katkesi kiväärin laukaukseen ja Pökiön hattu lensi kepin nenästä, luodin lävistäessä hatun jatkaen matkaansa asuinrakennuksen eteisenseinään.
- Perkele! Mitä minä sanoin? Ei esimiestä parane aina totella.
- Täätyy myöntee Pökiö osotti oekeenni hyvvää polliisimies taetoo ja ejistyksellistä ajattelua. Pökijölle siitä pittee hommata kunniamaeninta ja vaekka oman hengesä pelastusmitalli, Kumurainen sanoi.
- Paskat tässä maeninnoesta sen enempää kuin mitalleista. Neon pelekkee rihkammaa. Piä asia että henki säely vielä käöttökeleposena.
- Kilikki ja Mörö tulukeepas tänne
-
- Nyt onnii vakava tilanne. Lienettäkö työ selevillä tehtävistännä? Mitteepä se Kilikki tekisi jos joutusi luojin tuljlinijalle?
- Jaa, mitteepä siinä muuta kun kuolisin. Nimittäen jos pahhaan paekkaan osusi.
- Ettäkö ei mitteee muuta? Mitä se Mörö?
- Kah mie varmaanni löesin maehin ja ehtisin turvapaekkoo...
- Nyt pannaaki käötäntöön tejorijat. Työ lähettä koukkaan tuolta metän kaotta selustaan. Suojaatta Tikkaa ja Viirtoo. Iltapäevällä sitte katotaan kumpi on parempi polliisi. Onko kysyttävvää?
- Mitteepä tuota kysellee selevässä asijassa, sanoi Kilikki.
- Suakohan tuota kyssyy mittee se ylikonstaapeli meinovvaa tehä. Sehän voep kivväärimies tulla tuohon navetan nurkalle ja seon sittä siunaosta vaelle, Mörö sanoi.
- Mie uattelin hakkee asemalta luotiliivit itelleni. Kyllä työ hoijatta hommat sillä aekoo. Illalla laskettaan vainajat.
Kumurainen työntäyty poliisiauton ratin taakse ja alkoi suunnitella sen käynnistystä kun maantieltä kaarratti, parhaat päivänsä nähnyt lava Dasuni. Kumman kovalla vauhdilla Datsun tuli poliisiautoa kohti ja vauhtia hiljentämättä iskeyty Mondeon perään. Seurasi peltien rutinaa ja lasien kilinää kunnes tuli täysi hiljaisuus.
-
Kumaraisen niska retkahti törmäyksestä ja Datsunin kuski iski päänsä hiukan tuulilasiin. Pikkuisem päätään puistellen Datsunin kuski konkoi jaloilleen autostaan, katseli jokaista erikseen ja kaikkia yhtäaikaa. Katse päätyi viimein ylikonstaapeli Kumuraiseen.
- Tuota herra komisario... Eihän käönyt pahasti? Sevverran tuli otettua ettei kampe meinova pysyä käsissä.
- Mikäs helekatin sähfööri sinä oot? Saatana kun meinasi niska katketa. Oesihan tuota suattanna pikkusemkaa jarruttee.
- Ja paskat ei Dasunissa ou ies jarruja, muuten kulukee aika mukavasti. Peltoaotona oun pitännä. Sikspä siinä ei oo rekkareitakkaa.
- Mitä perkelettä ja ylleisellä tiellä ajellaan. Ja lisäksi päessään ku käki.
- Joo-o, vaen kun piti lähtijä sannoon että naapurin Jaska ampuu kovilla. Pirtistä män suuri ruutu ja äetmuori sängyn alla itköö ja valittoo.
- Mikä mies työ outta?
- Kah minnoon Rimpiläesen Jyrki tuosta naapurista ja kehtaan sanua. Menneekö se komissaari pijättään Jaskan vaen pittääkö käöttee sivviilirohkeotta. Ei se Jaska sentää nuapurriisa ammu.
-
- Eiköhän jätetä ne sankaritarinat tekemättä. Ootatta rauhassa kun virkavalta hoitaa homman.
- No pittee pistee raohansavut. Suatana ku viinaki teki taspiän. Ei sitä ou polliisilla?
Suattas pari lekkaa ostoo. Taespa perkele alakoo pensatankki vuotammaan, kun nojasin pikkasen tuon Montejon peräpeilliin. Suattoo vissiin paras olla tullee ruapimatta, Vaekka oesihn tuo kommee nuotijo ja Dasuni aevannnii joutava vaekka tuon tulleen tuikkaes.
- Heittäkääpä helevettiin tuommoset jutut tai jouvvutta niistä vastuuseen.
- Pikkusen herijoo heitin, ku tuntuu olevan niin vakavvoo tämä homma. Seon tuo polliissirotu niin saatanan tosissaan ottavvaa.
- Jykä hei! Männään keitteen kahavvii. Kylläpähän polliisi vastoo meijän turvallisuuvesta, Seppo houkutteli Jyrkiä.
- Asunrakennukseen ei muuten männä, Kumarainen sanoi. - Se on varmoo että se napsauttaa het kun näkköö solalla liikettä. Kattoottepa miten käö kun viskoon tuonne solalle tämän pölykapselin joka Datsunista läht irti.
- Oeskoon tuo Jaska niin ärreötyny, että ihan tosissaan tappoo.
-
- No sehän nähhään... Männeekö nuapur tuohon solalle, vaen viskoonko tämän kapselin?
- Suaphan tuon viskata, jos näppilöessä poltelloo. Emminä usko että se Jaska sentään tosissaan... Varsin joutessaan pelottelloo.
Ylikonstaapeli heitti kapselin korkealle kaarelle talon päätyä kohti ja heti lasahti kivääri ja lävisti muovin. - No niin sielläpä seos sielu lähtennä ehtimmään leposijaa meleko vikkellästi.
- Kato Jaskan rietasta. Tosissaan seon. Siitäkö akan lähöstä tuo kimpaantu. Vaekka oli se ihime kun seSanna niinnii kauan siinä jakso väekkyvä.
- Joo! Aevampa tässä on tuurilla vielä selevitty. Suap nähä kuinka pitkälle...Ehän sen tarvii kun kerran napsahtee ohtaan, niin sepä onnii saletti... Kilikki ja Mörö. Mikä maksaa...Jo aekapäeviä oes pitännä olla tuolla selustassa.
- Eepä tässä arvanna lähtee kun näätti että yljkonstaapelin virkapaekka oes ollunna näestäpuolin aaki, Kilikki totesi virnistäen.
Eipä Kilikki piässy yljkonstaapeliksi.
-
- Naama peruslukemille ja töehin. Eikae se tämä toenen sankari ala tekkeen lissee pahojaan. Emäntä suakkii olla vahissa. Pensaki jo haeskahtoo niin että se suattoo räjähtee, että pitteeepä, Rimpeläinen, ne tupakkavehkeet taskussa.
Tikka aristeli lähteä autolta eteenpäin. Viirtoon oli tarttunut seikkailuhenki ja hän oli jo hyvää vauhtia ryömimässä Laakson taloa kohti. Tikka loi epätoivoisen silmäyksen ympärilleen, ikäänkuin jokin pelastava enkeli olisi liihoittelemassa maisemaan.
Toive oli kuitenkin turha. Koska velvollisuus kutsui Tikka ryntäsi viimmein Tikan jälkeen.
- Mitteepä sinä rynteet kuin päätön, pyssyn ulottuville. Vähempikkii tohina tuo riittelisi. Suat perseposkiin reikijä kun perse pystyssä mänet, Tikka sanoi.
- Noo, eipään nuo varkaen satu. Kyllähän se sevverran kirpassoo, että huommaa alakoo valittoo. Vielä eijoo mittee tuntunna.
- Mitä ihimettä ne kuppovvaa kun ei sieltä kummastakkaa piästä kuulu pienintä paokaosta. Jospa ne hyvinnii jo nappasivat sen sankarin parempaan talteen? Tikka jatkoi.
Ei mäne pojilla tuo homma putkeen
-
- Enpä usko että näen pijan oesivat humalikon kesyttänneet. Tietennii jos saevat täösosuman ja se pyssysankar on nyt suorasiäristen pataljoonassa.
Silloin paukahti taas laukaus. (Se joka sattui pölykapselliin.)
- Ehei! Ei ou kaverilla paokut loppunneet. Vuan minusta se tuntu että laokaos kuulu ylempää. Tuossa talossa on kaksikerrosta. Sieltä onnii hyvä näkyväesyys joka puolelle. Nyt me ollaan kuule Tikanpoeka kuin tarijottimella lahattavaksi. Meijän pittee suorittoo äkkirynnäkkö tuonne navetan taakse. Sinne ei yläkerrastakkaa näe.
- No ny setuljkii kiireen votakka. Seon nuor henki tärkijjää pittee tallessa, Tikka sanoi ja puulasi samantien pystyyn ja juoksi navetan katveeseen. Viirto tutki rauhallisesti yläkerran ikkunaa, mutta ei nähnyt siinä mitään liikettä niin nousi pystyyn ja käveli rauhallisesti Tikan viereen.
- Perkele vielä ihtesä tappaa tahallaa. Mitteepä oesit sanonna jos oes ilimestuny keskelle ohtaa pieni pyörijä reikä.
- Eiköpä nuo porinat osssii jiännä meleko vähhiiin. Oesikko muistanna kirota minu eistä? Viirto sanoi.
-
- Voe olla että oes pitännä poestuu takavasemmalle pikkusen nopijaan tahtiin. Vuan kyllä minä ihimettelen mittee siellä kyppästään ku ei mittää tapahu. Eikae ne ou lähtenneet poekkee? Pyssysankar suap itekseen outella. Pitääsköön meijän pistee liikettä kalossiin? Tikka uhosi.
- Mikäpä siinä ku alat porhaltee. Minä suatan tulla perässä. Minä kuitennii pelloon varman piälle.
Tikka katsoi edessä kahisevaa pitkää kuloheinää. Se antoi näkösuojaa ja olisi vain pienihetki kun rakennusten välinen sola olisi ylitetty. Jostain kumman syystä Tikan oli vallannut näyttämisen halu. Hän kaivoi käsiaseensa kouraan ja valmistautui rynnäkköön.
Heinikko huojui ja vain Tikan pää näkyi kun hän eteni heinikon sisässä. Äkkiä kuului murtuvan puun ritinää ja loiskaus. Sitten katkeraa kiroamista.
- Voi perkele kuitennii. Kaikkeen jumaliste sitä immeinen sortuu...
Vierto lähti menemään Tikan polkemaa uraa ja tuli pian tapahtumapaikalle. Tikka makasi rähmällään mustaa, haisevaa liejua vellovassa montussa.
- Kato kehvel. Miten se tuolleen? Onhan tuossa ollunna suoja-aetahhii. Sie uattelit että suora tie on kiertotietä nopiampi?
-
- *****ile siinä. Tule ja vetäse käestä, että piäsen kovalle mualle.
- Kyllä nyt pyssysankar on lyöty kun Tikanpoeka männöö pijättään. Eihän tuota hajjuua jaksa kukkaa pyörtymättä.
- Niinköpä eppäelet?
- Suat kyllä heittee nuo vuatteet poekkee. Eehän tuommosta voe aotoonkaa ottoo. Seon siun heitettävä munasilleen ja käötävä pesemässä.
- Pesemässä? Missä?
- Kah aenahan navetalla vettä pittee olla. Männään tuosta takaovesta niin piästään vesiruanan iärelle.
- Sepä mahtaa olla ovi lukittunna. Ei siitä maha piästä, Tikka sanoi riisuen haisevaa univormua.
- Polliisithan aena ampuu elokuvissa lukot säpäleiksi. Voijjaan tehä sama liikku, Viirto sanoi ja otti aseen kotelosta.
- Vuan jospa se kivväärimies kuuloo mein jyskytyksen?
- Sepä pomo käski mein jyskyttee kun on sopiva aeka. Eiköön nuo ällyy sitte alakaa räeskimmään itehhii.
Räsähtäen murtui ovenreuna lukon kohdalta kun Viirto laukasi pari kertaa lukon kohdalle. Ilman ponnisteluja ovi aukeni, mutta samantien kumpikin poliisi muuttuivat kuin kivipatsaiksi. Järkytys oli valtava kun navetan parsissa makasi koko karja kuoliaaksi ammuttuna.
-
- Voi saatana! Nyt kyllä meinovvaa hirvittee. Aenahi parikymmentä lehmee ruatona makkoo. Ja tuolla on mullikatkii tapettu. Millonka se hullu lie pitännä lahtijuhulia. On kae siinä meleko räeske käönnä.
- Eepä tiällä kukkaa välitä kenenkii räeskimisistä. Mitteepä nyt tehhään?
- Pese ne vuatteesi ja pane kuivammaan, Mietittään millekkä alettaan.
- Jospa sille Kumaraeselle pitäs killaottee?
- Ja vitut, se vaen *****ilee ja on niin tärkijjää. Männeehän tämä näennii.
- Hei, tiällä onnii suihkut ja pelit. Lämmintä vettähi tulloo. Kyllä se vielä iloksi muuttuu sanoi Tikka ja alkoi pyykille.
- Voe, surkijjaa on kahtuva kun elukkaraokat ovat suanneet moesen lopun. Olleet vissiin nälillään ennen tappamista kun kaekkijen kohalla pöytä nuoltu jokkaesesta rehun hitusesta.
- Vettä niillä on kumminki ollu. Kyllä tuommoset hullut pitäisi panna pyörijjään koppiin.
-
- Pökiö perkele! Töehin ja justiisa. Pyssyypihän tuo navetta pystyssä iliman pönkkäähi.
- Mitteepähän tuota pittäes alakoo ropottee?
- Työnnällettään tuo pikkupin romu kaus ennenkuin se räjähtee. Missä se isäntä onj joka pärskäötti polliisiaotoon peräpeilliin.
- Taes männä emännän ja isännän kansa tuonne navettaan.
- Perkele tästä mittää tuu taaskaan. Jumaliste miehet kuin lehemänmulukkuja. Kaekek assiit pitäs käestä pittäen neuvoo. Ja mihin helevettiin se Tikka ja Vierto häeppäs?
- Eiköön nuo lie männeet naessiin, ku ei mittee ou kuulunna.
- Jopa nuo tuasennii naarattaa nuo Pökiön viisauvvet.
- Suaphan tuo yljpomo naaraa jos naarattee...
- Eikö suatana al...
Sillon kuului kaksi laukausta.
- Ny se sota onnii alakanna. Tusjaotanko minnäe, Pökiö sanoi ja hamuili asettaan.
- Kahotaanhan ny vähä aekoo. Nähhään vieläkö se kivväärimies on herreillä.
-
Ei mennyt kuin muutama minuutti kun kiväärin laukas kuului ja luoti helisytti taas eteisen laseja.
- Kylläpähän se vuan on siellä valaveillaan. Meinovvaa vaen sottoo jatkoo. Pitteepä minunnii tusjaottee, Pökiö sanoi ja laukaisi aseensa.
- Elä helevetissä ommia ammu. Nepä on Kilikki ja Mörö tuolla suunnassa.
- Enpään minä kun ilimaan possaotin, tietää kaverikkiii jotta ny pittee pittää piä matalana.
- Mitä kummoo tiällä alettiin räeskimmään. Elukat hulluiksi tulloo. Telovat ittesä kun seinille hyppiit, Salme tuli navetan ovelle harmistuneena.
- Ollaampa siellä navetassa hissuksiin. Se suattoo tuo kivvääri mies ampua sissään.
- Eipään siellä takana ou akkunoeta. Toevosin että työkii outta iisisti. Ei se Jaska pitkään jaksa yksin ampuilla.
- Vuan jotenkii tämä pattitilanne pittee laokasta. Helekutti männöö ylitöeksi ja akka marmattoo ku ei jouvvu syömään, Kumarainen sanoi.
- No xiisus, onpa ne polliiseilla nuo työajat meleko tiukat. Joko se mummon kisuli tuli pelastettuu?
-
-
- Kyllä se vielä siellä puussa jurnottee. Äsken mummo soetti ja itkeskeli kissan kurijuutta, vuan pittee ne immeiset ensin pelastee. Polliisi kun on kansalaesten tuki ja turva, Kumarainen sanoi.
- Kah, näenköpä tuo liennöö? Suakel kun värijötellään sementtiseinän suojassa. Pittäeskö se tuo Jyrki piästee irti? Se kun uhosi ettei siinä pyssylöetä tarvii kun hän muka Jaskan suap syömmään käjestä.
- Sitä tuhumuutta ei pie mennä tekemmään. Suap vielä alakoo haotajaessii suunnittelleen.
- Vuan pitäshän sitä jottae. Tuntitolokulla viimmesestä laokaoksesta. Ja urhijat polliisit vaen uhuvvaa. Voe jumallaota, Salme sanoi ja nappasi navetan oven kiini.
- Pökiö! Oeskoon siellä viskattavvoo vielä. Kokkeillaan alakaako kivvääri tuas laolloo.
- Ohan siinä pikkupissa muitahi kapselleita. Miepä viännällän irti.
Pökiö tarrasi Tasunin pölykapselliin ja kitraotti irti.
- Mitteepä se isopomo sannoo jos heitällän?
- Niimpähän tuo piätettiin kokkeilla. Anna laotasen lentee.
Hankalaksihan tämä homma männöö. Pittäesköhän jättee poijat raohaan?
-
- Pirsana! Eee kuulunna mittee! Onkoon tuo sammunna. Männöökö se isopomo koettoon uottaako se elävee mualia?
- Ny eijoo leikinlaskun aeka. Suunnitellaampa sillä pohojalla, että sankar on sammahtanna. Pitteepä soettoo Tikanpojalle, Kumarainen sanoi ja otti kapulan taskusta.
- Tiällä ollaan! Milleppähän sitä alettaan?
- Onko siellä suatu mittee aekaan?
- Voe veikkosta. Palijohhii... Munasillaan tässä vuottelen housun kuivuuta.
- Mänkö huonot housuun? Taes ollahhii kuuma paekka?
- Ja paskat! Paska monttuun sukellin, piti pyykkihommia tehä.
- Voe jumaliste. Joka paekkaan sitä pitäs ite keretä. Onko siellä niitä Kilikkii ja Mörröö näkynnä?
- Ka eipä tieällä kun tuo Viirron poeka ja puolensattoo vaenajjoo.
- Mitä? Ee kai siellä ou niin palijo vihollissikkaa. Vaen outtako työ hyökännä nuapurkyllään?
Kato persannaa. Joko pojilla jottae tolokkuu hommassa?
-
- Nää vaenaja onnii karvapiällissii. Tuo pyssysankar on piästäny ne aotuvaammille laetumille koko karjan.
- Tuohan se vasta uutinen olikii. Piäsettäkö työ kattommaan sinne assuinrakennukseen onko se pyssymies sammunna, kun ei oo ampuva paokuttanna kotvalleen.
- Kuhan nuo vetimet suap kuiviksi. Suattoohan tuota sitte vilikasta.
- Ei sitte tapattee ihtijjään, eikä ennee paskamontuissa rypemisiä, muuten männöö piirileikiksi tämä koko savotta. Palattaan! Kumarainen sanoi ja sulki kännykän.
Kilikki ja Mörö olivat koukanneet kaukaa metsän kautta talon taustaan. Vain satakunta metriä peltoa erotti heidät talosta. Pellon laidassa oli vanha hirsinen heinälato. Kilikki meni ovesta sisään ja heittäytyi heinien päälle rentona.
Ei kae ne perkele homoja?
-
jännäksi menee kerrohan lisää :D.
-
- Ja paskat minä en aenakkaa mäne ihtijjäen tapattaan. Seon se lyijymyrkytys paha taoti ja meleko varmasti tappava. Tottapa isoherra selevittee kun on enempi kokemusta.
- Kah, mitäpä minnää hötvellän piä kolomantena jalakana. Tehköön isopomo niinku parraaksi näkköö. Valtapiir ku ei tänne asti ylety.
- Piställettään muutam peli katkoo joutessaan. Kylläpähän nuo assiit männee omalla paenollaan.
- Vuan sepähän tuo soppiihi. Vetasehan laput essiin niin alettaan...
Vierto tutki navetan ikkunasta mahdollisuutta miten voisi päästä asuinrakennukseen. Matkaa oli vain muutamia kymmeniä metrejä. Sivuseinillä ei ollut ikkunoita vinttikerroksen kohdalla. Vain päätyikkunat varmaan kummassakin päässä rakennusta.
- Mitteepä sanot jos minä pinkasen tuon pihan poekki ja otan pirtin hallintaani. Suatatko sinä vahtii ikkunoeta sen aekoo kun minä piäsen rakennukseen. Ei siinä univormuu tarvihe.
- Kohtapa tämä on meleko kuiva. Tuo sähkölämmitin oli tarpeeseen. Pikkusen on paksummat kohat kostijat, vuan kyllä ne piällä kuivaa. Ootahan kun mieki suan vetimet niskaan, sittepä sitä suattoo lähtee taestoon tuimmaan.
Oesi ny jepet tolokkuna, selevviis tää revohka. Piästäs tuas kahtoon mitäpä se nuorpar touhuvvaa.
-
Vierto livahti ovenraosta pihalle kun Tikka ase kädessä seurasi näkyykö liikettä ikkunan takana. Vierto juoksi niskat kyyryssä pihan yli, ilman että mitään tapahtui. Hän pääsi portaille ja kokeili ovea joka oli, niinkuin arvata saattaa, lukossa. Vierto vinkkasi kädellään Tikalle kutsuvasti ja Tikka käveli pihan yli, pitäen kuitenkin ikkunoita silmällä.
- Pirulauta lukinnuhan se kehvel on oven. Mitempähän siitä piästään läpi?
- Sepä onnii heleppo homma. Minnoon kummempijaki välämmii aokassu. Suat uskoo ettei mäne montaa melekeetä kun piästään sisseen, Tikka uhosi ja kaivoi taskustaan välineitä alkaen työntää jotain piikkiä avaimenreikään.
- Mahtaahan tuo onnistuu? Tojellisuus eijookka semmosta kun "Kahen keikan" Matulalla. Tae sulla eijoo homma hansikkaassa niinku sillä?
- Elä, elä, sinä hättäellä. Kyllä se melekeen jo aokes. Tämmon ihan heleppo hommeli.
- Joo, kun näkis vuan. Toesekseen mikäpä hätä tässä valamiissa mualimassa, kun ei kukkaa ies ammu, eikä tuo pahemmin palelekkaa, vaekka ohan tuo tuulj jo meleko viileetä.
- Elä höpötä koko aekoo. Meinas auveta, vuan tuas lipsahti kipijän paekan ylj kun sinun höpinnää kuuntelin..
- Mie pistän persetupakan, Vierto sanoi ja istahti rapulle sytyttäen savukkeen.
Kämmäävät poijaat koko hoijon?
-
- Suatana kun alot kärryyttee. Savu männee silimmiin etteihän tästä rassaamisesta tuu tolokkuva. Se pitäs virka-aekana olla savuttelu kielletty. Ei ku linnaan muutamaksi vuojeksi.
- Katohan poekoo, sekö alako oekein kansanevustajan hommiin. Vielä kun otallat seksuvaalihäerinnän toeseksi teemaksi niin piäset paremmin evuskuntaan, kun siitä ovesta. Aokase vuan se lukko eläkä pörise joutavvii.
- Aevan kohta tämä aokijjaa. Vaen kun sinnoot yhtä hättäenen ku papin mulukku. Äskönnii melekeen aokes, vuan kun män savua silimiin niin lipsahti siitä taekapaekalta, Tikka sanoi ja yritti sorhoa lukkopesää.
- Eipään mulla mittee kiirettä ou, vuan uattelin että oes siihen helepompihhii konsti. Par kutija aokaseisi oven kyllä meleko sukkellaan.
- Sinnoon tihannu aevan liijan ahaneesti niitä toeminta elokuvija. Muuta seksikuvviin niin paremmin reikähammattii onnistuu.
- Poeka, kokkeilehan rivasta eiköhän ihime tapahu. Muista kuitennii sannoo: Sesam aokene.
Suaphan nähä miten mahtaa käyä?
-
Vierto vääntäysi jalolleen. Epäuskonen ilme kasvoillaa tarttui oven ripaan ja käänsi. Kimeästi narahtaen ovi aukesi.
- Suatana et sinä aevan asseeton poeka oo. Vuan saattohan se olla pelekkä sattumahhii.
- Sattumalla ei kuule tämä poeka pellaele. Seon kuule välämä aoki hetkessä kun tämä poeka rassaa. Aena pellaa ja puksuttee, Tikka leuhki.
- Ei sinusta aenakkaa rosmoksi ou. Sehän hällyytys kerkijäes suaha polliisit paekalle kun ähäräesit lukon kimpussa.
- Miehä ounnii polliisi. Siinä kiäntyy virkavellukset nöyränä poekkee...
Poliisit työntyivät varovasti ulkoeteiseen ja avasivat oven. Sen takana avautui käytävä jossa oli suljettuja ovia molemmin puolin. Naulakossa oli muutama takki ja muita vaatteita, hattuhyllyllä komea supitalvihattu ja lipallisia lakkeja joissa näkyi eri firmojen logoja.
Kuin yhteisestä sopimuksesta poliisit jäykistyivät paikalleen. Sydämet jyskytti jännityksestä, muuten oli aivan hiljaista.
Mitä onkaan oven takana. Jatkuu huomenna
-
Vierto sai ensin toimintatarmonsa takaisin ja hiipi kuulumattomin askelin käytävän päässä olevaa ovea kohti, joka ilmeisesti vei olohuoneeseen. Tikka seurasi ja koitti ovista päätellä millaisiin tiloihin kukin johti. Pari kapeaa ovea oli varmaan komeron ovia, wessan ovessa oli kuva jossa pikkupoika suoritti tärkeää toimitusta.Oikealla olevat kaksi ovea johti ilmeisesti makuuhuoneisiin. Mutta missä oli raput toiseen kerrokseen?
Vierto nosti sormensa huulille, vaitiolon merkiksi ja käänsi varovasti ovenripaa. Työnsi sitten oven auki. Silmien eteen avautui kammottava kaaos. Lattialla oli kaikkea kamaa, moottorisahan osia lehtejä ja vaatekappaleita.
Tiilestä muuratun uunin edessä lojui päähän ammuttu saksanpaimenkoira. Mustaksi kuivunutta verta oli lattialla koiran pään ympärillä.
- Voehan pirkele kaekkijjaan. Se äijä on kyllä ampunna kaekkeja mikä liikkuu. Vuan missää se isäntä ite on. Ouhan varullaan millonka pätskähtää lapaluihen välliin...
-
Tikka vilkuili kasvot kalpeina joka puolelle. Korvat tarkkana he kuulostelivat mahdollisia ääniä.
- Kah, eipä tässä parane koko päevee kuurottaa. Jossae suunnassahan sen täötyy portaekko olla yläkertaan. Suatana , juluma raevo vuan piälle, Vierto kuiskasi.
- Voephan se olla ettei varsinaesta toesta kerrosta oukkaa. Näätti talo niin matalalta. Lienöö vaen korkija vintti.
- Siellä se pyssysankar kyllä kuitenni on, mänen takkuuseen.
- Sammoo mieltä se minnäe. Kyllä se laokaoksen iäni tulj tuolta vintiltä.
- No hyvä ettei tuu riitoo. Vuan lähetäämpä tuonne käötävveen kahtommaan jos joku ovi johtasi rappusiin.
Poliisit pistivät aseensa koteloihin ja valppaina alkoivat siirtyä käytävään. Silloin olohuoneen perällä suljettuna olevan oven takaa kuului kuin jokin astia olisi pudonnut lattialle. Hetkessä poliisit suojautuivat punatiilestä muuratun uunin suojaan. Vetäisivat taas aseet koteloistaa ja odottivat.
-
- Perkeeti, on siellä joku. Se on varma kuolema jos sinne mennöö. Se kyttää oven takana, ase tanassa. Vahingossa pukkasi jonnii kupin lattialle. Mitä me nyt tehhään, Tikka kysyi.
- Eipään tässä montaa vaehtoehtoo taia olla. Jos männään pihalle, suolaa se meiät sinnekki. Minä ryömin tuonne ovelle ja aakasen oven, ei se ossoo tähätä niin alas. Sie varmistat homman. Ammu sinä sitä vaekka poloveen. Ei tuommonen roesto sua piästä liian helepolla.Joutee kärsimmään linnassa muutamannii vuuen.
Vierto laskeutui mahalleen ja alkoi ryömiä ovea kohti. Välillä hän seisahtui kuulostelemaan kuuluuko oven takaa mitään. Tikkakin oli tullut esiin uunin takaa ja seisoi ase valmiina oveen suunnattuna.
- Kuuluuko mittee, Tikka kysy.
- Hemmetti kyllä sieltä jottae. En vuan ossoo yhistee mitä, ihan ku henk´laeta koni huohottee.
- Ei kae se ny hevosta keittijjöön. Ei se sentään niin hullu liene.
- Pölijä! Ei tietenkää, vuan siltä kuulostee. Mutta olokoon vaekka piru niin se katotaan. Oukko sinä valamiina? Vierto suhisi.
- Miehä oun ollunna valamis jo kolomattakymmentä vuotta.
Vierto oli päässyt oven taakse, ovi pysyi kuitenkin kiinni. Vierto nousi polvilleen ja siirtyi oviaukon viereen. Käsi hakeutui oven kahvalle. Annettuaan Tikalle merkin, Vierto alkoi vääntää kahvaa hitaasti alaspäin.
-
Äkkiä Tikka painaisi kahvan pohjaan ja vetäisi oven auki. Hän ei kerinnyt edes käsittää, kun ruskeanviiruinen mahtavan suuri kissa, ryöpsähti keittiöstä kuin jättiläiskäden viskaamana olohuoneen pöydälle ja siitä suuren ikkunaruudun läpi pihalle. Iloinen lasinsirujen kilinä antoi tapaukseen oman ilomielisen soinnin.
- Kissa pertana. On kai ollut keittiössä vankina monta päivee? Ainakin paskakasoista päätellen. Vain oli kyllä iso kolli. Tappanut kai se olisi jos sattuisen kulkureitille, Tikka sanoi.
- Voe kehvelj! Kylläpä osasikkii säeläöttee. Vuan ouppa hilijjoo kuuluuko vintiltä mittee. Tuommosseen rummaokseen herree jo kuolleeksi kiitettyhi, Vierto sanoi ja nousi jaloilleen.
Samaan aikaan Niemen pihalla oli syntynyt kova kärhämä siitä, meneekö Pökiö kokeileen vieläkö kiväärimies on liipasinherkkänä.
- Vuan se on pikkuhilijoo alettava ottoo selevee. Pökiö on sopiva tehtävvään. Voephan sitä lyyvä rätkäöttee maehin, jos alakaa paoke käömeen. Onko se Pökijö ollunna armeijassa kun noen pelekää rahan aekannakkii?
-
Soppiihan tuonne männä isommannii herran kokkeilleen miltä tuo tuntunnee ku kuula iskeötyy lappaan.
Navetan ovi aukesi ja Salme tuli kuin tuulispää Kumaraisen eteen.
- Mitteepä helevetin pelijä tämä tämmönen on. Suatanna kun yhtä sankarrii taltutettaan päeväkaosii. Pittääkö tuota minun lähtee ottaan Jaskalta ase poekkee?
- Emäntä nyt raohottuu. Ei missää nimessä sinne piästetä sivillii. Polliisi on sitä varten että suojellee kansalaesija tuollasilta ihimispettoelta.
- Paskat se Jaska ou immeistä kummempi. Työ kaopunkilaespolliisit vuan luulla, että myö muallaeset ollaan typerijä ja petomaesija.
- No, emäntä nyt raohottuu ja männee sinne navettaan töelleen. Meillä on miehet laokasemassa tilannetta. Uhureja ei sua piästee tulemaan. On otettava varman piälle.
- Vaen seon ***** vale että viikkomoesin alatta Jaskoo jahtaammaan. Jaska-paralta läht eokko karkuun, nii ei ihimekkää jos piässä kiehahtoo.Jospa minä lähen ja tien homman sen kummempija hälinöetä. Minnoon varma ettei se Jaska minnuu ammu.
-
- Vuan minäpä kiellän ankarasti. Miehellä kun männöö piä sekasi sei tunne onko se nuapuri vae vihollinen. Ampuu patskaottee, niin siinä se sitte on.
- Vuan naorettavvoohan tuo tuommonen touhu on. Suakeli kun suur miesarmeija, kyttejee vanahaa pirulaesta, Salme sanoi puhisten ja meni takaisin navettaan.
- Kyllä on ihime vellukset ne Vierto ja Tikka. Eihän nuo sua mittee aekaan, Kumarainen sanoi Pökiölle.
- Eipä nuo oo saaneet Kilikki ja Mörökää. Niin ja eipä nuo saavutukset uo nii maenittavia meilläkkää, Pökiö arveli verkkaisesti.
- Onpa tässä tätä johtotyötä ollunna ihan piisalle asti. Pitteepä tuassii killaottee sinne Tikanpojalle. Lieneetkö alakanneet vettään sikkeitä.
---
Kilikki oli pilikinnyt kaikki rahat Möröltä. Mörö oli aivan olematon pelimies ja Kilikki tottunut neljän kuninkaan käsittelijä. Ei niitä Möröllä paljon rahoja ollutkaan, muutama euronkolikko taskun pohjalla. Eukko piti tarkan kontrollin ettei mukana ollut liikoja rahoja. Säästää piti kun talonvelat painoi päälle, eikä konttorirotan ja poliisin palkat niin mahtavia olleet.
-
- Perkele kun taas lankesin sinun houkutuksiin. Ei näö tuo viisaos kasvavan vaekka vahaksi eläsj. Pitääshän minun tietee että seon sama jos antasin rahani sulle suroon kätteen .
- No, elä oo katkera. Mänhän siinä par tuntii huvassa. Se ei pellaa joka pelkee... Ja mehän Mörön akanpojan kanssa ei pelätä pirujjaa?
- Mik on männy, se on männy, eipään nuita pikkurahoja aota kitistä, vuan vasta en sinun kansa alota.
- Pitteehän siun ottoo häviösi takasi. Äeteetä rapsuta yöllä siihen malliin, että kyllä se muutaman kympin nakkaa. Heleposti sinä nykäset voeton puolelle.
- Ja vitut tämmösellä pelipäällä mittää voeteta. Sanua akalle että pihistee entisestään. Vuan mikäpä siellä lie tilanne tuolla kohteessa. Eijoo näkynnä eikä kuullunna.
Kissan volinata ja lasiruutujen kilinä kuului poliisien tukikohtaan. Suurempaa aktiviteettiä se ei kuitenkaaan synnyttänyt.
- Kato kilikaa! Jottaehan siellä sentään tapahtuu. Ollaampa hissukseen ettei ala kuulaa satamaan hirrenravosta, Kilikki sanoi ja kaivautui syvemmälle heiniin.
-
Niemen navetassa oli tilanne sähköinen ja leimahduspisteessä. Jyrki oli naukkaillut pullostaan, olipa tarjonnut muutamat huikat Sepollekin. Salme ei ollut ottanut, tarjouksesta huolimatta. Jyrki alkoi olla siinä jamassa, että tunsi koko maailman olevan häntä vastaan. Ehkäpä pullonphjalla oli sitä rähinä viinaa. Mistä nämä tietää?
- Sepe perkele, olittii sinä *****maenen nuapur! Veit miun morsijammen silimäen eistä. Sei ollunna aenakkaa kaverruutta.
- Jyrki! Eikö sinun piähäsi mahu, että mie en oukkaa niin vietävissä. Minä ite ratkasen kenen völijyyn minä lähen.
- No niin tietennii, vaen kun me ollaan rajanuapurittii ja yhteisijä konneita. Mattihi on ollunna mulle melekeen kun isä. Suatana kun sinä Salme kehtasittii tehä tämän mulle. Seppo on liijan totinen mies sinulle. Kyllä minä sinut tiijän. Ikäsä yhessä penskana leikittiin. Eihän se Seppo piässy ikkää mihinkää kun äetisä piti sitä arestissa. Sepe on pelekkä nulijuska. Sei ymmärre naesen piälle tuon taevaalista. Työhän sille Sepelle on vuan tärkijjää. Tohi viinookaa ottoo, ku kieltä kastoo...
- Annahan jo Seppo olla tae minun pittee litskauttoo niin että nokka männöö niskan puolelle. Aekunen mies kitisee kun pikkupoeka. Kyllä kae se Salme tietee kenet halluu rinnalleen.
-
- Paskat sinä tohi mittee litskaottoo. Neon kuule muut miehet jotka ossoo nyrkeillä puhhuu. Kuulikko sie lammaspaemen, Jyrki sanoi ja tönäisi Seppoa.
- Koetappa olla tyrkkimättä... Sinnuun riäpälleesseen en käsiäin sotke, vuan tuossa onnii polliisi lähellä.
- Perkelleen vellihousu et uskalla, Jyrki sanoi. - Pittee virkakuntoo hälyttee paekalle, ku ei ite tohi.
Salme oli livahtanut ulos navetasta. Pihalla Kumarainen yritti yhä yhteyttä Tikan kännykkään. Tikan laite oli kuitenkin mennyt mykäsi lietekylvyn jälkeen.
- Ei jumaliste sieltä mittee kuulu. Sannoop vuan ettei yhteöttä sua. Mitteepä sitä ny tehhään Pökijö?
- Tulukee äkkijä tuonne navettaan. Toesessa ne tappaa. Jyrki on niin hutikassa, ettei se ällyy mittee, huoastoo vaen riitoo.
- Seki vielä. Tämähän kumma kylä onnii, ku kaek tappelloo kaekkijen kanssa. Vuan mennään kahtommaan.
-
---
Hiljaiuss oli laskeutunut Laakson pirttiin. Vain vuotavan hanan tippuminen kuului keittiöstä. Vintillä oli hiljaista. Kissanpaskan ällöttävä haju tunkeutui poliisien sieraimiin.
- Hyi helevetti, pistä se keittijön ovj kiinni. Tuollasella kuasulla suattoo kuasuttoo vaek koko ihimiskunnan, Tikka sanoi.
- Melekosta arommii on. Vuan suatanhan mie laettoo läven kiinnikkii. Vuan aletaampa ettii niitä vintin rappussii. Jonnii oven takana ne takkuulla on.
Poliisit perääntyivät käytävään alkaen availla oveja. Komeroista vaatteet vyöryi käytävälle ja vessassa kusen lemu tulvahti väkevänä. Olikohan isännällä ollut hommassa ohjausvaikeuksia.
- Bingo! Tikka huusi, käytävän viimeisen oven avattuaan. - Tiällähän seon tie ylöspäen tohitko sinnäe tulla.
- Kah, mitäpä tässä ennee arkaelloo. Jotennihan tämä touhu pittee suaha loppummaan. Mihin kummaan seon ratsuväk häepynnä. Ee yhtee ukkooo pu näkynnä, eikä kuulunna.
- Männeet sitä mummon kissoo pelastaan. Se kun ei ammu vastoon. Männäänhän ylös.
- Vuan aevan hilijjoo. Ei männä ku mustilaeslaoma.
- Paskat! Oes se jo ihtesä ilimineerannu, jos se vuan taijjollaan on.
-
- Eehän näestä vekkuleista tiiä. Tiijä mitä mömmöjähhii on suuhusa työntännä. Tavan viina sua tuommossiin hulluntöehin.
- Vuan jos seon sitä rähinäviinoo ja joutunna viäreen kurkkuun. Siinä suap henkijjään varuva kaek jokka liikkeelle piäsöö.
Vierto nousu edeltä askeleitaan varoen. Kun hänen päänsä nousi välipohjan yläpuolelle hänen vartalonsa jäykistyi kesken askelen. Kiväärin piippu osoitti suoraan kohti ja takaa kuului kiukkuinen, humalainen ääni
- Suatanan paskalakit! Nyt tulj noutajat. Se lasahtee justiisa jos ei käet nouse ylös. Vuan luulija työ että panetta Laakson Jaskan pakkosarannaan. Jumaliste tuommoset miehet. Paska housuun männöö jos pikkusen paokuttelloo. Noustahan sielä ylös kumpihhii. Vuan joko pyörryttee. Katotaan kellä se kantti kestee. Nostallahan käpälee ylemmäs, Jaskaa ei huijata, niin.
- Suaphan tuota possaottee, jos halluu loppuelämäsä linnassa istuu. Seon polliisinmurha meleko suur rikos. ja ku pitässii vielä kaksi tappoo.
- Turvat tukkoon tae lasahtoo, Jaska sanoi.- Eiköön se ylösnousemus ala onnistuu, vuan pitteekö vaohittoo pikkusella napsulla.
- Kah, tullaahan täs, elä sie hättäellä valamiissa mualimassa, Tikka otti humoristisen asenteen. - Siehää olittii pitännä meleko teorastusjuhulat viime yönnä.
- Omanipa ammun, siihe eijoo kellää mittee sanan valtoo. Akan, perkelleen oesin pannu lihoksi, vuan saatana karkasi.
- Kovapa onnii poijalla kohtalo. Vuan elä Jaska välitä, lähti se mullae, vuan hyvähän tuo on ku lähti. Miestä eijoo luotunna naesen kanssa elämään. Sinkkuna on mukavata! Tikka koitti eksyttää Jaskaa muihin aatoksiin.
-
----
Niemen navetassa oli tilanne päällä. Jyrki solvasi Seppoa naama punaisena, väliin tönäisten Sepon käsivarresta.
- Eihän sinusta paskijaisesta oo mihinkää. Nyttii vapissoo ku huavanlehti. Sennii naesenryöstäjä. Ethän sinä raokka ou ikkää suanunna naijjakkaa... Kaekki suatana ne tyttäriä jahtoo. Taijattii vokotella Turakaesen manttaaleita? Vuan kun minä tirkaotan niin... Jyrki sanoi ja veti oikean käden iskuun. Seppo teki äkkinäisen liikkeen sivuun kun Jyrkin nyrkki tuli kohti... Jyrki syöksyi rähmälleen paskakouruun.
Parressa oleva lehmä siitä säikähti ja napakka potku sattui Jyrkin korvalliselle. Jyrkin pää retkahti sivulle ja miehellä oli taju kankaalla...
Seppo tarttui Jyrkiä kiinni ja veti hänet vaarattomalle alueelle. Salme ja poliisitkin ehti loppunäytökseen.
- Teällähän onnii oekija kaopoe hommeli männeillään. Taespa sankar suaha semmosen tällin jonka muistoo vähä aekoo. Se tekköö meleko komijjaa jäläkijä kun lehemä potkassoo. Ohan se elossa?
- Kyllähän tuo pulssi tuntuu. Eipä haettoo vaekka pikkusen saekkii muistutuksen. Eipään aenakkaa pysty Seppoo syyttee. Huastakkoon Mansikin käräjjiin pahhoenpitelystä. Salme sanoi ja kokeili Jyrkin kaulasta sykettä.
-
- Onko kylymee vettä? Sehän se saes miehen äkkijä pallaamaan untenmaelta, Pökiö sanoi.
- Eipään tuosta suurempata haettoo jos vaekka uinaellooki. Vuan suatteepahan tuon virvotteekki. Outtakkeehan kun haen, Salme sanoi.
- Onnii pojanretale meleko paskasessa kunnossa. Taenna lauvveta kruppunaruhii, kun niin tuoksahtelloo, Pökiö virkkoi.
- Nyt sitte Jyrkipoe suap äkkiherätyksen. Samalla puhistuut pahimmat paskat nuamalta, Salme sanoi ja heitti sankollisen kylmää vettä Jyrkin päälle. - Kah, ihimeijen aeka eijoo ohi. Mieshän herevvee niin virkistynneenä.
Jyrki pyöritti päätään pöljän näköisena. Paskavanat valui pitkin naamaa ja poski oli turvonnut potkaisukohdasta.
- Seppoko se löe? En oes uskonna että kaverija alakoo mätkimmään. Miksi ne nuo polliisit. Suksikkaa *****un!
- Rimpeläinen nyt raohottuu vai pitteekö laettoo nämä valtijon kihilat, Kumarainen sanoi.
- Vaen eikai sitä sua immeisiä hakata. Hyvä ku ei henki männy.
- Eipään tuossa oesi niin suurta vahinkua tullunna. Tuommosija miehijä mahtuu kolometoesta tusinaan ja enempikkii. Eikae sulla ou paskat housussa? Pökiö naoreksi.
-
- Itelässii on paskoo piässä. Onko tässä mittee laotoo kun hakataan ja aevan vijatonta miestä. Helevetti kun turtana koko piä. Sepon perkelekki vaen naoreksii...
- Sinua kukkaa ou lyönnä. Ite syöksyt lehemän perseeseen. Se sinnuu potkasta sivvaotti, luuli varmaanni että Jyrki panohommiin...? Mansikki ei ookkaa niin perverssi, että antas jätkän astuu, Salme sanoi.
- Voe perkele! Ilimankos on puol piätä tunnottomana, Jyrki sanoi ja nousi verkkaisesti jaloilleen, katseli ymparilleen kuin jotakin etsien. Otti jo askelen putellin suuntaan...
Kumarainen otti navetan seinustalla olevan votkapullon, jossa oli vielä yli puolet jäljellä, kaatoi sisällön looriin ja sanoi:
- Tämän aeneen naotinta loppu ny tähän. Käöppä Pökijö kahtoo, josko Dasunissa on lissee. Siellä sama tuomijo.
Pökiö meni Datsunin luo ja löysi istumen alta kolmenvartin Finlandia-votkaa. Hän vilkaisi navetalle päin. Ei näkynyt ketään. Nopeasti hän juoksutti pullon Mondeoon ja työnsi pullon pelkääjän istumen alle. Meni sitten navettaan muina miehinä.
- Eipään tuolla näkynnä kun yksi pullo sehhii melekeen tyhyjä. Kuavon aeneet pihalle.
- Hyvä homma! Vuan eikae tuota sankarrii voe piästee vappaalle jalalle? Putkaan kae se pittee viijä selevijjään, Kumarainen sanoi.
Jyrki oli yltä päältä märkä ja lehmien jätteissä. Salme toi pyyhkeen ja sanoi:
-
- Koetahan seleviytyy siittä elämmään. Tuossa sulle rättii että suat pahimmat paskat nuamastasi poekkee. Ja heitä jo helevettiin tuommonen venkoelu. Tuo täöspäesen hommoo ou!
- Mitäpähän tuo liennöö, vauan tarvihtooko tässä polliisipartijjoo? Helevetti ei nuita näö tarpeen aekanakkaa, vuan sitte tullaan riäkkeemään ku pahinta roestua jos muutaman ryypyn ottoo.
- Polliisi on kansalaesen turva häjän hetkellä. Kopistelehhan, Rimpeläenen housusi, ennen ku perse ryytyy, Pökiö irvaeli.
- Hyväpä seon suuta soettoo univormu piällä, vuan tulehan sonninpolulla vastaan.Suattoo olla että voemasuhteet onnii toesipäen.
- Mitempähän seon Iso Herra, oliko tuo uhkaos virkavaltaa vastaan? Pitteekö tuo poetsu viijä turvasäelöön.
- Melekeempä sen voesi semmoseksiki tulukita. Katotaan ny kuhan se toenen sankar suahaan satimmeen.
Jyrki vilkaisi poliiseja ja huomasi heidän mielenkiinnon kohdistuvan votkapullon sielun elämään, hän huomasi hetkensä koittaneen. Pienen, vilkasjalkainen mies oli hetkessä heinäladossa. Poliisit juoksi perästä, mutta mies oli hävinnyt.
- Pitteekö sitä riehkee lähtii jälestään, Pökiö sanoi. - Varsinnii kun se uhkael laettomasti.
-
- Paskaako työ humalaesen puhheista. Antakkee tok nuapurin olla jo raohas. Eipään tuo mittee rikosta ou tehnä, Seppo sanoi.
- Jos isäntä ei halluu nostee syytettä, niin antoo olla. Vuan sen rattijuoppouven tiimoelta pittee myöhemmin palata asiaan. Lähetäänhän Pökiö kahtommaan vieläkö luoti vinkuu. Vaen jumaliste, siellähän meijän Maija ajjoo juur pihhaan. Lähetäämpä kahtommaan mikä on tilanne.
---
Jaska katsoi väsymyksestä harmailla silmillään Tikkaa. Vilkaisi vielä Viertoa ja sanoi.
- Onko tosiaan sullekki käönnä? Mie en ennää jaksa, Jaska vaekeroi ja kiväärin piippu laskeusi alas. - Suatana kun kaek männöö, tae on jo männy. Meinasin vettää ihten kiikkuun tuohon kattokoukkuun, vuan alako pelottee, jos ei kestä, niin putovvaa. Ihtesähän siinä loukkovvaa. Vuan onko se elämä muillahi vaekijjaa...?
- Perkele yhtä vitutustahan seon, mutta pittää koettaa oottaa parempija päeviä. Mullahi olj pirun kaonis vaemo ja kaksi sulosta tytärtä. Oltiin kaohijan onnellissii. Vuan viina alako maestummaan, enkä osannu varraotua, niin viina vetäs mukanaan. Ensin män rahat. Sitte män vaemo ja lapset ja ite olin aevan tuuliajoella. Vuan sitte yhen kerran tartun ihtijjäen niskavillosta ja lopetin juomisen. Mänin polliisikouluun ja rupesin immeisiä pelastaan viinapirun vallasta. Nyt elämä maestuu, mutta vaemo ja lapset ei tuu takasi vaekka kuinka toevosi. Vaemo löytäny uuven miehen, papin! Minnen pääse edes lapsia näkemmään kuin puoli tuntija valavotuissa olloissa kuukauvvessa, Tikka valehteli sujuvasti.
-
- Jopa helepotti kun kuuli, että muillakkii on vaekijjaa. Minä luulin että kaekki vaekeuvet on kertyny minun kannettavaksi.
Tikka lähestyi Jaskaa ja tarttui kivääriin:
- Pannaampa se paokkuraota poekkee, neon pirun vuarallissii vehkeitä. Tälläkeinoen... Nytpä sei ou ennee vuaraksi kellee, jos ei vuan käätä lyömäasseena. Tikka sanoi ja tyhjensi aseen lippaan panoksista.
- Kuitennii pistetään nämä valtijon kihilat kätteen ettei ennee tuu mieleen alakaa riehuu. Sie piäsettii semmosseen kamariin jossa suap kokkeilla sitähi keinoo. Ja seinättii kestee potkasta. Niin ja siellä suat nukkuu niin palijo kun nukuttee, Vierto rauhotteli.
- Ei pojilla ou viinoo? Piätä särkee ja vieläki vituttaa. Oesi viina riittäny niin oesin pannu kaeken siluvei. Suatana tätä elämmee.
- Koetahan jo raohottuva. Piäset nukkuun. Huommenna näöttee palijohhii paremmalta. Laskeottaan alas ja männään tuonne valijon kulukuneuvvoon piäset aevan ilimaselle matkalle.
---
-
Kilikki heräsi nokosilta. Vilu meinasi puistella ja ruppi tuntui aivan kankealta. Hän nousi istumaan ja näki Mörön nenän pilkottavan heinistä. Hän tarttui ulokkeeseen ja väänsi. Mörön kuorsaus katkesi ja käsi sipaisi nenää.
- ***** kun ei sua ennee nukkuakkaan. Mikä ny maksoo?
- Lähetään helevetissä, tuolla Turakaesen pihalla on meijän aoto. Koukataan tuolta kierros, niin ei jouvuta tuljlinjalle.
Kilikki vilkaisi kelloa, oli jo melkoisen hämärä.
- Pirulauta, kohtapuoliisa nelijä. Eu tuu helevettii, kun pittee ruatoo huonolla palakalla ylipitkee vuorroo. Näläkäki on nii helevetisti. Vuan lähettään ennen kun tulloo pimijä. Vitut me lähetä kierteen ennää mistää. Ei sillä paokuttelijalla ou silimä niin kirkas että näkis näen hämärässä tihata.
Poliisit lähtivät ylittämään peltoa. Turakaisen ikkunassa näytti Matti ja Martta seuraavan tilannetta. Kilikki nosti kättä ja Matti vastasi. Pihalla Mörö meni Wolkkarin ratin taakse ja pyöräytti dieselin pyörimään.
-
- Mitteepä sitä nyt? Antasikko tuo isäntä kahavit jos mänis norkoelleen? Mörö sanoi.
- Tosijaanni! Turakaesen Matti on vanahastaan tuttu. Mukavapuhheinen ukko. Jätettään aoto lämpijjään.
- Vuan sehän on kiellettyä. Tulloo polliisi ja sakottaa.
- Siinäpä. Valtijon piikkiihän se sehhii ilo männee.
---
- Päevee talloon! Kilikki sanoi. - Lähettiin kerijeemään kahavia. Ollunna rankka päevä, ei ou evväetä mukana.
- Vaen sitä kyllä järijestyy. Martta, pistähän pojille sitä sumppivettä tulleen. Suatana kun suaneet koko päevän ruataa syksysissä olosuhteissa. Mikäpä se lienee tilanne? Ampuva jyskänneet ku talavisovassa. Siellä se minnäen veli venäläestä toppuuttelin, ettei se aevan marssimalla sua muata vallatuksi.
Rankkaa se on poijilla.
-
Me ollaan oltunna tuolla muastotehtävissä. Tehtynnä erillaessii harhaotuksii ja hiottu rynnäkkyä tulipesäkkeeseen. Nyt onnii asemasotavaehe niin uateltiin, että sopiva aeka hörpätä kahavit.
- Vuan sepähän se meillä onnistuu. Pistähän Martta pöytä korijaksi.
- Kyllä me maksetaan. Kilikki sanoi
- Ja paskanmarijat. Seon polliisi immeisijä varten. Pistävät nuppisa vuaralle alttiiksi. Kyllä sillon pittee suaha oekeen pullakahavit.Onko sillä Martalla känttyä?
- Keskity sinä niihin horinoehisi, kyllä minä ossaan kahavit laettaa.
- Ei silti eikä sen vuoksi, vuan uattelin jos hyvinnii on unehtunu.
- Ite et muista eilistä päevee. Aena jottae turisemassa.
- Mitteepä ne poijat? Outtako poekamiehijä, vaen outtako erehtynnä pirttihirmun vaevoksenna ottammaan?
- Eipä tuo oo oekija vielä vastaan suapastellu. Eipä se poekamies akkaa tarvii, Kilikki sanoi.
- Jaa seon tietennii miten sen ottoo. Outtako työ suanneet *****u, sehän iliman *****u on nykyvään rankastava teko.
-
- Heh, semmoseen eijoo vissiinkää kumpikkaa sortunna. Vankasti ollaan *****u touhuissa aherrettu. Toesinnan tuolla Kilikillä männöö ihannii kilikkimiseksi se homma, Mörö naurahti.
- Sepä se onnii tämän elämän tarkotus. Myöhii tuon muorin kansa vehattaan joka ilta, välliin päevälläkkii, vaekka meinovvaahan tuo jo alakoo omat vaekeotesa olla. Vuan niin kauanhan sitä pittee terennellä, ku sokeri suussa sulloo...
- Mittee se tuassii alako rietastelleen. Ei ikäkää viisaotta anna, Martta sanoi.
- Tiijä niistä viisaoksista. Eiköpään tuo viisaos lie ollunna korkeimmillaan ku ens kerran teällä mualimassa riäkäsin.
- Sen ny tietee kyllä iliman maenoksiiki, Martta sanoi ja käski miehiä kahville. - On siinä sullekkii, vaekket kyllä tarviis. Suu tuntuu käövän entisilläe evväellä.
- Kiitosta vauan, pittääpä sitte hörppijä, Matti sanoi ja siirtyi pöydän ääreen samalla vilkasten ikkunasta. - Täötistäkö ne ruahoo tuolta nuapurista nuo polliisit. Eiköön seo Jaska. Heikkoon kuntoonpa on männy kun pittee kummaltahi puolen taluttee... Tae taetaa tuossa Jaskassa olla vielä ytyä jälellä kun meinovvaa reohata ku Heleppo-Heikki.
Muut huoneessa olevat riensivät katsomaan tapahtumaa.
-
- Kyllä seon Jaska niin riski mies että siinä suap olla polliisit terhakkana, että suavat sen pijettyy aesoessa, Matti jatkoi, kun muut vain vaiti katselivat.
- Kylläpä siellä putkassa männöö riehumishalut riskiltähhii. Siellä kestee potkasta lujempaahi, Kilikki sanoi.
Oli jo niin hämärää että Turakaisen pihavalot oli syttyneet ja Tapahtut näki nyvin. Pienoisia lumihiutaleita leijaili alas, maisema oli kuin joulukortti.
Poliisit raahasivat Jaskaa lähemmäs autoa. Alkoi kuulua sisälle Jaskan möyhäntelyt:
- Suatanan paskapäät. Työ valehella mulle... ***** kun höynäytettään tämmösessä paekassa. Jumalauta minä tapan kaikki!
Äkkiä Jaska pyörähti ympäri ja poliiseilla irtosi otteet. Kuin pikajuoksija Jaska kirmaisi takaisin kotipihaansa. Kadoten sen varjoihin. Vierto vetäisi aseensa esiin ja huusi:
- Seis! Tai ammun kohti! Mutta se oli jo myöhäistä, kun miehestä ei näkynyt merkkiäkään.
Kilikki ja Mörö ryntäsivät myös pihalle, mutta poliisit joutuivat tunnustamaan tappionsa. Tikka kirosi ja syytti Viertoa huolimattomuudesta.
-
- Perkele kun tuommonen karju... Se juoppohan lähti käsistä kuin ripulipaska.
- Olihan tuossa Tikanpoikakin pitelemässä. Oesit riekkunu puseron liepeessä. Suatanna kyllä het ollaan vyöryttämässä syytä toesen piälle. Mitä sie ite tejit?
- Minnoon niin keviäkätinen poeka. Tuommoset isot korstot pyyhkässee kuin roskat rintamuksista. Suatana mie voemoo vuataivassa hommassa pärijee, vuan järkee löytyy.
- Joo, teräväpaenenhän seon Tikanpoeka, männöö kuusi koppalakkii kesässä... Eipään tuo taenna olla kenenkää syy. Se olj vuan huonoo tuuria. Olpahan tuolla käsrauvvat ei se suurempija tuhumuuksija pysty tekemmään. Lähtekkää tehhii pojat tuonne Turakaeselle kahaville. Myö siinä melekeen jo alettiin, vuan te alotta isäntee ruahaamaan, niin jäevättii juomatta, Kilikki selitti.
- Miten se lienee tuo teräväpäenen Tikanpoeka, kuontuuko sen nokka kahavikuppiin vae alakaako nokkija tilskuttoo, Mörö pisti väliin.
- Suattoopa se Tikanpoeka lentee tuonne pylyvääseen naputtelleen matoja välpalaksi... Kyllä kae tässon yhet kahavet tienattu. Kerkijjäähän tuota sittä mennä Kumaraesen haokuttavaksi. Mitähän nehhii siellä touhunnee. Uamusta asti vehanneet aevan tyhyjee, Vierto tuumi. - Vuan missapä ne nämä humanterit lienöö palloelleet. Suatanna ou koko päevänä näkynnä. Tikanpoeka jo suoritti paskalammessa uintijjae. Meinovvaa vielähhii tuoksahella.
-
- Jaa, sitäkö se onnii, mie jo säekähin, että jollahi on alakanna pruppunaru valskoomaan. Kovassa hommassan myö on oltunna koko päevä. Oun tutkittu tämän Laakson taustoja. Se onnii ollunna palijo liikkeellä tuolla takametässä. Kaek jälet syynättiin ja yritettiin luuva kokonaes kuvvaa, mikä johti Laakson sortummaan... Mörö löysikkii par er viinaputellii, niin päävyttiin siihen, että viina se on tämännii tappaoksen tavustalla, Kilikki sanoi.
- Joo, myö nostettiin kissa pöyvälle ja tutkittiin perusteellisesti, mitä tuo katti on syönnä, vuan paskalla käyvvessä, tuo Kilikki, pyyhki sillä tutkimuksella persettään, että työntäöteinen päevä tuli siinä samantien leimattua, Mörö sanoi.
- Tulla ny sieltä koko porukka ryysteemään tuota kahavinlitkuu, ettei mäne aevan omasta eistään, Martta oli tullut portaille seuraamaan tilannetta.
- Kiitosta vuan, kyllä kahavi maistuuhi. Sapettoo vaen vietävästi kun se vanki karkasi, Vierto sanoi.
- Tuskinpa se mihinkää katuvaa. Uamusella hakkiitta miehen poes kun selevvijjää. Eikä Jaska ou pahapäenen selevänä, paremminnii semmonen uivelo, että ei sua sannoo suusta, Martta lohdutti.
-
- Tuskimpa tuota ies pimmeessä tavottee. Vuan sepä tuo onnii Kumaraesen piänsärky. Ryystettään nämä kahavit, niin lähettään kahtommaan tilannetta sinne Niemeen, Vierto sanoi.
- Salmepa tuo soettelj. Sanohan tuo olleen sillähhii äksonnii. Mitä se sitte lienneekää? Vuan kuitennii Rimpeläesen Jyrki siellon viinan kera reohannu. Aevankae seoli Sepon kansa meinanna ottoo yhteen, vuan lehemä olj sen tyrmännä, Matti selitti.
- No johan onnii markkinat. Kyllä mualla on mukavvoo. Tiällä sitä aena tapahtuu. Tuolla kaopungissa seon tappelu ylleesä pariskunnan välissii. Niissä ylleesä akka voettoo ja ukko viijään putkoon. Eijoo ikkää ollunna siellä lehemee tae hevosta tappelukaverina. Kumpiihan niistä oes pitännä putkoon viiä?
- Jyrki tietennii. Ei se tajuton mies karkoo ies polliisin kynsistä, Matti nauroi.
- Oljkii äkkiliikkeinen tämä Laakso. En yhtee arvanna varroo, että pyörähtee. Ei se taenna niin päessään ollakkaa, tekkeösi? Vierto ihmetteli.
-
- Syntymähumalassa paremminnii. Pääkköhän seon Jaska ollunna aena. Akkaahi piti ku orijaa. Liekkö peräti lukkoen takana säelyttännä.
- Niin eekae se viisaan immeisen hommoo ou, mitä se siellä navetassaan olj tehnä, Tikka yhtyi keskusteluun.
- Mitteepä hiän oli siellä tehnä. Oliko jättännä äpylit ruokkimatta.
- Eipään nuo ennee evästä kaevanna. Olj piästännä kaekista elävistä ilimat poes. Tae olj siellä yksi elävähhii. Kaohijan iso kollikissa. Suakel kun se panniikissa huökkäsi lasin läpi mäjellen, volahti vuan surkijasti.
- Seo ollunna Iivari. Mie oun ihimetelly ku sei ou käönnä kylässä. Emäntä ku olj vielä Laaksolla niin Iivari kävi joka päevä meiltä herkkuja vornuamassa, Martta kertoi.
