Lainaus käyttäjältä: Rakkine - 14.02.23 - klo:18:48

Kyllä tiedän että mangaanista korkean ph:n mailla on hyötyä, ja rikka-sekä tautiaineet on ihan tarpeellisia ja antavat hyvän satovasteen mutta mutta....jos stimulantit ja hivenet toimii niin kuin väitetään, niin sittenhän ei tarvi olla huolissaan pitkien hellejaksojen haitoista kasvustolle...vähän jos nyt kärjistäen sanois.

Ja peittaukseen kannattaa kokeilla merileväuutetta. Se edesauttaa itämistä kuivissa olosuhteissa. Etenkin paksukuoriset kaurat hyötyvät selvästi.

Jotkut peittausaineet viivästyttivät itämistä selvästi. Oikein kuivana keväänä kuivuvat pikkuidut siihen kovalle pohjalle.

-SS-

Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.

Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa.. 

Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.

Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.

Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa.. 

Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.

Tuollainen kasvuohjelma voidaan tehdä huippuvuonna, kun lähdöstä alkaen tilanne näyttää sellaiselta, että oraat ovat yhtä pöykkyä. 2017 jälkeen, viime vuosi oli ensimmäinen jolloin kannatti yrittää kaikenlaista, muut ovat olleet sellaisia, että vähintään ne kasvunsääteet on saanut jättää purkkiin. Tautiainetta pääsääntöisesti ajetaan lippulehdelle/tähkälle, eikä sinnekkään jos tilanne näyttää peräti surkealta. Enpä muista urani ajalta, että kasvinsuojelu olisi ollut se viljelyn kannattavuuden tuhoaja, suurin syyllinen on yleensä heikko satotaso. Ei varsinaisesti ne viljelykustannukset. Varsinkin tuolla rikkapuolella ei varmaan ole ikinä järkeä säästää, jos on näkyvissä tai aavistettavissa, että ongelmaa tulossa. Esim. juolavehnän kanssa ei paljon viitsi leikkiä.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 15.02.23 - klo:07:05

Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.

Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa.. 

Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.

Tuollainen kasvuohjelma voidaan tehdä huippuvuonna, kun lähdöstä alkaen tilanne näyttää sellaiselta, että oraat ovat yhtä pöykkyä. 2017 jälkeen, viime vuosi oli ensimmäinen jolloin kannatti yrittää kaikenlaista, muut ovat olleet sellaisia, että vähintään ne kasvunsääteet on saanut jättää purkkiin. Tautiainetta pääsääntöisesti ajetaan lippulehdelle/tähkälle, eikä sinnekkään jos tilanne näyttää peräti surkealta. Enpä muista urani ajalta, että kasvinsuojelu olisi ollut se viljelyn kannattavuuden tuhoaja, suurin syyllinen on yleensä heikko satotaso. Ei varsinaisesti ne viljelykustannukset. Varsinkin tuolla rikkapuolella ei varmaan ole ikinä järkeä säästää, jos on näkyvissä tai aavistettavissa, että ongelmaa tulossa. Esim. juolavehnän kanssa ei paljon viitsi leikkiä.

Joo 2017 oli varmaan viimeinen jolloin oikeasti kasvinsuojelulla oli oikeasti merkitystä. Mut mulle kävi niinkuin tuossa ylhäällä mainitsin. Mukavasti latistaa tunnelmaa. 
Viime vuosi oli varmaan myös joskaan ei vielä samanlainen kuin 17. Mut itsellä nyt ei niin kokemusta kun luomussa ollut 2018 lähtien.

Kasvinsuojelussa on tietysti se et monesti ongelman ilmettyä voi vielä asiaan vaikuttaa tsi no korrensäätö pitää osata ennakoida. Sen muistan et erilaisia aineita piti olla varastossa mieluusti liikaa kuin liian vähän. Näin oli vara valita tilanteeseen sopiva aine. Oma alamittainen ruisku hankaloitti asiaa. Se olisi ollutkin päivityslinjalla mikäli taviksessa olisi jatkanut. Varsinkin se 17 vuosi oli hankala kun tuntui ettei sopivia ilmoja ruiskutukseenkaan ollut. Silloin tuntui et kaikki kesäillat ja yöt meni ruiskuttaessa 

Mut juu ruiskutusta ei voi pilata enää kuin syksy. Enkä nyt kiellä et ei ruiskutuksia kannattaisi tehdä mut kiinnosti vain oman vertailulaskelman tekoon et mikä hintataso aineissa nykyään on.

Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.

Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa.. 

Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.

Strobiluriinit lienevät ainoita valmisteita, joilla voi saada ritisevän kuivuuden kiusaamat oraat kasvamaan edes vähän paremmin. Useat muut valmisteet vikuuttavat kuivuuden stressaamia kasvustoja. Havaintoihin tulee vahva valintapaine, vaikka jätettäisiin ns. nollaruutuja; kukaan ei ruiskuta kuivuuden valkoiseksi muuttamaa orasmaata, mutta säätösalaojien pintaan tirsuttamien vesimärkien palstojen oraat saavat ansaitusti kaikki korrensääteet ja tautiaineet. Sateisessa Isossa-Britanniassa vahva korrensäätö- ja tautikäsittelyohjelma sisältää automaattisesti jälkiversonnan ym. katkaisun jollakin sopivalla valmisteella, kuten glyfosaatilla.

Hyvänä ja kosteana vuotena, kuten 1998, jokaisena kuukautena toukokuusta puinteihin satoi vähintään puolitoistakertaisesti ns. "normaaliin verrattuna". Ilman mitään ruiskutteluja ja lisälannoituksia vuoden 2017 veroinen, mutta muualla kuin aivan etelärannikolla ja Lounais-Suomessa sato jäi vähäiseksi ja homeet ja lako ja viljan laatutappiot kiusasivat. Paljon iloitsemista sellaisessa joka kymmenes vuosi esiintyvässä rehevässä kasvussa oikeastaan edes ollut.

Vesi näyttää olevan muualla Suomessa aika tuntematon minimitekijä, siksi kokemukseni monien muistamista täysistä katovuosista ovat useimmiten täysin päinvastaiset: märkinä plitkuvuosina vilja kasvoi aivan ylivoimaisen hyvin, mutta korjuu lykkääntyi lokakuulle asti ja kuivaamot olivat ähkyinä ja tukossa.

Yksi vuosi 1980-luvulla oli sellainen, että kevätvehnä lakkasi syksyn pimeillä kehittymästä, olivat pehmeitä vaaleita herneitä, vaikka olisi jouluun saakka odottanut. Osa niitettiin karheelle ja syötettiin silloisille lehmille, osaa yritettiin kuivata pienellä puhallintäytteisellä kuivurilla, öljytankki vajeni ja vesi lensi poistotorvesta. Ainoita kertoja, jolloin kevätvehnää tuli kuin kauroja.

Voimakkaan El Nino - ilmiön jälkeen täälläkin on joskus satanut: 1974, 1987, 1998, 2017 ainakin ovat sellaisia. Mutta mItään säännönmukaisuutta ei ehkä pystytä löytämään. 1987 taisi olla kyllä heikko etelässäkin, sokerijuurikas olisi tarvinnut enemmän lämpöä. Ryhti-kauran puinti meinasi siirtyä marraskuun puolelle, ehdittiin kuitenkin olisko lokakuun 20. päivän tienoilla kerätä. Paljon sitäkin tuli, mutta kuivaamisen kanssa melkoinen homma.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 15.02.23 - klo:07:05

Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.

Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa.. 

Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.

Strobiluriinit lienevät ainoita valmisteita, joilla voi saada ritisevän kuivuuden kiusaamat oraat kasvamaan edes vähän paremmin. Useat muut valmisteet vikuuttavat kuivuuden stressaamia kasvustoja. Havaintoihin tulee vahva valintapaine, vaikka jätettäisiin ns. nollaruutuja; kukaan ei ruiskuta kuivuuden valkoiseksi muuttamaa orasmaata, mutta säätösalaojien pintaan tirsuttamien vesimärkien palstojen oraat saavat ansaitusti kaikki korrensääteet ja tautiaineet. Sateisessa Isossa-Britanniassa vahva korrensäätö- ja tautikäsittelyohjelma sisältää automaattisesti jälkiversonnan ym. katkaisun jollakin sopivalla valmisteella, kuten glyfosaatilla.

