Lainaus käyttäjältä: AP120 - 02.03.18 - klo:18:20

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 01.03.18 - klo:23:58

Mites hiukan luohottuneesta ja ylivanhasta nurmesta sais viherlannoitusnurmen ? Suorakylvökoneella virnaa ja hernettä ? Äestys kevyesti ja apilaa joukkoon ?

Vai täysi kevätglyfo ja muokkaus sekä siitä virna-apila-italoheinärytö alkuun ?

-SS-

Jos helpolla ja nopeesti, niin suorakylvö.
Se on sit eri asia mitä sieltä nousee

No siis se on semmoista turpeista vanhaa nurmea. Ei pystynyt kyntämään, kun ei saanut hallintaoikeutta ennen tätä vuotta.  Olisi tarkoitus hybridiruista laittaa, mutta jos kyntää keväällä, kuivuu aika varmasti, eikä välttämättä orastu kunnolla. Etelään antava palsta. Eli ajattelin yhtenä vaihtoehtona hankmota tai lautasmuokata niin että olis multaa mihin typensitojat juurtuisivat. Vaikka olisikin turpeita. Levittäisi siemenet ja jyräisi.

Onhan se yksi mahdollisuus, että antaa olla niittonurmena, niittää pari kertaa ja sitten tekee syysmuokkaukset. Mutta viherlannoitus tai herne olisi saattanut olla paremmin pohjaa rukiille. Herneellä valkuaislisäkin.

-SS-

Ei ehdi herneet ja virnat kasvaa maanparannuskuntoon, jos vanhaan nurmeen alkaa keväällä niitä taistelemaan.

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 02.03.18 - klo:18:26

Lainaus käyttäjältä: AP120 - 02.03.18 - klo:18:20

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 01.03.18 - klo:23:58

Mites hiukan luohottuneesta ja ylivanhasta nurmesta sais viherlannoitusnurmen ? Suorakylvökoneella virnaa ja hernettä ? Äestys kevyesti ja apilaa joukkoon ?

Vai täysi kevätglyfo ja muokkaus sekä siitä virna-apila-italoheinärytö alkuun ?

-SS-

Jos helpolla ja nopeesti, niin suorakylvö.
Se on sit eri asia mitä sieltä nousee

No siis se on semmoista turpeista vanhaa nurmea. Ei pystynyt kyntämään, kun ei saanut hallintaoikeutta ennen tätä vuotta.  Olisi tarkoitus hybridiruista laittaa, mutta jos kyntää keväällä, kuivuu aika varmasti, eikä välttämättä orastu kunnolla. Etelään antava palsta. Eli ajattelin yhtenä vaihtoehtona hankmota tai lautasmuokata niin että olis multaa mihin typensitojat juurtuisivat. Vaikka olisikin turpeita. Levittäisi siemenet ja jyräisi.

Onhan se yksi mahdollisuus, että antaa olla niittonurmena, niittää pari kertaa ja sitten tekee syysmuokkaukset. Mutta viherlannoitus tai herne olisi saattanut olla paremmin pohjaa rukiille. Herneellä valkuaislisäkin.

-SS-

Ei ehdi herneet ja virnat kasvaa maanparannuskuntoon, jos vanhaan nurmeen alkaa keväällä niitä taistelemaan.

Minä kylvin virnaa 3 vuotiaaseen timotei/jokunata -peltoon pintalevityksenä ja sit sitä äestettiin 2 kertaa Kaleva-äkeellä. Se virna peitti syksyllä melkein koko maan

Lainaus käyttäjältä: AP120 - 02.03.18 - klo:18:20

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 01.03.18 - klo:23:58

Mites hiukan luohottuneesta ja ylivanhasta nurmesta sais viherlannoitusnurmen ? Suorakylvökoneella virnaa ja hernettä ? Äestys kevyesti ja apilaa joukkoon ?

Vai täysi kevätglyfo ja muokkaus sekä siitä virna-apila-italoheinärytö alkuun ?

-SS-

Jos helpolla ja nopeesti, niin suorakylvö.
Se on sit eri asia mitä sieltä nousee

No siis se on semmoista turpeista vanhaa nurmea. Ei pystynyt kyntämään, kun ei saanut hallintaoikeutta ennen tätä vuotta.  Olisi tarkoitus hybridiruista laittaa, mutta jos kyntää keväällä, kuivuu aika varmasti, eikä välttämättä orastu kunnolla. Etelään antava palsta. Eli ajattelin yhtenä vaihtoehtona hankmota tai lautasmuokata niin että olis multaa mihin typensitojat juurtuisivat. Vaikka olisikin turpeita. Levittäisi siemenet ja jyräisi.