- Ettäkö tappanna koko karijan? Ei tuo lie totta. Helekutin hyvä karija, Matti ihmetteli. - Seoli emäntä etevä karijaihiminen. Kuitennii vässyi liiallisen työmiärän kanssa.
- Joo, ruatona olivat ja koera vielä oli sisällä tapettuna, että hulluus siihen isänteen olj iskennä, Tikka sanoi.
-
- Voe surkeuven miäree... Ja niin iso karija. Aevan tässä tippa tulloo silimeen, Martta päivitteli.
- Ja kun sen koerannii. Sehän olj viisas ku immeinen, puhetta vaelle. Ja tottelj kyllä isentee. Tiellähhii kävi Jaskan kansa pihassa, niin kyllä outti nöyrästi koko ajan, vaekkei ollunna riimussakkaa.
- Ruatona se makas pirtin lattijalla. Millon se lie sennii ampunna. Ver olj aenaki jo mustaksi kuivanna, Tikka selitti ja otti vielä pullapalasen.
- Elä ny helekutissa talloo tyhyjäksi syö, Vierto varotteli.
- Anna häntä poijan syyvä, laeha retale. Ei haettaes vaekka oes pyörijämmättii posket, Martta sanoi.
- Taetoo olla läpipasko, syö ku hevonen, eikä sen vöyreemmäksi tule. Mitenhän se Tikka liekkii piässynnä polliisikouluun? Vierto härnäsi.
- Faija olj polliisi, niin sehän männöö jo suvun paenolla, Tikka nauroi.
- Vuan mitteenpä neon poijilla naes assiit. Outtako suanna *****u? Matti kysyi.
- Kyllähän ne muut varmaanni, vuan tuosta Tikanpojastaen mäne takkuuseen, tienneekö tuo mikä semmonen värnäke onkaa? Vierto sanoi.
-
- Kyllä se pittee *****u suaha usijampi kerta viikossa, muuten se alakoo piässä viheltöö.
- Ou sinä siinä viheltelyines. Muuta ossookkaa, Martta sanoi.
- Ohan tuo hyvä jos tämän...
- Vuan nyt meijän pittee lähtee. Isäntäväelle kiitokset tarijoilusta. Toevotaan että se Laaksohhii vielä kiinni napataan, Vierto sanoi kaikkien puolesta.
---
Vierto käänsi auton Niemen pihaan. Piha oli autio ihmisistä.
- Eipään tiällä ou mittee tappelunnujakkoo. Taenneet männä nukkummaan koko porukka. Eikä aenakkaa ou vuaroo ampujasta. Meleko paha ampuu käet seläntakana. Ne kun on hankala ne kokokäjen kihilat ottoo poekkee.
Vierto pysäytti auton Datsunin viereen.
- Ei helevetti. Onko tuo Datsuni pärskeöttäny tuon pomon aoton perrään. Aenaki pikkusen siltä näöttee. Oesi ollu mukavata kahtoo Kumaraesen ilimeitä. On taenna Dasunin äijä suaha korvamakkeeta koko rahan eistä.
-
Silloin navetan ovi aukeni ja Kumarainen tuli ensimmäisenä ulos. Yritteli katsella poliisiauton takaosaan, vaan ei kait saanut silmiinsä kaipaamaansa, koska kysyi:
- Noo, onko tullunna mittee valamista. Joko pyssymies on raotoessa?
- Kah lieneehän tuo raotoessa. Jotta tuntoo sen jos vastaan tulloo. Piäsi vaen punnaotteen ihtesä irti. Karkas ryöttä, vaekka ei ollunna ies karkaospäevä.ollii jykkee ukonruato, vaekkoli änkyräkännissä. Vuan hullulla on hullunvoemat.
- Voe sen tunarit. Joka paekkaan sitä pitäs ite ennättee. Ee oekeen voe pittee totena, että laoma polliisianiin yksi mualaesäijä, ikämies piäsee livohkaan. Hävetä saesitta... Mihinkä päen tuo mennä livahti?
-Eipään tuo suunnitelemistaan jutellu vuan ommaan talloon se palasti. Olj jo niin hämärätä, ettei oekein nähnä mänkö tuppaan vaeko ulukorakennukseen.
- Jumaliste perräänhän sen oesi pitännä männä ja vaohilla.
- Eipä tuota ihtijjään tapattammaan yhen hullun taotta kehtoo. Sittei tiijä mitä oesi pimijässä keksinnä.
- Silläkö on käsrauvolla käet seläntakana?
- Kah, niihän nuo olj, vuan tiijäppä näestä mennä sanomaan mitä keksiit. Suattaap smirkkelillä ajjoo rauvat hajalle. Niillon mualaesisännillä keinot ja kotkotuksettii.
- Perkele! Tässä suur mieslaoma ruatanna koko päevän yhen hullun taotta. Onko tässä ennee mittee järkee? Ja kun kiinni suap, viin irti laskoot. Jumaliste, nyt kyllä suomeksi sanottunna vituttoo...
-
- Oespaan tiällä ollunna rohevija voemmija. Oes piästännä tiukan voeman jylleemään, Kilikki uskasi huomauttaa. - Heleppoo seon lehtereiltä huuvella. Menneepä vuan ite tuonne kenttähommiin. Luoti viuhhuu kahtapuolta. Ei seo niin yksinkertasta kuin joku tuntuu uattelevan.
- Ei se aenakkaa oesi karkuun piässy, jos se oes näessä näppeissä ollunna, Kumarainen sanoi kireästi... vuan jossae pallaa.
- Pistikö se emäntä muurpaan alle tulen kun tuntuu savun hajjuu, Tikka sanoi tähyillen navetan piippua.
- Suattoopa se tulla kauempooki. Ohan tuo jo niin hämärree ettei niä, Vierto sanoi ja nuuski ilmaa. Joo, kyllä se savun hajua on. Vuan mikä se tuolla Luaksolla päen loehuvvaa. Onko se isäntä lähtennä rattorilla liikenteeseen, Kilikki sanoi ja asteli solalle. - Ei saatana. Se hullu on tuikanna navettasa tulleen. Tuljmerenä koko rustinki. Nyt äkkijä hällyytys.
Kumarainen tempaisi kapulan taskusta ja paenoe 112. Saatuaan yhteyden hän selosti tilanteen ja apua luvattiin heti.
- Tuljpa tästä savotta. Uskaltaakohan sinne mennä vieläkään? Äijä kyttejää jossaen nurkanpiässä ja laskoo haolikolla läpi.
-
- Mitä sitä paskoo. Eihän sillä ny kissan silimät ou. Siellähän on melekeen syspimiä...Kilikki nauroi Kumaraisen puheille ja pelolle.
- Voe voe, tuos se onnii nuoren sankarin tyhymänrohkeotta. Leikittään sankaria ja sittä
itketään kun henki männöö. Juopoelle kun pullon henki kuiskaeloo, että jokkaenen immeinen on vihollinen. Nappaa vähintään nyrkillä ja monestihan siinä nyrkissä on puukko tae muu teräase jolla suahaan nuapurin ihon halaki, Kumarainen esitti.
- Vuan eikö kukkaa mäne sammuttaan tuljpalloo? Pökiö sanoi ja liikehti rauhattomana sinne tänne.
- Eiköpä tuo palane omija aekojaanki. Jos kerran isäntä haluvaa polttaa navettasa, niin sua kae sen omasa polttoo, Mörö sanoi.
- Tulloohan siellä palijo palavilihhoo. Koko karija ruatona. Taes vuan jiähä riiputtamatta, Tikka sanoi.
- Ei saatana, nyt se huima on sytyttännä jo assuinrustinkin myös tulleen. Koko kartano pallaa. Siellä männöö aotot ja rattorit. Lähetään ny ies kahtommaan, Vierto sanoi.
- Minkäpä tuolle palijaen käsin voenee, Kumarainen sanoi alistuneena.
- No aenaki enempi kuin tässä Niemen pihalla Vierto sanoi ja hyppäsi Wolkkarin rattiin. Toiset poliisit nousivat myös autoon, niin että vain Pökiö ja Kumarainen jäivät pihalle.
- Mitteepä sitä myö`Pökiö kysyi.
-
- Mänhän tuonne miehiä. Tuumitaan me mille aletaan. Se nuapurin miessii on vielä karkuteillä. Läyvään kattomassa jos on tullunna takasi.
Samalla hetkellä aukesi navetan ovi ja Salmen hätääntyneet kasvot näkyi ovenraossa:
- Missee se pallaa? Navetassa tuntuu savun hajjuu. Seppo käski kahtoo onko se syttynnä mökki palamaan.
- Taetoo olla Luakson pytinkit. Kaekki rakennukset on tulessa. Vissiin isäntä ite pistännä tulen nurkkiin.
- Seko tässä vielä puuttu. Immeiset mennee aevan hulluiksi tuon viinan lotraoksen kansa, Salme sanoi. - Seppo, tuu sinnäe kahtoon, Luakson rakennukset pallaa.
- Vuan sinnehän pittee männä appuun. Mittee se polliisikin vuan tollottee. Hoetele Salme navettahommat loppuun, mie mänen appuun palopaekalle, Seppo sanoi ja sanko kädessä ryntäsi juoksemaan, palavaa Laakson rakennusryhmää kohti, joista jokaisessaliekit leimusivat, luoden kummia valojen ja varjojen leikkejä pimenevään syksyiltaan.
Kumarainenkin hyppäsi Mondeon ratin taakse. Pökiö meni pelkääjän paikalle. Kumarainen starttasi autoa pitkään, mutta se ei edes hörähtänyt. Oli kai mennyt jotain sekaisin törmäyksessä.
-
Silloin Jyrki juoksi navetan ovesta suoraan Datsunin ratin taakse. Kerta laakista dieseli oli tulilla ja Jyrki kierräytti pihalla kuin kunniakierroksen, humalaisen näyttämishalulla.
Pökiö oli hypännyt Mondeon istuimelta takaisin pihalle ja kun huomasi Jyrkin lähtevän niin tarrautui Datsunin perälaitaan. Jättiläisaskelia loikkien Pökiö yritti pysyä auton vauhdissa, mutta viimein vauhti oli liian kova ja Pökiön oli pakko löysätä kouransa peltilaidasta.
Pökiö lensi vauhdilla rähmälleen pihatien sorapintaan. Hän tunsi kovaa kipua käsissä ja polvissa. Lisäksi veren maku suussa kertoi kielen tai huulen jääneen hampaiden väliin.
- Pökiö perkule! Mittee sinä tulleen? Eikö sulle järkvähä sanonna ettei sitä miesvoemin sua aotoo pysähtyyn. Kävikö sulle pahastikkii?
- ***** kuitennii. Joka paekka on paskana ja univormu riekalleina. Ver maestuu suussa ja kusettaa.
- Elä hemmetissä housuun kuse, Kumarainen hätääntyi.
- Vuan ei ota jalat alleen. Suattoo olla polovettii paskana. Suatana kun se juoppo ajo varmaanni yljnoppeotta. Se pittee ruahata putkaan.
-
- Eläpä ny siinä uhua. Kahotaan ensinnäkkii sinun vaorijot ja sitte vasta katellaan syyllisiä. Vuan et sinäkää aevan puhtaeta paperija sua. Sankarrii alot leikkiin? Suat uskoo siinä käöp huonosti.
Pökiö nousi istualleen. Oikoili käsiä ja jalkoja. Kaikki pelasi niin kuin pitikin. Kämmenissä oli aristavia haavoja, mutta luita ei ollut poikki.
- Kyllä sinä aevan käöttökeleponen vielä out, suatassiin sulle vuan jostahhii uus piä. Alahhan nousta niin lähetään marssimman palopaekalle. Montejossa pensat pihalla. Sillä ei homma kuonnu kohilleen.
- Vuan jospa se pyssymies ampuu?
- Mitempä se meijät näkköö pimijässä
Varoen Pökiö nousi seisaalleen. Poimi poliisin koppalakin päähänsä sekä puisteli pahimmat hiekat vaatteistaan.
- Eipään tuossa kuinkaan... Suatto siinä tulla saan metrin uus Suomen ennätys, kun piställin tuossa Dasunin perässä.
- Joo ja se mualiin syöksy olikii komijaa katottavvee. No alahan tulla, ettet eksy.
- Tuunhan mie kun vuan suuri polliisi piällikkö ei hättellä.
---
Paloautoja saapui palopaikalle monesta suunnasta. Hälyvalot vilkkui rauhattomana joka puolella. Tumma syysilta oli kuin ilotulitus, kun navetan liekit nousivat palon kiihtyessä yhä korkeammalle.
-
Kumarainen puuskutti, pienoisen ylipainonsa johdosta, kun poliisit jalkaisin kiirehtivät palopaikalle. Pökiö kävellä lompsi aivan kuin joutessaan, siinä rinnalla.
- Näöttääpä olevannii siinä mallissa että parempi oes kohennella tulta, ku sammuttoo. Tuotahan ei kyllä pelasta ennee mikkää. Misseehän ne meiän miehet lusmuillee?
- Suattanneet puulaottee jo kaapuntiin.
- Ei tottaste näö maijjaa missää. Suatanna kun männään ku lammaslaoma oman piän jäläkeen. Vuan eikö helevetti ou se nuapurin isäntä tuolla reohaamassa. Tämähän se vasta näättee olevannii kumma elävä. Piteeköhän meijän männä se pijättään.
- Mitteepä tuosta turhii huollii ottoo. Eipä silloo ennee viinoo. Olj sillä aotossa täös putelli, vuan minä evakoen sen parempaan talteen. Eipään sitä kallista tavaroo pie hukkaan heittee. Mitteepä se pomo tuumooo jos lauantaena kylypästään ja nosteltas voetonmalijoja. Mitteepä me poekamiehet hötkyillään?
- Sie Pökkiö sitä et oukkaa aena nimesi mukanen. Ihanko seoli isoki leka.
- Olj tok. Eehän se puolikas kahteenmiehee ou ku härnyyksi. Vuan eikö se tuolla ou Tikanpoeka? Jututtelloo jottae mummoo. Mitteehän sillähhii lie mielessä. Mitteepä sinä suuri herra miäreet mulle nöyrälle allaeselle työn kuvvoo.
-
- Kuhan tässä katellaan. Niihän tuo kuumasti loemottee tuo roehu, vaekka monta aotoo yrittee ruutata vettä sekkaan. Käöhhän Pökiö hae tuo Tikanpoeka tuolta turvaan ennenku tuo mummo vie siltä poekuuven, Kumarainen suhahti Pökiön korvaan.
- Tikanpoeka tuu poekkeen. Suurella herralla on sulle asiaa.
- Vuan ku eipä tästä oekeeen malttasi lähtee pomoloehen haakuttavaksi. Vuan lähekkö sinä Kaeno minun henkvartijaksi. Seon tuo meijän pomo niin verenhimonen ja häijy.
- Enpä maha lähtee. Suattoo pijättee ja joutuu leivättömän pöyvän iäreen. Näen tuhti tytär ei ileman rieskoo pärijee.
- Meijän pomolla onnii kyllä olematon pijätyskyky. Että turhampa taotta sie pelekeet.
- Neon polliisit kovvii pamputtaan, siksikkii mie polliisia pelekeen.
- Pakkokae sen mäntävä. Törmäellään jossaki? Anna vaekkä kännynumerosi?
- Suatampa antoo, jos tuut hakkoomaan. Mie asun tuossa toesella puolen tietä olevassa mökissä. Mullon vaen mahottomat vanahemmat. Äetee on lomalla hulluinhuoneelta ja iskä karannu vankilasta. Tappaasit hyökiim toesesa, piäsis perintörahoja tuhuloomaan. Niitonki palijo. Äetee voetti lotossa kaksi milijoonoo. Hullulla on hullun tuuri.
- Tiijä vaekka tulenki! Sullon niin romakat puhheet, niin neon varmasti totta.
- Minnen osova valehella. Äetee sano aena, että valehella ei saa. Köyhännii lapsella pittee olla yksi rikkaos, rehellisyys.
-
Tikka tuli Kumaraisen luokse ja sanoi:
- Mikä tiällä ny mättee? Suakel ku olj niin rehevä hoeto, että siinä sitä oesikkii ollunna Tikanpojalle nakuttamista.
- Eipään tuo mihinkää haehu noen rehevä immeinen. Hukuthan sie poekeparka sen jalakovälliin.
- Eipään tuolla vällii, samanmoesesta sitton tullu tänne riähkässeen elonpolokkuu. Somahan tuo oesi suaha sama toesinpäen.
- Outhan sie niistä ajjoesta pikkusen vöyrtynnä. Suattassii siinä olla välijähhii värkki lujilla jos Tikka sinne piä eillä tunkee, Pökiö arveli.
- Vuan niitä vekkuleita tässä kaepaeltiin. Mihin neon huvenneet Vierto, Mörö ja Kilikki. Eekae ne kaapuntiin? Kumarainen sanoi.
- Ei tiejenkää. Tuonnehan ne män ryystään Turakaeseen kahavija, se isäntä onnii Kilikin vanahoja tuttavvii. Luulivat jottei heitä ou palomieheksi koolutettu.
- Vuan suakel. Mäne sinä Tikka sen kolopuusi luokse. Me lähetäänni Pökijön kansa myös metästään kupposta. Tosijaanni mehän ollaan polliisia, turvataan kansa rosvoela eikä tulelta.
- Joo minä suatannii viivähtee muutaman päevän tyttöessä. Vuan tulukkee hakkeen jos alakee näöttee ettettä iliman pärijee.
- Suattoo olla että lipsahtoo muuvan vuos. Sitte ku aletaan eläkepapereita ettii, niin suatetaan huomata Tikan puuttuvan.
-
tätä on ollut mukavaa lukea vauhtia ja vaaratilanteita :D.
-
- Sepä selevä. Elekeä hukkua kahavikuppiin, Tikka sanoi ja lähti menemään tien yli naapuriin.
Tikka saapui pienoisen talon pihalle ja kopisteli ovveen.
- Kuka suatana siellä keskellä yötä häerihtee immeisten raohoo, kuului sisältä äreä miehen ääni.
- Tiällä on polliisi. Aokivvaako se ovi vaen pitteekö tehä sama ku nuapurissa?
- Kah tokhan se aokasta pittee, ku polliisi, kuului sissittelevä naisen ääni.
- *****vako se yöllä tänne änkee, tuntui mies sanovan naiselle.
- Vuan minnoon ollunna aevan laenkuulijaenen. Eekae minua syytetä tuosta tuljpalosta? Minnen ou käännä edes toesellapuolen tietä viikkokaosiin, mies jatkoi huutelua oven lävitse
- Ei siitä oukkaa kysymys Kaenoo kyselen, teijän tyvärtä.
- Meilläpä ku eijoo mittää tyttäriä. Ei ou ikkää ollukkaa.
- Vastapa oltiinni tuolla nuapurin tuljpalossa. Sellaenen rehevämuotonen tytär. Olj niin silimmäänkäöpä.
- Ettäkö rehevä? Oliko se tuo meijän muori? Sillon tosin levvee peräpiä ja runsaat ryntäät. Mitteepä se polliisi semmosella?
-
- Aakaskeee, niin sittehän tuo nähhään, oljko äetee vae tytär. Minusta sen nuama kyllä näätti silijältä ja nuorelta.
- No, mittee se polliisi tek siellä nuapurissa ku eivät ovija aakasseet? Eipä seo pakko aokasta kaekille reissaajille.
- Mitteepä se polliisikkaa muuta voe kun siirtyy seoraavalle ovelle jos ei sisseen piäse. Vuan eipä tuossa saranat niin mahottomasti kulu vaekka pikkusen ravottee?
Sisäpuolella kuului hiljaista supatusta, sitten kuului taas oven läpi.
- Vuan kun tuolla emännällä on melekosen kevy tuo yöasu, onko se polliisi kuinka älijä naesiin.
- En laesinkaa. Virka-asijoessa sitä tytärtä tavottelen.
- No jos minä sitte aakasen. Mutta vuan tunnistuksen verran. Yökylymä ruapassoo, niin tullee kuolemantaoti.
Sitten kuului avaimenkierätys lukossa ja ovesta kurkisti lihava harmaatukkainen nainen joka hampaattomalla suulla hymyili Tikalle.
- Joo eijoo tämä. Anteeksi kun häiritsin unianne. Hyvvee yötä!
Tikka oli äimänkäkenä. Nainen oli onnistunut huijaamaan täydellisesti. - Vae lottomiljonäärin tytär. Suatto ollannii ite hulluinhuoneelta karannu.
Tikka meinasi jo kääntyä käveleen kohti Turakaiseen, mutta päätti sitten käydä vielä kolmannessa talossa joka oli pienenmatkan päässä.
-
- Teällä on polliisi! Tikka taas huuteli kun koputuksen jälkeen nuorekas naisääni kyseli kuka koputtelee. - Jälestän sellasta ihanata naesta jonka tuolla tuljpalo paekalla tapasin.
- Eepää teällä ou ihannii näkyny! Tämmönen vuan tavallisen levvee läskperse, naisen tuttu iän vastasi.
- Kylläpä minä iänestähhii jo piättelen, että viimmennii satun oekeelle ovelle. On ollunna vanahhaa muorii ja höperröö ukonkaltoo, vuan viimmennii sattu tääsosuma.
- Mittee se polliisi huastoo tääsosumasta? Eipään myö ou vielä kokkeiltu sattuuko ies seuvvulle, nainen nauraa kihersi.
- Aaakasetko sie oven? Vuan pitteekö turvaotuu polliisivaltuuksiin?
- Pitänneekö tuo aakasta, kun polliisin vastustaminenhan onnii rikos. Suattoo joutuu linnaan pölliisin vastustamisesta.
Kaino aukaisi ovea hitaasti ja kuin härnätäkseen Tikkaa. Kohta näkyi naisen naurava naama ja koko nainenkin.
Tikka jäykistyi puhumattomaksi. Nainen pitkä tukka valtoimenaan ja vain kevyt oloasu verhonaan näkyi ovi aukossa.
- No mitä se älijähti siihen kahtommaan. Ekkö ou ennen naesta nähnä?
- Tuota, ounan minä niitä rimpula missii. Vuan en noen ihanan rehevvee. Ihan täs meinovvaa järk seisoo.
- Kuhan ny muukii? Kaino heitti
Se sae Tikan poes kipsistä. Turha kaenostella. Saalis oli varma.
- Vuan missäs siun lottomiljonääri äetees on ja issäes.
-
- Paskat! Olleet jo montussa vuosii. Yksinpä tässä elelen ja riettaeta ajattelen.
Jutut alkaakin mennä niin intiimipuolelle että jätämme Tikan ja Kainon rauhassa kuteutumaan. Ehkä Tikka sattuu tauluun , ehkä ei, mutta se ei ole meidän murhe. Palatkaamme siis Turakaiseen, onko Pökiö ja Kumarainen päässeet kahvin makuun.
Turakaisen kahvipöyvässä oli ilo ylimmillään. Martta keitti lisää kahvia ja Matti hauskutti poliiseja. Olipa Matilla löytynyt terävämpää kermaakin poliisien kahvin höysteeksi.
- Vuan misseepä se liennöö Salme ja Seppo, Martta alkoi kaipailemaan.
- Seppohan se taes männä sinne tuljpalloon sieltä peltojen kautta suoraan. Salme lienee jiännä sinne Niemen navattaan. Missäpä se liennöö Laakson isäntähhii? Kumarainen selosti.
- Voe eikae se Salme raokka ou yksin jiännä outoon navettaan. Omattii lehemät on hoetamata. Tämä alakaa mennä kyllä aevan sekasi tämä homma, Martta julisti.
- Kylläpä nuo aekaset immeiset huolehtiit itestään ja toesistaan. Ei tuonne tarvihte sun änkeötyä.
-
- Sinä sitä et ossoo huolta kantoo mistee. Piä laoloo ja perse on jiässä. Minä aenahi lähen kahtommaan pärijjääkö se tyttö siellä ouvossa navetassa.
- Sen kun mänet. Mitä nuita reissujjaan kaekille kuuluttoo? Kyllä me poijat pärijättään iliman vahtimistahhii.
- Rouva ei sittä mäne suoraan. Tien kaotti pittee kiertee. Se suattoo savukuasut männä henkeen ja suattoo vaekka pökertyy, Kumarainen sanoi.
- Pitteepä muistoo. Se onnii mukavata kun virkavalta huolehtii.
- Vuan nyt me poijat otetaanhi koko persijjeen voemalla. Eijoo hameväkkee suapuvilla. Par putellii on siästynnä jemmaan. Suapiko sillä jalakoja ies tutisemmaan?
- Montahan meitä onnii miestä. Eipään tuosta perskännii taija revetä. Vuan mitäpä tässä. Hölökynkölökyn! Vierto sanoi.
- Pökijö. mitteepä sinä huastot siitä putellista? Kumarainen kysyi.
- Joo oessiihan siellä Montejon etupenkin alla korkkaamaton. Kukapa sen ruahtii lähtä noutamaan? Minilla on niin mavullaan, että ei malta välliin jättee.
- Minä suatan noutoo. Tuo viina ku on viisasten juomoo, niin sei oekeen mulle passoo, hiljainen Mörö sanoi.
-
- Joo sehän tuo passoohi hyvinnii hyvästi. Alahan männä reissuun, vuan älä säre putellii, äläkä eksy joron jälille, jo punakkana hääräävä Kumarainen sanoi.
- Vuan ohan tässä vielä aenetta, Kilikki sanoi.
- Joo eihän se viina lopu juomalla. Aena sitä uutta siunaantuu. Vuan mitempä seon pojat?
Suapko se polliisi *****u?
- Eipä sitä passoo riskeerata. Polliisilla pittee olla pijätyskykkyy. Jos sitä kovin alakoo veivvaamaan naesten kansa, niin käpälälaotaan jootuu.
- Vuan sehän voe olla niinnii. Mulla ei ukkomiehenä ou mittee kiusanpaekoo ees. Vuan tuolla Pökijöllä se mahtoo ollannii tuskanpaekka.Mahtaa tuo ulukomuoto karkottee naeset meleko ettäälle.
- Mittee se Suur Herra hölöpöttee. Kumaraesen rouva onnii antavaesta sorttii. Eiköön seo maeninna?
- Heh, olematon rouva. Ehän seo ku leipäsus. Paenele poekkee jos siltä luulet lohkijavan. Eijoo kielletty suuria uattelemasta.
Silloin rämähti Turakaisen ovi. Seppo syöksyi sisälle. Silmät seisoi päässä ja pää pyöri katellen Turakaisen tuvan joka nurkan.
-
- Missee se Salme on? Se jäe Niemen navettaan kun lähin tuljpalloon. Nyt mänin niin immeistä ei missää. Uattelin jotta seon tänne hyökännä.
- Eipään tiällä ou näkynnä. Raohotuhan ja tuu ottaan ryyppy. Martta sinne läks, varmaanni männeet meijän navettaan, Matti raohotti.
- En tiijä! Eipä tuolla valoja näkynnä. Jos vaekka on männy Jyrkin kanssa kutteotuun?
- Ja höpsistä. Kuka naenen sennii riukulan kaa kutteotuu kun on oekijjaa miestähhii tarijolla. Heitä helekattiin joutavoenti.
- Oeskoon tuo nuin? Pittee lähtee kahtoon navettaan onko se siellä.
- Ota etes ryyppy, niin helepottoo.
- Pittee ottoo. Alako tuolla tuljpalossa suuta kuivaan.
- No, mitempä tuljpalo paekalla? Suako ne mittee pelastettuu. Entäpä Jaska? Onko näkynnä?
- No, ei ou Jaskan assiit rapijasti. Sielä se hulluna riehu kun mänin. Käsrauvvat se ol jotenkii smirkkelillä suannu katkottuu. Sitäpä ei tiennä mittee olj tuohannu. Vae aevanko tahallaan rytkäötti sen kalustorakennuksen tulleen.
-
Siitä hullu vissiinni innosto ja sytytti muuttii rakennukset.
- Voe kamalaaa. Oljko se telonna ihtijjään.
- Vertahan tuolla käsistä tulj ja nuama olj ajetuksissa. Kymmenen miestä piti olla , että suatiin talttummaan. Eikä paekalla ollunna yhtää polliisii. Tiällä pullon ympärillä sittäe enempi, Seppo heitti.
- Eipä tuonne kukkaa hällyyttännä. Se pittee polliisi kuhtuu paekalle, vasta sitte kun rikos on sattunna.
- Mihimpähän ne sen hupelon ruahasivat? eekae ne sitä vappaoteen piästännä?
- Pakkopaijanhan ne sille piälle vetasi. Outtanevakko paekalle ny polliisia. Sepähän eijoo ennee minun huoli. Vuan onko kukkaa nähnä Jyrkii? Ettei se ou napanna Salmee?
- Elä helevetissä hullujas uattele, Matti sanoi. - Minnen uskokkaa että se muista välittee kun sinusta. Mäne vuan sinne navettaan. Siellä se Martan kansa lypsee meiän lehemmii.
- Oesikkoo tuo sittä niin?
- Jyrkihän, se pien poijanretale, näätti hulluna humalassa heiluvan siellä utelijaehen joukossa tuljpalopaekalla, Pökiö tiesi.
- No sittehän tässä ei hättee. Kuatakeehan mullehhii lissee. Kovinhan tuo mukavalle tuntuu.
-
- Tämäpä alakaa loppummaan! Mihin pirkulleeseen se Mörö lie eksynnä? Kyllä se pittee paekkasa se vanaha sanonta: Pane paska asijalle, mene ite perrään, Kumarainen huolehti.
- Eehän viina talosestatalosta piäse loppumaan. Outtaatehan kun minä kiännähän tuolla porstuvassa.
- Sitäkö onnii niinnii lähellä. Taessii eksyy Mörö naesiin, kun ei ala pallaella, Kilikki sanoi.
- Viina ei lopu jos vähenee, Matti palasi ja heilutti pontikkapulloa kädessä.
- Vaen tämähän on pontikkaa. Kiellettyvä aenetta.
- Voe persana! En hoksannukkaa että polliiseille meinovan tarijota. Meinovvaako se Kumarainen toemittoo meikäläesen putkaan?
- Maestellaan ensin. Jos on sikunaa, niin iliman muuta putkaan. Vaen jos on siejettävvee niin käököön armo oekeuvesta.
- Kaajetaan suurimmalle Herralle ensin. Jos kuolloo, niin piäsee pienellä tappiolla. Pistähän kuksa alle, Matti oli vedossa.
-
- Top tykkänään. Ensin vaen vähäsen. Otappa Pökijö ja maesta.
- Esmiespä se männöö eiltäpäen, Pökiö naurahti.
- No, perhana. Korijatkaa ruumis poekkee, jos siäret oekijjaa. Hölökynkölökyn seon menuva nyt, Kumarainen sanoi ja keikautti kuksan pohjille.
- Oliko kun linnunmaetuva? Matti uteli.
- Ihan on tolokkuva aenetta. Pikkusen vinkee jäläkimaku.
- Joo, tietennii, kun on tislattu ihimispaskasta, Matti leikkijä laski.
- Jo minä uattellinnii, kun tuksahti sille itelleen, Kumarainen nauroi. - Hällä vällijä mistä on tehty kahn männöö miähän ku kakilakki. Kerrannnii suap rentoutusta. Siellä kaapuntissa ku ei tohi. Siellä kaeken mualiman muorit vahtaa ja kantelloo suurille herroelle. Ja suuret herrat ne onnii kaohijan vihasija.
- Kylläpä sitä suap pelijätä tata meijännii isuva herraa. Suatanna kun männöö kusettii housuun kun se karijassee. Tietennii selevin päen...
-
- Pökkiö hilijjoo. Sittä vasta suat puhhuu kun sulta kysyttään. Vuan kuajahhan isäntä lissee sitä ihimisjäläkee. Varmaan naesen läp männy ku on niin makossaa.
- Nämäpä toeset polliisit ei vissiin tohi ponuva ottoo? Koura vuan kuksan piällä. Oekijjaa varovaesuuttahan seon. En minäkää ite ota sitä. Tarijuvan vaen *****maesille vieralle.
- Pökijö alahan maestoo ku esmies käsköö. Suatana seon putkareissu jos ei urannii loppu. Minä en kauvvaa kahtele niskottelevvii alammaesii, Kumarainen tolkutti.
- Pökijö pistä silimät kiini ja uattele, että out naesen tavaran iärellä. Hyvältä se maestuu ja tuoksahtoo samalta, Vierto yllytti.
- Eipä tässä muu aota. Pitee ottoo kun esmies käsköö. Ei kae tuo uutta reikee tie?
Pökiö kallisti lasiaan ja imasi pitkänkin ryypyn. Sitten makusteli, että kieli läsähteli. Otti jo eoisenkin ryypyn:
- No, helevetti. Parempatahan tämä on ku valtijon viina. Niin on kirkastakkii ku lähevesj. Ottakkee poijat ku esjmies käsköö. Huomen uamuna se tuas kieltee.
Seppo oli istunut tuolillaan hiljaa. Toisinaan ottaen lasistaan ryyppyjä. Appiukko ei antanut lasin juuri vajeta.
-
Viinassa se on totuus miehestä, Matti aatteli. Seppo oli kai tyystin unohtanut Salmen koska ei sen kummemmin enää hätäillyt. Toinen kierros pontikkaa kelpasi jo hyvin. Matti itse otti säästeliäästi, mutta Kumarainen imi kuin pesusieni.
Mörö oli viipynyt reissullaan ällistyttävän pitkään. Eihän matkaa ollut kuin muutama satametriä.
- Vierto, ookko shinä ottanna? Vhitthuunko se Mörön perkhele mäni? Pitäskö sinun lähtiä sitä ehtimmään? Shaatana khummia allaesija. Männän aena oman piän mukkaan.
- Sepä on Mörö eksynnä pimijässä. Tae tehnä Tikanpojan tavalla.
- Pökkiö hse on varma mies. Mäne shinä kahtommaan mihin ne miehet on kavonneet.
- Kah, suatampa minä lähteekki ku iso herra miäree. Pitteekö ne hyvinnii äkkijä suaha kassaan? Voevathan ne olla meleko ehtimisessä. Ja pimijäähi on ku perijeessä Jouluna. Eehän se palijo innosta. Vuan se tuon suuren herran sana seon meikäläesen laki.
-
- Pökijö se onhii oekija polliisi. Se ossaa pitkällä kielellä nuolla esmiehen persettä, Kilikki sanoi.
- Ka eipään sitä muuton piäse esmiehen suosijjoon, Pökiö naureksi ja lähti ulos.
- Sepä suattohhii unneota tältä vävymieheltä perusteellisesti se hätä morsmaekusta. Suatana mies vuan nyökkii siinä ku Suppusen leski kun äijäsä ehotti namutteluja. Terästy hyvä mies. Sei muuvan litra pontikkoo sua miestä lannistoo. Perkele, suoro kourassa vuan ehtimmään naesta. Minnen taija noen velttuva miestä vävyksi huolijakkaa, Matti vatuloi.
- Appiukko perkele! Pijäppä se sontaluukkus pienemmällä, eli se tukittaan. Tässon semmonen poeke jolle ei *****illa. Jämtti on nii!
- Nono vellukset! Eipään aleta riitoo huastammaan. Otetaan pikku napanterit nii näöttee mualima tassii kokolaella mukavalta. Passooko semmonen ehotus? Kumarainen sovitteli.
- Enpää tuota nielisi tuon appiukon *****illuuj jos ei oesi näen palijo polliisija paekalla. Se pittee kunnijoettoo esvaltoo nöyrästi. Sille, sanoi Seppo ja nosti lasijaan.
Silloin alkoi eteisestä kuulua kolinaa ja sankkaa kiroilua. Ääni oli Mörön ääni:
- Suatana kuka helevetissä on varastanna ovesta rivan. Tulukkee aokommaan, muuten potkasen koko töllin kummoon.
-
- Helevetti seon Mörö! Seon kitanna ihtesä humalaan. Sehän on ollunna aevan vesjpoeka. Mittee sille on käönnä, Kilikki ihmetteli ja meni aukasemaan ovia.
- Perkele! Minä se mahan ollakkii kuningas. Nöyrät palavelijat aokoo ovettii. Oon minä vuan tavallista parempi, Mörö kehuskeli.
- Suatanha Mörhö! Ny esmiehen puhutheluun ja justhiinsa. Misthä kosthaapeli on suanna viinoo ja kuka on antanna luvan ryypätä työaekana, Kumarainen tulistui ja katsoi Möröä tiukalla ilmeellä.
- Kah! Sehän on tiällä tämä pinko-Kumaraenennii ja niin suatanan päessään. Misteepä se lienöö suanna pontikkata. Sehän on laetonta viinoo, Mörö sanoi. - Nii ja eiköön tuo vielä virantoemituksessa ou alakanna viinan kansa läträämmään.
- Suu poekki ku mulhe puhut, Kumarainen äsähti. - Sei kuulukkaa *****karvan vertoo Mörölle millon minä juon ja mitä. Mörö ilimottaotuu piällikön kanslijassa huomenuamulla kello kaheksan.
- Ilimottaotuu joka ilimottaotuu, Mörö sanoi ja ryyppäsi pahoin vajunneesta pullosta pitkän ryypyn.
-
- Mishää se Pökiö liennöö. Suatana pittee kirijata muistiin Mörön ylimielisyys ja *****ilu. Se suattoo käyvännii melekolaella viran piälle, Kumarainen sanoi.
- Itehhän sinä sen passitit pimijään yöhön tuota Mörröö ehtimmään. Suattoo sehhii eksyvä naessiin? Vierto sanoi.
- Tietennii se män naemmaan. Tämä vävykokelas se vuan nuokkuu. Salme puutteessa äöskii ja tämä vuan kuorsoo. Eipä palijo hyvältä näätä! Mittee sinä oekkeen siinä värkkäöt, Matti tönäisi Seppoa. Se oli Sepon tasapainolle liikaa ja mies suistui suoraan päistikkaa lattialle.
- No jo onnii keheno vävyntekele. Se mahtoo tuuli puhaltoo tuollaeset miehet mennessään.
Seppo ei kuullut appi-ukon arvailuita vain kuorsasi, että pirtti tärisi.
Silloin alkoi porstuassa kuulumaan kiroilua ja möykettä. Oven takaa kuului romahdus, niinkuin jokin olisi kaatunut. Tuokion kuluttua kuului vaimeasti:
- Aottakkee helevetissä. Ver loppuu aevan äkkijä.
Vierto joka oli ottanut viinaa vain muutaman ryypyn hyppäsi ylös ja huudahti:
- Tikanpoika perkele. Mitä ihimettä sille lienöö sattunna. Ny kaekki nopijjaan appuun,
Vierto sanoi ja riensi aukasemaan ovea. Kilikki kiirehti horjahtellen perässä.
-
- Mittee suatannoo? Kilikki kiljaisi. - Mies on verissään ku lahattava sika. Voe kuitennii! Kuka tämmösen tek?
- Suakel kun mie uinnii suoraan rysän perälle. Sen *****n äijä olj suuri ku höyrmassiina. Se kun vetasi niin taju olj kankaalla eka luakista. Pihalle oljvat nakanneet. Sitä vaelle että en kyrvähtännä matkalle.
- Antakkee pojalle viinnoo. Pontikka kyllä herättee vaekka kuolleista. Onko se Tikka ottanna tänä iltana yhtee? Kumarainen kysyi. Hänen humala oli säikähdyksen myötä huomattavasti laimentunut.
- Eipään noeta ou ollunna tarijoojii. Ehän mie sinne lähtennä viinoo vonkoomaan, vuan *****u. En suanna kumpaakaa. Saen vaen luuvitosta. Suatanna kun se äijä linttasi nokkaan niin tulj verta ku härijän kurkusta. Vuan eiköön tuo asetu ku on oekijat liäkkeet.
- Joo, *****u mei tiällä voija tarijota. Vuan pontikkoo on ja äkästä onnii. Otahan tuosta alakkuun , että suat syvämmen lyönnit kohilleen, Matti sanoi ja tyrkytti puolillaan olevaa putellia.
-
- Voe suatanna, tätä tämä elämä olj vaella. Tuntoo kun alako elämä palata jäsenniin. Pilihi meinovvaa innostuva vielä vaekka tilanne on melekolaella ohi.
- Tuo se onnii miehen puhetta. Vävy suatanna vaen tuossa kuorsovvaa. Taespa ollannii heikompi mies kun minä luulinkaa. Ei kestännä litrookaa pontikkoo. Tuosta Tikasta minä alannii hommoomaan itelleni vävvyy. Suatanna polliisi omasta takkoo. Eipä tarvihe polliisija kuhtuva jos sattuu pistämmään ranttaliksi, Matti sanoi ja nousi jalolleen. Pyörähti lattijalla muutaman piruetin ja suusta kuului:
- Tilulii, tilulaa, kohta tässä naija saa.
- Vieläkö se Matilla ottannee etteen. Ikkee jo sentään, Kilikki epäili.
- Poeka perkele! Tohikko lähtijä viivalle. Ei kuule ruiki villolle, eikä kunto lopu kesken. Tohikko sinä?
- Antaapa ny olla. Eipä tässä maha olla viivoo tarijolla. Vuan viinoo on. Otahan Matti tässä onnii meleko sopivasti, niin suahaan vaehettaa putellii. Vaen Pökijön perkiisi taes eksyy pimmeöteen. Se Pökijön rehevana ku ei oekein ossoo kulukee muuten ku kirkkaessa valloessa. Kumaraenen! Miäräätkö sinä ehtimmään sitä Pökijjöö?
-
- Voe suatanna, Pökijö onnii sellanen mies että siitä se ei polliisi parane. Se vaekka nuoloo esmiehen perssiinni. Se kyllä tietee palata ku esmies sormijjaan napsaottee, Kumarainen sanoi ja napsautti sormiaan, että koko tupa meni hiljaiseksi.
Juuri silloin aukeni tuvan ovi ja Martta ja Salme, Pökiö vanavedessä tulivat sisälle. Pökiö meni esimiehen luo ja napsautti asennon:
- Herra suuri herra. Tehtävä suoritettu. Autettu naisia lehmienhoidossa ja muutenkin valtakunnassa kaikki hyvin.
- Hyvin tehty poikani. Otahan häppää palkkioksi, Kumarainen sanoi ja ojensi pullon Pökiölle.
Seppo raotteli silmiään, kuullessaan Salmen äänen. Matti meni halaileen Marttaa ja taisipa kopeloidakin:
- Uo siinä vieraehen aekana. Mitä nuo polliisittii uattelloo?
- Etkö sie vieläkkää tiijä mitä mies uattelloo. Semmosta karvasta ja kostijjaa. Suat olla hyvinnii varma. Outko sie suohullaan jos käötässiin namuttelemassa, Matti hoilasi juopuneen rohkeudella.
-
- Olokaa ny immeisiksi. Menkää kutemmaan jos mänettä, vuan tarviiko sitä kaekille kuuluttoo, Salme sanoi äreästi ja meni Seppoa herättelemään.
- Sepä suattoo ollahhii yljpiäsemätön hommeli. Sepä suattoo Sepolla olla vilimi poekki kotvo aekkoo, Vierto selitti.
- Isäkö se juotti Sepon nuin tiijottommaan tillaan. Helekutti kun se juottoo joka kokellaan. Mitä se sillähhii meinottellee.
- Sehän on vanaha tottuus. Mitense mennee? Vino veritas tae jottae: Tottuus viinissä. Se meinovvaa Matti testata millaenen mies seon vävyksi pyrkimässä, Kumarainen oli tietävinään.
- Olokoot vinot tae viärät, niin nyt tämä sankar pittee suaha tolokulleen. Suatana retkottee ku kuolleeksi kiitetty, Salme sanoi.
Pökiö ja Kilikki tarttuvat Seppoa käsistä ja nostivat ylös taluttaen miehen Salmen kamariin. Sinne jäivät Salme ja Seppo. Molemmat poliisit saapuivat kohta takaisin..
Pökiö joka oli lähes selvä katseli virkaveljiään ja puhkesi puhummaan:
-
- Voehan suatana! Virka-aeka ja polliisit ympäripäessään. Kommiaa on kahtuva kun suuri herrahhii on unohtanna täyvvelleen polliisin velevollisuuvet ja siännöt, Pökiö saarnasi.
- Elä lyö lyötyä. Suatana kun olj niin mavullaan. Ei sitte levitellä juttuva tämän luajemmalle. Ei käö kiistmminen, että rikottu on kaekkija siäntöjä. Vuan ny koko porukka pistetään lattijalle pötkölleen. Uamulla sitte selevitellään talonväen kanssa mitä polle on aetoo kuatanna, Kumarainen sanoi ja könysi lattialla kontillaan.
- Elähän sinä suur piällikkö ala nukkuun, ennenkun käöt kusella. Männöö vielä vesvahingon puolelle. Sitte sinä uottii tojella kusessa, Pökiö viisasteli.
Koko poliisilauma poistui pihalle. Tikkakin oli imaisut pettymykseen miehenlailla. Pienoiseen mieheen oli aine vastannut hyvin ja seinästä tukea etsien Tikka meni viimeiseksi ulos.
---
Aamu valkeni pakkasyön jälkeen kylmänkirkkaana. Naapurin rakennukset höyrysivät pakkasilmaan palamiskaasuja, liekkejä ei enää näkynyt. Muutama mies kierteli raunioiden vaiheilla vartiossa. Oletettavasti pahin oli voitettu koska paloautot olivat poistuneet paikalta.
Turakaisen Matti tuli tupaan kamaristaan. Tukka sotkuisena ja silmät sikkaraisena hän katseli lattialla kuorssvia poliiseja.
-
Pökiö, joka oli pysytellyt melkein tyystin erillään tippahommista nousi myös istualleen. Katseli virkaveljiään ja pudisteli päätään.
- Voe kuitennii. Lieneeköhän kukkaa ollunna polliisia vaella? Näöttee että tämä porukka on eksynnä lavijalle tielle.
- Sepä onnii kommiaa porskutella levijää tietä. Ei lipsaha ojjaan vaekka pikkasen horijahtaa. Kun on reilu meininki ja holija luonne, niin jopa seon heleppuva tuo elämäsä ellee. Vuan lieneekö tuota jiänny ollenkaa aenetta. Niihän tuo tuntuu suuta kuivaavan, Matti sanoi ja tallusteli pöydän ääreen. - Elä se mitä sano. Teällähän onnii komijahhii lasillinen. Ottooko se polliisi?
- Eiköpä nuo polliisin ottelut ou oteltu. Pitteehän tähän jotahhii järijestystä suaha. Pimmeehän tuo on ulukona vielä. Vuan saeskoon tuota talosta ostoo vielä kahavvii. Maksoo rytkäötettään sitte kerta ryssäöksellä. Valtijon piikkiinhän tuo männöö, vuan pitteehän niihen muihennii osallistuu muan turvallisuuven takkuuseen. Kuhhii kykysä mukkoo.
-
- Johan tok, turraotettaan kahavvii. Eipään se muuten lähe kone käöntiin. Vuan nurkan takana pittee ensin, Matti sanoi ja nakkasi lasista aineet suihinsa.
Kumarainenkin nosti päätään tuskaisin ilmein.
- Mikä lienöö mua ja millä tiällä maksettaan. Mitteepä sitä eilen liennöö sattunna ja missä se Pökiö on?
- Kah, tässähan minä herra suuriherra. Mitteepä tuo lienöö elämä vaella. Nuinhan siinä aena käöp ku ei ossoo viinoo käättee. Minulla ei oo tuskanpaekkoo ja entinen muistihhii on kirkas ja vijaton kuin vauvan pylly.
- Voe suakel! Miksi minä oun tuassii sortunna. Sentauttako minä oun Pökijö sinulle sanonna, että pijät jonniinmoesta kontrollii.
- Tuassiiko ne laalut onnii katumuksenpallaatija. Eilen illalla hoellattiin vallankummousta. Tämmösen halavan polliisin neuvot jäekii kaekilta notteeraamatta. Talon isäntä tietennii tiesi hyvinnii rajasa. Vuan pahulaenen ilikeösillään juotti polliisit hutikkaan. Mitteehän tuolla lienee ollunna mielessä. Vävysähhii uupu tuohon lattijalle. Taes äkki poijalla panna. Muutapa ei taenna pystyä panemmaan koko yönä, Pökiö selitti.
-
- Eipä taenna olla kovin hyvä viinapiä vävynkokelaalla. Kovin helepostihan tuo tuohon kyrvähti, Viertokin yhtyi keskusteluun. - Entäs tämä meijän Tikanpoeka. Sehän suattoo olla vielähhii kanttuvei?
- On suakeli mulla kommijaa sakkija allaisina. Mitenpä lienöö vartioentitehtävä tullunna hoijettuu. Suakel tuota Tikkaahi. Eijoo miestä palijo, vuan siltihhii se ehtii tekkeen vahinkuva kahennii iestä, Kumarainen mutisi.
- Täyvelleen muussa mualimassa se Tikanpoeka on ja eipä taija kestee kehua tuon Mörönkää piä. Raetis mies ja sammahti ku saonalyhty ku muutaman ryypyn sae, Kilikki sanoi.
- Vuan kaekkein kommeinta katottavvee se oli suurenherran toelaelut. Oessii ollunna vitejokamera mukana, niin siinä sitä oesikkii ollunna aeneistuva, vaekka koko illan elokuvvaan, Pökiö härnäsi.
-
- Pökijö hilijjoo. Eipä mennä yksityiskohtiin. Ny joka mies terhakoetuu ja heittee turhat höpinät poekkee. Tokihan kusella häätyy käyvvä. Missähän se isäntä? Uamukahavet pittee suaha, jotta suahaan homma pyöriin. Käyvvään vilikasemassa palopaekalla onko siellä mittee tehtävvee.
- Huomenta vuan kaekki. Johan tiällä virkavalta alakaa nostee karvapiätä pystöön. Mikäpähän tuo lienee olotila? Matti tuli sisälle ja kyseli aamun tilannetta.
- Eipähän tässä maha olla kehun varroo. Vuan sen verran pittee vielä vaevata talonväkkee että kahavit juotassiin. Pistetään sitte isoraha maksammaan. Evustuskulluihin rytkästään. Passooko sellanen pelj? Kumarainen kyseli.
- Voe tokkiisa! Kahavit ketettään ja äkäset. Se piä selevtyy ja kankkunen kaekkovvaa poes tieltään. Vuan mun pittee tuo nuorparj herättee navatalle. Jospa se vävyhii on piässynnä pahimmasta.
- Seppo ottihi kuin miehet, Vierto sanoi.
- Joopase joo, ottihan se, vuan kestikö ku miehet? Suatana olj niin pehemmiiijää poekoo.
- Kyllä se siinä luonto kasvovvaa, appiukon koulussa. Aenahhii on jämerä opettaja. Sei isännällä palijo jalaka horijahtanu. Mitä ny pikkusen pani laolammaan. Vuan eiköpä tuo se liene tarkotussii? Vierto sanoi.
-
Kukin omaa lviinan kestävyyttä kehuskellen poliisit odotteli kahvin joutumista. Seppo oli korvat luimussa sännännyt navettaan Salmen kintereillä. Appiukon tekele vielä manasi lisää vauhtia huutelemalla perään:
- Mittee se vävyhi vötkistellöö. Suatanna lieneekö pystynnä ies suorotouhuihin. Ei pirhana, kyllä pittee mallin muuttuva jos hiäkelloja soetellaan.
Siihen saapui Marttakin ja alkoi torua Mattia:
- Joko tuassii piti alakoo Seppoo nakertelleen. Seppo on niin kunnon nuorimies, että pyssyy viinastahhii erossa. Sen ryökälleet, väkisin juotitta.
-Eipään sitä sua virkakuntoo vastustoo. Se suattoo ollahhii putkan paekka jos alakaa terennellä vastahankaan. Vaen mitä se sannoo tämä komisaari?
- Riippuu asijan huaroesta. Polliisi on kansan palavelija niin seon tappaos kerrallaan. Vuan jos alakoo kovinnii rimpuilla niin pampulla semmosta nykästään, Kumarainen todisti.
- Ettei kuitenkaa naesenhuaroesta?
- Joko taas! Martta kirahti.
Matti alkoi kaadella kuppeihin täyttöä kun Jyrki puulasi sisään. Silmät paurottivat kuin sarkanapit ja suu haokko henkiä kuin kala kuivalla maalla.
-
- Perkkele pojat...
- Mikäpä se ny Jyrkii riivovvaa? Ookko sinä hukanna putellin, vae antoko äetee rotakalla perseelle, Matti kyseli.
- Eekä ku... Jaska saatana...?
- Eekös se Jaska ou putkassa?
- Mitästä paskoo. Polliisit on vankasti istunna tämän pöyvvän tienoolla. Muut ei pysty vangitteen, Kumarainen valisti ammattilaisen ottein.
- Ei kun meijän pihalla...! Koevussa! Jaska olj tehnä kiikun, Jyrki alkoi jo rauhottua.
- Kiikkumaanko se olj alakanna. Siinäpä se piä selevennee, Pökiö naureksi.
- Sepä oljkii yksnarunen ja suappaat heilu ilimassa. Perkelleen Jaska. Poristiin kauvvon ja pätettiin alakaa miehiksi, Eekä ies maestella viinoo. Vaen mitä sitä hevosenpaskoo! Se vuan olj uamulla kavonna ja näin lasista kun Jaskan suappaat heilu pihavalon loesteessa...
- No eipään se ennee häeriköe. Ryypitään nämä kahavit ja lähetään sitte kahtommaan josko se hauvvankaevaja saesi tienestii. Eipään tässä oukkaa vielä ruummiita tullunna ku elukoesta. Vuan passaapa se outtee jos se alakasi siitä siunattavvoo siunaantummaan, Kumarainen sanoi ja otti lisää pullaa.
-
- Elähän Jyrki hättääsi tukehu. Tuuhha kahaville. Mitteenpä se muuten on nuapurilla männy? Outko suanna naesta. Sanovat sinun käövän siellä tientakana pussit tyhyjäämässä. Liekköpä siinä perree? Minnoon sanonna että mahtaa Jyrki olla äeteen jäliltä, Matti jutteli.
- Ihan tojellahhii. Ny pittee polliisin lähtijä justiin ottaan se Jaska sieltä hirrestä.
- Mikäpä hätä tuolla liennöö? Pyssyypähän poekkee pahantevosta, Kilikki sanoi.
- Kahavit juuvaan, ennen ei lähetä, Kumarainen toisti ja otti lisää nisua.
- Tosijaanni Jyrki! Tulehan nuapuri kahaville. Harvemmin sitä suahaan valtijon piikkiin kahavitella. Rumahan seon lasku kun Kumaraiselle kirijotan, vuan eipään se ite ou maksajan paekalla.
Jyrkikin otti kupin ja seisaallaan hori kupillisen ja oli jo menossa ovella. Poliisitkin nousivat yksi toisensa jälkeen ja kohta oli Turakaisen pirtti tyhjä.
---
Poliisivolkkari vyöryi Rimpiläisen pihalle. Pihanperällä valopiirin laitamilla oli suuri koivu. Sitä kohti Vierto ajoi. Auton valot näytti siinä jonkin nukentapaisen jalkoihin sidotut saappaat. Vierto räjänti nauramaan kun ensimmäiseksi tajusi jekun.
-
- Sepähän mahtoo ollahhii huumormiehii se Jaska. Tuossei henki pakene vaekka kiikkuu pitemmännii ajan.
- No voehan jumaliste kuitennii, Kumarainen ähkäisi. - Vuan mihin tuo liennöö ite männä mulijahtanna?
- Eipähän tuolla liene mittee hättee, kun malttoo pelleillä. Sepä suattoo pittee polliisia pilikkanaan, Vierto sanoi.
- Vuan siinäpä se erehtyyhi pahimmannii kerran. Suakel seon polliisi semmonen valtijomahti, ettei sitä parane alakaa pilikkamaan. Kaekki miehet vuan muastoon ehtimmään kavonnutta. Perkele elävänä tae kuolleena. Alakaako ne isännät hevostellleen, Kumarainen kiihtyi ja hyppäsi autosta pihalle.
- Sepä mahtoo olla vielä näen pimijässä mahoton tehtävä. Ouvvot paekat niin katuvaa ehtijätki, Vierto varoitti.
- Missä se Tikanpoeka piileksii? Nyt tarvitaan alan miehii. Mänet nuo kaekki nuapurmökit kaekki läp. Se mahtoo Laakso piileksii jonnii vanahanpiijan huaroen välissä.
- Vuan sepä soppiiki. Kukapa se mahtoo kaveriksi?
-
- Mänköön tuo Kilikki. Naeset ei tee väkinäesijä Tikalle. Ja muistakaa, työ outta töessä, eikä millää seksilomalla. Tuliko se seleväksi, Kumarainen varmisti.
- Selevähän tämä jos mikä. Naesiin ei sua koskee muut kun Kilikki, jos joku on niin ihteesä suuttunu, että Kilikkihi kelepaa.
- No siihenhän tuon suattoo antoo luvannii. Sitä luppoo vuan eu tarvihe vissii koskaa lunastoo.
---
Turakaisen navetassa oli leikitty mykkäkoulua. Salme nakkeli niskojaan ja Seppo oli arkana ku jäneksenpoeka syksyllä. Viimein Salme aukaisi suunsa:
- Minkä ihimeen tautta sinun piti alakoo ryyppeemään. Minnen juoppua äijää halluua, pane se mieleesi. Isä-Matti on sitä herkkuva antanna jiämäänni asti. Senhän minähii käsitin ku tuljpalloon lähit. Semmosesta ei sua kieltäötyy ku on nuapurissa hätä. Vaen kun kelevoton mänittii ryyppeemään...
-
- Sepä Matti alako pilikkoomaaan, etten tohi ottoo. Pienempi häppiihän seos ollunna jos oes jättännä ottamatta.
- Sinu ei pije alakaa hyppäämään Matin toelaosten jäläkeen. Miehen pittee ite piättee mitä millonnii tekköö. Onko ny hyvä olla ku piä on kippee ja työkää ei huvita? Mäne hakkeen lavosta heinii lehemille, piästään viimennii lypsylle.
- Suattoohan nuita hakkee. Kavuttoohan tuo se illallinen, vuan tehty mikä tehty. Taetaa minun kohalla jiähä viinan kansa läträös tähän.
- Seon hyvä piätös. Unohettaan koko illallinen juttu.
Seppo meni latoon ja napsautti valon palamaan. Heinäpaaleja kurkottaissa hän näki kun kumisaappaankärki pisti esiin heinistä.
- Mittee helevettiä...?
- Elä metakoe, oo hissukseen. Vieläkö ne kytät parveiloo pihassa?
- Jaska saatana. Mittee ihimettä sinä tiällä? Vielähän nuo näätti kahavittelevan Matti niitä höösövvää.
-
- Tulin uamuyöllä tänne. Jyrkin kansa porinoijessa piätin pistee polliiseihin liikettä. Panin olokinuken roekkummaan Jyrkin pihapuuhun. Vanahat suappaat pistin nuken jalakoehin.Mitteehän tuo liennöö Rimpiläenen uatellu kun näk suappaat roekkumassa koevussa.
- Jo sinnoot hulluksi tullunna. Eihän polliisin kansa saa pelleillä. Polliisi vettää aena pitemmän korren. Jurkihän olj aeva hulluna. Sepä tuo tulj sannoon polliisille.
- Suphan se koettoo. Tässon poeka joka on pistännä elämän uuvempaan kurssiin. Sepä mahtoo Sepolla olla vielä vaekija eissä? Eihän naesen kansa parijää susikkaa. Mikä helekutti se sinukkii riivasi ku alot akkoo hankkimmaan?
- Kah, eipä tuota vielä ou kirkossa kuulutettu.
- Riivattuunko se jäe norkolemmaan. Eikae se halavattu nukkummaan ruvennu, kuulu navetasta Salmen ääni.
Seppo vipelsi etäämmälle paalien taakse piiloon, sanoa suhautti vain:
- Sitte ei sannaakaa polliisille. Ei ne arvoo tiältä tulla ehtiin.
-
Seppo raahasi pari paalia navettaan oli tuskaisan näköinen:
- Suakel ku on niin tympiä tunne mahassa, että meinäs yrijö tulla tuolla lavossa. Kyllä siihen hetki heijahtoo, ennen kun viinaputellii kallistan.
- Ei se haettoo jos joskus ku vappaalle vetästään yhessä, vuan kun työaekana ja navettatyöt tekemättä. Kimmastuu sitä jo vähemmästäe.
- Alakoohan tuo jo helepottoo. Ruvetaan lypsään yhessä nii jouvutaan sinne Niemeen.
Vähitellen sovut palasi ennalleen ja Salmen kieli lauloi kuin kesäsellä pääskyllä.
Navettahommat oli tehty ja Seppo lähti starttaamaan autoa lähtökuntoon. Mutta yllätys oli suuri kun auton takarengas oli tyhjä. Tarkemmin katsottuna puukko oli pistetty kupeesta sisään:
- Jaska perkele! Tämän vielä maksat, Seppo sähisi ja lähti takaisin navettaan.
- No, eikö sitä mennäkkää. Vuan uattelitko tiällä lypsee toesennii kerran, Salme nauroi.
-
Jahas..
Täällä Jööti lätsähtää Agropönttöön päivittäin.
Kaikissa sateenkaaren väreissä. >:(
-
- Eekä ku seoli alakanna tankki vuotammaan, vae lieneeko joku vohkinu pensatankin tyhyjilleen. Pittee mennä sinu aotolla.
- Kah ohan tuo joutavana. Pensooki siellä lienöö.
- Vuan minun pittee käyvvä paskalla. Suattoo jööti tipahtoo kaekissa satteenkaarenvärreissä, sanoi Seppo ja kynsi persettään.
- Mittee sinä tuollalaella. Hyi olokoon, Salme sanoi kun Seppo haisteli sormiaan.
- Nuuhkin vuan sitä että mahtaako tulla jöötiä vaeko peräti ripukia ruutaa, Seppo sanoi ja nuolaisi etusormea.
- Mäne ny ihimeessä jo sinne ruikulle, että suahaan ennen iltanavettoo hoommat hoijettuu. Alakaa siinä värkkäötyä.
- Sepä on meikäläesen pakko käyvvä riuvvulla, ku eijoo pijätyskykkyy niin kuin polliiseilla, Seppo ilvehti.
-
Onko kopra Kiiltomadon nimimerkki "kirjoittaja"?
http://www.kiiltomato.net/keskustelu/viewtopic.php?t=2316
Säälitävää.
Vanhojen ihmisten kustantamo meni konkkaan.
Jööti ei lyönyt edes pettuleiville. ;D
Miten paljon kopralta paloi rahaa pilotissa? ::) ??? :P
-
Sarvi on pölijä! Enkai julkisesti itkisi tappiotani. Kun kaiken lisäksi minulle ei ole tappioita tullut. Tarpeeksi laatutekstiä kun äkistää, niin raha virtaa. Syksyllä taasen uusi. Sure sää vain Hankkijan ja MTK mukana häipyneitä rahojasi.
