Muistuipa nyt sitten Heinon muistelujen perään tällainenkin juttu, joten kerrotaanpa pois:
1970 -luvulla apulantabuumin aikaan yksi isäntä ulkoisti lantojensa levityksen kylän nuorille miehille. Säkit oli viety keväällä kelekalla mettään, johon ne piti sitten lumien jälkeen levittää. No, pojat otti homman vastaan ja lähtivät eräänä viikonloppuna jänkien taakse töihin.
Ilmeisesti homma otettiin myös viihteen kautta, koska jälki oli kyseenalaista... Säkit olivat tyhjiä, mutta kankaalta paistoi apulantakasoja sikinsokin. Säkki oli puhkaistu ja kumottu melkein sille sijalleen. Palsta oli kesälläkin "lumen vallassa", kun lantakasat paistoivat pitkälle.
Metsän omistava isäntä ei kuitenkaan noilla nurkillaan käynyt kuin vasta muutaman vuoden päästä. Kysyttäessä, joko lannat olivat sulaneet, isäntä vastasi, että "Johan ne nyt aikoja sitten, mitäs tuota kysyt!" -Ilmeisesti ne puutkin sitten kasvoivat tukeiksi eikä isompia asiasta enää kuulunut...