Liittyy aihepiiriin, joten jatkan tähän ketjuun:
Aion laitattaa ylipaineisen kuivurin uunipuhaltimeen taajuusmuuttajan. Pitäisi piensiemenen kuivauksen kanssa pärjätä paremmin; ei tartte kuristella ilmaa (ainakaan niin paljon) eli hyötysuhteet ja sähkönkulutus pitäisi mennä parempaan suuntaan. Onko kokemusta näistä?:
1) Kuinka paljon puhaltimen kierrosnopeutta uskaltaa pudottaa % maksimissaan, ettei lämmönvaihtimen tuubit käy liian kuumana tai tule muita lieveilmiöitä pannussa?
2) Miten olisi toteutettavissa jälkiasenteisena säätö, jossa ulkoilman viiletessä kierroslukua pudotetaan? Tästä voi sitten filosofoida, että mitataanko kuivauslämpöä, ulkolämpöä vai esim. 2-suuttimen päälläoloajasta haistellen.
Ei ole kokemusta, mutta maalaisfyysikkona pohdiskellen:
1) prosentteja on mahdoton sanoa (riippuu puhaltimen ominaisuuksista, vastapaineesta jne), mutta ilmamäärää ei voi laskea sen alemmas kuin kuristamallakaan on voinut pudottaa. Siis pienentämättä suuttimia tms.
2) Tamuissa on potentiometrin tms nappulasäädön lisäksi yleensä jokin standarditulo (jännite- tai virtaviesti, 0-10 V / 4-20 mA tms) jolla nopeutta ohjataan. Hienoimmissa jopa väyläohjaus...
Tarvitaan siis lämpöanturi, joka sopivasti skaalattuna antaa tarvittavaa tietoa. Automaatiopuolen kaveri osaa varmasti auttaa, vakiojuttuja nuo.
Oletko varma että saavutettava säästö on olennainen? Jotkin puhaltimet vähentävät energiantarvettaan reilusti jos niitä sopivasti kuristetaan. Jos on mahdollista mitata moottorin ottama virta niin kannattaisi ehkä tarkistaa tehontarve normaalitilanteessa ja sitten imupuolelta kuristetuna. Tulos saattaa yllättää niin että taajuusmuuttaja ei enää houkuttelekaan niin paljoa.
Jos mottorin pyörimisnopeutta lasketaan merkittävästi, niin kannattaa tarkistaa samalla että sen moottorin oma jäähdytyspuhallin jaksaa vielä jäähdyttää tarpeeksi. Eli seurata että moottori ei ylikuumene. Muuten voidaan tarvita erillinen moottorinjäähdytyspuhallin...