Nimim: kirjoittajaa en tiedä kuka on. Olisiko Sarvi?
-
.... Kun kaiken lisäksi minulle ei ole tappioita tullut. Tarpeeksi laatutekstiä kun äkistää, niin raha virtaa. i.
Ostit tietysti sikana niitä omia läpysköjäsi varastoon ja kauppaat ne mummoille. :-\
Pakastettu kuolema näemmä oli pilotille se KUOLIN ISKU ;D ;D ;D ;D
http://www.pilotkustannus.fi/sivu/kirjat
-
Joo-o! Se on kuule kauppa kun kannattaa. Halavalla saa ja kalliilla myö, tulosta tulee. Mitäs me PILOTISTA? Onhan näitä kirjapainoja. Hienosti muuten menee. Sarvi ota ryyppy!
-
- Joko ne polliisit muuten ovat männeet? Piästäs mehhii välillä kahavit hörppimään.
- Vielähän tuo aoto näkkyy olevan kartanolla. Keitellään sitte Niemessä kahavit, eijoo kukkaa häerihtemässä.
- Vuan jospa se Jaska pyyhältee pyssyn kansa tervehtiin.
- Ei tule, annan siitä takkuuut.
- Mikkee helevetin takkuumies se sinä mahat olla?
- Oumpahan vuan.
- Olitkohan illallahhii? Ja yöllä? Suatanna kun pit hoetoo ku pikku penskoo.
- Mitteepä alot pellaotua. Suatana, se pittee olla oma vappaos...
- No, ei kehata muistella menneitä, kuhan pijät muistissa, että sooloelu on sinun kohalla tuakse jiänyttä elämee, jos meinoot minun kansa kamppeet pistee yhteen.
- Mitteepä tuostakaa vatuloe. Aekapa sen näöttee tulleeko meijän touhusta mittee. Tuo Matin perkele pilovaa hyvät senssit.
-
- Se oekija mies ei anna muihen vaekuttee tekemissiisä. Vuan ny lähetään, että hippulat vinkassoo.
- Missähän tällä lienöö semmonen hippula?
- Höh, etkö tuota ou vielä hoksanna.
---
Kilikki ja Tikka lähtivät tien toisellapuolen tönöttävien mökkien asukkaita haastattelemaan. Eihän sitä tiedä jos Jaska on päässyt jonkun lesken suojiin. Tikalla palasi mieleen edellinen yö ja kokemansa.
- Kuule Kilikki, sie suatkii hoetoo tuon juttupuolen, mie suaton töpeksii eilen. Jospa eivät muista. Tässä mökissä kuitennii assuu kamalan ruma akka, eikä se ukkokaa ou lastenkatottava.
- Ka, suatampa mie jottae, vuan sinun pittee olla sitte jämeränä ettet ala naesille lemmestä huastommaan.
-
- Minä oonnnii hilijanen poeka, varsinnii jos sattuu se gorilla tulemaan vastaan, siinä suattoo Kilikillähhii alakaa paekat tutisseen.
- Suaphaa tuota koettoo. Sepä polliisi onnii melekeen suojaverkossa. Se piäsee pitkee kakkua syömeen jos polliisia meinovvaa hakata, Kilikki sanoi ja kolkutti ensimmäisen mökin ovelle.
- Sen vietävveekö työ jatkuvasti ramppaatta meijän oventakana? Suatana kun muori tulj ripulille ja kuset män varkaen kun näk kahen polliisin oven tuakse tulevan.
- Anteeksi vuan, mutta tämäpä seon meijän työtä! Sitä kysellään mahtaako se Laakson Jaakko ollunna tiällä päen. Seon uamutunteina karanna ja on tiellä tietämättömällä.
- Ei myö olla nähty- vielä sängyssä oltiin, muori huusi takaa. - Mänkää tuonne nuapurriin, sieltä se Jaska hak märkee ja mukavata ennen hulluksi tulloosakki.
- Kaenonko tykönä? Tikka ei malttanut pitää suutaan kiinni.
- No sen hyvän! Kah , eikö seo sama polliisi kun meinas väkisellä yöllä mutkeltoo minun huaraen välliin, muori nauro ja tuli lähemmäksi.
-
- Taesimpa tuota käyvvä kolokuttamassa. Vuan vesperähän tuo taessii tulla. Oesi isäntä taenna pistee kampossiin.
- Ja paskat, tuon taotta suap olla vaekka jatkuvasti vieras uros mun jalakovälissä. Ei se ennee muista mitä siellä mahtoo olla.
- Sitä värnäkettä ei selevinpäen kaepoo, vuan kun saa ponupullon niin suattoo se tulla mieleen.
- Äijähän meinovaa puhua kuin paraskii häntyri. Kyvenny ennää sattaan vuoteen, muori kirahti.
- Harvatpa tuntuupi välit olevan. Vuan eikö Luaksoo ou tosijaan näkynnä?
- Terve uskoo kerralla, mittee tuossa vatuloe turhaa. Mänkee sen levijäperseisen Kaenon luo niin suatta itehhii helepotusta. Siellä kyllä lohkivvaa. Kaekenmualiman mieliharmii sitä selevällä leivällä elätettään, muori julisti.
-
- Mänkee vuan uuvestaan kötälleen. Myö jatkettaan seoraavan oven tuakse, Kilikki sanoi ja veti kättä lippaan.
- Tarvihtooko sitä Luakson Jaskoo pelätä, onko se tullunna kuinka hulluksi, eukko varmisteli.
- Kylläpä se kannattoo pittee lukko reikelissä. Eihän tuota ikkää mahtane tietee mitä huiman piähän päläkähtee.
- Miksei se polliisi ota semmosija ryökäleitä kiini ja pistä kaltereihen tuakse? *****n perässä vuan hypätään.
- Sitä Jaskoopa tässä etitäänni. Ee se ite maha tulla eholle?
- Hyppäspä tuo tämä toenen polliisi eile illalla *****n perässä. Nii oli kiimossaan, että minuttii vanahan muorin meinasi raeskata.
- Joo, seon tuo tikanpoeka erikoestunna kaekkiin nuaraspuollissiin. Se koenaa kaekki kaksijalakaset, tikapuista lähtiin.
- Tämähän se mahoton epelj mahtoo olla. Passoo ovveesa ravottaa ennää polliisillekkaa. Mihin se tämä mualima mahtoo olla mänössä, muori päivitteli.
-
- Tuasiisakko sinä alot niitä mualimanlopun juttujasi suarnaamaan. Mäne siitä sänkyyn ja ala kuorsoomaan. Polliiseille sua kaekkija lakrattoo, ukko kirahti ja läpsäötti kämmenellä muoria kankulle.
---
- Kullähän sitä Luakson veijarrii ei tavota ikkee. Suatana neon nämä mualaeset niin porukoessa, että ne piilottelloo vaekka vuoskaosii kaverriijaan, Tikka sanoi.
- Enpä mie semmostakkaa ala uskommaan. Nämähä on nii katteellissii toesilleen, että vaekka keksivät jutun suahakseen nuapurin käpälälaotaan.
- En tiijä miten lienöö, vuan jotennii kumminki.
- Joo, jos seon erlaella nii seijookkaa toesellalaella, Kilikki sanoi syvämietteisesti.
Kilikki jyskytti seuraavan tönön ovea. Meni kotvan aikaa kun sitten kuului naisen ääni:
- Kuka suatana siellä jyskeijjää keskella yötä. Suatana paenu sieltä helevettiin, että suap kunno immeine raohassa nukkuu.
-
- Eipähän tuo maha olla ennee yö. Kellohhii rapelehtii ylj kaheksaa. Seon hyvinnii aeka nousta tällennii päevälle.
- Suatana, vasta justaasa kötälleen pistin. Kukapa se on joka siellä meinovvaa tönön kaatoo?
- Kah, polliisihan tiällä. Aokastahan ovvii niin piästään asijjaan.
- Vitut minä aokase. Polliisit heti raeskovvaa, sittä mänevät äetmuorisa helemaan itkemmään ku Kaeno on ollunna ilikijä. Mahtaako siellä olla se pikkunen polliisinretale?
- Kah, vöyreitä polliiseja ollaan. Avvaahan ovi!
- Vuan ku mulla ei oo mittee piällä. Saeskoon sen yhen polliisin piälle?
- Katotaan sitte. Ensin meijän pittee nähä onko siellä ennestään piällysmiestä.
Lukko alkoi rapsehtimmaan. Kohta ovi avautui ja ilkialaston nainen seisoi rehevänä oviaukossa.
-
Kilikki nielaisi kurkkuun noussen palan ja katsoi silmää räpäyttämättä edessään näkyviä maailman suurimpia tissejä. Tikan katse hakeutui alakertaan, eikä Tikallakaan ollut valittamista.
- Mitteepä se siinä töllätä. Ettäkö työ ou ennen *****u nähnä? Ohan tuo jo aekaki. Tuuttako työ sisseen, vuan paleltuvakko tässä pittee?
Poliisit eivät saa sanaa suustaan. Vaitonaisena he sivuuttavat Kainon likietäisyydeltä. Kaino tunnistaa Tikan.
- No suakel! Ohan se sentään tämä poijanrepale liikenteessä. Olj eilen niitä ympäristöhaettoja niin et piässy panemaan. Vuan nyt voetassiin harkita!
- Eipään tuo ennee huvita. Näättee olevannii konneisto jo välijänlaenen, Tikka tohti sanoa.
- Katohan poekoo! Kyllä sulle väliä näötän. Suakel tuommosen riäpälleen survon sinne kokonaan, Kaino suutahti.
-
- Kah suaphan sitä yrittee, vuan seon minä joka miäreen mihinkä kaluni piställän!
- Poekaha puhhuu ku iliman alaleokoo. Minkäpä sinä sille mahat kun mihä nappaan sun kikulin kouraan. Siinä on ja pyssyy, Kaino uhitteli.
Kilikki oli seurannut sananvaihtoa sivusta. Hän alkoi selvitä tissien tuomasta seisokista. Ryviskellen tomerasti sanoo:
- Eipään sitä maha virka-aekana passata alakoo namuttelemaan. Seon Tikalla muutennii jo putkoo tiijossa. Mikäli minä oekein luvin Kumaraesen katannon...! Niin mehän ollaan semmosella asijalla että etitään tuota nuapurin miestä. Sillä mahtaa olla jonniillaenen mielehäerijö tae mikähäntä lie...Aenakkii se meleko hulluna on kun tappo elukkasa ja poltti talosa. Että onko se Kaeno-neiti mahtanna Jaskoo nähä?
-
- Voe tok montahhii kertoo. Melekkeen joka yö mutjelti mun sänkyyn, kun sillä oma akka ei antanna. Sittehän se akka lähtiki lätkimmään. Siitäkö se Jaska lienöö torraotunna kun ei sille oo ennee *****kkaa kelevanna.
- Sitääpä mie tarkotinnii, että onko näkynnä viimeyönä? Kilikki tivasi.
- Jo aevan rehellinen oun nii kävhän se siinä uamuyöstä. Tahto sitä turvapaekkoo, vuan minä sannoen, ettei se tiällä ou polliisilta turvassa, että seon varmaa jotta tiältä tulevat kattelleen. Sannoen Jaskalle, että männöö vaekka Rimpiläesen Jykän luo, vuan sano sieltä juur lähtenneen. Yöhön se sitte hävis. Sääli kun sillä män assiit nii kehenolle mallille.
- Kehenosti on! Ja eiköön tuolla liene ihtesä kiikkuunlaetto mielessä, kun olj jo Rimpiläesen pihassa värkkäötyny nukenhirttäjjäesii, Mittee se
-
sehhii liennöö. Vuan pistä Kaeno jotahi riepuu tuohon *****n piälle. Niihän tuo alakoo terhakoetuu, että Luoja varijelkoon seoraoksiata, Tikka sano.
- Katohan poekoo, sehän alkoo huastoo ku miehet. Kaho ny tarkkoon, ennen ko piställän piiloon, Kaino sanoi ja räähisti jalkojaan.
- Eipään tuo ou *****u kummempi. Mitäpä tuota tuossa peilaeloo, Kilikki yrähti. - Vuan nuo tissit onnii semmoset, ettei tuolaessii ou ees Rikitti Bartoutilla.
- Halluuko se polliisi puristoo? Kaino sanoi ja läheni Kilikkiä.
- Eipään tuota virka-aekana passoo alakaa värkkäötyyn. Katohan Tikka kammarinpuolelle onko siellä kettää. Minä kattelen komerot, Kilikki sano.
- Kammariin ei sua männä, se uskua! Kaino kiljahti.
-
- Sekö Jaska on sittehhii siellä? Kilikki sanoi ja läheni kamarin ovea.
- Elä aakasta, Kaino huusi, kun Kilikki painoi ovenkahvaa.
- Onko sulla siellä sittekkii Jaska piilossa. Ee Kaeno se passoo semmonen leekki. Nyhän myö kahotaan, mittee sinä yrittelet piilottoo, Kilikki sanoi kun Kaino meni Tikkaa häätämään ovelta.
- Vuan perkele, minu kuolleen ruavon ylitte. Suatta olla varmana jotta ov ei aokee, Kaino sanoi uhmakkaasti ja leväytti koko rehevän alastomuutensa poliisien esteeksi.
- Mittee sinä alot juntturroo heittee? Oekijassa asijassa. Minä suatan vaekka tulla illalla käömään. Suatetaan vaekka suhhaottoo, Tikka suostutteli.
-
Kilikki kaiveli taskujaan ja veti käsiraudat esiin.
- Ilettäähän minnuu tämmönen toohu. Ja ku on viel naesimmeinen, vuan pakko kun pakko! Kilikki tuumi ja napsautti renkaan Kainon ranteeseen.
- Voe sen vietävän lattajalaka, nyt sinä tehitkii semmosen tevon jotta suatat joutuu katumaan, Kaino hihkui.
Kilikki meni taasen oven luokse ja tarttui kahvaan, mutta tuskin ehti painaa, kun Kaino hihkaisi:
- Raevo, suakel tulloo ne sittenkii...
Mökin täytti huumaava paukaus ja kamarin oven läpi piuhahti luoti. Kilikki syöksyi hirsiseinän suojaan turvaan. Kaino ja Tikka katsoivat kauempaa kalpeana.
- Voehan *****. Miksi sinä riehaannut ampummaan. Ei männy kun vuaksan piästä käsvarresta. Minähän sannoen, ettei ampua!
- Jaa heimovelikö siellä onnii, Kilikki tuumi. Korotti sitten ääntään ja huusi:
-
- Tiällä on polliisi, pankee ase poekkee ja aokaskee ov. Se onnii pahempi juttu ku alakoo ammuskelemaan.
- Raevo! Elä antaotuva, ne pistee sinut pimijjään koppiin. Suomen polliisi on raakaa ja tyhymee, Kaino kirkui.
Kaikki olivat poistuneet etäälle ovesta, suuren kiviuunin suojaan. Kammarissa oli hiljaista. Kilikki huusi:
- Tulla ny sassiin sieltä ja pane ase poekkeen. Me ollaan asijallisia miehijä, jos vaen rosvohi on! Vuan me ollaan armottomija , jos rosvo pistee hanttiin.
Vastaukseksi paukahti taas laukaus. Puunsäleet ovesta sinkoilivat etäälle.
- Tuohan onnii aevan raevo, Tikka sanoe.
- Raevohan se onnii, Kaino sanoi. - Seon marijanpoemija Eestistä. Pyyvin tuota rieähkee yö ajaksi viihyttää, vuan eipään tu malttanna lähtee marijaan, kun olj Kaenolla niin makijjaa tarijolla.
-
Tästä lähin en pane jatkoja, ennen kuin 100 luku kertaa vähintään, tulee edellisestä.
- Pane helvetissä, jotahi piällesi. Tässä seisoo muuhi ku järk, Tikka valitti.
- Miten tässä ku on vangittuna tuohon rummaan, issoon polliisiin, Silläpä tuo ei taija viisar värähtee.
- On tässä huorijen *****ja nähty, eipä palijo hetkaota, Kilikki tuumi.
Kammarissa oli ollut hiljaista. Kaikki odotti uunin suojissa tapahtumien etenemistä.
- Sano sille suluhasellessii, että parempihi on antaotuu, eekä ennee tehä tyhymmyyksiä. Se tullooki kot vankilasta, pitkäks aekoo, sille joka polliisia uhkoo, Kilikki sanoi Kainolle.
- Jos iso polliisi Raevon pijätte, niin suapkoo tuo poijan retale jiähä Kaenoo viihytteen, Kaino sanoi.
- Kah, sepä mahtannoo ollahhii Tikan ihtesä piätettävissä. Voethan tuota kyssyy, niäthän tuon kun koko mies on jääkkänä. Mahtoo ollahhii meleko paeneet.
- Mitteepä meinoot, passaako sulle? Kaino kysyi ja leväytti polviaan.
-
- Elä turhii kysele. Pannaan vaekka het, kun tuo rosmo on kiikissä.
- Minäpä huutoo kiekasen, nii eiköön tuo antao.
- Sano sille,että oman etusa takkii kannattee antaotuu.
- Raevo hei, Kaeno tiellä pyytee sinnuu antaotuun. Kyllä minä suatan käyvvä sinnuu kahtomassa linnassa.
Vastaukseksi jyrähti taas aseen paukaus ja puusäleet lenteli ovesta.
Sitten oli pitkä jännitystä täynnä oleva tuokio. Sydänten äänet kuuluivat hiljaisuudessa, kun elimistö kävi ylikierroksilla.
Äkkiä kammarista kuului suuri rysäys ja ikkunanlasin helinää. Poliisit olivat kummissaan:
- Mittee helekuttija se nytten alako möykkeemmään. Ilekeöttään patskaottelloo lasit mäjelle. Kaenolla tullooki kylymä yö jos ei sua tuon enempätä piälle. Ihan on ihokii kananlihalla.
-
- On tiällä naesennii lihhoo, Kaino sanoi ja poliisien katseet kääntyi kuin mangneetin vetämänä Kainon parhaimpaanpaikkaan.
Kamarissa oli taas hiljaista. Pihalta kuului auton ääni ja poliisiauto kaarratti porraseteen. Itse Kumarainen ja Pökiö laskeusi autosta ja koputteli oveen. Kaino meni kuin paraskin Eeva aukasemaan.
- Voe mahoton kuitennii! Lisseepolliisija ja onko se ihan komissaari ku onnii noeta kalluunoeta, vae mitä ne oli?
- Päivää vuan, Kumarainen sanoi, eikä saanut katsettaan Kainon rehevistä muodoista. - Kilikki! Mitteepä tiällä räskittään. Jaskako tiällä on tuassii pyssynjatkona?
- Voe kun minusta onnii kommee tuo komissaarin univormu, Kaino kihersi ja otti Kumaraiseen lähikontaktia.
- Kah, eipään tiällä Jaskoo. Re on Raivo ku raivoaapi. Se onnii tosj äkkiottonen mies. Heimoveljii se Kaeno sano sen olevan. Vuan eipä tuo piästä tuonne kamariin. Ampua latskaottelloo, ettei siinä terveös aenakaa parane, jos meinovvaa ottoo miehen väkisin.
-
- No, johan onnii tuassii poekoset asijalla. Sepä ei tarvihe kun marssii kamariin ja litskaottee kihilat sille Raevolle ranteisiin.
- Suaphan tuota koettoo. Minä en halluu kuuloo ottaani.
Kaino hypisteli kokoajan Kumaraisen univormun koristeita ja arvomerkkejä.
- Voe kuitennii, ku onnii komija poeka tämä kommissaari. Kaeno tykästyhhii aevan piätäpahkoo, alata aekayksikön. Jiätkö sie Kaenoo lämmitteen seoraavaksi yöksi, Kaino huokaili.
- Poistukaapa syrjempään. Pankaa myös vaatetta päälle.
- Eekö se komissaari tohi kahtoo *****u? Eikö oukkii komija pelj, Kaino sanoi ja räähistui polvet levilleen.
- Minä varoitan. Epäsiveelisestä käyttäytymisestä saattaa tulla parikin vuotta linnaa. Hus siitä, Kumarainen sanoi ja tönäisi Kainoa.
Kaino katsoi Kumaraista silmät leimuten, käänsi takapäänsä ja pierasi aimo latauksen päin Kumaraisen hienoa, kyömyä nenää.
-
- Kilikki viekää tuo kauhea nainen putkaan. Käsiraudat ranteisiin jos ei muu auta, Kumarainen provosoitui.
- Kato perseeseen parassii nylykyttäjä, Kaino kirkaisi.
- Neiti minä varoitan...Kumarainen sanoi.
- Varottele sinä komissaari vuan. Sepä ei värräötä minnuu tippookaa. Tuommonen komissaaripitäsi sulloo *****un takasi ja synnyttee apinaksi, Kaino herjasi.
Kumarainen huomasi, että on turhaa tuhlata aikaa pääkölle naiselle, hän käänsikin selkämsä, ja sanoi Pökiölle.
- No niin! Pökijö sitte männee ja kahtoo millaenen hirmu se mahtaa olla tuolla kammarissa.
- Täh! Mitteepä jos se tusjaottee henken poekkee?
- Seon polliisin pantava henkesä katkolle joka päevä ja monta kertoo. Rohkijasti vuan. Ei siinä suurija tapahu jos ossuuki. Pijettään sankarhaotajaeset, Kumarainen sanoi.
- Kah mikseipä se herra isoherra ite mäne aokassemmaan?
- Eikö se Pökijö tiijä esmies pannee muita tekemään likase hommelit. Rivimiehijä riittee. Siitä vuan ov aaki.
- Kah suatampa tuon, Pökiö sanoi ja tarttui ovenkahvaan.
Toiset poliisit katsoi jännittyneenä mitä tapahtuu.
- Vuan jos ampuu munille, Pökö tokaisee.
- Ei se niin pieneen osu, Kilikki nauroi.
Pökiö meni seinän suojaan ja käänsi kahvasta...
-
[.
- Varottele sinä komissaari vuan. Sepä ei värräötä minnuu tippookaa.
Minä jo säekähin jotta Sepe siellä on , mutta olikii Sepä :D
-
Helekutti!!!! Sepekö lukkee tätä höpätystä? :) ;D ???
-
Helekutti!!!! Sepekö lukkee tätä höpätystä? :) ;D ???
Helekutti!!!! Kaikkihan sitä lukkee, jopa Housejohnnykin lukee, kuten voit noista lukukerroista todeta
Vajaat kakskytdonaa ::), meistähän tulee nettiriippuvaisia ja sitten vedetään Kobra ankaraan edesvastuuseen uuden ryhmäkannelain pykälään sejase vedoten ja sitten Kilikki ja kumppanit tulee ja pistää Kobran rautoihin ja vie putkaan linnaan ja vankeuteen.
Mutt yrittäjyyshän perustuu riskinottoon joten anna sinä vaan kynän savuta, kyllä me luetaan ;)
-
Vielä ei tapahtunut mitään. Jännittynyt tunnelma huoneessa tihentyi.
- Raevo! Nyt hyöt suatanat tulloot. Räyvväötä haalikolla.
Kumarainen oli ottanut aseen käteensä ja kahdella kädellä, silmä kovana, tähtäsi kamariin.
- Suakel Pökiö, aakase jo ov, ennenko multa karkoo . Liipasin sormi onnii ny herkällä piällä.
- Raevo ouhhan valammiina. Se voenni tuo iso komissaari sinnuu suolata. Vuan anna sinä tuolle perkeleelle haolkylypy, Kaino huuteli.
Pökiö oli aivan kalpea jännityksestä. Hikeä otsaltaan pyyhkäisten, hän katsahti ylöspäin, ikäänkuin lisävoimia olisi anonut taivaan Jumalilta.
- Nyt kae se onnii menova, Pökiö kiljahtija vetäisi rivasta. Vuan eipä ovi auennutkaan. Pökiö vetäisi toisen kerran, mutta ovi pysyi tiukasti kiinni.
- Hyvä Raevo! Elä piästää näetä paskahousuja sissee, Ne vie sinut pukoon. Vuan voesinnihan minä tullä sinne kaveriksi. Jospa lopetettaan vertyöt ja aletaanni raohanneuvvotteluihin. Vae mittee se komissaari siinen meinovvaa?
Kumarainen ei reakoinut Kainon puheisiin vaan sanoi Pökiölle:
- Mikä siinä maksoo? Vetäse kunnolle, nii että heimovelj tulloo suttina perässä.
Sepä 100 meniki huvassa. Pirkule tulloo suorituspaeneita
-
Helekutti!!!! Sepekö lukkee tätä höpätystä? :) ;D ???
Kuhan vilasin :D
-
- Suaphan tuota yrittee muuttii, Pökiö sanoi ja meni Kainon viereen, luoden ihailevia katseita Kainon herkkuihin.
- Mittee se poeka kahtoo? Aevan silimähhii kiiltellöö ihan silleen!
- Pökiö! Kuului silloin Kumaraisen karjaisu. Sassiin nyt hoommiin.
- Hitonlaellako tässä voep mittee suaha aekaseksi kun ov on kiinni ja pyssyy, Pökiö selvitti.
- Pitteekö se kahtoo akkunasta, ulukopuolelta, että mittee siellä kamarissa oekein lienöö, Kilikki sanoo ja oottaa vahvistusta Tikalta.
- Suakel, sehän oesiii pitännä jo het männä akkunasta tekemään vuarattomaksi. Nyt se voep ollahhii liika myöhästä, Tikka vahvisti.
- Eipähän tuo kello näätä kun piikusen yl kymmentä. Onko Tikalla männy vuorkauven rytmi männy sekasi. Eipä tuo ihime kun niin punasena tolijottoo naesta, Kumarainen arveli.
- Vähemmästä tässä tolokku mujatoo, vaen kaekhan seon näessä hommissa kestettävä.
- Kukapa se lähtöö varmistaan, kun mänen kahtommaan akkunasta, ettei aevan vasten nuamoo lavase. Tikka, jouvvatko?
- Kah, pakkopa seon isämaan ja naesten puolesta uhraotuu. Joko sitä mäntäs?
Kilikki suuntasi ovelle ja alkoi vaaniutua seinänvierustaa kammarin ikkunaa kohti. Tikka seurasi ase tanassa perästä.
-
- Älä mennä liika rohkijasti. Se suattoo livvaottee haalikolla, ja se ei naarata. Ota tuosta kivenmurikkata ja heitällä, jos se siitä herpaotuu.
Kilikki heitti kiven, joka paukahti osuessaan seinään. Kuitenkaan ei mitään tapahtunut.
- Ei kae seo itteesä ampunna? Tikka sanoi.
- Kah oesihan tuo laakaos kuulunna. Eipään sieltä ou muuta kuulunna, kun kaks kertoo oven läp.
Kilikki meni yhä lähemmäs akkunaa. Huomasi kepakon maassa ja pisti hattunsa sen päähän ja hivutti lakin ikkunan kohdalle. Ei tapahtunut mitään.
- Vuan johan seon ihime! Suakel, tässä ollaan sevverran savolaenen, ettei peleko ou perseessä, Kilikki sanoi ja asteli ikkunaan ja katsoi sisälle.
- Mitäpä tuolta silimä ottoo?
- Paskanmarijoo! Huone onnii tyhyjä kun ruumihin perse. Sen pajennu akkunasta ties minnekä. Seon oven sitonna tuppivyöllä kiinni ja paenunu mäjellen.
Kilikki katseli pellon takana näkyvää metsäreunaa, mutta sekin oli aivan tyhjä.
- Se pittee männä sanomaan Kumaraiselle että vuara on ohitte. Vuan pittee suatannoo. Tuassiisa tuolla jokuhi paekka savuvaa. Onko se Raevo
-
raevostunna ja pistaltännä metän palamaan. Ee kyllä tästä hommelista tuu tolokkuu. Nyt joo kuulluu tuassiisa paloaoton iän. Eekae se Turakaesen navetta ou liekeissä. Passoo juur niille seutuville, Tikka arvio.
- Enpä tällä syönnillä usko semmossii. Eipään siellä maha olla kettee is kotona. Matti aeko muijaasa lähtee käöttään liäkärissä ja nuor par män Niemeen navetoemaan. Nopijasti pittee lähtijä sannoon Kumaraeselle mittee on tapahtunna, Kilikki sanoi.
---
- Seppo ja Salme olivat saaneet Sepon lehmät hoidettua. Salme oli keittänyt sisällä kahvit ja nuoripari istuutui kahvia nauttimaan. Salme katseli hymyillen Sepon kasvoja ja suikkasi pusun poskelle:
- Vuan kyllä se onnii mukavata, että viimmeinnii piästiin yhteisen taepalleen alakuun. Mikäs meijän onkaa talloo asustee, kun on niitä kaksittain. Sitä minnoon koko uamun uatellu, että kelleppä sinä huastot siellä meijän heinlaussa?
- Eipään tuolla kettee. Yksikseni huastelin hyvästä mielestä.
- Mistäpä se tälle niin hyvä miel on pukanna? Salme kiusoitteli.
- Onpahan vuan pukanna, Seppo nauroi. Hän sattui vilkaisemaan ikkunasta ulos ja näki sankan savupatsaan nousevan Turakaisen navetan tienoilla.
- Ee jumaliste! Jaska saatana. Seon tuohanna niihen kessujesa kansa...
- Mittee se ny? Salme sanoi ja katsoi Sepon katsomaan suuntaan. - Ei Herra Jumala, meijän navetta on tulessa. Mittee sinä Jaskasta?
-
- Täötyy tunnustoo. Jaskan kansa minä huaston laussa uamulla. Se kinusi suaha olla polliisilta piilossa. Ehän minä ruahtinna kieltee. Voi suatanna kuitennii. Sinullekkii kielti huastamasta ja minä pölijäke uskoen. Uattelin että ohan tuolla Jaskalla ollunna niin vaekijjaa.
Salme kuunteli silmät pyöreinä Sepon tunnustusta. Hän ei jaksanu uskoa todeksi, että tuleva puoliso valehtelee päin naamaa.
- Mittee sinä sannoet? Ettäkö sinä pelloot minun selekäni takana. Pittee panna harkintoon se meijän naemisasija. Nyt kuitennii sammutteen tuljpalloo. Tae eipä taija olla siinä palijo perimistä. Voe mun lehemäraukkoja.
- Minä pyyvän anteeksi, oekeen rukkoelen! Hyvvee minä olin tekevinnäen, vuan aevannii se män persiilleen koko homma. Jaksatko sie antoo anteeksi. Tämmönen ei tuu toestummaan.
- Tiijän minä, ettet ilikeöttäs. Kae sen näen pit männä. Vaen nyt Turakaeseen.
---
Palokunnan saapuessa paikalle koko heinäladon puoleinen pää navettarakennuksesta oli tulimerenä. Sementistävaletun navettaosan ollessa vielä ennallaan, mutta vesikatolla tuli eteni jo uhkaavasti navetankin päälle.
Palokunnanmiehistä osa hyökkäsi navettaan, Päästellen lehmät irti kytkyeistää ja ajelivat lehmät syksyiseen ulkoilmaan. Onneksi lehmillä oli hyvässä muistissa kesä ja laitumet ja ne poistui navetasta tuttua reittiä, vaikka voimakkaana tuntuva savunhaju sai ne rauhattomaksi.
-
Siihen hätään Seppo ja Salmekin ehtivät palopaikalle ja ohjasivat lehmät tuttuun aitaukseen.
Paloautoja oli tullut naapuripitäjistä lisää palopaikalle. Ripeän toiminnan ansioista he pääsivät äkkiä tulen herroiksi.
Navettaosa säilyi täysin palolta, vain lato-osa ja siellä olleet heinät ja muut rehut oli menetetty.
Palavista heinistä savunmuodostus oli vieläkin kova, mutta ilmiliekkejä ei näkynyt.
Komisario Kumarainenkin oli ehättänyt palopaikalle. Muut poliisit olivat jääneet Kainon mökille sevittämään Raivon katoamista ja etsimään mahdollisia Raivon tavaroita. Ainoastaan konstaapeli Pökiö seurasi herraansa, valmiina palvelemaan, kysymättä, huumorimielellä.
- Mitteepä se pomo arvelloo, mistä tämä palo on suanunna alakusa?
- Kipinästähän se suurihi tulj syttyy. Vuan empä ossoo arvella, mistä tässä on kyse. Se meijän pittee alakaa tutkimistoemenpitteet. Missäpä tuo lienöö isäntä? Kumarainen uteli muutamalta kylän mieheltä.
- Jaa isäntä! Eipään sitä tässä talossa ou ollunna ikkää isäntee, on vuan Turakaesen Matti.
- Olokootpa mikä onkaa, vuan missä mahtanee olla?
- Luoja sen Matin reissut tiennee. Aotollahan tuo on mahtanna lähtee, ku ei näö pihalla. Oeskoon männy kirkolle?
- Pomo hei! Tuolla on se nuorpari. Ne nuo reten tietee mihin vanahat ovat männeet. Käönkö ja kysäsen? Pökiö sanoi.
- Männään yhessä, suunnitellaan mille aletaan, Kumarainen sanoi lä lähestyi Seppoa ja Salmea. - Hyvvee päevee! Tiällä on tapahtunna ikävvii asijoeta. Mitenkä se tälleen?
-
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=36.0
-
Elä sinä Jussi puhu taas paskaa. Mulla viestejä vaatimattomat 700, sulla yli 3000. Sulla vielä haisevat niin kauheelle. Että pienennä välillä suutinta. Mie kyllä voin lopettaakin. Luulen, että sinä et?
-
- Eipähän tämä naarata. Kuhan ei kukkaa oes jiännä tulen ruuaksi. Onneksi isä ja äetee ovat liäkärissä. Minä varovasti jo Matille ilimotin. Vuan eipä se Matti ollunna moksiskaa. Tuumi vuan jotta rahalla suap vaekka minkälaesija navetoeta ja sano olevan täösarvovakkuutus.
- Sittepä se onnii assiit kohillaan. Käsitelläkö työ tulta uamulla navetalla. Vuan mistä tuo lienöö alakusa suanna, Kumarainen kysyi.
- Minusta se tuntuu, jotta tuolla Sepolla sitä mahtoopi ollahhii vähä asijjaa, Salme sanoi.
- Niin tuota, miten sen nyt sanosi. Uamusella kun heinii hain lehemille. Niin laussa olj tuo nuapurj...?
- Niin, anteeks vaun mikä nuapur. Rimpiläenenkö?
- Eikääku tuo Luakson Jaska. Tuo joka poltti talosa. Sehän tuo rukkolj jotta jos saes polliisia olla piilossa, päevän ajan. Empä minä uatellu sen pitemmälle, vaekka polliisillehan seos pitännä ilimottoo, vuan uattelin jotta teilleki siitä tulloo vuan turhoo vaevoo. Niinpä lupasin , jotta makkoel poekkee. En edes Salmelle siitä sanonu. Perkele!
-
- Siinäp onnii tullunna melekomoenen rikos tehtyy. Vuan on se niinnii, että paha on nuapurriiaan pistee käpälälaotaan. Vuan se pittee nyt kattoo tarkoon kuhan tulet sammuu onko se Luakso polttanna vielä ihtesäkkii. Eipä viijä tätä tarinoo tämän pitemmälle. Jos se hulluksi tullu on polttanna ihtesä, niin omahan on valinta.
- Mitteepä minun pittee tässä assiissa touhuta. Mahoton ereöshän mulle tulj, Seppo surkeili.
- Oesihan tuo aevannii viärin jos hyväntekijjää rankastassiin. Unneotettaan koko juttu. Elä sitte huastoo kellenkää. Pitekee työ assii omana tietona. Ja en minä usko että se Luakso on ihtijjään polttanna. Se nuilla sekasi männeillä onnii oma varijeluksesa, vae mikä se lienöö.
- Kiitosta vuan herra komissarijo. Helepotti kummasti, kun me Salmen kansa aijotaan ellee tämä mualimanlaeta lakijen ja asetusten mukkaan, Seppo nöyränä sanoi.
- Minunnii puolesta kiitoksija. Minä pyyvän komisarijota kahaville tästä hyvästä. Ei tässä ennee polliisija tarvita vähhään aekaan, Salme sanoi ja lähti menemään sisälle, Kumarainen ja Seppo perässä.
-
Samaan aikaan Kainon mökille jääneet kolme poliisia olivat hätää kärsimässä kuin Kaino estottomasti esitteli sulojaan.
- Eekö sittoo polliisissa naesen vastusta. Jo pittee ollahhii mitätöntä sakkii. Tuo poijan rehevanahhii terentej niin ku parempihhii naesenkuataja, vaen paskanmarijoo. Puutteeseen tssä suap surkastuu.
Vierto, porukan vanhimpana yritti saada Kainon käyttäytymään nimensä mukaisesti, mutta Kainolla oli hauskaa ja hän nautti täysillä kun poliisit kävi kuumana.
Kumaraisen lähdettyä Vierto oli määrännyt Kilikin ja Tikan tutkimaan kamarin. Pojat menivät vastenmielisesti kamariin, mutta pitivät tarkoin silmällä, ettei Vierto tee mitään välistävetoja.
Tikka kierteli kamarissa, noituen hukkaanmenevää tilaisuutta. Kaino näytti juuri siltä kuin hän paloiltana sen kuvitellut.
Mikä autuus olisi lillua noiden muhkeiden muotojen välissä. Tikka vilkasi välillä tupaan aivan pakonomaisesti. Saipahan edes silmät nauttia Kainon runsaista muodoista.
-
Kilikki puuhasi suuren lipaston kimpussa. Hän oli löytänyt jotain mielenkiintoista lipaston takaa, jota yritti kurkottaa käteensä. Mutta vain sormet ylettyi kohteeseensa.
- Tikka tulehhan sinä voemmamies nostaltaan tuota lipastoo. Suattoo olla, että siellon kokonaenen nippu niitä johtolankoja.
- Tässei palijo jouvva keskyttyyn epäolennaeseen kun on naestahhii tarijolla. Ettäkö työ jo ala lähtee tuon Vierron kansak? Myö kyllä tullaan Kaenon kanssa hyvinnii juttuun.
- Elä nyt hulluja huasta. Suakel sinähän hukut tuommosseen mustaan aokkoon. On sillä poijalla luulot itestään. Vuan alappa tulla, vaen pitteekö alakoo komentoo?
- Jos tämän kerran. Vaen elä pie tapanasi mulla hommijasi teittää, Tikka sanoi ja alkoi nostaa lipastoa erilleen seinästä.
Mutta sepä oliki helpompi sanoa kuin siirtää.
Lipasto oli jostakin syystä naulattu seinään kiinni. Siinä ei auttanut voima eikä kiroukset.Lipasto pysyi tukevasti paikallaan.
- No ohan se helvettiä jos ei yksi kuappi hievaha, Tikka sanoi ja yritti vieläkin. Naama punaisena ja hikivaluen Tikka telmusi kohteen kimpussa. Vain se oli siinä ja pysyi.
Poliisit olivat uppoutuneet niin lipaston vahtimiseen, että havahtuivat Kainon kirkkaaseen kiljaissuun.
-
Polisit ryntäsivät rinnan ovelle ja näkivät kun Vierto oli rysänpäällä ilmituumassa.Kaino kiljui suuressa hekumassa ja Vierto urakoi tosimielellä.
- No, voihan suakel. Siin olliik oekija pukki tussunvartijana. Herkijä helevetissä Vierto, taekka teen ilimotuksen virkavirheestä, Tikka kateelisena ilmoitti. - Virka-aekana ei sua naottija maallisiariemuja.
Mutta Vierto oli kuin soipa metso, ei kuullut ei nähnyt.
-Mittee me nuille tehhään? Tikka tinkasi Kilikiltä. Enempää harkitsematta, otti kuumalta hellalta kiehumassa olevaa teevettä sisältävän kattilan ja roiskautti siitä Vierron paljaille pakaroille.
Vierto karjaisi kuin raivo härkä ja potalsi pystyyn. Hän tarrautui palaneisiin pakaroihinsa. Paljain käsin hän yritti lievittää punaiseksi kihahtaneita pakaroitaan.
Kilikki näki kylmää vettä täynnä olevan sangon ja viskasi sisällön puoliksi Vierron pakaroille, puolet Kainon intiimeihin paikkoihin, jotka myös olivat saaneet polttavat terveiset.
-
- Perkele Tikanpoika, nyt sinä sen viimmesen temppusi mänit tekemään. Suatana minä tapan sinut, Viirto karjaisi ja hyökkäsi Tikan kimppuun. Tikka säntäsi kamarin puolelle ja Viirto housut nilkoissa perään, mutta kompastuu housuihinsa ja kaatua rojahti pitkinpituuttaan. Viirto iski pahan-näköisesti otsansa kamarin ovenkulmaan ja Viirron taju sammui.
Kilikki ryntäsi koeittamaan Viirron pulssia.
- Kuolko se siihen paokkoon, Kaino surkeili ja veti mekkoa päällensä
- Aenae sillon taju kankaalla. Ampulanssii tässä pittee hällyyttää. Jo suakel on vaekija virkatehtävä. Luuloo että piäsee täältä tylyjen immeisten kylältä, niin aena sattuu jottae outoo. Suakeli minä taijan lähtee muihe hommiin. Pahasti se Viirto iski piäsä.
Kaino oli asettunut kontilleen Viirron pään kohdalle ja alkoi antaumuksella pussata Viirtoa.
- Mittee helevettii sinä tiet? Eikö äly anna tietoo että seon tajuton uhri, Kilikki sanoi.
- Miepä tiijän että suusta suuhun elevytettään.
- Siinäpä elevyttele. Minä lähen tupakille. Missä se Möröhi lienee?
-
- Sepä män Kumaraesen kyytiin. Aekovat tulla takasi. Suap nähä minä vuonna, Tikka sanoi, joka oli tullut kamarin ovelle ihmettelemään tapahtunutta.
Ambulanssa tuli torvet volisten oven eteen ja kaksi naista tuli paarien kanssa sisälle.
- Mitteepä sitä tiällä. Polliiseja on enemmän kuin laki sallii. Ja naesija vaen yksi. Eijoo tuaskaa tasa-arvo totteotunna, vemakon näköinen kipusisko sanoi.
- Nytte onnii tas pelj jos Viirtohhii laskettaan. Kaeno koettoo sitä elevyttee. Pittäeskö meijännii, Tikka oli kauniimman naisen kimpussa.
- Mittee helekuttija se pojankloppi yrittee sannoo. Mäne joutuin kottiisi kasvammaan, kipusisko huitasi Tikan tieltään.
- Tämä taetoopi olla kuollu, ei se imuta yhtee, Kaino sanoi ja kyynel vieri hän poskellansa.
- Enkä ou, akat tuassii pannee eholle. Pikkusen tuossa päekkärit vetasin. Jäep yöunet vähhiin, Viirto sanoi ja pomppasi pystyyn.
Kaino kiljaisi sydämenpohjasta, että Tikka katseli jo pakoreittiä.
-
Voe Voe.
Eihän näissä ole särmää eikä jännitettä.
Pyhäkoulukamaa vaikka onkin kirjoitettu vi**umaisilla väreillä.
Missä on vihjailevan jahkaileva saasta ja iljettävä kielenkäyttö?
Oletko poeka tullut uskoon? ;D
-
Herra! Ymmärrä yksinkertaisia, sillä he eivat tiedä mitä he puhuu.Anna armosi paistaa Sarvenkin pimeään sydämeen, että hän armon saisi! Amen.
-
aivan mahtavaa juttu! näitä on mukava lukea. Jos saa toivoa niin jät ainakin oti vihreä väri pois käytöstä ei sovi minulle ollenkaan lukea.
Mutta kiitoksia mukavista jutuista!
-
Nooh Kobra, teällä jo ototellaan. Anna kynän laoloa ;)
-
Kiitos vinkistä. En arvannut että väri voi haitata. Tästälähin laitan vain mustaa. Kiitos myös kommenteista.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
- Männöö tämä homma kyllä nyt jo lekkeripeliksi. Kohta ei tiiä kuka ellee ja kuka on kuollu, Kilikki ihmetteli ja asteli ovelle päin. - Turhoo me tiällä väekyttään. Lähetään hittoon täältä. Tikanpoeka kumminki? Kilikki sanoi.
- Entäs se kuapin tausta. Sepä jäe tutkimatta.
- Ai persana! Se paketti. Nyt akat hittoon, että hommista jotakin tulisi. Viirrolla ei oo hättee. Suaottoo olla entistä viisaampi, kun sae pikku kollaoksen.
- Kyllä konstaapeli on vietävä tarkkailtavaksi. Suattoo olla pahaki vamma. Miksi konsta on muuten munasillaan.
- Meilloli niin mukavata, vuan kun kuumoo vettä...Kaino yritti selvittää.
- Joo Teevettä keitettiin ja roiskahti Viirron huosulle, olihan housut poes suatava, etteivät kopekset mäne pilalle, Kilikki nopeasti selitti.
- Meinovaako naisia heikottee, kun miehisen kommeuvven näkköö, Viirto yritti kääntää asian edukseen.
- Tuollassii nysiä ny ei kehtovas näöttee ku pimijässä, jos sillonkaan, toinen hoitsu sanoi.
Nopeasti Viirto kiskaisi housunsa ylös ja tiuskaisi:
- Mänkee jo muuuvalle suurempii kahtelleen, minnä en teijän kyytiin tuu.
-
- Kyllä minä suan pahemmattii vammat hoijettuu, Kaino kujersi ja kiehnäytyi Viirron kylkeen.
- Tästäpä sitten tullooki sakkomaksu turhasta hällyytyksestä.
- Tulukoon vaekka kaksi, kuhan häevyttä, Viirto sanoi ja käänsi naisille selkänsä ja alkoi muhinoimaan Kainon kanssa.
---
Samaan aikaan kammarissa Tikka ja Kilikki olivat saaneet kaapin kammettua paikaltaan. Kaapin ja seinän raosta paljastui joku ikivanha salkku. Kilikki otti salkun ja kokeili sen painavuutta.
- Oipään tiällä hirveen paenavia paperreita ou. Ei oo aenakkaa ministerin salakku.
- Mittee helevettii se ministeri oes salakkusa tänne tuonna, Tikkä pöljänä kyseli.
- Tumpio! Seoli vitsi. Niinkö sulla mahtoo olla Kaenon tavara mielessä, että järkihi seisoo?
- Uo vaet ja aakase se salakku. Hei siinähän on nimihi. Raivo Tonimäe. Suakel seon kuumoo kammoo. Oesikkoon siellä huumeita?
- Emmä tiiä , en ou huumekoera, Kilikki sanoi ja nuuski salkkua.
- Suotta tuota arvellemmaan. Aokase se! Vuan jos se onnii Pommi? Tikittääkö se?
Kilikki nosti salkun korvalleen ja kuunteli joka puolelta.
-
Muuten jos haluttaa lukkee tämänlaatusta tarinaa, niin kirjastoissa löytyy kirjojani(8kpl) Jos ei ole niin vaatikaa hommaamaan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
- Ei kuulunna mittee. Mie aokasen, sittepä tuon näkköö. Käö kato mitä se nuorpar tekköö. Salloo!Etteivät tuu avajaessii häerihteen.
Tikka meni varovasti ovelle ja näki Viirron syventyneen puolestaan suustasuuhun menetelmään. Tikka huokasi mielessään ja myönsi hävinneensä kilpailun ja palasi Kilikin luo.
- No?
- Sitteepä nuo kiimoosa eslämmitti tuassii. Meillon kotva aekoo tutkija mitä salakku on syönnä.
- Vuan jospa siellä on rahhoo. Mittee me tehhään jos äkkirikastuttaan? Se voep männä järki jos on salakku täönnä rahhoo?Utteleppa jos oesi viissatassii roema nippu niin se mahtasi alakoo kummasti piässä tutajammaan, Kilikki pohti.
- Köyhänä se pittee miettijä mille rikkaana alakaa. Ei anakkaa polliisiksi. Suakel kun kaek sylykkee piälle ja hullut ampuiloo huvikseen, niin ku mehtän elävee. Ensiksiki kun rikastuttaan niin ajetaan ensin piäkaapuntiin ja siellä Tallinna laevaan ja Eestiin huoriin, Tikalla oli ohjelma valmis.
- Sitte suat männä yksin. Minnen huorista välitä. Suanna sitä lajia jo tarpeeksi. Vuan suattaspa sen ostoo jonki loestoaoton. Sitte palakkaesi kuskin ja takapenkilla polttelisi sikarrii ja kahteleisi kun köyhijä vituttoo, kun pittee ruatoo niska limassa, Kilikki haaveili.
-
- Ollaan köyhänä kaverrii, vaen kun rikastuttaan kohta, niin tiet eroovat. Ei sekkää niin mukavata ou, Tikka suri.
- Näkkyypähän! Joko sullon visijo valamiina. Joko aokasen. Vaen voe saatana, tämmön lukossa, jottae arvokasta siellä on.
- Eipään tuo pankinovenlukko ou, tuon ny aokassee hyvinnii heleposti, Tikka julisti.
- Sinäpä seot lukkoekspertti, sen kun viännällät aaki.
- Ku eijoo millä viännältäs. Vuan ohan mulla tämä monitoemivempaen, suattoo vaekka leikata salakun aaki.
- Kahohhan sinä kun kohta köyhyys karkoo kun kuppa töölösta. Saatana kohta ei olla köyhijä. Mahtuuko tänne milijuuna?
- Tok vaekka kaksi suurina seteleinä. Siellä Kaenohhii tuassii alakoo piästä kliimaksiin, se meijän pittee pittää jo kiirettä.
Ennen ku tulevat javolle. Se voe Kaenovaatii koko salakun itelleen.
- Ei tämä niinkää heleppo homma ou. Vuan jos siellä on sittehhii pommi? Se voep tehä pahhoo jäläkii. On ne heimovelijet niin raakoo porukkoo.
- Anna pallaa. Kerrampa seon kuoltava, yhtä lysti lähtee illasta taekka uamusta.
-
- Jos out niin piättännä. Nyt se alako saoma ratketa.Tohikko kahtua? Kohta sallaisuus palijastuu.
Se mahtoo olla makija elämä eissä tae sitte kuolema, Tikka tuumi ja nitkutti kalullaan nahkaa joka oli yllättävän sitkeää.
- Sepä kohta Viirto ryntee osinkoja perriin, ekkö nää saa vaohtija siihen hommaan.
- Elähän hättääs kuole, kun et piännä ou paskaas tukehtunna.
- Näätäppä kun minä riuhallan, niin ruppee Lyyti kirijottaan, vaekka eijoes osotettakkaa.
Kuhan tuassii uhoot. Kuule Kilikki sinnoot meleko kova kehuva rellestään, etkä sua palijo mittee aekoon, Tikka alkoi jankuttaa kun Kilikki otti salkun haltuunsa.
- Ei saatana. Ny pittee kyllä soetaltaa Kumaraeselle. Tiällä on salakku täönnä heroiinijä, vae mitä se on. Huumetta kumminki. Suattashan siitä suaha hyvättii rahat jos alakas kaoppoomaan, Vuan huumekaoppijaeksi me ei aleta, Kilikki sanoi ja otti kapulan käteensä.
- Halojata! Onko se ite Iso? ...Jaa, myö ollaan yhä tiällä Kaenon mökillä ja ponkattiintäältä sala*****nen huumeita. Oesikko se Raevo ruahanna Suomen markkinoelle......Kilo tolokulla. En minä tiijä, kahotaan sitte.
-
Kumarainen oli juomassa Salmen keittämää kahvia, kun kapula kilisi.
- Tuon saatanan sen sais heittee lepikkoon. Eijoo ies kahavinjuonti raohoo, Kumarainen sanoi. - Mikä se nytten siellä munnii hiertee. Eikö suatanna oma piä neuvvo mittee sitä pittee..? Aena pittee kysellä.
- Kilikki vaen kyselöö mitäpä mahettannee tehä näellä huumeila. Mitä nuita mahtannoo olla muutama kilo. Se Raevo lähti niin votakalla, että evväät unehtu Kaenon kuapin piälle.
- Elä helevettijä. Jospa liennöö sokerria?
- Ei ollunna soruria. Minä hyppysellisen maeston, niin het alako Tikannii poeka näättee naorettavalta räkättirastaalta ja olj muutenni kuin oes pilivissä leijunna.
- Mitä! Virka-aekana huumaavija aeneita. Nyt taes kärähtee Kilikin munat!
- Kyllä ne Viirrolla paremminnii ovat tulessa. Tuolla Kaenon kassa suorohommissa.
- Mitteepä minä teijän pölijäkkeihen kansa tekisin. Kaek männöö päen persettä. Porukassa eijoo muuta järkipolliisia ku Pökijö, niin ja tietenki minä.
- Voephan tuo olla niinnii, vuan mitäpä me huumeille. Männäänkö kavulle kaopitteen. Mahtas loheta melekonen potti. Vae mitä myö tehhään.
-
- Raohotuttaan ja otetaan raohallisesti. Tiällä on suatu tuljpalo sammutettua. Tiällä kahavia juuaan ja tullaan senjäläkiin kahtommaan sitä alastitanssijjaa. Mihinpä muuten se ambulanssi liennä mennä hujeltoo. Oesko se Jaska piättännä tilata itelleen kyyvin Niuvvanniemmeen.
- Eehän ny tokkiisa! Meijän Viirtoohan ne kävj ampulanssi akat hookuttelemassa mukkaasa, vuan eipään se lähtennä.
- Lähe teijän kansak! Hulluksi tässä tulloo jo vähemmästäe. Ettäkö työ sua selevempijärkistä siihen kapullaan?
- Eipään tässä ou ku Tikanpoeka ja seon vielähi enmpi heilahtanna. Näellä evväellä seon ny pomon tultava toemmeen. Taekka laettoo se Pökijö tänne.
- Eipään se Pökijö jouva. Meillä ku ei harrasteta aevovientii. Seon suurten poekaen puuhoo.
- Suakel tässä oo aekoo vatuloeha turhantaotta. Tulleeko se vae ei tuu, se ite suurherra?
- Kuhan tässä nämä kahavit...
---
Salme ja Seppo ajelivat taas Niemeen päin. Tunnelma oli hiukan ankea ja kumpikin mietti omijaan, kunnes Seppo katkaisi hiljaisuuden.
- Mitempähän lienöö käännä sille nuapurin miehelle? Ei tuolle niin kovvoo kohtaluva soesi, että oes palanna reten elävältä.
- Surkijjaa seon minustahi. Suattoo olla kurija kuolema. Ee semmosta toevo. Pahalle mallille män tämän kylän elämä. Jyrkihi suattoo olla vaekka missä.
-
- Kyllä se Jykä on männy kottiisa. Seon äetinpoeka eise raaski järkyttee äetisä mielenraohoo. Eihän tuo ou hakenna tuota aoton romuvaan poekkee.
- En tiijä mitä tästä elämästä mahtoo tulla. Kylällä hulluja aekamiespoekii ja vanahat lisäksi. Nuorii eijoo kettee. Myö ollaan nuorinta mallii, eikä mekkää olla eilisen tieren poekii.
- Ompahan se Kaeno!
- Niin ja Vieno! On poekamiehille ajankuluketta. Vuan mikäpä se siinä, tulloo tarpeesseen.
- Hih Vieno....eiköstä se ou jo kaheksankymmenen?
- Jos onnii niin soepanen pelj kuuluu olevan. Pimmeessä männöö aevan täyvestä.
- Oukko sinähhii käönnä noessa huorissa?
- Ehän sitä minä ou tohtinna isojenpoekijen leikkeihin. Jykä on kyllä joskus houkutellu.
- No, hyvä! Nyt sitte rynnistettään laettoon syötävvee ja sitte navettoon.
Salme nousi ne muutamat porrasaskelmat edeltä ja alkoi kopeloida avainta lukkoon, kun puhkesi jeesustelemaan:
- Perkee! Tiällä on joku käönnä. Suakel, murtanna oven aok.
-
- Siinäpä eijoo pahemmin tarvinna rosvo olla. Jäe tuo sorkkaraotahi tuonon porraspieleen. Joku on halunna piästä lämpimään.
- Vain kukapa...? Oesi Jaska, niin ei aenakkaa oes palanna.
- Männään sisälle. Tokkopa siellä asseihen kanssa meitä vuotellaan.
Hiukan varovasti Seppo veti ovea auki. Tuntui selvästi lihasopan tuoksu. Kovin tuntui oudolta.
- Eekai se muori ou karannu sieltä Huimalasta? Mitä myö sittä tehhään?
- Mitteepä, jos on tervehtynnä niin tervetulloo toevotettaan. Tohitaanko männä?
- Eikae siitä muuten sua selevee.
Seppo raotti ovea ja huomasi aivan oudon miehen istumassa pöydän ääressä lusikoimassa soppaa suuhunsa. Hänen kasvonsa kirkastuu valoisaan hymyyn,huomatessaan tulijat ja suu sanoo:
- Tere tere! Minä olemas Raivo Mäk. Minä tulemas sisälle. Ei pahat mielessä. Kulma on ja baljon poliisi. Nälkä tulemas. Tulla syömään, keitto kyllä riittää.
- Mittee kummoo! Mistäpä ou poekessa. En tajua miksi meille murtaut? Seppo ihmetteli.
- Minä olemas Kainon sulhainen. Minä olemas siellä, tulemas poliisi, hyvin baljon poliisi. Mina olemas Eestipoikii, heimoveljii...Mulla ei lupa kunnossa. Minä karkuuseen akkunasta. Minulla nälgä ja vilu. Tulemas tänne...
-
Salme oli katsonut pyörein silmin outoa miestä. Pitkä parransänki antoi vaikutelman, että mies oli vähintäänkin vankikarkuri. Nyt Salme kuultuaan selostuksen heräsi toimintaan:
- Seppo, aletaanni syömään kerran kehoitellaan,
Eipähän tarvihe alakoo rustoomaan sapuskoo. Maestellaan millasta sapuskoo se serkkupoeka on rustanna.
- Onpahan tämä pikkasennii outo homma. Vuan eekae ennee mittee maha. Mistäpä se vieras, nyt siihe paeskattiin.
- Minä olemas kylmä metsa. Olemas nalga ja kovsti maamo igävä. Minä tulemas teijda piha ja paaddaa , menemas pirttiin. Tulla vaiga miga.
- Mitteepä sinä polliisia pelekeet, Salme sanoi ja lapioi lihasoppaa suuhunsa.
- Se olemas pidga juddu. Kaino minun heila ollud jo kauan.
Lihasoppa maistui jokaiselle. Raivo oli keittänyt sakean ja lihaisan keiton.
- Algamas te lepäämän. Menemäs navettaan Osaamas judut ollut lomittaja mones paigas. Loppumas työlupa. Minä jaada tanne olemas, Raivo yritti selittää.
- Jos tosijaanni ossoot hommat, niin mäne poekkee. Me lähettään Salmen kansak, kokoeleen tuljpalopaekalta Salmen lehmii iltalypsylle. Sinäkö tosiaan osovat hoetoo hommelit?
:) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :)
-
- Menemas vain. Olemas gogo iga ollut karjahoito.
- NO, tämä olihi hyvvee tuuria. Lähetään myö Salme Turakaeseen.Suahaan lehemät navettaan luajanpiältä. Sinäkö tosijaanni mahat pärijätä.
- Olemas baljon lomittja. Olemas suured navedat.
Ei hädiä midiä!
- Kun suat hommat hoejettuun nii asetu taloksi. Myö tullaan sittä kun suahaan Turakaesessa hoijettuu hommat.
---
Raivo Mäk ei tosiaan ollut noviisi lehmän hoidossa. Iloisesti vihellellen hän aloitti navetassa työt. Nyt näytti taas paremmalta. Vaikka väsymys tuntui painavan metsässä vietetyn vuorokauden jälkeen, niin varmaankin ensi yönä saisi levätä kunnolla lämpimässä. Mutta yö pimeässä metsässä pani vieläkin hytisemään.
Rehustettuaan lehmät hän puhdisti navetan. Sen jälkeen hän kokosi lypsykoneen ja alkoi pestä ensimmäistä lehmää. Siinä kyykkyasennossa hän hätkähti, kun hänen näkökenttänsä äärilaidalle ilmestyi kasi joka piteli asetta. Pieni pistooli osoitti suoraan kohti.
??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ???
-
Raivo käänsi katseensa tulijaan päin ja kalpeni. Hän tiesi loppunsa tulleen, sillä miehen, jonka naama oli mustan nokinen ja vaatteet kaiken moskan tahrimat oli täysin äärettömän vihan vallassa tai mies oli vahvasti humalassa. Mies läheni ja miehen silmissä oli tappajan katse.
- Kukas se sie mahat olla? mies mökelsi sekavasti.
Raivo oli noussut seisomaan ja hän oli todella peloissaan:
- Minä olemas lomittaja. Isäntä toinen talo...
- Rysssä suatana!
- Mina olemas Eesti poika. Mina heimoveli.
- Perkele sinä mun veljmies oo. Minä oon, kuule, Luakson Jaska ja ravvoon juoksurattoo loppusuoralla. Suatana vain niinpä oot sinähi. Nyt pannaan maksuun isän kärsimät sotakurjuuvet. Ryssä ei sua armova Laakson Jaskan tuomijoistuimessa.
- Minä en olemas ryssa, minä olemas rauhanmies.
- Tuomijo on jo lanketettu ja se pannaan käytäntöön nyt heti, Jaska sanoi ja asetta pitelevä käsi nousi osoittamaan Raivon sydäntä.
??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ??? ???
-
---
Seppo ja Salme olivat hoitaneet Turakaisen lehmät ja olivat iltakahvilla Matin ja Martan kanssa. Leikkimielellä puhuttiin kaiken maailman asijoita. Viimein Salme sanoi.
- Niten se on Seppo, lähetäänkö myö kahtelleen mitenkä se meijän uus karijakko on hommelit hoijellu.Onko suanu aenuvaakaa lypsetyksi.
- Olj hiin tolokun näkönen poeka, että varmasti seon maijot tankissa. Vuan pittee se lähtee uneksiin, että jaksoo tuassii huommenna puurtoo. Jokopa ne polliisit lie lopettanna sen Jaskan kahtelun. Vae vieläkö ne väekkyy suurella porukalla yhen miehen jälissä.
- Taespa niistä osa jo häepyy kaapuntiin. Lieneekö sinne Kaenolle jiäny kortteerimiehiä. Siellähän se onnii hyvempi palavelu, Matti valisti.
- No, huomennapa sehhii näkkyy. Niihen Montejo on meijän pihalla, kun se Jyrki tyrkkäsi sen perrään ja taes männä pensat pihalle. Kaeppa hakkeevat poekkee, kun suavat aekaseksi.
- Ompahan se ollunna vilskettä viimepäevinä, vaen jospa se siitä raohottuu.