Onhan se yksi mahdollisuus, että antaa olla niittonurmena, niittää pari kertaa ja sitten tekee syysmuokkaukset. Mutta viherlannoitus tai herne olisi saattanut olla paremmin pohjaa rukiille. Herneellä valkuaislisäkin.

-SS-

Kohtuullinen muokkaus. Varmaankin pitää käyttää jotain pyörivää laitetta, niin saa kylvettyä jotakin. En kyllä kyntöäkään mahdottomana pitäisi, jos tekee sen ajoissa, ja jyrää heti perään. Silloin kevätkynnön riski kuivahtamiseen pienenee aika paljon.

"Pellon kasvukunnolla sadot nousuun"- webinaarissa kiinnitti huomiota öljyretikka-persianapila-hunajakukka- viherlannoitusnurmi, jota voi käyttää myös riistaseoksena ja maisemapeltona. Ko. kohteesta oli mitattu tuoremassaa n. 40 tn/ha. Ajoissa tehden näin voisi saada aikaan todella nopean ja tehokkaan maanparannusnurmen, joka varmaankin olisi mahdollista muokata syksyllä rukiille. En löytänyt esitystä pikaisella haulla netistä. Seos on nopeakasvuinen, joten tuskin tarvitsee kummoista kasvinsuojelua. Glyfoa keväällä en näin luomuviljelijänä halua esittää. Sitäpaitsi ilman glyfoakin onnistuu, joten miksi tuhlata sitä. Yksivuotisena tuolla ei juuri rikkoihin kummoista vaikutusta ole, mutta maan kasvukuntoon varmasti.

Seurailin menneellä viikolla vehnäfutuurien nousua ja kiinnostuin erään viljaliikkeen basis-sopimuksesta. Basis oli joulukuun futuuriin -9€ ja torstaina samainen Dec18 oli jo 179€ paikkeilla. Naantalista olisi siis saanut 170€ vehnälle mikä voi hyvinkin olla kovaa valuuttaa puintien jälkeen. Heidän kiinnityshintansa syksyyn oli kuitenkin vain 161€/tn.

Hetken asiaa selvitettyäni tulikin tieto että liike pudotti basiksen tasoon -16€. Vielä kun futuurit rommasivat eilen muutaman euron niin enää ei samalla sopimusmallilla saa kuin alta 160€. Hereillä kannattaa olla. Toki heillä olis ollut mahdollisuus olla kajoomatta basikseen ja nostaa kiinteää hintaa, niiden kun tulisi noin periaatteessa olla lähellä toisiaan. Laskivat sitten basistä niin ei tarvi viljasta maksaa turhaan..

Näitä kiinnityksiä ja futuureja ja basista markkinoidessa voidaan ajatella, että tuottaja vyöryttää alenevan hinnan riskit jollekin toiselle ja kumminkin hyötyy täysimääräisesti hintojen sitten joskus noustessa. Kai se joillekin rocn'roll merkittäville 10000 tonnin tuottajalle toimiikin.

Ostajapuoli tuntuu tekevän samanlaisia sopimuksia itselleen, jossa riskit poistuvat.

Ihmettelen vaan, missäpä se (tuntematon) kolmas osapuoli on, joka vuodesta toiseen ottaa hintariskit kannettavakseen, eli ottaa takkiinsa näistä, ja pulittaa sekä ostajille että myyjille parasta laatua olevat massit, oletankin, että joku Soros  salassa harjoittaa hyväntekeväisyyttä viljelijäin ja viljakaupan tueksi ?

Tai jotain.

-SS-

"Pellon kasvukunnolla sadot nousuun"- webinaarissa kiinnitti huomiota öljyretikka-persianapila-hunajakukka- viherlannoitusnurmi, jota voi käyttää myös riistaseoksena ja maisemapeltona. Ko. kohteesta oli mitattu tuoremassaa n. 40 tn/ha. Ajoissa tehden näin voisi saada aikaan todella nopean ja tehokkaan maanparannusnurmen, joka varmaankin olisi mahdollista muokata syksyllä rukiille. En löytänyt esitystä pikaisella haulla netistä. Seos on nopeakasvuinen, joten tuskin tarvitsee kummoista kasvinsuojelua. Glyfoa keväällä en näin luomuviljelijänä halua esittää. Sitäpaitsi ilman glyfoakin onnistuu, joten miksi tuhlata sitä. Yksivuotisena tuolla ei juuri rikkoihin kummoista vaikutusta ole, mutta maan kasvukuntoon varmasti.

