mut eipä pahemmin kerro kuin palju mikkeli tuota hiiltä sitoo....    noo sepellä se yks hailee..

Jos Suomessa halutaan sitoa hiiltä maaperään niin tehokkain keino on kasvattaa ja hakata metsää voimaperäisesti ja upottaa hakattu puutavara vesistöihin tai soihin. Siellä säilyy hyvin pitkälle. Jos oikeesti halutaan niin keinoja kyllä löytyy, mutta onko tahtoa? Ja jos hiilensidonta on EU:n ykkösprioriteetti niin kaipa siitä maksetaan tekijälle hyvä hinta?

Netti on pullollaan hiilen sitomisesta. Yksi avaintekijä humuksen rakentajana. Mikäli humusta on edes olemassa. Ja jos on, se ei kelpaa kenellekään. Silti ilman sitä ei tulla toimeen.


Nyt nämä humuspehtoorit ja muut lahtarit kuulolla. Älkää VITTU käyttäkö sanaa humus, kun niissä teidän paskoissanne on enemmän paskaa kuin humusta. Joku helvetin hissitissi on yhtäkkiä asiantuntija kaikkeen viljelyyn liittyvään.

Lopettakaa paskan jauhaminen, tai siis älkää lopettako paskan jauhamista, vaan käyttäkää asioista oikeita nimiä. Puhukaa vaikka orgaanisesta aineesta, jos paska on liian ilkeä sana. Jättäkää humus rauhaan.

Jos Suomessa halutaan sitoa hiiltä maaperään niin tehokkain keino on kasvattaa ja hakata metsää voimaperäisesti ja upottaa hakattu puutavara vesistöihin tai soihin. Siellä säilyy hyvin pitkälle. Jos oikeesti halutaan niin keinoja kyllä löytyy, mutta onko tahtoa? Ja jos hiilensidonta on EU:n ykkösprioriteetti niin kaipa siitä maksetaan tekijälle hyvä hinta?

Puuta nyt ei kannata hakata sitä varten. Peltomassoissa piilee suuri hiilinielu, jos sen ottaa käyttöön oikein. Ja upottaa peltoon. Kaikki hyötyvät.

Esa Eela puheli aikanaan viisaita suorakylvöstä ja sen hiilensidonnasta, ihmetteli sitä kun tästä asiasta ei Kiotossa puhuttu mitään.

Suorakylvö käyttöön ja heinää vaikka hömppänä mukaan kiertoon niin pellot muuttuvat hiilinieluiksi.

Näin sivuheittona erinäisiä hajatelmia tuohon multavuuden mittaukseen ja muutokseen.
Mitä nyt 20 vuotta on tullut seurattua noita omia peltoja ja maanäytteiden multavuusarvoja...
Sen rajoissa toki, että tuo näytteen otto, vaikkakin on pyritty tekemään samalla tavalla joka kerta, voi aiheuttaa virhettä.
Tähän viimeisempään tukikauteen asti, kun lannoitus muuttui siten, että pellon multavuus alkoikin vaikuttamaan sallittuihin lannoitustasoihin.
Niin siis tähän asti peltojen multavuus maanäytteissä parani joka "viisivuotis" jaksolle kun maanäytteitä otti.
Kun multavuus nyt siis tuli lannoituksen "raja-arvoksi", niin joka lohkon ja näytteen multavuusluokka putosi luokan alemmas?
Onko nyt tapahtunut siis samaa viljelykiertoa noudattaen jotain todellista muutosta, vaiko viljavuustutkimuksissa tehty linjaveto, että muutetaampa multavuuden määrittelyä?
Josta päästään oikeaan kysymykseen, jos siis muilla on vastaavaa havaintoa tuloksissaan, saadaanko nyt "hyviä" otsikoita, kuinka multavuus on tippunut "hälyttävästi" ahneiden ja toistaitoisten toukohousujen säheltäessä?