- Ohan se ollunna hulinata. Vuan mehi on piästy yhteisurakassa alakuun. Eipään tuota tuommosta mylläkkätä kestäsi koko aekoo. Vuan nyt Salme lähetään. On kohta pimmee tuassii. Hyvvee yötä!
8) 8) :) ;) :D ;D >:( :( :o ??? ??? ??? ??? ???
-
- Hyvvee yötä. Työ tuutta uamulla suoroo tänne, kun siellä Niemessä on se lomittaja, Matti varmisti.
- Niinpä varmaanni tullaan. Martta suakii nousta aekasin pannua porruuttaan, Salme heläytti.
---
Syksyinensää oli kolea, tuuli oli kääntynyt pohjoiseen. Auton ikkunaan oli meinannut jo muodostua kuuraa. Pihavalo antoi pienen valoisankehän ymparilleen, sen ulkopuolella alkoi sysipimeä musta aukko...
Seppo rapsutti tuulilasin puhtaaksi ja hyppäsi ratin taakse,
- Hitto kun olj kylymä ja pimijä kun ryssän helevetissä. Piteeköhän aevan pistee voorti roekan nokkoon. Ei maha muuten uamulla inahtoo. Akku männy loppuun.
- Äkkijäpä tuon juosta ruapassoo uamulenkiksi par kilometrii. Tulloo samontien kuntoo hoijettuu.
Hiekka rapisi lokasuojissa kun Seppo kaasutteli kylätietä Niemen suuntaan. Vain muutamia valopisteitä näkyi tienvarressa kyyhöttävissä mökeissä. Laakson kohdalla oli sysisynkkä pimeys.
Seppo kaarratti Niemen pihaan.
- Mittee ihmettä navetassa vielä valottii. Onko se Raevo männy iltatarkille, Seppo sanoi ja sammutti auton moottorin.
-
Hän suikkasi suukon Salmelle ja sitten aukaisi auton oven. Kuulosteli hetken ja sanoi:
- Lypsykonneen moottori vielä pyörii täösillä. Jumaliste nyt ei maha assiit olla tolallaan. Onko se lähtennä kesken lypsyn litommaan. Jumaliste! On sitä liika herkkä uskommaan kaekkii kiertäjjii.
Suoksujalkaa he kiirehtivät navettaan. Heitä kohtasi tyrmistyttävä näky.
Kaksi miestä makasi navetankäytävällä verissään - kuolleinna.
Vähään aikaan heistä kumpikaan ei saanut sanaa suustaan. Neivvottomina vain katselivat toisiaan. Salme viimein sa toimintatarmonsa takaisin.
- Voi hyvännen aika. Tähänkö sen pitihi johtoo. Se on kutsuttava polliisi tuassii hommiin. Lieneeköhän ne vielä tiällä?
- Eipähän nuo maha olla vuan suavat tulla sieltä kaapunnista, Seppo sanoi ja tarttui kännykkään.
---
Poliisille oli helppo tehtävä selvittää tapahtumien kulku. Kaikki oli selvää pässinlihaa.
Poliisit olikin sekoittaneet kylän elämää monta päivää. Nyt se saattoi taas palautua omiin rauhallisiin uomiinsa.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Nyt kommenttia! Tämä tarina loppui tähän. Kyselen aloitetaanko uusi?
-
Nyt kommenttia! Tämä tarina loppui tähän. Kyselen aloitetaanko uusi?
Elä kysele.... Kirijoota!!! :D :D :D
-
MUUTAMAN VUODEN KULUTTUA
Keväinen auringonpaiste lämmitti Sepon poskea, kun hän sirkkelöi rankoja polttopuiksi. Mieleen tuli muutaman vuoden takainen tapahtumasarja ja sen jälkeinen aika.
Kylän asujamisto oli yhä vähentyneet. Kainokin oli lähtenyt kaupunkiin vähin äänin. Vanhimpia asukkaita oli osa kuollut, osa muuttanut kirkonkylään palvelutaloon.
Niemessä toki elämä jatkui. Pari tenavaakin oli yhteistyönä saatu aikaseksi. Niiden teossa, ainakin alkuunpanossa Seppo oli tasaveroinen kumppani.
Salmen ja Sepon avioliitto alkoi muistuttaa Martan ja Matin avioliittoa, osat vain oli vaihtuneet toisinpäin.
Salme oli räväkkä ja suorapuheinen emäntä. Hän hallitsi vahvalla otteella Niemen huushollin elämää.
Seppo ei juuri tohtinut kyseenalaistaa vaimon ajatuksia. Vaikka joskus kapina kyti Sepon lippiksen alla.
Toki Salme oli aikaansaapa ja riuska työhöntarttuja, mutta asiat tehtiin niin kuin Salme oli asian ajatellut.
-
Seppo hymähti mietteilleen ja vilkaisi tuvanikkunaa kohti. Tohtisiko tuota istahtaa. Selkään meinasi ottaa tämä savotta.
Mieleen tuli, että olisipa oikea klapinteko mylly. Homma tulisi valmiiksi karralla. Nyt pölkkyjen pieniminen kirveellä, merkitsi puiden toista käsittelyä.
Seppo napsautti sähkömoottorin sammuksiin ja istahti halkomispölkylle. Ilmassa oli kovasti kevään tuntua. Talitintti äänteli jossakin koristepensaissa, lienee ollut useampiakin.
Hän otti lakin päästään ja antoi auringon hyväillä jo kaljuuntumaan pyrkivää päälakea.
Silloin rämähti talon porstuan ovi auki ja Salme ilmestyi portaille.
- Tulloopa siältä kahaville! Jootilaana istusksii. Koko kevä männöö kelepo savotassa.
- Eipähä tässä sentää kevättöetä vielä...!
- Sepä pitäsihhii ehtiä muutahhii. Suakeli kun huaveilloo työnnii iäressä. Se pittee muunnii liikkuva ku tuppimulukun ja kelluttimijen.
-
- Miäräsähän tuota jaksoo. Navettatyöttii vie yksinnään meleko pitkään...
- Enkae minä voe märkijä penskoja keskennään heittee. En tiijä taetoo olla jo kolomassii tulossa. Jumalaota kun penikanteko- konneeksi tässä sortu. Kopekset pitäs heittee harakoelle, Salme juoksutti pahaamieltä Sepon kannettavaksi.
Seppo vilkaisi vielä Salmea. Istahti sitten kahvipöydän ääreen. Ahdistunut huokaus purkautui kuuluviin. Sitä peittääkseen Seppo huomioi lattialla leikkivän pari vuotiaan esikoisen:
- Mitteepä se Matti. Juokseppa tänne isän sylliin...
- Annappa poijan leikkii, kun on siihen uppoutunna. Siinä on pannussa kahavia. Kuajon jo kuppiinki. Kuaja siitä emättiisi.
- Niinpähän tuo pitänee. Vuan suattoo se alakaa kessee siitä värkkeemään... Kuhan saesi nuo kevätyöt piätökseen.
Seppo muutti puheenaihetta vaarattomampiin asioihin. Sillä kokemus oli osoitanut, että isä-Matin jääräpäisyys ja kiivas luonne oli periytynyt tyttärelle.
Jo Sepon äiti oli koulinnut pojan olemaan hiljaa, eikä ainakaan sanomaan vastakkaista mielipidettä. Vasta sitten kun suuttumus sai vallan Seppokin uskalsi korottaa äänensä.
-
Entisen Salmen huumoripuheet sitä vastoin olivat kuluneet aika vähiin. Kovin herkästi Salme ärsyyntyi jos asiat eivät menneet niinkuin hän halusi. Niinpä nytkin hän jatkoi Sepon "ohjelmointia", ottamatta Sepon ajatuksia huomioon.
- Sepä pittee siun jatkoo illasta päevee. Navettahommien jäläkiin ehit vielä par tuntii ruatoo. Huommissa päevänä suat ollakki lapsenvahtina. Minulla on aeka kampaajalle.
- Hyvä kampaoshan sinulla on. Mittee tuassii tuota räpeltee. Rahattii on niin tiukilla, suokeli velanlyhennyssii ja muorin hoetomaksu.
- Sinumpa tuo on äetees. Pittee minullahhii jotahi virkistystä löytee. Pentujen parkumista ei aena jaksa kuulla.
- Mäne jos kerran pittee. Minun pittee mennä sirkkelin iäreen.
- Tuon se vielä tänne paeskasi, Salme huudahti kun katsahti ikkunasta pihalle.
- Kah! Kukapa sieltä? Siementäjä aenahhii jo kävi.
- No, tämä varsinaenen siementäjä. Ja turkasen päessään. Ei suakeli tule tuaskaa tolokkuu, Salme sanoi kun askeleet kuuluivat jo porstuassa.
-
Seppokin istahti vielä tuolilleen ja odotti kuka tulija olisi. Eteisestä kuului möykettä ja kolinaa. Ovenripa taisi olla kattelussa.
Sitten kuului jo takeltelevaa kiroilua. Äänestä Seppo tunsi, että tulija oli naapurin Jyrki.
Viimein ovi avautui ja Jyrkin epäsiisti naama näkyi ovenraossa.
- Suanko toevottee hyvvee päevee, vaekka onnii perkeleenmoenen rapula.
- Toevotappa itellesi, Salme kirahti. - Meillä oli jo meleko hyvä päevä, nyt taes männä piliveen.
- Elä Salme kehtoo turhoo impsuilla. Eikö paremminnii pitäs käskee kahaville. Vuokrasin pellot teille niin hassulla. Suatana kun vituttaaki helevetisti.
- Mikäpä tuo on suanna miehen ärreötyyn.
- Mitä helevetin merkitystä tällä on. Parasta oesi vetästä naru kaolaan. Ei oo kettää, ei edes kaverija kun tuo Sepehi on akan mies.
- Mitteepä tuota itket. Ei kae se naru niin kallista ole. Loppuu kitinä. Yksi vaeva vähempänä, Salme sanoi.
-
- Hyvä kae se teillä on. On kaohijat tujet ja maijostahhii tulloo rahhoo. Mulla ei oo mittee.
- Ohan sulla vuokra pellosta. Luulis noilla yksinäinen immeinen evväässä pysyvän, Seppokin uskalsi sanoa.
-***** montakaa kossuva saa. ***** tuli tehtyvä vikaratkasu. Rikkaat ponssarit käärii vaen lissee rahhoo entisten lisäksi.
- Nyt Jyrki piet kitasi kiini. Ite tyrkytit peltojasi. Kunnon vuokroo niistä suat. Sillonnii kun ne ei tuota. Älä turhoo ikise, Salme sanoi.
- Kyllä sinähi Salme oesit paremman pitännä kun oesit mullen tullu. Tuo Sepe onnii semmonen nysvääjä. Ei tohi lähtee ees ryyppeemään.
- Jos et malta olla immeisiksi, niin suattii lähtiä samantien. Minnen jaksa tuota sammoo virttä kuulla vuoskaosii, Salme tulistui.
- Vuan uatteleppa. Mulla oes ollunna rahhoo vaekka kuinka. Mersun oesin ostanna. Sepe on niin nuukahhii, että se venyttee kolikottii soekijaksi kuin *****.
- Alappa pittee se leipäläpesi kiinni. Miäräsä se minähi jaksan tuommosta paskoo kuunnella. Istu perseellesi ja oo kuin miehet. Tae jos ei passoo niin suat sinä lähtiäkkii, Seppokin jo sanoi.
-
- Olokoon sitte, vuan natkuttoo se kun toesen nokan eistä...
Vuan sitäpä minä meinasinnii, jotta oesikko teillä antoo förskottii tämän vuuen vuokriin. Pitäs hakkoo evästä, vuan eijoo rahhoo. Kaekki on männy. Suatana kun niin vituttoo...
- Varohan puhheitasi. Lapsiahi tuossa on kuulemassa. Oppii ne kirroomaan vanahemmiltaanki, Salme varoitti.
- Anteeksi, hyvä rouva anteeks, minä luulin teitä paskapytyn vanteeks! Jyrki loruili kuin pikkupojat.
- Olet sinä kyllä melkoinen reppana. Olisit hoijellu lehemijäis ja tehny työsi, niin ei tarvihteisi nyt vinkua surkeottaan.
- ***** mä paskahäntiä ala passaamaan koko ikkääni. Seon sopivaa hommaa älykääpijöelle, niin ku on tuo Sepe. *****, minä nostan kytkintä ja lähen kaopunkiin. Tämä kylä on menny *****tylsäksi.
Naesia ei nää ikkää, kun Kaenohi nosti kytkintä. Sepe kuule! Anna satanen. Tartteepi evästä.
-
- Ei minulla ole ylimääräsiä satasia. Traktorikin meni vaihtoon. Siinä saa käyvvä satoja kertoja lypsyllä, ennen kun se on maksettu. Tule töihin pariksi päiväksi klapintekkoon, niin katotaan sitten.
- *****maenen mies?? Et kai sinä orijapalakalla yritä meikää suaha ruatamaan? Ei tuu mittää. Ennen kerijään ja konttaan, ennen ku ponssareita rikastutan.
- Suathan tuon ite valita. Jos sei passoo niin suap kelevata, Seppo sanoi.
- Kyllä kae siinä on hyvä mahtaella ja levennellä kun kymmenijätuhansija tulloo tukkee, saatana, minunnii maesta. Ja kun minä onneton uattelin sillon kaveria aottavan. Tuo Salmehan se käätti hyväkseen kun olin alamaessa kun äiti kuoli.
- Hittojako tuossa ny itket. Oesit sillon torraotunut ja jättännä vuokrasopimuksen allekirijottamisen. Vuan taessii maestuva viina makijammalle kuin työt, Salme saarnasi. - Jos et malta olla kitisemättä niin lähe mänemään. Suatana tiällä ei luusereita kaevata.
- Sinnoot kova naenen, Salme. Sulla eijoo syväntä laenkaan.
Olipa tiukan takana 100 avvausta. Menny niin vilikkaaksi tää saitti. Muutamassa tunnissa on toesella sivulla.Kitulassa puuttuu vielä 20. Lukekaa siihen kattoen.
-
- Sinäpä oot semmonen vetelys, että etana on jämäkämpi. Eikä tässä jouveta seorustelleen kesken päevää. Seponnii pittee joutua rantteelle hommiin. Nuojannu hommoo jo monta päevee.
- Kohtapa nuo on tehty. Oes tuo Jykä alakanna kaveriksi niin par päevee mänis.
- Älä kuule unta niä. Uurastahan sinä kun et muuhun tokene. Parempi seon tossun alla kuin taevasalla, Jyrki ivasi ja nousi seisomaan, vetäen taskustaan litteän lasipullon, jossa oli epämääräisennäköistä nestettä.
- Täällä et kyllä ala ryyppäämään. Paenu kartanolle, Salme kiljaisi.
- Olihan se onnenpotkasu, ku en tuommosseen pirttihirmuun sekkaantunna. Suakeli ku huutoo nuama punasena, vaekka tässä omasta pullosta ryyppeen.
- Saatanan sälli ku et ryyppee. Eikö mäne perille että tiällä ei luuserrii kaevata, Salme huusi ja sieppasi uunin päältä pojan kumisaappaan ja viskasi sen vasten Jyrkin naamaa.
Jyrkin herkkä nenä ei tietenkään kestänyt, vaan veri tulvahti norona juokseen.
-
- Hullu akka! Tappoo se vaekka raohassa tulin. Sepehi vuan virnuiloo, niin ku parempaahi näötöstä. On perkele siinä nuapurit. Vuoan kahotaan kuka se vielä naoroo...Jyrki uhkaili.
- Poju elähän ny ala kovinkaa mahtavaksi. Työnnän tuommosen jalakovälliin ja piiskoon persiille. Eipöpä tuo uhumamiel tassaannu.
- Antakkee jotahi kylymmee. Tyhyjäkshän tässä vuotoo, Jyrki sanoi kun veri vana tippui jo lattialle.
- Seppo vie tuo onneton pihalle. Minä kahtelen jotahi rättii, suap panna tukkeeksi.
- Kylymeepä siihen pittee olla...
- Mäne kylymään tuuleen, niin kyllä se asettuu. Vuan muista Jyrki. Anna olla tämän viimmene kerta kun tänne tulet reohoomaan. Seoraavalla kerralla kävelet piätäsi lyhempänä.
Seppo piteli Jyrkiä kädestä ja ohjasi hänet pihalle. Jyrki noitui ja uhkaili ja yritti huitaista Seppoa nyrkillä. Vaan Sepon luja ote piti keveän miehen aisoissa.
- Mittee sinä oekein menasit, kun tulit riehummaan? Tiijät entuuveltaan, että Salme on kiukkunen jos sille suutaan soettoo, Seppo sanoi.
- Sinnoot mitätön mies kun et sua akallesi kuria. Suatana kun vieraat suap lähtee verissäpäen.
-
- Minusta nähen kuhi suap tehä ku ite haluvaa, varsinnii kojissaan. Minä ou mikkää käötöskouluttaja, Seppo sanoi ja löysäsi otteensa Jyrkin käsipuolesta.
- Enne oltiin parraeta kavereita, suatana kun sinä mänit tuon Salmen ottamaan. Oes kaheltaan nuapureina vilijelty. Akat vuan pannee kaeken pilolle.
- Mitteepä tuolla liennöö merkitystä jos ei perhettä perusta. On se mukavata kun poeka tahtoo sylliin ja kyselöö kaekenmoesta.
Jyrki katseli verisin naamoin lapsuudenkaveria. Kuinka paljon Sepolla oli mitä hänellä. Hänellä ei ollut mitään.
Se sai Jyrkin uudestaan riehaantumaan. Viinan sumentama ajatus pyöri vain omassa surkeudessa ja katumuksen kiirastulessa.
- Mäne nyt kottiin ja nuku piäsi sekkeelle. Katotaan jos sinusta huomenna oes kaveriksi?
- Sullenko? Kato Sepe *****un. Kuhan vuokra-aeka loppuu, niin että ennää nappaa minun pelloesta tukeja. On se varmaa. Yrität käöttee meikäläestä hyväksesi, vaen se kun ei käö! Älysikkö sinä pölijäke? Ja suat olla varma, että vielä se kosto kourii.
Vihasta puhisten Jyrki lähti toikkaroimaan tielle päin. Seppoa suututti, mutta samalla säälitti, kun mies aivan tahallaan panee elämänsä pilalle.
-
Tuskin Seppo ehti pari rankaa sirkkelöidä, kun Niemen pihaan kaarratti appiukon auto.
- Kah vävy teällä vaen ruatoo. Tuossa tahissa se ei nahka pala. Sepä tuo tärkeintä että tuppi heiluu. Kuinka monta päevää sinnoot jo ropottanna kummosen kasan kimpussa.
- Ohan tuossa männy pari päevee. Nuo isot puut hittaeta kun pitteemoottorsahalla pätkii.
- Sepä pitäs olla sulla kaveri. Peltotyötkii jo piälle paenoo. Vuan et taija raahtii maksoo renkille palakkoo.
- Suttashan sen muutaman satasen maksoo. Vuan eipä tällä kylällä ou työhönpystyvvee miestä.
- Eikö se tuo Jyrki mäne kaverina, kun sille ei anna viinoo.
- Kah, käväsihän tuo tuossa reohoomassa äskettäen. Olj suanna räöhäviinoo vissiin. Meinasivat eokon kanssa otaltee. Koetin minä Jykälle ehottee, että jos kaveriksi. Vuan sitä vaelle, ettei piälle käönnä.
- Ja sinustako ei ollu miestä ottammaan siltä luuloja poekkee. Eipä tietenkää.
- Mitteepä minä alan riitellemmään. Suattoo joutuu pahhaanki pinteeseen. Polliisi nappovvaa näpijästi putkaan.
- Eipä tuota polliisia ou nähtykää sen verisen syksyn jäläkeen. Vieläkö se Kumaraenen lienöö virassaan, vaen liekkö jo eläkkeellä.
- Eiköpä tuo töessä. Sehän olj meleko nuor mies sillon. Minnuu muutama vuos vanhempi.
-
- Vuan mitteepä siellä pikku-Matti touhuvvaa? Lähin vartavasten kahtommaan miten ukin kaveri on kasvanna. Martta alako siivuammaan, niin seon sillon parasta häepyä. Piehän sinähi taokoo ja lähetään kahtoon jos se emäntä kuumentas pannuu.
- Mäne sinä vaun. Minä jo käväsin. Männöö kahavetteluksi koko päevä, eikä siitä Salmekkaa tykkee.
- Se mahtoo olla emäntä, isäntä, tässä talossa.
- Kukapa ny liennöö. Aevampa tuo sama kuka velekoja paementoo.
- Onhan se varmaan niinnii. Se tuo naenen on meleko näpijä ottamaan ohojat kässiisä. Eipähän tuota mullakaa oo palijo sanomista, jos Martta jottae piähäsä sua.
Silloin rämähti taloneteisen ovi. Salmen pää kurkisti ovenraosta:
- Isä, tuu kahaville. Männöö puunsirkkelöenti aekaa omasta eistään, kun siellä jappaset. Pitäs joutuu Sepon pellollehhii, vuan eipä taho hommat etistyvä.
- Eipähän tuossa ennee monta päevee. Parraasa se Seppo yrittee, vuan minkä sille itekkää mahtoo jos on hituraista sorttia, Matti sanoi ja alkoi kallistella kipeillä jaloillaan taloa kohti.
Seppoa mielessään suututti väheksyvät puheet aikaansaannoksistaan. Kuitenkin hän jätti arvostelut omaan arvoonsa. Olihan noihin puheisiin jo tottumut.
Kääntyessään uutta rankaa hakemaan hänen silmiinsä sattui hitaasti kulkeva vanha Toyota joka savutti aikalailla sinistä sauhua.
-
Auto ajoi aivan kävelyvauhtia, ikäänkuin olisivat jotakin etsineet. Harvoinhan tänne syrjään outoja autoja eksyi. Melkein joka talossa ja mökissäkin auto oli.
Oli pakkokin olla, sillä lähin kauppa oli kirkonkylällä ja sinne oli matkaa parikymmentä kilometriä.
Jyrki oli menettänyt korttinsa kaupungissa käydessään. Vahvassa humalassa oli joutunut ratsiaan. Kortti kuivumaan ja kovat sakot päälle. Hyvä kun ei linnaan joutunut.
Eihän toki kortin puuttuminen estänyt autolla ajamista. Jopa pienet ottaneenakin Jyrki saattoi lähteä ajamaan. Kaupungista hän kuitenkin malttoi pysyä poissa. Mutta toki kavereita löytyi kirkonkylältäkin, samanmoisia.
Seppo seurasi Toyotaa kunnes se katosi pensaspuskien taakse.
- Mikähän joutava tuohi lienee ja mikähän lie hukassa, Seppo ääneen ihmetteli.
Kului pari tuntia kun Salme pisti taas päänsä ovenraosta. Seppo sammutti sirkkelin ja katsoi kysyvästi Salmea.
- Mitäpä se sannoo...?
- Sitäpä vuan että alakki joutua syömään ja navettaan, että jouvut kahtommaan penskoja. Seon tuolla Mykylässä Tupperi-ilta ja sinne on pakko mennä.
-
Kaisa soitteli ja vannotti tulemaan. Että pistähän vaohtija kalossiin, että ehit lehemät hoetoo seihtemmään mennessä.
- Kah, niitäkö kippoloeta? Eikö nuita oo jo tarpeeksi?
- Sielläpä on uutuuksia. Kaesa luvetteli, että aevan ihanija uutuuksia.
- Jos kerran pittee mennä, se pittee... Joko siellä potut lienee?
- Vastahan tuota käskin syömeen. Missä tällä korvat lienee? Huaveiloo työmualahhi!
- Kah, kuhan ny jottae.
- Matti se on niitä vaarin poekija. Meillä ne passaa tuumat yksiin. Se mahtaa Matti olla niitä parraeta miehiä, Vaari höpötti pojalle.
- Mihinkä aekaan sinä sinne Tupperiin? Suattoohan se Vaari olla poekaen kansa siksi kun tulen navetasta. Mihinkäpä tuolla lienöö hoppu, Seppo suunnitteli.
- Ka, hyvinnii joutava oun. Siellä suap pirttihirmu myrskytä koko rahan eistä.
-
- Kyllä kae se mulle passoo. Lähtisikköhän se Marttahhii Mykylään. Sehän on Tupperiin koukussa. Minnen oo niinkää vuan kun Kaesa...
- Voethan tuolle Martalle killaottee. Haestele samalla, vieläkö siellä myrskykeskus möyrästee, Matti nauroi.
- Joo, se pittee minun navettaan. Sekö Matilla ei ou kiire kantapäellä. Ei tarvihe paenoo ku tuljpalossa.
- Ouppa ihan raohassa. Jos se Marttahhii sinne Tupperiin, niin ikävätä siellä mökillä on yksin möyröttee. Vuan poekijen kanssa se aeka männöö ketkaravija.
---
Seppo touhusi navetassa rauhallista tahtia. Ajatuksissa pyöri Jyrkin päivällinen käynti. Kyllä oli mies mennyt täysin pilalle. Jospa se saisi vielä elämästä kiinni, kun heittäisi viinan pois. Se vaan taitaa olla helpompi sanoa kuin tehdä.
Jyrkin uhkailuja ei kannattanut väheksyä. Jyrki oli aina ollut tosikko ja herkästi suuttuva. Varsinkin kun oli viinaa saanut oli uhkauksia satanut joka puolelle.
Puukkokin oli Jyrkillä ollut kuulemma joskus käytössä, mutta vahingot olivat jääneet naarmuiksi.
-
- Saatana! Sepolta pääsi kun lehmä huitaisi märällä hännällä päin naamaa.
Ei ollut tämä ammatti sellainen, että sille toivoisi pojasta jatkajaa. Velkojen kanssa taistelua ja aina pelko persiissä, milloinka sattuu jotakin vahinkoa. Lehmä kuolee tai säät olivat epäsuotuisat.
Navetanikkunasta Seppo näki kun Salme läksi ajamaan. Lieneekö anopin saanut houkuteltua mukaansa?
Sepon lopetellessä lypsyä hän huomasi, että sama Toyota kuin mikä oli päivällä tiellä kulkenut ajoi pihaan. Kaksi nuorehkoa miestä nousi autosta. Seppo kiirehti pihalle kuullakseen mikä oli kysymyksessä. Kummallakin oli musta parransänki. Useaan päivään ei karvankatkojaa ollut käytetty.
- Hyvää iltaa! Oletteko talon väkeä? Isäntä? Kuskina ollut mies kysyi. Puheessa oli lievä ulkomainen korostus.
- Tiijä nii isäntä. Vuan jonniillaenen velanvahti tässä talossa.
-
- Hyvä! Minä olen Mauri Jokinen Helsingistä. Etsimme Jyrki Rimpiläistä. Hänen pitäisi asua jossakin tällä kylällä. Satutteko tuntemaan?
- Jo tokkiisa! Tuossapa se nuapurissa. Tuo seoraava talo. Pitäs Jyrkin ollannii kotisalla. Käväsi päevällä teälläe.
- Myö on etsitty kuin sitä kuuluisaa neulaa, vielä kuuluisammasta heinäsuovasta. Päivällä näimme että tässä talossa ainakin on asukkaita. Päätettiin uskaltautua kysymään. Pyydämme anteeksi häiriötä. Kiitoksia tiedosta!
Miehet palasi autolleen. Toinen ei ollut sanonut sanaakaan.
Sankka sininen savu pölähti pakoputkesta kun mies käynnisti autonsa. - Eivät ainakaan ole viherpiipertäijjii, Sepon mieleen juolahti.
Seppo lopetteli navettahommat rauhallisesti - hätäilemättä. Tultuaan sisälle pikkupojat olivat jo nukahtaneet ja Vaari katseli televisiosta iltauutisia.
- Pojjatko on väsähtännä.
- Joo Pikku-Matin kanssa riskattiin niin johan se alako nukuttee.
- Mikäpä aoto siinä pihalla pyörähti ja mitteepä lie ollunna asiaa? Kovastihan nuo olivat roeston näkösiä miehijä.
- Sitäpä en tiijä rosvojako olivat, vaeko kunnon immeisii. Eikö lie ollunna ulukomuan elävvii, vaekka suomalaenen nimi oli kun esittäöty. Helssinkistä kehu olevasa. Jyrkiihän nuo kaepaeli. Se mahtoo Jyrkihhii seilaella meleko sammeissa vesissä. Tiijäppä näestä.
-
- Vae Jyrkii? Oliko tuolla naesia mukana. Sehän Jyrkillä on ollu niitä hutsuja monneenni lähtöön. Nekkae ne vissiin putsas Jyrkiltä rahatki. Tas joukossa olla niitä etnissii vähemmistöjäki?
- Tiijäppä nuita ja siinäpähän. Eipä palijo kiinnosta. Juotko kahavia jos panen tippummaan?
- Suattaahan tuota ryyppijä. Vuan älä keitä kovin tuhtija. Ei sua nukkua sitte yöllä.
- Sittepä se ei nukuta jos ei sua iltasella kahavia, Seppo sanoi ja alkoi kahvin keittoon.
- Niinpä tuo lienee se ja sama. Nukkuu sitte päevällä jos yöllä valavottaa.
- Nepä mahtoo naeset pistee Visan vinkummaan siellä Tupperissa. On se vaen kumma villitys naesilla.
- Älä sinä jo muuta sano. Martalahhii on vinttihi täönnä niitä muovikippoja. Kirpparillennii se on niitä kuskannu. Semmosijahi joeta ei oo ikinä käötetty. Siinä hommassa se on maenos menny sopivaan rakoseen.
- Minähi oon Salmelta kysyny, että eikö nuo rahat oesi parempi panna vaekka poekijen tilille pankkiin. Vuan eipä se laehan koeran haokku taevaesiin kuulu.
- Se onnii kyllä totta. Kun ne on kamalan kalliitahi. Hinnattii ovat kuin Alakossa. Tinkaos ei aota. Vaen tolokut kahavit se vävypoeka keitti. Unet häepy heti kaekkoon.
- Suapha nähä pitkäänkö siellä naesväki viihtyy. No tulevat kun tulevat. Onkohan siellä töllöttimessä mittee?
-
- Eipähän tuolla. Sammoo uusintaa kun muinahi kesinä. Poerottii ja vanahoja Salakkareita.
- Sittepä tässä suattoo tutkija päevän lehtijäkkii. Lieneekö mualimalla mittää ihimeitä?
- Eipähän tuolla ku rattijuoppua ja huumehörhyä ajanna ihtesä hengiltä. Vuan siitä Jyrkistä. Siinä on aeneet teheny tehtäväsä. Vaekkon pieni mies niin suuri sillä kurkku on kun talo tavaroeneen solahti muutamassa vuuessa.
- Ei kae siinä ou mittoo eikä miäree. Kun livahtoo sille linijalle, niin palluuta ei ou. Kävisikköhän tuota kokkeilemassa töehin uamusella. On suurija huapoja ei niitä sua yksin liikuteltuu.
- Jyrkissäpä tuo apu lohkijjaa!
- Eipähän tässä täösrahkeista ou nähtävissä. Mykylässähän niitä oesi kolomehhii velijestä. Vuan suttoot olla niin laeskoja vek*****i nehhii, etteipä niilläkkää vaeva parane.
- Sehän olj Mykylän Saoli riehunna humalassa kirkolla viimme lauantaena verissäpäen. Olj kae sattunna nohevampi vastustaja. Ne Mykylän pojat onnii semmossii tulukuttajjii. Niimpahän se olj isäsähhii. Puukkoonhan sehhi kuol muuvan vuos sitte.
- Joo ei oo työhön ohojoojoo pojilla. Vetelehtiit työttömyysrahan turvin. Eivät lähtiskää oekijoehin töehin. Kaesahhii lentee pitkin kyllii niihen kippojesa kanssa. Suattoohan se olla tuottavata hommoo.
- Kissanpaskoo! Mahtaa mennä niille jotka sitä hommoo pyörittee. Huijjoovat vaen yksinkertassii immeisii. Sossuluukulla se Kaesahhii käö rahhoo. Sieltäpä se helepolla tulloo. Eipä tarvihe ruatoosa riäkätä.
-
- On kae se niinnii, vuan jos kaekki mäntässiin luukulle koputteleen, niin mistäpä ne rahat revästässiin.
- Ohan niillä nyt se Unijoni. Sieltäpä sitä tulloo rahoo kuin villaköyttä. Siinä ei kohta tarvihe pikkunavetoeta, kun Unijoni maksoo kun isäntä makkoelee.
- En tiijä! Parempi se oesi kun maksasivat tuotteen hinnassa. Ei oesi jatkuvasti kaopunkilaesilla ne tujet hampaessa.
- Vuan jos maetolitran hinta nousoo palijo, niin ne isot isännät valtoo koko markkinat. Palijo kun myö niin palijo saa. Sillon sitä mökkiläestä viijään kylymällä kyytillä.
- Oli miten oli niin isot ne aena potin korijovaa. Eipä maha semmosta systeemijä tulla, että seos kaekille tasapuolinen. Isot tilat ovat aena niskan päällä.
- Eipähän se oo mökkiläesellä ikkää ollunna heleppua. Sillon aekonnaanki kun lehemät lypsi sen verran että yhellä pikku panikällä ruahattiin maetua meijeriin. Vaen se sillon oli melekeen samanlaesta kaekilla. Vöyreemmät suatto panna muutaman pänikän päevässä. Ei ollunna tankkeja eikä lypsykonneita. Yhtäkaekki päevästä toeseen vaen selevittiin. Ja kun tarkasti eli niin sitä kerty jotaki sukanvarteenkin. Vaen nythän sieltä Tupperinkävijät tullee. Aoto ajo pihhaan.
----
Keväinenaamu valkeni sumuisena ja pilvisenä. Tuuli kylmästi pohjoisesta. Seppo oli vähän apealla mielellä. Tarkan miehen mieltä oli rassannut monien satasien Tupperi ostot.
Hatuttihan se, vaikka ei tohtinut mitään sanoa. No, Matti oli sanonut sitäkin ronskimmin. Seppo hymähti illantapahtumille.
-
Rutiinilla navettätyöt oli äkkiä ohi. Maito tankissa ja elukat ruokittu. Navetassa oli kyllä ahdasta, kun Salmekin oli tuonut lehmänsä Niemen navettaan. Mullinkasvatuksesta oli luovuttu. Vasikat pantiin välitykseen. Se tuntui parhaalta ratkaisulta. Tosin Seppo oli ehdottanut, että jos Turakaisen navetta kunnostetaan mullinkasvatukseen, mutta siitä oli ainakin toistaiseksi luovuttu.
Salme oli keittänyt aamupuuron. Salme oli harvinaisen hyvällä tuulella. Oliko tuollaisilla Tuppereilla noin suuri vaikutus naisen sielunelämään. Menepä näistä ja tiedä, Seppo ajatteli.
- Käytkö sinä sitä Jyrkii kaveriksi? Jospahan tuo oesi selviytynnä humalasta. Ihtesäppä se loukkovvaa jos ei reten pystyssä pysy.
- Suatampa minä kävästä kuikkimassa millaesessa kunnossa Jykä tännään lienöö.
- Jospa käötkii ennen syömissii. Kutu vaekka se Jyrkihhii syömään. Jos se näöttee pysyneen erossa viinoesta. Ei maha olla syönnä muutammaan melekeeseen.
- Jospa käönnii, Seppo oli heti valmis.
Seppo käveli suoraan pellon poikki naapuriin. Entinen polku oli käyttämättömänä kasvanut umpeen. Kuitenkin Seppo tiesi tarkkaan mistä polku meni.
Sepon tullessa Rimpiläisen pihalle suuri autiuden tuntu leijui sen pihakoivuissa, jotka vielä lehdettöminä koukkuisin oksasormin yrittivat harata pohjoisen tuulta vastaan. Silmutkaan eivät olleet vielä turvonneet. Ne odottivat etelätuulta ja lämmintä.
Talon ulko-ovi repsotti sepposen selällään. Mitään elämää ei näkynyt missään.
Seppo kiipesi muutamat betoniaskelmat ja astui eteiseen. Joku jo herännyt raatokärpänen surisi eteisen ikkunassa. Jyrkin kumisaapas oli tuvanoven edessä. Se sai Sepon kummeksumaan tilannetta.
-
Tuvanovi avautui äänettömästi. Seppo astui tupaan yhä enemmän hämmästyneenä. Huoneessa oli suoranainen kaaos. Rikkoutuneita huonekaluja ja särkyneitä astioita oli lattialla. Sanomalehdissä, joita oli lattialla paljon, näkyi tummiksi kuivuneita tåpliä. Ne oli kuin kuivunutta verta.
- Jyrkin nenä? Seppo sanoi ääneen.
Seppo huomasi että olohuoneen nahkasohvantyynyt oli vedetty
kaikki puukolla halki. Pehmusteen valkoiset pumpulit pursuivat viilloista valkoisen viattomina.
- Mitä helevettiä! Ne Tojotan äijät, Seppo ähkäisi.
Rimpiläisentalo oli tuttu Sepolle. Hän tiesi missä oli makuhuoneet. Hän toivoi, että Jyrki olisi jossain niistä nukkumassa.
Jännittyneenä hän aukaisi Jyrkin oman huoneen oven. Siellä oli hävitys jos mahdollista, vieläkin perusteellisempi kuin olohuoneessa. Vuodevaatteet oli viillelty riekaleiksi. Komerojen sisällöt vedetty lattialle. Verilammikko sängyn vieressä oli reunoiltaan kuivunut, mutta lammikon keskusta oli vielä helakan punainen.
Jyrkiä ei kuitenkaan huoneessa näkynyt.
Seppo kiersi talon kaikki huoneet, vessaa ja saunaa myöten. Kuitenkaan Jyrkiä ei näkynyt missään.
- Nyt tässä on jotahi sattunna. Polliisi tähän pittee... Seppo mutisi ja valitsi Salmen numeron.
- No, saakeliako sinä jäet sinne huaveilleen. Minun pitässii sinne kampaalallehhii. Ei tuu tuassii tolokkuu
-
- Suat soettoo Matille, että tullee poekiille kaveriksi. Tiällä on suattanna tapahtuu hirveitä. Kaekki paekat on myllätty ja revitty. Suur verlammikko on Jykän vuoteen vieressä. Miestä ei näö missää. Toenen kumisuapas vuan olj tuvanoven iessä.
- Et kae sinä tuas puhu omijasi?
- Minkäpä helevetin tähen. Ei tämmösillä asijoella leikitä.
- Sinun pittee soettoo heti polliisille.
- Niinpä se täötyy. Uattelin kyssyy ootko sammoo mieltä. Ei tule sitte sanomista.
- Voe helevetti sinunnii kans. Ala soettoo. Minä sille Matille!
---
Kaupunginpoliisiaseman päivystäjän tuolilla istui konstaapeli Tikka. Huonosti nukutun yön jälkeen työ tuntui rangaistukselta niistä iloista jota uusi tytöystävä oli tarjonnut.
Tikan naama vetäytyi hymyyn kun hän muisteli yön tapahtumia. Olihan se hoito ja - hoitoa! Pitää päivä levähtää, että taas illalla jaksaa.
Tikka torkkui puolivalveilla. Hän oli tarkasti ohjelmoinut itsensä reagoimaan pienimpäänkin ärsykkeeseen. Mielikuvissa pyöri naisen vaaleat kutrit ja sievät kasvot...
Päästessään juuri kuvitelmissaan rohkeampiin muistoihin puhelin alkoi pirisemään.
Tikka korjasi asentoa ja otti muutaman verryttävän liikesarjan ennen kuin otti luurin käteen.
- Poliisiasema konstaapeli Tikka!
- Joo, tämä onnii tiältä Ruikanrannalta Seppo Niemi. Päevee!
- No päevee! Siitäpä onnii aekookun sielläpäen olj asijaa. Mitempä se Kaeno. Vieläkö mylly pyörii tae pylly möyrii?
- Kaeno on muuttanna...Vuan olj minulla asiaahi. Tae en tiiä ouko tyhyjän tautta soettelemassa. Vuan näättee että jotahi vakavoo on sattunna.
- Miten se sillee? Aevan vähässä kummassahan sieltä ei soetella, että voephan se olla vakavaahi. Kerrohan.
-
- Kah, sinä varmaanni muistat se Rimpiläesen Jyrkin. Semmonen pienonen, poekosennäkönen mies. Sepä tuo on yön aekana kavonnu. Eilen käväsi meillä. Lähti kuitennii puoliltapäevin poekkee. Olihan se tietenni päessään. Uamusella mänin tappaeleen. Uattelin jos Jyrkin töehin. Vuan talo olj kun se menneisyyven talo. Kaek olj rikottu ja säretty. Jyrkin vuoteen vieressä suur verlammikko. Miestä ei oo missää. Oun ehtinnä koko pihapiirin.
- No, johan menneehi vaekeeksi. Ruikanrannalla ei palijo muuta noteerata rikokseksi. Seon aena tappomeininkiä?
- Se pitäsi vissiinni tulla kahtomaan. Ei mies voe kavota kuin tina tuhkaan.
- Eiköpä lie männy naesiin. Sehän olj poekamies. Kyllä se palovaa kun suap naemisesta tarpeekseen.
- Suattoohan se olla. Vuan saattoo se olla olemattahi!
- Sepä tässä eppäelyttee, kun kaksi rosvonnäköstä miestä kävi illalla Jyrkii kyselemässä. Ja se verlammikko???
- Minäpä juttelen pomon kanssa. Elä koskoo mihinkään. Ilimota jos Rimpiläinen kottiutuu.
---
Rikoskomisario Kumarainen oli edennyt virassaan jo yläportaille. Vaikka pyrkyryyttä olikin, mutta laiskuus meni innokkuuden edelle. Sen vuoksi Kumarainen tunsi olevansa virkauransa huipulla.
Toki Kumarainen oli varsin etevä virassaan. Rikollisuus hänen piirinsä alueilla oli huomattavassa laskussa.
Tämä nykyinen olotila oli sopiva hänen vartalolleen. Hyvät ja nöyrät alaiset olivat pysyneet lähes kaikki paikallaan. Ainoastaan
Viirto oli saanut siipeensä lähikontaktissa niin pahasti, että nautti valtion eläkettä toista jalkaa vähempänä. Piiri oli kyllä iso mutta väestöpohja oli harvanlainen. Alueeseen kuului muutama pikku kaupunki. Pikkuiset kunnat oli suuruudenhulluudessaan pyrkineet kaupungiksi.
Maalaistaajamat olivat pieniä ja hiljaisia. Eipä niissä ihmeitä sattunut. Muutama puukkotappelu ja vaimon kurinpalautus. Siinäpä ne tärkeimmät. Kansa oli kai rehellistä koska väkivalta vei omaisuusrikoksista voiton.
Konstaapeli Pökiö oli Kumaraisen salainen ase. Aina hän otti Pökiön aisaparikseen kun tutkinta vaati parhaita voimia.
Konstaapelit Kilikki ja Mörö olivat toki päteviä poliiseja, mutta asenteet poliisinvirkaa kohtaan saisivat olla asiallisemmat.
Tiukka juonne Kumaraisen kasvoilla tiukkeni kun mieleen tuli konstaapeli Tikka. Ruummiillistunut katastrofi. Mutta jokainen tivoli tarvitsi lovninsa.
-
Kumaraisen mieleen palasi tapahtumat Ruikanrannalla muutama vuosi sitten. Oli se sekin hulinaa. Ammuntaa ja tulipaloja jopa ruumiita. Taisi sielläkin rauhoittua kun pahin änkyrä teki ratkaisunsa.
Kumarainen heräsi aatoksistaan kun sisäpuhelin ilmoitti Tikan äänellä:
- Ruikanrannalla kadonnut mies. Verijälkiä ja merkkejä väkivallasta.
- Kukapahan tuo lienee kavonna? Ja millonkahan se...?
- Viime yönähän ne sano. Se Niemen Seppo soetteli. Sen nuapur se pikkujättiläenen joka pammaotti Kumaraesen Saapin paskaksi on kavonna.
- Kylläpä minä miehen muistan hyvinnii. Sehän olj vilikas kun kärppä. Aenahi viinan voemalla. Missäpä se Pökiö?
- Tuollahan tuo pöytäsä iäressä jottae tuhertoo. Mitteepä sille?
- Käskehän poeka puhuttelluun.
- Suatampa tuolle kuiskata.
Kumarainen nosti paksuntuneen perseensä ylös tuolista ja alkoi etsiä virka-asetta ja panoksia. Parasta oli Ruikanrannalle mennessä olla kovat piipussa.
Pökiö ilmestyi ovelle. Tehden velton asennon hän veti kättä paljaaseen päähän:
- Herra suuri harhaanjohtaja. Mitteepä sinä meinasit, han sanoi tuttavallisesti.
- Vaekka sinä Pökiö oot nimesi mukanen ja pikkusen sivu siitähi, niin piätin uhumata kohtaluva ja ottaa sinut asseenkantajaksi sinne Ruikanrannalle. Siellä suattoo tapahtua vaekka mitä? Muistatko vielä Niemen Sepon ja Turakaesen Matin?
- Johan tokkiisa! Mitteepä niille.
-
- Seppo olj soetellu, että se pikkumies. Se Rimpiläsen Jyrki on kavonnu. Tiijä näestä. Vuan lähetään kahtommaan. Ompahan vaehtelluu tähän istumisseen. Suattoo hyvinnii olla että Jyrki istuu paskalla.
- Sepä on allaesen juostava kun ylläeset miäree, Pökiö sanoi. - Pitteeköhän sinne ottoo kannuuna matkaan?
- Eiköhän tuo pienempihi riitä. Tulivoimaa kumminkin pitää olla. Vuan männeehän se siinä muun rekvisiitan lisänä.
- Eipään tuota tiijä millassii roestoja sille kulumalle on kertyny. Polliisia näö kun kerran kymmenessä vuuessa. Suattoohan nuo Lentävät joskus siellähhii kytätä noppeoksia.
- Eipä sieltä oo herkästi soeteltu. Että toesaalta tuntuu että siellä on tosi kysseessä. Sempä näkkee kun männee lähelle, Kumarainen sanoi.
Pökiö istui Mondeon ratin taakse ja lähti ajamaan. Toistasataa kilometriä mutkaisia pikkuteitä oli edessä.
---
Ruikanrannalla oli jännittynyt ilmapiiri Niemen tuvassa. Matti oli ollut poikien vahtina sen aikaa kun Seppo oli käynyt vielä etsimässä Jyrkiä. Melein samassa ovenavauksessa kun Seppo tuli sisälle, niin Salmen oli jouduttava kampaajalle.
Seppo pisti Salmen keittämää puuroa naamaan. Matti värkkäsi pikku Matin kanssa.
- Ei jumaliste se hätä hassi niitä polliisia. Suakel kun päevä kohta puolessa eikä kettee näö. Suattanna Kumaraenenniin unneottaa koko assiin. Pitteekö sinun soettoo uuvestaan? Matti kyseli Sepolta.
- En tiijä, melekeenpä tuns ihtesä valehtelijaksi kun uamulla soetin. Näkkyy se Tikkahi suanneen jästiä. Meinaan kun näötti tulleen ylmieliseksi.
- No, oljhan se jo entuuvestaan kaksmielinen , nii jotahi tapahtunna.
- Pittee vielä vuottoo muutama melekee. Jospa ne sitte tulloo?
- Vuan sullahan kussoo nuo sirkkelihommelit täösin. Eipä tullunna tuaskaa tolokkuu sinun hommista.
- Kyllä se nuapurin henki on tärkiämpi kuin jokku rankapuut. Se suottoo Jyrki olla jo vaekka tapettuna. Suakeli kun sitä verta olj niin palijo.
- Kahotko sinä tarkkaan? Jospa olj lavastus. Ketsuppii ruutanneet hämmäökseksi.
- Empähän minä semmossii ruvenna testoomaan. Punasta olj aenakkii ja siittoli palijo. Pitäskö tuota lähtee maesteleen.
- Älä nyt hulluja puhu. Jos on verta niin suat aetsin ja lintulentsun. Maestelkoon polliisi. Tae taetaapa noella olla muunlaeset mittarit. Eikä se Kumaraenen tykkää jos mänet sinne räpelteen.
- Jospa minä lähen sinne puuhommiin. Matit pärijää keskennään ja Ville se vielä vetelee unija.
- Joo, mäne vaen. Käskehän polliisit kahaville kuhan ovat tutkinneet. Kae se Salmehi siihen joutuu.
-
- Sitäkää ei tiijä kun piäsee soppaeleen. Siinä suattoo männä heleposti iltaan. Vuan eipä tuolla väliä.
- Oo huoletta me kyllä miehissä täällä pärijättään.
Seppo pisti sirkkelin pyörimään ja alkoi sirkelöidä pienempiä rankoja. Paksut ja raskaat haapatukit harmitti. Se menisi aivan moottorisaha hommiksi. Ja se bensakin on kaikki. Lähtiskö hakemaan bensaa SEOlta. Vae perkele ne polliisit...
---
Pökiö ajeli normaalia nopeutta. Eipä tässä hälyajossa oltu. Kumarainen oli ahtautunut pelkääjän paikalle. Pökiö olikin vakituinen kuski. Kumarainen itse sanoi ratkovansa visaisia pulmia, joita Herra paratkoon rikoskomisariolla oli joka lähtöön.
- Vaikka luulen että tämä on aikalailla hupireissu. Siellä Rimpiläinen varmaankin on jo mättämässä puuroa naamariin. Vaan käväistään kumminkin kahtomassa.
- Mullehan tuo passaa. Jospa se sipsakka Niemen emäntä antaa vaikka kahvit. Nyt ei parane alkaa juomaan pontikkoo. Oli se pomohi melekeen kuuvellatoesta. Helekutti kun lähes koko jengi oli kanttuvei. Sillon ei näöttännä hyvältä.
- Sepä sattu lipsahtaan. Olihan se varma takkuumies selevin päen.
- Minä en ota virkapuku piällä. Jos ei pakoteta. Vappaalla suatan muutaman ryypyn kallistoo. Se meillä on vielä se saonailtahi viettämättä. Jokohan tänäkesänä se suahaan jalalle?
- Senpä näkkee! Vuan toppaele. Kävästään tuossa huoltiksella kahavilla. Matka jo puolessa. Kyllä se kahavit kestee.
-
Pökiö ajoi Mondeon parkkiin ja poliisit menivät huoltamon kahvioon.Riskin näköinen vanhempi nainen seisoi tiskin takana. Pitkätukkaisia teinipoikia istui eräässä pöydässä. Heillä näytti olevan jotakin kinaa keskenään. Huomatessaan poliisit pojat luikkivat nopeasti mopoilleen.
Kolme kaljakaveria jäivät kaikessa rauhassa raatamaan elämäntyönsä parissa.
Punakat naamat oli parransängen koristamat. Ja kaikestapäätellen kaljaa oli riittänyt eilenkin.
Poliisit ottivat kahvin ja pitkän viinerin. Sitten menivät kaljaveikkoista viereiseen pöytään.
Eräs vekkuleista, naamasta päätellen vielä nuori mies oli vilkuillut poliiseja koko ajan. Nyt poliisien istuttua pöytäänsä sanoi:
- Mitenkä se jepareilla pyyhkäsee? Rosvoja riittää, sano? Äänensävy oli riitaa haastava. Olikai mukana myös humalaisen itsetehostusta. Halusi näyttää kavereille että ollaan kova kundi.
Toki Kumarainen oli tämmöiseen tottunut. Ei kannattanut provosoitua vaikka provosoitiin. Hän oli huomannut, että viisain tie oli vastata asiallisesti asiattomiinkin kysymyksiin.
- Kiitos kysymästä. Aivan normaalisti pyyhkii. Ei ole rikollisuus Suomenmaasta loppunut.
- Eikä lopu. Poliisit juo vaan kahvia, niin kuin se muuan poliitikko.
- Tokihan poliisikin on vain ihminen. Syö ja juo niin kuin kuka vaan. Kaljaakin vapaa-aikana.
- Jaa, juoko kalijaakin? Ilmankos rosmot saa hiihtää ympäriinsä.
- Juo ne vapaa-ajalla.
- Uskotko sinä komisario. Minä olen rehellinen mies. Myönnetään!! Kaljaa otan raskaasti, mutta rahalla maksan. Niin on hilijaa tosi.
- Uskonhan minä. Enkä edes aio pidättää sinua. Ollaan matkalla eteenpäin.
- Kuule komisario. Minä tiiän. Huumekauppiaita on rantautunut tänne syrjäänkin. Me pojat ei huumeita tarvita. Me ryypätään kaljaa.
- Se on surullista kun nuoriso kokeilee ja sitten joutuvat rikosten teille.
-
Poliisit istuivat ikkunapöydässä josta oli hyvä näkyvyys mittarikentälle. Vanha Tojotanrisa ajoi juuri mittarille. Auton pakoputkesta nousi vahva sininen sauhu.Kuljettajan paikalta nousi tumma mies.Mies alkoi tankata autoaan.
Kumarainen katsoi pitkään ja kirosi.
- Kato perkelettä. Sehän on itte Kilinä. Mikä helvetti sen on tuonut tänne syrjäkylälle? Nyt ei ole peli rehellistä.
Kaljaveikot olivat varmaan kuunnelleet poliisien keskustelua koska ryypyn välillä pöydästä kuului:
- Tuttu jätkähän tuo on täällä. Taitaa olla mafian miehiä tai jotain. Aika usein on täällä tankannut. Taitaa tuo Toyotan romu kuluttaa öljyä yhtä paljon kuin bensaa, eräs miehistä sanoi.
- Paskat se mitään mafiaa ole. Sillä on tapana kilistellä kaupungissa näyteikkunoita. Olisiko se vaihtanut bisneksiä? Pökiö sanoi.
- Minä luulen että huumeita levittävät. Ne pojankossit ovat aina olleet paikalla, kun se käy. Taisivat nyt säikähtää kyttiä.
- Vai sen poikia, Kumarainen mutisi ja hänen leukalihakset kiristyivät.
Kilinä saapui sisälle. Hän ei vilkaissutkaan poliiseja. Rennosti hän asteli tiskin takana olevan naisen luo ja sanoi..
- Kolmosesta viiskymmentä. Hän viskasi kaksi viisikymppistä tiskille.
Nainen näppäili kassakonetta ja antoi vaihtorahat. Kiittämättä mies survoi rahat taskuunsa ja poistui.
- Helvetti nyt pitäisi olla siviiliauto. Katsottaisiin mitä Kilinällä on mielessä. Jokin ketunhäntä sillä takuuvarmasti on. Ei oikein passaa pelästyttää miestä poliisiautolla ennen kuin on jotain konkreettista käsissä, Kumarainen supisi Pökiölle.
Poliisit nousivat ja Kumarainen sanoi lähtiessään:
- Hyvää päivänjatkoa ja kiitoksia tiedoista. Ne voi olla vielä hyvinkin tarpeen.
- Nythän minä muistin mun serkkupoika asuu aivan tässä lähellä. Jos pistetään autot vahetuksiin. Sillä on kähee Bemari. Riisikuppi tulee perse eellä vastaa tuokiossa, Pökiö sanoi.
-
- Suostuisiko se siihen.
- Se on mukava mies eikä uskalla polliisia vastustaa. Ja ohan meillä pamput. Kyllä se aoto irtovaa.
- Jos, niin anna mennä. Äkkiäkös siinä kauan mennee kun vaehetaan rattaeta, Kumarainen sanoi ja kipusi Mondeoon.
Jo muutaman minuutin päästä heillä oli allaan iso BMW. Sen matala murina nostatti poliiseissa kilpailuviettiä. Nyt oli ajossa homman maku.
- Kato, kato! Täällähän se Kilinä kilistelee, Kumarainen sanoi kun auton perä alkoi lähestyä Bemarin keulaa. - Pidähän hajurako, ettei se meitä huomaa. Tunsitko muuten kuka sillä se kaveri oli.
- Minulle oli aivan outo, ainakin noin autoon katsottuna. Mustaviiksinen mies. Melko julman näköinen, Pökiö selitti.
- Mitähän niillä on mielessä kun noin hittaasti ajjaa lesottavat.
- Jotahi niillä on mielessä. Pyssäötettäänkö me ne.
- Se pittää tehä. Saakeli koko päevee kehtoo lenottaa niihen perseessä.
Pökiö pisti Bemariin vauhtia ja hetkessä Bemari pyyhkäisi Toyotan edelle.
- Saatana Kumarainen kirahti kun he ohittivat Toyotan. Hän huomasi että vanha mummeli ajeli tärkeänä vahtien, että tienravit pysyisi tarpeeksi kaukana.
- Nytpä haokkasi paskoo tämähi yritys. Sepä on turho jatkoo. Kiännyttään ja käyään vaihtamassa auto. Männään sitte sinne Niemen Sepolle. Pittee siellä käyä vaekka pikkusen lipsahti iltapäevälle.
Tehtyään auton korvaushakemuksen Pökiön serkulle poliisit pääsivät jatkamaan matkaa.
- Vieläkin harmitti epäonnistunut toimenpide. Pitikin sattua juuri samanlainen mummelin Toyota ja sotki suunnitelman.
- Sepä kävikin kuin kerran nuorramiesnä oulussa kun sievää likkaa suattelin, Pökiö sanoi.
- No miten tuolla kävi?
- No ei niin mitenkää... Vesiperä.
- Parempi se on sentää että niinnii sattuu, kuin ettei satu mitenkään, Kumarainen sanoi.
- Ka, suattoopa se olla niinnii, tae voehan se olla toesellakkii laella. Mistä nämä tiennee.
-
Näin syvämietteisissä tunnelmissa alettiin lähestyä Ruikanrantaa. Tie putkahti yht äkkiä kylä aukealle. Hyvinhän poliisit muistivat kylän eritalot. Kaikki oli lähes ennallaan. Kukaan ei ollut kulkenut edes malipensselin kanssa.
Kylänraitti oli autio. Pari laihaa koiraa oli irrallaan. Kenties etsimässä tunkioilta jotakin ruuantähteitä.
- Kylläpä suakeli on tämähi kylä melekeen kuolemassa. Turakaisen navettahhii on sen tulipalon jäliltä. No pyssysankarin paloroippeet on raivattu. Varmaankin vakuutusyhtiön kustantamana. Siinä on ollunna melkonen urakka.
- Mitäpä se nykysenä koneaekana. Seon *****nluikaos kun isottii raoniot on tasasena.
- Niemen Sepossa sitä kuitennii yhä virtoo riittää. Eiköhän ajate Sepon porinoelle, Kumarainen sanoi kun huomasi Sepon olevä puu hommissa.
- Päevee! Mitteepä sitä kuuluu. Jyrkihi on vissiinni löytynnä, kun isäntä joa ruotoo halakohommissa. Läettiin joutessaan ajeleen kun rosmot näötee olevan kevälomalla, Kumarainen sanoi ja hemputti Sepon kättä.
- Ei oo Jyrkii näkynnä. Mahtaa olla meleko pitkä matka kaopunnista kun män melekeen koko päevä. En ruahtinna vuottoo ennee kun männöö turhoo työaekoo, Seppo sanoi ja napsautti virran sirkkelistä nollille.
- Ihannii totta? Myö Pökiön kanssa uateltiin että mahtoo istuu paskalla koko mies. Oukko käönnä kahtomassa.
- Tietennii oon kiertännä kaek paekat kellarista vinttiin ja navetannii vintille kurkistin. Uattelin ettei vuan ou tehennä sitä viimmestä tekkoo itelleen, vuan eipä siellä näkynnä kettee.
- Jospa lähettässiin kahtommaan.Vae haottaako se hommia?
- Kyllä se nuapurin ja kasvinkumppanin kohtalo on tärkiämpi kuin jotku sirkkelöennit. Emänta on kirkossa, vuan on siellä appi.ukko poekijen kanssa.
- Jaa niitä on poekijahhii urakoetu yötönä. Niimpä se pittää.
- Onhan niitä par vessellii. Männään tuosta oekopolokuva niin ollaan pian Rimpiläesessä.
- Tulehan Pökiö sinähi, Kumarainen huuteli autossa yhä istuvaa alaistaan.
Jonossa miehet marssivat polkua Rimpiläisen pihalle ja menivät sisälle.
-
Seppo aukausi tuvan oven ja se paljasti koko kaaoksen Kumaraisen näkyville:
- Perkele, ei voi kyllä olla totta. Jyrki itekkö se näen vallattomaksi on heittäötynnä. Onko se järkesä kavottanna.
- En minä sitä usko. Se Jyrki käväsi eilen uamupäevällä tinkoomassa ennakkoon muanvuokroon tuntu olevan meloko vähissä rahhoessa. Huonossa hapessahan se Jyrki olj. Oli jotahi räöhäviinoo junna. Tae oeskiikko sillä huumeita? Seon ollunna toesinnaan niin outo.
- Vae semmosta. No, onkos liikkunna mittee yljmiärässii kulukijoeta. Tae outko huomanna mittää muuta erikoesta.
- Eipähän tuota mittee. Vaen suakel nythä mie syyllistyn viranommaesen erehyttämisseen? Suapkoo tuosta kovattii rapsut?
- Ei tussa hirveitä ehi, ku heti kakaset tietosi mäkeen, Pökiö sanoi väliin.
- Niin se olj eilen iltanavetan aekoehin kun tuossa pihassa kävi savuava Toyotan romu.
- Perkele Kilinä?
- Kilinäkö olj vaeko Kalina. Sano se jonku nimennii kun esittäötyi niin ko herrasmies. Jyrkiä se kysyi ja minä sille neuvvoen paekan. Tosin jo päevällä sammaenen aoto kuluki tuossa tiellä, hittaastai ajjaa lenottaen.
- Olisikkohan se sentään Kilinä. Se on paremmin harrastanut niitä koruliikkeitä. Kyllä sen on pitänyt olla joku muu, Kumarainen epäili.
- Olipahan se Pahkaperälläkin. Omin siliminhän tuo nähtiin. Tokihan tuo Kilinä tunnetaan. Kyllä se herrasta käy, Pökiö pisti lisää faktoja.
Seppo katseli hiljaisena kun poliisit nuuskivat huonetta ympäriinsä.Kumarainen ähisten ison mahansa kanssa päällisinpuolin. Pökiö hoikempana miehenä konttaili sängynalustatkin.
-
- Kyllä tänne pittee suaha lissee voemija.Tutkimukset on pantava käöntiin verekseltään. Koerapartio mukkaan. Kaeppa tiältä suap jossahi pittee kortteeria. Aenaki pari päevee pittee varata aekoo. Eiköpä se Jyrkihi löyvvy. Sannoetko Seppo, että Jyrkillä nenästä tulj verta?
- Joo! Sillä on aena ollunna hyvin herkkä leppä lentämään.
- Vaen eikae tuommonen vermiärä kenenkää nokasta lähe, Pökiö epäili.
