Kun joko hankkiutuu taikka joutuu oopperan äärelle, sinne kannattaa mennä hyvin valmistautuneena. Esimerkiksi nukkua tarkoituksella edellinen yö huonosti, niin voi ottaa kaiken irti siitä että kykenee nukkumaan istualtaan tuolissa ilman kunnollista selkänojaakin. Tosin kuorsauskiskojen hankintaan voisi satsata, olisi varsin noloa jos nukkuessaan sattuisi kuorsaamaan. Mutta sen verran tylsää tuolla toistaiseksi ainoalla oopperakerrallani oli että ryhdyin tutkimaan librettoa siinä mielessä että voisiko tässä yhteydessä harjoitella vähän italian kieltäkin aikansa ratoksi.
Ja joku parka joka taannoin oli saanut lahjaliput joutui tutkintaan siitä että onko ottanut lahjuksen vastaan. Siinähän joutuu ensin ajamaan monta sataa kilometriä, maksamaan itse yöpymiset ja kalliit ruoat ja sitten ehkä ei pidä kyseistä oopperaa edes kovin hyvänä.
Mutta ihmeellisesti tuolla oli heti mahdollisuus bongata entinen ison puoleen puoluejohtaja ja korkean profiilin liikeyrityksen myyntijohtaja, siis yhteiskunnan huippueliitin edustajia. He varmaan viihtyvät tuollaisissa paikoissa-minä taas en.
Mutta Kaija Saariahokin joka on palkittu säveltäjä on kertonut että kun joutuu kuuntelemaan omia sävellyksiään on se hänestä aivan hirveää- hän koettaa venytellä leukaperiään edes jotenkin jaksaakseen. Mutta yllätykselliset sävelkulut joita Saariahon teoksissa on voivat toki parhaassa tapauksessa virkistää muistia. Oopperaan taas kuulemma säveltäjät tapasivat käyttää sellaista sanottiinko jopa jätemusiikkia.
Mutta vakavammin puhuen on kyllä järkevämpiäkin tapoja hankkia itselleen hyvä kuppi kahvia tai maukas karjalanpiirakka kuin maksaa niistä oopperalipun muodossa.
