Muokattu, jos vielä kynnetty ja keväällä on aika tehokas kuivattaja maalle.
Ohralla kun on todella heikot juuret, niin toukokuun kaltaiset pitkät sadekaudet toivat kevytmuokatuille ohran oraille suuria veden kimmeltäviä keltaisia laikkuja, joissa kasvu lopahti, maan pinta kovettui ja helteen muodostamat suuret halkeamat haihduttavat vettä syvältä. Kevätkynnöllä tällaista ei tänä vuonna esiintynyt, ja ohra pääsi pitemmälle kasvussaan. Täällä kuivalla alueella, kosteutta edelleen on maassa, kun kaivaa. Huomattavasti enemmän kuin 2018, jolloin kevätkyntö olisi todellakin pilannut kasvuston totaalisesti. Kuumuus vaikuttaa tänä vuonna kasveihin suoraan, ei välttämättä kuivuuden kautta. Esimerkiksi 2017 oli kostea vuosi, kevätkynnöt olivat täysin ylivoimaiset, tauteja oli vähemmän, ja vesi painui hapekkaasta juuristokerroksesta syvemmälle.
Joka tapauksessa, syysvilja on ratkaisu, koviin kesäsateisiin ja vaihtoehtoisesti kuivuuteenkin. Syysvehnä - osin kevätvehnäkin - on preeriakasvi, tottunut pieneen vuosisademäärään ja korkeisiin lämpötiloihin. Syysvilja voi tarvittaessa hyödyntää paljonkin vettä. Syysohrasta ei ole kokemusta, alkaa kyllä kiinnostaa sekin. Olisi tasaisesti viettävää kumparetta kokeiltavaksi. Jos vaikka menestyisi ? Mikä tahansa muu syyskasvi kuin syysruis on toimiva vaihtoehto.
Syyskasvien haittapuoli on se, että on keskityttävä syyskylvöihin kaikki-tai-ei-mitään -tyylillä. Kahdet kylvöajat kasvukaudella sekä kevätviljojen myöhäinen puintiaika, syysviljojen kylvöajan ohi, ovat syysviljojen kanssa epäonnistumisen ennuste, samoin kevätviljoille, ruiskutukset, maanmuokkaukset, kynnöt, kylvöt, puinnit, syys- ja talviruiskutukset, mitkään eivät osu sopivasti samoihin aikoihin. Kyse ei edes ole töiden jakautumisesta tasaisemmin, vaan töiden tuplaantumisesta.
-SS-