Lainaus käyttäjältä: SKI - 06.10.17 - klo:09:24

Lainaus käyttäjältä: junttieinari - 06.10.17 - klo:09:13

Lainaus käyttäjältä: SKI - 05.10.17 - klo:17:06

Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen.  Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti. 

Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.

Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä,  mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.

Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.

Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.

Juu on naapureilla tappureita, suurin osa niistä samaa ikä ja kokoluokkaa kuin omani, eli sellainen että omat puinnit saadaan tehtyä.  Lopuille riittää että saavat omansa pois tai ovat sitten sellaisia huithapeleita ettei tee edes mieli kysyä. Ja jotenkin sen rahtihomman ideakin vesittyy osittain siinä kun täytyy kuitenkin itse olla kärryt siirtelemässä puintiaikaan.

Ehkä puinti voisi toimia parhaiten jos olisi yhden naapurin kanssa yhteinen uudehko puimuri.

Lainaus käyttäjältä: SKI - 06.10.17 - klo:09:24

Lainaus käyttäjältä: junttieinari - 06.10.17 - klo:09:13

Lainaus käyttäjältä: SKI - 05.10.17 - klo:17:06

Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen.  Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti. 

Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.

Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä,  mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.

Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.

Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.

Eipä se kovin häävi olis puida torvi-impotenssista kärsivällä sauhuhihnasampolla pitäjän monia oheiskasvikasvustoja....



Okei, betoni ja suo kutsuu, loikkis....

Lainaus käyttäjältä: SKI - 06.10.17 - klo:11:45

Ehkä puinti voisi toimia parhaiten jos olisi yhden naapurin kanssa yhteinen uudehko puimuri.

Tämä nyt poikkeaa aiheesta mutta minä sanoisin että jos yhteistyö ei onnistu niin on peiliin katsomisen paikka?

Tällä tilalla on jo kolmen sukupolven kokemus tilojen yhteisestä puimurista. Minä en ollut sitä näkemässä mutta aikanaan on kuulemma tuollaisella

https://konedata.net/puimurit/new-hollandclayson/claeys-clayson-m-73-m-103/

60-luvulla puitu yli 250 hehtaaria eli kolmen tilan puinnit ja saman verran rahtipuintia päälle.

Yhteistyö toimii jos koneella on yksi kuski joka myös pitää koneesta huolta. Muut hoitavat kärryt ja kuivurit ja kuski pui koko ajan. Tällöin jopa aikanaan helposti sakolukunsa katoavaa Ruso-vehnää saatiin puitua leipäviljana pois. Sehän oli aikanaan se suurin juttu kun vehnän hinta oli kolminkertainen leipäviljana rehuviljaan verrattuna ja aiheutti ne suurimmat kipupisteet kun lyhyellä poudalla olisi ollut kaikilla vehnää puitavana mutta kun puimuri liikkuu koko ajan ja etäisyydet tilojen välillä niin homma toimii.

Monellako nykypuimurilla eli käytössä olevalla jossa on 3 metrin pöytä muuten puidaan 250 hehtaaria syksyssä?

Serkulla oli Vakka-Suomessa se yhteispuimurin kuskin virka. Ja toimikin systeemi kai aika hyvin, vaikka taisi olla vähän ärsyttävä ihminen. Kuivuriakin ajattelivat, mutta sukupolvenvaihdokset olivat epävarmuustekijä, jatkaja saattoikin olla vaikeampi ihminen. Yksi iso yhteiskuivuri on myös täällä idempänä purkautunut, koska osakkaat eivät olleet samanmieliset tulevaisuuden suunnasta. Sitten yhteiskoneet ovat hyvä idea, niin kauan kun ollaan kavereita. Sitten kun sukset menee ristiin, ai että, on kyllä hankala paikka. Kun tulee molemminpuolista kiusantekoa, että varmasti on hankalaa se yhteiskäyttö.

-SS-

Yhteistyö toimii jos koneella on yksi kuski joka myös pitää koneesta huolta.

Ei, nimenomaan näin se ei tule toimimaan. a) tehokkuus jolloin konetta voidaan ajaa vuoroissa. b) ihmisillä on omaakin elämää ja perhettä, sitä voidaan pitää yllä näillä kuivirintäyttövuoroilla. Yhteistyö on yhteistä tekemistä missä luovasti tilanteiden ja tarpeiden mukaan voidaan vaihtaa rooleja.

Yhteiskoneet on helvetistä - yhteistyö on mahdollisuus

Lainaus käyttäjältä: voortimies - 06.10.17 - klo:13:28

Yhteistyö toimii jos koneella on yksi kuski joka myös pitää koneesta huolta.

Ei, nimenomaan näin se ei tule toimimaan. a) tehokkuus jolloin konetta voidaan ajaa vuoroissa. b) ihmisillä on omaakin elämää ja perhettä, sitä voidaan pitää yllä näillä kuivirintäyttövuoroilla. Yhteistyö on yhteistä tekemistä missä luovasti tilanteiden ja tarpeiden mukaan voidaan vaihtaa rooleja.

Yhteiskoneet on helvetistä - yhteistyö on mahdollisuus

Tuossa melkolailla samaa mieltä, jos yksi on täystyöllistetty puimuriin koko syksyn muiden vahtiessa kuivureita ja siirrellessä kärryjä on melko varmaa että parin syksyn jälkeen on kaikilla omat pelit pensselit. Nykyään kun molemmat tai melkousein ainakin toinen työskentelee myös tilan ulkopuolell vaatii töiden ja perhe-elämän yhteensovittaminen enemmän variaatioita.