Minullakin multavuus on useilla lohkoilla noussut vuosikymmenten kuluessa. Osalla on pysynyt paikallaan. Laskemisia en löytänyt. Suomessa multavuus on määritelty yleensä silmävaraisesti. Kylläkin hyvin taitavasti, mutta hyvä maan kasvukunto voi silti aiheuttaa virhettä tulokseen. Lisäksi esimerkiksi runsasmultainen luokka on 6-12 % eloperäistä ainetta. Tarkoittaa siis 20 cm kerroksessa 120-240 kg eloperäistä ainetta hehtaarille. Luokka multava taas 3-6 % eli 60-120 kg/ ha. Siis luokkien multava ja runsasmultainen välillä voi olla 180 kg/ha välillä oleva ero. Jos mennään kahden luokan rajalla, voi tulkinta sattua pienistä eroista johtuen kummalle puolelle tahansa. Omalla kohdalla näyttäisi siltä, että suorakylvö- ja matalamuokkauskausilla multavuus keskittyi pienemmälle alueelle näytteenottoa. Siis näytesyvyys olikin ehkä vain 10-15 cm. Varsinkin, kun en ole varma, koska urakoitsija otti näytteeni ainaki pariin otteeseen, kun en itse ehtinyt urakointihommilta. Pohjamaatahan ei pitänyt näytteeseen ottaa... Kun sitten taas otin näytteet 20 cm, multavuus putosikin heti... Ei ollut minusta kysymys luokituksen muutoksesta. Luotettava tulos vaatii ehdottoman tarkkaa näytteenottoa! Joka kerta. Jo pieni määrä pohjamaata alentaa helposti multavuutta. Ja vähänkin liikaa pois multavasta kerroksesta voi nostaa luokkaa liikaa. Lisäksi, jos multavuutta mitataan metrin paksuudelta se näyttäisi vähentyneen, vaikka 20 cm olisikin pysynyt kunnossa.

Nyt ainakin viljavuuspalvelusta tulee kationinvaihtokapasiteettilaskelma mukaan, ja sillä voi vähän itsekin haarukoida tulosta tarkemmin. Sieltä voi nykyisin tilata myös hehkutuskevennyksen, josta voi tulosta edelleen tarkentaa. Tarkkuus lisääntyy tulevaisuudessa. Tuossa ohjeita ja tarinaa maanäytteistä:

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://luomu.fi/tietopankki/wp-content/uploads/sites/4/2016/10/Mattila-4-Viljavuusanalyysia-vertailussa-KM-4-2015.pdf&ved=2ahUKEwiJ1Ou0_MDgAhVnwqYKHTNpBlIQFjAAegQIBhAB&usg=AOvVaw0a-T_yFf-VuqKMoptZ88eo

Tuolta saa Excel- taulukon, joka osaa laskea kationinvaihtokapasiteettia. Sillä voi arvioida montaa asiaa maan kemiasta. Onko jotain liikaa tai liian vähän, ja myös arvioida multavuutta. Ja laitella vaikka vanhoja viljavuustietoja ja vertailla.

http://luonnonkoneisto.fi/tyokalut/testityokalu-1/

Ennen ajateltiin, että peltomaan hiili muodostuu ennen kaikkea kasvijäänteistä ja osittain niin onkin. Tuo hiili on kuitenkin suhteellisen nopeasti hajoavaa. Kestävämpi hiili näyttäisi syntyvän pellon mikrobien jäänteistä (raadoista?). Siis pitäkää huoli, että mikrobeille riittää ruokaa, niin jollain aikavälillä myös hiilen määrä alkaa pikkuhiljaa nousta.

Esa Eela puheli aikanaan viisaita suorakylvöstä ja sen hiilensidonnasta, ihmetteli sitä kun tästä asiasta ei Kiotossa puhuttu mitään.

Suorakylvö käyttöön ja heinää vaikka hömppänä mukaan kiertoon niin pellot muuttuvat hiilinieluiksi.