Hyvänä ja kosteana vuotena, kuten 1998, jokaisena kuukautena toukokuusta puinteihin satoi vähintään puolitoistakertaisesti ns. "normaaliin verrattuna". Ilman mitään ruiskutteluja ja lisälannoituksia vuoden 2017 veroinen, mutta muualla kuin aivan etelärannikolla ja Lounais-Suomessa sato jäi vähäiseksi ja homeet ja lako ja viljan laatutappiot kiusasivat. Paljon iloitsemista sellaisessa joka kymmenes vuosi esiintyvässä rehevässä kasvussa oikeastaan edes ollut.

Vesi näyttää olevan muualla Suomessa aika tuntematon minimitekijä, siksi kokemukseni monien muistamista täysistä katovuosista ovat useimmiten täysin päinvastaiset: märkinä plitkuvuosina vilja kasvoi aivan ylivoimaisen hyvin, mutta korjuu lykkääntyi lokakuulle asti ja kuivaamot olivat ähkyinä ja tukossa.

Yksi vuosi 1980-luvulla oli sellainen, että kevätvehnä lakkasi syksyn pimeillä kehittymästä, olivat pehmeitä vaaleita herneitä, vaikka olisi jouluun saakka odottanut. Osa niitettiin karheelle ja syötettiin silloisille lehmille, osaa yritettiin kuivata pienellä puhallintäytteisellä kuivurilla, öljytankki vajeni ja vesi lensi poistotorvesta. Ainoita kertoja, jolloin kevätvehnää tuli kuin kauroja.

Voimakkaan El Nino - ilmiön jälkeen täälläkin on joskus satanut: 1974, 1987, 1998, 2017 ainakin ovat sellaisia. Mutta mItään säännönmukaisuutta ei ehkä pystytä löytämään. 1987 taisi olla kyllä heikko etelässäkin, sokerijuurikas olisi tarvinnut enemmän lämpöä. Ryhti-kauran puinti meinasi siirtyä marraskuun puolelle, ehdittiin kuitenkin olisko lokakuun 20. päivän tienoilla kerätä. Paljon sitäkin tuli, mutta kuivaamisen kanssa melkoinen homma.

-SS-

Asiaa on puitu moneen kertaan mut jatketaan nyt vielä.

Niinkuin huomaat niin noita oikeasti sateisia vuosia on aika vähän. Omaan muistiin ei yllä kuin tuo 2017. Vuoden 2012 syksy oli myös märkä mutta muuten kasvukausi ei poikennut paljoakaan "normaalista". Mut mikä se normaali on? 2018 ja varsinkin 2021 (kevään jälkeen) olivat kuivia. Mut onko näitä tosi kuivia vuosia sitten enemmän kuin sateisia?

Tällä seudulla on jonkinlainen normaali ollut se, että ennen juhannusta ei sada. Juhannuksena sataa varmasti. Muutenkin heinäkuussa ukkoskuuroja lisääntyy ja vettä voi tulla paljonkin hetkessä. Syksy jatkuu samalla kaavalla et epävakaista on. Reilusti karrikoiden siis näin. Osittain tuon vuoksi siirryttiin 20v sitten suorakylvöön. Keväällä sai paremmin säilytettyä kevätkosteuden. Sitten kun sattui se sadekesä tai isompi ukkoskuuroja kesän alkuun niin varsinkin ohrat olivat hätää kärsimässä.

