Siis enemmän kasvimassaa on hyvä, mutta enemmän myös yhteyttämistä on vielä paljon parempi. Lisäksi näyttäisi, että "byrokraattinen" kevytmuokkaus, jota itsekin olen eniten käyttänyt (kultivointi) olisi miltei raskain muokkaustapa mikrobeille. Näyttäisi siltä, että muokkaussyvyys olisi ratkaisevin. Mutta kun omat maalajini ovat luontaisesti tiivistyviä (He - HeS), niin miten pitää syvemmät maakerrokset multavina ja mikrobiologisesti toimivina matalissa muokkauksissa? Suorakylvökausi opetti, ettei pelkkä suorakylvö tai matalamuokkaus toimisi meidän maalajeilla. Siksi lähdinkin mukaan tuohon tutkimushankkeeseen, että saisin apua ja tietoa.
Itse olen ajatellut lähinnä intuition tai vaivannäön välttelyn vallassa seuraavasti: Meillä on noin viidennes pinta-alasta tuotantonurmea. Tämä heppaheinää ja siten lähinnä timoteitä ja ilman apilaa. Siis ei kovin syväjuurisia kasveja, mutta nurmivuosien aikana muodostuu kuitenkin aika vahva turve. Nurmi päätetään kyntämällä eli ruohoturpeet ladotaan rinnakkain pystyyn, mutta seuraavat vuodet menee kyntämättä. Turpeet maatuu hitaasti ja pitää kyntökerroksen ilmavana ja harvana pitkään, juuripaakut estää maan romahtamisen kasaan. Ensin ehkä liiankin ilmavaa, mutta seuraavina vuosina kyntökerros pystyy varastoimaan vettä ja tasaamaan sen kulkua alemmaksi. Kyntökerros toimii ikäänkuin suojana alemmalle maalle ja koska kalusto on melko kevyttä, uskon alemman kerroksen pysyvän ok kunnossa. Kuiva kesä ja routa voi muokata sitä myös. Viljavuosina sänki ja muu olki suojaa kyntökerrosta estäen liettymistä. Muokkaus vasta keväällä ennen kylvöä, osa avataan tuulettumaan kuivamisen edistämiseksi ja osa muokataan äkeellä suoraan kylvökuntoon. Maa on paljaana 1-2 vko, joten suurta eroa aitosuorakylvöön ei ole. Tarpeen mukaan voidaan muokata syksylläkin, että kyntö esm joka 7. vuosi ja ennen nurmen perustamista kyntö tai kultivointi.
Mitään ylimääräistä ei tehdä sängen silppurointia lukuunottamatta. Nurmi pitäisi päättää jotenkin joka tapauksessa. Vapaavuosia ei ole, koska heinä myydään. Koneita ei ole hankittu uusia juurikaan, käytössä normaali äes ja laahavannaskylvö. Ylimääräisiä maanparannusaineita ei ole käytetty, luotetaan että kasvatettavalla massalla päästään parempaan suuntaan pikkuhiljaa. Kylvökonetta tarkoitus päivittää niin, että osa lannoitteesta (halpa typpilanta tai vaikka urea) menisi lannoitevantaan kautta ja osa siemenvakoon (hivenpitoinen esm jara Y-4 hiven). Tavoitteena edullinen lannoiteyhdistelmä ja vapaus kokeilla vaikutuksia. Kerääjäkasvin siemenelle lisälaatikko, niitä ei ole tähän asti paljoa kylvetty.
Ajattelen lierokäytävien toimivan parhaimmillaan tavallaan salaojien jatkeena pintaan. Pystykäytävät menevät lähelle putkea ja pintalierojen käytävät ohjaavat vettä pystykäytäviin. Putkisto ulottuu pintaan asti, jolloin salaojista poistuva vesikin imee alipaineella ilmaa lierokäytävien kautta maahan. Sadekuurokin pumppaa ilmaa maahan, vaikka maa toimisi pesusienen tavoin ja varastoi veden. Putkisto myös annostelee hapen maahan vähitellen ja mikrobi voi asustaa itselleen sopivassa paikassa. Vesi kuitenkin kulkee ja imeytyy käytävien kautta, eikä jää liettämään maata jonkin mekaanisesti tehdyn vesitilan pohjalle.
Mikrobien lisäksi maassa on sienijuuret eli mykoritsat, jotka voi olla symbioosissa joidenkin peltokasvien kanssa. Toimittavat ravinteita kasville ja kasvi toimittaa jopa sitomaansa hiiltä sienelle. Näkyykö mykoritsat maanpinnalle? Kai nekin tuottaa joskus itiöemiä metsäsienten tavoin? Ehkä madonlakeista kiinnostuneet voisivat kertoa. Syksyllä katselin niin oli jotain piparkakun ruskeita sieniä, ehkä ihan kasvinjätteiden lahottajia.
Eräässä tilaisuudessa luomuviljelijä kertoi typpeä tarjoavien mikrobien olevan keväällä aika passiivisia. Hän herätteli niitä vinassilla kylvön tai harauksen yhteydessä, jolloin kasveille riitti paremmin ravinteita alkukesällä. Keinolannotteiden sanotaan estävän mikrobien typentuottoa, koska kasvin ei tarvitse käydä niistä kauppaa mikrobien kanssa. No jos lannoite annetaan kylvön yhteydessä keväällä, häiritseekö se paljoakaan milkrobistoa, joka joka tapauksessa on lamassa. Kasvusto imaisee lannoitetypen melko nopeasti ja heräävä mikrobisto jatkossa hajottaa orgaanista typpeä kasveille. Eikö jaettu lannoitus siten häiritse mikrobeja pahemmin, koska keinotyppeä annetaan mikrobien aktiivisen toiminnan aikaan? Kuitenkin tutkimuksissa kylvölannoituksella on saatu hyviä satoja verrattuna jaettuun lannoitukseen ja maan multavuus vähentää kuivuudesta ja liiallisesta kosteudesta johtuvia riskejä. Tämän mahdollisesti hataran ajatusrakennelman mukaan kylvölannoitus häiritsisi hiilensidontaa jaettua lannoitusta vähemmän? Hiilensidonta on hyvästä, koska sillä saadaan multavuutta maahan ja suojaa riskejä vastaan.