Samaa mieltä. Lisäksi kerääjäkasveja siten, että pellolla on mahdollisimman paljon vihreää kasvukaudella. Siis vihreää, ei vain sänkeä. Lisäksi maalajilla on merkitystä. Meillä suorakylvö keskitti kasvun ja juuriston aivan liian lähelle maanpintaa. Pohjamaa HeS tiivistyi pahoin n. 12cm alaspäin. Jos viljelisin nykytietoni (uskomukseni) mukaan kemiallisesti, suorakylväisin. Ruiskuttaisin kyllä vähemmän, pitäisi nurmivuosia jolloin jankkuroisin, viljelisin PALJON syyskylvöisiä kasveja jne.

"Ennen ajateltiin, että peltomaan hiili muodostuu ennen kaikkea kasvijäänteistä ja osittain niin onkin. Tuo hiili on kuitenkin suhteellisen nopeasti hajoavaa. Kestävämpi hiili näyttäisi syntyvän pellon mikrobien jäänteistä (raadoista?). Siis pitäkää huoli, että mikrobeille riittää ruokaa, niin jollain aikavälillä myös hiilen määrä alkaa pikkuhiljaa nousta." Lainaus donesseksiltä


Yksinkertaistaen raakasti;  Mitä enemmän kasvinjätteitä --> sitä enemmän mikrobeille ruokaa --> sitä kautta kestävää hiiltä

Toi oli donesseksille kommentoitava väite tai kysymys.

"Ennen ajateltiin, että peltomaan hiili muodostuu ennen kaikkea kasvijäänteistä ja osittain niin onkin. Tuo hiili on kuitenkin suhteellisen nopeasti hajoavaa. Kestävämpi hiili näyttäisi syntyvän pellon mikrobien jäänteistä (raadoista?). Siis pitäkää huoli, että mikrobeille riittää ruokaa, niin jollain aikavälillä myös hiilen määrä alkaa pikkuhiljaa nousta." Lainaus donesseksiltä


Yksinkertaistaen raakasti;  Mitä enemmän kasvinjätteitä --> sitä enemmän mikrobeille ruokaa --> sitä kautta kestävää hiiltä

Toi oli donesseksille kommentoitava väite tai kysymys.

Tavallaan näin. Mikrobit käyttävät ravintonaan ymmärtääkseni osittain sienten hajottamia kasvintähteitä, osittain myös sitä hiiltä, mikä on "lyhytikäistä" hiiltä maaperässä eli kasvijätteiden hiiltä. Kuitenkin mikrobien pääravintoa näyttäisi olevankin yhteyttävien kasvien juurieritteet. Juurieritteillä kasvi liuottaa ja uittaa ravinteita itselleen. Ja ravitsee mikrobeja. Niistä vastineeksi jotkin mikrobit toisivat ravinteita vaihtokauppana kasville. Tämä on huomattavasti yksinkertaistettu käsitys, jonka sain eräästä pellon mikrobiologiaa käsitelleestä luennosta.

Kasveilla on tavallaan 3 satoa: Tuttuja ovat jyväsato ja olkisato, eli kasvimassa. Kolmas sato olisi juurieritteet, joita mikrobit käyttäisivät ravinnokseen. Kukin sato olisi suuruusluokaltaan samankaltaista. Eli suunnilleen kolmannes kutakin. Kysymys ei ole vain juurieritteiden määrästä, vaan myös ajasta, jolloin niitä olisi saatavilla kasvukauden aikana. Siis keväällä pitäisi olla enemmän yhteytystä kuten myös syksyllä. Yhteyttäminen hiipuu kun vilja tuleentuu. Silloin mikrobit alkavat kuolla ravinnon puutteeseen. Siitä eteenpäin olisi hyvä jo olla alus-ja kerääjäkasveja tuottamassa lisää ruokaa maaperän "karjalle", jota jokainen viljanviljelijäkin pelloillaan kasvattaa.
Tuossa linkki VYR seminaariin. Juurista ja maan hiilestä ym suunnilleen kohdassa 1 h 55 min.