- Nyt tehhään nii, että Pökiö tarkastaa onko mittee poekkijavvaa näkyvissä. Myö lähetään isännän kanssa sisähommiin. Tutki kaek paekat ja kirijaa muistiin näkemäsi. Navetta myös, Kumarainen antoi määräyksiään.
---
Ähkien Kumarainen tuli Sepon perässä Niemen pihalle. Juuri silloin Salme ajoi autonsa porraseteen. Salmen tukka oli saanut kuparinpunaisen sävyn ja leikkaus oli lyhyt. Kokonaan erilainen kuin ennen.
- Päevee! Onhan ne polliisittii ehtinneet paekalle. Jokopa Jyrki löyty? Eikäe se huima järveen lie männy.
- Mistäpä nämä huumehörhöt tiennee.
- Huume...?
- Kuhan ny sannoen, Kumarainen yritti korjata sanomaansa. Ei nyt passaa hönkiä kaikkia tietoja kuuluviin hän ajatteli.
- Mihinkä ihmeeseen tuo oesi voenna männä. Minähi sitä suappaalla heitällin.
Vuan ei kae siitä vammoja tullu. Mitä ny nokasta verta tulj. Vaen sepä ei ensimäenen kerta näellä tantereilla.
- Taes tosijaan olla, mitä muistelen, melekonen veijari. Ruttas polliisiaotonnii.
- Ny lähetään pirttiin. Kahtommaan miten se Vaari lie pärijännä niihen rasavillijen kanssa. Komisarijoko on yksin liikenteessä? Salme kyseli.
- Ei sitä parane polliisin yksin lähtee näen raohattomalle kylälle. Se suattoo olla se viimmenen reissu. On se konstat tuolla naapurissa. Tutkii onko siellä seleviä johtolankoja.
- Jospa ne on olleet tavallisia rosvoja? Jyrkin äiti oli hieno kulttuuri ihminen. Sillä olj arvokkaeta tauluja. Ja palijo koruja, Salme tiesi.
- Voe suakel. Ny minä sen hoksasin. Tuntu niin ouvvolle siellä tuvassa.Se suur maesemataolu olj poekessa. Suakeli ne pittee käyä muuttii. Vaekken ou taeteentuntija, niin aenaki neoli sieviä minusta.
- Onko siinä ollutkin ryöstö? Nyt männöö vaekijaksi. Suakeli kun valtijo supistoo miärärahoja ja rikokset vaen mutkistuu.
- Ottakeeppa aekalisä ja tulukee jo kahaville, Salme kiirehti miehiä sisälle.
-
- Päivee vanhaisäntä. Sitähän onnii piästy vaarin vaekijjaan rooliin. Aena pitäsi joutoo lapsenlikaksi, Kumarainen sanoi ja kätteli Mattia.
- Mitäpä tässä . Tämän mukavempoo hommoo oukkaa. Jokopa se kavonnu lammas löyty?
- Mahtaa olla jossahi muuvalla ku saonan takana. Se voe olla että vielä veri pierastaan ennenkun juttu on selevä.
- Minneppä se toenen polliisi unehtu? Kahavillehan pittee tulla. Sitte jaksoo rynnistee, Salme sanoi.
- Suatampa tuolle killaottee...Kumarainen painoi nappia.Hälytys ääni kuului Kumaraisen korvaan, mutta vasausta ei kuulunut, ennen kuin "Tavoittelemaanne hekilöön ei... - No jo on perkelettä! Eikae se nukkumaan ruvennut? Hakemaanko tuota piti... Kumarainen ähisi ja alkoi nousta tuolista.
- Istu vaen. Minä käyn nuoremmakseni. Ei mene kauaa, Seppo oli valmiina.
- Jos haluat ravata niin johan tuo minulle soppii. Minä alan soetella sinne asemalle, että laettaat apuvoemia.
---
Seppo riensi pitkin askelin jälleen Rimpiläiseen. Jotenkin vihlaisi kun hän ohitti rankakasan. Homma ei edistynyt tänäkään päivänä lainkaan. Muijalla taas on sanomista.
Täysi hiljaisuus vallitsi naapurin pihalla. Sisältäkään ei kuulunut ääniä. Ihmeissään Seppo meni sisälle ja suoraan makuukamariin. Ohimennen hän pani merkille, että tutut tuvan seiniä koristaneet taulut olivat poissa.
Seppo oli ymmällään. Mihin helvettiin oli poliisikin kadonnut. Onneksi Kumaraisen numero oli kännykässä. Hän vetäisi kapulan esiin ja etsi numeron.
Komisarion vastatessa hän sanoi:
- Ei täällä näy miestä. Joka huoneesta olen katsonut. Mitäpä minä nyt...?
-
- No mihin perkeleeseen se hävisi? Pökiö ei ole niitä miehiä jolla olisi tumput suorana. Se on jotakin keksinnä? Oletko käynnä navetassa.
- En ole. Pitänee kahtua ulukorakennukset. Soettelen jos ei näö, Seppo sanoi. - Jokin itea sillä varmaankin on. Olisiko löytäny sen johtolangan joka vie Jyrkin luo. Kahotaan!
Seppo lähti navettapolkua etenemään. Ympärilleen vilkuillen hän ohitti navetan päädyn ja säpsähti. Aivan lähellä nurkkaa seinän vieressä makasi poliisipukuinen mies hievahtamatta.
Seppo tutki tarkasti maiseman joka puolelle. Pienintäkään liikahdusta ei näkynyt missään. Hän kumartui Pökiön puoleen ja kokeili ensin kaulalta pulssia. Se oli onneksi vahva.
Kääntäessään miestä parempaan asentoon Pökiö alkoikin toipua Kohtä nosti päätään ja sanoi:
- Voehan perkele! Mikähän se lienee ollunna? Vuan olpa tavallisen tehokasta unliäkettä. Jalat män alta kuin mullikalta lekalla piähän lyötäesssä.
- Kukapa se sinnua piähän moksaotti?
- Luoja tietee vuan eipä se sano. Suakeli tulin tähän nurkalle kuselle. Kaekessa raohassa laskin vesiä. Viimme tippoja lerkuttelin niin se tulj takkaa se isku ja siihen vilimi katkesi, Pökiö selitti ja kapusi jaloileen. - Saatana ei rosmo sentään sepalusta vetäny kiini.
- Lähetään sisälle. Kumaraenen siellä on kuumana, kun soetin sille, että jo toenen mies on kavoksissa.
- Eipähän tuo haettoo vaekka sillähi välliin kuumiaaaltoja. Ylleesä se antoo kylymää kyytiä.
-
Kumarainen oli määrännyt kaupungista lisävoimia. Kaikki vapana olevat voimat tarvittiin nopeasti paikalle. Polisipäällikkö tosin väheksyi ensin operaation ylimitoituksesta. Kuitenkin kun Kumarainen lisäsi, että myös Pökiö on kadonnut päällikkö antoi hommalle siunauksensa.
Kumaraisen lopeteltua puheluaan kaupunkiin Seppo ja Pökiö saapuivat sisälle.
- Ei kae perkele se Pökiö ollu nukkumassa? Vielähhii ku nukkuvan rukkous.
- Vitut kuttuilla siinä! Olkii tos kysymyksessä. Vetelinnii syvät unet. Rosmo anto semmosta unjliäkettä, että tepsi heti.
- Ei saatana? Sielläkö oli rosmo liikenteessä?
- Joo, kusella olin niin hiipi taakse ja anto hiekkapussilla tae jollahi. Muistan kun silimissä löe tulta ja muuta en muistakkaa.
- Niinkö olit sen pikkukaverin lummoessa ettet vahtinna ympäristöä? Saatana, joka paekassa näetä pitäsi olla vahtimassa. Nythän se on rosvo jo huut helevetissä. Ossaatko sanua oliko pitkät unet?
- Tuskin nuo pitkät... Muutama minnuutti. Työ kun lähittä kahtelin sisällä ympäriisä ja lähin sinne navetalle. Vuan alako aluvesi haettoomaan, nii uattelin puristee esliinan kuivaksi.
- On sillä etumatkoo. Vuan jospa se kun koerapartio tullee... Saatana männee taas vaekijaksi. Tämä onnii kirottu kylä.
- Mitä sitä hevon paskoo! *****a on riittännä ja kirottuhi on omiksi tarpeiksi. Vaen että joku kirrous... Matti epäili.
- Aenahi kaekki männöö päen persettä kun tänne erehtyy. Polliisi keskittää nyt tutkimukset täyvellä teholla tänne. Seon perustettava väliaekanen tukikohta tänne. Kaopunkista asti männöö aeka ajellessa. Missähän tuota oesi sopivata tilloo?
- Tiällä on nuo pojanvekarat, että tänne ei aenakkaa, Salme kiirehti sanomaan.
- Seon totta. Nännöö perhe-elämä liian raohattomaksi. Tuossahan oes tyhyjä talo tuo rikospaekka. Vuan ei siihenkään passoo sotkeotuu kaekki johtolangat...
- Turakaeseen mahtuu vallan maenijosti. Siellähän on jo perinteitä. Pontikkooki löytyy. Jos niinko tulloo paeneita liikoo.
- Antaapa olla ne pontikat. Kahta kertoo ei passoo tehä sammoo virhettä. Mutta pijetään so*****na, että Turakaesessa on johtokeskus. Toki kentällä se työ tehhään. Luoja armaha kuinka laaja se työkenttä onkaa. Vuan juuaampa nyt ne emännän kahvit viimenki. Piäsöö keitteen uutta.
- Joku raja se on minunnii pannussa. Vuan tämän kerran...
- Martan pannussapa se ei pohoja paesta eikä kattilasta soppa lopu, että tervetulloo vaen meille. Ompahan vaehteluva meijännii elämään, Matti sanoi.
-
Millos on tulossa jooluekstra? :P
-
Oon ollunna SARVEN mieliksi ja pitäny taukoo. Oesko tuolla kannatusta jos jatkasi? ??? ???
-
Oon ollunna SARVEN mieliksi ja pitäny taukoo. Oesko tuolla kannatusta jos jatkasi? ??? ???
Laitappa vain jatkua. Ja tällä kerrala ihan Sarvipään kiusaksi... ;)
-
niijja nehä sarvet tippuu näellävuosin
-
Luinpa tässä koko jatkotarinan ja tuli pakosti mieleen jo välillä että tässäpä olisi kertakaikkisen hieno juoni teeveesarjaan. Olis taso ihan eri korkeudella kun noilla kotimaisilla sarjoilla keskimäärin.
Kirjoitappa lisää rivejä kun saat ajatuksen otteeseen... Niin ja kiitos! Oli taas ihan hauskaa tuossa lukiessa!
-
Kobra. Armahta meitä ja anna tuon Jatkotarinan jatkua, ja Kitulainen kanssa kiinnostaa.
-
Kiitoksia kiinnostukseta ja kehuistakin. Pakkohan tätä on nyt jatkaa.Että pannaan Kumaraesen porukka hommiin.
vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv
- Toki kaekki kulut ja haetat korvataan sitte aekanaan. Vuan nyt Pökiö kahavia kulukkuun ja menoksi. Joutooko se isäntä vielä oppaaksi, että piästässiin alakuun.
Seppo vilkaisi Salmea ennen kuin sanoi.
- Kyllä se pittee suaha Jyrkin kohtalo seleville. Eipä tuota tiiä vaikka oesivat pottukuoppaan...Saatana seon tutkimatta. Jos neon vieny Jyrkin sinne?
Kuoppa on siellä pihanperällä.
- Sepä on tosiaan mahollista. Pökijö alahan juosta. Ole varovaenen jos se siellä se nuijamies pittee kortteeria.
- Lähtöökö se isäntä varmistukseksi? Vaeko emäntä, Pökiö nauroi.
- Mänköönpä isäntä seon enempi tottunu rosvojen kanssa saikkaamaan.
---
Hiljaisuus huokui Rimpiläisen pihapiirissä. Keskipäivän kirkkaus suorastaan häikäisi. Tuulessa oli selvä kevääntuoksu. Se tiesi luonnossa mahtavaa meininkiä lähiviikkoina.
Pökiö ja Seppo harppoivat ensiksi pihanperällä olevan kumpareen luo. Kumpareen yhdellä sivulla oli punaiseksi maalattu ovi. Pökiö otti virka-aseen esille ja näytti Sepolle että nyt piti olla hiljaa.
Pökiö siirtyi ovelle. Hän koitteli kahvaa ja se antoi periksi. Setten riuskan miehen raju tempaisu. Ovi aukesi helposti ja kellarin ummehtunut haju tulvahti vastaan. Ovipielestä Pökiö haparoi sähkökatkaisiaa ja löydettyään näpsautti valon palamaan.
Kellari oli aika tilava.Laareissa näkyi pitkällä idulla olevia perunoita. Saattoivat olla monen vuoden takaakin. Haju oli mädäntyneen perunan hajua ja siihen sekottui ummehtunut homesienien haju.
Pökiö katsoi edessä näkyvää nakymää. Betonilattialla oli jokin vanha laatikko. Sen päällä oli puolet HK Sinistä lenkkiä ja Karhu tölkki keppanaa.
- Kyllä täällä joku on pitänyt kortteeria. Ainakin tilapäisesti. Ehkäpä juuri täältä se hyökkäys tehtiin. Täältä ei ole pitkä matka navetan nurkalle. Varsinkin kun käyttää näköesteitä hyväkseen. Helppo tuossa onnii iäneti kulukee, Pökiö arveli.
Kumarainenkin ehti paikalle ja puuskuttaen kuin henkilaita hevonen huuteli:
- Onko siellä ketään?
-
- Eipä ou kummoset sualliit. Lenkin pätkä ja keppanapurkki.Vaekija sanua kuka ollu ja minkä tähen. Luulen kuitenki että tiältä se nukuttaja tulj.
-Eikö oo jiännä mittee kouriintuntuvaa? Saesi sen ketaleen sormenjälet. Kerätään kaekki mitä siellä näkkyy tutkimuksen varalle.
- Voephan noessa sormenjäläkiä olla. Pökiö kaivoi taskustaan muovipussin ja pisti esineet sinne.
- Perkele! Taas tuntuu mahottomalta alakaa tutkimuksia. Kaekki on levällään. Suattaapa olla kymmenijen kilometrien takana. Saatana ja koko alue pitäisi tutkia. Oikeastaan tässä ei oo vielä tapahtunut edes rikosta.
- On kai se rikos kun polliisia isketään, Pökiö sanoi.
- En tiiä, voe olla että vaenu paranee kun koppaa kopistellee, Kumarainen sanoi.
- Seon laki kun puhhuu, kuhan se nukku-Matti tullee näkyviin. Onhan se varmoo. Vuan sieltähän se ratsuväk suapuu, Pökiö sanoi kun kaksi Wolkkaria kääntyi Rimpiläisen pihaan. Toinen oli poliisin väreissä, toinen postiauton värinen.
- Mitteepä ne miehet ihimettellöö? Onko jo suatu mittee aekaan, Kilikki sanoi kun laskeusi poliisi Wolkkarin kuskin paikalta.
- Tässä Pökiötä herätelty. Sattu Nukku-Matti kulukemaan maisemassa. Johan tuo alakaa olla silimä kirkas.
- Miten se niin? Pökiöhän on vöyre kaveri.Pittee olla tavallista parempi jos meinovaa Pökiön nukuttee...
- Kunpa takkoopäen salloo. Vuan tulukoompa nokat vastatusten. Saatana!
- Onko se koera mukana? Kumarainen kysyi.
- On se tuolla toisessa autossa.Eiköhän nuo kavonneet löytyne, Kilikki sanoi ja viittoi koiraa hillitsevää poliisia tulemaan lähemmäs.
- Kapu ja konstaapeli Koukkula valmiina palvelukseen, nuoren näköinen koirapoliisi selvästi jännitti komisariota.
- Lepo vaan. Näissä hommissa ei kannata jännittää. Reilu meininki puolin ja toisin tuottaa parhaan tuloksen, Kumarainen sanoi isällisesti.
- Selvä, Koukkula sanoi. Kapu istui vierellä virkeän näköisenä. - Pitäisi olla jotain kadonneelle kuuluvaa... Löytyykö?
- Hetki vaan. Juoksen hakemassa sisältä. Kelpaako vaikka villapaita? Seppo oli heti valmis toimintaan.
- Sopii hyvin, kunhan ei ole vasta pesussa ollut. Sukkakin on oikein hyvä, Koukkula sanoi.
Seppo toi talon sisältä Jyrkin vaatekappaleita. Kapu nuuski niitä innolla. Koukkulan komensi: -Etsi! Kapu sai todellisen innon päälle. Kuono maassa se alkoi etsiä hajujälkiä. Aivan lähellä eteisenovea Kapu sai vainun. Määrätietoisesti se alkoi kulkea pihalta suoraan Niemen pihatien takana kasvavaa metsiköä kohti.
-
Eipä tänne kantsi laittaa näitä jatkoja. Kierto on niin kova että tarina häipyy etusivulta muutamassa tunnissa,
Jos joku jostain ihmeen syystä haluaa lukea meikäläisen tarinoita voi himonsa tyydyttää blogissani. Siellä on menossa parikin jatkotarinaa ja muutakin, monenlaista.
Blogini osoite näkyy tuossa alhaalla. Tervetuloa On siellä jo kayny pitkä jono lukijoita! Kiitokset vielä täällä tekstejäni lukeneille. Kobra taitaa vaieta! Kiitos!
-
:-\ :'( No hö! Älä nyt ainakaan tykkänään lopeta tänne kirjoittelua.
-
Eipä tänne kantsi laittaa näitä jatkoja. Kierto on niin kova että tarina häipyy etusivulta muutamassa tunnissa,
Jos joku jostain ihmeen syystä haluaa lukea meikäläisen tarinoita voi himonsa tyydyttää blogissani. Siellä on menossa parikin jatkotarinaa ja muutakin, monenlaista.
Blogini osoite näkyy tuossa alhaalla. Tervetuloa On siellä jo kayny pitkä jono lukijoita! Kiitokset vielä täällä tekstejäni lukeneille. Kobra taitaa vaieta! Kiitos!
Ei muuta ku tekstiä tänne vain! Sarvien kalinaa ootellessa... ;)
-
JAKETAAMPA TARINATA.
vVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVVV
Koko poliisi joukko seurasi pienen välimatkan päästä koiraa ja Koukkulaa.
Kuin viivasuoraa kulku jatkui pellon poikki Niemen tien yli metsikköön.
- Kylläpä Kapu hommansa osovaa, Kumarainen sanoi. Kuinka pitkälle se meidät kuljettaa.
Hetken kuljettiin jonossa. Kumarainen vilkaisi perässä tulevia alaisiaan. Hän käännähti alaisiaan päin ja kirosi:
- Mitä *****a te perässätuutta kuin lehemälauma. Kilikkiki? Eikö järki sanonut että täällä ei koko porukkaa kaivata. Sassiin takaisin. Pökiö seuratkoon! Muut tukkimaan löytyykö talosta tai ympäristöstä mitään asiaa valaisevaa. Toimikaa!
- Minäpä se mahannii joutaa ommiin hommiin? Seppo kysyi.
- Jos passovaa niin lähtisit kahtommaan mihin koera meiät vie.
- Kun tälle mallille männy niin haetanneeko jos muuvan tunti männöö. Oes mukava tietee Jyrkin kohtalo.
- Lähdetään!
Koira ja Koukkula olivat jo edenneet metsikköön. Jotakin oli löytynyt koska koira oli pysähtynyt ja Koukkula antoi koiralle komennuksia.
- Nyt ollaan oekeilla jälillä, Koukkula sanoi heidän ehtiessä paikalle. Maassa oli miesten kumisaapas. Se oli selvästi Rimpiläisen eteisessä olleen pari.
- Mitä helvettiä! Saappaita ja sukkia. Miestä ei kuitenkaan?
- Luulen että miestä on raahattu maata pitkin ja toinenkin saapas on lähtenyt pois. Vai onko kitnappaaja tahallaan riisunut uhriltaan saappaat.
- Outoa hommaa tämä on! Onko Pökiöllä mitään visioita.
- Minusta tuntuu, että kitnappaajia on ollut vähintään kaksi. Uhri on selvästi maannut tuossa maassa. Katsotaanpa lähemmin onko siinä verijälkiä.
Pökiö kumartui alas ja tutki paikan tarkkaan. Verestä ei kuitenkaan ollut jälkiä.
Koira oli jo kuono maassa jatkamassa matkaa. Koukkula katsoi kysyvästi Kumaraista. Kai odotti ohjetta miten jatketaan.
- Anna mennä vaan. Ei tämä saapas vielä mitään ratkaise. Saahan nähdä mitä on jälkien päässä.
Koira eteni määrätietoisesti. Viivasuorasti epäröimättä se suuntasi eteenpäin.
Metsän läpi kulki tie Niemen suoviljelyksille. Tiellä koira pysähtyi kun seinään. Kehää kiertäen se etsi vainua, mutta ei löytänyt kohdetta. Vinkuen se yritti suorittaa tehtäväänsä.
- Jäljet loppui tähän. Valitettavasti. Kohde on kai nostettu autoon tai itse noussut.
- Tämäpä ei potkaisut juttua yhtään eteenpäin, Kumarainen huokaisi.
- Mutta hei täällä on aika tuore autonpyörän jälki täällä rapakossa, Pökiö sanoi. Hän oli heti kiinnittänyt huomionsa laajemalle ympäristöön.
-
- Siitä pitäisi kai ottaa kipsivalu? Mutta Suomessa on milijoonia autonrenkaita. Taitaapa olla aivannii turhaa touhua? Kumaraisnen päätti.
- Eipä sillä taija olla tojella merkitystä. TV-sarjojen romantiikkaa, Pökiö vahvisti.
- Mitäpä nyt neuvoksi? Koukkula kyseli?
- Älyäisikö se koira sen Nukku-Matin jäljistä? Mitään esineitä ei tosin ole nuuskittavaksi. Näkisi ainakin jos vainu pitää, että mihin päin se sankari on luistanut, Pökiö sanoi.
- Voidaanhan sitä kokeilla. Kyllä Kapu on hyvä noin tuoreen jäljen hoitelemaan.
vvvvvvvvvvvvvvv
Kilikki ja Mörö ottivat tutkiakseen Rimpiläisen asuinrakennuksen. Kilikki toimitti Tikan ja Viskarin tutkimaan navettaa. Kilikki varoitti Tikkaa hölmöilemästä.
- Perkele! Kaaja vaen itellesi. Samallaenen töpeksijä ou itehhii. Eipä nyo arvomerkin siunkaa rantapielessä lissäö.
- En minä kuitenkaa oo kävelevä kataströfi. Outellaanhan tuassii ku Tikka piäsee hommiin johan alakaa tapahtua.
- Kumpa ite saesit jotahi aekaan. Tikka sanoi ja näytti etusormea.
Navetassa tuntui vielä lehmänlannan haju vaikka oli jo vuosia kun lehmät olivat lähteneet. Jyrki oli silloin ollut vielä tunnollinenisäntä ja puhdistanut navetan kaikesta törystä. Tosin ikkunoihin ja seinänurkkauksiin olivat hämähäkit viritelleet ansojaan ja viime kesän kärpäsenraatoja oli ikkunalaudoilla kasa päin.
Nuorempi konstaapeli Viskari oli suurikokoinen jäyhän tuntoinen hämäläinen. Mikään ajatuksen aurinko hän ei ollut, mutta ahkera ja sitkeä luonteeltaan.
Tikan muistamme vanhastaan, että miehellä oli enemmän intoa kuin taitoa. Hän meni tilanteisiin päätäpahkaa ajatus tuli vasta myöhäisjunalla.
Tämä epäsuhtainen pari ei juuri ennen olleet työskennelleet yhdessä. Tikka kun oli sopivampi puhelinpäivystäjäksi kuin kenttätyöhön. Nyt oli Kumarainen määrännyt naiskonstaapelin päivystyshommiin ja näin Tikkakin oli pitkästä aikaa tositouhussa.
- Mitähän täältä aletaan etsimään? Viskari kyseli neuvottoman oloisena.
- Eiköhän meiän pie tehä perusteelinen tutkimus. Pittee etsiä esineitä jotka ilimiselevästi on viärässä paekassa ja huomioija tuoreita jäläkiä ja oleskelupaekkoja. Viskarin poeka tekköö sitten perusteellista työtä. Kiirettä ei ou. Paremminnii on syytä pitkittee tutkimusta, niin suahaan olla pitempään muaseuvvun raohassa. Jos vaekka jonnii naesennii kaatasi!
- Mikäpä se siinä. Aletaan hommiin. Minä taijan kivuta tuonne yläkertaan näkkyy rakkuset olevan tuossa nurkassa.
-
- Poeka, poeka. Ei sitä niin mennä. Siksihän sitä parina mennään, että toenen varmistoo toesen turvallisuuven. Onko polliisikoulun opit unohtunneet.
- Ajattelin, että jospa täällä ei ole vaaraa.
- Voe poeka! Näkkee että out novviisi näessähi hommissa. Älä kuule turhoo piätäsi vaevoo ajattelemalla. Minä suatan uatella sunnii puolesta. Kato on tuota urroo takana.Niin mitä sinä kysytkään?
- Enpä niin ihmeitä. Mäne eitä niin minä varmistan.
- Oekinnii hyvä. Joo, valavo ettei käö kuin Pökiölle, että rosmo nappaa takkoopäen nuppiin. Minä mänen eitä tuonne ylös.Siellä voes olla joki rosvon piilopaekka.
Vetäen aseen kotelosta ja kaksin käsin tähdäten eri sektoreihin Tikka eteni huvittavan näköisenä rappusien luo.
- Nyt Viskari tarkkana. Nyt on tarkat ajat. Eikä pie metakoija.
- Homma hoidossa. Anna mennä vain, Viskari kuiskasi. Häneenkin oli tarttunut Tikan esiinmanaama jännitys.
Tikka nousi muutaman askelen. Pää alkoi olla katossa olevan aukon tasalla. Hän vilkaisi vielä Viskaria ja nosti kättään hiljaisuutta pyytäen. Sitten hän kuikisti vintille. Sitä oli käytetty heinävarastona ja vieläkin siellä oli haalistuneita heinäpaaleja siellä täällä sekä paaleista ladottu muodostelma. Siinä oli ikään kuin pöytä ja istuimet. Pöytänä toimivan paalirivin päällä oli jokin vanerilevy.
Tikka silmäsi yhdellä silmäyksellä, että ketään ihmistä ei ollut paikalla. Hän koukkasi Viskarin seuraamaan samalla nousten kokonaan vintille. Olut ja viinapulloja oli runsaasti seinustalla. Resuisen näköinen korttipakka lojui levällään "pöydällä".
Perkele, täällä on pidetty monen miehen voimalla korttiiltoja. Akattomat Poikamiehetkö täällä on juhlineet, Tikka arveli. - Ainakin kuudelle miehelle on istuinpaali. Tämähän on selvästi peliluola. Paras olla koskematta. Päättäköön pomo jatkosta. Ei tavitte alakaa huutaan, että väärin tutkittu.
- Eipä tämä yksistään peliluola. On täällä riettailtukin. Onko niillä ollut naisia vai sonniparinako lienevät ähränneet. Ainakin rekvisiittaa on tarpeeksi, Viskari huuteli kauempaa. - On vanhoja Jalluja ja Kalleja. Mitä kaikkea liekään. En koske noihin.
- Kovvoo on ollunna porukka. Mutta hei...! Mitäs sitä teällä? Tikka huusi yllättyneellä äänellä.
---
-
Kilikki ja Mörö olivat ihmetyksen vallassa. Sekasorto joka talossa vallitsi tiesi kovaa urakkaa. Lisäksi kun kumpikaan ei tiennyt mitä etsiä niin hommassa ei ollut mitään innostusta.
- En tiijä! Suakeli se pomo on heti niskassa jos näetä hämmentee. Jos taas ei niin se syyttee laeskuuvesta. Mitteepä sitä aletaan? Kilikki kyseli Möröltä.
- Sinäpä sitä oot johtamassa hommoo. Minä oun vuan alhaenen orja ja koetan tehä mitä piiskuri miäree, Mörö venkoili.
- Pietäänni paekalla luova taoko ja suunnitellaan mitä tässä voesi raataa. Suattoo kohta olla navetta tulessa kun Tikanpoeka siellä houhuvvaa. Ei se niin voe mennä tämäkää keikka, ettei jotahi satu.
- Kyllähän se Viirto kerto monia Tikan temppuja, kun ne parina partijoivat.On se kaeken muun lisäksi oekija sonni. Aena sillä on naeset mielessä.Ei taija ennää tälläkylällä olla yhtää nuorempaa naesta.
- Tikka ei tarvii nuorta runkoo. Mitä vanahempi kaarna, sitä ahkerammin kimpussa.
- Mihin astihan se koera niitä heppuja viepi. Mahtaa olla pitemmän päälle Kumaraeselle vaekijaa.Ei ole vissiin pahemmin treenannu.Lenkillä käö telekkarin iäresta ruokapöytään. Se on Kumaraenen vaehattanu taas kaveriiaan. Se onki onnistunna suamaan nurta lihhoo. Oun minä sen hähäny. Nuamaltaan ihan immeisen näkönen. On vuan hännii muistanna olla ruokaaekana kotona. Oli sillä mahottomat ryntäät.
- Joo, ou minähi sen nähäny. Taes se entinen olla melekonen pirttihirmu. Kerrannii kävin siellä jossae virka-asijoessa, niin elä se mittää. Suatana meinasi syyvä minut elävältä. Huusi punasena kuin palosirreeni, että hänen koti eijoo mikkää polliisiasema. Tulj kaks reissuu yhellä kerralla. Ensimmäenen ja viimenen, Kilikki kertoi kokemuksiaan.
- Perkele, nyt ne jäläkimestarit tullee. Ollaan olevinnan töessä, Mörö hypähti seisaalleen kun kuuli eteisestä kolinaa.
Kumpikin poliisi kumartui lattialla lojuvan sekalaisen tavaran puoleen. Kumarainen itse tuli sisälle. Koukkula oli jäänyt pihalle ja Seppo poistunut hommiinsa.
- No, onkos mitään käänteentekevää löytynyt?
- Eipä häntä mittee kiännöksiä. Suoroo mennä lotjottee! Kilikki vastasi.
- Eikö helevetti pienintäkkkää johtolankoo? Miehissä taetoo olla vikkoo. Nyt kuitennii Kilikki suap mennä Koukkulan kaveriksi koeran jäläkeen. Mulla alakaa kunto pettää.
- Suatana tässon munat vuahossa paenettu duunia. Vuan ku ei oekein tiijä mitä sitä ehtiikää?
- Eikö se menny perille? Kaekki poekkiava otetaan talteen. Joko kaekki huoneet on käöty läpitte?
- Voe veikkonen, eihän sitä ny huitasemalla. Me tehhäänki tarkkaa duunia.
-
- Eipä ne saavutukset ole kaksisia ennestäänkään, Kumarainen sanoi kuivasti.
Taas kolisi eteisessä ja ovi kiskaistiin auki. Viskari tuli sisään silmät päässä pyörien:
- Herra.. Tuota kun me Tikan kaa...
- Mies äläpä pingota. Mitä se Tikka on saanut taas aikaan?
- Me tuota löyvettiin...! Viskari takelteli. Oli koomisen näköistä kun iso jäyhä miehenkorsto oli niin hermona.
- Otetaan nyt rauhallisesti. Missä löyvetty ja mitä?
- Tikka kielsi sanomasta. Käski tulemaan heti navetan vinttiin.
- Millonka siitä Tikasta on tullunna käskijä ja komentaja. Perkele se mies ottaa kyllä luonnolle. Mutta lähetään kun on käsketty. Te jatkatte tutkimusta, Kumarainen katsoi Kilikkiä ja Möröä.
- Entäpä se koerapartio? Oli juuri puhetta.
- Tosiaan! Miksi vielä siinä. Perkele kun pittee yllyttee kun kiärmettä pyssyyn. Mörö sitten paeskii töetä kahen iestä. Onko ymmärretty?
- Eiköpä tuo liene. Vuan kahaviahi pitäsi suaha. Mualimmaa mustuttee silimissä. Meinovaa vissiin verensoket männä alas.
- Kelläpä tässä ei haluja oesi. mutta työ ensin. Mörö pistää haesemaan.
Viskariin vilkaisten Kumarainen jatkoi: - No, lähetäänpäs katsomaan millaisen sopan se Tikka on nyt keittänyt.
vvvvvvvv
Tikka oli, Viskarin lähdettyä hakemaan lisävoimia, tutkinut löydöstään. Tilavaan puiseen laatikkoon oli varastoitu kamaa joka lähtöön. Näytti että paikka oli rikollisliigan varasto.Lähikontakti aseita oli useita. Nyrkkirautoja, ketjuja ja hiekkapusseja. Sellaisesta Pökiö oli varmaankin saanut maistaa.
Laatikon pohjalta löytyi viisi painavaa öljyistä kääröä. Sydän hakaten Tikka aukaisi niistä yhden. Sieltä paljastui sinisenmusta käsiase.
- Voi saatana! Nyt ei olla poikasten kanssa tekemisissä, Tikka mutisi ja kääri aseen takaisin kääreeseen.
Laatikon takimmaisessa nurkassa muiden rojujen alla oli vielä laatikko joka oli huolellisesti suljettu. Vahvat teippaukset sulkivat sen. Tikka ei tohtinut ominpäin teippejä rikkoa.
Tikka jatkoi tarkastelua.Porukka oli ollut harvinaisen varma toimissaan koska eivät olleet pahemmin piilotelleet kalustoaan. Oli selvää että jokin suurempi operaatio oli suunnitteilla. Kenties pankkikeikka? Täällä Jumalan seläntakana ei poliisi ainakaan häirinnyt puuhia.
-
- Narahtipa perkele kuitenkin, Tikka mutisi ja siirteli heinäpääluja laatikon läheltä. Aina oli mahdollisuus löytää lisää.
Silloin kuului puhetta navetasta ja kohta Pökiön pää nousi rappusten reiästä. Kuhta koko mies. Ähkinästä päätellen myös Kumarainen oli nousupuuhissa.
Tikka piilotteli paalikasan takana. Oli mukava kuunnella esimiehen kommenttia. Kumaraisen punainen naama nousi näkyviin. Reipas liikunta oli saanut veret liikkeelle. Kumaraisen pää pyöri turpean kaulan varassa sinne ja tänne.
Ähkinän välissä suu muodosti sanoja.
- Perkele! Mitä täällä nyt on? Saatana kun joutuu ravaamaan tyhjän takia. Eihän täällä näy koko Mikki Hiirtä. Saatana jos tämä on pelleilyä, niin tulee helposti ratkaistava murha. Tikka lopettaa nakuttamasta.
- Onhan tuossa pelipöytä! Ei tämä aivan huuhaata ole. On täällä jengiä joskus ollut. Pokeria pistetty rutkasti, kun noen kuluneet laput. Ja kalija on maestunu. Nuissahan on ommaesuus noessa tölökeissä.
- Täötenä oesi vielä enempi, Kumarainen kuittaili.
- Mihin helekuttiin se Tikka jo sukelti.Kärppä on hijas siihen verraten. Paskallako istunee? Jospa minä soetallan sille.
- Suathan tuota soettoo ja sano sille että ku oesi jo, tulla tänne.
Tikkaa nauratti. Hän nappasi kännykän hiljaseksi ennen kuin se alkaisi metakoimaan.
- Paskat. Ei se vastoo ies puhelimmeen. Jospa sehhii on kitnapattu?
- Ja minkähän takia senniin ketkun kukkaa nappaesi. Joku ***** voesi ehkä yön aekana, mutta toesi päevännävöllä takasi.
- Eläpä iso herra puhu läpijä piähäsi. Seon Tikka kahtelemassa reijän suulla toukkoo... Vaen pirunmoenen se Tikka on naesija kaataan. Vaekkon pien mies niin hirmunen sillä on ase.
- Äläkääpä menkö liikaa henkilökohtasuuksiin! Tikka ei enää jaksanut odottaa, vaan tuli kasan takaa esiin.
- Mitä teällä niin erkoesta, että pittee kiel vyön alla rynnistee. Suakel kun Viskari hyökkevvää kuin olisi mualimanlopun nähnä.
-
- Tulloopa tänne kahtommaan. Luulen että siinä jäökistyy notkijaki selekä.Kova uurastaminen tuotti tulosta. Nämä oli paalikasassa kaekki piilossa. Vuan eipä se rosmo pärijää Tikanpojan kanssa, Tikka leuhki.
Pökiö ja Kumarainen tulivat laatikon luokse ja se sai kummankin pysähtymään hämmästyneenä.
- Voehan Killin kopekset. Nyt tämä keikaottaa koko jutun aevan uuteen valloon. Oletko tarkemmin tutkinna minkälaesta tavaroo siinä on.
- Tokhan minä kahtelin että olko vaen isännän romuluatikko. Vaen eipä ollunna. Siinä pomollahhii nuama venähtee kun näkkee mitä siinä on. Siellon puolenkymmntä tykkiäkin tuolla pohojalla.
- Älä helevetissä! Sitten ollaankin sellaisten piirien kanssa tekemisissä, että hymy vielä hyytyy Tikallakin.
Tikka kumartui ottamaan laatikon pohjaltä rasvapaperrin käärittyä asetta ja aukaisi sen. Katsoi Kumaraista ja sanoi:
- No, onko lööperiä. Pitäisi olla enemmän alaiseensa luottamista. Ei pitäisi aina mollata, Tikka sitä Tikka tätä.
Kumaraisen silmät repesi suitsirenkaiksi kun näki paperista paljastuneen aseen. Pökiökin pudisteli päätään.
Perkele! Kyllä nyt ollaan varsinaisella karhunpesällä. Niitäkö on muitakin?
- Puolenkymmäntä löysin . On siinä aluksi. Sitten on monenlaista nyrkkirautaa ja huligaanien rekvisiittaa. Tuota pahvilaatikkoa en tohtinut aukaista. Ajattelin että Kumaraisen pelihousut repiää oitis, Tikka irvaili.
- Voi jumaliste! Täältä se äijä tulj joka minut kolokkasi, Pökiö ähkäisi. - Vai oliko niitä kaksi kuulolla. Toenen kellarissa toenen täällä.
- Aukaistaampa se pahvilaatikko. Nähhään onko siellä jokin helevetinkone. Eihän se tikitä.
Laatikko oli Tikan käsissä. Tikka kuunteli ja kallisteli laatikkoa.
- Ei tämä aenakaa tikitä. Jonnillaesta suhinata vaen kuuluu. Mutta sehän nähhään kun aokastaan. Varokeehan jos vaekka myrkkyjaohetta pölähtee. Se suattoo kuolema katella ennen ku arvookaa.
Tikka kaivoi taskustaan likkuveitsen ja alkoi nitkutella teippejä auki.
-
Jos taas viitsisit kirjoitella, jäi hyvään kohtaan.
-
Jos taas viitsisit kirjoitella, jäi hyvään kohtaan.
Joo. Kannatan.
Vilipittömästi.
-
Jos taas viitsisit kirjoitella, jäi hyvään kohtaan.
Joo. Kannatan.
Vilipittömästi.
Olishan tuo kiva. Alkaa jännitys jo jäykistää.
-
TÄSSÄPÄ PIKKUSEN.
_________________
Kapu ja Koukkula odottivat pihalla avustajaa. Koira oli jo rauhaton ja Koukkulakin ärsyyntynyt asioiden hitaasta edistymistä. Kun Kilikki viimein saapui paikalle oli ilmapiiri jo sähköinen.
- Mikä siinä maksaa kun miehet vain seurustelee. Joka hetki hajujälki on heikompi. Ei ihme vaikka homma ei onnistukaan.
- Sepä meillä tämä homma on jahkailua. Ei kiireellä pilata hyvää asiaa, Kilikki naureksi.
- Mutta tämä touhu on turhaa jos kauan odottelee. Mistä aloitetaan.
- Kellarissa on joku majaillut. Se on er asja nuijiko se tyyppi Pökiön lukuu ottamaan. Voijaan kai kävästä katsomassa saako koira sieltä hajuja.
- Asia selevä. Kokkeillaan.
Kapu nuuski kellarissa paikkoja. Koukkulan komentoon: Etsi! Koira lähti, kuono maassa kulkemaan mutkitellen varjoisia paikkoja kierrellen. Jokin vanha ruusupensas sai koiran pyörimään paikallaan.
- Tässä kaveri on varmaankin ollut pitkällään pensaan suojassa. Jaa-ha! Taas mennään. Koira suuntasi navetan päätyyn ja sen vierustaa navetan nurkalle jossa Pökiö oli ollut tyrmättynä.
Taas koira tutki tarkoin paikkaa. Sitten jatkoi aivan suoraan Rimpiläisen ja Laakson talojen välistä valtaviemäriä kohti. Kaivanne oli saanut sakeat pajupensaat pientareille. Pajut ja koivut olivat viimevuosina oikein innostuneet kun kukaan ei enää pannut rajoja kasvulle. Kanavan pohjalla virtasi noin metrin levuinen puro joka oli uurtanut vuosien kuluessa uoman itselleen. Iloisesti solisten keväinen vesi kiirehti purossa eteenpäin.
Pensaiden välistä Kapu riensi puron partaalle. Mutta siihen matka pysähtyi. Jälkien jättäjä oli kai kulkenut vedessä. Kapu nuuski puron vartta kumpaankin suuntaa, mutta vikisi pettyneenä.
- Joo, se siitä ja sen kestävyyvestä. Kaveri on aavistanut koira hyödyntämisen takaa-ajossa.
- Eikö oo mahollista että se on jatkanut toisella puolen ojan? Kokeilehan.
- Epäilenpä. Mutta kukas kieltää kokeilemasta. Kapu! Hyppää!
Helposti koira ylitti veden. Myös Koukkula hyppäsi ojan ylitse. Koira odotti käskyä. Sen saatuaan alkoi nuuskia puronvartta molempiin suuntiin. Huomasi selvästi että hajujälki oli kadonnut.
- Kuten arvelin, kaveri on jatkanut puroa pitkin. Kumpaan suuntaan ja kuinka pitkälle. Kukapa sen tiennee. Mitäpä nyt keksitään.
- Mitäpä me tavalliset paskalakit tässä voijaan. Palataan talolle ja katsotaan mitä asialle on tehtävissä.
- Joo! Herratpa ne tietää. Taitaa olla meidän pesti loppusuoralla, Koukkula puhui koiralleen.
- Se ei taija ollakkaa paskimpija hommija tuo koerapolliisin homma. Peräti mielenkiintoista, Kilikki sanoi.
- Voi veikkonen. Tämä kenttätyö on murto-osa duunista. Koirien kouluttaminen ja hoito ovat jatkuvaa. Siinä ei vapaa aikoja juuri ole. Mutta kun hommasta tykkää niin ei sitä vaikeana pidä. Kyllä tämä on palkitsevaakin kun koira onnistuu sitä on kuin suuren palkinnon saanut.
- Niinpä! Vieläköhän se jengi on siellä navetalla. Odottele niin käyn kysymässä josko sinua... teitä vielä tarvitaan.
Kilikki häipyi navettaan. Koukkula komensi koiran maahan. Kapu totteli nöyrästi ja katsoi isäntäänsä kuin pomoon katsotaan.
Kohta Kilikki palasi ja antoi Koukkulalle luvan poistua paikalta.
----
Tikka hinkkasi tylsällä linkkarillaan paketin teippejä halki. Kumarainen katsoi hommaa odottava ilme kasvoillaan. Kuitenkin kun homma eteni huonosti alkoi puna nousta naamaan:
- Tietääkö Tikka mikä ero on tyhmän ja viisaan miehen puukolla?
-
Lisää vaan 8) Odotamme malttamattomana. ;)
-
- Kylläpä minä sen tiijän. Vaen empä tuota leimaantumisen pelossa ala huutelleen.
- Siistäpä syystä olisi Tikankin aihetta paneutua kalujensa kuntoon.
- Kylläpä se riittää kun on luomuveitti jolla homma hoetuu. Nämä muut pistohommat ehtii vähemmällähi hopulla.
- On tuo kyllä kamalaa kattua. Pitäsikkö miestä vaehtoo. Tahi veistä?
- Pirun hoppuko se nyt tulj? Uamusella puhuttu kiireestä mittee. Onpahan tämä homma männy meleko loekan etteenpäen... Vaen aokesihan se kun hintoehisa pääsi.
Tikka käänteli laatikon kannet auki ja katsoi laatikkoon.
- Jumaliste, on se sitteki sitä kuin aattelin. Huumetta tämä on iliman muuta. Valamiiksi jo jaettu pikkusiin muovipusseihin.
- Nyt ollaan pahojen poekijen jälillä. Ne ei kysele. Niillä on aena kovat piipussa. Mutta miksi huumevarasto on täällä. Syrijäkylän navetanrotiskossa.
- Sanohhan Kumaraenen millon täällä on polliisi viimeksi käönnä.
- Ei varmaankaa vuosiin... Mitä sitten?
- Siksihän tämä varasto onnii täällä, ettei polliisi löyvvä. Eikä varmaankaa oes vieläkää, mutta porukalla taes mennä jokin asia pieleen.
- Kauonkohan tätä lienee jatkunna? Liehän nuo nuapurit jotahi huomanneet. Nyt tutkitaan nämä tavarat tarkkaan ja kirijataan luetteloon. Joka ikinen nappi ja näppula. Otetaan kuvia joka puolelta missä on vieraita, tännekuulumattomia esineitä.
Silloin Kilikki saapui vintille. Myös Viskari ja Mörö oli liittynyt häneen. Kumarainen loi tuiman katseen tulijoihin ja tokaisi:
- No?
- Vesperä tuli siitähi reisussta. Kyllä se siellä kellarissa se Pökiön nuppaaja on ollunna. Mutta tekonsa tehtyään on luikkinut peltoviemäriä tietymättömiin. Koera seurasi jäläkijä vesraijaan. Siihempä se loppui. Oli kae rosmo juossu vettä pitkin kuin Jeesus. Sitä lähin kysymään onko koeralle tarvetta, vai voiko Koukkula palata kaopunkiin?
- Ei kae tässä koerasta liene mittää apua. Joten se siitä. Palataan astijalle jos tarve tullee, Kumarainen sanoi.
Kilikki oli koko ajan uteliaana kuikkinut kummaan laatikkoon, mutta ei ollut päästänyt uteliaisuutta valloilleen.
- Minä käyn sanomassa Koukkulalle...
- Kilikki palaa sitten tänne. Hakee kameran autosta ja töihin. Täällä töitä riittää. Viskari ja Mörö tutkii vintin joka sopen. Toimikaa!
- Vuan sepähän tuo passoo.
- Kilikki saa ottaa komennon täällä. Minä lähen jututtammaan tuota Niemen väkiä. Pökiö lähtöö vahavistukseksi. Tikka muistoo sitte pittee järijen päässään.
- Perkele! *****illaan vaikka minä oun jo ratkassu koko jutun. Kuka muu oesi älynnä alakaa siirtelleen tuommosta miäree paaleja, Tikka sanoi.
-
Ja ototettaa ototettaa...
-
- No, hyvinhän sinä toimit ei siinä mitään. Mutta kun Tikka tahtoo innostua liikaa. Siitä ei koskaa hyvää seoraa. Se on aena hyvä muistaa.
- Eipä tässä olla ensikertoo pappia kyytissä. On sitä oltu semmosissaki paekossa jossa suurettii herrat ovat vapisseet kuin huavanlehti.
- Mitteepä noeta vanahoja muistellee.Tuleva kun pyssyy hanskassa niin se riittee.
Samalla Kilikki nousi jälleen vintille. Hän ilmoitti koirapartion lähteneen. Kumarainen varmisti vielä että asiat oli ymmärretty. Sitten hän Pökiön seuratessa häipyi rappusia alas.
---
Niemen pirtissä Matti-vaari leikki pikku-Matin kanssa. Nuorempi vesseli oli päiväunilla. Salme keitteli päivällisruokaa. Seppo urakoi puusavotassa.
Rimpiläisestä päin tuli kaksi poliisimiestä. Seppo pysäytti sirkkelin, miesten tullessa lähelle.
- Jaahas! Isännällä niitä hommia riittää. Niin kyllä meilläkin.Taijettiin tullakin oikein karhun pesälle.
- Mitenkä niin. Joko se Jyrkin kohtalo selevisi?
- Se ei edistynyt lainkaan siitä kun jäljet loppui. Paha se on mennä sanomaan mistä päin sitä voisi etsiä. Ensin pittää tutkia tarkoin tämä löytynyt materiaali.
- Mitäpä sitä ihimeitä lie löytynnä?
- Eipä noista sovi huuvella. Mutta noin vihjeenä. Juttuun sisältyy paljon muutakin kuin Jyrkin katoaminen. Niissä merkeissä meijän pittee kuulustella teitä jokkaesta erikseen. Loytysikkö semmosta huonetta jossa voesi kuulustelut suorittoo.
- Me ei ainakkaa ou sekkaannuttu sen Riemuliiterin, niin ku sitä kyläläeset sannoo, pienimpiinkään orgioihin, Seppo puolustautui.
- Ei Toki siitä oukkaa kyse. Kartotettaan millaista väkkee nuapurissa on kulukenna. Myös se kuinka kauan.
- Lähetään tuonne sisälle. Kait se Salme jonkin huoneen järjestää. Ymmärränhän minä että asiat pittee selevittee.
Jonossa miehet marssi sisälle. Seppo keulimmaisena riisui saappaat jalastaan. Siihen täytyi poliisienkin taipua.
- Mitteepähän sinne kuuluu joko se Jyrki löyty jostae vintiltä? Matti kysyi heti Kumaraiselta.
- Eipä ou löytynnä ku jäläkiä. Hehhii vaen koeran kuonoon tuntuvia. Emänteehän tässä pitäsi porisuttoo, että ruahtiiko hiän piästee meijät johonnii huoneeseen. Poekkee lasten korvilta. Pitäsi ottoo talteen muistikuvat tuon nuapurin elämästä. Jokkaenen vuorollaan saesi kantoo kortesa kekkoon. Tällä Isolla-Matillahan se on hiukan pitkä tämä välmatka. Vaen onpa se kaopunkista tuleva liikenne pyyhkässy ohi kumminkin.
- Pakkohan se on järijestee kun virkakunta miäree. Saanko herroja pyytee tänne tulevaan lasten kammariin. Se on entinen vanahan emännän makkuuhuone. Vuan eipä se sitä ennee kaepoo.
- Meille se soppii oikeinkin hyvin. Otappas Pökijö se puhheensäelömiskone. Aletaan hommiin. Kukapa joutoo ensin.
- Eiköpä tuo Seppo lie joutavin. Mulla on keitto kiehumassa.Siitä ei jouva.
- Aevanhan tuo sama kuka. Isäntä istuu siihen pöyvän iäreen niin aletaan.
Kumarainen rupatteli ajan ja paikan ja ketä kuulustellaan. Alkoi sitten kysellä.
- Kehottaisin puhumaan vain tosiasioita. Luuloja tai omia teorioita ei tarvitse kertoa.
Seppo kai jännitti outoa tilannetta. Kasvot punaisena, tuskaisan näköisenä hän odotti mitä oli tulossa.
- Olenko käsittänyt oikein, että kavonnut on ystävä ja tuttu jo lapsuuvesta.
- Kah, niihän tuota on oltu. Lähi nuapurit.
- Millainen ihminen Jyrki on?
-
- Jykähän olj ennen aivan mukava kaveri. Kuljettiin yksissä ja otettiin joskus viinaakin. Sitten Jyrkin äiti kuoli. Se kai olj Jyrkille tosi vaikea asia. Olihan he eläneet vuosikymmenen kaksistaan. Emännän kuoltua kaikki muuttui.
- Millompa emäntä kuoli?
- Taitaa olla jo kolome vuotta. Jyrkillä olikin silloin, kuoleman jäläkeen, paljon rahhaa ja kavereita. Rimpiläinen muuttui Riemuliiteriksi.
- Millaista porukkaa siellä vieraili. Näin kauempaa katsoen.
- Kylän poikamiehet siellä kävi. Sitten epämääräisiä autoja. Naisia Jyrkillä oli silloin joka sormelle.
- Ahaa! Vai sen poikia! Sattuiko noita eksymään tänne naapuriin.
- Muutamia kertoja kävi kysymässä Jyrkin talloo. Usseimmiten par naesta. Ei heistä juuri haettoo ole ollunna.
- Osaatko sanoa milloin homma alkoi hiipumaan?
- Tuossa viime syksynähän se Jyrki alako valittaa rahan puutetta ja alakoe kinuta suurempata vuokroo maestaan.Semmoseempa me ei suostuttu. Sehän Jyrkii korpesi ja muutennii se män omituiseksi. Olj kuin olisi ollunna toesissa maualimoessa.
- Tiijätkö ketä kylän poikamiehistä siellä kävi?
- Mykylän velijekset ainaki.Jokaenen jeppe.Neon semmosia riitanhaastajia olleet aena.
- Montakos näetä velijeksiä on?
- Kolome. Vanahin on Saoli ja kaksoset Jari ja Kari. Heittijöetä ovat kaekki. Koskaa eivät oo työpäevee teheneet. Ilikeöttä sennii eistä.
- Ja nekö kuulu siihen Jyrkin jengiin.
- Eipä se Jyrkin jengi ollu, vaekka Jyrki olihi mukana.En tarkon tiijä, vaen johonki Helevetin enkelihin ne kuulu. Jyrkillä ei ollu pyörää, vuan oljhan sillä tilat johon kokkoontua.
- Onko näellä Mykylän velijeksillä pyörät.
- On toki! Jokkaesella. Niillä on isot pyörät.
- Kerroit siitä Toyotasta. Sitäkö ei ole ennemmin näkyny?
- En minä aenakaa oo nähäny. Tuskin tuo oesi paekkoo kysyny jos oli tuttava paekka.
- Siinä olet harvinaesen oekijassa. Vielä kysysin muita poekamiehiä tällä kylällä.
- Onhan niitä kymmenkunta. Mutta tuommoisia retkuja ei ole muita lisäksi kuin Jämsän Jokke. Siinä on kyllä *****maesin jätkä mitä tiijän. Sillä on kaekenmaailiman vinkeet. Väkivaltanen. On kae ollut linnassaki. Muistelen että murhasta.
- Oho! Onko sekin moottoripyörämiehiä.
- Onhan se. Laittoe pyörän tai sai, melkein heti kun tuli linnasta.
- Miten niin, "sae"?
- Sillä oli vanaha äetee ja sillä rahoja. Äetee osti pojalle heti pyörän kun Jokke pääsi linnasta. Liekö aatellu, että paremmin pyssyy poes pahantevosta kun on harrastus.
- Tae poika kiristi äiteeltä rahat? Pökiö sanoi väliin.
- Eipä olisi sekään kumma tappaus siinä perressä. Se Jokke on ollunna tojella äiteeteelleen murheenpaikka.
- No niin, jatketaan sitten jos tullee tarvetta. Jospa se Matti tulisi seuraavaksi. Suap emäntä keitee sitä soppoosa.
Kumarainen näpelöitsi konettaan ja saneli siihen lopetus- ja uudet alkusanat. Niimpä voitiin kuulustelu alkaa heti kun Matti tuli kamariin.
- Mitä voisit kertoa Rimpiläisen elämästä?
- Enpähän minä ou iärellä ollu. En minä mittää tiijä. Vuan oon minä kylällä kuullu kaekenlaesta juttuva. Aevan päättömijäkin. Niistä tietee varmasti että ovat pelekkää potaskaa.
- Millaesija juttuja ne kylällä kertoo?
- Muka että Jyrki oesi voettanna lotossa toessa kesänä. Mustalaesakat sen sitte putsanneet putipuhtaaksi. Minä aenahi eppäelen.
- Onhan se mahollista että lotossa voettaa. Entäpä muuta.
-
- Huumeita kuulema käöttävät ja hulluna kirkolla heiluvat. Nyttii viikonvaehteessa olivat kalijabaarissa panneet paekat remonttiin ja asijakkaat ulos. Teällä kun eijoo polliisia niin eipä siitä mittää seoraa.
Sitte pittee polliisi kuhtua kun ruummiita tullee. Niin ku Jyrkillehhii on meleko varmasti käönnä. Raato seon melekeempä varmasti.
- Ei iliman ruumista voi murhaa olla.Mutta palataan asiaan. Onkos muita kuin nämä veljekset?
- Onhan se linnakunti se Jämsän Jokke.Varsinainen Jumalan mielharmi. Se kun tulj linnasta niin sillon meni tämän kylän assiit pilalle.
- Muistuuko omakohtasia tappauksia mieleen. Ne kuulopuhheet saa jäähä ommaan arvoosa.
- Kerran satun kirkolla kalijabaariin kun se Jokke tuli sinne reohaan.Selevästi oli huumeissa kun se ei viinaa ottanu. Aevan silimttii oli ouvvot.
- Tämäpä riittää . Jokohan se rouva joutaa hetkeksi. Olisikkohan sillä mittää verestä mielessä.
- Suatampa minä vihijasta.Tiijä vaekka tullooki. Vuan seon meleko naenen. Elekee sitä suututtoo...
- No, eiköhän me pärjätä. Se tuo Pökiö on sellaista vastamyrkkyä naislle, että siinä vaikenee kiivaampikin vaimoimmeinen.
Kului kotva kun Salme tuli kamariin. Kursailematta hän ilmoitti, että homman pitää sujua äkkiä.
- No, eipä tässä tuntikaosia mene. On kyselty kaekenmoesta miesväeltä. Vuan mehän tiijetään, että naesen silimä tallentaa ympäristöä palijo paremmin kuin miehellä, Kumarainen yritti mielistellä.
- Kahella reijälläpä tuota katellaan niin kun ukottii.
- Näempä kyllä. Tarkoetin että naenen kiinnittää huomion muutoksiin.
- Mitteepä muutosta se komissarijo...?
- Sellasiin yksityiskohtiin jotka on erilaella kuin tavallisesti.
- Joo nyt minä käsitän. Rimpiläesen ohi ajaessa sitä aena kiinnitti huomijota mitä siellä tapahtui. Tavallisesti piha olj tyhyjä. Vuan kerran viimme syksynä olj kaksi isoa, mustaa, hienua autua siinä pihassa. Ne oli sellaisia katumaastureita. Kiiltelivät kuin kissan kopekset.
- Näkykö immeisiä.
- Ei ensiimäestä. Kun palasin kirkolta autot olivat häepyneet. Samanpäevän iltana siellä oliki sitten suuret pippalot. Aenakin aotoja ja moottoripyöriä
meni ja tuli naapuriin koko illan. Seppo oli kysyny Jyrkiltä että mikkä juhulat siellä? Oli sanonu että kärpämarkkinat ja naoranu pirusti.
- Onko muullon näkyny moisia markkinoita.
- En minä aenakkaa ou huomanna. Enkä ou niitä isoja aotojakkaa nähnä.Minnoon ny selevittännä mitä tiijän. En palijo kyllä tiijäkkää. Mulla on parempaahi tekemistä ku nuapurin kyttääminen.Jos herrolle soppii arkinen perunasoppa, niin saanko tarijota, Salme yllättäen sanoi.
- Kiitoksia paljon. Vaikka järki sanoo, että älä syö, niin maha mouruaa siihen malliin että jotakin sinne pitäs.Onko se Pökiöllä näläkä?
- Eipä koko päivänä murustakaan. Arvaa?
- Olkaa hyvät ja tulkaa. Soppaa kyllä riittää. Omat miehet näöttääki syöneen joten pöytään vain.
Seppo oli syötyään rientänyt puusavottaan. Matit pelasi Mustaa Pekkaa. Poliisit istuivat pöytään ja alkoivat aterioita.
- Eikö siitä Jyrkistä ole mittään tietoa. Onko se tosiaan tapettu? Verta oli ollu palijo, Seppo kertoi. Ei kae se immeinen elä ilimän verta.
- Joo onhan siellä verta kuin teurastamossa, mutta kenen verta? Siinä se tupakka kulluu, enenkuin tämä savotta on selevä, Kumarainen sanoi ruoka suussa.
- Minä se uskon että se moottoripyöräjengi ovat Jyrkin nupanneet. Tai olisiko ihan ijän mafia asialla+ Mikä nämä nykyvään tietää. Venäläesiäki pörrää joka paekassa.On monennäköstä maahanmuuttajaa. Ei niihen käsissä Suomipojan henki palijua maksa. Jyrki kun oli semmonen renttana. Ei älynny pienuuttaan. Turritti oikeihen miestennii päälle.
- Joo muistanhan minä kun teidän Mansikki pani Jyrkin ottamaan lukua.Olihan se sekin tappaus. Vaan kun on ammattitaitoa niin se tulee ratkaistuksi vaikeakin tapaus. Kyllä se tämäkin alkaa siinä aueta, kunhan hintoihinsa tulee. Olipa emäntä keittänyt maittavaa soppaa.Kiitoksia kovasti.Paljonkohan me ollaan velkaa. Pökiökö se maksaa?
- Se maksaa joka tilaa...
- Ei se mitään maksa. Tulj keitettyä isolla kattilalla. Samapa tuo on syökö liiat polliisi vaen koera. Salme nakkasi.
- Niinpähän tuo taetaa! Nythän se meijän pitäs lähtiä kahtomaan sinne Turakaeseen jos sinne tehtässiin muutamaksi päeväksi miesten huoltopiste. Koko kylä pittää kuulustella ja katella sitä kavonnutta. On siinä semmonen urakka, että aevampa hirvittää.
- Joo voijjaanhan me lähtiä kyselemään mitä se Martta sannoo. Sattuu olleen paha päevä - seon hyvä jos minäkää saan kortteeria.
---
Kilikki oli innoissaan saadessaan kerrankin kantaa vastuuta. Hän soitti Mörölle kutsuen hänetkin navettaan.
- Onko siellä tuolla navetassa pietty jotakin verstasta. Työkaluja seinällä monenlaesta, Mörö sanoi kiivettyään navetanvintille.
- Enpä minä ole semmoseen huomijua pannu. Rosvoja tässä etitään, eikä jakoavaimia. Löysitkö sinä sieltä tuvasta mittää? Vaen ootko vaen vejelly lonkkaa?
- Vitut se kummene romuja penkomalla. Muut keinot siinä pittää olla. Konna pallaa aina rikospaekalle. Ei muuta kun paekat ennalleen ja pusikkoon kytikselle. Johan narahtaa?
- Taetasipa tulla pitkä aeka oottaa. Tuleppa kahtomaan mitä Tikanpoeka on löytännä? Kilikki sanoi.
Tikka oli tutkinut lisää löydostään. Ylpeänä hän esitteli Mörölle jauhepusseja:
- Kato sinä oekijan polliisin työskentelyvä. Saatana siinä poikaset suakii opetella vuosikaosia. Kumaraisen tootisko ei arvaakaan kuinka arvokas johtolanka tämä löyvös on. Minä lähtisin hommaa ratkaisemaan tältä linjalta. Kumarainen vain höpöttää siitä kavonneesta juoposta. Onko edes kavonnu? Lähteny kavereihen kanssa lystiä pitämään.
