Tärkein uudistus tulee olemaan antiikkisen leikkuupöydän päivittäminen
Ajatella, jo 1960-luvun alkupuolella Sampossa oli leikkuupöytä, jossa oli ajon aikana säädettävissä kaatokelan nopeus ja paikka eteen-taakse -suunnassa täysin portaattomasti. Ettei ollut mitään kampinytkyttäjää rytkyttämässä kaatokelaa tai terää syöttökierukan alla. Muutenkin 1970-luvun viljanjakajat sivuohjaimineen, sekä kietomattomat kaatokelan päädyt toimivat pitkässä lakoviljassa; monet preeriapuimurit puivat hyvästi vain semmoista 40 cm korkeaa pystyviljaa.
Ja sitten uudehkojen Sampojen leikkuupöytä onkin ollut "antiikkinen". Mmjjaah.
-SS-
Tässä tulee esiin se sukupolvien ero ja erilaiset kokemukset ja tulkinta siitä, mikä on edesmennyttä. Enpä taas muistanut, että meillä on keskuudessamme jo Jeesuksen aikana puimakoneen saloihin perehtyneitä veteraaneja. No, olihan siinä omana aikanaan varmaan edistyksellisiä juttuja. Täytyy katsoa taas joskus tarkemmin tuota suulissa viruvaa 657:aa.
Meidän (-58 ?) harmaassa vasaralakatussa 657:ssa oli mm ajovariaattori,
hydraulinen pöydän nosta ja lasku. Samaan aikaan jossakin ameriikan
puimurissa pyöriteltiin isoa pyörää ja vinssattiin käsivoimin terää ylös ja alas.
Se volkkarin bensakone oli semmoinen vähä nirso säädöistä, ja aina oli joku
roska suuttimessa tahi muuta. Välillä paukahti kaikuen ympäri kyliä
pakoputkesta.
Sampo 10 vuodelta 1966 oli se moderni puimuri, josta puhuin. Siinä oli
jo kolme vaihdetta, portaaton nopeuden muunnin, kaatokelan
nopeuden muunnin, kaatokelan pituussuuntainen portaaton säätö,
oljenkohottajat kohlimilla, puintikelan nopeudet ketjuilla, ketjun rasvari.
Kympin Perkins moottori olisi pitänyt säilyttää, kolmisylinterisenä
puimurista tuli ihme täristäjä.
-SS-