https://youtu.be/YRdSR7JSq0E

Siis enemmän kasvimassaa on hyvä, mutta enemmän myös yhteyttämistä on vielä paljon parempi. Lisäksi näyttäisi, että "byrokraattinen" kevytmuokkaus, jota itsekin olen eniten käyttänyt (kultivointi) olisi miltei raskain muokkaustapa mikrobeille. Näyttäisi siltä, että muokkaussyvyys olisi ratkaisevin. Mutta kun omat maalajini ovat luontaisesti tiivistyviä (He - HeS), niin miten pitää syvemmät maakerrokset multavina ja mikrobiologisesti toimivina matalissa muokkauksissa? Suorakylvökausi opetti, ettei pelkkä suorakylvö tai matalamuokkaus toimisi meidän maalajeilla. Siksi lähdinkin mukaan tuohon tutkimushankkeeseen, että saisin apua ja tietoa.

Siis pohdittavaa ja säädettävää tuossa on hurjasti. Itse olen yrittänyt opetella asioita monipuolisesti ja olen pahasti sekaisin. Siksi olen yksinkertaistanut asioita omassa päässäni ja luonut mielestäni oikeansuuntaisen uskomuksen, jonka toteuttamiseksi olen alkanut miettiä keinoja. Toki satotasojen nosto luomussa ja kustannuksien säästö muokkauksia vähentämällä ja madaltamalla kiinnostavat myös. Rikkakasvit aiheuttavat eniten harmia, koska niiden pitäminen kurissa on mielessäni vaatinut runsaita muokkauksia, joten muutosta pukkaa siinäkin. Runsas kasvusto? Ympäri vuoden vain hyvin lyhyillä katkoksilla? Voisi olla ratkaisu molempiin?

oletko kokeillu sitä pimeämuokkausta?    mietin että olis ihan veikeä kokeilla joskus jollain pikkuäkeellä..   ressupeitto ei paljon vaadi.     mutta kyllä olis tarpeen suomessakin alkaa kiinnittää jotain huomioa pellon kasvukuntoon, kun koneet alkaa olla jo kirkonkylän kokosia.      huomannu monella pellolla että tie on ylempänä kuin pelto vaikka aikasemmin ollu hieman toisin.

No jos ajatellaan että halutaan hiiltä sitoa pysyvästi, niin kasvijätteet pitäisi kyntään mahdollisimman syvälle ja viljellä tehokkaasti. Muistaakseni 8000kg/hehtaari sato tuottaa kasvijätettä 8000kg/hehtaari pellolle.

oletko kokeillu sitä pimeämuokkausta?    mietin että olis ihan veikeä kokeilla joskus jollain pikkuäkeellä..   ressupeitto ei paljon vaadi.     mutta kyllä olis tarpeen suomessakin alkaa kiinnittää jotain huomioa pellon kasvukuntoon, kun koneet alkaa olla jo kirkonkylän kokosia.      huomannu monella pellolla että tie on ylempänä kuin pelto vaikka aikasemmin ollu hieman toisin.

En ole. Kiinnostunut kyllä. Jotta siitä olisi jotain hyötyä, pitäisi kaikki työvaiheet saada toteutettua siten. Yö on liian lyhyt, jotta ehtisi. Äkeen tai jyrsimen pitäisi olla huolellisesti peitetty ja muutaman metrin laahus perässä. Jo pienikin valo huonontaisi tulosta nopeasti. Samoin kylvökoneen tulisi olla peitetty ja jos jyrätään, niin senkin. Ja kaikissa muutaman metrin laahukset perässä. Olen katsonut toimet liian hankaliksi.

Sitä paitsi, kylvän joka tapauksessa kasvustoon alus- / kerääjäkasvit tai nurmen. Jos pääkasvuston sekaan tulee jonkin verran siemenrikkoja , niin ei se haittaa. Otan rikkasiemenet eroon rikkaseulalla ja saan puhtaan myyntituotteen. Aina on tullut plussaa puhtaudesta, kun siitä yleensäkin maksetaan. Kestorikkoihin ei pimeämuokkauksilla ole mitään vaikutusta. Vain niiden torjunta on luomussa erityisen tärkeää.