-
Up.
-
- Entäpä se verilammikko? Kilikki kysyi.
- Pelekkä lavastus. Tai sitten ei. Vaan ei homma ratkea olemattoman perässä hypäten. Tässä on käsin kosketeltavaa materiaa joka ei varmasti ole laillisia teitä maahan tullut. Nuo tykit yksistään pitäsi herättää hilipeyttä. Vaan ei kun haistellaan vain olemattomia jäläkiä.
- Sepä pitäsikkii sinun laatija semmonen menetelmä, että piäsis nopijasti normaaliin päeväjärijestykseen. Likat kaopungissa kuoloo puutteeseen.
- Eipä se laehan koeran haokku taevaesiin yllä. Pomo junnaa sillä omalla tyylillään varmaankin koko kesän.
- Jumaliste että on pätevän näkösiä tykkejä. Oekein rullarevolvereja. Tekköö pahhaa jäläkiä kun tällä possaottaa, Tikka sanoi ja käänteli asetta käsissään.
- Taetavat olla kiinalaesia piraattiasseita. Onko siellä paukkuja?
- Tietenki ei kae sillä pelekällä mutkalla mittää sua aekaan. Jospa kokkeillaan suako se Kumaraeseen liikettä. Tusjautettaan muutama kerta, Mörö sanoi.
- Joo, minä voisin haastaa Mörön kaksintaisteluun. Varmasti voittasin. Mörö kun on Härmän Hidas. Nukkumaa alakasi vevon välillä, Tikka sanoi.
- Nyt paskanpuhuminen loppu. Käyvään vielä kaikki läpi. Täällä ja navetassa.Ehkäpä pomo keksii miten jatketaan. Toimikaa! Kilikki leikki pomoa.
---
Martta oli ottanut poliisimiehet hymyillen vastaan. Toihan se vaihtelua yksitoikoisiin päiviin.Kumarainen otti puhelun Kilikille:
- Mitteepä sinne kuuluu? Onko sitä mittee uutta löytynnä? Tai onko etes oltu touhussa?
- Tokhan tässä on paenettu tukka putkella. Tikka on kova poeka tutkimaan, vuan ei tuo mittää ou särkennä. Vaen kysympähän vuan. Mitä pirun hyötyy näestä romujen kaeveluista on? Suatana pikkuhilijoo alakaa vituttaa turha kaevelu.
- Mikäpä se oesi Kilikin linija? Ei kae rikoksia ratkota iliman johtolankoja. Niitä meijän on löyvettävä.
- Onpahan noeta suur luatikko. Sormennii jäläkiä niistä löytynnee. Piäsöö aenaki seleville onko siellä tos suurija rosmoja vastassa.
- Kannatta kaiken tojistusaeneiston aotoon. Kilikki ja Tikka suavat yön aekana viijä ne tekniikanpojille. Eiköhän se ala homma hoetumaan. Myö kolome keskityttään kuulustelemaan nuapureita. Joo kamat aotoon ja ajatta tänne Turakaeseen. Sovitaan sitte lähemmin.
--
- Kyllä seon vaekijjaa noehen jiäräpäehen kassa, Kumarainen sanoi kun sulki puhelimen. - Saatana nokille hyppivät. Tasan tarkkaan tiijän miten hommaa viijään etteenpäin. Pitäsi varmaan koventaa kuria kun alaiset hyppii silimille, Kumarainen sanoi.
- Vuan Herra iso Herra. Eiköpä ne pomon huolet oo vähäsemmät kun ei tarvihe päätään vaevata. Kysäsee vaen viisaammalta, Pökiö ilvehti.
- Onhan se niinki, vuan pittee se malttoo mielesä, että pomo ehtii kysyä.Nytpä pittäähi kysästä sinulta miten sinä alakasit tätä hommoo junnaeleen.
- Oun minähi mielessäni ihimetelly, että eikö pomolla järki leikkaa. Minä oesin heti pannu ukot kiertään ympäristön talloessa. No, se koerapartio oli kohillaan. Mutta tuo romujen hämmentäminen on huono linija. Aena se joku on nähäny tae kuullu jotahi poekkiavvaa. Romut ei katua, paetti ne Tikan löytämät kamat.Niitä voijaan tulla yön aekana hakemaan. Uskotko? Pökiö sanoi.
- No perkele! Sehän on selevä. Arvokas lasti.Ne asseet on jo kymmenijätuhansia ja jauheet kuinka palijo lie. Jos ne sitten on huumeita? Suap Kilikki männä yksin sinne kaopunkiin. Tikka ja Mörö jäävät kytikselle.
Viskari ja sinä mennettä sitte aamuyöllä. Sopikaa vaehtoaeka keskenännä. Huomenna hajjaanuttaan sitten kuulustelemaan talo talolta.
- Mahtaapa tulla ankija yö.
- No, helevetti! Harvonkos sitä postaellaan. Kerkijjää sitä lonkkaaki vettää kun taas tämä savotta loppuu. Päällikkö soetteli ja kyseli tilannetta. Minä vaen sanon että hommeli hanskassa.
-
- Viskari niin hilijanen kaveri, että ei siinä palijo vitsi lennä.
- Kyllä se kuuntellee. Kerro sinä niitä urotekojasi ja naesjuttujasi. Eikö tuo ala naoru maestummaan?
- Vaen siellähän se ratsuväki saapuu,Pökiö sanoi kun katsahti tielle päin.
Tuvassa oli hiljaista. Matti oli mennyt Marttansa kanssa varmaan nokosille. Martta oli ehdotellut heti ruuanlaittoa, mutta poliisit olivat sanoneet juuri syöneensä.
Tikka tuli ensin sisälle. Hymyillen leveästi hän ärhenteli:
- On se kans yhtä saatanaa.Tiällä vaen istuskellaan ja puhutaan naesista. Orijat saa raataa kieli vyön alla.
- Oesitpa aekonasi tehakoitunut niin saattasit olla vaekka polliisipäällikkö. Vaen ei kun pinnaellaan ja töppäellään. Olettako saaneet edes ruokaa, kun noin äreänä ollaan?
- Käötiin me tuolla SEOlla jotakin napsimassa. Ei aevan näläkäkuolema uhkaa.
- Oekein hyvä. Sittenpä minä voinkin kertoa heti suunnitelmat. Onhan ne autossa ne aseet ja muu rekvisiitta?
- Kaikki on, pelikortteja myöten!
- Selvä! Kilikki hyppää rattiin ja ajelee kaopunkiin ja luovuttaa aineiston teknisen pojille. Lähtee aikasin aamulla taas tänne. Soitan päällikölle sovimme hänen kanssaan mitä pittää tuuva.
- Mikäpä se siinä. Minä lähen heti työntämään kaupunkiin. Vien tavarat heti asemalle. Se on moro!
- Entäpä me? Saako lähteä etsimään naisia? Seolla voisi tärpätä, Tikka innostui.
- Tikalla seon suvunjatkamisvietti aina vain tapissa. Eipä se onnistu! Tikka ja Mörö lähtevät heti postaamaan Rimpiläiseen. Koitatte mennä sallaa, ettei mahollinen tarkkailija huomaa. Asseet mukkaan ja siellä ei sitten nukuta. Muistaako Mörö?
- Katotaan ny!
- Saatana kun vituttaa tuommonen asenne. Sinä oot aevan väärällä alalla.
- Voephan tuo olla. Minusta tämmom meleko heleppo ja mukava homma.
- Puhu pukille, perkele! No alakakaa mennä. Sovitta mihin aikaan on vaihto Viskari ja Pökiö tulee aamuhukille. Toimikaa! Kumarainen karjaisi komentoäänellään.
---
Keväinen ilta oli jo hämärtynyt. Pilvetön taivas oli illan tullen vetäytynyt paksuun pilvivaippaan.Hienoa sadetta tihuutti ja kasteli ennestäänkin märkää maata.
Silloin tällöin tiellä kulki myöhäinen auto. Oliko oltu jossain kaljoilla, tai vastako sinne menossa.
Rimpiläisen talossa vallitsi täysi hiljaisuus. Niemen pihalta kuului jotain kolahduksia. Oliko isäntäväki ilta tarkilla.
Tikka istui pihalle antavan ikkunan ääressä. Mörö oli heittäytynyt revittyyn sohvaaan ja oli kai jo unessa.
Tikka oli pirteä kuin peipponen. Hän oli tottunut yöeläjä. Normaalistikin hän meni nukkumaan pikkutunneilla. Hiukan jänskätti tuleva yö. Toisaalta oli paremminkin odotettavissa, ettei tapahdu mitään.
Tikalla oli taskussa paahdettuja suolapähkinöitä. Ne maistu hyvältä ja pitivät virkeänä. Tikka vilkaisi rannettaan. Aikaa oli kulunut vasta vartti, mutta oli tuntunut tunnilta. Hän otti kapulan ja yritti pelata. Se ei huvittanut. Hiljaa kiroten hän pani kapulan takaisin taskuun.
Mietteet kulkeusi naisiin ja vitutus iski heti päälle. Kuinka helvetin kauan se pomo aikoo jatkaa savottaa. No, kun on leikkiin alkanut!
Jälleen hän vilkaisi kelloa yksitoista. Hän terästi kuuloaan. Kuuluiko navetalta jotain? Ääni oli outo.Tikka ei ollut sellaista ennen kuullut. Oliko tämä rosvon juonia.
Tikka tunsi adrenaliiniä hyökkäävän suoniinsa. Sydän löi kylkiluita vastaan. Mielessä kiersi tarinat idan mafiasta ja niiden häikälemättömyydestä. Tikka koitti katsoa sohvalle, mutta oli jo niin pimeää, että ei erottanut valvoikö Mörö. Hän kuiskasi hiljaa:
- Hei siellä on joku.
Vastaukseksi mörö tuntui vaan kääntävän kylkeään.
- Jumaliste herrää! Siellä on joku, Tikka sanoi suuremmasti ja nousi seisaalleen.
Silloin kuului äänekäs rämähdys. Se oli kuin metallinen karsina-aita olisi kaatunut betonilattialle. Tikka kiirehti nopeasti Mörön lua ja ravisteli miehen hereille:
- Täh! Onko jo aamu?
- Siellä on nyt joku. Kamala ryminä kuului äsken. Mennäänkö me katsomaan.
- Ja paskat! Älä sinä Tikanpoika ota hommia niin kirjaimellisesti. Mitteepä tuolla lienöö niillä viemmisii. Rupia sinähi urvahtaan. Ukon houreita koko postaus.
- En minä aenakkaa yksin lähe.Ootetaan Pökiö. Se tietää mitä pittää tehä.Eikähän tuolta ennee mittää kuulu.
- Olemattomia kuulit! Suatot ryypätä pikkusen unneen niin kuulit semmosta jota pelekäsit.
- Perkele on siinä polliisi. Oekija kyttä saatana!
- *****illa siinä, mutta näen on, Mörö sanoi ja käänsi selkänsä.
- ***** oo sitte! Tikka sanoija istui taas tuolille.
Kymmenkunta minuuttia istuttuaan hänen mieleen tuli kuinka olisi urheaa ottaa yksin rosvo kiinni.Olihan hänellä ase. Näkis saatana Kumarainenkin kuka se on polliisi!
Äänettömästi hiipien ja marjapensaita hyväkseen käyttäen hän kiersi navetan seinustalle.Avoin navetan ovi oli edessä.Tikalla oli ase tanassa valmiina tulittamaan. Sydän jyskytti taas kuin höyryveturi. Hikeä nosti pintaan ja pelottikin niin saatanasti.
Tikka tiiraili vintinrappuja kohti ja koetti kuunnella pienimmänkin risahduksen. Karsina-aita joka oli päivällä ollut nojallaan seinää vasten oli nyt betonilattialla pitkällään.
Tikka jäykistyi. Vintiltä kuului kuin juosuaskelia jotka lähenivät rappuja.Nopeasti hän kyyristyi navetan keskellä olevan kattoa kannattavan betonipilarin suojaan.
Samalla vintiltä loikkasi iso kollikissa perässään vielä isompi kolli. Maaliskuiset kollit tappelivat reviireistään. Paennut kissa kyyristyi ulompaan nurkaan ja taas kuului se kumma ääni jota Tikka ei ollut ennen kuullut.
-
- Voihan perkele. Kiimasia kolleja. Oikeita mafiapomoja, Tikka jupisi.
Kissat olivat tapellessaan kaataneet kai karsina-aidankin.Tätä ei kyllä passaa kertoa kellekkään.
Rauhottuneena Tikka palasi sisälle. Kello oli varttia vaille yksi. Olisi piakkoin vaihdonaika. Tikka kirosi homman mielekkyyttä. No, helppo se on muita usuttaa. Itse saa köllötellä pehmeässä vuoteessa.
Kolina eteisessa havahdutti Tikan mietteistään. Pökiö saapui sisälle ja loi katseensa ensin nukkuvaa Möröön:
- Mörö se ei konnia pelekää. Onko ollunna mittee. Kukapa saatana tuonne pimiän kähämään lähtisi... Muu ku polliisi.
- Hilijasta ku huopatossutehtaassa kesällä. Möröllä ei huolet paena. Antaa sen nukkua. Eihän tuota näytä edes viluttavan.
- Varmaan lähellä nollaa. Voi muuttua vaikka räntäsatteeksi.
- Minä taijan mennä tuonne makkuuhuoneeseen nukkumaan.Mukava pehemijällä patjalla...
- Viskariko se alakaa vahtimmaan. Minä oon varmistamassa, Pokiö sanoi ja haukotteli leveästi. - Suakeli eiköhän aleta kaekki nukkuun. Tyhyjee suap pyytämättäkkii.
---
Jos oli ollut surkea yö, niin päivästä näytti tulevan vieläkin pahempi. Matalalla riippuvat pilvet syytivät vettä niin paljon että purosia lirisi joka paikassa ja lammikoita kasvoi joka notkelmaan.
Turakaisen Matti oli noussut tapansa mukaan keitteleen kahvia. Vanhaa miestä ei aamuyöstä nukuttanut.
Matti vilkaisi seinäkelloa. Kello näytti puolta seitsemää.
- Jokohan komisarion kävisi herättämässä, Matti mutisi ja suuntasi askeleet Salmen entistä huonetta kohti. Matti koputti oveen keveästi.
- Jaa! Sisään vain.
Kumarainen istui lepotuolissa lukien jotakin kirjaa.
- Huomenta vuan! Kato kehvellii, tiällähän komisario jo lukupuuhissa. Minä turraotin pöönävettä, että jos on kahvi maullaan niin sopisi tulla juomaan. Taitaa komisario olla lukumiehiä?
- Kiitoksia kovasti! Dekkarithan minnuu kiinnostaa. Huomasin tuossa hyllyssä Mauri Sariolaa. Susikosket piti nuorena aena lukkee. Oli tuossa hyllyssä. Silimäelin pikkusen. Vanahahtavvaa tuo tyyli, Vaen mukkaasahan tuo jo vetäsi.
- Minnen niistä tiijä. Salmen kirjoja. Minä sitä en ou ikkää kirijaa läpi lukenna. Joskus poekasena yritin. Eipä tuosta mittää tullunna. Maltatko tulla kahaville, vuan otakko rahassa!
- Kiitos! Ei tänne lukemaan oo tultu. Konnat pittee suaha telekkiin taa.
Kumarainen asetteli kirjan takaisin, mistä oli sen ottanutkin.Juuri silloin ajoi poliisi Volski pihaan. Kilikki palasi kaupunkireissultaan.
Kumarainen istui kahvipöytään hiemen puuskuttaen. Ylipaino oli rankkaa liikuteltavaa näin aamusta. Kilikki tuli sisään rempseänä:
- Paskareissu mutta tulipa tehtyä!
- Mikäs sen niin paskamaiseksi teki? Mikä siinä kun istuu ja antaa koneen tehä työn.
- Sen puoleen. Vain kun se ISO HERRA alkoi naputtamaan aivannii turhasta.Minä sanoin että passaa valittaa Kumaraesell. Minä oun vaen halapa rivikonsta.
- Mikäpä tuolla niin syväntä raapi?
- No kun minä vuajin, käskyn mukkaan, niitä lisävoemija. Siitäpä se alako huutamaan, että tänne on jo integroetu jo polliisiaseman kappaasiteetti. Mitähän lienee tarkottanna... Matti kuavahan minullehhii. Vituttaa niin perkeleesti. Ikkään kuin se oesi minun syy ettei pomolle oo muija antanna. Sillä siinähän se syy on.
- Taijat erehtyy! Pomo vanaha ukko. Ei se ennää kaepaa ku unta. Sen saanti on voenu jiähä vähille. On nimittäen joku toenenii katuamistappaos. Seon siellä aluveen pohojoeskolokassa, Kumarainen sanoi.
- Johan on kumma. Liittyykö ne tappaokset toesiisa. Sillon tässä kusessa ollaan. Missä ne ruavot on?
- Luoja tuon tietää. Vaen eipä tuu sanomaan.
Samalla läheni miesraito Rimpiläisen suunnalta. Kaikki neljä poliisia. Keulimmaisena kaikista pieni ja terhakka konstaapeli Tikka. Viskari asteli viimeisenä ison miehen harvoja askeleita.
Poliisit työntyi sisään.
- Ei tullu siltä yöltä mitää kerrottavvee lapsenlapsille. Kenehän iteja sehhii olj jotta tyhyjee vartijoemaan?
- Eipä tuo kovin kaokana lie, Kumarainen naurahti ja vilkaisi Pökiöön.
- Pökiöllä on pökiöt itejat, Tikka sanoi ja astui kursailematta kahvipöytään.
Matti pani neljä uutta mukia pöytään ja kaatoi niihin kahvia. Tosin vain puolilleen.
- Pittee pihistee aluksi. Vuan minä pistän uutta tippumaan. Ottaatte siitä voeleipee. Kummempata pullaa en löytännä.
- Vuan tämä luottaa. Niin... Milleppä sitä ny aletaan. Vejetäänkö henkselit piälle ja lähetään kaopunkiin? Tikka kilkatti.
-
- Kyllä ne *****t saa Tikkaa oottaa ja kauan. Nythän se homma vasta alakaa.Tikka ja Viskari menevät sinne SEOlle jossa kyselevät ja kuulustelevat huoltamon väkeä ja siinä lähiympäristössä olevat talojen asukkaat. Kilikki ja Mörö hoitavat lähimökit ja -talot. Varsinkin se Jämsän mökki on tärkeä kohe. Kaikki kirjataan muistiin.Muistutan vielä. Nyt ei olla pilipalipoikien kanssa liikenteessä. Varsinkin Jämsä on vankilakundi eikä kaiha mitään... Me Pökiön kanssa tutkimme vielä Rimpiläisen perusteellisesti, kunhan ensin otetaan se päällikkö puhutteluun. Hehe! Ei poliisimies saa polttaa hihojaan tiukassa paikassakaan.Letkeän retee meininki tuottaa tulosta. Tässäpä ne tärkeimmät.
- Entäpä jos ne Mykylän velijekset alakaa ampumaan. Sen ne tekkee jos niillä on sormet pelissä. Saatana pitäs olla iso tykki mukana. Ampusi pari varotuslaokaosta ennen ku alakaa ovveen koputtee.
- Eihän siinä oo muuta keinua ku asia linija. Ei kukaan niin hullu ole että poliisin ampuu nuin vain.
- Nepä kuulu olevan seinähulluja koko sakki. Niemen isäntä kerto. Siellä ei polliisin henki oo arvostettu kovinkaa korkijalle.
Viskari oli koko ajan ollut aivan vaiti. Nyt hän verkkaan tuumi.
- Jonkunhan nämä hommat on tehtävä. Kaveri eiköhän lähetä?
- Kai valtio pitää kunniahautauksen? Tikka parkaisi.
- Varmasti ja kaupungin kaikki naiset kutsutaan surujuhlään, Kumarainen sanoi.
---
SEON huoltamo oli keskellä ei mitään. Tosin valtateidenristeys oli aivan lähellä. Paikallinen asujamisto ei varmaankaan suuria summia kassaan kantaneet. Korkeintaan kaljakassaan ja yksikätinen rosvo putsasi mummojen kolikot.
Koska huoltamolta oli pitkä huikonen joka suuntaan, niin huoltamolta sai matkailijat hyvää ruokaa. Autoonpa ei saanutkaan paljon muuta kuin polttoaineet. Jokin lamppupakkaus ja muutama öljykannu.
Tikka ja Viskari olivat ottaneet käyttöönsä Kilikin käytössä olleen Volskin.Tikka ohjasi auton huoltamon pihaan. Parkkipaikalla oli rivi autoja. Monella oli suksiboxi auton katolla. Kai olivat menossa Lapin viimehangille. Taikka jo tulossa.
Tikka otti johtajan roolin pyytämättä. Hän komensi Viskarin seuraamaan ja peräkanaa miehet marssi sisälle.
- Pitteekö oekeen tahissa? Viskari kysyi.
- Tyyli vapaa, Tikka sanoi.
Myyntitiskin takana oli syöneen näköinen nainen. Ikää oli jo varmaan viisikymppinen, Tikan tarkka silmä arvio. Ravintolasali oli erillinen. Kahvion puolella oli vain muutama asiakas.
Tikka meni suoraan naisen luo joka hymyili ystävällisesti. Tikka katsoi naista suoraan silmiin. Tämä kakisti kurkkuaan ja kysyi.
- Mitähän konstaapeleille saisi olla. Kahvia vai joko on nälkä.
- Kiitos vain, mutta maha on täynnä. Sopiiko että kyselemme muutamia asioita?
- Mitä on tapahtunut? Mieheni on tuolla ravintolan puolella... Jospa hän tietää paremmin.
- Ei miehet mitään tiedä. Eivät ainakaa muista. Voisimmeko jutella jossakin jossa ei ole korvia.
Nainen katsahti keittiöön päin ja huusi:
- Mari hei! Tulisitko hetkeksi?
Keittiöstä tuli kuvankaunis nuori nainen. Hänellä oli esiliina edessään ja kasvoillaan kysyvä ilme.
- Mikä hätänä?
- Konstaapelit haluaa jutella. Olisitko tuokion tiskillä?
- Selvä! Riisun vain essun.
Lihava nainen Viittasi sivussa olevaa ovea kohti ja itse lähti menemään edellä. Tikka seurasi kärppänä perässä ja Viskari lompsautteli ison miehen askelin perässä.
Huone oli jokin kokoushuone päätellen pitkistä pöydistä. Nainen kehoitti poliiseja istumaan pienen pöydän ääreen ja istuutui itsekin.
- Joo. Me tutkitaan katoamistapausta. Huoltamo jos mikä on tapahtumien keskipisteessä. Voisi olla että jotakin on sattunut silmään? Tikka sanoi tapaillen yleiskieltä.
- Ikävä kyllä en pysty mitään erikoista kertomaan.
- Eikös Mykylän veljekset asustele tässä aika lähellä.
- Onhan Mykylä lähellä. Näkyykin tuolla metsänlaidassa. Mitäpä heistä?
- Miten he ovat liikehtineet?
- Pääasiassa rauhallisesti. Silloin kun sattuu se Jamsä paikalle, saattaa tulla kähinöitä. Mutta olen uhannut bensaboikotilla se on kummasti rauhottanut.
- Niin tämä Jämsä. Hänhän oli vankilassa? Vapautui muutama vuosi sitten.
- Joo, niinhän se pääsi vankilasta ja sitten se hulina alkoi. Moottoripyöriä he laittoivat sitten joka tyyppi. Siinä Jämsässa kyllä toteutuu sanonta: Joukossa tyhmyys tiivistyy. Nyt ei ole koko sakkia näkynyt muutamaan päivään.
-
- Onkos Rimpiläinen ollut porukan mukana? On kai tuttu mies?
- Onhan se...Reppana! Maksumiehenä oli mukana pitkään. Jyrki maksoi aina. Lieneekö loppunut rahat. Ainakaan se ei ollut mukana enää puoleen vuoteen.Naisiahan niillä on aina mukana. Mitä sussuja liekkään.
- Vielä niistä veljeksista! Onkohan niillä autoa?
- Kartano täönnään romuja. Lieneekö yksikää rekisterissä. Vaan kukapa täällä sellaisia kyselee.Joskus ajavat peräkanaa tankkaamaan. Vieläkö on muuta. Aika on rahaa.
- Tässäpä oes numero jos jotahi sattuu tae muistuu mieleen. Voes vaekka killaottee.
Poliisit poistuivat kiitellen rouvaa. Kahvioon oli tullut muutama kaljaveikko lisää. Varmaan paikallisia koska muutama mopo oli ilmestynyt huoltamon pihalle.
---
Kumarainen istua röhnötti viillellyssä sohvassa. Kumartelu oli ollut vaikeaa kun oli tutkinut Rimpiläisen myllättyjä tavaroita. Hän oli katsonut parhaaksi pysyä johtohommissa. Tarkasti hän seurasi Pökiön työskentelyä ja antoi joskus kitkeriä huomautuksia, joilleka Pökiö ei korviaan lotkauttanut.
Pökiö penkoi juuri pirtin leivinuunin sisusta. Kuului pitkä vihellus.
- No, mikä ny? Vae miksi se Hörösen hevosen hännän alle tuulee?
- Eipä Iso Herra arvookkaa mitä minä löysin?
- Mitteepä?
- Tohtiiko sitä näöttee. Suattoo olla että Komisarijo pittää jutun ratkastuna.
- Älä ny pelleile. Kissanpaskooko löysit. Sekihän on sinulle liijannii vaekija ropleema.
- *****illa siinä! Vuan kato sinä!
Pökiö toi pomolleen valkoisen tetrapakkauksen jossa punaisin kirjaimin luki " Tuoretta VERTA". Hän ojensi purkin Kumaraiselle.
- Johan minä oon alusta sanonu, että pelekkää lavastusta. Onko tämä Rimpiläisen yksityisyrittelijäisyyttä. Vai onko taustalla jotakin muuta.Tämä kyllä nyt vie palikat taas uuteen järjestykseen. Mutta miksi koko hämäys? Missä on Jyrki?
- Sepä tuo taetaa ollahi komisarijon piänsärky. Tämmönen rivikonsta vaen tekköö mitä määrätään. Jos sitäkään.
- Ei se ole kielletty sinuakaan ajattelemasta. Hyviä vinkkejä kaivataan ja Pökijöllähän on ratkaisu sellasiinkin pulumiin jotka pannoo Tikannii haokkoon hekijään.
- Vieläkö sitä hommoo jatketaan. Vae onko tämä jo niin vahava näöttö, että juttua voijaan pittää ratkastuna. Aekuisten miesten jotka ovat mieleltään pikkupoekia leikkivät joutessaan? Ehtivät jännitysta elämään.
- Tuota en usko. Muistahan ne mustat autot ja aseet ja huumeet. Pitäisi kysyä oliko se huumetta vaiko perunajauhoa. *****, sitä päällikköä kiinni saa kuitenkaan. Soitteleepa illalla.
- Mitähän ihmettä täältä lienee etsitty. Siinä on maatalouskirjanpitokin aivan levällään. Monen vuojen ajalta. Täällä lipaston laatikossa on kuvasto tauluista ja vakuutuskirja. Oho. Puolen miljoonan vakkuutus. Parikymmentä taulua. Emäntä on ollut todella taiteen ystävä. Nyt ei ole tauluja lainkaan. Varastettu vaiko pantattu? Pökiö selosti.
- Saatana tämä on niin monitahonen, että ei oiken ossaa arvata mitä polokua oes parasta lähtiä kulukemmaan. Näötähän mulle se vakkuutuskirija. Jatka sinä vaen hommija. Minä pyöritän ajatuskonneistua.
- Onko sulla semmonennii. Empä ou hoksanna.
---
Kilikki ajoi poliisi Mondeon lähimmän mökin pihaan. Mökki oli melkein Rimpiläisen kohdalla. Tie vain oli välissä. Mökki näytti asutulta koska verhot olivat ikkunassa ja pihamaallakin näkyi elämän merkkejä. Mopoauto seisoi lähellä portaita ja pyykkinarulla oli kuivumassa lakanoita keväisessä tuulessa.
Poliisit nousi autosta ja menivät avoimesta eteisen ovesta sisälle. Tuvan ovi oli leveä ja matala. Kilikki koputti oveen. Ei kuitenkaan ododellut vastausta vaan työntyi sisään:
- Hyvää päivää taloon!
- Joo, ihan oon ollunna terve.
Vanha ukko istui soututuolissa ja ryppyinen naama katsoi tulijoihin. Toinen käsi oli kuppina korvan takana.
- Ei se mittää kuule. Turhaa sille puhhuu, pöydän ääressä istuva harmaantunut nainen sanoi.
- Teillä on vielä kuulo tallella. Se riittää meille mainiosti.
- Tehän tunnette naapurinne Rimpiläisen Jyrkin?
- Joo, pennusta asti oon sen tuntenut. Oli niin hertainen lapsi. Nyt piti kasvaa tuomonen peto.
- Joo, lyön kynttä kenttään vielä vuosia. Muorin uhallakin, Ukko tuolistaan julisti
Muori meni ukon luo ja karjaisi korvaan.
- Ne ovat polliiseja. Oo ääneti tai käsken viiä putkaan. Mokomankin!
- Älkäähän rouva nyt! Ei haittaa mitään. Kyllä me ymmärretään. Niin siitä Jyrkistä. Milloin olette hänet viimeksi nähnyt?
- Eihän siitä ole kuin muutama päivä... Kävi tuossa ovella rahaa pummaamassa. En tohtinu ovia aokasta. Rupesi raivuammaan, että pannee koko mökin tulleen. Ja meiltä kurkut poikki. Aivan hirviää..
- Muori ei tiijä että minulla on nuori heila. Ei sanota sille! Ukko kähisi.
- Tuoki se on yksi kiusa.
- Kaikkihan me vanhoiksi tullaan ajallaan.
- Oletteko huomannut onko Rimpiläisessä kulkenut vierasta porukkaa.
- Voe veikkonen. Vuosikausia se talo on ollut kuin markkinapaikka.Moottoripyöriä ja suuria autoja on myötäänsä sinne puulannu. Ei oo öitään saanu nukkua. Eikä ole uskaltanut nokkaansa ulos pitää. Polliisit on kaupungissa ja ei ne vanhoista huolta kanna.
-
- Kyllä minä olen kova poika... Ukko höpötti. Hampaaton suu valutti kuolaa paidan rinnukseen.
- Vielä kysyn onko Jouko Jämsä teille tuttava.
- Voi tokihan. Sen äiti on minun paras ystävä. Hiljan mökki on tuolla tästä metsän sisään. Kun se Joukosta tuli tappelupukari ja linnassakin on ollut. Se on Hiljälle niin raskasta. Kaikki Hiljan säästöt ja eläkkeet se pojan renttu on hassannut. On se niin ikävää, muori kertoi silmiään pyyhkien.
- Joo tämä riittääkin. Kiitos vain ja eläkää rauhassa. Kyllä poliisi turvaa heikkoja. Kiitos ja näkemiin, Kilikki kiitteli ja poliisit poistui mökistä.
- No, eipä siellä parta paljon parantunut. Eihän tuollaisia vanhoja ihmisiä pitäisikään vaivata tämmöisillä asioilla. Puhuvat luulojaan, Mörö sanoi.
- No pakko kai tätä on koettaa selevittee. Lähetäänkö me tuohon naapuriin vae pölläötettäänkö sinne Jämsän äijää kovistelemmaan. Se voi ollakin jo astetta kovempaa hommaa kuin tämä. Se voi olla että tykit vielä laulaa, Kilikki sanoi.
- Männään tuohon helepompaan ensin. Jätetään se myöhempään, Mörö ehdotti.
Seuraava mökki oli autiona. Se oli mökki jossa Kaino oli asustanut. Nyt oli laudat ikkunoissa ja ovenkin poikki oli naulattu tukeva lankku.
Kilikki ajoi mökin ohi, Seuraava olikin hiukan kauempana tiestä. Tämä tienhaara loppui pienoisen talon pihalle. Tila oli selvästi vielä toiminnassa koska korkea lantatunkio koristi navetan taustaa. Pihalla oli parikin traktoria. Puusuojan virkaa hoitava hirsistä rakennettu heinälato seisoi hiukan syrjempänä. Tässä talossa oli rankakasa aivan koskematon.
Kun poliisiauto ajoi pihaan niin kolme pojanvekaraa ryntäsi pirtistä. Räkätappi kirnusi jokaisella nenässä ja kieli työskenteli ahkerasti, että nenänalus pysyi puhtaana.
Tuskin Kilikki sai avattua oven kun isoin pojista, varmaan alakouluiässä kilkatti:
- Isäpä sanoi että kytänsaatanat saa painua *****un.
- Miten se isä niin mahottomia sannoo? Mehän ollemme oikeiden ihmisten turva.
- Ettäpä te saa rosvoja kiinni! Iskä sanoi että kytät ei muuta kun akkoja nussii. Iskä tietää, kun se on käyny Helsingissä, poika selosti.
- Joo, kyllä se sitten tietää. Varmaankin viisas mies. Me ollaan tolloja polliisia niin meijän pittää kysellä sun iskältä asioita.Onko Iskä sisällä?
- Ei oo! Äiskä sano, että taas se mennee kirkonkylän huoria nussimaan. Kaekki työt jää tekemättä, poika silmät kirkkaana selitti.
- Mitenhän me nyt pärjätään kun se Iskä ei ollut kotona. Äiskäkö on?
- Joo, on se. Se lehemä makkaa sängyssä eikä persettään nosta ylös. Iskä sannoo että pitäisi nosturi hommata sitä varten.
- Sehän voisi olla viisasta. Mutta mennään sisälle jos se Äiskä nousee kun kytät tullee pirttiin.
- Voehan tuo nousta. *****a se ei saa kuitenkaan antaa, poika julisti.
- Mikä se on noin reippaan pojan nimi? Mörö kysyi.
- Me kaksoset ollaan Alpertti ja Vilpertti. Tuo kakara on pelekkä Pertti.Minä oon se Alpertti.
- Koreat on nimet vaan tanakat ovat pojatkin, Kilikki ihasteli. - Eiköhän me mennä sinne sisälle.
Poliisit tulivat siistiin huoneeseen jossa, ilmeisesti talon emäntä, oli leipomassa. Hoikka ja kauniskasvoinen nainen vastasi poliisien tervehdykseen päätään nyökkäämällä.
Kilikki oli hiukan hämillään kun pojan puheista tullut mielikuva poikkesi niin rajusti toisistaan. Mutta päästäkseen asiaan hän rykäisten sanoi:
- Tuota, isäntä ei ole kuulema kotisalla? Kuuletti menneen asioilleen.
- Ne ovat niitä Alpertin juttuja. Ei tässä talossa ole isäntää. Ei ole ollut pariin vuoteen. Poikien kanssa yritetään mennä päivästä toiseen.
Kilikki lehahti punaiseksi. Sanat olivat kattelussa.
- Tuota! Sellaisella asialla ollaan, että kysellään onko teille tuttava Jyrki Rimpiläinen? Olisi pikkuisen hänestä kyseltävää.
- Kyllä minä miehen tunnen naamaltaan. Mutta en ole tekemisisssä naapureiden kanssa. En tiedä kenenkään asioista mitään. Toki kaikki kyläläiset tunnen, mutta en ole kenenkään kanssa ystävytynyt. Tulin tänne miehen tuomana muualta. Kun mies kuoli tapaturmaisesti pari vuotta sitten niin olen koettanut olla pojille sekä äiti että isä.
- Se on varmaanni melko rankkaa. Vaan pian ne pojat kasvaa ja kerkiävät avuksi. Vielä kysyn onko se Rimpiläinen käynyt viime aikoina? Vaikkapa rahaa pummaamassa.
- Kävi se kerran. Oli jo melko myöhä. En päästänyt sisälle. Humalassa se oli ja kirosi ja uhkaili. Poikia se pelotti. Mutta lähti se sitten pois kun aikansa uhosi. Muuta kertaa ei ole näkynyt.
- Me lähdetään. Pääsette jatkamaan leipomista. Onko muuten Jouko Jämsä teille tuttu?
- Olen hänestä kuullut. Tullut kuulema hiljan vankilasta? En ole koskaan nähnyt. En tuntisi jos vastaan kävelisi.
- Toivotamme hyvää jatkoa ja jaksamista. Hei hei!
-
Olihan siinä reippaita poikia :D :D
-
Olihan siinä reippaita poikia :D :D
Ja hienosti rimmaavat nimet heillä.
-
---
Tikka ja Viskari lähestyivät hitaasti ajaen Mykylän taloa.Pihamaalla oli monen näköistä autovanhusta. Uutuuttaan kiiltävät moottoripyörät seisoivat jalustoillaan aivan porrasedessä.
Tikka tunsi jännityksen sisällään kasvavan. Suoraan sanoen häntä pelotti. Viskari oli rauhallinen oma itsensä.
He laskeutuivat autosta ja silmäilivät ympärilleen. Talon ikkunasta näkyi parrakas leveä naama. Eteisen ovi oli auki ja sitä kohti poliisit käveli.
- Hyvvvee päevee!. Ollaankohasn myö oikeessa talossa. Lieneekö tämä Mykylä.
- ***** kytät! Täällä ei tollasia tarvita. Voisi palata saman tien takaisin, partanaama sanoi. Hän oli nähtävästi Sauli, vanhin veljeksistä. Kaiken lisäksi hän näytti olevan huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena.
- Sauli olehan ihmisiksi, nainen pöydän äärestä sanoi. Hän oli ilmeisesti talon emäntä ja miesten äiti. - Kyllä tämä on Mykylä. Päevee vaen!
- Muori perkele! Nyt turpa tukkoon tai se tukiaan. Sulta kysytään jos on tarvetta. Kytät perkele nyt lähettiin...***** ja sassiin...
Sauli ryntäsi Tikkaa kohti, mutta Viskari oli tarvittaessa nopea. Hän vetäisi
aseen kotelosta osoittaen Saulia:
- Lopetetaanpa se pelleily, tai saattaa tehdä kipeää. Käsiä ylös ja tuohon uunia vasten nojaamaan. Tämä rauta on hillinnyt suurempiakin vekkuleita. Enkä kyllä epäröi hetkeäkään sitä käyttää jos annat pientäkään aihetta.
Sauli oli pysähtynyt kuin olisi törmäänyt seinään.Nöyrästi hän siirtyi nojaamaan tiilestä muuratun uunin kylkeen.
Tikka oli kärppänä tutkimassa Saulin taskuja. - Kato kehenuva! Sillähän sankarilla on pyssyttii ja kaekki. Voe voe, nämä on vaarallisia kamppeita holtittomille miehille. Otetaanpa se parempaan talteen, Tikka sanoi ja veti Saulin povitaskssta pienen käsiaseen. - Taetaa lisäksi olla luvatonkin kaeken lisäksi. Polliisisetä ottaa paukkurauvan poekkee. Onkohan talossa muita ampummis-asseita?
Emäntä oli kauhuissaan katsonut sivusta tapahtumia. Nyt hän sanoi.
- Tämä on varmasti erehys. Ei meillä oo koskaa olluna asseita. Se on jonkun muun ase. Sauli ei tekisi mitään pahaa kellekkään.
- Uskokoonpa joka tahtoo. Nuoret miehet! Mitenpå tuo mahtanee olla? Tikka tivasi.
Sauli vilkaisi veljiään pudistaen päätään.
- Eikös kysymys kuulunna vai pittääkö meijän pijättee koko popula? Putkassa kyllä pehemenee kovakin jullikka.
Tikka katsoi poikaa joka oli ujon näköinen;
- Kerrohan sinä mitenkä assiit ovat?
Poika punastui ja meni hämilleen. Vilkaisi isoveljeään ja äitiään ja sanoi:
- Turhoo kae tässä valehtelloo. Suap ne kuitennii seleville. On niitä asseita montahi. En tiijä vuan missä ne on.
- Hyvä! Oekeenni hyvä! Kylläpä ne löytyy. Meijän pittää pijäättee kuulusteluja varten tämä tappelupukari. Se kun tuo polliisi onnii semmonen herra, että sitä suojoo laet ja asetukset. Siinä suattoo tulla kakkuu oekein valtijon hotellissa. Pistetäämpä tästä tämmöset kihilat ranteisiin, niin eiköhän tuo luonto tassaannu.
- Onko se aivan välttämätöntä? Siivoja poekija ne on. Sauli vuan kimmastu kun tulj niin äkkiä, emäntä sanoi.
- Kyllä se on suatava raoha tuas tällennii kylälle. On kuulema ollunna melekosen raohatonta.
- Ei meijän pojat oo! Rimpiläinen se pää paekka on. Siellä sitä pelataan ja juuvaan ja naijaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään häiriöitä. Vasta oli Tupperi-ilta ja naisia oli pirtti täynnä. Kenenkään ei tarvinnut pelätä. Pikkipojat keittivät kahvitkin ja naiset kehuivat kuinka fiksuja nuoria miehiä.
- Siitä Rimpiläisestä kysyisin. Milloin häntä on täällä näkynyt?
- Ei Jyrki ole koskaan meillä käynyt. Miksi te siitä meiltä kyselette. Kysykää siltä iteltään.
- Mehän kysellään keneltä halutaan ja vastaukset kaivetaan vaikka väkisin, Tikka uhosi. - Mutta etsitäänpäs ne luvattomat asseet. Oman etusi nimessä kerrot missä ne ovat?
- Puhaltele munniisi! Sauli sanoi.
- Vai sen poikia. Viimeisen kerran. Pahempaa välttääkseen on viime mahollisuus kertoa. Myöhemmin itketään ja kerrotaan, Tikka sanoi.
-
Sauli vaikeni. Emäntä liikehti rauhattomana. Huomasi selvästi, että hän tiesi jotakin. Viimein hän teki päätöksensä ja asteli tuvan nurkassa olevan lipaston luokse. Otti seinällä olevan kaapinlokerosta avaimen ja aukaisi lipaston laatikon. Sitten viittasi Tikalle tulemaan paikalle.
- En minä oo mittää voenna ku tuo Saoli on rietaotunu aevan terroristiksi. Immeisiä uhkoo ja pikkupojattii on houkutellu rikoksiin, emäntä pyyhki silmiään.
Tikka meni lipaston luo ja näki laatikossa kolme aseen koteloa. Hän otti ne käteensä ja huomasi yhden olevan tyhjä.
- No voehan helekutti. Tiällähän onnii asetta vaekka huastas jonnii pienemmän valtijon kolomikymmen vuotisseen sottaan. Mitäpä se tämä piäpukari sannoo? Tikka sanoi ja hypisteli aseita käsissään.
- Kato hanuriisi saatanan kyttä!
- Nyt kun tässä on juteltu paskoo ja perättömmii koko ajan niin puhutaanpa välillä pikkusen tosiasiaakin. Siitä Rimpiläisestä haluttasi tietää. Vaekkapa sen, että onko se vielä eläviin kirijossa?
- Siitä polliisille maksetaan palkkaa, että ne tutkii, Sauli ilkkui.
- Miten nämä nuoremmat pojat. Onko tietoa vai lähetäänkö kyseleen kaopunkiin. Siellä on sellaset pojat jotka murtaa mykänki puhumaan.
- Oli se Jyrki Jämsän aotossa muutama päevä sitten.Ainakin se silloin oli elos...
- Jari perkele turpa tukkoon. Kytille ei lauleta! Sauli sähähti.
- Katsotaanhan. Eiköhän kielen kannat irtoa vaikka olet kuinka kova. Näyttöä on jo nyt tarpeeksi vangitsemiseen. Joo, Viskari talutahan poekaa hellästi, että et suurilla kourillasi riko sen luita.
- Senpä saa ite ratkasta. Toivotaan ettei itkuun pillaha kun pitää äidin helmoista lähteä, Viskari sanoi ja tönäisi Saulin liikkeelle.
- Sauli on hyvä poika, mutta huono seora on sen vienyt huonoelle teille.
- Ymmärrän äidin tuskan. Me tehhään vain työtämmä. Yhteiskunnan sääntöjenrikkojat poemitaan kaltereijen taakse miettimään tekosijaan. Nyt olisi hyvä aeka palijastaa kaikki lakien vastaiset asiat.
- En minä ole tohtinna puuttua poekijen tekkoehin. En minä tiijä mitä ne touhuvvaa. Rahhaa oon joutunna antammaan, vaekka ei oo vakituisia tuloja. Työttömmyyskorvaoski mennee pyörien maksuihin, emäntä valitti.
- No, me palataan jos tarvetta tullee. Saoli voe viivähtää reisussa pitempään. Sillä on kontollaan monia rikoksia. Eikähän sitä tiijä mitä kaekkija rikoksija löytyy. Jos mukana kitnappaos se tietää kakkua pitkäksi aekoo. Pahemmasta ei tässä vaeheessa tohi ies huastoo. Ja nämä nuoret kaverit heille sanon, että kannattee olla nyt iisisti. Polliisi pallaa asijaan jos aihetta ilmenee.
Viskari oli vienyt Saulin autoon. Kiroten ja poliisia ivaten Sauli repi suutaan. Tikan tullessa paikalle Viskari uhkasi jo hiljentää miehen.
- Antaahan poitsun keohkota jos siitä ilosa saannee. Nyt lähettäänni sellasen herran puhheille, että siin tutisee vaekka millaesen rakkarin polovet. Kumarainen kun suuttuu se lätkäisee tuollaiset rääpäleet kuin kärpäsen littanaan
-
---
Komisario Kumarainen oli koittanut etsiä motiivia ja järkeenkäypää selitystä tapahtuneelle katoamiselle. Mutta ajatus pyöri kehää. Tuntui että joka suunnalla oli seinä vastassa. He poliisit harhailivat kuin ääliöt labyrintissä.
Veren alkuperä oli hyvin todennäköisesti selvitetty. Se oli peräisin kaupan hyllyltä. Jyrkin kidnappaus? Oliko se aito vain hämäämistarkoituksessa tehty jekku. Täulut myös saattoivat olla myyty jo ennemmin. Taidekauppahan oli ihan laillista touhua.
Oliko mahdollista, että olivat talosta etsineet juuri niitä tavaroita jotka olivat navetan vintillä. Se merkitsi sitä että asialla olivat olleet eri miehet, kuin navetanvintillä orgioitaan pitäneet paikkakunnan poikamiehet.
- Pökiö hei! Onko mittee uutta löytynnä?
- Kaekkihan tuo on melekeen uutta, tae sitte vähän käötettyy. Minkä taotta se komisarijo sellaesta utelloo.
- Kätö Pökijö *****us!
- Suattasihan tuota, vuan ku ei satu olleen sellaesta värnäkettä.
- Kato sitte kissan*****un.
- Miksi se pomo on nuin äkijällä tuulella. Mikä hätä meillä? Palakka juoksoo ja Turakesen Martalla on kohta velliä kupissa.
- Tosiaan alakas olla näläkähhii. Mitä se aekaraota mahtaa sanua?
- Kohtapa tuo on melekeen yhtä palijon ku eilen tähän aekaan.
- Eipähän tuota nuin tarkkaan oesi tarvinna.
Silloin kuulu pihalta auton ääntä. Kumarainen kallisteli ikkunaan katsomaan. Poliisi Wolkkari tuli juuri porraseteen.
Tikka astui ketterästi audosta ja riensi taloon sisälle.
- No niin! Siellä on nyt ensimmäenen pukari taltutettu. Meinovaa vielä murista. Vuan eiköhän tuo siitä tassaannu.
- Minkäpä vuoksi se Tikka vaenuvaa raohallisia immeisijä?
- Eipä tämä kovinkaa raohalliselta vaekuttanna. Suakeli kun meinasi tehä enkelin etteiseen, vae miten se Hektori veisaa?
- Älä helevetissä? Kuka se on ja miksi se lahtuu hommiin meinasi?
- Sepä tuo Mykylän suuri poeka, se Saoli.Mäntiin Viskarin kansa vähän kyseleen. Asseen se lempo tempasi. Saen kuitennii hommat hoijettua. Oli se Viskari pikkusen apuna.
- Vae sen poekija. Sepä pittee lähtijä kahtommaan, jotta millaenen elävä se lienöö. Tulleeko se Pökijö?
- Voesihan tuota vilasta, Pökiö tuli viereisestä huoneesta. - Vaekka tuskinpa tuo kahtomalla kummenee. Paska on paska vaekka tuota kuinkaki tuijottee, Vaen jos herra mierevvää, niin pakkohan seon, Pökiö virnuili.
Poliisit menivät Wolkkarin luo jonka peräosastossa Viskari istui raudoissa olevan Mykylän Saulin kanssa.
Jos katse voisi tappaa niin siinä olisi ollut äkkiä kolme kuollutta poliisia.
- No millainen sankari se tiällä aatossa istuksii. Onko tuo meinanna mittee äkkinäestä?
- Suaphan tuota koettoo. Vuan minähän en vastoo sitte seoraksista, Viskari jurahti.
- Lieneekö tällä sankarilla mittee sanottavvee? Kumarainen kysyi.
Sauli vain mulkasi Kumaraista ja oli vaiti.
- Sinä Pökijö kun oot tievon isä ja ratkasujen äeti, niin sanoppa aletaanko me tämän vesselin kanssa millekkää. Pitäskö soettoo kaopunkiin jos sieltä Ison saesi kiinni?
- Turhoopa tuon kanssa alakaa rassaotuun. Eihän meillä ou tiällä putkookaa. Karkuuseenhan se lähtöö jos ei oo lukkojen takana.
- Tuotapa en hoksannu. Se saatanan tekniikka ei vaen ilemesty paikalle. Helevetti miehijä lommaotettaan ja rosvot pääsee juhulimmaan. Perkele minä soetan tulukoon pitkää tae levijää
Kumarainen otti kapulan ja painoi valintaa. Puhelin hälytti kauan sitten kuului jotain:
-
- Se on Kumarainen Ruikanrannalta... Joo... onhan tämä edistynyt. Yksi vesseli tarttui verkkoon. Ihan oli meinannut pyssyllä uhkailla virassa olevaa poliisia...Joo, autossa on. Sitä kyselen laetetaanko paketti kaopunkiin vaen viijäänkö saunan taakse...Jaa, ettäkö sinne...? Joo sielläpä teillä on pelit ja pensselit. Sormenjälistähän sen näkköö onko se tämä sankari ollu kerräämässä niitä asseita...Joo tämä selevä. Pojat lähtee heti nakkaamaan vekkulin sinne. Me ootellaan sitä teknistä ossaamista... Täällä olisi työtä sennii eestä... Paskat, ei meillä oo välineitä. No ei olekaan ruumista, mutta on hyvä syy uskoa että sellainen löytyy...Jaa, tälle sankarille kyllä saa panna arestija enempi kun laki sallii. Kun oli meinannu poliisin ampua. Sitä ei päällikkökkään varmaan taho. Jaa, no olokoo! Kuulemiin!
Kumarainen oli kiihtynyt sitä enemmän mitä kauemmin puhelu kesti:
- Perkele! Ei se Iso elä tätä päivää. Tikka, sinä olet vihmerä poeka ja pistät ne tekniikan pojat liikenteeseen. Se Iso ei varmaan tiijäkkään mitä se tekninen tutkimus on.
- Perkele se tapahtuu, Tikka hihkasi. Se porukka vain vetelee lonkkaa asemalla. Joskus silimänlummeeksi käyvät jossakin pizzalla.
-Ei sitä Kilikkiä ja Möröä ole näkynyt? Vähän pelekeen kun Mörö mukana missä touhuissa siellä ollaan. Auto sopivaan suojapaikkaan ja nokosille. Perkele se on nähty. Pitäskö Kilikille soettaa. Ja Tikka alahan mennä. Suoritat mitä on määrätty...
- Kaekki hoetuu herra komisario. Palajamma sitten kun nokka näkkyy, Tikka sanoi ja ruohoon tuli sutimisjäljet kun Tikka kiihdytti vauhtiin.
- On se saatana tuoki muuvan mieliharmi... Vaen sille Kilikille! Kumarainen sanoi ja painoi valintaa.
Kohta puhelin vastasikin:
- Huomenta, hyvinkö unet maistui?
- Perkele! Hetikö *****illaan. Painettu niska limassa ja on saatu jotakin aikaan. Miten lie siellä päässä?
- Täällä päin aivot työstää juttua koko ajan. Tulosta tulee kunhan ehtii. Mitä siellä on saatu aikaan? Ei varmaankaa mittää, kun eijoo mukana ajatteluelintä.
- On käyty kaikki talot läpi. Kirjattu ketä niissä asuu. Kyselty autojen ja miesten liikkeitä. Kylän peräkammarin pojat ovat vissiin päässeet ***** makuun. Homma sitten karannut kun mafia syöttänyt kaikenlaista rekvisiittaa siihen sivutuotteena. Jyrki kai se lienee aluksi niitä naisia tilannut.Mutta jutellaan näistä kun tullaan sinne. Jälellä olisi se paha paikka. Jouko Jämsän pesällä ei olla vielä käyty. Tohtiiko sinne mennä?
- Polliisi ei pelekää. Koton ja isänmaan puolesta vaan uhraamaan hampurilaesella lihotettu tomumaja.
- Heleppo seon irviä kun ei tarvii olla myrskyn silimässä.
- Pittää olla viisautta ja älliä, ei sitä muuten johtopaekoelle pääse. Työhön vain halvat orjat. Maine kasvaa kun otatte rikollisia kiinni.
- Pijätettäänkö se jos tavotettaan?
- Ei tietenkään jos ei anna aihetta. On siellä Jämsän sormenjäljet. Tokihan linnakundilla. Ei tuo Iso puhunut mitään. Tai mitään tutkimuksia ei ole vielä tehty. Saatana kun kaikki pitäsi ite tehä.
- Oliko muuta? Me lähetään Mörön kanssa sinne karhunpesälle. Käökee raavot haotaamassa. Vaen kun on polliisiksi alakanu...
- Älä siitä huolta kanna. Suattoo olla että valtijo kustantaa nöyrät palavelijat viimeselle reisulle. Alakakaa jo paenua.
- Joko me lähetään Turakaeseen syömään. , Pökiö kysyi.
- On kai tässä painettu. Näläkä on että näkyä haittaa.
- Ainakin ulukonäkyä. Ei tuommosta läskijä huvikseen kattele.
- Konstaapeli pyssyy asijassa, tae itkee ja pyssyy, Kumarainen sanoi.
----
- Mondeo keinui huonolla sivu tiellä. eteenpäin. Konstaapelit Kilikki ja Mörö tunsivat perhosia vatsanpohjassa. Oltiinhan menossa Ruikanrannan Kauhun reviirille. Oliko mies tosiaan niin tunteeton psykopaatti kuin puhuttiin. Monessa talossa heitä oli varoitettu Jämsään menemästä, mutta eihän poliisi voinnut valita.
Kilikki vilkaisi vieressään istuvaa Möröä:
- Se voi olla kuuma vastaanotto.Pitäisikkö laittaa luotiliivit? Se voi ampua ensin ja kysyä sitten. Se tuntuu olevan niitä miehiä.
-
- Olkoonpa vain. Aivan sama. Siinei mee kun naemalla saatu henki ja se ei oo palijo. Perkele tulis maalimanloppu, loppusi tämä saatanan vääntäminen, Mörö synkisteli.
- Mikä miehen on noin synkäksi vienyt. Tässon poika joka ei mureni Naantalin köyhyyttä, onhan Turku rikas kaupunki, Kilikki sanoi ja alkoi viheltää: Rikas mies jos oisin.
Talo alkoi näkyä. Tie päättyisi suoraan talon pihaan. Yhä varovammin Kilikki ajoi ja molemmat seurasivat tarkoin ympäristöä.
Piha oli täysin hoitamatta. Marjapensaat, ne olivat heinikko ja koiranputket täysin vallanneet. Talo itse oli tyypillinen rintamamiestalo. Kaksikerroksinen hirrestä rakennettu. Sen maalaamattomat seinät olivat harmaantuneet, osin jopa mustuneet.Luonto teki suojaamattomassa puussa työtään. Homeet, sammaleet ja kaikenlaiset tuhohyönteiset tekivät tehtäväänsä.
Talon katto oli punaisella kattohuovalla päällystetty, mutta huovan päällysteen pinnoite oli monin paikoin karissut pois. Musta piki katseli punaisesta aukosta kuin tuomiopäivää ennustaen.
Vanha pakettiauto, ruostunut Hiace seisoi osittain sortunen navettarakennuksen vierellä. Ketään ei näkynyt.Ikkunoissa oli kuitenkin verhot ja savupiipusta nousi harmaa savujuova.
- Missäs se Ruikanrannan Kauhu lienee kun ei ole vastaanottokomiteaa, eikä punaista mattoa. Kilikki ilvehti.
- Olipa hauskaa, Mörö tokaisi.
- Joo, se on meikäläisellä sana hallussa.
- Minä sitten puhun. Pitää olla tietty asenne rikolliseen. Sinä taitaisit haukkua rosvon sammakoksi. Ei se kuule sellainen onnistu.
- *****. Paapoahan niitä nykyään pitäisi. Se ei sovi mun vartalolle.
- Lähetään ny sisälle. Jospa ihmiset varsin peloittelee.
Eteisen ovi oli auki. Seinää vasten nojollaan oli pistolapio. Lapion terässä oli tuoreennäköistä mustaa turvemaata.
Poliisit asteli eteiseen joka oli melkein täynnään kaikenlaista rojua.Varastettua tavaraa, Kilikki ajatteli.
Kilikki koputti rystysillään oveen. Saamatta vastausta hän nykäsi oven auki ja astui sisälle. Sisällä oli utuinen hämärä, sillä likaset ikkunat eivät sallineet kuin osalle auringon säteistä pääsemästä sekaiseen huoneeseen jonka hajut löi polisien naamaan kuin pesemätön tiskirätti.
Vanha, kumara, harmaantunut nainen istui pöydän aaressä. Hänen uurteisilta kasvoiltaa heijastui suru ja häpeä.
Poliisien tervehdykseen nainen vastasi ohuella, hiljaisella äänellä, josta oli hyvin vaikea saada selvää.
- Asuukohan tässä talossa Jouko Jämsä?
- Täytyy tunnustaa, että on hän minun poikani, Mitä pahaa hän on nyt tehnyt?
- Sitä emme tiedä. Tutkinta vaatii kuitenkin keskusteluja poikanne kanssa.
- Onkohan hän kotosalla?
- Ei ole. Illalla lähti moottoripyörällä. En tiijä mihin meni ja millon palaa.
- Oliko hän yksin?
- Onhan sillä aina kavereita.
- Ovatko he liikkuneet tuolla pakettiautolla?
- En minä ole jaksanut seurata Joukon touhuja. Olen niin murheissani. En ikinä olisi uskonut Joukosta tulevan rikollista.
- Onko hän väkivaltainen teitä kohtaan?
Nainen purskahtu itkuun. Silmiään pyyhkien hän sitten sanoi:
- Ei hän sääli edes äitiään. Tappaisi varmaan jos en rahoja antaisi. Pienet säästöt on kaikki vienyt. Kun tulisi kuolema ja korjaisi pois.
- Onko teillä edes rahaa ruokaan?
- Eipä juuri. Joskus saan muutaman kympin piilotettua. Ostan sitten jotain halpaa.
- Eihän tämmöinen ole ihmisen elämää. Tähän on saatava korjaus. Käydäänkö sieltä kunnasta koskaan katsomassa?
- Ei ole käyty. Kävin minä sosiaalisihteerille sanomassa. Laski että eläkkeen pitäisi riittää. Lisää ei tipu. Minä sanoin että kun poika vie rahat. Sihteeri vain sanoi, ettei pijä antaa.
-
- Huonosti on asiat. Teillä ei ole tietoa milloin Jouko palaa?
- Se tulee ja menee. Ei se niistä kerro. Moottoripyörä sille piti ostaa. Siihen meni minun kaikki säästöt.
Kilikistä tuntui, että asiat eivät täällä kummenisi. Kilikki lupasi käydä sosiaalitoimistossa. Jos vaikka mummo saisi paikan kunnalliskotiin.
---
Hämärä oli vaihtunut melkein läpinäkymättömäksi pimeydeksi.Onneksi poliiseilla oli tehokkaat taskulamput. Lamppujen valossa poliisit tutkivat pihaa tarkemmin. Talo oli rakennettu hiekkakankaalle, mutta talon takana näkyi alava suoalue.
Kilikki otti lapion käteensä ja kosketteli siihen takertunutta turvetta.
- Sanoisimpa että tällä lapiolla on juuri kaivettu. Ojaa vaiko...?
- Hautaako meinaat? Sehän soppii kuvioehin meleko hyvin?
-En oekein tohi ajatella niin kaoheita. Käyvään kurkkaamassa tuota Hiacea onko siinä merkkejä mitä sillä on viimeksi kuljetettu.
Auton ovet eivät olleet lukossa. Kilikki aukaisi kuskinpuoleisen oven.Hän suuntasi valokeilan hyttiin. Auton hyttikin oli sotkuisessa kunnossa. Kaikenlaisten elintarvikkeiden tyhjiä päkkauksia oli lattia tulvillaan. HK sininen lenkki oli istuimella vielä aukaisemattomassa pakkauksessa.
- No jo saatana on melko sikasta hommaa. Aukeneekohan tuo takaovi? Kokkeillaan... Mörö hei! Tulehhan kahtommaaan.
- Mitteepä siellä? Onko siellä Jyrki?
- Ei nyt sentään. Vaen katohan. Eikö tuo ole selvää verta? Kyllä tänne pitää saaha justiisa tekniikka ottamaan tojisteet talteen. Meijän ei parane alkaa täällä hämmentämään. Päättäköön Kumarainen mille ruvetaan. Sitä oletettavaa hautapaikkaakin on tultava koko porukan ehtimmään. Jälet on vielä tuoreita. Virheisiin ei oo varraa...
- Joo, kyllä se verta on. Onko tosijaan semmonen psykopaatti että on teorastanu kaverisa.
- Mistäpä tuon tienee onko ollu kaveri? Voe se olla pelekkä uhri, Mörö urahti.
- Olokoon mikä on, vaen aenahi jottae. Lähetään sinne Kumaraesen porinoelle. Senhän tässä on ratkasut tehtävä. Me tehhään mitä määrätään.
- Jos sitäkään, Mörö kuittasi.
- Käytässiinkö myö tuota polokua tuonne suolle? Suattas olla pikkunen haota jossahi mättään kolossa.
- Ei perkele! Minnen aenakkaa lähe. Suatana näellä palakolla kehtoo rynnistee. Akkahi siellä hiilenä kun männöö monta päevee, Mörö sanoi.
- Parashan se lienee jättää päivän valolle. Huomaa jäljet selevemmin. Eikae tässä muuta kun pistetään nokka kylälle päen. Jouvutaan kuuntelleen Kumaraesen huolia.
