Koodareita on, mutta koodaus ei onnistu kaikilta. Eikä siinä mitään koodata. Annetaan vain käskyjä transistoreille, että ovatko kiinni vai johtavatko. Suurin ongelma on se, että suuri osa koodareista ei tiedä mitä ovat tekemässä. Sitä taitoa ei ole tarvinnut enää vuosikymmeniin ja tässä on tulos.
Ongelmaan sisältyy myös käytännön tekijä. Koska koodareita tarvitaan paljon ja harva osaa mitään koodata, nykyiset ohjelmistot ovat niin laajoja kokonaisuuksia, ettei monikaan pysty jäsentämään kokonaisuutta prosessori- tai rekisterikohtaisiin tapahtumiin. Tätä voisi verrata siihen, että koulussa ei opetella laskemaan laskuja, koska kaikki voidaan näpytellä laskimiin.
Kenenkään ei tarvitse ryhtyä kirjoittamaan ohjelmaa rekisteritason käskyillä, mutta olisi hyvä ymmärtää, mistä aletaan hakemaan vikaa, jos ohjelma ei toimi.
Outo vääristymä on siinä, että nykyiset prosessoriarkkitehtuurit ja käskykannat perustuvat vuosikymmenten takaisiin prosessoreihin. Mutta vain harva osaa näitä "pellin alla" tapahtuvia asioita. Ei siinä mitään outoa ole. Työkalut ovat kehittyneet ja nyt kuka tahansa voi säätää ne venttiilit helposti työkalua käyttäen.
Tästä seuraa juurikin tuo sama ongelma, että valta on työkalulla ja sen käyttäjä joutuu tyytymään työkalun tekemään lopputulokseen sen vuoksi, että ei ymmärrä mitä työkalu tekee. Kiristät kantta rikkinäisellä momenttiavaimella, mutta et ymmärrä, että momenttiavain on rikki ja vielä vähemmän ymmärrät, mitä siitä voisi seurata. Tämä on suora analogia nykyiseen massakoodaukseen.
Tuosta pollareiden ohjelmistosta joku pollari tai muu paljasti vahingossa totuuden, että uutta viritystä aletaan tekemään Java ohjelmointikielellä, koska Javan osaajia Suomesta löytyy. Tuo toteamus kertoo sen, kuinka hullussa kulissiyhteiskunnassa me oikein eletään.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