No jos ajatellaan että halutaan hiiltä sitoa pysyvästi, niin kasvijätteet pitäisi kyntään mahdollisimman syvälle ja viljellä tehokkaasti. Muistaakseni 8000kg/hehtaari sato tuottaa kasvijätettä 8000kg/hehtaari pellolle.

Ja lisäksi n. 8000 kg juurieritteitä. Yhteyttäminen on oikeasti aika tehokasta hommaa! Jos maaperässä ei ole runsaasti mikrobeja käyttämässä tuota juurieritesatoa, siitä menee pääosa hukkaan. Mikrobit toki lisääntyvät koko kesän, mutta juuri kun niitä alkaisi olla runsaasti, sato alkaa tuleentua ja juurieritteiden määrä putoaa nopeasti. Silloin kerääjien olisi hyvä astua remmiin.

Kasvijätteiden hiili jatkaa hajoamista syvemmällä kyllä hitaammin, koska happea on vähemmän. Ne kuitenkin hajoavat siellä suhteellisen nopeasti ja hiili karkaa ilmakehään. Mikrobien jäänteiden hiili hajoaa todella hitaasti ja säilyy paremmin. Jos kasvijätteet saadaan veden alle hapettomaan tilaan, silloin hiili säilyy pitempään. Tästä syystä turvepelloilta karkaa hiiltä nopeasti. Turvepelloille saattaisi olla hyvänä lääkkeenä säätösalaojitus, jolla voidaan nostaa veden pinta mahdollisimman korkealle aina niiksi jaksoiksi, kun pellolla ei ole liikkumistarvetta. Viikko ennen sadonkorjuuta pohjavesi alas, sadonkorjuu, ja vesi heti taas ylös, jolloin hajoaminen pysähtyisi.

Kyntämisen ongelma on siinä, että maan pintakerroksen mikrobit eivät selviä syvemmällä. Syvempien kerrosten mikrobit taas eivät viihdy pinnalla. Kun maa kynnetään, mikrobitoiminta ensin pysähtyy, ja alkaa sitten kehityksen alusta uudelleen. Eräs kuulemani ulkomainen luennoitsija sanoi kyntöä erittäin huonoksi ratkaisuksi. Jos on pakko kyntää, niin ei sitten kuulemma ainakaan esiauroja. Kuorimetkin olisivat huonot... Pitäisi saada jäämään mahdollisimman paljon kasvijätettä maan pinnan tuntumaan, jotta mikrobitoiminta elpyisi nopeammin. Ajatus siitä, että hiiltä saataisi syvemmälle maaperään on kyllä oikea, mutta kestävin keino siihen olisi saada syvän maan mikrobitoiminta toimimaan. Se vaatii happea ja juurieritteitä. Siis sopivan kuohkeaa maata ja paljon syväjuuristen kasvien juurieritteitä. On muuten vaikea yhtälö.

Artikkeli mukainen juuristo maahan varmasti ratkaisisi ongelmaa pitkälti. On vaan vaikeaa. Miten tuon tekisi viljelykiertojen aikana? Jankkurilla? Paljonkohan sekin tuhoaa mikrobeja ja sienijuuria möyhiessään... Ehkä kuitenkin, jos sitä tehtäisi tarpeeksi harvoin ja pidettäisi syväjuurisia kasvejä kierrossa runsaasti ja koko ajan. Projektissa näitä tutkitaan, toivottavasti ratkaisuja löydetään.

https://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/4475276/Alio+Maataloudessa+ilmastokaanteen+avaimet

Täytyy vielä sanoa, että en ole mikään tiedemies, enkä haluaisi olla myöskään mikään uskovouhkaaja. Aihe toki sivuaa luomuviljelyä, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tavanomaisella viljelyllä on ainakin samat mahdollisuudet maan kasvukunnon kehittämiseen. Olen myös erittäin kiinnostunut aiheesta, ja olen saanut olla mukana monien viisaiden luennoilla ja keskusteluissa. Niistä olen rakentanut itselleni tällaisiä näkemyksiä. Kaiken kaikkiaan siinä on ainakin omasta mielestäni järkeäkin. Omilla pelloillani olen havainnut hämmästyttävää muutosta parempaan. Olen kiinnostunut siitä, että hankkeessa näitä asioita tutkitaan. Ja jos huomaan olevani väärässä, muutan mieltäni, kuin tuuliviiri...

