tuossa pyhäaamuna poiki holsu laitumelle,   jo neljäs kerta ja nyt sit halavaantui.    saanut nyt kaks kalkkia ja kipulääkettä.    "onneks"navetassa.   mutta tuossa just ellin kanssa mietittiin miksei nouse.   silmistä ihan virkeän näköinen mutta ei vaan yhtään kehtaa yrittääkään ylös,   nyt makaa persus kourussa eli hyässä asennossa pitkänpäälle.               onko mitään kikka kakkosta tuollaseen.  ellillä ei ollu etes sähkipiiskaa.   tuntuu että on vaaan niiiiiin laiska paskiainen.                     aiemmin muutama vuosi sitten poikimahalvattu ponkaisi ylös jo hetken päästä.                         tuolle ei tunnu rehut eikä vesi kelpaavan.

^
Mitäs hyvää siinä on , että se makaa navetassa. Laitumella nostelisit sidontaliinoilla ja eklla sen muutaman kerran ylös päivittäin niin viikonpäästä se pomppaa jo itte. Noin se joskus vaan menöö. Viikkoa ennen joulua jumppasin yhden kassa ... sain sen parresta pihalle ja eklla siellä ylös . Sitten se makailikin neljä vuorokautta ladossa jossa nostelin 2-4 vrk sen ek:lla ylös. Söi ja joi ja lypsin kannulla. Mutta sitten painoi joulu päälle ja luovutin. Kolme kertaa elli viikonloppu taksoilla ja oma ilmainen työ päälle sekä tietysti Hongan Joen kuljetus. Ja viddu tuokin seisoi kuin sahapukki vakaasti kun ylös nosti, mutta ei puhettakaan että olis noussut vaikka oli kiitorataakin. Kömpi kumminkin polvillaan vesiastialle ja pois. Sitten on ne "raadot" jotka yhden kalkin jälkeen pomppaa jo silloin kun ellin tulostin vielä laskua tulostaa.

Meillä 14.6 poiki ay lehmä kolmannen kerran ja heittäyty syömättömäksi ja järkyttävä asetonin haju.  Ell kävi ja sanoi jotta juoksutusmaha pois paikaltaan että leikataanko.....no leikattiin ja se kyllä onnistui mutta syömään ei ruvennut ja ketoosi vaan paheni eikä kortisonia voi antaa kun se leikkuuhaava kuulemma mätänee siihen paikkaan. No pari päivää letkutettiin pellavasiemenlimaa ja propyleeniglykolia ja rumelania eikä auttanut. Kolmantena aamuna alettiin taas letkuttaa niin sillä pyörähti silmät nurin päässä ja korahti viimesen kerran ja elo pellolla
Saa nähhä millasen laskun ell kirjottaa ja honkajoki päälle

^ Mulla on kerran leikattu juoksutusmahakiertymän takia lehmä. Aikaa jo lähemmäs 20v. Sekin onnistui hyvin mutta syömään lehmä ei alkanut ... Muutaman vuoden ikäiset kersat sitä silitti ja paijas ja keräs sille kaikkea vihreää syömistä pihalta. Voikukan lehdet oli se aines osa mitä se alkoi syömään ja aikansa kun kersat repi sille niitä, niin alkoi syömään muutakin. Ellin jakeluun ei mennyt mikä siinä voikukassa oli sellaista , mutta niin vaan oli 

Josse kourussa makaa huono siitä on nousta. Joson yrittänyt ja epäonnistunut niin ei hetisitten yritäkään. Saattaa olla joku revähtymä ja sattuu niin ei yritäkään sitte. Mun neuvoni ei nyt täs tietenkään taaskaan ole oksalle mieleen, mut kerron kuitenkin. Mää tein sellasen lavan kourun päälle kun oli tuollanen pidempään makaava lehmä. Kakkosnelosesta ja sillain että se on parteen päin viettävä, elikko ei valu sitte sinne kouruun. Nimittäin joskus aikonaan oli tapaus että makas toista viikkoa, käänneltiin useempia kertoja vuorokaudessa. Lopulta sitten nousi ja lähti laitumelle ja lkoi toipumaan.Kääntely on tarpeen ettei jalat puudu. Köyden kanssa onnistuu yksinkin.