Tuollaista vähän ajattelin, ja olisi ainakin persianapilaa vielä jäljellä. Kevätkyntö päästäisi kylvämään viikkoa aikasemmin, uskoisin, että pääsiäisen jälkeen alkaa lumet vähetä jo. Että jos oikein lähtökuopissa punnertelee, voisi päästä huhtikuun lopussa laittamaan. Pitkäaikaisen nurmen juurakko on vahva, en usko maan pilaantuvan tuosta. Kyllä tuo viime vuoden silpoydinherne-apila oli jo aika messevää siinä elokuulla. Mutta puintiaika ja märät kelit veivät kylvöinnon, vaikka se hybridisäkki oli jo ostettuna. Pitää kokeilla itävyys siitä ensi kesänä, jos vaikka olisi vielä jotakin jäljellä.

Mutta nämä tämmöiset viherlannoitukset eivät olekaan kovin järkeviä päätöksiä, jos ajattelee panostusta ja saatavaa oletettua hyötyä. Alun perin EFA pakkokesannon täyttämiseen nuo olivat. Muuta kuin rasti vipuruutuun, ja se on siinä. Alkoi vain himottaa kokeilla, olisiko kasvuvoimaa. Sain kyllä naapuripalstalaiselta vinkin, että ei kovin hyvä ole, olisiko kuiva paikka vähän.

-SS-

Seurailin menneellä viikolla vehnäfutuurien nousua ja kiinnostuin erään viljaliikkeen basis-sopimuksesta. Basis oli joulukuun futuuriin -9€ ja torstaina samainen Dec18 oli jo 179€ paikkeilla. Naantalista olisi siis saanut 170€ vehnälle mikä voi hyvinkin olla kovaa valuuttaa puintien jälkeen. Heidän kiinnityshintansa syksyyn oli kuitenkin vain 161€/tn.

Raisiolla sama DEC18 ja -8€, odottelin että menisi yli 178€ niin se tarkoittaisi syksyllä sitä 170€ hintaa vehnälle. Muutaman vuoden keskiarvon perusteella olisi ihan kelpo hinta ja jäisi yksi murhe pois syksyn myyntiä pohtiessa. Olennaisin kysymys tässä on, että pitääkö toimittaa kaikki laatuvaatimukset täyttävää vehnää vuoden loppuun mennessä se luvattu määrä? Ellei tuottaja sitä toimita, niin kuka ottaa siiten laaturiskin, jos menee rehuksi? Käsittääkseni vastapuolet tuolla ovat isoja myllyjä, jotka oikeasti haluavat priimaa, eikä jotain tähkässä itänyttä <10 valkuaisen rehuraaka-ainetta.

Näitä kiinnityksiä ja futuureja ja basista markkinoidessa voidaan ajatella, että tuottaja vyöryttää alenevan hinnan riskit jollekin toiselle ja kumminkin hyötyy täysimääräisesti hintojen sitten joskus noustessa. Kai se joillekin rocn'roll merkittäville 10000 tonnin tuottajalle toimiikin.

Ostajapuoli tuntuu tekevän samanlaisia sopimuksia itselleen, jossa riskit poistuvat.

Ihmettelen vaan, missäpä se (tuntematon) kolmas osapuoli on, joka vuodesta toiseen ottaa hintariskit kannettavakseen, eli ottaa takkiinsa näistä, ja pulittaa sekä ostajille että myyjille parasta laatua olevat massit, oletankin, että joku Soros  salassa harjoittaa hyväntekeväisyyttä viljelijäin ja viljakaupan tueksi ?

Tai jotain.

-SS-

ihan aikuisten oikeasti tämä raaka-ainejohdannaisten kauppa ei ole meidän juttu. Kaverit, joilla on geeliä tukassa, istuvat merkkivaatteet ja yliopistotasoinen koulutus rahoitusalalta, antavat meille vaan sen mitä itseltä jää yli. Yleensä saa mielenrauhaa eli jonkun takuuhinnan suuria hinnanlaskuja pelkääville (vrt edellinen kommentti yllä). Toki näitä ääripään hintapiikkejä pystyy eliminoimaan, mutta pitkän aikavälin keskiarvossa jää melko varmasti tappiolle. Tämä laaturiskin tai kokonaan puimattoman sadon hinnan kiinnittäminen on iso riski sekin.... kait ne velvoitteet täytyy hoitaa eli käydä sieltä silppuritraktorin päältä sen verran pois, että saa pörssistä ostettua luvatun määrän myllyyn markkinahintaista tavaraa tilalle tai rehuviljatiliin pistää vähän takataskusta lisää?