Mut juu jos olisin taviksessa niin varmaan suorakylvössä jatkettaisiin edelleen kevätkasvien osalta. Syyskasvien viljelyä täytyisi yrittää kehittää se ei näillä mailla suorakylvönä onnistu.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 15.02.23 - klo:07:05

Ei se rikkarorjunta varmaan hintaan kaadu kuin ehkä glyfon osalta tai jos tarvii käyttää näitä valikoivia aineita. Mut jos laitetaan korrensäädettä ja tautiainetta ja useampaan kertaan ja sitten vielä nämä rakkineen mainitsemat hivenlitkut yms. Niin äkkiä on satanen kulunut aineisiin. Toki ei näillä viljanhinnoilla vaadi kuin puolen tonnin sadonlisän ja toisen puolikkaan jotta se ajelu tulee katettua ja lisäsato korjattua/ kuivattua.

Tähän kun yhdistetään että montako tonnia satoa tarvitaan kattamaan apulanta lasku niin ollaankin jo suomen keskisadossa.. 

Olen harmitellut niinkuin joku muukin et kattavien vertailujen puuttuminen on ongelmallista. Ainoa konsti on itse jättää vuosittain nollaruutuja. Sitten ei tarvitse olla kuin ennustaja ja lisäksi osata tulkita omia tuloksia. Märkä syksy voi sitten pilata koko asian kuten itselle kävi 2017. Ei auttanut vaikka oli minkälaista litkua ajettu. Sinne ne jäi jyvät peltoon kun vettä tuli jatkuvasti.

Tuollainen kasvuohjelma voidaan tehdä huippuvuonna, kun lähdöstä alkaen tilanne näyttää sellaiselta, että oraat ovat yhtä pöykkyä. 2017 jälkeen, viime vuosi oli ensimmäinen jolloin kannatti yrittää kaikenlaista, muut ovat olleet sellaisia, että vähintään ne kasvunsääteet on saanut jättää purkkiin. Tautiainetta pääsääntöisesti ajetaan lippulehdelle/tähkälle, eikä sinnekkään jos tilanne näyttää peräti surkealta. Enpä muista urani ajalta, että kasvinsuojelu olisi ollut se viljelyn kannattavuuden tuhoaja, suurin syyllinen on yleensä heikko satotaso. Ei varsinaisesti ne viljelykustannukset. Varsinkin tuolla rikkapuolella ei varmaan ole ikinä järkeä säästää, jos on näkyvissä tai aavistettavissa, että ongelmaa tulossa. Esim. juolavehnän kanssa ei paljon viitsi leikkiä.

Vuosi 2019 "yllätti" kyllä sadollaan niin positiivisesti, että jälkikäteen ajateltuna silloin olisi kannattanut kevätvehnä- ja kaurapelloilla ulkoiluttaa huiskaa ja ruiskua useampaankin kertaan, varmasti olisi saanut vastetta lisätoimenpiteillä. Ohralla sen sijaan ei olisi kannattanut silloin(kaan). Vuonna 2021 syysvehnällä puolestaan oli niin lupaava lähtö, että jos ei keskikesän jälkeistä Sahara-kesää olisi tullut, niin monen lannoitus- ja kasvinsuojelukierroksen taktiikalla, kun olisi antanut maksimitypen ja vähän päälle sekä kaiken maailman litkut, olisi varmasti tullut huippusato. Valehtelematta varmaan kymppitonni, kun kasitonnareitakin ovat jotkut ottaneet paljon vaatimattomimmilla kasvustoilla.

Asiaa on puitu moneen kertaan mut jatketaan nyt vielä.

Niinkuin huomaat niin noita oikeasti sateisia vuosia on aika vähän. Omaan muistiin ei yllä kuin tuo 2017. Vuoden 2012 syksy oli myös märkä mutta muuten kasvukausi ei poikennut paljoakaan "normaalista". Mut mikä se normaali on? 2018 ja varsinkin 2021 (kevään jälkeen) olivat kuivia. Mut onko näitä tosi kuivia vuosia sitten enemmän kuin sateisia?

