Joka vuosi sama sekoaminen, levottomuus iskee välittömästi ku kynnönharja vähän harmaantuu, reippaasti kierroksia, vaikka koko touhu on huonoa ja ei mikään kannata, mutta silti, jostain geeneistä se tulee. Yöisin ei oikein nukuta, käännetään kylkeä kylmä hiki, vaimokin hermostuu. Tää o kovalaji, vaimolla pitää ol myös hyvät hermot.
Kyllä maataloustoimintaankin saa kuulua jonkinlainen itsereflektointi. Aina ei voi kadon syyksi laittaa itsestä riippumattomia syitä, koska viljelijän vaikutuksen satotulokseen pitää olla symmetrinen: huippusatoja saavat osaavat tehdä oikeita asioita
oikeaan aikaan, joten toistuvasti heikkoja satoja saavat ovat tehneet jotakin asiaa väärin tai
väärään aikaan eikö ?
Tässä on nyt kokeiltu 2018 jälkeen noin kuutena kevätviljojen katovuonna erilaisia toimenpiteitä, syyskyntöä, sänkimuokkausta, hajakylvöä, rivikylvöä, kylvöt noina vuosina myöhästyivät paikkakunnan "normaalista" , eli huhtikuun jälkipuoliskosta, milloin mistäkin syystä, useimmiten syynä oli se, että jopa helteisen huhtikuun jälkeen toukokuun alkuun osui räntäsateinen kylmä pariviikkoinen, jonka jälkeen sitten plitkuvia liettyneitä sänkimaita yritti avata kuivumaan jos minkälaisella muokkauskoneella, enemmän tai vähemmän heikoin tuloksin. Myös kuivumaan jättämistä testasin, kesäkuun puolivälissä oli oikein hyvän oloinen multa, orastui mainiosti, mutta vilja jäi heinämäiseksi, tuleentui kesken ja oli hehtolitrapainoltaan kuorileseen kaltaista.
Selvästikään lajikkeet eivät osanneet alkaa kasvua kesällä.
Mutta mitäpä tässä "hermoillessa" häviäisi ? jos kevätviljat eivät selviä kylmästä jaksosta, saahan ne pellot sitten kylvää uudestaan "oikeaan aikaan" kesäkuun toisella viikolla. Toisin päin kun ei pysty korjaamaan, juhannuksen alla kylväessä on turha harmitella, että olisinpa mennyt sillä ainoalla kevään lämpimänlauhalla viikolla kylvöille....
-SS-