Kiinnittämistä ja viljelysopimusta markkinoidaan sillä, että viljelijä saa aina korkeimman mahdollisen hinnan, rukiistakin aina 220 euroa, jos vaan sitoutuu. Toimituksellakaan ja sen laadulla ei ole kovin tarkkaa, jos tavaraa tulee vähemmän, ei ongelmaa, ja jos tulee oikein suuri sato, ottavat ylimäärän suopeasti samalla hinnalla kuin se sopimusmäärä oli. Viljelijään myös luotetaan, että laatu on huippuluokkaa.
Tämä siis takaa 200+ - hinnat sopimusviljelijöille näissä kovissa hintaheilahteluissa, käteiskauppamyyjät häviävät aina ja maksavat sitten sen hyvän hinnan sopimusasiakkaille. Eli käteiskauppaa käyviä luusereita tarvitaan, muuten kiinnitysköydenvedossa on vain yksi irtopää eikä ole toista päätä, mistä se hinta voidaan kuitata.
Oletan, että kaikille kuitenkaan ei riitä sopimuksia, ehkä noin kolmasosa viljasta menee viljelijä voittaa aina -sopimuksin, 2/3 saa sitten mustanpekan. Ei viljakauppa voi tehdä loputtomasti tappiotakaan ? Voi olla, että Suomessa ei edes ns. basis elä suurien markkinoiden mukana, vaan täällä se saattaa olla vain työkalu, jolla ostaja sitten kuittaa nämä VIP-sopimusten tappiot, pudottamalla Basis-arvon esimerkiksi miinus 50 euroon tarvittaessa. Basis on ollut positiivinen noin seitsemänä kuukautena 55 kuukaudesta, kun tarkastelin VYR:n sivuilta. Pienimmillään -50 euroa.
-SS-
Peruslähtökohta, jotta viljassa ja maidossa ei markkinatalous toimi.
Viljan pitää olla mahdollisimman halpaa, jotta ostosopimukset varmistavat.
Maito mahdollisimman kallista, kaikkine etuisuuksineen, on markkinatilanne mikä tahansa, poliittinen suojelu.
Katsotaan nyt ensisyksynä rukiin hinta. Joku myi ylimääräisensä 170 ekee tonni elokuulle.
Mutta voipi olla, jollei syksyn hinta ole vapailla markkinoilla selvästi yli tuon, voipi kylvöt jäädä hintsuiksi.
Varsinkin kun teollisuus taas opetti, mitä reilu viljakauppa tarkoittaa.