Tällä seudulla on jonkinlainen normaali ollut se, että ennen juhannusta ei sada. Juhannuksena sataa varmasti. Muutenkin heinäkuussa ukkoskuuroja lisääntyy ja vettä voi tulla paljonkin hetkessä. Syksy jatkuu samalla kaavalla et epävakaista on. Reilusti karrikoiden siis näin. Osittain tuon vuoksi siirryttiin 20v sitten suorakylvöön. Keväällä sai paremmin säilytettyä kevätkosteuden. Sitten kun sattui se sadekesä tai isompi ukkoskuuroja kesän alkuun niin varsinkin ohrat olivat hätää kärsimässä.

Mut juu jos olisin taviksessa niin varmaan suorakylvössä jatkettaisiin edelleen kevätkasvien osalta. Syyskasvien viljelyä täytyisi yrittää kehittää se ei näillä mailla suorakylvönä onnistu.

Omaan mieleen muistuu märkänä vuotena vuosi 2015. Näillä seuduilla sato oli silloin melko yleisesti aika kehno, huomattavasti vuoden 2017 satoa kehnompi. Oikeastaan 2017 ei näillä seuduilla ollut mikään erikoisen huono vuosi, hieman kosteampana joutui viljan puimaan, mutta kuivempana kuin vuonna 2015. Nyt on viimeisen viiden vuoden aikana ollut kuivia ja kuumia kesiä tai ainakin pitempiaikaisia jaksoja neljänä vuotena: 2018, 2020, 2021 ja 2022. Aikaisemmin kyllä useammin satotoiveet karisivat ennemmin märkyyteen kuin äärimmäiseen kuivuuteen.

Omaan mieleen muistuu märkänä vuotena vuosi 2015. Näillä seuduilla sato oli silloin melko yleisesti aika kehno, huomattavasti vuoden 2017 satoa kehnompi. Oikeastaan 2017 ei näillä seuduilla ollut mikään erikoisen huono vuosi, hieman kosteampana joutui viljan puimaan, mutta kuivempana kuin vuonna 2015. Nyt on viimeisen viiden vuoden aikana ollut kuivia ja kuumia kesiä tai ainakin pitempiaikaisia jaksoja neljänä vuotena: 2018, 2020, 2021 ja 2022. Aikaisemmin kyllä useammin satotoiveet karisivat ennemmin märkyyteen kuin äärimmäiseen kuivuuteen.

Tuo 2015 oli joo ehkä hieman vaikeampi; toukokuussa oli 15 (tihku)sadepäivää, ja kesä-heinäkuu oli melko viileä ja sateinen, mutta ei mikään yltäkylläisen sateinen, tihkua ja sumua ja viileyttä. Kevätviljat jos sai oraalle jo huhtikuun kuivilla, ennen vapun aluksen kovia sateita, niin suursatoa ei voinut estää. Lumien sulamisvesiä ei ollut käytettävissä, sateet tarvittiin pitämään kasvit hengissä. Lumet hävisivät jo helmikuun lopulla. Elokuu oli kuiva ja helteinen, syysviljat sai hyvin pois, mutta koko kasvukausi oli myöhäinen Sisä-Suomessa. Paremmilla pelloilla eivät Amaretot tahtoneet valmistua millään.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: Filosofi - 15.02.23 - klo:09:09

Omaan mieleen muistuu märkänä vuotena vuosi 2015. Näillä seuduilla sato oli silloin melko yleisesti aika kehno, huomattavasti vuoden 2017 satoa kehnompi. Oikeastaan 2017 ei näillä seuduilla ollut mikään erikoisen huono vuosi, hieman kosteampana joutui viljan puimaan, mutta kuivempana kuin vuonna 2015. Nyt on viimeisen viiden vuoden aikana ollut kuivia ja kuumia kesiä tai ainakin pitempiaikaisia jaksoja neljänä vuotena: 2018, 2020, 2021 ja 2022. Aikaisemmin kyllä useammin satotoiveet karisivat ennemmin märkyyteen kuin äärimmäiseen kuivuuteen.

