Ilman samankokoista säätövoimaa, tuulivoima on kuin onkin homojen ideologiavoimaa. Kun myllyt pyörivät, pakasta vedetyt, usein keltaiset huomiovaatteet ja päällikköleikin valkoiset puhtaat kypärät päässä, katkotaan avausnauhoja.
Kun on kylmää ja pimeää, samat ihmiset design-tuoleissaan kiittävät polttovoiman tuomaa lämpöä ja sähköä. Fingridin välilehti selaimessa on suljettu ja maailmaa ylläpidetään instan postauksilla kahdenkymmenen euron kaivorahoituksista köyhille, mutta niin kivoille Afrikan kärsijöille.
Suuri uhka takaraivossa on sähköauton akkutakuun loppuminen. Jälleenmyyntiarvo on nolla ja uusi pusla pitäisi ostaa. Pusla model ryssä on haaveissa, mutta ensin pitäisi saada vihreiden puoluetukea, jotta olisi käsiraha hankintaan. Ja kun se kipsinvärinen renkaansurmaaja taas leviää mökkireissulla itämerelle, voidaan hyvillä mielin soittaa knuuttilalle ja päteä. Takaluukusta ylle vedetyt yllättävän puhtaat huomiovaatteet koreilevat taas hukkalämpövoimalaitoksen sivutuotteena sosiaalisessa mediassa, kun saaristomeri on pelastettu.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
