"Tuomiston mukaan Suomi voisi olla täysin omavarainen lannoitteiden suhteen, jos kaikki keinot otettaisiin käyttöön. " Kyllä, esimerkiksi sillä, että täkäläisissä pelloissa ei viljellä mitään eikä korjata mitään. Ei tarvita kiloakaan lannoitteita. Tuo hommahan riippuu tietenkin siitä, mitä tuotoksena halutaan systeemistä saada ulos. Jos tuotetaan kasvukuntoa, tai luomueläinten omaa aineenvaihduntaa, riittävät lannoitteet varmasti hyvin, mutta kumpikaan ei vielä täydennä kuluttajan ruokakaappia. Jos tuotetaan jotakin ihmisen syötävää tuotetta, pitää ottaa käyttöön ns. vihreän liikkeen vaihtoehtoisen kemian peruskurssi muuttamaan alkuaineiden käyttäytymistä.
Artikkelissa sotketaan luomu ja kierrätyslannoitteet ja lannoitteiden hyötysuhde silpuiksi, jossa ei ole punaista lankaa. Viherlannoituksen hyötysuhde on erittäin heikko, jos on totta, että hyvä viherlannoitus tuottaa maahan jopa 200 kg/ha typpeä. Sellaisella typpimäärällä pitäisi lähteä jo 7-9 tonnin viljasato. Se taas ei ole tyhjästä syntynyttä lannoitetta, jos luomutila hankkii tavanomaiseen karjaansa ulkomaanelävän tai kotimaisen tehotilan myymät viljat, jotka on lannoitettu lannoitteilla, ja jalostaa karjassa sen ostorehuna lannaksi, jolla sitten turvotetaan luomupelto viljantuottajaksi.
-SS-
Viherlannoitus voi tuottaa helposti tuon kakssataa kiloa typpeä, mutta se mitä siitä vapautuu seuraavina vuosina, on täysin arvoitus. Tai sitä ei voida sanoa jokaiselle pellolle täysin varmasti. Ja haarukka on hyvin harva haarukka.
Luomulannoituksesta nyt ei kannata edes puhua, kun kaiken maailman tavaran saa melkein luomuksi, kun sen ensin kierrättää jonkun mahan kautta. Pl. ihmisen mahan kautta.
Tässä nyt varmaan on sitäkin, että ylimääräisellä typen lisäyksellä saavutettu sato ei vastaa tuotantopanosten kustannuksia. Kun viherlannoituksen jälkeen on laitettu nitraattidirektiivillä typpeä ja tämä "hömpän" tuoma on vain lisänä, saadaan listasijoitussatoja. Halvan apulannan aikana, tämähän on ihan normaalia. Mutta jos typpivaroja tutkittaisiin kasvukauden aikana ja lisättäisiin tarvittaessa typpeä lisälannoituksella, silloin myös säästettäisiin apulannoissa.
Pitäisi kuitenkin luoda käytäntöikkuna, jossa typen lisäys tapahtuisi sellaisen hystereesin tavoin, että yksi apulantarae väärällä neliömetrillä ei merkitse mitään. Viljelijä oikeasti voisi säästää typpilannoituksessa, mutta se tarkoittaisi todellisia täsmätoimia ja sitä kautta uusia kustannuksia.
Tiedostavan urakoitsijan käyttö apulannan lisälevityksessä saattaisi olla yksi ratkaisu. Siksi tiedostava, jotta täsmätoimista olisi jotain taloudellista ja käytännöllistä hyötyä. Siksi se käytäntöikkuna pitäisi luoda, jotta nähtäisiin, onko toimenpiteistä mitään käytännön hyötyä. Koska ei siinäkään ole järkeä, jos jollekin lohkolle panostaa ruuti punaisena ja toiselta lohkolta tulee esim. laadullisesti heikompaa viljaa sotkemaan parempia eriä. Tai sitten satoerät pidetään erillään toisistaan, jos sekoittaminen vaarantaa laatuja. Nykyisinä aikoina tästä laatunirsoilusta ei taida olla niinkään väliä.
