Eikö se vähän kuulu suomalaiseen renkaanpotkimiskulttuuriin, että toisten tekemiä ja tehdastekoisia tekeleitä haukutaan. Ja siihen kuuluu myös samalla se, että tiedetään mitä pitäisi tehdä toisin. Ja usein on vielä niin, että ei oikein edes tiedetä mistä puhutaan. Ja sitten vielä tiedetään joku kyläseppä, joka on tehnyt jo aikaa sitten samanlaisen, joka on varmasti moninkertaisesti parempi.
Se on kuitenkin protoiluelämää ja kaikesta kritiikistä on hyvä ottaa opiksi. Kunhan osaa suodattaa oleellisen.
Omassa käytössä olevista virityksistä varmasti löytyy sellaisia asioita, jotka eivät miellytä jotakuta. Ja esson baarissa sitä ihmetellään ja usein tiedetään, mitä virityksille pitäisi tehdä. Jos niistä ei ole vaaraa sivullisille, nehän saavat olla minkä näköisiä tahansa. Jos vaara-alue tarran numeroita pitää laittaa jo kolmekin kappaletta peräkkäin ja metritkin muuttuvat kilometreiksi, arkikäyttöön laite voi olla vähän kyseenalainen.
Nykymaailman sometykkäys on huono väline, koska siellä vain ihquillaan ja tykkäillään asioista, olivat ne kuinka paskoja tahansa. Vaikka joissain taiteen eri olomuodoissa. Jos joku ei osaa piirtää, se ei osaa piirtää. Jos huonoista piirroksista vain tykätään, itse taiteilija luulee osaavansa jotain. Ilman kritiikkiä mistään ei tule yhtään mitään. Kritiikki on vain osattava käyttää hyväkseen niin, että huomaisi joskus vikaa olevan myös siellä peilissä.
Agron jankkaukset ovat monesti vain yleistä vittuilua ja joidenkin keskenäistä vääntöä. Mutta siihenhän intertnetti on luotu. Vittuiluun.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
