Jos vuodessa teurastetaan 100 000 poronvasaa joista teuraspainoa kertyy yhteensä 2-3 miljoonaa kiloa niin ei sillä kai kovin montaa tuhatta yrittäjää pidä hengissä vaikka petovahingoilla toki paljon rahoitetaankin.
Tanskassa tuotetaan 3 kertaa enemmän maitoa kuin Suomessa mutta maitotiloja on reilu 2000.
Veikkaan että Suomessa tasainen tilamäärän lasku jatkuu ainakin siihen asti että 2000 tilaa on jäljellä joskus 2030-luvun aikana ja varmaan siitäkin vielä laskee.
Tanskalaiset tilathan on ylivelkaantuneita,käyköhän Suomessakin samanlailla?
Ei tanskalaiset itse koe olevansa ylivelkaantuneita. Suomessa on toki edelleen tiloilla velkaa aika marginaalisesti Tanskan lukuihin verrattuna, ja tuskin radikaalisti muuttuu.
Tietty jos rakennemuutoksen ehdoksi laitetaan se että miljoona hehtaaria peltoa vaihtaa kanssa omistajaa, niin siitä täytyisi 5-10 miljardia maksaa ja varmaan velkarahalla. Mutta käytännössä Suomessa tulee niin vähän peltoa edes myyntiin että paha pellon ostolla on velkaantua.
Velkaantumaan ehkä pystyy mut et ylivelkaantumaan. Tietysti jos tässä oman uran aikana olisi vaikka saanut ostettua kaikki tilkut mitä myynnissä on ollut, vaikka 50km säteellä niin olisihan sitä velkaa varmaan toisella tavalla. Jo pelkästään sekin et kaikki ois saanu ostettua olis tarkoittanut reilun ylihinnan maksamista.
ja aatteleppa nuita 10 lehmän palatseja. ja niistä jää käteen jopa enemmän kuin nuista 150 lehmän palatseista. miten tuon nyt laskee... mut oha se kiva kun olis vain 100 tilaa ja joista tulis joku onkelma, sanotaan noin joka kolmannelle... ni hyin kävis mut mitä siitä:
Nooh ... ei 10 ja 20, eikä varmaan 30 lehmän navetoilla mitään tulevaisuutta sinällään ole. Mutta sitäkään en oikein ymmärrä, jos näiden "harrastelijoiden" sanotaan tulevan liian kalliiksi. Mikä on se asia jota nämä pienet saavat sellaista mitä isot eivät ? Sanoisin kyllä asian olevan päinvastoin. Luulisin että moni iso on kuitenkin kasvanut investointiavustusten turvin. Ai niin sainhan itsekkin tänään hyväksytyn avustuspäätöksen (n 4400 eur) 
. Saattaa kyllä olla että en enää laita itseäni tuon rahan takia n. kolmeksi vuodeksi liekaan. Tai kait sen pystyy poiskin maksamaan jos mielenkiito lopahtaa. Ja se ainakin on tosi, että jos isolla tilalla alkaa olla ongelmia, niin jälki on rumempaa kuin pikku puuhalan ongelmien jälkeen. Se kamelin selkä ei välttämättä ole vahvempi siellä isommallakaan tilalla. Ainakin jos työpanos kaatuukin lopulta yksille hartioille. Eilisen päivän seurailin tälläisen tilan koneiden myyntiä 
Kysehän ei ole siitä et ne pienet tulisi kalliiksi vaan siinä jos ne vaativat lisää tukea kun ei kannata tai et esim. Maitoa tulee se satalitraa hakea jostakin perähikiältä. Todellista kulua tästä ei voida kuitenkaan siirtää kyseisen tuottajan maksettavaksi. Kaupassa ei kuluttaja erottele sitä et onko purkki pieneltä tilalta vai suurelta tilalta. Ja onko sen hakeminen maksanut mitä. Ja tämä nyt vain yksi esimerkki.