Lainaus käyttäjältä: mustaviiksi - 17.02.19 - klo:11:56

No jos ajatellaan että halutaan hiiltä sitoa pysyvästi, niin kasvijätteet pitäisi kyntään mahdollisimman syvälle ja viljellä tehokkaasti. Muistaakseni 8000kg/hehtaari sato tuottaa kasvijätettä 8000kg/hehtaari pellolle.

Ja lisäksi n. 8000 kg juurieritteitä. Yhteyttäminen on oikeasti aika tehokasta hommaa! Jos maaperässä ei ole runsaasti mikrobeja käyttämässä tuota juurieritesatoa, siitä menee pääosa hukkaan. Mikrobit toki lisääntyvät koko kesän, mutta juuri kun niitä alkaisi olla runsaasti, sato alkaa tuleentua ja juurieritteiden määrä putoaa nopeasti. Silloin kerääjien olisi hyvä astua remmiin.

Kasvijätteiden hiili jatkaa hajoamista syvemmällä kyllä hitaammin, koska happea on vähemmän. Ne kuitenkin hajoavat siellä suhteellisen nopeasti ja hiili karkaa ilmakehään. Mikrobien jäänteiden hiili hajoaa todella hitaasti ja säilyy paremmin. Jos kasvijätteet saadaan veden alle hapettomaan tilaan, silloin hiili säilyy pitempään. Tästä syystä turvepelloilta karkaa hiiltä nopeasti. Turvepelloille saattaisi olla hyvänä lääkkeenä säätösalaojitus, jolla voidaan nostaa veden pinta mahdollisimman korkealle aina niiksi jaksoiksi, kun pellolla ei ole liikkumistarvetta. Viikko ennen sadonkorjuuta pohjavesi alas, sadonkorjuu, ja vesi heti taas ylös, jolloin hajoaminen pysähtyisi.

Kyntämisen ongelma on siinä, että maan pintakerroksen mikrobit eivät selviä syvemmällä. Syvempien kerrosten mikrobit taas eivät viihdy pinnalla. Kun maa kynnetään, mikrobitoiminta ensin pysähtyy, ja alkaa sitten kehityksen alusta uudelleen. Eräs kuulemani ulkomainen luennoitsija sanoi kyntöä erittäin huonoksi ratkaisuksi. Jos on pakko kyntää, niin ei sitten kuulemma ainakaan esiauroja. Kuorimetkin olisivat huonot... Pitäisi saada jäämään mahdollisimman paljon kasvijätettä maan pinnan tuntumaan, jotta mikrobitoiminta elpyisi nopeammin. Ajatus siitä, että hiiltä saataisi syvemmälle maaperään on kyllä oikea, mutta kestävin keino siihen olisi saada syvän maan mikrobitoiminta toimimaan. Se vaatii happea ja juurieritteitä. Siis sopivan kuohkeaa maata ja paljon syväjuuristen kasvien juurieritteitä. On muuten vaikea yhtälö.