Tuo 2015 oli joo ehkä hieman vaikeampi; toukokuussa oli 15 (tihku)sadepäivää, ja kesä-heinäkuu oli melko viileä ja sateinen, mutta ei mikään yltäkylläisen sateinen, tihkua ja sumua ja viileyttä. Kevätviljat jos sai oraalle jo huhtikuun kuivilla, ennen vapun aluksen kovia sateita, niin suursatoa ei voinut estää. Lumien sulamisvesiä ei ollut käytettävissä, sateet tarvittiin pitämään kasvit hengissä. Lumet hävisivät jo helmikuun lopulla. Elokuu oli kuiva ja helteinen, syysviljat sai hyvin pois, mutta koko kasvukausi oli myöhäinen Sisä-Suomessa. Paremmilla pelloilla eivät Amaretot tahtoneet valmistua millään.

-SS-

Näillä seuduin ei hirveästi huhtikuun kylvöksiä ollut. Toukokuun lopulla kylvetyt ohrat tukehtuivat kesäkuun sateisiin. Tuho oli sitä pienempi, mitä vähemmän oli uskonut kevytmuokkauksen varaan. Kaurat ja vehnät kyllä pärjäsivät paremmin kautta linjan, vehnä vaan ei meinannut keretä valmistumaan.

2015 oli oikestaan ihan huippuvuosi sadonmuodostuksen kannalta.
Ei mitenkään poikkeuksellisen sateinen mutta lämpötilat pysyi maltillisena, viljathan ei sadonmuodostuksen kannalta tarvitse missään vaiheessa yli 20 asteen lukemia, pikemminkin päinvastoin. Toki tuleentumisen jälkeen lämpimät päivät olisi hyödyllisiä.
Täällä oli ihan hyvät kylvöolosuhteet toukokuun 20 päivän jälkeen mikä on siis on vielä täysin normaali ajankohta kylvöille, toki syksy hieman kysyi hermoja ja varsinkin herneellä tuleentuminen oli todella huonoa mutta sadothan oli aivan huippua suhteessa kasvukauden panostuksiin.

2015 oli toukokuussa parin viikon sadejakso välillä 6.5-18.5, sen jälkeen oli loppukuu jo poutaa ja kaikki sai hyvin kylvettyä toukokuun aikana. Syksyllä puintien aloitus venyi siten, että syysvehnästä aloitettiin 10.9 ja Skagenista tuli 7500kg, mikä on kai paras sato, mitä siitä on minulla tullut. Trekker ohrasta tuli 5800 kiloa, Belindasta 5300kg, Zebrasta 4900kg. Tämä taisi olla se vuosi, kun vehnä ei oikein valmistunut ja lokakuun alussa tuli kovia halloja. Ne sitten valmisti ja sakoluvut aleni. Minulla oli hyvä tuuri ja nippa nappa meni leipävehnäksi. Vehnä saatiin puitua 8.10. Lopuksi rääsittiin Proximo rapsia, joka meni aivan vituiksi ja siitä taisi tulla tonnin sato. Kokonaisuutena todella hyvä viljavuosi, urani parhaita.

2015 oli toukokuussa parin viikon sadejakso välillä 6.5-18.5, sen jälkeen oli loppukuu jo poutaa ja kaikki sai hyvin kylvettyä toukokuun aikana. Syksyllä puintien aloitus venyi siten, että syysvehnästä aloitettiin 10.9 ja Skagenista tuli 7500kg, mikä on kai paras sato, mitä siitä on minulla tullut. Trekker ohrasta tuli 5800 kiloa, Belindasta 5300kg, Zebrasta 4900kg. Tämä taisi olla se vuosi, kun vehnä ei oikein valmistunut ja lokakuun alussa tuli kovia halloja. Ne sitten valmisti ja sakoluvut aleni. Minulla oli hyvä tuuri ja nippa nappa meni leipävehnäksi. Vehnä saatiin puitua 8.10. Lopuksi rääsittiin Proximo rapsia, joka meni aivan vituiksi ja siitä taisi tulla tonnin sato. Kokonaisuutena todella hyvä viljavuosi, urani parhaita.

