Lounaisrannikolta vaikka Koskelta lähtee viljarekka kohti pohjoista rehutehdasta kyydissä 50 t ohraa, jonka jyväjemmari on tunteella ja taidolla kasvattanut. Ohrat on kasvatettu ja kuivattu polttoöljyllä, josta on energiasisältöverot, hiilidioksidiverot, huoltovarmuusverot maksettu ja veroihin sekä itse nesteeseen vielä päälle arvonlisävero. Rekkayrittäjä maksaa myös ajoneuvostaan verot ja maksut sekä tietysti diecellistä kaikki mahdolliset verot. Kuskin palkasta vielä lisäksi palkan sivukuluina n.70% menee yhteiseen hyvään. Rahdin maksaa etelän viljelijä. Kuorma puretaan pohjoisen rehutehtaalle, jonka investoinnit saaneet aluetukia sekä tuotannon tehdastyöhön palkkatukea. Rehu ajetaan muutaman kilometrin päähän pohjoisen suurnavetalle, joka on investointituella rakennettu. Tilalla tuotetaan maitoa, joka viedään esim. Sipooseen. Kuljetustuella pystytään kuljettamaan pitkiä matkoja maitoa läpi suomen.
Se miten tämän asian ymmärtää, on kaksi vaihtoehtoa.
1. Pohjoinen maitotila kuittaa valtion kassasta pohjoista kansallista tukea hulppean summan, vaikka kustannukset pohjoista sijainnista kasaantuu etelän maksettavaksi.
2. Pohjoinen tuottaja näkee asian toisin; kaikki verot ja maksut mitä on tuotannosta kertynyt valtion kassaan niin vain osa palaa tuottajan tilille pohjoisena kansallisena tukena, loput jää etelän elättämiseen (paitojen pesuun Hesassa).
Kumpi on oikeassa?