Josse kourussa makaa huono siitä on nousta. Joson yrittänyt ja epäonnistunut niin ei hetisitten yritäkään. Saattaa olla joku revähtymä ja sattuu niin ei yritäkään sitte. Mun neuvoni ei nyt täs tietenkään taaskaan ole oksalle mieleen, mut kerron kuitenkin. Mää tein sellasen lavan kourun päälle kun oli tuollanen pidempään makaava lehmä. Kakkosnelosesta ja sillain että se on parteen päin viettävä, elikko ei valu sitte sinne kouruun. Nimittäin joskus aikonaan oli tapaus että makas toista viikkoa, käänneltiin useempia kertoja vuorokaudessa. Lopulta sitten nousi ja lähti laitumelle ja lkoi toipumaan.Kääntely on tarpeen ettei jalat puudu. Köyden kanssa onnistuu yksinkin.

Kun sitä yksin viikon kääntelee niin tuloo kyllä sille päälle että miksi en heti listinyt. Kaikella on hintansa mutta ei sentään lehemän hengellä. Ja mistäkö tiedän. Oli syksy 2019 ja aloin ihmettelemään että miksi yksi lehmä seisoo aina. No kerran ei seisonut ja kontti ja lopulta nousi toiselta kyljeltä ylös. Ilmoitin teuraaksi ja aamuna kun se piti hakea se löi taas maata. Ajattelin yksin kiepsautaa sen sille paremmalle kyljelle sen jälkeen kun teurasauto soitti olevansa 10min päästä pihassa. No mä käytin potkurautaa. Se nälkäkuoppaan ja pyöräytys. Viddu  joo rauta irtos ja kaaduin naapuri lehmän alle ja olkapäästä pari jännettä irti. No nousi se lehemä kädettömän käskystäkin kun tarpeeksi rumasti huusin. Heinäkuus 2020 olin taas lypsyllä Taisi olla kahareksan  kuukauden saikku leikkauksineen ja noistakaan jänteistä toinen ei ottanut kiinni, koska oli vetäytynyt "äärimmäisen voimankäytön seurauksena" jo kaatumistilanteessa.  Pahemminkin olis voinut käydä.  Jos käytössä ei ole nostopukkia tai sitä etukuormaajaa niin sanoisin että yksin en enää ikinä ala lehemää kääntämään . Ei vaan ole sen arvoista. Ainakaan en ole kääntänyt. Pari on mennyt halvauksen takia sen jälkeen Hongan Joelle. Toinen ei syönyt ja tuo toinen ei neljänpäivän ek nostelun jälkeen noussut niin mä armahdin ... itteni.

Tuo Oksan mainittema perse looris makuu voi sinällään olla jopa parempi, kun takajalat pääsee jo vähän ponnaamaan vauhtia vaikka ei vielä ole yhtään noussutkaan.  Ittellä noin ei voi olla, kun paskoja en ala talikoimaan makaavan lehmän takia, joten jos joskus on noin päässyt käymään niin kyllä se on pitänyt vetää taljalla parteen.

Nih kuka mitenkin,  määotin sen lavetin pois paskan kolaamisen ajaksi ja lehmän hilasin parteen siksi aikaa  ja kuormaliinoilla parrenerottajaan ettei valu takaisin. Ja jjuu se potkurauta kyllä on mullakin lipsahtanut ja itteni olen löytänyt toisen lehmän alta selällään. Mut nehän on niitä karjanhoidon sivujuonteita.

jepjep.   motivaatio löyty nousuun heti kun laitoin vanhan paimenen maalankan kouruun ja aurausviitalla nostin takapuolelle langan pätkän.    naps, ja elikko oli taas pystyssä.        tuo vaan niiiiiin saakelin laiska liikkumaan muutenki.  saabi uottaa laitumelta ku pitää joka kivi haistaa jne..          elli valitti ettei ole nykyään piiskoja mukana.                                 naureskelin hälle kui reilu 30 vuotta sit yks riisiläinen halvantu pellolle.   lekuri tuli autolla viereen ja tökkäs kalsiumipullon suoneen sytäntä kuuntelematta ja sit sähkiksellä pystyyn.   ja maksu käteisellä;    eikä hommaan menny kuin 10 minuuttia.   kun taas ajeli pois.          elikko oli karjassa vielä 6 vuotta!

Nih kuka mitenkin,  määotin sen lavetin pois paskan kolaamisen ajaksi ja lehmän hilasin parteen siksi aikaa  ja kuormaliinoilla parrenerottajaan ettei valu takaisin. Ja jjuu se potkurauta kyllä on mullakin lipsahtanut ja itteni olen löytänyt toisen lehmän alta selällään. Mut nehän on niitä karjanhoidon sivujuonteita.

