Elettiin aikaa, kun neukkula oli juuri hajonnut ja vasemmistokin oli ihan sekaisin. Suomessa nähtiin tilaisuus ydinaseen kehittämiselle. Kolme tutkijaa alkoivat perustamaan atomiohjelmaa, jossa Suomen piti vetää koko uraaniketju läpi plutoniumin hankkimiseen saakka ja tulevaisuudessa myös fuusioversioita näistä reippaista paukuista.
Vasureille ja muille punakoille ei asiasta tietenkään uskallettu mitään kertoa, jotta nämä eivät olisi repineet pelihousujaan. Maan tapaa mukaillen, tutkijat valittiin puoluekirjan perusteella. Pätevyydestä riippumatta. Kaksi eteläsuomalaista tutkijaa omistivat kokoomuksen jäsenkirjan. Kepu vaati maan tapaan perustuen viimeistä paikkaa kepulle. Lopulta he löysivät poliittisesti pätevän tutkijan kokoonpanoon.
Suomalaiseen tapaan, projekti aloitettiin keksimällä ensin nimiä pommeille. Viis veisaamatta siitä, miten koko projekti pitäisi viedä maaliin. Kokkien edustajat hahmottelivat ensin Kalevala -nimistä jytkyä, mutta päätyivät sitten Väinämöiseen, koska siinä oli vaan jotenkin enemmän munaa. Tällaisen pääpommin lisäksi tarvittiin itärajalle tasaisesti ryssän kauhuja, joille annettiin nimeksi Seitsemän veljestä. Aluepoliittisista syistä, jo vähän ennalta arvattuna ja odotettuna reaktiona, kepututkija halusi välttämättä vetää kotiinpäin ja nimetä koko maan kattavan ohjussiilojärjestelmän, joiden yksiköitä sijoitettaisiin tasaisesti koko maan rajojen sisäpuolelle. Hän halusi järjestelmän nimeksi Oulun seudun puhelinluettelon. Sen jälkeen todettiin, että tästä hommasta ei vaan tule yhtään mitään ja hanke haudattiin mahdottomana.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.