mietin tuossa peliä katselessa tätä suomessa vallitsevaa yhteishenkeä, ja sitä miten se onnistuu kiertämään maatalouden kohtuullisen hyvin
siinä missä kamppailevista seuroista katkerienki tappioiden ja hampaita vievien nyrkkitappeluidenki jälkeen kootaan yhteen hiileen puhaltava porukka joka oitis unohtaa menneet ja keskittyy tulevaan kantaa sorkkis ikuista kaunaa savon kolleegoilleen, veetieemeli pohjoisen kolleegalleen ja viljanviljelijä sika/maetotilalliselle, omatkin murot ollaan valmiita kusemaan jotta saadaan yhteiset unelmat kaadettua
siinä missä pieni köyhä postinjakaja on joutumassa kapitalistin nujertamaksi ja nöyryyttämäksi ottaa paljon paremmin tienaava toveri satamassa ja rautateillä postinjakajan murheet omaksi murheekseen ja on valmis käymään rajuunki työtaisteluun postinjakajan puolesta omista taloudellisista menetyksistä välittämättä ymmärtäen sen että yhdessä olemme vahvempia kapitalisteja vastaan kuin yksin.
varmaanki osansa suomen joukkueurheilun menestyksestä selittää ay-pohjainen kasvutausta tehdaskaupunkien lähiöissä, joukkueessa ymmärretään että tarvitaan joukkueellinen yksilöpelaajia jotka hoitaa omaa tehtäväänsä vailla kateutta siitä että vain yksi voi olla pukki kärjessä tai luca maalilla
maataloudessakin pitäisi eemelin ymmärtää että on pukit kärkenä, sitten on keskikenttä ja puolustus, samalla kentällä, päämääräänä voitto kaupan riistopolitiikasta.