- Mulla ainaki on saatanan nälkä. Ei ees kahavikuppia koko päevänä.
- On siellä Turakaesen muori keittäny rasvaset sopat. Syyvään sitten tosissaan. Pitäskö sille Kumaraiselle kilauttaa? Jos sillä on jotahi mielen päällä. Tehhään samon tein.
- ***** ei kyllä ennää kiinnosta. Nukuttaaki.
- Sepä on tämä Kilikin poeka kun killuuttaa. Soettelen täältä Kaohulasta...
- Mistä helevetin Kaohulasta. Eikö teijän pitännä mennä sinne Jämsälle?
- Sielläpä myö ollaanni. Vaen nimittää kyläläeset sitä Jokkea Ruikanrannan Kaohuksi. Äetisä on täällä vaen kotisalla. Kovin vaekijassa jamassa. Väkivaltaa ja nöyryytystä lähes joka päevälle. Joo vaen jutellaan sitte kun tullaan sinne. Minä sitä vaen että onko sulla mittää mielen päällä?
- Voe toki. On tämä koko revohka. Ei oo miehiä eikä välineitä. Tahallaan eivät halua syrijäseuvulle antaa.On se niin väärin.
- Luulempa että huomenna helepottaa. Löyvettiin meleko varmoja johtolankoja. Vaen paeskasi pimiän, niin eihän nyt pysty tarkistamaan.
-
- Eihän sitä pimijässä pysty muuta kun naemaan jos sattuu naesen viereen. Jos ei aena sillonkaa. Vaen ajelkaahan tänne Turakaeseen katotaan sitte huommenna niitä johtolankoja.
---
Kumarainen ja Pökiö olivat jo ruokailleet kun Kilikki ja Mörö tulivat Turakaeseen. Kumarainen keinutteli keinutuolissa mietteissään. Tulijat pääsivät heti aterioimaan. Matti hoputti Marttaa kantamaan soppakattilaa pöytään. Sehän tietysti kävi Martan kunnian päälle. Senpä Matti saikin sitten kuulla:
- Tuo ukko mennee yhä höperömmäksi, mitä enemmän vuosia tullee. Pitäsi omista asioista huolen. Niin teen minäkin.
- Noinko on? Saakutti hyvänä päevänä kärsi pierastakkaa kun muorin kaohtana hyppii silimille.Kyllä se tuo mies joutuu *****n takija monet nöyryytykset sietämään. Ja saatana, joka asiassa on sanomista. Eikö tuo kohta pitäne valavua perseenpyyhkiminenki, että tulleeko oekein tehyksi, Matti pääsi jo vauhtiin.
Martta loi nyrkinkokoisen katseen Mattiin ja kuittasi:
- Pölliisitki näkkee että en ole omijani puhunu. Vanahuus on iskeny Matti- riepuun.
Matti kääntyi poliiseja päin ja kysyi:
- Muuten onko pojat saanu *****u. Seon nuorra miessä saatava monet kerrat päevässä. Muuten se alakaa rassata noeta aevoja. Minun ijässä siihen perkeleen värnäkkeeseen on perin juurin leipäötyny...
- Mistä sitä *****a täällä syrijässä. Onko täällä ennää yhtää maattavaa naestakaa? Vanahoja muoreja vaen?
- Eihän niitä tyttäriä oo. Vaen on niitä montaki nuorekasta leskiä jokka kituvat kamalassa puutteessa. Eikö se kuulu polliisin virkatehtäviin aottaa puutteessa olevaa.
- No niin! Taas mennään, että päässä laeneet käö... Mene ukko ulos viilentään vähän päätäsi. Häpäsee ihtesä vanaha mies.
Poliisit olivat hu*****neena seuranneet isäntäväen kinastelua. Nauraa ei kuitenkaan sopinut. Niinpä Kumarainen tokaisi:
- Vai Ruikanrannan Kauhu? Onko Matti tietonen kuka se on?
- Tokihan tuon tiiän. Sehän se Jämsän Jokkeri. Sehän on pelotellu mummoja ympäri kyllää siitä asti kun se tuli sieltä linnareissusta. Kyllä siinä mummot on olleet melkoisessa pyörityksessä. Osin papatkin. Tosin melkein jokkaesella on jonkinlaenen tussari. Se kun luoti tae haoli uppoaa ketaleeseenkin.
- Eikä polliisille oo tievotettu mittää?
- Höh! Tuskijen takanahan se oli saaha nytki, vaekka on koko mies hukassa.
- Luottamuksella voijaan jutella epävirallisesti jutusta. Mattihan ei huutele?
- Joo mun takana on sallaesinki tieto kuin kassakaapissa lukkojen takana, Matti kehaisi.
- Siinä paraskin sallaenen polliisi, Martta tuhahti.
- Kerrohan Kilikki, ja voe se Mörö olla joo-miehenä,millaisia uusia johtolankoja päivän aikana löytyi.
- Mehän mentiin talloon hyvinki varppeillaan. Ajateltiin jos sieltä tullee kovinki kuuma vastaanotto. Mutta rauhassa sinne päästiin. Ei ollut Kauhu paikalla. Vanha mummeli vain itkijä tursasti siellä kurijuuttaan... Kuulusteltiin mummoa, mutta eipä sillä ollunna mittään tietoa pojan liikkeistä. Niin jo talloon mennessä kiinnitin huomijota lapijoon talon seinustalla. Siihen oli takertunut tuoretta suomaata. Tuli mieleen kysymys; Mitä sillä liennee vasta kaivettu? Hautaako??
- Älä helevetissä? Kumarainen tokaisi.
- No Kauhulta voi oottaa mitä vain. Täysin psykopaatti koko jätkä. Matti lisäsi.
- No, Pois lähtiessä oli tullut jo täyspimijä. Käytiin kuitennii tutkimassa pihalla ollut Hijace...?
- Sehän Tikka puhui, että Jyrkiä oli kuletettu pakettiautolla. Oli siellä Mykylässä käyneet, Pökiö sanoi väliin.
- Niinpä tosiaan taisi puhua, Kumarainen muisteli.- No, oliko autossa mitään erikoista?
- Olihan siellä. Melkoinen lammikko verta.
-
- Taasko verta? Tuolla talossa se ainakin oli lavastusta. Pökiö löysi verta sisältäneen tetra-pakkauksen.
- Eipä me siinä pimeässä osattu sitä analysoija. Ainakin se oli punaista. Se myös oli varmaa että autolla oli oltu hiljattain reissussa. Lenkkipaketti oli kuskinvieruspenkillä.
- Katsoitteko renkaita. Oliko sama kuvio kuin siellä sivutiellä, Pökiö kysyi.
- Me mitään sivuteitä ole kuljettu. Eikä muutenkaan katottu renkaisiin.Mellä oli muutaki mietittävää. Huommenna vissiin pittää mennä koko popula sinne Kauhulle. Tutkia auto ja se suokin. Minä pelekään että palijastuu kamalia asioita.
- Joo se pittää lähtijä suurella sakilla. Tulisipa ne tekniikan pojatki. Sieltä Hiacesta olisi heleppo lähtijä. Siellä olisi tuoreimmat jäljet.
---
Tikka ajoi Wolkkaria nopeusrajoituksia noutatellen. Eipä tässä niin hoppua. Kunhan illaksi ehtii takaisin. Tikka nappasi Novan päälle ja matka jatkui musiikin soidessa.
Lähestyttäessä Pahkaperää Tikka tunsi vatsansa kurisevan ja huoltamon kutsu ei mennyt hukkaan. Tikka kurvasi huoltamon pihaan. Takaosastoon hän kuulutti:
- Minä käyn hörppimässä sämpyläkahavit. Vahi Viskari sinä sitä Mykylää, ettei se vaen pääse karkuuseen.
- Käyhän se niinkin. Voitko tuuva mulle jotahi juotavvaa?
- Anna raha! Saatana minä mikkää juomanlaskija oo.
- Tuosson kymppi. Pijä saatana loput, kuhan tuot, Viskari murahti.
Huoltamon kahviossa oli tiivis tunnelma. Aivan missiluokan tyttö seisoi tiskin takana. Tikan silmään tyttö sattui hyvinkin sopivasti.
- Missäpä sitä tytärtä on pijetty kun ei oo ennen näkyny?
- Kyllä kai polliisin valavova silimä vahtii, ettei immeiset eksy. Vaan mitäpä laetetaan?
- Tässäpä ne ovat tarijottimella mitä tarvihen. Talo vissiin tarijuvaa?
- Kaksinkertanen maksu paremminnii. No, kuusi eeruva on sopiva taksa.
Vasta nyt Tikka kiinnitti huomiota muihin asiakkaisiin. Hän näki tutun näköisen tyypin istuvan syrjäpöydässä.
Tikka istahti kauas tutuksi luulemastaa. Hän koetti muistella missä tilanteessa oli tyypin kanssa ollut tekemisissä. Mutta muistikuvat pysyi hämäränä.
Nopeasti hän ryyppi munkkikahvit ja poistui limpparipulloa kädessään pitäen.
Viskari loi hitaita katseita Tikkaan:
- Olisi kai tuon voinut tehdä nopeamminkin?
- Älä sinä Viskari hättäele. Olihan sinulla täällä mukavaa seuraa. Perkele! Sehän oli Kilinä, Tikka äkkiä hihkasi. Miksihän se täällä? Kaupungin peruskundi.
- Mitä tuo haettaa oli tuo Kilinäki siellä tae täällä. Tämähän on vappaa maa. Janottaako se Mykylää? Viskari kyseli kun Tikka alkoi kurvata taas tielle päin.
- Kattele kyttä *****us, Sauli ärähti ja jatkoi murjotustaan.
Oli jo iltapäivää kun Wolkkari viimein ajoi poliisiaseman pihaan.
- Odotahan kun haen lisämiehiä ettei vanki karkaa, Tikka huikkasi takaosastoon.
- Tässä ei tarvita kettään. Aukase vain ovi. Näistä kourista ei tuollainen rääpäle karkaa, Viskari oli varma itsestään.
---
Ilman ongelmaa Viskari saattoi Mykylän putkaan. Sauli oli hiljaista poikaa. Kertahan oli ensimmäinen. Itku ei ollut pojalla kaukana.
Poliisipäällikkö Pöntinen oli pitkä hoikka mies. Luonteeltaan jäykkä ja totinen. Alaiset kutsuivatkin takaa päin Isoksi.
Silloin kun Iso suuttui kaikuvat aseman seinät jyrinänä Ison antaessa syyllisen kuulla kunniansa.
Kaikenlainen vilppi ja valehtelu saivat Pöntisen näkemään punaista. Myös rikollisia kohtaan Pöntinen oli tiukka, mutta asiallinen. Mutta luihuilu ja valehtelu sai Pöntisen vähitellen raivoihinsa. Silloin jäyhinkin rikollinen tunsi pienuutensa, arempien oltiin nähty jopa itkevän Pöntisen kynsissä.
Konstaapelit Tikka ja Viskari pyrkivät poliisipäällikkö Pöntisen puheille. Ovenpielen liikennevalot näyttivät vain punaista. Kukaan ei tiennyt mikä siellä oli menossa. Oliko päällikön huoneessa asiakas, vai oliko päällikkö sortunut nokosille.
Tikka meni päivystäjän luokse vaatien käyttämään sisäpuhelinta ja kysymään oliko mandollisuutta päästä puheille. Asia oli tärkeä.
Naiskonstaapeli Pirkko Kesti istui päivystäjäntuolilla ja aukaisi puhelimen:
- Konstaapelit Tikka ja Viskari haluavat päällikön ohjeita. Olisiko aikaa?
Oli aika kauan hiljaista, sitten kuului juuri unesta havahtuneen äänellä:
- Viisi minuuttia, että ehdin saada tämän laskelman kohdalleen. Ei mene kauaa!!
-
Mites, jos. ;D
-
Tikka ja Viskari siirtyivät jälleen Ison oven taakse. Kului vain tuokio kun valot muuttui vihreäksi.
Poliisit menivät sisään. Harvoin nähty päällikkö jännitti hiukan. Iso näytti pöydän ääressä olevia tuoleja ja kysyi varsin ystävällisellä äänellä kuulumisia.
- Me olemme olleet siellä Ruikanrannan kylällä jo useita päiviä. Homma alkaa tuottaa tulosta. Yksi rikollinen jo tuotiin kuulusteluun, Tikka koitti selostaa pahemmin viäntämättä.
- Aivan, aivan, Kumarainen siitä soittelikin.
- Siellä kova puute miehistä. Tekniikkaa odotettu kuin kuuta nousevaa. Tutkittavaa on laajasti.
- Joko ruumis on toimitettu patologille?
- Eihän ruumista ole! On vain kadonnut. Verijälkiä ja muuta rikokseen viittaavaa - kyllä.
- Mitä? Ei kai me voida vähiä voimavaroja tuhlata johonkin katoamiseen. Eihän siinä mitään rikollista ole jos joku maalaisisäntä ei joka hetki ole tavattavissa.
- Kumarainen ainakin käy kuumana. Lisäksi siellä on miljoona taulut varastettu tai piilotettu. Ja onhan sieltä tuotu aseita ja huumeita.
- Eipä tietoa ole tullut minulle asti. Kumarainen tosin soitteli, mutta ne Kumaraisen jutut ampuu niin usein yli. Tosiaan! Ei sinne Jumalan selän taakse voida irrottaa enempää. Siellä jo kuusi miestä. Pitäisi niillä yksi kadotettu löytyä jos on haluja.
- Jaa, minä olen vain rivimies. Johtajathan ne asiat määrää. Eikö edes tekniikkaa?
- Ehdottomasti ei. Eikä siellä viikkokausia lorvita. Rutiinit purkkiin ja sillä selvä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
- Joo, tämä on selvää pässinlihaa. Me voimme kai lähteä.
- Te toitte vangin? Laatikaa raportti mistä häntä syytetään. Kuulustellaan aikanaan.Voitte poistua.
Poliisit poistuivat mielessään kiroten.Asialle ei voinut mitään.
Päivystäjä näki ettei reissu ollut oikein onnistunut:
- Oliko Iso niuhalla tuulella vai miksi pojat noin kallella kypärin?
- Mahtavuuttaan halusi näyttee. Samapa mulle. Tapelkoot herrat keskenään. Minä teen vain mikä käsketään. Kulta Pirkko, kaunis Pirkko jelepi meita pikkusen... Sinulla notkijat ja vikkelät sormet. Laaji Isolle raportti Mykylän pojjan kuulusteluja varten. Meillä onnii kamala kiire takasi sinne Ruikanrannalle. Siinä sitä on kestämistä jos Kumarainen vielä alakoo *****ilemmaan.
- OK. Tuossa on paperia ja kynää. Merkatkaa syytökset, niin kirjoitan sitten puhtaaksi.
Homma oli nopeasti suoritettu. Kohta Wolkkari kiisi kohti Ruikanrantaa suurinta sallittua.
---
Aamu Turakaisen pirtissä oli kaikkea muuta kuin leppoisa. Kumarainen oli saanut kuulla Pöntisen terveiset. Tätä hän tosin oli pelännyt, mutta toivonut kuitenkin loppuun asti, että tutkijat olisivat tulleet paikalle
- Joo se Iso on Iso, ei sille mittee maha.Perkele! Tuloksia kyllä vaatimassa. Kaekki pitäsi selevitä hetkessä. Jotenkin sillä miehellä on menny tojellisuuventaju. ***** jospa panis kaiken siluvei! Tutkikoon joka on keksinykki!
- Vuan entäpä naeset ja lapset! Jos polliisi lakkautettaan niin rikolliset hilluu vailla mittää määrää, Pökiö vähän jarrutteli.
- Vituttaa niin että tärkein unohtuu. Saatana hokekoot herrat niitä mantrojaan, mutta me pojjaat ei niistä välitetä. Syökästään ja ootellaan kun päivä valakenee ja alakaa Luojan aurinko paistamaan niin hyökätään sinne Jämsän talolle.Jokainen miettii mielessään mikä seikka parhaiten toisi valoa pimeyteen. Pökiö, mitä sanot?
- Eiköhän aika paljon potkaise eteenpäin se Hiacen tarkistus. Ja olletikin jos se kaivanto löyvvetään, niin saahaan seleville ollaanko aivan tuulta kiinni juoksemassa. Ainahan voi toivoa, että Kauhu on palannut. Eiköhän suurin rosvo olekin sillon kiikissä.
- Eipä sitä tiijä ennenkuin homma etenee kuka on syyllinen kuka puhas.
- Raportointija se Iso halusi. Kaippa sinä pijät herrojen kesken asijat ajantasalla. Ei tule jäläkikätteen sanomista, Tikka sanoi.
- Pittää sille Isolle soettaa, kuhan pahin sappi laimenee... Meijän pitäsi suunnitella sitä päivän ohojelmaa. Ehotuksia saa tehä!
- Pitäsikkö siltä Niemen Sepolta hakia lapioita lainaan. Jos jouvutaan kaivuhommiin se yksi lapio on liian hijas, Kilikki sanoi. Mörö puoleksi torkkui ja Viskari oli muuten vain vaiti. Hän kuitenkin seurasi keskustelua tarkasti.
- Entäpä jos Kauhu on palannut reisusta ja on vastaanottamassa asseijen kanssa. Sillähän voi olla vaikka sarjatuliasseita. Silloin Tikkakin saattaa jo saaha luotia perseeseen.
---
-
Yöpakkanen oli ollut melkoisen kova. Pihakulokossa oli vielä kuuraa varjopaikoissa. Taivas oli aivan sees ja auringon huikaisevan kirkkaat säteet antoivat jo lämpöäkin, vaikka ne kevään ja kesän näyttävimmät kierrokset oli vielä edessäpäin.
Pökiö istui Mondeon ratin taakse ja Kumarainen ahtautui pelkääjän paikalle.Toiset poliisit meni Wolkkariin ja Kilikki asettui totuttuun tapaan kuskiksi. Wolkkari lähti ajamaan ensimmäisenä.
Matkaahan ei ollut kuin muutama kilometri.
- Nyt pojat silmät auki ja valmiina maastoutumaan, Kilikki sanoi kun lähestyttiin metsätietä kohdetta.
- Mitä perkelettä! Tikka huudahti kun tultiin peltoaukeamalle ja Jämsän rakennelmat tulivat näkyviin.
- Ei voi olla totta! Se saatanan Kauhu on pistänyt Hiacen tuleen. Eipä taida paljon todistusaineistoa löytyä. Pitäisiköhän meidän jalkautua. Se saatanahan suolaa meijät autoon, Kilikki sanoi ja pysäytti auton.
Myös Mondeo oli ehtinyt paikalle. Kaikki nousivat ihmettelemään navetan takana pellolla vieläkin hiukan savuavaa Hiacea.
- Vae tämän poekia! Kumarainen huudahti vakiolauseensa. - Nyt saa jokkaenen pitää huolta itestään. Käyttäen maaston katveita ja varijopaikkoja hyväksi nyt mennään tuonne pihalle. Nähhään onko lintu lentänyt vai vieläkö se on pesällään.
Mörö lähti talsimaan taloon vievää tietä kaikessa rauhassa.
- Mörö varohhan hiukan. Liian uhkarohkeaksi ei piä ruveta.
- ***** aivan sama! Siinä menee vain nussimalla tehty henki. Ei tunnu missään, Mörö heitti ja jatkoi matkaansa. Toiset poliisit huomatessaan että vaaraa ei ollut, nousivat autoihin ja ajoivat Mörön perässä pihaan.
Talon pihamaalla tuntui ikään kuin aika olisi pysähtynyt. Kaikki oli alakuloista ja kuollutta. Mitään elonmerkkejä ei ollut havaittavissa.
Eteisen oven saranat olivat pettäneet ja ovi resotti vinossa avoimena. Ikkunoissa verhot olivat kiinni, eikä savupiipustakaan höytinyt pienintäkään savukiehkuraa.
- Nyt eivät oo asijat kohillaan. Eihän vain oo jotakin sattunut, vilkas Tikka puki sanoiksi kaikkien epäilyn.
Kumarainen lähti sisälle, Pökiö seurasi esimiestään. Avattuaan tuvan oven Kumarainen pysähtyi ja epämääräinen mutina purkautui hänen huuliltaan.
Pökiökin astui tupaan. Uskomaton näkymä oli hänen silmiensä edessä. Vanha nainen makasi lattialla ammuttuna ja verisenä. Aseena oli ollut varmaan haulikko jolla oli ammuttu naista päähän. Lähes koko pää oli murskautunut pitkin seiniä. Pökiö ryntäsi vauhdilla ulos ja antoi ylen.
- Ei kae se Pökiö oo saeras kun kaolapaskoo työtee, Tikka siritti.
- Mäne itehi tuonne sissään. Eppäelen että jotahi vaekuttaa, Pökiö sanoi.
Uteliaana kaikki neljä poliisia työntyi sisään. Tikka viipyi vain hetken. Hän oli valkea kuin lakana mutta tahdonvoimalla piti tuntemukset kurissa. Olihan hän jo rutinoitunut poliisi. Oli nähnyt ja kokenut monenlaista.
Poliisit tulivat ulos jokainen oli totinen ja vitsit vähissä. Kumarainen oli totinen ja huomasi kuinka komisario taisteli liikutusta vastaan.
- Se peto pittee kyllä pyssäöttee. Suap olla varmoo, että Jyrkihi on suanna napin ohtaan, Pökiö sanoi.
- Nyt pannaan tehoa työhön. Käykää tutkimassa onko Hiaceen jäänyt mitään palamatta. Tosin eppäelen. Minä soetan sille Isolle. Kai se nyt tajuaa mitä täällä on menossa.Nyt on Ison kaepaama ruumiskin. Tosin epäilen sitäkin vaekuttaako sekkää, Kumarainen sanoi ivallisesti.
Annettuaan joka miehelle tehtävän kumarainen kaivoi kännykkänsä ja valitsi Ison numeron.
- Se on Kumarainen kun puhuu. Ikävä juttu on ilmoitettavaksi.
- Kerro!
- Paikkakunnam kauhu, vankilassakin väkivaltarikoksesta istunut Jouko Jämsä on hyvin todennäköisin perustein syylistynyt taas veritekoon.
- Se kadonnutko on sitten löytynyt ruumiina?
- Ei ole, vaan surmansa on saanut epäillyn äiti!!! Haulikolla läheltä pää aivan tohjoksi.
- Eikö sitä voitu estää? Miehiä suuret joukot ja annetaan psykopaatin mellastaa. Kumarainen alkaako ote lipsua.Pitäsikkö muuttaa miestä remmiin?
-
No eipä vähä mitään :(
-
- Näin on päässyt käymään. Joko sieltä nyt lähtee tekniikka liikenteeseen. Ei kai täällä ole välineitä, eikä paljon taitojakkaan. Tutkimus aluvetta koko kylä ja ehottomia kohteita tutkittavaksi on kolme.
- Tiivistäkää työtahtia. Helpoa se on lisävoimia pyydellä. Rikoksia tehdään -muuallakin kuin siellä Ruikanrannalla. Kyllä sellaisella mies-sakilla pitäisi homman hoitua.
- Ruumisauto ainakin pitää toimittaa hakemaan vainaja. Täältä ei ehi sellaiseen. Konstaapeli Kestillä on reittitiedot.
Kumarainen ei enempää lirkutellut. Hän nappasi kapulan kiinni ja lähti suoaukealla näkyvien poliisien luokse.
----
Poliisipäällikkö Pöntinen punastui kiukusta kun Kumarainen löi luurilla korvalle. Tämmöiseen hän ei ollut tottunut. Murahtaen kiukkuisesti hän painoi puhelimen kiinni. - Saatana alamaiset alkaa hevostelemaan. Olisiko kuri päässyt höltymään.
Pöntinen aukaisi kirjoituspöydänlaatikon ja otti sieltä aromilasin sekä pullon Meukowia. Jokapäiväinen pieni piti veret virkeänä. Juomaan hän ei sortunut koskaan, mutta jokapäiväiseen leipään kuului myös ryyppy konjakkia. Pöntinen tunsi heti olonsa paljonkin siedettävämmäksi.
Hetkellinen kiukustuminen meni ohi ja hän nautiskeli konjakkinsa asian vaatimalla arvokkuudella.
Lasin tyhjennyttyä hän pani välineet takaisin laatikkoon ja avasi sisäpuhelimen:
- Konstaapeli Kesti. Ottakaapa heti yhteys hautaustoimistoon ja toimittakaa auto hakemaan ruumis Ruikanrannalta patologianlaitokselle. Asialla on kiire! Onkohan siellä
ylikonstaapeli Jaara paikalla?
- Kyllä hän juuri saapui.
- Pyytäkää hänet tänne heti!
Kului vain muutama minuutti kun Pöntisen ovelta kuului koputus ja komea mies univormussa astui huoneeseen.
- Päivää! Sinulla oli asiaa?
- Siitä Ruikanrannan tapauksesta on ollut puhetta muutamaan otteeseen. Nyt siellä on ruumis.... Sieltä tuotiin eilen nuorimies putkaan.
- Joo, tiedän. Olin poikaa vastaanottamassa. Oli kovin synkkä kaveri!
- Nyt pitäisi saada asioihin selvyyttä. Mies on varmaan kypsynyt, että voidaan kuulusteella. Ota sinä homma hoitaaksesi. Otat jonkun nuoren kaverin mukaan ja otatte asioista selvää. Luulen että poika murtuu äkkiä kun on ensikertalainen.
- Sepä minulle sopii. Konstaapeli Juva on terävä tyttö. Vaikka on blondi niin pää pelaa.
- Onhan Juva pirun kaunis poliisiksi. Mutta sehän ei ole haitta. Ota vaan hänet todistajaksi. Minulla on kiireisiä asiakirjojen lukemisia. Ne on saatava tänä päivänä valmiiksi. Minä käväisen muutaman tunnin päästä vilkaisemassa miten homma sujuu.
- Tämä selvä. Palataan!
---
Konstaapeli Erja Juva kirjoitti raporttia valmiiksi saamastaan tehtävästä. Pieni näpistys oli teettänyt suhteettoman paljon töitä. Kuitenkin homma oli alkanut purkautua sattuman kautta nopeasti. Nyt oli aika panna tapahtumat paperille ja etsiä uutta kohdetta.
Jaara saapui Juvan pöydä ääreen ryhtikkäänä ja komena. Jos jotakin, niin univormu puki Ylikonstaapeli Jaaraa todella hyvin, Erja huomasi ajattelevansa.
- Hei kuule! Onko sinulla pahasti kesken?
- Olen juuri lopettamassa. Sitten ei ole mitään tiedossa.
- Iso määräsi sinut minulle kaveriksi kuulusteluun. Se Mykylä joka eilen tuotiin pitäisi saada puheliaaksi.Ruikanrannalla on tapahtunut murha. Vanha nainen tapettu haulikolla.
- Tiedän, Pirkko siitä äsken vihjaisi. Mikäpäs siinä pannaan poika puhumaan,
Erja sanoi ja kokosi paperit pöydältään laatikkoon.
Mennään kuulusteluhuone 2. Se on lähempänä sellejä. Eiköhän mennä!
---
Kaikki oli valmista. Sauli Mykylä talutettiin raudoissa kuulusteluhuoneeseen. Poika ei ollut varmaan nukkunut kun silmät olivat punaiset. Vai oliko nuorimies itkenyt. Sekään ei ollut tavatonta, kun kova kuori murtui.
Ylikonstaapeli Jaara istui pöydän taakse. Sauli Mykylä pöydän vastakkaiselle puolelle. Konstaapeli Erja Juva jäi ovensuuhun kuulolle.
-
Jaara luki tavanomaiset litaniat koneeseen ja sitten kääntyi Saulin puoleen:
- Äitisi soitteli tuossa aamulla. Kovasti oli huolissaan poikansa hyvinvoinnista. Murhemielellä hän oli ja syytteli itseään. Miten on Sauli onko se äidin syy?
- Puhaltele *****usi kyttä, Sauli murahti ja tuijotti pöytään. Kirkas kyynel vieri poskelle. Sauli oli huonossa hapessa.
- Tuolla asenteella me ei päästä koskaan pitemmälle. Sinä istut tutkintavankeudessa vielä vuoden päästäkin. Näyttöä meillä on ainakin sen mittaiseen kakkuun. Ja koko ajan se nakuttaa lisäaikaa. Se poliisityön vaikeuttaminen on vakava rikos. Mutta puhelias mies saa suuriakin etuja.
Jaara piti taukoa mutta Sauli vaikeni.
- Niin kaksosilta kovasti terveisiä. Isoveikkaa tuntui olevan ikävä. Tietäähän isättömät pojat turvautuu isoveljeen. Oletko tuntenut vastuusi?
Sauli nyyhkäisi ja suukin vääntyi.
- En minä ole osannut olla isänä. Järkevämpiä he ovat kuin minä, Sanoja purkautui Saulin suusta.
- Ei varmasti se ole helppoa astua vastuuseen niin nuorena. Sinä olit kuusitoista kun isäsi kuoli?
- Niin olin. Ja perkele millainen isä! Saatana hakkasi joka päivälle. Onneksi se kuoli. Muuten olisin sen joku kaunis päivä tappanut.
- Puhutaanko Jyrkistä? Oliko hän sun kavereita?
- Ei se kaveri ollut. Sehän oli vanha kääkkä. Kohta viiskymppinen. Hoksattiin vaan kerran sen jälkeen kun se pani elukat autoon, että kysytään navettaa remppapajaksi. Vanhoja autonritsoja oli jokaisella. Sinne sopi vaikka kuusi autoa remppaa tekemään. Jyrkihän oli melkein aina päissään. Sille äitinsä kuolema oli älyttömän kova paikka.Meillä oli tosi hauskaa jätkien kanssa. Viriteltiin kaaroja ja kytät on täältä kaukana tehtiin kisaa.
- Joo, saahan sitä kun ei kärähdä, Jaara sanoi. - Entäpä tämä JJ. missä vaiheessa se astui kuvioihin?
- Sittenhän se homma meni hanuriin kun Jokkeri pääsi kiven sisästä. Sitä ei autoromut kiinnostanut. Se alkoi puhumaan prätkistä. Maalaili kuinka kovaa jengiä prätkäkundit on. Toista vuotta sitten ostettiin kuusi prätkää kerralla. osamaksulla useimmat. Jokkeri oli jostakin kaapinut hillot. Maksoi käteisellä.
- Entäs ne vinttihommat. Kenenkäs touhuja ne oli?
- Silloin kun Jyrkillä oli rahaa ja kavereita. Kai niitä oli monenlaisista piireistä. Kyllä sillä naisia oli. Ammattihuoria. Joku tyyppi niitä kuskasi. Jyrkillä oli rahaa. Monesti Jyrki maksoi että päästii jokainen jäbä satulaan. Joillakin kylän vanhemmilla poikamiehillä myös riitti rahaa. Me nuoret enimmäkseen värkättiin autonromujen kansa. Joskus kesällä pelattiin pokerija. Pienillä panoksilla. Hauskaahan se oli... Sauli oli vapautunut murjotuksestaan.
- Haluatko mitään? Kahvia, olutta?
- Vaikka päätin etten kerro mitään. Olen jutellut ummet ja lammet. Kyllä kepari tekis hyvää.
- Erja käypä hae jokaiselle kalja. Siellä jääkaapissa on koko mäyris. Toin aamulla. Pidetään pikkuinen tauko ja pannan tämä aparaatti kiinni. Ei tarvitse kaikkia salaisuuksia panna muistiin.
- Helpottihan tuo kun sai purkaa paineita. Vielä yöllä vannoin moneen kertaan etten kerro mitään.
- Toki poliisi tiedonsa saa jotakin kautta. Tämä tie on tietysti helpoin. Sanoisimpa että jokaiselle. Yhteiskunta toimiakseen vaatii että lakeja noudatetaan. Lakien rikkojat yhteiskunta asettaa tietenkin vastuuseen.
- Toki minä sen tiedän. Asia ei kuiten ole niin yksinkertainen. Humalassa järki jättää ja tulee halu näyttää kavereille!
- Niinhän se on! Juodaanpas nyt pahimpaan janoo ja jatketaan sitten töitä. Kunhan tässä jutellaan niin kukaties pääset vielä tänään kotiin. Vaatii tietysti avoimuutta ja tosiasioita... Eikä mitään tosiraskauttavaa tule esiin...
-
Jaara pisti taas tallentajan toimintaan. Konstaapeli Juva siirtyi jälleen paikalleen ja Jaara aloitti:
- Sitten pääsemmekin pääasiaan. Tämä Ruikanrannan Kauhu ei taida olla ihmiselle sitä parhainta seuraa, Jaara aloitte leppoisasti jutellen. - Kerrohan minkälainen suhde sinulla on tai oli häneen.
Sauli vaivautui silmin nähden. Kasvoilta pakeni avoimuus ja tilalle tuli kyräilevä sulkeutunut ilme. Hiljaisuuden jälkeen Sauli sanoi:
- Meillä mitään suhteita. Mitä porukkana monien muiden kanssa liikuttiin. Jos Jokkerilla olikin skismaa Rimpiläisen kanssa, niin minä olin siitä sivussa. En tiedä asiasta mitään.
- Sanotaan että et muistanut. Mitenkäs se oli kun Kauhu käytti Jyrkiä Mykylässä, silloin viimeisenä iltana. Ettet sittenkin ollut mukana muiluttamassa Rimpiläistä?
- En siellä minä ollut. Jokkerilla oli joku lusimiskamu porukassa. Kävi ne näyttämässä Rimpiläistä. Oli ne sitä hakanneet. Kuitenkin se oli elossa koska voihki tuskiaan.
- Oliko Jämsän kaveri sinulle ennestään tuttu?
- Olin minä sen muutaman kerran nähnyt. Se usein kuletti niitä huoria sinne Rimpiläisen seksijuhliin. Sitä sanoivat Survojaksi. Oikeaa nimeä en tiedä.
- Mista niilla oli riitaa Jyrkin kanssa.
- En tiedä tarkkaan. Jyrkillä oli kai loppuneet rahat ja kymmeniä tuhansia oli jäänyt maksuun. Tosiaan en tiedä asiasta paljoa.
- Kuka vei arvotaulut Rimpiläisestä?
- Tauluista en tiedä mitään. Koskaan en käynyt Rimpiläisessä sisällä.
- Mistä aseet ja huumeet ovat peräisin, Jaara yllättäen kysyi.
Saulilla loksahti suu auki. Hän katsoi ymmällä Jaaraa.
- Nyt en kyllä ymmärrä. Jos kyse on niistä parista pistoolista. Jokkeri ne kerran mulle toi. Sanoi että moottoripyöräjengillä pitää olla kättä pitempää. Sitä en tisdä mistä ne oli tuotu. Huumeista en tiedä mitään.
- Ollaan nyt siinä uskossa. Mutta totuus paljastuu aikanaan.Jos se on erilainen.
Kuulusteluhuoneen ovi raottui ja konstaapeli Kesti kurkisti sisään. Hän viitilöi Jaaran tulemaan ovelle. Jaara poistui käytävään ja Juva jäi kahden Mykylän kanssa.
- Pöntinen lähetti kertomaan, että tulokset on valmiit. Aseissa on ainakin Jämsän ja Mykylän sormen jälkiä. Kolmantena on ollut useinkin rikoksista istunut Tuomo Rasa.
Pöntinen sanoi, että kuulusteluissa on hyvä ottaa tämä huomioon . Ei minulla muuta, Kesti sanoi ja hymyili hurmaavasti.
Mietteissään Jaara palasi pöydän luo. Hän selasi papereitaan samalla järjestäen ajatusosaset uuteen malliin.
- Jaaha. Näinkö se menikin. Luulin että pysyttäisiin tosiasioissa. Sanoin jo äsken, poliisilla on omat konstit kaivaa totuus esiin. Huolimatta rikollisen valehtelusta tai hämäyksestä.
Mykylä katsoi Jaaraa nolostuneena.Eikä osannut sanoa mitään.
- Nytpä taisi muuttua kapulat taas uuten asentoon... No, mitenkäs se olikaan niiden aseiden kanssa? Miten ne sinun sormenjäljet ovat aseiin tulleet?
- No, taisin muistaa väärin?
- Varohan sellaista. Pääset nyt selliin miettimään totuuden tärkeyttä näissä hommissa. Kokeillaan huomenna ja pannaan vain faktaa esiin.
Mykylä oli mennyt kasvoiltaan punaiseksi. Hän käsitti että oli mokannut. Apeana hän katsoi kun Jaara kokosi ja kutsui vartijat viemään vngin pois.
-
---
Komisario Kumarainen asteli nopeasti alenevaa polkua suolle päin. Pökiö, Tikka ja Viskari olivat jo edenneet suon reunaan. Kasvillisuuss muuttui nopeasti ja maa oli jo niin märkää, että synty epämääräisiä ääniä askelten upotessa.
- Onko näkynyt mittää tuoreita jäläkiä. Onko lapijoennista merkkejä?
- Nytpä pitäsikkii olla koirapartijo. Täällon hirvet kahalailleet ja liekö ollut karhujakkii. Jäläkiä on palijon. Taetaa tulla tästäki hommasta vesiperä. Jumaliste tämähän näöttee olevannii hanurista koko touhu, Tikka sanoi.
Pökiö näki ruumiinkuljetusauton ilmestyneen pihalle. Hän osoitti kädellään siihen suuntaan ja sanoi Kumaraiselle:
- Tuonelanvirran lauttahhii suapu. Kukapa se mennee jeesaamaan että mummo piäsee matkalle=
- Vastapahan tuota piäs tänne suolle. Eip oikein natsaa lähtiä heti takaisipäen. Minä killuutan Kilikille. Kyllä se hoksaa homman hoetaa.
- Hei sinnehän tullee toinennii aoto. Eikös tuo liene tekniikan Volovo?
- Ihmeijen aeka jatkuu vielä. Näyttää! Se Iso pehemeni kun läpsäytin luurilla korvaan... Mutta se Kilikki! Haloo! Mikä suakeli siellä maksaa! Saatana ei pihhaustakkaa.
- Jospa siellä eijoo kenttää?
- Perkele menneet korttia pellaamaan. Toki se Mörö tiijetään. Houkuttellee tunnollisenki polliisin lintsaamaan. Pökiö, rauvaappa sinä tuo rinne ylös ja hoetele asiat. Minulla tuntuu kunto loppuvan.
- Pomon pittää olla paksu ja kankija. Tikka kyllä oesi hilipein mies juoksemaan, Pökiö sanoi.
- Eipä Tikasta oo järkijä vaativiin hommiin. Kyllähän se touhuvaa kun neuvvoo tarkasti, vaan siihenpä se lopahtaa.
Pökiö lähti tarpomaan takaisin pihalle. Muut miehet koittivat saada sammaleisessa maastossa selvää kulkusuunnista. Suo muuttui yhä vetisemmäksi. Mättäitten välit lilluivat tummaa vettä.
- Ei helevetti ei tästä oo mittää hyötyä. Se kuulusa neola siellä vielä kuulusammassa heinäsuovassa on heleppo nakki tähän verrattuna, Kumarainen puuskahti ja pyyhki otsaansa univormun hihaan.
- Minä sitä en usko että joku rosvo alakaa kaevaa hautoja huvikseen. Onhän suolla helpompija tapoja. Onko tässä lähellä vaekkapa mehtälampia. Sellainen imaisee uhrin ilman ainuvaa lapijonpistoa.
- Tikka perkele. Sinä ootki nero. Pittää perua äskeiset puhheet, vaikka ne olivatki vain hattuiluva. Lammessa tietysti Rimpiläinen on. Lapijolla vain painettu uppeluksiin.Nyt joka mies ettimään lampea. Varmaakin varmemmasti sellaesija on tälläki suolla, Kumarainen sanoi.
Kumarainen jäi seisoksiin samoille jalansioille. Hiki virtasi huolimatta aika viileästä tuulesta.
Viskari harppoi pitkillä koivillaan kuin hirvi suolla. Hän oli lähtenyt paikalta oikean, Tikka vasempaan.
Vain vajaa sata metriä ehti Viskari kulkea kun hän huomasi kohdan joka hohti vihreänä kuin keidas. Paikka erottui selvästi rahkasammaleen väristä. Vielä vähän matkaa asteltuaan hän oli pienen suolammen rannalla. Lampi oli pieni. Siitä oli kai nostettu joskus turvetta maatilan tarpeisiin. Lampi oli parikymmentä metriä läpimitaltaan ja sen rannat kasvoivat vihreitä vesikasveja.
Lammen tumma vesi välkehti auringonvalossa, salaperäisenä ja tummana. Kasvustossa lammen etureunalla oli selviä merkkejä siellä vierailusta. Oliko hirvi käynyt juomassa, vai kätkikö lammen tumma kalvo kauhean totuuden.
Viskari viittoi muita tulemaan lammelle päin. Tikka oli aika kaukana, mutta kääntyi heti kun Kumarainen karjaisi komentamaan tottuneen äänellä.
---
Kumarainen kahlasi puuskuttaen lampea kohti. Tikka hintelänä urheilullisena miehenä aivan kuin lensi suon pinnalla.
Tikka ehti ohittaa Kumaraisen ennen lammelle saapumista.
- Joo siinähän onnii nätti lampi. On siinä tallottu joillakin jaloilla mutta ei näe onko sorkka vai saapas. Rahka joustaa niin paljon, Viskari selitti.
- Eipä tosiaankaa saa tolokkua. On siinä kaatunutta heinää, mutta eipä kaataja ole jättäny käöntikorttijaan.
- Hohhoe suatana! Kumarainen ähkäisi kun saapui lammelle.
- Ottiko pumpun piälle, Tikka sanoi.
- Tiijä minkä päälle, vaan vaekijaa oli. Hohhoi. Kyllä näissä läskeissä pitäisi pysyä kovilla pohojilla. Aattelin tuossa Via Dolorosallani, että me poijat painutaan *****un koko Ruikanrannalta. Nyt kun tekniikka tuli paekalle niin tutkikoot joka helevetin loukon. No onkos siellä lammessa se isäntä?
-
Jännää on mitä lammesta löytyy :o :o
-
On Kobralla nostetta. Näkee noista "katsojaluvuista"
Joten; Anna palaa Frank. Tunnet kyllä tien. ;D
-
- Mistä sen voisi tietää? Ei ole rosvo jättänyt käyntikorttiaan. On siinä jotain jälkiä, Viskari selitti.
- Kyllä siihen saavat tulla ammattimiehet naaraamaan. Heillä on pelit ja vehkeet. Jos siellä nyt sitten jotakin on? Me siihen hommaan ei aleta. Käyköön palokunta tai pelastuspartio. Tosin se ukko raiska lienee jo Pietarin portilla. Että eipä tuolla pitkään henkissä selevijä jos ei oo kituksia... Että eihän tuolla kiire. Kiireempi olisi saaha se Kauhu kiinni. Saatana kun se Iso saisi jotakin aikaan. Johtua tämä homma puuttuu jos mita!
- Eipä tosiaan se onnistu paljain käsin. Sitäkö lähetään pitävämmille maisemille. Mitenpähän sinä pääset tuonne pihalle? Tikka kysyi.
- Pakko se on koettaa mennä. Nälkäkin täällä melko äkkiä tulee.
- No tuo Viskari saattaa vaikka kantaa sinut jos ei oma kunto pijä.
- Heheh! Eiköhän tässä kuitenki omilla pääse kun ei hättäillä
---
Teknisenporukka liikehti pihalla hermostuneena kun Pökiö viimein pääsi suolta pihalle. Toki miehet olivat ennestään tuttuja keskenään, monissa jutuissa oli törmäilty yhteen.
Nyt neljän miehen ryhmä oli totisella päällä. Komennus heti edellisen vaikean jutun jälkeen taas tänne Jumalan selän taakse ei oikein naurattanut. Lisäksi näytti että tutkinnan johto oli hevonvitussa. Vain Mustanauton miehet vartoivat pomoja paikalle.
- Moro! Johan sieltä sentään suvaitaan tulla. Ruumismiehet ovat jo vaipuneet epätoivoon, kun ei ketään näy ja meidän taas tutkiakin pitäisi.
- Älä sinä Suppari hättääsi kuole. Ei ne vainajat ruukaa karkuun juosta. Lähetäänpä katsomaan sisälle niin saavat nuo mustanauton miehet viijä omansa.
Nopeasti rikospaikka kuvattiin ja suoritettiin tarpeelliset toimenpiteet. Vainajan suhteen tehtiin mitä voitiin. Asialla oli ammattinsa taitavat miehet.
Kun uhri oli autossa ja musta auto lähti menemään huonokuntoista tietä isommille kulkuväylille, myös suolla tutkineet poliisit saapuivat pihalle.
- Ottihan se tiukalle että herrat suvaitsi viimein ilmestyä. Mikä siellä maksoi. Iso ilkeyttään säästi määrärahoja? Kumarainen hengästyneenä sanoi.
- Duunia tässä on vedetty pyöreitä päiviä. Resurssipula kai vaivaa. Monta henkirikosta yhteen ryppääseen. Kypsyy siinä jo kovakin luonto - saatana.
- Teille onkin työmaata moneksi päivää. Ensiksi tutkitte tämän talon perusteellisesti. Sitten on vielä suurempi työ maa tuolla Rimpiläisessä ja täytynee käydä Mykyläkin läpi. Me häippästää urbaaniin elämään. Suurimmat roistot ovat ties missä. Etsintäkuulutus pitää laittaa voimaan. Millä päällä se Iso oli?
- Tietysti kirosi alaisiaa, jotka eivät saatas mittään aikaan, Suppari valisti. - Yrittäs saatana itte.
- Millonpa se Iso on kiitellyt. Mutta tosiaan...
- Mitenkäs se lammen naaraus? Ei kai sitä voi jättää tekemättä? Viskari keskeytti. - Siellä se arvoituksen ratkasu on.
- Voi perkele, meinasi unohtua. Kuka olisi vapaaehtoinen jäämään hoitamaan homman. Kaksi miestä, kutsukoot pelstuspalvelun ja hoitakoon homman, Kumarainen terhakoitui.
- Missä Kilikki ja Mörö? Tikka kysyi.
- Se nyt tietää. Menehän Tikka ja käy häkemassa miehet käskynjaolle! Osoite on navetanlato.
- Oiskohan noin? Vähä eppäelen, Tikka sanoi.
- Saahan tuota eppäellä. Käyhän ja katso!
-
Tikka lähti aikailematta kiertämään navetan taakse. Kumaraisen jäädessä keskustelemaan mahdollisista vapaaehtoisista.Niitä oli kuitenkin harvassa. Jokaisella oli halu kaupunkiin normaaliin elämänrytmiin.
- Johan on perkelettä kun miehet pakoilee vastuutaan. Julma murhaaja pyörii ympäriinsä ja miehet vain ajattelee *****a ja rietasta elämää. Saatana pitääkö vain määrätä?
- Minulla ei ole vetoja kaupunkiin. Jos joku jää pariksi, niin homma hoidellaan, Viskari sanoi.
- Minä voin jäädä toiseksi. Minä en naisia itke, Pökiö sanoi.
- Ehei Pökiö kuuluu johtoportaan alimmaksi askelmaksi. Ei puhetta että tänne jäät. Joku pölijempi pittää hommaan saaha.
Kilikki ja Mörö tulivat Tikka vanavedessään paikalle.
- No missä ne nämä sankarit olivat? Kumarainen kyseli.
- Kovassa tutkimustyössä olivat. Liekö tullut tuloksia?
- Kilikillä kilisee ja Möröllä ei?
- Näin se menee... Kilikki sanoi.
- Kun Kilikki on niin uhrautuvasti toiminut jutun ratkaisun hyväksi. Katsonut korteista missä etsitty makaa. Palkkioksi moisesta urheudesta. Kilikki saa jäädä Ruikanrannalle toistaiseksi, kunnes toisin määrätään. Viskari pitää Kilikin sitten pois pelinhimosta ja johtaa lammen naaraustyötä. Tuliko seleväksi.
- Tässä mikään ole selevää, vaikka viinaa ei ole juotukaan. Mistä se on kysymys?
- Kyllä Viskari selittää. Muut miehet valmistuu lähtemään asemalle. Iso kun antaa ohjeensa, niin soittelen sitten, Kumarainen sanoi ja nousi Wolkkarin etuistuimelle. Pökiön mennessä kuskiksi. - Koittakaa tehdä tarkkaa työtä. Voitte vielä kuulustella ihmisiä. Aina se joku on jotakin nähnyt. Saatana jos ei tuloksia ala tulla - tullee potkut perseelle!
----
Aamuinen käskynjakotilaisuus Kaupungin poliisiasemalla oli kiihkeä. Olihan saatu niin paljon uutta todistusaineistoa kokoon. Oli kuitenkin paljon johtolankoja joita piti tarkistaa ja miettiä mitä ne todellisuudessa tarkoitti.
Komisario Kumarainen teki selkoa Ruikanrannan tapahtumista. Ruikanrannan Kauhusta pantiin etsintäkuulutus Samoin Tuomo Rasa haluttiin löytää.
- Herra komissaari näyttää unohtaneen yhden tärkeän asian, Pökiö sanoi.
- Mikähän tuo olisi. Jospa konstaapeli kertoisi...
-
- Eikö Kilinää olisi hyvä kuulla? Kilinä on vilkaskielinen iskemään tarinaa.
- Kilinä oli huoltsikan kahviossa kun tuotiin Mykylää tänne. Poikettiin Pahkaperällä kahvilla.
- Taaskin? Jotain sillä on menoillaan. Onko bongannut tuottavamman bisneksen?
Kuten Pökiö muistaa silloinkin kun mentiin Ruikanperälle Kilinällä oli jotain meneillään.
- Onhan Kilinäkin ollut istumassa. Moneenkin otteeseen. Onko perkele rosvotkin jo verkostoituneet kuin Tupperi kauppiaat. Tikka ottaa Mörön kaveriksi ja etsii Kilinän. Se kyllä löytyy jossakin torin seutuvilta.Pidätetään suurella syyllä epäiltynä. Vieläkö Mykylä on häkissä? Milloin kuulusteltu?
- On se sellainen sadunkertoja koko Mykylä. On sitä kuulusteltu joka päivä. Aina on uudet tarinat joilla ei päätä ei häntää, Jaara sanoi.
- Pitänee minun yrittää Pökiön kanssa. Jaara voisi jonkun nuoren konstan kanssa paneutua taidegallerioihin ja yleensä taulukauppaan. Varastettujen taulujen kuvat ja tiedot ovat minulla. Katsotaan tarkemmin palaverin jälkeen. Jotka eivät ole sitottuja toisiin juttuihin niin paneutuvat tosissaan oleelliseen. Se on murhaaja, ehkäpä kaksinkertainen, on saatava nopeasti kiinni. Tutkitaan konnien tekemisiä ja käännetään kaikki kivet ja kannot, että totuus paljastuu. Palaver on päättynyt!
---
Poliisipäällikko Pöntinen saapui poliisiasemalle kun poliisit olivat jo hajaantuneet tehtäviinsä.
Kumarainen suunnitteli Pökiön kanssa kuulustelumenetelmää jolla Mykylästä irtoaisi todellista tietoa. He olivat kuunnellet edelliset kuulustelut kelalta ja ihmetelleet onko Mykylä lainkaan tietoinen asioista, vai oliko tarinat pelkkää pelleilyä.
Pöntinen käveli ryhdikkäänä, arvonsa tietäen huoneensa ovelle:
- Kumarainen! Tänne.
Vaikka Kumarainen koitti näytellä huoletonta, niin vatsanpohjaa raapaisi pelko siitä, että nyt tulee nuuskaa enemmän kuin on tilattu,
Kumarainen tuli huoneeseen, koettaen vetää vatsaa sisään ja muutenkin olla suomalaisen poliisin vaatimukset täyttävä komisario. Pöntinen viittasi Kumaraista istuutumaan ja istuutui itsekin. Hän suuntasi tiukan katseen Kumaraiseen, ikään kuin se tekisi ylilihavan komisarion paremmin univormuunsa sopivaksi.
- Onko komisario edistynyt tutkimuksissa? Monta päivää on kulunut eikä etsittävää ole löytynyt. Lisää vain on tullut ruumiita. Mitä se tämmöinen tutkinta on?
- Herra poliisipäällikkö.! Kyllä jutussa on edistytty aikatavalla. Nyt kun tekninen tutkintakin saatiin käyntiin, niin voimme odottaa suurta askelta milloin vain.
- Tietääkö komisario onko askel eteen vai taaksepäin? Minusta on jo pitkään näyttänyt, että porukat talloo samoissa jalansijoissa. Eiko saatana yhtään edistystä.
- Toivottavasti eteenpäin. Olosuhteet ovt Ruikanrannalla vaikeat. Kukaan ei kerro totuutta. Sepitellään niitä ja näitä ja vielä noitakin juttuja. Poliisi saa sitten seuloa totuudenjyvät jos niitä nyt löytyy ollenkaan. Lisäksi tämä ainainen resurssipula. Päiväkausia saa oottaa tekniikkaa...
- Minusta tuntuu että komisario on saanut Ruikanrannalla tartunnan. Sepittelee tarinoita tuosta vain. Mutta mina haluan että etsitään faktaa eikä lasten satuja. Saatana! Pistää epäilemään, että porukka haiselee maaseudun kukkasia ja muita Saaroninliljoja, Pöntinen kiihtyi.
-
- Parasta on yritetty, mitä näillä resursseilla voidaan. Ruikanrannalle jäi kaksi poliisia naaraamaan lampea jossa oletetavasti kadoneen ruumis on. On selvää että vie aikansa ennenkuin naaraus tuottaa tuloksia.
- Onko varmaa että ruumis on lammessa? Perustelut?
- Pakettiauto jossa kadonnutta kuljetettiin oli ollut verijälkiä ja muitakin johtolankoja. Tosin ne oli tuhottu seuraavana yönä. Auto oli poltettu?
- Ei voi olla totta! Miten se on mahdollista? Kaikki asiat menee päin permantoa. Komisario laulaa vain selityksiä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiedättekö? Olette antanut tuhota oleelliset todisteet. Mitä teidän päässä liikkuu? Saatana tämmöisten toheloiden kanssa tulee hulluksi! Eikö siellä ole ainoaa sellaista jonka hatun alla on muutakin kuin verukkeita ja silkkaa paskaa?
Kumarainen oli vaiti kuunnellut Pöntisen raivoamista. Toki se oli tuttua menneiltä vuosilta. Kumarainen tiesi että kun on poissa kentältä sitä äkkiä unohtaa kuinka monimutkaista palapeliä tutkinta onkaan. Toisinaan tulee takapakkiakin. Sellainen takapakki juuri Hiacen poltto oli. Kuka arvasi että oltiin murhaajan leikittelyn kohteena.
- Kysyin mitä teillä päässä liikkuu? Pöntinen toisti, kun Kumarainen unohtui miettimään.
- Perkele, en kai minä kaikkia auton rotiskoja kerkiä vahtimaan. Joku raja se on minunkin saavissa. Saatana kun vaatimukset kovenee, vaikka kaikkensa yrittää. Ja kun kaikki pitäisi tehdä paljain käsin. Kun tekniset tutkimuksetkin pitäisi tehdä vaikka ei ole edes koulutusta siihen. Saatana!
- Komisario rauhoittuu nyt. Kaikki faktatieto todistaa, että tulokset Ruikanrannan tapuksessa ovat aika vähäiset. Kehoitan ottamaan rajumman otteen asiaan ja käyttämään nimenomaan päätä. Sitäkin ajattelemiseen enemmän, kuin syömiseen. Niin ja eipä haittaa vaikka ei joka pikkunälkään hotkita roskaruokaa.
Kumarainen nieli kiukkunsa. Hän tiesi että se saattaisi tuoda arvaamattomia esteitä uraputkeen. Saattaisipa jopa tukkia sen täysin. Vaikka huomautukset henkilökohtataisuuksiin otti otsaan Kumarainen pakotti itsensä nielemään kiukkunsa.
- Voisiko saada ylimmänjohdon suunnitelmista tietoa ennakkoon. Eikä vasta jälkikäteen. Miten tästä jatketaan?
- Se on täysin komisarion omassa hallinnassa. Tulosta kuitenkin pitää alkaa tulla. Tämä ei saa olla ikuisuusprojekti. Tehokasta työskentelyä ja ennen kaikkea luovia visioita. Niillä ne visaisetkin jutut ratkeaa. Toivotan komisariolle työniloa ja tehokasta työskentelyä. Työtä joka tuottaa myös tuloksia. Voitte poistua.
---
Viskari oli hälyttänyt kirkonkylän VPK naaraamaan lammen. Luvattiin tulla vielä sille päivälle, kunhan porukkaa saataisiin kokoon. Parin tunnin kuluttua voisi jo odotella. Siihen oli Viskarin tyytyminen. Kilikki koki syrjäyttämisensä epäluottamuksena. Siksipä hän ei malttanut olla sanomatta:
- No, eikö sana kuulunut, vai eikö tehonnut. Niille perkeleille pitää huutaa ja kirota ennen kuin lähtevät liikenteeseen.
- Ehtiihän tässä. Päivää on paljon jäljellä ja lampi pieni. Äkkiä se tutkitaan. Muuten kuinka tarkoin tutkitte sen Hiacen? Oliko se kuinka perusteellisesti palanut?
- Vitut me mitään tutkittu. Mörö ei jaksanut lähteä kävelemään. Mentiin latoon kortille. Sieltä se Tikanpoika meidät yllätti!
- Eikö olsis syytä? Lähdetäänpä joutessaan käymään. Tiedä mitä on jäänyt palamatta. Se murha-asekin voi löytyä, palaneena jos ei ehyenä.
- Jos kerran pomo määrää. Pakko se on alaisen totella, Kilikki *****ili.
-
Pitkä korsiintunut heinikko huojui kevät tuulessa. Auton romu näkyi pellon keskellä. Sen pyörät olivat kaataneet heinikkoon kaksi rinnakkaista uraa joita pitkin poliisit asteli.
- Mikä merkitys sillä on ollut kun ne ajoi auton pellolle... Pihalla olisi palanut koko paska. Olisikin ollut mekoinen kokko. Navetassa paljon palamista. Vanhoja heinäpaaleja lato täynnään, Kilikki jutteli.
Viskari joka puhui vain tarpeellisen oli vaiti. Pitkin askelin hän harppoi pyörän uraa. Kilikillä oli täysi työ pysyä rinnallaan. Miehet lähestyivät romua. Viskari pysähtyi äkkiä, vilkaisi Kilikkiä ja sanoi:
- Hei! Katso tuolla heinikossa makaa mies!
- Missä? Helvetti! Tosiaan mies se on.Onko se Kauhu nupannut itsensäkin, kun äiteensä lopetti?
Viskari astui ruumiin luo ja käänsi hänet selälleen. Ruumiin kasvot olivat yhtä tohjona kuin Jämsän mummon kasvot sisällä.
- Jumaliste, onpa pahan näköistä. Katsotaanpas onko miehellä mitään tunnareita mukanaan, Kilikki sanoi ja koitteli ruumiin vaatteista taskuja.
Housujen takataskusta löytyi lompakko jossa oli muutama kahdenkymmenen euron seteli. Ajokortti lokerossa oli ajokortti josta katseli viiksekään miehen naama. Tuomo Rasa, Kilikki luki.
- Rasa? Sehän on tuttu mies. Oikea taparikollinen. Edellisessä työpaikassa itäisessä Suomessa sen kanssa joutui usein tekemisiin. Lempinimi sillä oli Survoja. Missä Survoja siellä naisia! Nyt ei kylläkään näy! Eikä taida pahemmin enää survoa.
- Nyt kai pitää soittaa Kumaraiselle? Se saa sanoa Isolle kun se oli ruumiita kaivannut. Alahan soittaa se oot sinä nyt pomo!
- Etsipä onko näitä enemmnkin. Jos Kauhu on telottanut itsensäkin. Minä kilautan Kumaraiselle... Haloo! Joo se on Viskari Ruikanrannasta päivää! Piti alkaa soittelemaan...!
- Joko lampinaarattu? Löytyikö Rimpiläinen? Kuului Kumaraisen kiukkuinen ääni.
- Ei ole vielä pelastuspartio tullut...
- No mikä siellä sitten maksaa?
- Maksajista ei ole näyttöä. Löydettiin vaan ruumis täältä Hiacen luota. Pojat eivät olleet sitä hoksanneet. Kuollut jo aikoja sitten. Ammuttu haulikolla naama paskaksi.
- Johan on kelettä? Tämä menee kyllä lekkeripeliksi, saatana. Onko uhrilla papereita?
- Oli sillä lompakossa ajokortti. Nimi on Tuomo Rasa!
- Täh? Sekö *****nkuskaaja? Nyt tämä menee liia kiivaaksi.
- Sitä vain että se pitäisi Mustaauto panna taas reissuun. Ei kai tätä raatoa voi tänne kuopata?
-
- Niin kai pitänee. Tuttupa on reitti. Ei siellä Kauhua ole näkynyt? On syytä pitää silmänsä auki.
- Tässäpä minulla kaikki. Soitan sitten kun lampi on naarattu. Kuulemiin!
Viskari pisti puhelimen taskuunsa ja varmemmaksi vakuuteksi silmäili ympäriinsä josko jostakin haulikon piippu oli osoittamassa kohti.
- Mitäpä se pomo sanoi? Kilikki kysyi.
- Eipä tuo kerrottavaa. Joko tarkastit auton ympäristön?
- Silmäilin mutta eipä tuolla ihmeitä.
- Jos vielä tarkistetaan, Viskari mutisi.
Kilikki tunsi jälleen saaneensa epäluottamusta osakseen. Pilkallinen virnistys naamallaa tokaisi:
- Kattele perkele vaikka metri maan sisälle!
***
Seppo oli viimein saanut rankakasan lopuileen. Muutama paksu haapapölkky oli enää jäljellä. Ne Seppo aikoi jättää syksyn pakkasiin pienittäviksi. Jäisenä saisi ne helpommin *****n päreiksi!.
Mattihan oli käynyt joka päivä poikien kassa vehtaamassa ja samalla irvaillut Sepon hitaasti edistyvää urakkaa.
Jälleen appiukko näytti kääntyvän Niementielle.
- Terve! Ei ne vain näy olevan ihmeiden ajat ohitse. Sinähän pienit rankakasan ettei mennyt kuin pari kuukautta. Ei kärsi kovin kallista tuntipalkkaa laskea. Tulee tyyriiksi lämpö vaikka on omasta metsästä.
- Siinäpä se olisi aika mennyt maatessakin. Eipä siitäkään kukaan maksa!
- Ei siinä kulu kintaatkaan... Niin se Kumaraisen porukkakin lähti kaupunkiin. Oletko sinä kuullut että se Kauhu on tappanut äitinsäkin?
- Mistäpä sen tiennee kuka sen on tappanut. Ei sinne ole kuitenkaan tekijän nimeä jätetty. Eiköhän liene mafian hommaa.
