502 oli jo käyttömukavuudeltaan hyvä traktori. Uusi kone ei tuo käyttövarmuutta, vanhat suhteessa luotettavampia. Traktorin ostoa kannattaa miettiä lähinnä vetotehon tarpeen muutosten kautta. Jos käyttö on jollain lailla järkevää, eikä tyyliä Arunas, niin isotkaan tunnit eivät vanhemassa koneessa merkkaa mitään. Moni tuntuu pelkäävän tulevia remontteja ja on kaikenlaisia kuvitelmia koneen kestävyydestä. Luullaan, että se hajoaa lähitulevaisuudessa. Useinmiten traktori kestää kuitenkin yllättävän hyvin ja mitä vanhempaa tekniikkaa, niin remonttien hinnat ovat suhteellisen edullisia. Normi viljatila kestää remonttia sesonkiaikanakin yllättävän hyvin. Ei muistu mieleen 30 vuoden ajalta, että jonkun haaverin takia olisi tullut kovinkaan ihmeellisiä vahinkoja sadon kannalta. Hevoskaupoissa ei juuri tienestiä tee.
Yksi ongelma tässä yhtälössä on: jos aniharva ostaa uutta, jonkin ajan päästä markkinoilla ei ole enää järkeviä käytettyjäkään, vain loppuunajettuja. Ei tämä mikään peruste uuden ostamiselle ole, tietenkään, mutta fakta. Saahan niitä rajojen ulkopuolelta sitten.
Remonttien suhteen... vanhan saa tavallaan hankittua osamaksulla kun tekee ja maksaa niitä remontteja ajan mittaan , vähitellen.
Lisäksi pitää tuntea ja tietää mallit jotka kestää - ja kiertää ne suunnittelun kukkaset ja pahat tyyppiviat kaukaa.
Hiemankin uudempiin isompien remppojen omatoiminen tekeminen on aika hankalaa. Pitää olla hyvät tilat ja osaamista. Teettäminen taas on kohtuullisen arvokasta, yksikin hieman isompi voimansiirtokorjaus on helposti merkittävä osa vanhemman pelin arvosta, ja luultavasti olisi kannattanut ostaa alunperin hiukan kalliimpi kone johon tuota remppaa ei olisi tarvinnut tehdä. Vaikka mistä niitä tietää...
Itsellä on ollut (ja on yhä) liian vanhoja koneita, ja ainainen rassaaminen ja epävarmuus ottaa toisinaan jo päähän. Joskus tuntuu että sivutoimialaksi voisi ilmoittaa konekorjaamon.
Suuremmat hajoamiset ovat tuurilla ajoittuneet hetkiin jolloin on ollut aikaa korjata - ykköskone hajosi syystöiden päätteeksi ja äkeenvetäjä pärjäsi keväällä jotenkin ilman nelivetoakin... puimuri on toistaiseksi saatu pidettyä ennakoivalla huollolla liikkeellä, joskus vähän nilkuttaen kuten toissasyksynä kun moottoria ei päivällä pysäytetty turhaan (ei lähtenyt kuumana käymään, ruiskutuspumppuvika). Ykköskone on vähän vaikeasti korvattavissa kun kaikki tärkeimmät työkoneet eivät oikein enää liiku pienemmillä. Onneksi naapuriapu ja -sopu ovat kunnossa :-)
Jos remonttikuluja yrittää vielä minimoida, haeskella edullisia osia jne niin aikaa saattaa mennä paljonkin kunnes kone on taas liikkeellä. Joskus tärppää nopeasti, joskus ottaa kovemmille.
Mulla ei kuitenkaan ole kykyä eikä halua ottaa 100 ke vierasta pääomaa, mikään taulukkolaskenta ei sellaista tässä tapauksessa tue :-/
Suomesta ei vähän, eikä paljon ajetut traktorit ihan äkkiä lopu vaihtokonerivistöstä. Siitä pitää huolen kansanluonne ja matemaattiset taidot.
Mitä merkitystä sillä on, että tekee remontin, jonka arvo on suuri koneen arvoon nähden. Sitten kun se remppa on tehty, niin taas voi ajaa siltä osin huolettomia tunteja lisää. Täytyy tehdä päätös itsensä kanssa, että pidetäänkö tätä konetta vai ei. Kärjistetty esimerkki on toi mun henkilöauto, jossa on 450tkm mittarissa, aina kun teetän siihen isomman määräaikaishuollon, niin menee melkein auton arvon edestä rahaa, mutta sitten se on taas ajokunnossa. Ei se arvo tuota minulle mitään ekstraa.
