Maataloustuki täytyisi ratkaista jotenkin täysin uudella tavalla. Miten olisi "kansalaispalkka" viljelijöille. edellytyksinä olisi peltojen säilyttäminen viljelyyn kelpaavina ja ympäristöstä huolehtiminen. Muu toiminta olisi sitten täysin markkinaehtoista omien kykyjen ja resurssien mukaan.
Eli kelpaa jos ei kasva ranteen paksuista puuta? Mitä järkeä on sitten siinä, että toisaalla se pelto kasvaa lähes sitä ranteen paksuista puuta ja toisaalla raivataan suosta lisää? Ei sillä, että kyllähän suomessa soita riittää mutta onko tuossa mitään järkeä? Samalla se puuta kasvava pelto saa tukia ja se suo ei. Ei en aja sitä, että raiviot pitäisi saada tukien piiriin vaan, että tukienpiiristä voitaisiin potkia enemmänkin peltoja pois. Miksi ei voitaisi mennä ihan suoraan siihen, että tuettaisiin tuotantoa? Nyt tuetaan omistamista/hallintaa. Eli ne jotka tekee saa ja ne jotka ei niin ei saa...
tukioikeudellisen pellon voi ymmärtää halutessaan niin, että aikoinaan -95 on päätetty pinta-ala jolle tukia maksetaan ja silloiset pellonomistajat ovat saaneet omistukselleen oikeuden maataloustukeen erittäin tarkkoja ehtoja vastaan. Muu pinta-ala mm metsät ovat jääneet tätä tukea vaille. Osakekirjoja vastaan maksettiin osinkoa aikoinaan, rahasäästöille maksetaan korkoa... tukioikeus on vähän vastaava, vain rajatulle alalle myönnetty lisäarvo. Tämä arvo nostaa maan hintaa ja nyt tulee jollekin houkutus siirtää omaa esim metsämaata tähän tukioikeudellisen pinta-alan piiriin.... vastaavasti voisi paperista valmistaa seteleitä tai osakekirjoja ja vaatia osinkoa tälle itse valmistetulle osakekirjalle.
Miten tukioikeuksia sitten pitäisi hallinnoida, että ne osuisivat juuri oikeille pelloille? Varmaan joku pörssikaupan tapainen sovellus, jossa tarpeettoman pajua kasvavan metsänkainalon tukioikeuden saisi myytyä jollekin laajentamishaluiselle ihan vapaaehtoisella kaupalla. Jos hallinto alkaisi vastikkeetta karsia lohkoilta tukioikeuksia, niin maajussien kesän tärkein tavoite olisi säilyttää tukioikeudet koko pinta-alalla.... vehnän kylvölle mennään vasta jos aikaa jää