Niin mulla on sellaisia reunalta kiinni olevia ritilöjä, mutta joskus poikiminen ennättänyt ja ritilää ei oo ollut paikallaan tai muuten vaan pyörähtänyt tuollaiselta 120cm ritilältä pois.

jepjep.   motivaatio löyty nousuun heti kun laitoin vanhan paimenen maalankan kouruun ja aurausviitalla nostin takapuolelle langan pätkän.    naps, ja elikko oli taas pystyssä.        tuo vaan niiiiiin saakelin laiska liikkumaan muutenki.  saabi uottaa laitumelta ku pitää joka kivi haistaa jne..          elli valitti ettei ole nykyään piiskoja mukana.                                 naureskelin hälle kui reilu 30 vuotta sit yks riisiläinen halvantu pellolle.   lekuri tuli autolla viereen ja tökkäs kalsiumipullon suoneen sytäntä kuuntelematta ja sit sähkiksellä pystyyn.   ja maksu käteisellä;    eikä hommaan menny kuin 10 minuuttia.   kun taas ajeli pois.          elikko oli karjassa vielä 6 vuotta!

Sukkula ruokkijan paimenella on kans hyvä antaa napsuja. Tuota kun käyttää niin lopulta nousee jo sillä kun ruokkija ajelee kohdalle   Mutta ainahan se sähkö ei auta.  Mutta hyvä jotta nyt auttoi.

Hyvä kun nousi, mahtaneeko noita sähköpiiskoja enää edes mistään saada, ite hankin teurastamon kautta aikanaan. Kyllä se silloin tällöin piristi ylösnousua.Katoin, että on  saatavana agroshop nimisestä firmasta ainakin useemman mallista.

jepjep.   motivaatio löyty nousuun heti kun laitoin vanhan paimenen maalankan kouruun ja aurausviitalla nostin takapuolelle langan pätkän.    naps, ja elikko oli taas pystyssä.        tuo vaan niiiiiin saakelin laiska liikkumaan muutenki.  saabi uottaa laitumelta ku pitää joka kivi haistaa jne..          elli valitti ettei ole nykyään piiskoja mukana.                                 naureskelin hälle kui reilu 30 vuotta sit yks riisiläinen halvantu pellolle.   lekuri tuli autolla viereen ja tökkäs kalsiumipullon suoneen sytäntä kuuntelematta ja sit sähkiksellä pystyyn.   ja maksu käteisellä;    eikä hommaan menny kuin 10 minuuttia.   kun taas ajeli pois.          elikko oli karjassa vielä 6 vuotta!

Toivottavasti alkaa myös lypsämään ja ei ole kyse ut:stä.Ei se laiskasti ylös nouse,ei yksikään lehmä vapaaehtoisesti aina makaa.Ei kärsi kalkinpuutteesta,koska tuottamon lehmä harvemmin kärsii vaan halvausoireista,hypokalsemiasta,suolisto-ongelmasta,joka voi hävitä itsekseen,mutta tahtoo jättää ikäviä jälkiongelmia.Tällä hetkellä tuntuu olevan epätavallisen paljn tunkua lehmien rantalomalle.Ilmeisesti kesä muuttuu,rehut myös,liian nopeasti.Oma holsku poiki aamulla viiden kerran,tiesin jo ennalta kärsivän poikiissa halvausoireista,propit huuleen heti,normalisoitui,mutta jalka-utareongelmia on ollut jo aiemminkin.Tuommoinen loppuun tonninpainoinen lehmä,on kyllä mielenkiintoinen juotettava.

ite nykyään tappelen vabalta pieniä elikkoja..   en tykkää noissa parsissa isoja elikkoja.         tutuilla semmosia holsuja et katottava kaks kertaa että näkee koko elukan.   en kyllä ymmärrä miks lypsylehmän pitää olla ISO !

Tuleehan siitä isosta enempi lihaa teuraana.Mut jos ei mahdu parteen niin siinä on sitten oma  juttunsa. Sitä en huomannut että olisko koko maitomäärään vaikuttanut, kyllä ne pikku kutturatkin tuonne kymppitonnin vuosituotokseen hyvin ylsivät ja jopa satatonnareiksi, yksikin varsinainen luukasa mutta maitoo tuli elinaikanaan pitkälti yli satatuhatta.Kestävyys on se hyvä jalostustavoite mihin on syytä panostaa.2-3 kertaa poikineen lehmän maitu on kaikkein kalleinta pääomakustannuksiltaan, eiole vielä elatusmaksujaan kattanut.

Parempi se on lehemää lypsää kun tappaa Eiks je EVP