Leikkauksissa on se hyvä puoli, että samalla erillaiset rajoitukset poistuu.
Maataloutta ohjataan monin tavoin, yksi tapa on maksaa tukia, samalla rajusti rajoitetaan toimintaa erillaisin säännöksin jotta vältytään ylituotannolta, kun nämä tuet lakkautetaan niin samalla poistuu myös rajoitukset mitä toiminnalle on asetettu.
Mikäli kansallisiin eläintukiin kajotaan, niin samalla poistuu rajoitukset eläinmääristä ja menetykset korvataan pinta-alapuolella, joten eläinmäärää kasvattamalla ja pinta-alaa raivaamalla tilat säilyttävät entiset tulonsa, tilanne ehkä jopa paranee.
Lomitusrahan poisto, koskisi vain eläintiloja, joten se kompensoitaisiin eläintiloille jotenkin, varmaan vastaavalla leikkauksella kasvitiloille tai niiden tukiin, ehkä jopa jollakin muulla tuella tai edulla.
Kompensoidaan. Korvataan. Mikä ihme ajattelumalli tuollainen on että kun jostakin säästetään ja leikataan menoja niin sitten se pitää korvata tai kompensoida. Tosiasia taitaa olla kuitenkin että jos lamaleikkauksia tulee niin sitä ei kyllä kompensoida sitten yhtään millään koska tavoite on alentaa kokonaiskuluja. Mitä taas noihin säädöksiin ja rajoituksiin tulee niin niiden poisto pääsääntöisesti tukee luonnonoloiltaan parempien alueiden (Tanska, ab-alue) menestymistä koska silloin tilat kilpailevat suoraan keskenään ilman tukien vääristävää vaikutusta ja jäljelle jää parhaiden alueiden parhaat tilat.
Näin se aina menee, kun joku tukialue jotain menettää, niin samansuuruinen leikkaus järjestetään muillekkin alueilla, esim. tämä yksimahaisten kapina tänä talvena on hyvä esimerkki siitä.
Jäljelle jää parhaat tilat ja parhaat yrittäjät, pohjoisessa on omat haittansa, mutta on täällä mahdollisuuksiakin, kunhan vain rajoitukset saadaan poistettua ....