Näillä seuduin kyllä satoi toukokuun lopullakin ihan kiitettävästi. Sateiden välissä sotkettiin jyvät peltoon, toki toukokuussa. Jotkut kylvivät kyllä jo äitienpäivän tienoilla jotakin, sateiden välissä silloinkin. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, kesäkuun sateet olivat toukokuun lopussa kylvetylle ohralle liikaa; tavattoman kellertävää ja huonoa oli tukehtunut oras. Kevätvehnää oli lisäksi, se pärjäsi paremmin, vaikkei kovin kaksisesti sekään. Satotasoja en kyllä enää muista. Naapurilla oli Skagenia, siitä taisi tulla 5000 kg/ha, jos en ihan väärin muista. Satovahinkokorvauksia silloin tuli, sen muistan.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 17.02.23 - klo:21:06

2015 oli toukokuussa parin viikon sadejakso välillä 6.5-18.5, sen jälkeen oli loppukuu jo poutaa ja kaikki sai hyvin kylvettyä toukokuun aikana. Syksyllä puintien aloitus venyi siten, että syysvehnästä aloitettiin 10.9 ja Skagenista tuli 7500kg, mikä on kai paras sato, mitä siitä on minulla tullut. Trekker ohrasta tuli 5800 kiloa, Belindasta 5300kg, Zebrasta 4900kg. Tämä taisi olla se vuosi, kun vehnä ei oikein valmistunut ja lokakuun alussa tuli kovia halloja. Ne sitten valmisti ja sakoluvut aleni. Minulla oli hyvä tuuri ja nippa nappa meni leipävehnäksi. Vehnä saatiin puitua 8.10. Lopuksi rääsittiin Proximo rapsia, joka meni aivan vituiksi ja siitä taisi tulla tonnin sato. Kokonaisuutena todella hyvä viljavuosi, urani parhaita.

Näillä seuduin kyllä satoi toukokuun lopullakin ihan kiitettävästi. Sateiden välissä sotkettiin jyvät peltoon, toki toukokuussa. Jotkut kylvivät kyllä jo äitienpäivän tienoilla jotakin, sateiden välissä silloinkin. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, kesäkuun sateet olivat toukokuun lopussa kylvetylle ohralle liikaa; tavattoman kellertävää ja huonoa oli tukehtunut oras. Kevätvehnää oli lisäksi, se pärjäsi paremmin, vaikkei kovin kaksisesti sekään. Satotasoja en kyllä enää muista. Naapurilla oli Skagenia, siitä taisi tulla 5000 kg/ha, jos en ihan väärin muista. Satovahinkokorvauksia silloin tuli, sen muistan.

Se oli sitten tämä vuosi, kun joku täältä kävi sielläpäin kesäkuussa ja totesi, että meidän tulee olla syvästi kiitollisia omasta tilanteestamme, etelämpänä kasvustot ihan kaameita. Kävin Siementila Salon pellonpiennartilaisuudessa elokuun alussa ja joku kysyi, että saako ohramaat jo kyntää ylös.

Se muutama v sitten kun kylvöt venyi ja sitten kuuma kesä ilman sateita pitkin kesää. tais elokuussa sitten alkaa sateen tulo ja kaurat vihreet, niin ehkä täytti niitä vielä, Mutta asiaan tais olla yksi ja ainut vuosi kun n. kolmasosa tilan puitava viljasta ei vaan tarvinnu ruiskuttaa lainkaan. Muokkaus että kuivuu, no iti mikä iti, sitten kuuma ja kuivaa, ei vaan mikään sitten enen juhannusta idännyt muuta kuin pääkasvi joka viljelty. Miksi ruiskuttaa kun ei vaan ole mitään alkuakaan rikoilla? Kävi mielessä ally tai muua maavaikutenen, mutta sitten pensastui ja kesä eteni, varjosti jo sen verta että ne sitten elokuun alun sateista itäneet alkoi ja vihreä matto alla kun pui.

Sitten mun olis syytä siirtyä järeimpiin, liian monta vuotta mcpa ja joku gramma,tehooa nekin oiken hyvin, mutta ne tietyt....