Mitä tekopyhyyttä se on, jos yhteiskunta on luonut säännöt, joita noudattamalla luomu on luomua.
Siis puhut nyt
hallinnollisesta rekisteröidystä luomujärjestelmästä, juuri sen ja
ideologisen luomun välillä on selvä ero, jota kuluttajamarkkinointi pyrkii hämärtämään. Ei siinä todellakaan ole mitään pahaa, että jokin tuottajayhteisö ja tukihallinto päättää luomusäännöistä, ja sillä mennään. Säännöksiin jos sisällytettäisiin rikastetun fosfaatin käyttömahdollisuus ja esim. kierrätysbiokaasusta prosessoitu typpilannoite, niin samalla tavalla mentäisiin ja olisi ihan OK,
jos toiminta olisi sovit tujen sääntöjen mukaista. Mutta joku puristi voisi ottaa viherjärjestöissä herneen nenään. En kyllä keksisi, miksi pitäisi ottaa, rikastetun fosfaatin kuljetuksissa säästetään luontoa saman verran kuin rikastamisessa ehkä tuhottaisiin. Jos esim. yhdyskuntajätteen tuottama biokaasu jalostettaisiin typpilannoitteeksi, en voi ymmärtää, mikä siinä voisi olla väärin, säästää typpilannoite vasta keväällä kylvettäville kasveille ja käyttää tarkasti juuri kohteeseen sijoittamalla.
Myös ristiriitaista on käsitellä kasvinsuojeluaineita jotenkin radioaktiivisen pysyvän jätteen veroisina, jotka yhtäkkiä häviävät lannasta johonkin, kun se lanta levitetään luomupellolle. Jompi kumpi oletus on väärä.
Mutta siis, en kiistä luomusäännösten laillisuutta, laillista on viljellä niiden sääntöjen mukaan ja ottaa fyffet kotiin. Vasta kuluttajamarkkinoinnissa siis hämärrytetään todellisuutta minkä sielu sietää, eikä luomussa siis tarvitse terveysvaikutuksia osoittaa todeksi tai toteutuneiksi, vaikka niillä voidaan markkinoinnissa häpeämättömästi ratsastaa. Luomu näin ollen on esimerkiksi terveystuotteisiin verrattuna poikkeus.
"terveellisempi kuin"
"luonnonmukaisempi kuin"
jne.
-SS-