Mun apumies uupui ensimmäisessä päivässä. Aamulla vähän opastin miten homma menee ja kerroin missä järjestyksessä peltoja voi muokata. Ilmeisesti päivän paahde teki tehtävänsä ja aamulla niin rehvakas mies oli illalla täysin kypsä ja kuitti. Voisihan se ilmastointi olla tietysti hyvä näin hellepäivinä...
Kuulemma tämä ei taida oikein sopia hänelle ja helpotuksen määrä oli suuri kun sanoin että eihän täällä ole pakko olla.
Kummallista touhua, varsinkin jos ollaan baarissa niin apumiehiä on jonoksi asti. Harvassa on ne innokkaat sitten kun olisi töitä. Osa näistä maatalouden hommista on kyllä sellaisia ettei niihin edes kehtaa laittaa muita kuin itsensä.
Juuri tuon takia teenkin kaikki työt itse.
Viimekesän apupoika sai päivässä pestyä navetassa yhden rivin ikkunoita, sitten tuli käsi kipeäksi. Pari vuotta sitten apuri sai sahauksessa selän mäsäksi ja seuraavalla viikolla tuli lämpöhalvaus, luulin hetken ihan oikeasti että, nyt tuli kaverille noutaja.
Noo, työnantajana saa tottua siihen, että renkejä tulee ja renkejä menee...
Täälläpäin kierteli takavuosina salaojaporukka, jonka nokkamies värväsi tekijät Tampereen keskustorilta. Työn laatu ja meno yleensä oli välillä aika villiäkin. Joukkoon sattui kuitenkin yksi kaveri, joka oli muita särmempi ja jota alkoi touhu ottaa päähän. Hän menikin sitten pomon puheille ja pyysi, että voisitko sinä yhtään valkata sellaista fiksumpaa porukkaa tähän sakkiin, kun tästä hommasta ei tahdo tulla yhtään mitään. Porukan vetäjä kohautti harteitaan ja totesi lakonisesti - Keskustorilta löydät aina miehen.
Samaa kaavaa noudatti aikojen alussa yhden edellisen työnantajayritykseni perustaja ja hallituksen puheenjohtaja. Tehtiin aikojen alusta asti yhden teollisuudenhaaran urakointihommia ja työvoimaa ei tähän alalle ollut vielä edes koulutettu. Porukka noukittiin mistä saatiin ja taustoista ei paljon välitetty. Homma toimi tai ei. Myöhemmin tästä johtajasta tehtiin oikein kirjakin ja siinä hän muistelee, kuinka eräänä aamuna töihin tullessaan oikaisi puiston kautta. Siellä oli jotain laitapuolen kulkijoita istuskelemassa penkillä. Ohikulkiessaan porukka hyppäsikin penkiltä ylös ja teki asennon - Huomenta johtaja, huudettiin kuorossa. Ne olivat jotain entisiä työntekijöitä ja tunnistivat hänet.