On varmasti totta et investointituilla on moni tila kasvanut. Näillä on nyt varmaan ollut se tarkoitus juuri et rakennekehitystä vauhditetaan. Täysin ongelmattomiahan nuo ei ole. En osaa maitopuolesta sanoa mut sikapuolella enää nykyään ei ilman investointitukia voi investoida. Kannattavuus on niin pohjilla. Joku 25v sitten investointiin sikaloihinkin ilman tukia. Silloin oli kannattavuus toista luokkaa.
Se et jos investointitukia ei olisi ollut niin tuotanto olisi varmasti lisääntynyt enemmän tarpeesta. Näiden ongelmia korjataan nyt monella tuotannonsuunnalla liika tuotantona. Maatalous on tietysti sellainen ihmeellinen ala et siihen investoidaan vaikka kannattavuutta ei ole. Pelloista tämä näkyy selvimmin mut on sitä elukkapuolellakin.
Tuo ongelmien tuleminen on ihan aiheellinen huoli. Tästä omakohtaistakin kokemusta kun yhtäkkiä 10% Suomen porsastuotannosta oli salmonella epäilyjen alla. Silti jos sillä pienellä puuhastelulla ei leipä tule pöytään niin onko muuta vaihtoehtoa? Kuluttajilta ei rahaa enempää saada, kauppa ei tinki katteistaan. Pitäisikö valtiovallan tehdä sitten jokin laki jolla rajoitetaan yksikkökokoja?
Se on vähän kiinni kuka mitäkin pitää riittävän suurena tai kannattavana. Paljon puhutaan yhden robon puuhanavetoista jotka ei kait nykymittapuun mukaan mitenkään olla kannatavia. Juttelin yhden tälläisen isännän kanssa jossa takana on yhtymä kuvio ja nyt osakeyhtiö. Se vähän naureskeli ajatustani, kun kysyin onko tuollainen kannattava "kahdelle perheelle". Kuulemma pankki ainakin pitää hyvin kannattavana. Toisaalta kyllä se isäntä aika lailla hymähteli, kun sanoin saavana elantoni 20 lehmällä. Toisaalta ei mulla ollut pankinjohtajan mielipidettä sanottavaksi vahvistaakseni omaa näkemystäni. Eipä ole hetkeen tullut päivitettyä sijoituksia pankin neuvotteluhuoneissa joten kukaan ei ole kysellyt mistä mahdolliset rahat on peräisin.
Niin toiselle voi riittää et leipää on pöydässä, toinen voi haluta sen leivän päälle jotakin. Jokainen saa toki tyytyä siihen mihin haluaa. Jos leivänpäällisiä ei tule ja niitä haluaa olisi paras siirtyä muihin bisneksen.
Näinhän se varmaan monesti on et sillä jo moneen kertaan maksetulla voi käteen jäädä enemmän kuin juuri uutuuttaan kiiltelevällä palatsilla. Mutta miten tulevaisuudessa? Se nyt uusi on tuotannossa kenties 20-30v:kin päästä entäs sun navettasi?
Ja jos niitä todellisia kuluja isojen ja pienien välillä aletaan joskus maksattamaan tuottajilla niin sitten saattaa tilanne muuttua. Nythän näin ei käsittääkseni ole maidossakaan? Peltopuolella on jopa menty toiseen suuntaan lhk leikkurilla.
Mä peräänkuulutan edelleen sitä et rakennekehitystä tapahtuu ja tulee edelleen tapahtumaan. Mä en ainakaan keksi et mistä löydettäisiin lisää rahaa niin et voitaisiin kehitys pysäyttää tähän? Tuet laskee ja niin laskee monien tuotteidenkin. Samalla kulut nousee. Tuotannon tehostaminen on ainut millä tätä vastaan voi yrittää taistella. Toki jos se oma horisontti on vaikka 10v päässä ja sen jälkeisestä ajasta ei tarvitse huolia niin silloin voi varmasti jatkaa entisellään.
