Näin yhden vuoden pikaisella kokemuksella voi todeta, että kyllähän herne on se juttu, jos meinaa palkokasvien kanssa touhuta. Härkäpapu on täysin menetetty tapaus uskomattoman onnettoman kuivuudenkestonsa takia. Maan rakenteen ja varsinkin vedenläpäisykyvyden lohkolla tulee olla hyvällä tasolla. Piti ottaa pölyttäjäkasvitukea ja laitoin hernettä kahdelle lohkolle. Toinen yli kymmenen hehtaarin lohko oli kauttaaltaan tasaista ja tasalaatuista, toinen puolen hehtaarin lohko epätasaista, vieläkin osa vihreää ja sitten joku sade kesällä pilasi osan lohkosta niin, että herne nuupahti täysin. Elikkä jos pelto ei ole optimaalinen, niin sadosta tulee epätasaisesti valmistuva ja minun mielestäni käytännössä ihan menetetty. Eilen putsailin puimuria ja yllättävän paljon oli savensekaista mujua ottanut kiinni tiettyihin paikkoihin. Esim. viljaelevaattorin pohjaläppää en saanut auki ilman vasaraa. Luukun alta paljastui kivikova sementtikerros. Täytyi hakea muurarinvasara ja sillä hakata reikää moskaan, jotta sain revittyä reiän ympäristön auki ja sain kettingin näkyviin. Säiliössä oleva tyhjennystorvi oli myös jämähtänyt paikoilleen ja sen kanssa piti neuvotella jonkun aikaa. Elikkä tällaisia pieniä varoituksia herneen viljely antaa mahdollisista ongelmista, sitten kun on märkää. Vastaavaa olen viimeksi kokenut härkäpavun kanssa. Reilun kymmenen hehtaarin lohkolta sain puolet puitua ja nyt kun herneet on kuivattu, niin hehtopaino on luokkaa 83kg ja satotaso siinä 4000kg huiteilla. Ihan lievästi harmittaa, etten saanut loppua puitua. Siitä olisi tullut rahaa. Tälläkin sadolla katan kyllä kevyesti viljelykustannukset ja saan hieman työpalkkaa. Mutta kyllä kokonaisuutena tuli sellainen fiilis, että tämä oli nyt tässä. En ole nyt ihan varma, oliko Ingrid se korrenkestävyydeltään paras valinta vai onko joku Astronaut parempi, siinä olisi saattanut olla ratkaisu. Mutta puimurini on vanha, kuivurilla saa kulkea kuulosuojaimet päässä. Elevaattorin alapää pitää sydäntä särkevää ääntä, kun herne rouskuu elevaattorin pohjalla. Voi Jestas sitä mielenrauhaa, kun sai laskea kauraa koneistoon ja kuinka kauniisti koneisto humisi kuivuessaan. Herneessä on ollut myös jonkinlaista buumia ja viljely on lisääntynyt kovin. Tarvitaanko tätä loppujen lopuksi niin paljon? Epäilen, että markkina alkaa olla täynnä. Jos tämä olisi itävää siementä, niin voisi harkita jonkinlaisena kesantokasvina, joka kylvetään ilman lannoitusta ja unohdetaan sinne. Syksyllä käydään murskaamassa. Luultavasti hyvin edullinen siinä tarkoituksessa ja esikasvikasvi on todennäköisesti erinomainen. Mitä mieltä olette, olenko taas aivan väärässä jutuissani.
