Ahaa se johtui mun huonosta ulosannista. Siis sitä ainutta lattaremmiä olen joutunut löyhdyttämään kolmena viimeisenä syksynä. Joka syksy saman verran. Puintikoneiston päälle laitto perustuu lattahihnan kiristämiseen. Se siis kutistuu talven aikana siten , että veto on päällä vaikka pitäis olla pois. Museo kones vuodelta 1983 
No tämä selittää paljon!
Kuten palstaa pidempään seuranneet ehkä muistavat, mun aikaisempi puimakone on Sampo 360 vm. 1979. Ja sen moninaisia vaiheita olen kanssanne jakanut useampana syksynä. Nyt olen pari vuotta - sen vähän mitä on puitavaa ollut - puinut massikalla, mutta samppa on puintikuntoinen. En oo tuohon puintikoneistoa käyttävän lattahihnan kireyteen kiinnittänyt huomiota sen enempää ja talvisin olen pitänyt sitä käyttöohjeen mukaisesti "kytkettynä" -asennossa. Jokunen vuosi sitten havaitsin, että koneisto ei mene pois päältä, vaikka kahvan kääntää alas. Mutta ei oo haitannu, moottori on jaksanut käynnistyä vaikka koneisto on päällä.
Viime syksynä piti sampoa siirtää vielä joulukuun alkupäivinä ja täytyi oikein tuohon hihna-asiaan perehtyä, kun ei moottori pyöriny muutenkaan kovin ripeästi (ai puimurissa ei oo moottorin lämmitintä - voishan siinä olla vaikka letkulämmitin!
). Pelkkä lattahihnan kiristyksen löysääminen ei riittänyt, sillä akseli, jonka varassa kiristysrullan vipu kääntyy oli jumiutunut. Jotenkin sain taljalla vedettyä sitä vipua niin, että rulla siirtyi, hihna löystyi ja sain moottorin käyntiin.
Se täytyis taas siirtää, mutta on vähän hankalaa, kun toisessa etupyörässä ei pysy ilma. Täytyy vähän katsoa mihin sen puimurin jättää, että saa renkaan täytettyä tarvittaessa. Toistaiseksi härveli on talvehtinut katon alla, saas nähdä kuin nyt käy.
