Noen kello nelejä aamulla
jatkanu oesin mielelläni unnia
vaen istun tietokonneella
mutten toki rapsuttele munnia
vaen arssinoemaan alan tässä
asijoeta siitä Rinteen Antti parasta
jolla hummeetiissa tummoa on
ja tuntuu ettei aamu hällä laesin sarasta
Ne sulle laetto kepit hijjoehin
ja potkasivat taepaleelle juuri
eikä lähtolauluin säkkeissä
nytten vilahtele tuuri
kae ne sentään vielä sulle
tilasivat uuperin, tae kelataksin
ja ressan linnaan kulettivat
siellä raatasitta Saulin kanssa kaksin
Vaen elä Antti hättäele
nostahan vaen pystymmäksi nennää
kun ei ulukomaellekkaa
tarvi lenneskellä ennää
niin se hiilijalanjäläki, kohallasi
pieneneepi melekolaella
että pistä kumiterät jalakaan, lyyssi niskaan
ja kaapunnilla niiku mustanaamijo vaella
Ja sitte aamusella nuku pitkään
ihan vaekka puoli viiteen
ja kahavit keitä akallesi
ja heitä siltä aluhosut, rintaliivit hiiteen
niinkun luolamies se sankyyn haalaa
elä siinä asijassa emmi
vaekka voemin vijakran
sen kanssa aenae varttitunti lemmi
Että kuulehan nyt Antti
tämän näkönen, eijjoo kuulu hätä
juohan aamukahavit rauhassa
ja vellipessään kaurapuurot mätä
ja sen kahvin kanssa aamuo
voesit juhulistaa vaekka nisulla
ja jos töehin peätät mennä
muista käyvvä lähtiissäsi pisulla
Että kyllähän se kansa toasa pijan
jalustalle nostaa
tae aenaki ne sinun vuoksesi
kijoskiilta roskalehtie ostaa
Minnäe muuten unissani
sulle melekeen lippalakkie nostin
tiesitkö, ne muuten tänne
toasen jakkaa postin...
Elämä on parasta kometiijjaa
