Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.
Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa..
Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.
Strobiluriinit lienevät ainoita valmisteita, joilla voi saada ritisevän kuivuuden kiusaamat oraat kasvamaan edes vähän paremmin. Useat muut valmisteet vikuuttavat kuivuuden stressaamia kasvustoja. Havaintoihin tulee vahva valintapaine, vaikka jätettäisiin ns. nollaruutuja; kukaan ei ruiskuta kuivuuden valkoiseksi muuttamaa orasmaata, mutta säätösalaojien pintaan tirsuttamien vesimärkien palstojen oraat saavat ansaitusti kaikki korrensääteet ja tautiaineet. Sateisessa Isossa-Britanniassa vahva korrensäätö- ja tautikäsittelyohjelma sisältää automaattisesti jälkiversonnan ym. katkaisun jollakin sopivalla valmisteella, kuten glyfosaatilla.
Hyvänä ja kosteana vuotena, kuten 1998, jokaisena kuukautena toukokuusta puinteihin satoi vähintään puolitoistakertaisesti ns. "normaaliin verrattuna". Ilman mitään ruiskutteluja ja lisälannoituksia vuoden 2017 veroinen, mutta muualla kuin aivan etelärannikolla ja Lounais-Suomessa sato jäi vähäiseksi ja homeet ja lako ja viljan laatutappiot kiusasivat. Paljon iloitsemista sellaisessa joka kymmenes vuosi esiintyvässä rehevässä kasvussa oikeastaan edes ollut.
Vesi näyttää olevan muualla Suomessa aika tuntematon minimitekijä, siksi kokemukseni monien muistamista täysistä katovuosista ovat useimmiten täysin päinvastaiset: märkinä plitkuvuosina vilja kasvoi aivan ylivoimaisen hyvin, mutta korjuu lykkääntyi lokakuulle asti ja kuivaamot olivat ähkyinä ja tukossa.
Yksi vuosi 1980-luvulla oli sellainen, että kevätvehnä lakkasi syksyn pimeillä kehittymästä, olivat pehmeitä vaaleita herneitä, vaikka olisi jouluun saakka odottanut. Osa niitettiin karheelle ja syötettiin silloisille lehmille, osaa yritettiin kuivata pienellä puhallintäytteisellä kuivurilla, öljytankki vajeni ja vesi lensi poistotorvesta. Ainoita kertoja, jolloin kevätvehnää tuli kuin kauroja.
Voimakkaan El Nino - ilmiön jälkeen täälläkin on joskus satanut: 1974, 1987, 1998, 2017 ainakin ovat sellaisia. Mutta mItään säännönmukaisuutta ei ehkä pystytä löytämään. 1987 taisi olla kyllä heikko etelässäkin, sokerijuurikas olisi tarvinnut enemmän lämpöä. Ryhti-kauran puinti meinasi siirtyä marraskuun puolelle, ehdittiin kuitenkin olisko lokakuun 20. päivän tienoilla kerätä. Paljon sitäkin tuli, mutta kuivaamisen kanssa melkoinen homma.
-SS-