Kesä oli kulunut. Oli syyskuun 4:s päivä. Vainiot viheriöitsivät vielä. Aurinkoa, joka oljen muuttaa kullan keltaiseksi ja jyvän kypsyttää, ei näkynyt. Tuuli, joka oli useampia päiviä peräkkäin huokunut pohjoisesta kuin vallaton poika, oli nyt päässyt omiin valtoihinsa, riehui, pauhasi ja vihelteli. Ilta lähestyi. Taivaslaki puhdistui pilvistä ja loisteli läpikuultavan kirkkaana. Tuuli, ikäänkuin se olisi tahtonutkin saada vain pilvet pyyhityksi pois leveäin siipiensä tieltä, laskeutui väsyneenä levolle.

Oli hyvin kylmä. Sen lisäksi ilma oli kirkas ja keveä. Sen möyhyn ja pauhinan jälkeen, johon korva useampina päivinä peräkkäin oli tottunut, tuntui kaikkialla niin äärettömän hiljaiselta, että yksin tähkäpäätkin näyttivät jotain kuuntelevan. Jos ilta olisi ollut lämmin ja ihana, olisi sanottu, että luonto uinailee ja haaveksii suloisessa rauhassa, — ihanata! Mutta käänsipä nyt silmänsä mihin tahansa, ihmisiin, puunlehtiin tai tähkäpäihin, — kaikki ne olivat mykkinä kauhusta. Silloin tällöin, kylmän viiman nuoleksiessa puunlehtiä, ne värisivät, sivellessä tähkäpäitä ne hulmehtivat niin että koko pellon yli kävi laine, josta syntynyt vieno, salaperäinen ääni muistutti hätähuutoa.

Halla, joksi sumu nyt oli alkanut muodostua, oli jo laskeutunut niin alas, että sen ylitse näki kirkasta taivasta vasten kylän tummat rakennukset. Mutta sitä vastoin itse hallakerros oli niin paksu ja sakea, että kun Hautalainen käveli kotiin päin, tunsi hän olevansa kuin keskellä lumipyryä...

Kun aurinko aamulla nousi, karkoitti se tähdet ja sulki niiden ilkeästi uhittelevat silmät. Mutta se tuli myöhään, — maassa oli ehkä puoli tuumaa paksulta härmää, ojat ja vesilammikot tukevassa jäässä. Tähkäpäät lepäsivät, sirot päät rintaa vasten kallistuneina, ja harmaatakkinen mörkö istui hartioilla, raskaana kuin kivi, tunnotonna kuin kuolema, kylmin kourin kuristaen voitetuista viimeistäkin elonmehua. Aurinko näytti hämmästyneeltä, sen katse samealta. Mutta kohta se alkoi kohota korkeammalle, tulla likemmäksi. Harmaat möröt tähkäpäiden niskassa hellittivät kynsiään, silmäsivät oudostellen ylös tuota verivihollistaan. Möröt nyykistivät uhrejaan viimeisen kerran, laskeusivat sitten olkea pitkin hyvässä järjestyksessä maahan, ikäänkuin ilkkuen paetessaan ja pitäen ilkeätä lotisevaa sähinää. Tähkäpäiden köyristynyt pikkuniska suoristui painon paettua luonnolliseen kuolinasemaan. Kuinka väsyneiltä, kuinka laihtuneilta ne näyttivät! Pitkin rutistunutta runkoa juoksi vain paksu tuskanhiki.

Pilviä nousi. Kylki kylkeä vastaan asettuivat ne auringon eteen aivan kuin lämmittelemään.

Maassa oli jälleen kylmä, hyvin kylmä. Ihmiset hykertelivät käsiänsä, vilusta ja tuskasta väristen, loivat rukoilevia silmäyksiä taivaanliettä kohti, — koska se aukeaisi, jotta lämpö pääsisi virtaamaan heillekin asti? Mutta pilvet peittivät aurinkoa katkeamatta iltapäivään. Ja hiki kylmettyi uudestaan kiinni kuolleitten tähkäpäiden harmenneisiin hiuksiin ja rypistyneeseen, mehuttomaan runkoon...

Ja ihmiset kaikkialla kävelivät joutilaina kuin pyhänä, kasvoilla vain ei ollut tuota pyhäistä, levollista, nauttivaa ilmettä. Pilvinen taivas, surullinen maa, kuoleman käsiin kesken joutunut luonto, ne nostattivat sumupilviä ihmisten otsille ja saivat aikaan raskaita kyynelsateita.

http://www.gutenberg.org/cache/epub/14292/pg14292-images.html