Artikkeli mukainen juuristo maahan varmasti ratkaisisi ongelmaa pitkälti. On vaan vaikeaa. Miten tuon tekisi viljelykiertojen aikana? Jankkurilla? Paljonkohan sekin tuhoaa mikrobeja ja sienijuuria möyhiessään... Ehkä kuitenkin, jos sitä tehtäisi tarpeeksi harvoin ja pidettäisi syväjuurisia kasvejä kierrossa runsaasti ja koko ajan. Projektissa näitä tutkitaan, toivottavasti ratkaisuja löydetään.

https://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/4475276/Alio+Maataloudessa+ilmastokaanteen+avaimet

Täytyy vielä sanoa, että en ole mikään tiedemies, enkä haluaisi olla myöskään mikään uskovouhkaaja. Aihe toki sivuaa luomuviljelyä, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tavanomaisella viljelyllä on ainakin samat mahdollisuudet maan kasvukunnon kehittämiseen. Olen myös erittäin kiinnostunut aiheesta, ja olen saanut olla mukana monien viisaiden luennoilla ja keskusteluissa. Niistä olen rakentanut itselleni tällaisiä näkemyksiä. Kaiken kaikkiaan siinä on ainakin omasta mielestäni järkeäkin. Omilla pelloillani olen havainnut hämmästyttävää muutosta parempaan. Olen kiinnostunut siitä, että hankkeessa näitä asioita tutkitaan. Ja jos huomaan olevani väärässä, muutan mieltäni, kuin tuuliviiri...

Tässä tuleekin tarpeelliseksi kasvi viljelyn ja karjankasvatuksen symbioosi. Jos ajatellaan kaksi maksimissaan kolme kokovilja tai vilja satoa pellolta ja 3-5 vuotta apilanurmella, joka kerätään eläinten rehuksi. Maa kerkiää kynnöistä toipua. Kasvijätteet Lahota ja syväjuuriset apilaa/sinimailaset muokata maata ja sitoa lisää hiiltä. Hommassa pitäisi myös ajatella tehokkuus näkökohta. Mitä enemmän tuotetaan suhteessa käytettyyn pinta-ala/eläinmäärään, niin sitä vähemmän tulee suhteellisia päästöjä ja osa pelloista voidaan metsittää hiilinieluiksi.

Lainaus käyttäjältä: Don Essex - 17.02.19 - klo:16:51

Lainaus käyttäjältä: mustaviiksi - 17.02.19 - klo:11:56

No jos ajatellaan että halutaan hiiltä sitoa pysyvästi, niin kasvijätteet pitäisi kyntään mahdollisimman syvälle ja viljellä tehokkaasti. Muistaakseni 8000kg/hehtaari sato tuottaa kasvijätettä 8000kg/hehtaari pellolle.

Ja lisäksi n. 8000 kg juurieritteitä. Yhteyttäminen on oikeasti aika tehokasta hommaa! Jos maaperässä ei ole runsaasti mikrobeja käyttämässä tuota juurieritesatoa, siitä menee pääosa hukkaan. Mikrobit toki lisääntyvät koko kesän, mutta juuri kun niitä alkaisi olla runsaasti, sato alkaa tuleentua ja juurieritteiden määrä putoaa nopeasti. Silloin kerääjien olisi hyvä astua remmiin.

Kasvijätteiden hiili jatkaa hajoamista syvemmällä kyllä hitaammin, koska happea on vähemmän. Ne kuitenkin hajoavat siellä suhteellisen nopeasti ja hiili karkaa ilmakehään. Mikrobien jäänteiden hiili hajoaa todella hitaasti ja säilyy paremmin. Jos kasvijätteet saadaan veden alle hapettomaan tilaan, silloin hiili säilyy pitempään. Tästä syystä turvepelloilta karkaa hiiltä nopeasti. Turvepelloille saattaisi olla hyvänä lääkkeenä säätösalaojitus, jolla voidaan nostaa veden pinta mahdollisimman korkealle aina niiksi jaksoiksi, kun pellolla ei ole liikkumistarvetta. Viikko ennen sadonkorjuuta pohjavesi alas, sadonkorjuu, ja vesi heti taas ylös, jolloin hajoaminen pysähtyisi.

