Kokemukset Teejet 844:stä:
Säätöalue riittää suutinten toimintapainealueelle. Pienenä haasteena (varmaan kaikilla säätöautomatiikoilla) on opetella ajamaan niin, että lähdöissä, mutkissa ja pysähdyksissä säätö toimii järkevästi. Itsellä ottaa nopeuspulssin pyöränpulteista, eli pulsseja tulee harvakseltaan ja siksi määränsäädön muutokset tapahtuvat melko hitaasti. Näin esim. lähtökiihdytyksessä voi mennä liian vähän ainetta jonkun matkaa. Olen kompensoinut tätä niin, että nostan lähdössä käsisäädöllä alkupainetta, palautan automaatille ja lähden liikkeelle. Näin heti liikkeellelähdössä ruiskutus alkaa riittävällä paineella.
Näissä on isoja eroja, kuinka nopeasti säädin toimii. Amazonen UG:ssa toimi hitaanlaisesti vaikka pulsseja tuli paljon ruiskun renkaan kehällä olevista magneeteista.
JD:n ruiskussa säädin ottaa nopeustiedon GPS:n kautta, teoriassa samoja pulsseja, mutta säätö melkolailla välitön, voi vaihdella nopeutta suuttimen/kelin sallimissa rajoissa melkolailla huoletta. Samoin Amazonen apulannanlevittimen automaattisäätö yksi yhteen nopeuden kanssa, voi vaikka pysähtyä kesken levityksen, eikä tule kasaa tai jää haukea kiihdyttäessä. Säätöalue ruiskuissa "päästä päähän" eli nollasta täyteen paineeseen, käytännössä sinisellä viuhkalla 150l/ha määrällä karkeasti 8-13km/h, jolloin mennään alipaineesta ts. noin 2 barista liian korkeaan reiluun 5 barin paineeseen.
Tuosta ylläolevasta voi päätellä, että automaattisäätö on tarkoitettu optimoimaan että ainetta menee just eikä melkein, suuttimella valitaan sopiva litramäärä per hehtaari kun tiedetään suunnilleen tavoiteajonpeus ja keli, aivan kuten normaalistikin. Helpottaa vain työtä älyttömästi, kun voi ajaa vaikka ötököitä 200l/ha keltaisilla viuhkoilla, kelin muuttuessa vaihtaa siniset viuhkat ja matka jatkuu ilman arpomista, kokoajan menee oikea ainemäärä ja se pöntöllinen loppuu just silloin ku laskennallisesti kuuluu loppuakin, todellinen kulutus ei prosenttia, kahta enempää heitä.