- Niin se Kilikalan ukko luuli, että moottoripyörä oli sinä iltana mennyt sinne Jämsään. Vanha mies ei ollut saanut unta, niin oli nähnyt palon kajoa sieltä päin.
- Tiiä Kilikalan ukon puheista. Kuvittelee kaikenlaista.
- Eihän niistä tiedä. Eilen kävin SEOlla niin siellä tiesivät, että Mykylän Saulikin joutuu linnaan ja se muutama Kauhu on etsintäkuulutettu. Saa ottaa kiinni elävänä tai kuolleena.
- Taitaa olla liiotteluja. Eihän sitä nyt ihmisiä ammuta noin vain.
- Silmä silmästä, se on ajan sävel. Saatana tiukka linija ja Kaohu hirteen puunoksaan. Oppisi immeisten tavoelle!
-
Ylös. ;)
-
- Tässäpä onkin päiväkahvin aika. Lähetään kahville.
- Sen persollapa lähin. Marttalla oli taas siistit hukassa. Paras silloin katella rauhallisia paikkoja.
- Ei se täälläkään mikään rauhansatama ole. Emäntä hohteissaan pitäisi saaha taulutelkkari. Mistä semmoiset rahat pieraisee.
- Eihän ne naiset oo tyytyväisiä jos niillä ei oo jotakin puutetta. Pohjaton kaivo se on se naisten toivomuskaivo.
Salme oli kiikuttanut kahvipannun tulille, kun oli huomannut isänsä tulevan.
Niinpä kahvi oli valmista miesten tullessa sisälle.
- Nyt on halkosavotta ohi. Voikin keskityä peltotöihin. Kyllä siinä olikin savottaa kerraksi.
- Hyvä oli että loppui. Mutta nyt kahville. Onko se Matti kuullut uusia Kauhun teoista? Vieläkö polliisit parveilee Turakaisessa.
- Jo ne eilen lähti. Kahen poliisin olisi pitänyt tulla yöksi, mutta ei noita näkynyt. Lieneekö ajaneet kaupunkiin. Mutta ei sitä olisi uskonut että tulee toinen tämmöinen tappamisjuttu tälle kylälle. Vapaana se kuului vielä olevan se peto.
- Kummalle mallille se pyllähti tämän kylän elämä. Puhuko ne polliisit mitään niistä tauluista?
- Kumma kun sillä Rimpiläisessä oli niin arvotauluja. Aivan kuului miljoonissa olevan niiden arvo.
- Ihmiset liiottellee. Olihan niissä muutamia mukavan näköisiäkin, mutta enimmäkseen sellaisia töherryksiä, että en kyllä seinälleni laittaisi, Seppo sanoi.
- Sinä nyt et tajuakkaan kulttuurin päälle mitään. Edes ainoaa kirjaa ole lukenut, Salme sanoi.
- Millähän aikaa tuota vielä lukemaan? Hyvä kun kerkiää pakkohommat hoiteleen.
Matti huomasi, että kohta on perheriita päällä. Niinpä hän taitavasti käänsi puheenaiheen jälleen päiväntapahtumiin.
- Se ei ole vielä selvinnyt sekään, kuka se oli joka siellä pottukellarissa kyttäsi ja nappasi sitä polliisia. Onneksi oli kovapäinen poliisi.
- Eiköhän liene ollut samainen Kauhu. Tai sitten joku apuri.
- Joo, linnakundeja sillä on ollu apureina Jokella. Kuulin kun polliisit keskenään puhui. Puhui ne jostakin suolammesta jossa epäilevät Jyrkin olevan. Tiiäppä näistä. Mehän sitä taietaan pikkuMatin kanssa alakaa savotta hommat?
- Sepä pittää lähteä katastelleen karhia traktorin perään. Elämän on jatkuttava. Toivottavasti ei enää tule ruumiita lisää
***
Kuulusteluhuoneessa oli kireä tunnelma. Kumaraisen massiivinen olemus täytti tilavan tuolin täysin. Sauli Mykylä näytti pelästyneeltä koulupojalta. Päivittäiset kuulustelut olivat koitelleet henkistä kanttia puolin jos toisin.
- Kuinkahan mones kuulustelu tämä jo onkaan? Nyt on viimeinkin korkea aika puhua totta ja vain totta. Satujenkerronta on nyt loppu. On se kumma jos ei ala muisti palata. Minä jo ennakkoon ilmoitan, että jokainen valhe lisää kalteripäiviä. Siinä on aivan oma valinta, Kumarainen jutteli leppoisasti mutta hänen tuima katse pani Saulin katselemaan pöydän pintaa. Aloitetaanpa siitä kun kitnappasitte Rimpiläisen. Antaapa tulla. On näyttöä että sinä olit myös mukana touhussa. Alahan kertoella. Pökijö pistähän tallennus päälle.
- No olinhan minä. Kolmestaan siellä oltiin. Kauhu, Survoja sekä minä. Kauhun Hiacella tultiin tuonne sivutielle ja sieltä käveltiin Rimpiläiseen.
Jyrki oli melkein kanttuvei. Oli siis humalassa. Ei sitä ollut tarkoitus tappaa. Kauhu oli tuonut purkin verta jonka kaatoi makuuhuoneen lattialle. Se tuntui mukavalta jekulta. Minä taisin kaataa veren lattialle ja panin tetran uuniin.
-
- Näin on! Sinun sormenjäljet oli selvät purkissa. Jatkahan.
- Jyrki oli niin humalassa, että se piti lähes kantaa autolle.Putosi se yhdenkerran maahan kun se meinasi rimpuilla.
- Miten homma jatkui kun Jyrki oli autossa?
- Kauhu taisi sitä pikkuisen kopasta. Jyrki oli hiljaista poikaa kun ajettiin meille. Siellä jäin autosta pois. Sitä en tiedä mitä siellä myöhemmin on sattunut. Nokasta siltä Jyrkiltä tuli verta runsaasti kun se Kauhu vetäisi sitä, kun se alkoi uhoamaan.
- Oletko nähnyt sitä Kauhua sen illan jälkeen?
- Nähtiin SEOlla seuraavana iltana. Siis edellisenä kun kytät tuli meille.
- Mikä oli homman nimi. Puhuttiinko Jyrkistä.
- Huurteiset imastiin ja suunniteltiin miten tehtäisiin rahaa. Kaupungissa Kauhulla kaveri jolla homma on hyppysissä. Mutta homma meni perseelleen, kun ei saatu siihen Kilinään yhteyksiä. Survoja oli häippässyt naisiin.
- Kilinään?
- Se oli se Kauhun kaveri. Lusineet yhtä aikaa. Samaa jengiä on se Survojakin. Kummankaan oikeaa nimeä en tiedä. Enkä minä ollut isotekijä missään. Suurinta oli kun kalautin hiekkapussilla poliisin Rimpiläisessä. Kauhu käski siellä SEOlla käydä Rimpiläisen navetan vintillä hakemassa siellä olevat tykit. Kun tiesin että Rimpiläisessä ei ollut ketään, niin menin sisälle. Mutta se saatanan naapurin isäntä ja kaksi poliisia tuli polkua pitkin. Minulla oli HK makkaralenkki kädessä. Jouduin panikkiin ja livahdin kellariin piiloon. Taisi olla komisario se toinen? Yritin odottaa, että pääsen livahtaan huomaamattomasti pyörälleni, jonka jätin pusikkoon kanavan taakse....
- Saatana! sinäkö se olit, pökiö äsähti
- Sitten se yksi hoopo poliisi, Sauli vilkaisi Pökiöä, meni navetan nurkalle kuselle. Minulla oli nukutuslääke taskussa. Poliisi nukahti heti. Juoksin pyörälle ja ajoin kotiin.
- Vai sinä se olit? Syntilista kasvaa, Pökiö toisti - Pittääpä joskus muistella.
Pökiö katseli synkkänä Mykylää. Hän sipaisi korvallistaan jota yhä vielä aristi. Välikohtaukseen ei sentään enempää palattu.
- Mitä tiedät arvotauluista? Niitähän oli Rimpiläisessä kymmeniä.
- Se Jyrki kun tilasi niitä huoria sinne yhtenä kesänä. Jyrkillä oli silloin vielä rahaa. Kuitenkin toisena kesänä Jyrkillä alkoi rahat loppua. Se oli Survojalle luvannut taidetta. En tiedä sen enempää. Survoja vain kerran puhui Kauhulle.
- Eipä tuota pysty vastaankaan väittämään. Palataan taiteeseen jos jotakin uutta ilmenee. Mitä on ilmi tullut näyttää, että olet pelkkä käskypoika ollut. Aivan voisi vapauttaa. Mutta sinun turvallisuuden vuoksi se ei ole mahdollista. Survoja on survomiset survonut. Se oli tapettu!
Sauli valahti kalpeaksi. Tukkaansa haroen hän kostein silmin katsoi Kumaraiseen:
- Kauhu?
- Eipä sitä tiedä. Tuskinpa kukaan muukaan. Kauhu ei taida paljon miettiä? Taitaa ampua ensin ja kyselee sitten. Pääset heti vapaaksi kunhan Kauhu on häkissä. Lieneekö sitten helppo kiinniotettava.
Mykylän Saulile oli järkyttävä tieto tämä uusi murha. Väkisellä tuli mieleen onko itse seuraavana. Sehän jos mikä oli mahdollista.
- Tuota! Kyllä se Kauhu on tosi vaarallinen. Hän hermostuu aivan olemattomasta.Olen nyt poliisin puolella. Olen avuksi kaikessa missä voin.
- Vieläkö sinulla on kerrottavaa?
- Nyt ei muistu mieleen. Mutta saanko kynän ja paperia voisin kirjoittaa muistiin jos jotakin tulee mieleen...
- Totta kai" Pökiö annahan miehelle välineet. Palataan taas asioihin kun tulee kysyttävää.
-
"Antiikkikauppa K.KOHO" luki mustin kirjaimin kyltissä joka killui syrjäkadulla sijatsevan talon oven päällä. Lisäksi oli seinään kiinnitetty lasilla suojattu laatta jossa kerrottiin liikkeen toimenkuvaa. Talo oli vanha puutalo ja sen lattiataso oli alempana kuin katu.
Talon ikkunat olivat vanhanajan pikkuruutuiset. Sen kellertävä seinämaali oli osittain lohkeillut pohjoisen ankarissa oloissa.
Kalevi Koho oli luihun näköinen mies. Olemus oli laiha ja hartiat jo painuneet. Silmät olivat vilkkaat ja seurasivat tarkasti asiakkaiden käyttäytymistä.Hän oli juuri laskeutunut asuinkerroksesta myymälään. Hän poimi muutamia. asiakkaiden lattialle heittämiä esineitä takaisin hyllyyn. Kellon tullessa kymmenen hän aukaisi lukot, mahdollisia asiakkaita varten.
Koho laitteli esineitä uuteen järjestykseen. Toki hän tiesi mitkä esineet olivat kulloinkin arvostetuimpia. Niitä piti panna tyrkylle.
Istuttuaan aika pitkän kakun omaisuusrikoksesta, hänelle oli sattunut onnenpotku. Hän oli ainoana perillisenä perinyt rikkaan setänsä ainoana perijänä sedän kaiken omaisuuden.
Toki Koho oli kouluja käynyt aikanaan. Hän oli koulutukseltaan maisteri. Olosuhteet vaan olivat saattaneet rikostenpoluille. Tilaisuus tekee varkaan piti hyvin paikkansa.
Vuosien varrella oli antiikkikauppojen suosio noussut valtavasti. Tarpeeksi vanhasta rojusta saattoi joskus saada mahtavia voittoja. Varsinkin vanhat taulut ja kalusteet olivat kysyttyjä.
Koho osti kokonaisia kuolinpesiä. Joskus sattui aivan satumaista tuuria. Varsinkin tollot maalaiset eivät älynneet aarteittensa arvoa.
Ovikello kilahti ja Koho oli valmis palvelemaan päivän ensimmäistä asiakasta.
- Sinä! Mitä saatanaa sinä täällä? Olen sanonut että pysyt poissa työaikana. Eihän sinua kukaan nähnyt?
- Pakko oli tulla. Ne taulut jotka kundit kävivät sieltä Ruikanrannalta ovat nyt tosi kuumia. Poliisi etsii ja kyselee niiden perään. Missä ne sulla on?
- Sitä en sinulle kerro. Nyt lähet vetämään. Meidän välillä ei ole koskaan ollut mitään muista se, Koho sähisi miehelle.
Kilinä, joka asiakas oli, katsoi Kohoa kuin halpaa makkaraa.
- Sekin rotta! Arvasin että sinun kanssa ei pitäisi alkaa millekkään. Maksoitkin niin pirun vähän kun hommasin sulle taulut. Saat antaa tonnin lisää, ennen en lähde. Luin lehdestä että taulut oli miljoona luokkaa. Ala kuule kaivaa kuvetta.
- Ei senttiäkään! Mitä sinä suurilla rahoilla. Ala nyt lähteä.Sopimus kuin sopimus!
- Jos ei rahoja ala löytyä vihjaan Kauhulle! Tiedätkö miten Survojan kävi kun veti välistä?
- Minä en halua olla Kauhun kanssa missään tekemisissä!
-
- Pöhkö! Siinä ei sun tahto auta. Jos vihjaan Kauhulle se on menoa.
Koho oli kalvennut kun kuuli Kauhun nimen. Hermostuneena hän liikkui hyllyjen välissä. Hän mietti antaisiko rahan. Toisaalta hän tiesi senkin että rahanreikä olisi tukkeamaton niin kauan kuin Kilinä hengitti. Ehkäpä sitä hengitysaikaa pitäisi lyhentää. Olihan hänellä ne likaisentyöntekijät. Kauhu oli kyllä kauhunpaikka. Nyt täytyi toimia viisaasti.
- Onko suu sitten varmasti supussa jos nakkaan tonnin?
- Enhän minä turhista huutele. Auton pito tulee pirun kalliiksi. Pitää vaihtaa. Veres on kattelussa. Ajoin Toyotan romulaan. Laillinen auto täytyy olla. Muuten ei poliisin kanssa pärjää.
- Lupaatko ettet enää niiden taulujen tiimoilta rahasta? Voisin ehkä suostua.
- Perkele! Mun nähdäkseni sulla ei ole vaihtoehtoja. Sopimuksia en tee kenenkään kanssa. En edes Kauhun.
- Missä se Kauhu nyt on?
- Se on piilossa. En siitä ala laulamaan. Mutta helposti se lähtee liikenteeseen. Sitten ne taulut pidä tarkoin jemmassa ainakin niin kauan kuin pölyt laskeutuu. Kytät kiertää ympäri kaupunkia kyselemässä. Ei pienintä viitettä kytille. Joko olet ehtinyt myydä yhtään.
- Kaksi pientä halpaa taulua. Pitää panna kaikki piiloon. Saatanan Kilinä mihin kiipeliin sinä taas minut veit. Mene takakautta ettei kukaan sua huomaa. Tuossa on se tonnisi. Muista että mitään lisälypsyjä en rupea kärsimään. On ne minullakin omat "Kauhuni", Koho sanoi ja viskasi kaksi viisisatasta tiskiin.
Kilinä sieppasi setelit ja nauroi räkäisesti.
- Kyllä minä sinun gorillasi tunnen. Pelkkiä mammanpoikia. Tasan tarkkaan tiedän minkälaista sakkia sinulla on palkkalistoilla. Paskat housussa kun kuulevat Kauhusta. Me ollaan Kauhun kanssa kamuja. Me ei siedetä minkäänlaista kieroilua. Sen tuli Survojakin huomaamaan. Liian myöhään vain.
- Ala jo saatana mennä. Rahat sait. Nyt ollaan sujut. Toivottavasti ei nähdä koskaan.
- Noo papparainen. Hädässä ystävä tunnetaan. Se on hyvä kun on rikkaita ystäviä, ei pääse köyhyys yllättämään vaikka bisnekset ei kovin hyvin luistakkaan.
Kärpänlailla Kilinä säntäsi hyllyjen välistä takaovelle kun kuuli jonkun olevan tulossa.
Rikkaalta vaikuttava rouva tuli kauppaan. Hiukan nenäänsä nyrpistäen hän hengitti vanhan tavaran tuoksuja. Hän oli huomannut että antiikkiliikkeistä helposti teki löytöjä. Kauppiaat eivät tunteneet taulujen arvoja. Hyvinkin arvokas taulu saattoi lähteä muutamalla satasella.
Lipevänä Koho oli heti valmis palvelemaan asiakasta. Tosin häntä hirvitti kun Ruikanrannan hankinnasta oli monta taulua näkyvillä. Toivottavasti rouva ei huomaisi "kuumia" tauluja.
- Hyvää päivää, kuinka voin rouvaa palvella.
- Taidetta lähdin katselemaan. Huomasin seinällä alastoman kohdan joka aivan välttämättä vaatii ison taulun.
-
- Olkaa hyvä vaan. Siinä on vaihtoehtoja moneen makuun. On isoa ja pienempää, halpaa ja kallista. Tunnettujen taiteilijoden töitä ja on tuntemattomiakin. Kaikkea löytyy.
- Ai tuossapa on ihana maisemataulu, Tuon minä ostan maksoi mitä maksoi.
Rouvan valinta osui juuri Ruikanrannasta tuotuun tauluu. Hälytyskellot Kohon päässä kilisi. Vaikka tilanne oli houkuttava niin kärähtämisenvaara oli liian suuri.
- Anteeksi hyvä rouva, mutta juuri tuo taulu on jo myyty.En vain ole ehtinyt ottaa sitä alas. Ehkä jokin muu miellyttäisi.
- Ai! Minun pitää mennä sellaiseen antikvariaattiin jossa tavara on kaupan, rouva närkästyi . Pyörähti kannoillaan ja tuhahtaen poistui liikkeestä.
***
Viskari ja Kilikki odottelivat yhä ruumisauton saapumista. He olivat tutkineet tarkoin ruumiin ympäristön. Myös tekninen ryhmä oli käynyt ottamassa tarpeelliset tai muuten mielenkiintoiset näytteet.
Ihmeitähän siinä ei ollut. Kaikki palava materia autosta oli palanut. Oli aivan turhaa alkaa siitä jotain jälkiä etsimään.
Ruumiin he olivat kantaneet tilapäisillä paareilla talon pihalle.Samat miehet ja sama auto keinui jälleen huonoa tietä taloon. Totisen näköinen kuski hyppäsi autosta ja sanoi:
- Täällähän alkoi ruumista tulla liukuhihnalta. Mikäs siinä jo vain se meille passaa. Toisen kuolo on toisen leipä. Vai mitenkä se menee?
- Ikävä kyllä näin on. Ja pahoin pelkään että tulee vielä kolmas keikka. Kunhan tutkimme tuolla suolla, mikäli saamme pelastuspartion tulemaan. Ihmeen kauan ne kupeksii.
- Mikäs se sellainen ruumis joka suosta ongitaan? No, kaipa teillä on tietoa. Me lähetään menemään. Soittakaa sitten jos vielä tarvitsee tulla.
- Selvä se. Toivottavsti ei pelastusmiehet ehdi yhtä aikaa huonolle sivutielle. Aika hankala ohittaa. Turvallista matkaa!
---
Vielä saatiin odottaa pitkästymiseen asti ennen kuin keltapunainen kuorma-auto jurrasi talon pihaan. Auton lavalla oli kaksi mönkijää köysiä ja naarauskoukkuja ja kaikkea muuta tarvittavaa.
- Ollaanko täällä kuinkakin hermona. Oli hiukan vaikeuksia. Ei tuo Volvonresu suostunut käynnistymään. Kauan kun liikuteltu, oli akku päässyt tyhjenemään. Niin minä olen vt. palopäällikkö Tietäväinen, mies tarinoi ja kätteli poliiseja.
- Eipä tässä pimeä enää yllätä. Aivan hyvin kerkiää. Ei ole kukaan hengenhädässä.
- Hyvä! Mikäs se olikaan homman nimi?
- Suolampi pitäisi naarata. Epäillään että siellä on ruumis.
- Oho! Onko kaukana?
-
hyvä lisää vaan ja nostellaan tätä ylöspäin niin muutkin löytää....
-
- Ei mahdottomia. Tuolla suolla. Olisiko puoli kilometriä.
- No pojat! Mönkijät alas kalusto kyytiin ja menoksi. Tietäväinen tuntui olevan ryhmän pomo.
- Tietäväinen oli jo keski-iän miehiä, mutta neljä nuortamiestä olivat varmaan juuri armeijan suorittaneet.
- Onko suolla kuinka pehmeää? Uppoaako nämä rakkineet sinne?
- Hyvin tuo jalkamiestä kesti. On siellä hetteikköjä, että kannattaa pitää silmät auki.
- Toisen mönkijän perään pantiin kevyt perävaunu johon lastattiin kalusto. Nuoret miehet hyppäsivät ajokkien sarviin ja kulkue alkoi laskeutua mäkeä alas. Poliisit ja muut miehet seurasivat marssien perässä.
Silloin eräs teknisenmies juoksi Viskarin perään:
- Kuule! Meillä on täällä kaikki valmista. Missä se on seuraava kohde.
- Pääsette isommalle tielle niin siinä kohta on kaksi taloa lähekkäin. Ensimäisestä ajatte ohi ja seuraava on Rimpiläinen. On siinä postilaatikossa nimi.
- Selvä! Toivottaisikko hyvää saalista ongintaan? En nyt kuitenkaan.Olisihan se helpotus jos ruumis löytyisi. Kuitenkin niin kauan kun ei löydy on toiveissa että mies on elossa.
- On kai se niinkin. Minun pitää joutua toisten perään. Terve!
Mönkijät olivat jo suolla. Moottorit päristen ne kallisteli eteenpäin.. Sitten ne äkkiä pysähtyivät. Kilikki kiirehti kysymään syytä.
- Eipä sitä tiedä missä se lampi on?
- Enpähän sitä tiedä minäkään. Odotellaan, että tuo pitkäjalkainen poliisi ehtii tänne.
Viskari harppoi puolijuoksua seisahtuneen ryhmän luokse.
- Onko jotain häikkää?
- Kunpa kukaan ei tiedä missä se monttu on.
- Tuota vihreänä näkyvää pusikkoa kohti niin siellä se on. Vaan varokaa hetteitä. Uppoaa kallis värkki.
- Tälläpä pääsee pahemmasta kuin jalkamies. Melkein vedenpintaa pitkin, toinen kuskeista kehahti.
- Antaapa sitten älyttömän vetää, Viskari sanoi ja hyppäsi perävaunuun.
Kyyti oli kuitenkin niin heiluvaa epätasaisessa maastossa, että Viskari hyppäsi kohta alas
- Ei tuossa pysy pirukaan.
Pian mönkijät saavuttivat lammenrannan.Aurinko oli laskeutunut jo aika matalalle. Taivaanrannan pilvet saivat kauniin kuparinrusken värin. Oli tyyntä ja ilmakin oli vielä useita asteita lämpimän puolella.
- Aletaan heti hommaan, että ehditään saada hommat hanskaan ennen kuin aurinko menee piiloon.
-
- Kuten huomaatte vain tällä rannalla on käynyt joitakin eläviä. Ei saa rahkasta selville onko ne ihmisen jälkiä. Vai onko eläimiä käynyt juomassa.Ainakin tuossa hirven jätöksiä näkyy. Tuo lammen toinen reuna on niin ylhäällä, että eläin ei ylety sieltä juomaan. Ainakaan näin vähän veden aikana, Viskari opasti.
Tietäväinen tutki lammen rantaa ja huomasi kaatuneen kasviston.
- Kylläpä totta puhut. Äkkiä tämä on hoideltu. Pojat keksit esiin. Kaukana rannasta se ei ole.
Nuoret miehet pttivat pitkäkoukkuiset keksit kärrystä. Niissä oli pitkä puuvarsi.
- Kokeillaan ensin näillä keksillä. Viskotaan sitten naaraa jos tulee näillä vesiperä, Tietäväinen osasi hommansa.
Nuoret miehet olivat vantteroita urheilullisia nuoria. Järjestelmällisesti he alkoivat vedellä keksillä rantavettä niin kaukaa kuin keksillä ylettyi.
Jo neljännellä vetäisyllä äärimmäisenä vasemmalla oleva nuorukainen sanoi:
- Hei täällä on jotain. Tuntui kuin keksi olisi tarttunut johonkin joustavaan, mutta sitten irtosi.
Tietäväinen komensi kaikki keksimiehet samaan kohteeseen. Tunnustellen jokainen työnsi keksin veteen ja vetivät rantaan päin.
- Joo on kiinni. Kaikki keksit tähän lähelle. Kun tunnette että tarttuu niin lopetatte vetämästä. Sitten kun kaikki keksit kiinni vedetään yhtä aikaa, Kimmo-niminen nuorimies opasti.
Kaikki keksit olivat tukevasti kiinni.
- Nyt vetoja yhtä aikaa. Hitaasti ja varovasti ettei keksit irtoa, Tietäväinenkin puuttui asiaan.
Mikä siellä sitten olikin tuntui tulevan aika helposti ylemmäksi.
- Hetki vain! Minä heitän naarakoukut vielä varmistukseksi, Tietäväinen sanoi ja otti köyteen sidotun naarakoukun kärrystä.
Hän heitti naaran keksien väliin ja alkoi vetää.
- Nyt on kiinni ja pysyy. Vedetään!
Hitaasti hivuttamalla miehet vetivät taas. Poliisit seurasi tarkasti milloin tumman veden suojaama salaisuus paljastuu.
- On saatana se Rimpiläinen. Voi jumaliste! Tuollainen pienonen epelihän se oli. Onneksi oli luja haalari päällä. Tämähän onnistui päälle toivoen, Kilikki sanoi.
Ruumis vedettiin ja käännettiin niin, että enimmät moskat irtosi uhrista.
- Mitä helvettiä! Tätäkin on ammuttu haulikolla kasvoihin. Tavaramekkikö? Viskari sanoi.
- Todella surullista. Voit Viskari soittaa Mustanauton pojille, että kerran vielä.
- Nostetaanpa ruumis kärryyn ja tavarat nyös. Palataan tuonne pihalle. Hieno homma kun saatiin näin nätisti homma hoitoon, Tietäväinen jutteli.
-
Kilinä kulki illalla kaupungin syrjäkatua. Kädessään hänellä oli muovikassi jossa oli K-logo. Hän piti tarkkaan silmällä ettei kukaan vain huomannut häntä, kun hän livahti pienen omakotitalon pihaan. Hän piiloutui pihan varjoihin pitkäksi aikaa... Ei koskaan tiennyt jos joku kyttä oli kintereillä. Päivällä käry oli ollut niin lähellä. Liian lähellä.
Kilinää aivan puistatti muistaessaan kun aivan yllättäen oli meinannut törmätä poliiseihin. Onneksi nämä olivat keskenään olleet niin kiivaassa keskustelussa, että Kilinä oli huomaamatta ehtinyt livahtaa sivukadulle.
Kilinä tiesi, että hänestä oli etsintäkuulutus päällä. Mutta nyt hän oli siistinyt itsensä. Surukseen oli pitänyt luopua komeista mustista viiksistäkin jotka olivat koristaneet hänen komen räkäviisarin alustaa.Pään hän oli vetänyt aivan muliksi. Eipä edes hyvät tuttavatkaan olisi häntä tunnistaneet.
Nyt piti vetää matalaa profiilia. Talaoudellista hätää nyt ei ollut joten bisnekset saivat odottaa rauhallisempia aikoja. Ja olihan Kohon Kale varma pankki jos hätä tulee. Kilistellä ei nyt uskaltanut.
Viimein Kilinä tuli varjoista ja meni talon ovelle. Koputti kolme pitkää jä lyhyen kopauksen oveen.Pihavaloja ei ollut ja kevätyön hämärä antoi jonkinlaista näkösuojaa. Kilinä odotti kauan, sitten hän toisti koputukset. Oli hiljaista vain kaukaiset keskustan äänet kuuluivat Kilinän korviin kuin vaimennettuna.
Viimein oven takana kolahti. Sovitut varmistus koputukset kuului oven sisäpuolelta. Kaksi pitkää ...joihin Kilinä vastasi kolmella nopealla.
Silloin ovi raottui ja raossa näkyi Kauhun kärsivännäkööinen, kalpea naama.
- Terve! Miten sinä jaksat? Onko haava tulehtunut? Olet aika kehnon näköinen.
- Saatanan Survoja! Haava on pahempi kuin luulin. Kuumettakin meinaa olla. Ainakin siltä tuntuu. Saitko sinä edes aspiriiniä.
- Toin minä ja ruokaa muutamaksi päivää.Oletko saanut olla rauhassa?
- Ei ole ketään näkynyt. Saatana kun ne "oikeat" lääkkeet meni sinne kytille.Sinullakaan ei yhtään? Edes niitä totutuspusseja.
- Ei ole mitään. No, aspiriiniä kuten sanoin.Pitäisikö meidän vaihtaa side haavaan? Se on niin hankalassa paikassa, et itse kykene vaihtamaan.
- Saatanan Survoja! Kun tästä selviän niin minä kostan! Varmasti kostan, Kauhu kiristeli hampaitaan.
- Taitaa Survoja olla koston saavuttamattomissa.
- On sillä akka, tiedän missä se on.
- Mitä sinä siitä kostut? Tiedän minäkin sen naisen. On täysin kunnollinen.
- Siksipä juuri saa maksaa Survojan synnit, saatana.
Kauhu oli riisunut paidan pois ja sen alta paljastui selkäpuolelta vyötärön tienoilla teipeillä kiinnitetty iso, verinen taitos.
- Perkele tämä on tulehtunut. Aivan punainenkin. Se on pahan näköinen tuo pisto. Liekö kuinka syvä!
- Älä saatana niin kovasti. Jumaliste jotakin siihen pitäisi.
-
noooossstetaaaa... ;)
-
- On tässä tulehdusta poistavaa salvaa. Apteekista hain vartavasten. Olehan nyt varuillasi voi tehä kipeää. Tämä rätti on tarttunut kiinni. Repäisenkö?
- Saatana! Anna mennä. Kerran se kirpasee, Kauhu sähisi hampaiden välistä. Hikikarpalot kihosi hänen otsalleen.
- Olisit antanut Survojalle vähän siimaa. Tätä ei olisi tapahtunut.
- *****! Minun silmille ei hypitä. Hommat tehdään mun ehdoilla taikka ei ollenkaan. Ja pidä sinäkin lärvisi kiinni. Haulikko puhuu herkästi.
- Älä puhu paskaa! Kyllä olet mun armoilla nyt. Jos ei tyyli muutu, niin *****ja susta huolehdin. Mätäne helvetissä, Kilinä suutahti.
- Älä perkele nyt turhasta suutu. Kun tietäisit kuinka kipeä olen, niin et *****ilisi.
- Määränsä se minunkin pinna venyy. Sinä olisit jo kuollut jos en hommannut sinua tänne.
- Kuinka kauan täällä saa olla? Kenen talo tämä on?
- Olen ennenkin pitänyt tätä suojapaikkana. Tämän talon omistaa vanhempi pariskunta. Niillä ei ole ketään omaisia. Talvet ne viettää Espanjassa. Ketään ei ole koskaan käynyt.Olen aina pitänyt huolen että jätän kaiken sellaiseen kuntoon, ettei jälkiä jää. Muista ettet sotke paikkoja, Kilinä selitti.
- Vaihda tuo rätti käy niin saatanasti...
- Voinhan minä tempaista. Älä pökerry.
Kilinä tarttui taitoksen laitaan ja repäisi haavaan kuivuneen taitoksen pois. Verta tulvahti haavasta ja siinä oli joukossa mätää.Kauhu puri hammasta, mutta ei pystynyt hillitsemään kivun tuomaa kirousta!
- Tässä on aika paha tilanne. Tämä märkii. Pitäisi olla desinvioivaa lääkettä. Olisikohan tuolla lääkekaappia. Muistelen keittiön seinällä olevan.
Kilinä poistui toisiin huoneisiin . Kauhulla valui hiki otsalta. Verta valui sohvan pehmusteille. Kilinä palasi puolen litran desinfioitiaine pullo kädessä ja vanu pussi toisessa kädessä.
- Nyt saadaan puhdistettua haava. Ole nyt iisisti. Voi tuntua melkoisesti. Jos tämä ei auta, sinut on saatava lääkäriin?
- Minähän en lääkäriin mene. Se on yhtä kuin kaksikymmentä vuotta kiven sisässä. Heti ovat kytät kimpussa. Pane vain kyllä mä kestän.
- Saatana kun sotkeutuu nuo paikat.Hällä väliä. Kun pääset kuntoon pistetään törppa palamaan. Siinä häipyy kaikki jäljet. Tänne ei kukaan tule ainakaan kuukauteen. Eivät ole koskaan palanneet ennen kuin toukokuun lopussa. Muistat vain että pysyt sisällä ja et pidä valoja, etkä huiski ikkunassa. Saat levätä aivan rauhassa, Kilinä selosti.
- Eikö sulla ole mitään joka turruttaa?
- Otatko aspirinia? Tuossa olis.
- Kato hanuriin. Niillä ole vaikutusta.
- Omapa on asiasi. No niin nyt siinä on uusi tukko. Minä kaadan vielä tätä pirtua tähän siteeseen. Ei takerru enää kiinni.
- Nyt tuntuu paremmalta. Toki se on tuskilla, mutta helpompaa. Jos tuota saisi nukkua tänä yönä. Koisitko sinä täällä? Olisi mukava jos olisi joku antamassa vettä.
- Lupasin kyllä mennä muutaman luo. Tai sama se ei tule ekakertaa pettymään. Aamulla mun täytyy lähteä aikasin.Onneksi ei tuossa naapurissa ole näköyhteyttä tänne. Kuitenkin tarkka pitää olla. Se on paha jos kytät saa vihiä. Tarviiko sinulle tuoda mitään?
- Lakritsaa tekee mieli.
-
- Hehee! Sitä pitää muutama pötkylä tuoda.
- Nyt isketään unta palloon. Kello aika lähellä puoltayötä.
***
Kumarainen oli kiukkuinen. Monta päivää jo oli kulunut. Porukat olivat duunanneet sekä kentällä ja materian tutkinnassa. Tiedettiin jo aika tarkkaan tapahtumien kulku. Tiedettiin syylliset. Etsintäkuulutus oli epäillyistä
koko maassa. Mutta syylliset olivat kadonneet maan alle.
Ei edes vasikat osanneet sanoa yhtäkään vihjettä. Tänä aamuna pitää panna toimeen todellinen operaatio syyllisten saamiseksi vastaamaan teoistaan.
- Pökiö! Sanohan mikä tässä tilanteessa olisi varmin tapa savustaa rotat kolostaan.
- Kauhuhan voi olla vaikka ulkomailla. Äkkiä sillä isolla pyörällä tempasee Ruotsin puolellekin. Tässä on monta päivää mennyt viimeisestä murhasta. Saattanut jo samana yönä olla Ruotsissa.
- Entäpä Kilinä? Miksi se on kadonnut. Ainahan se on pyörinyt kaupungilla. Ei edes ole sitä Toyotan romua näkynyt. Onko Kauhu nupannut Kilinänkin?
- Oletko sinä soittanut Toropaiseen tai Niemeen onko siellä näkynyt Kauhua?
- En ole soitellut.Pitäiisköhän?
- Et sä enää ehdi Tikka ja Kilikki jo tulee.
- Taitaa kellot jälestää tai yleinen väsymys on vallannut koko porukan.
Tikka tuli tarmoa täynnä. Virtaa oli miehessä liikaakin:
- Perkele arvasinhan minä. Johtoporras hautoo muniaan niin perkeleen vakavana... Hei ei tähän maailma kaadu. Kyllä se Kilinänkin kilinät kuullaan.Viskari oli haistanut jonkin johtolangan ja aikoi seurata sitä. Oli joku vasikkä mölähellyt jotain. Mutta...
...onko vieläkään kuulunut mitään tauluista?
- Sinullahan se on ollut erikoistehtävänä. Naiset taitaa olla vaan mielessä?
- Toki naiset ovat aina etualalla. Hyväntekijänä on pakko uhrata kallista aikaansa myös naisten hyvinvoinnin eteen. Mutta olen minä hiukan edistynyt. Eräältä naiselta kuulin muutamasta taulukauppiaasta.
- Tietenkin intiimissä tilanteessa? Pökiö kysyi.
- Täytyy myöntää että olikin todellinen taiteentuntia. Naisella oli makua.
- Miten se sitten sortui Tikanpoikaan?
- Pökiöllä kateus taas repii! Mutta tosiaan... Nainen kertoi olleensa ostamassa taulua. Oli löytänyt tosi arvokkaan kohteen. Oli ajatellut ettei se antikvariaatin myyjä osaisi sitä tarpeeksi hinnoitella. Mutta...Yllätys, yllätys. Se myyjä oli ollut tosiluihun näköinen. Hän olikin väittänyt jo myyneensä taulun. Oli ollut aivan hädissään... Nainen olisi maksanut taulusta maltaita. Epäili että se taulu oli varastettu.
- Ahaa! Sepäs mielenkiintoista.Missä se antikvariaatti on? Siellä pitää mennä käymään. Ketkä on vapaaehtoisia?
- Sellainen liike kuin K.Koho. Se on tuolla kaupungin vanhassaosassa.
- Joo, tiedän paikan. Olen joskus sieltä etsinyt vanhoja kirjoja, Kumarainen sanoi. - Niin ketkä menee?
- Minä voin kyllä mennä. Kuka lähtee kimppaan. Kilikki?
-
- Aivan sama. Kunhan et vie naisiin! Minä olen allerginen naisille.
- Päätetty! Tikka ja Kilikki menee. Ja jos näyttää siltä niin tuodaan äijä asemalle kuulusteluja varten. Jaaha! Viskarikin suvaitsee saapua!
- Kävin tapaamassa erästä vasikkaa. Oli muka illalla nähnyt Kilinän. Soitti minulle illalla. Nyt sitten sanoi erehtyneensä.Oli vain vaikuttanut illalla takaapäin Kilinältä. Tänä aamuna oli nähnyt naaman. Oli ollut outo mies. Perkele se on alettava alusta. Mihin mies voi niin kadota.
- Minä soittelen sinne Ruikanrannalle ja kyselen onko silellä sankareita näkynyt. Voihan olla että ketkut laskeskelevat olevansa siellä nyt turvassa kun poliisi on kaukana. Itse juttu on kyllä selvä kuin raitis mies, jos ei mitään yllättävää ilmene. Luulen että taulujuttu on erillinen tapaus. Sepä selviää kun saamme sen Kohon kuultavaksi. Ne huumerikokset taitaa olla sittenkin pelkkää lavastusta nekin. Valkoinen jauhe pienissä pusseissa olikin jotain aivan muuta. En vain ymmärrä miksi selaisia pusseja oli siinä laatikossa. Ehkäpä siihenkin tulee selvyys kunhan se parivaljakko löydetään. Nyt kaikki töihin.Kilikki ja Tikka hakee Kohon ja muut etsimään ja kyselemään Kilinästä.
---
Kalevi Kohon lailliset bisnekset olivat sujuneet aika heikosti. Useana päivänä hän oli pitänyt liikkeen kokonaan kiinni. Hän oli suorittanut suuria järjestelyjä tavaroiden suhteen. Kaikki kuuma tavara oli viety kellariin piiloon. Ruikanrannan suuri taulumäärä varsinkin oli pantu kellarin perimmäiseen soppeen.
Koho oli lehdestä lukenut, että poliisi oli kovasti kiinnostunut taulujen kohtalosta.
Onneksi Kilinä oli jättänyt hänet rauhaan.Sitä kelmiä hän ei halunnut tavata enää koskaan. Kilinän muistaessaan hänen mieleensä tuli Kauhu. Mitään yhteistyötä hän ei ollut Kauhun kanssa koskaan tehnyt, ei edes tavannut. Mutta Koho tiesi ettei Kauhun kanssa leikitelty. Kilinä oli kiitettävästi valistanut Kauhun hirmuteoista.
Hiljaisen aamun verkkainen tunnelma sähköistyi kun sinivalkoinen poliisiauto pysähtyi Kohon liikkeen eteen. Ikkunasta Koho näki kun kaksi poliisia tuli liikkeeseen.
- Hyvää huomenta. Onkohan itse Koho? Tikka kysyi asiallisesti.
- Kyllä minä olen. Mitähän vanhaa laitetaan herroille poliiseille. Antiikkia löytyy monen ikäistä.
- Sepä on hyvä. Me etsitään sellaista reilut neljäkymmentä vuotiasta, kovasti vanhoihin varsiin tuupattua tavaraa. Tuntee nimen Kilinä.
- Anteeksi...
- Etsimme kilinää sinun kaveria.
- Ei minulla ole sellaisia kavereita. Minä olen rehellinen antiikkikauppias. Uskallan myydä vaikka poliisille.
- Kilikki! Naurettaisiinko me? Tuohan oli viikon paras vitsi.
- Ei tuo vielä naurata. Kyselehän jos tulisi parempaa.
- Missä sinulla on ne Ruikanrannan taulut? Kuultiin sellaisia kilinöitä.
- En tiedä mitään tauluista. Tässä on näkyvillä kaikki myytävät taulut.
- Eras pikkulintu viserti minun korvaan, että Koholla on kymmenientuhansien arvoinen taulu. Hän on asiantuntija. Oli yrittänyt ostaa.
. Eihän taulua voi myydä kahteen kertaan sellainen on rikos. Se arvotaulu on jo viety pois.
- Sekö oli niitä Ruikanrannantauluja?
-
Koho lehahti punaiseksi ja änkytti jotain, josta ei selvää saanut.
- Minä neuvoisin jo tässä vaiheessa tunnustamaan. Siitähän ei tule kuin sakkoja varastettuun tavaraan ryhtymisestä. Tässä jutussa on ainakin kolme murhaa. Parempi tunnustaa, ettei tule sotketuksi niihin murhiinkin, Tikka peloitteli.
- Juu, tämähän on selvä juttu. Herra Koho, teidät pidätetään todennäköisin syin epäiltynä kuulusteluja varten.
Koholla oli holtti pois. Hän liikehti hermostuneena ja siirteli esineitään. Hänen aivonsa käsittelivät mahdollisuutta selvitä pinteestä.
- Kyllä se Kilinä hankki minulle parikymmentä taulua. Todella arvokkaita. En tiedä mistä ne on hankittu. Kilinän palkkaamat miehet taulut toi. Maksoin Kilinälle kympin. Alkuviikosta vielä kävi lypsämässä tonnin lisää. Yksitoista tonttua olen pannut niihin rahaa. Perkele, nyt menee kaikki! Saatananan saatana.
- Eipä kiroilla. Se tämä Kilikki on uskovainen poliisi. Saa suuria traumoja sieluunsa.
- Anteeksi en tiennyt, Koho yritti lieventää.
- Eipä siinä Pistäkää putiikki kiinni niin lähdetään. Jos olette viisas pääsette tänään vielä pois. Toisaalta valtiolla riittää soppaa pitempäänkin vierailuun. Saatte itse harkita.
- Mutta kun syytöntö...? Ottakaa se Kilinä kiinni. Sehän se roisto on.
- No, no! Eipäs ketään tuomita. Jokainen on syytön niin kauan kuin todistetaan syylliseksi.
- Tuota! Minä tunnustan että ne taulut on tuolla kellarissa. Ihan hyvässä uskossa ne ostin kahdelta tuntemattomalta mieheltä. Minä olen rehellinen mies ja tunnustan tietoisesti yhtyneeni varastettuun tavaraan. Luulin että taulut on tuotu jostakin Venäjältä.
- No, poristaan tuolla asemalla koko stoori läpi. Mitään siihen lisäämättä mitään pois ottamatta. Ja tarkkana pitää olla, että ei tarvitse jälkeen päin parannella.
****
Ylikonstaapeli Jaara ajeli poliisiautolla pitkin kaupunginkatuja. Konstaapeli Erja Juva istui vieressä. Vaikka Erja oli tosi näyttävä nainen niin ei hän koskaan ollut kenellekään ylpeä. Miehiäkin hän kohteli mahdollisimman tasapuolisesti. Siksi kai Jaara halusi hänet aina mukaansa kentälle. Olihan Erja tosi terävä.
Kadulla oli hiljaista ihmiset olivat jo työpaikollaan ja asiollaan kulkevat eivät olleet vielä liikenteessä.
Kilinästä ei näkynyt jälkeakään.
-
- Minä muuten en usko että me Kilinää löydetään koskaan, polisiisiautolla ajelemalla. Sehän on kuin varoitusmerkki kaikille vekkuleille, että nyt piiloon, kytät on maisemissa, Juva sanoi ja pisti suklaapalasen suuhunsa.
- Samanlailla se varoittaa univormukin. Pitäisi olla naamiointivälineet.
- Heh! Aku ja Iines tepastelisivat torilla ja kurkkisi myyntipöytien alle josko Kilinää näkyisi.
- Vaikka niinkin. Ainakin tuottaisi paremmin tulosta. Me olemme ajaneet jo pari tuntia. Lähdetään kahville. Ei edes Pökiö tekisi näin pitkää siivua.
- Ihan sama, mennään vaan. Otetaan ikkunapöytä niin nähdään jos Kilinä sattuu menemään ohi. Tässä on paljon kello-ja kultasepänliikkeitä. Voihan se suunnitella seuraavaa keikkaa. Hei, et kai sinä jätä autoa tähän baarin eteen? Sehän olisi kuin varoitus Kilinälle. Aja tuonne sivukadulle. Reippaillaan vähän.
- Tosi on. Hyvä kun huomasit.Mehän voidaankin kytätä baarissa pitempään. Jos poliisi ei pääse Kilinän luo, niin Kilinä tulee poliisin luo. Vai miten se meni...
- Sopii kai se noinkin.
Poliisit ottivat munkkipossukahvit ja sijoituivat baarissa siten, että siitä oli mahdollisimman suuri näköala katua molempiin suuntiin. Leikkisästi jutellen aika kului huomaamatta. Keskipäivän ruuhkan jälkeen oli baarissa aika hiljaista. Vain muutaman kadullakulkijan kahvihammasta oli alkanut kolottaa.
- Kyllä tämäkin taitaa olla yhtä tyhjän kanssa. Torikin tuossa lähellä, eikä Kilinästä tietoakaan. Kultaliikkeetkin saavat olla aivan rauhassa, Sanos mitä tehtäisiin? Jos asemallekin menee niin Kumarainen hätistää johonkin toisarvoiseen, Jaara sanoi.
- Hei kato! Tuo skini tuolla joka tulee tännepäin. Eikö tuolla ole sama kävelytyyli kuin Kilinällä. Hitto se ON Kilinä. Se on vetäissyt viikset ja takatukan hittoon. Nyt tarrkkana, Juva sanoi.
Jaara oli kääntynyt katsomaan Juvan osoittamaan suuntaan.
- Ei epäilystä. Tunnen tuon hippasevan kävelytyylin takuuvarmasti. Eihän meitä karvattomuus hämää. Otetaan se kiinni.
Kilinä käveli katua valppaana. Vaikka tututkin ohittivat hänet morjestamatta, niin sittenkin oli kyseenalaista hämääkö uusi lookki poliisia. Hän oli päättänyt käydä torilla kuulostelemassa kavereilta oliko poliisipartiot vielä liikkeellä. Tullessaan tutun baarin lähelle hän ajatteli käydä pummaamassa tutulta baarinaiselta päiväkahvit. Hän silmäsi ikkunaan tarkoituksena katsoa oliko asiakkaita paljon. Hän huomasi Poliisit jotka juuri nousivat pöydästä. Kärppänä hän pyörähti ympäri ja säntäsi poikkikadulle ja sieltä porttikongiin. Toki hän tiesi kaupungin kaikki kolot joihin saattoi piiloutua.
Sydän hakaten rajusta juoksusta Kilinä luikahti piilopaikkaan, liiketalon
tavaraa kuohuvalla takapihalla.
- Voi perkele, kun se huomasi meidät liian aikaisin, Juva puuskahti.
- Eipä sille mitään voi. Ei ehditty valmistella. Olihan aivan sattumaa, että Kilinä sittenkin sattui juuri nyt kulkemaan tästä. No nyt ainakin tiedetään, että mies on elossa ja voi hyvin.... Kovin oli kepeä jalannousu.
-
Kalevi Koho istui kuulusteluhuoneessa hikoillen. Itse Kumarainen oli halunnut lypsää kaikki mahdolliset asiat tietoonsa. Kuulustelua oli kestänyt jo pitkään, oli käyty läpi perinnöt ja nuoruuden erehdykset. Vannottu kirkkainsilmin puhutun vain tosiasioita Sitten Kumarainen pääsi varsinaiseen aiheeseen.
- Koska kaupankäyntisi antiikin kauppiaana on aivan yhtä rehellistä kuin kaikkien muitenkin. Sehän on sikamaista ryöstöä vanhoilla tavaroilla. Mutta koska se kohdistuu rikkaisiin, niin mitäpä se meille kuuluu mihin rahansa panevat. Mutta niistä Ruikanrannan tauluista tehdään nyt täysi selvyys.
- Täytyy myöntää, että en ollut kovin viisas kun lyöttäysin Kilinän kelkkaan. Aavistin ettei siitä hyvä seuraa. Mutta kun Kilinä tuli niitä ehdottelemaan niin pyysin häntä hankkimaan taulujen tekijöistä faktaa. Kun siellä oli P.Halosta ja Gallen-Kallelaa niin en voinut vastustaa kiusausta.
Kilinä oli antanut autonsa miehille, jotka oli pikkurahalla palkannut
hakemaan taulut. No, onhan viisisataa mieheen suuri raha työttömälle. Ja kun aivan vaaraton keikka. Oli ne joutuneet etsimään aika kauan kohdetta. Kilinä oli piirtänyt kuulema liian huonon kartan, Koho vaikeni.
- Minkä vuoksi se kamala hävitys? Jopa huonekalut rikottu?
- Miehet olivatkin yllättäen tavanneet talossa humalaisn miehen nukkumassa. Kun huomasivat, että siitä ei ole mitään vaaraa, niin kantoivat taulut autoon ja panivat sitten hyrskynmyrskyn.
- Mitä sinä maksoit Kilinälle tauluista?
- Ensin kymmenentuhatta ja sitten vielä tonnin lisää. Suuri vahinko, mutta ei aina voi onnistua.
- Muuten tiedätkö miksi se Kilinä parveilee tuolla Pahkaperällä. Hänet on nähty siellä aika usein.
- Joo sillä on siellä joitain sukulaisia. Kilinä on aika herkkä sukurakas mies. Taiteellnen luonne. Näyttelee kovista.
- Näinkö on?
- Voisi se olla niinkin. Osaako komisario sanoa kuinka paljon rapsuja minulle tulee? Koho kysyi.
- Olet kertonut asiat niin kuin ne ovat, niin mitäs me pienistä. Kaikki taulut kun saatiin takaisin
- Valitettavasti kaksi taulua ehdin myydä. Ne olivat pieniä, arvottomia töherryksiä. Viisikymppiä niistä sain.
- Miinuksen puolelle sinulla tämä keikka jää, joten ei muistella tämän enempää. Sen kuitenkin lupaat, että jos Kilinää näet niin heli ilmoitat meille. Jos se sopii niin saat lähteä. Tai kyllä ne pojat sinut viskaa. Pääset jatkamaan arvokasta työtäsi perinteen tallentajana, Kumarainen höysti.
- Kyllä komisario! Oikein mielelläni ilmoitan. Se on lääkettä tästä saamiini kolhuihin, Koho sanoi ja hänen silmänsä välähtelivät kostoa.
-
Ai jai kyllä on poliisit ovelia :)
-
*****! Pitäkää tunkkinna! Te viisaat!
-
*****! Pitäkää tunkkinna! Te viisaat!
No. Etkö vois, vaikka edes pikkusen, raottaa sitä jatkotarinaa.
-
*****! Pitäkää tunkkinna! Te viisaat!
No. Etkö vois, vaikka edes pikkusen, raottaa sitä jatkotarinaa.
Aivan :( Olen jännityksellä odotellut jo pitkään jatkoa :(
-
Hahhaa! Sävy kommenteissa kuin Vipukirveessä.Ei oikein innosta!
-
:-\ :-\ En ole tarkoittanut olla negatiivinen :(
-
Moro! Tässon vitutuskin hellittänyt ja tuli mieleen pistää tarinan loppujaksot hiljalleen esiin. Paljonhan tuota on luettu. Kertokaa ihmeessä miltä näytti! :) :D ;D
NNNNNNNNNNNNNNN
Kilinä oli viipynyt kolossaan jo pari tuntia. Sitten hän varovasti kuikisteli porttikongiin. Ketään ei näkynyt. Hän eteni varovasti eteenpäin ja tultuaan kadunvarteen kuikisteli molempiin suuntiin. Poliisit olivat häipyneet.
Nyt piti olla tarkkana. Kilinä suunnisti syrjäkatujen hiljaisuutta hyväksikäyttäen kohti taloa jossa Kauhu oli potemassa. Nyt oli pakko muuttaa maisemia. Olisi vain ajankysymys milloin poliisi löytää paikan.
Ketään ei ollut näkyvissä kun Kilinä vilahti talon pihaan. Silmäillen pikaisesti ympärilleen hän meni ovelle ja koputti merkkikoputukset. Melkein heti tuli vastaus. Ovi avautui ja Kilinä luikahti sisään.
- Perkele! Nyt on kuule hätä! Oletko millaisessa kunnossa?
- Mitä sä vouhkaat?
- Kytät perkeleet ovat kintereillä. On vai ajan kysymys kun ne törmää tänne. Oli tuurista kysymys, etten jäänyt kiinni.
- *****ako senkin ääliö tänne tulit. Nehän kytät tulee nyt varmasti. Saatanan saatana. Helvetti mikä nero!
- Pitihän minun tulla sanomaan, että osaat olla varuillasi.
Kauhu liikehti rauhattomasti sinne tänne. Vaikka haava oli vielä kipeä oli lääkitys kuitenkin auttanut. Kuumettakaan ei enää ollut.
- Onko sinulla rahaa?
- Eipä pääse koira kintuille kuseksiin. Ajattelin ostaa kunnon kaaran. En ole vielä ehtinyt. Melkein kymppi on taskussa. Puhuttelet rahamiestä, Kilinä leuhki.
- Mahtanetko olla kauan. Minulla on täällä avain tallelokeroon, Kauhu sanoi ja kaivoi sohvasta katkaistun haulikon.
Ilmeen värähtämättä hän suuntasi aseen kohti Kilinän kasvoja. Hetkessä muuttui Kilinän naamalla viipynyt kauhu veriseksi massaksi, kun haulikon panos räjäytti kasvot hajalle. Kilinän hengetön ruumis rojahti lattialle.
Nopeasti Kauhu penkoi uhrin taskut. Veti takin povitaskusta sievoisen setelinipun, suuria seteleitä, ja pisti sen omaan taskuun.
Silmäillen vielä ympärilleen hän oli valmis lähtemään. Hän meni ovelle, katsoi vielä uhriinsa ja julma irvistys tuli hänen naamalle:
- Itsepä tätä ehdotit, hän mutisi ja kaatoi pirtupullon sohvalle ja viskasi palavan tulitikun perään. Roihahtaen sohva syttyi ja Kauhu kiirehti ulos.
Vaja johon he olivat moottoripyörän piilottaneet oli tontin nurkassa. Nopeasti hän otti pyörän esille. Nöyrästi murahti 900 Honda pyörimään. Kauhu vilkaisi taloa, sen ikkunoissa näkyivät jo palonkajo.
Kauhu ajoi avoimesta portista kadulle ja kaasutti pyörän kulkemaan maaseudulle päin.
Talon ikkunat räsähtelivät rikki ja räjähtämällä palo levisi koko taloon. Palokunnan hälyäänet halkaisi ilmapiirin sen kiirehtiessä palopaikalle.
-
Komisario Kumarainen oli tyytymätön alaistensa toimintaan. Sen hän myös ilmaisi vähemmän mairittelevalla palautteella.
- Mikä tässä oikein maksaa? Melkein koko vahvuus jahtaa yhtä Kilinää. Ei oikein jaksa käsittää, että saalis on tarjottimella ja se lasketaan menemään. Oliko pullansyönti kesken vai tuijoteltiinko siellä toisiaan silmiin. Jaara ja Juva ovat selityksen velkaa.
- Aina ei vaan onnistu. Taas kerran sen huomasi. Etsittiin me tovin aikaa baarin lähitienoot ja sitten autolla ympäriinsä. Hukassa mikä hukassa. En minä ainakaan pysty millään taikatempulla ketkua esiin nostamaan. Siihen pitää olla erikoisosaamista.
- Voisi sitä edes yrittää. Päällikkö syö minut kaksi kerttaa päivässä kun ei ole mitään edistymistä kerrottavana. En minä muuta keksi kuin että partiointia jatketaan.
- Syrjäkadulla palaa talo. Poliisia pyydetään heti saapumaan järjestelytehtäviin, Konstaapeli Pirkko Kesti ilmoitti päivystyspöydän äärestä.
- Ketkä menee? Tikka ja Viskari? Olkaa tarkkana. Siellä on uteliaita paljon. Kilinäkin voi siellä tappaa aikaansa. Muut kadulle ja se Kilinä haetaan vaikka sinisenkiven sisästä.
Tikka ja Viskari lähtivät enenpää viivyttelemättä palopaikalle. Komennus ei ollut niitä mukavimpia.
- Saatanan Kumarainen. Taas piti *****illessaan laittaa meidät keikalle. Näyttää että kun tulee kusiset paikat niin ainakin Tikka on mukana. Kyrsii tämmöinen, Tikka purnasi.
- Jospa sinä olet kuuliainen esimiehelle. Aina valmis kuin partiopoika.
- Tottapuhuen ennen olen kentällä mitä asemalla paperihommissa. Mutta voihan elämä kun täällä on uteliasta. Tuollaiset ihmismäärät vain vaikeuttaa palomiesten työskentelyä. Pitäisi vesitykillä sivaltaa väki hajalle.
Poliisit jalkautuivat ja niin oli suuri vaikutus univormulla, että väki väisti kun he työntyivät lähemmäksi paloa.
- Tämä on nyt nähty. Kaikki asiattomat poistuu paikalta.Ei tämä ole yleisötapahtuma. Vai pitääkö alkaa lappuja kirjottamaan? Tikka huuteli.
Ihmiset alkoivatkin hajaantua. Suurin uteliaisuus oli tullut tyytytetyki.
Palokunta oli saanut palon hallintaan. Tyyni sää oli auttanut osaltaan liekkien nopeaan talttumiseen.Savunmuodostusta kyllä vielä esiintyi, mutta talo kuitenkin säästyisi romahdukselta. Vain pieni osa kattoa oli jouduttu repimään auki.
Talosta tuskin enää saisi asumiskuntoista. Kuitenkin palomiesten tehtävä on sammuttaa. Siksipä palomiehet uurastivat saadakseen palon täysin sammumaan. Naapuritalot oli onnistuttu täysin suojelemaan. Eikä tulen leviämisestä enää ollut pelkoa.
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
-
Kokeillaanpa jatkokertomusta, jos ei ole lukijoita lopetan.
vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv
Vieläkö se Koopra laittaapi kynttä kettoon...? ::)
-
Kokeillaanpa jatkokertomusta, jos ei ole lukijoita lopetan.
vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv
Vieläkö se Koopra laittaapi kynttä kettoon...? ::)
Kopralla ei oo muusaa. Joku vois hoijella sille semmosen. Kyllä sit juttua tulee.
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
Eiköös sulla ole sen alan myyntivirma,,,,,,? ::)
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
Eiköös sulla ole sen alan myyntivirma,,,,,,? ::)
jossei mummulla ennee kasva.
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
Eiköös sulla ole sen alan myyntivirma,,,,,,? ::)
Kyll net naiset laithaa niit Kobralle ilmasi. Käytetyt pikkaritkii mukkaan
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
Eiköös sulla ole sen alan myyntivirma,,,,,,? ::)
Kyll net naiset laithaa niit Kobralle ilmasi. Käytetyt pikkaritkii mukkaan
Laittaako se zannakii...? ::)
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
Eiköös sulla ole sen alan myyntivirma,,,,,,? ::)
Kyll net naiset laithaa niit Kobralle ilmasi. Käytetyt pikkaritkii mukkaan
Laittaako se zannakii...? ::)
ponaparte laettaa mummun. ;D
-
joo. jos vaan passovaa, niin jatko olisi hyvinkin suotavaa.
Ilimituuma... ::)
No mehän tiijethän että Kobralla on naisen nuusa. Entinen ei innosta. Pitääs saaja nuoret *****nkarvat jostain
Eiköös sulla ole sen alan myyntivirma,,,,,,? ::)
Kyll net naiset laithaa niit Kobralle ilmasi. Käytetyt pikkaritkii mukkaan
Laittaako se zannakii...? ::)
ponaparte laettaa mummun. ;D
Kaikhan nää on täällä ollu. Mistäs sen tietää mitä kukin laittaa.
-
Kokeillaanpa jatkokertomusta, jos ei ole lukijoita lopetan.
Niin että vieläkö se Koopra laittaa kynttä kettoon...? ::)
-
Kokeillaanpa jatkokertomusta, jos ei ole lukijoita lopetan.
Niin että vieläkö se Koopra laittaa kynttä kettoon...? ::)
Kopra ei lähe sun kärmekeittoo syömhän.
-
Kopra ei lähe sun kärmekeittoo syömhän.
Eipä vain ole semmosta tarijolakhan... 8)
-
Kopra ei lähe sun kärmekeittoo syömhän.
Eipä vain ole semmosta tarijolakhan... 8)
tarjootsien navettapojjaan pershettä.
-
Kopra ei lähe sun kärmekeittoo syömhän.
Eipä vain ole semmosta tarijolakhan... 8)
tarjootsien navettapojjaan pershettä.
En. Jo vain se on sinun ja peltoinviljeliän hommoo se... ::)
sama pershe Antitesantilla, 82-90:llä, Peltojenvilöjelijällä ja Navettapoijjaalla. Se alakaa olla reikä ruvella.
-
sama pershe Antikilla, kaurrii:llä, Peltojenvilöjelijällä ja Navettapoijjaalla. Se alakaa olla reikä ruvella.
Å huh... :o ::)
-
Kyllä seon Seppoja jelepittävä...
Jaa että onko tämä Seppo Sepedeuksen elämänkerta...?
Kikkelis kokkelis, mitäs läksit.
-
Kyllä seon Seppoja jelepittävä...
Jaa että onko tämä Seppo Sepedeuksen elämänkerta...?
Onkos Antidosentilla ja Kobralla jotain yhtäläisyyttä. Muutakin kuin että pohosesta ja että sairas pää.
-
että sairas pää.
Pyyä mummulta lääkiä... 🎅