Kyntämisen ongelma on siinä, että maan pintakerroksen mikrobit eivät selviä syvemmällä. Syvempien kerrosten mikrobit taas eivät viihdy pinnalla. Kun maa kynnetään, mikrobitoiminta ensin pysähtyy, ja alkaa sitten kehityksen alusta uudelleen. Eräs kuulemani ulkomainen luennoitsija sanoi kyntöä erittäin huonoksi ratkaisuksi. Jos on pakko kyntää, niin ei sitten kuulemma ainakaan esiauroja. Kuorimetkin olisivat huonot... Pitäisi saada jäämään mahdollisimman paljon kasvijätettä maan pinnan tuntumaan, jotta mikrobitoiminta elpyisi nopeammin. Ajatus siitä, että hiiltä saataisi syvemmälle maaperään on kyllä oikea, mutta kestävin keino siihen olisi saada syvän maan mikrobitoiminta toimimaan. Se vaatii happea ja juurieritteitä. Siis sopivan kuohkeaa maata ja paljon syväjuuristen kasvien juurieritteitä. On muuten vaikea yhtälö.

Artikkeli mukainen juuristo maahan varmasti ratkaisisi ongelmaa pitkälti. On vaan vaikeaa. Miten tuon tekisi viljelykiertojen aikana? Jankkurilla? Paljonkohan sekin tuhoaa mikrobeja ja sienijuuria möyhiessään... Ehkä kuitenkin, jos sitä tehtäisi tarpeeksi harvoin ja pidettäisi syväjuurisia kasvejä kierrossa runsaasti ja koko ajan. Projektissa näitä tutkitaan, toivottavasti ratkaisuja löydetään.

https://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/4475276/Alio+Maataloudessa+ilmastokaanteen+avaimet

Täytyy vielä sanoa, että en ole mikään tiedemies, enkä haluaisi olla myöskään mikään uskovouhkaaja. Aihe toki sivuaa luomuviljelyä, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tavanomaisella viljelyllä on ainakin samat mahdollisuudet maan kasvukunnon kehittämiseen. Olen myös erittäin kiinnostunut aiheesta, ja olen saanut olla mukana monien viisaiden luennoilla ja keskusteluissa. Niistä olen rakentanut itselleni tällaisiä näkemyksiä. Kaiken kaikkiaan siinä on ainakin omasta mielestäni järkeäkin. Omilla pelloillani olen havainnut hämmästyttävää muutosta parempaan. Olen kiinnostunut siitä, että hankkeessa näitä asioita tutkitaan. Ja jos huomaan olevani väärässä, muutan mieltäni, kuin tuuliviiri...

Tässä tuleekin tarpeelliseksi kasvi viljelyn ja karjankasvatuksen symbioosi. Jos ajatellaan kaksi maksimissaan kolme kokovilja tai vilja satoa pellolta ja 3-5 vuotta apilanurmella, joka kerätään eläinten rehuksi. Maa kerkiää kynnöistä toipua. Kasvijätteet Lahota ja syväjuuriset apilaa/sinimailaset muokata maata ja sitoa lisää hiiltä. Hommassa pitäisi myös ajatella tehokkuus näkökohta. Mitä enemmän tuotetaan suhteessa käytettyyn pinta-ala/eläinmäärään, niin sitä vähemmän tulee suhteellisia päästöjä ja osa pelloista voidaan metsittää hiilinieluiksi.

Aika samaa mieltä olen. Karjojen määrä vain putoaa, eikä minusta ole mitenkään realistista haikailla laajaperäisen karjatalouden perään. Tulevaisuuden vaihtoehtona naudalle nurmen käyttäjänä näen vain biokaasun, eikä sekään ilmeisesti ihan ongelmaton ole. Ainakin rahaa kaasuttamojen rakentamiseen tarvittaisi hirmuisesti. Aika epärealistista sekin. Itse niitän nekin ruohot pääosin maahan, js niille ei järkevää kysvyntää ole. Toki sidotaan ahkerasti typpeä ja kiusataan kestorikkakasveja siinä samalla.

soininvaaralaiset viisoo vaan hanasuareen päin ja tuumaa jotta siellä sitä on suuri  kasa kun heidän hiilensidonnasta aletaan puhumaan