Tokihan 55 % voi olla äärioikeistolaisia yhtälailla kuin äärivasemmistolaisiakin. Äärioikeistolainen puolue tai poliitikko on sellainen, jonka oikealla puolella ei ole enää muita. Mutta mitä se oikealla oleminen sitten on.
Perinteisessä oikeisto - vasemmisto -jaossa oikeistopuolueet (porvarit, kapitalistit) ovat perustaneet politiikkansa yksityiseen omistusoikeuteen, yrittäjyyteen ja yksilön vapauteen ja vastuuseen. Käytännössä oikeistolainen politiikka on kannattanut talouden vähäistä sääntelyä, matalaa verotusta ja valtion vähäistä roolia kaikessa taloudelliseen toimeliaisuutten liittyvässä. Usein oikeistolaiset ovat olleet myös arvokonservatiiveja ja vaikka ovatkin kannattaneet muuten vain valtion vähäistä puuttumista ihmisen elämään, poliisi ja armeija ovat nauttineet oikeiston arvostusta.
Vasemmiston (sosialistien) agendaan taas ovat kuuluneet korkea verotus, keskitetty palveluntuotanto ja julkisen sektorin suosiminen yksityisen kustannuksella. Vasemmisto on yleensä ilmoittanut tavoitteekseen jopa sosialimin (tuotannontekijöiden yhteiskunnallisen omistamisen), vaikka eri aikoina tätä tavoitetta onkin hyvin vaihtelevasti esitetty. Siinä, missä vasemmisto ei ole katsonut hyvällä taloudelliseen toimeliaisuuteen tai vaikkapa asumiseen (omistamiseen) liittyviä vapauksia, se on toisaalta saattanut kannattaa huomattaviakin vapausasteita henkilökohtaisen elämän ratkaisuissa (erilaiset parisuhderatkaisut, sukupuolivähemmistöjen oikeudet, uskonnonvapaus, huumausainepolitiikka jne) aina niin pitkälle, että on pidetty hyväksyttävänä sitä, että osa ihmisistä ei halua osallistua yhteisen kakun kasvattamiseen - ainoastaan sen jakamiseen. Toisaalta, vaikka vasemmisto on esiintynyt arvoliberaalina liikkeenä, eivät vapauden tuulet ole juurikaan puhallelleet niissä maissa, missä vasemmisto / sosialistit on päässyt suvereenisti harjoittamaan politiikkaansa (uusimpana vaikkapa Venezuela). Kommunismin nimeen vannovissa maissa ollaan oltu monissa asioissa myös todellisuudessa hyvin arvokonservatiiveja esimerkiksi mitä tulee sukupuolirooleihin.
Nyt, kun lähes joka maassa raportoidaan olevan äärioikeistolaista liikehdintää, niin mitä oikeistolaisen politiikan tunnusmerkkejä nämä äärioikeistolaiset liikkeet sitten täyttävät? Mielestäni eivät juuri mitään. Puhuvatko uusnatsit yrittäjyyden ja elinkeinovapauden puolesta? Kannattavatko ne tarveharkinnan poistamista ulkomaisen työvoiman värväämiseltä? Ovatko he valmiita vähentämään yhteiskunnan roolia vaatimaan yksilöiltä suurempaa vastuuta? Haluavatko he alentaa verotusta, vaikka se johtaisi työttömyyskorvausten heikkenemiseen? Ovatko he oikeistolaisia, jos jätämme etuliitteen "ääri" pois? Miten äärioikeistolainen talouspolitiikka eroaa vasemmistolaisesta talouspolitiikasta?
Osa äärioikeistolaisiksi leimatuista öyhöttäjistä toki viljelee arvokonservatiivista koti, uskonto, isänmaa -retoriikkaa, mutta onko siinä porukassa yhtään enempää hartiapankkirakentajia, kirkollisveron maksajia tai reservinupseereita kuin sosialidemokraateissakaan? Eikä se poliisin ja oikeuslaitoksen arvostuskaan taida nahkapäiden joukossa olla sen suurempaa kuin anarkistienkaan. Miten äärioikeiston oikeistolaisuus näkyy? Euroopassa ei mitenkään, mutta Brasilian uusi presidentti saattaa kyllä oikeasti olla oikeistolainen. Ja jos ei siellä oikeistolaisempaa politiikkaa kukaan aja, niin sitten hän on äärioikeistolainen.
Oma perkaamisen aiheensa olisivat ns. populistiset puolueet. Jatkuvasti uutisoidaan esim. Italian populistisesta viiden tähden liikkeestä. Kuka määrittelee, onko puolue populistinen? Onko viiden tähden liike itse sitä mieltä, että se on populistinen?
PS: Sepe ei ole ääri- mitään. Hän on vain vähän traumatisoitunut.
