Lyhyesti löytyy vaunuunsa palanut panssarimies joka ei olekaan kuollut ja viedään hoitoon, kaikkien yllätykseksi tyyppi selvityy, joskin ei tiedä kuka on, no sehän ei ole venäjällä ongelma annetaan sille uusi nimi ja t34/85.
Tyyppi on kuitenkin jollain tapaa kahjo puhuu vaunulleen ja se vastaa – lisäksi hän jahtaa saksalaista vaunua josta muut ei tiedä mitään – jonkinlainen Moby-Dick tarina siis.
Realistinen elokuva, jossa mies, jonka ihosta on palanyt 95 % jää henkiin ja muutaman viikon kuluttua on jo täydessä taisteluvalmiudessa. Toverilla on ilmiömäinen taito rupatella läpiammuttujen tankkien kanssa, koska hän puhuu sujuvaa panssarivaunua. Tankit on tuhonnut saksalaisten valkoinen (no, harmaa) Tiger, joka onkin perin ponteva poika. Yksi ainoa saksalaisvaunu pysäyttää lähes koko hyökkäysrintaman. Ei sitä tankkia saada hengiltä, koska se on aave. Ei siinä ole edes miehistöä ja se voi paeta vaikka suolampeen ja nousta sieltä muutaman päivän kuluttua jatkamaan taistelua. Mutta onneksi se on myös rehti eikä ammu päähenkilöämme, vaikka tämän T34:n putki on kuoriutunut kuin banaani. Sillä eihän sitä nyt voi tappaa sellaista, joka ainoana puhuu samaa kieltä.
Realismista voi olla montaa mieltä, mutta on tuo ihan kelpo seikkailu ja Paikoin komiaa katsottavaa.