Yhteistyökuviot vaatii melko samanlaisen asenteen töihin kaikilta osapuolilta,  silloin kun tehdään pitää kaikkien olla samalla asenteella touhussa mukana. Ja muutoinkin pitää olla samanlainen katsomus mitkä asiat on tarpeellisia, mitkä tarpeettomia ja mistä voidaan puolin ja toisin hiukan joustaa. Ja sitten kun kuviot leviää käsiin pitää päästä poistumaan takavasemmalle sovinnolla ilman että kaikki sillat poltetaan välistä.

Lainaus käyttäjältä: SKI - 06.10.17 - klo:09:24

Lainaus käyttäjältä: junttieinari - 06.10.17 - klo:09:13

Lainaus käyttäjältä: SKI - 05.10.17 - klo:17:06

Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen.  Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti. 

Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.

Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä,  mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.

Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.

Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.

yhteiskoneet, yhteistyö, talkootyö...kuulostaa kovasti itänaapurin touhulta. Satunnainen naapuriapu on asia erikseen, silloin kun naapuri tulee auttamaan tai lainaa koneita, niin sen pitäisi olla kaksipuolista eikä saisi vahingoittaa kummankaan bisnestä. Jos joku kuvittelee keksineensä jotain uutta näiden yhteistyökuvioiden suunnalta, niin eikös kyseessä ole paluu takaisin kolhoosien tilanpitoon. Vaikea kuvitella yhtä menestyvää voitollista isäntää yhteiskoneketjussa, jos muut menossa konkurssiin....ainoa rehellinen mittari on raha, siis urakointi maksetaan tilojen välillä, siis jollain sovitulla vaihdonvälineellä ainakin.

Kun tilat jakaantuu kasvaviin ja taantuviin, niin monesti kasvavan tilan kannattaa hetki urakoida alihintaan, jolloin lopettava tila kypsyy nopeammin, kun tarvittavasta koneistuksesta luovutaan.

Kun tilat jakaantuu kasvaviin ja taantuviin, niin monesti kasvavan tilan kannattaa ....

...leuhottaa ympäri pitäjää keräilemässä lisää tilusta, ja iso yhteispuimuri pehmenee sitten niitä yhden laajentajan kyliä kiertäessä, ja visut toiset isännät maksavat viulut.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: alpo10 - 06.10.17 - klo:22:08

Kun tilat jakaantuu kasvaviin ja taantuviin, niin monesti kasvavan tilan kannattaa ....

...leuhottaa ympäri pitäjää keräilemässä lisää tilusta, ja iso yhteispuimuri pehmenee sitten niitä yhden laajentajan kyliä kiertäessä, ja visut toiset isännät maksavat viulut.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: tohtori - 05.10.17 - klo:08:54

Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.

Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen.  Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti. 

Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.

Ihan kivasti urakoija sai kaikki peltoni tyhjäksi omien puintiensa ja sateiden välissä. Papujen kanssa antoi varoituksen että saattaa monsuuni ehtiä ennen häntä, ei pahastu jos joku muu pui. Varasin alustavasti toisen urakoijan. Alkuperäinen sai kuin saikin omansa ajoissa kuntoon ja minunkin loput työn alle. Toinenkin urakoija soitti että olisi myös päässyt paikalle. Iso sade tuli seuraavana päivänä, mutta jäi siis yhden puimurin verran jopa varmuusmarginaalia.

Isompi riski olisi ollut säheltää jollain omalla romukasalla ja viimeiseen asti yrittää sitä pikakorjailla kun kaikki vastustaa.

Urakointi toimii hyvin kun on riittävästi keskusteluyhteyttä, joustoa ja realismia hommassa mukana. Ei liikaa urakoita per kone ja per mies eikä liian tarkkoja vaatimuksia koska mikäkin työ pitää hoitaa.

....Alkuperäinen sai kuin saikin omansa ajoissa kuntoon ja minunkin loput työn alle. Toinenkin urakoija soitti että olisi myös päässyt paikalle....

Urakointi toimii hyvin kun on riittävästi keskusteluyhteyttä, joustoa ja realismia hommassa mukana. Ei liikaa urakoita per kone ja per mies eikä liian tarkkoja vaatimuksia koska mikäkin työ pitää hoitaa.

Jos urakoitsijat olivat keskenään tuttuja ja tarpeeksi sopivan huumorintajuisia ja jos lasku ei olisi kasvanut merkityksellisesti niin olisit ottanut vaan kummatkin ja samalle pellolle töihin naapureiden ihmetykseksi....

Tuossa edellä on sanottu aika hyvin milloin urakointi ja muu yhteistyö toimii. Yhteiskoneiden hankintaa nykypäivänä ei edes kannattaisi harkita. Sitten kun konetta ohjataan tietokoneen kautta on turha kuvitella, että kaikki oppisivat konetta käyttämään. Jo pelkkä sähköinen ohjaus pienen automaatikan kera alkaa olla satunnaisille kuskeille liian hankala joka kerta muisteltavaksi ja opeteltavaksi.

Lainaus käyttäjältä: SKI - 05.10.17 - klo:17:06

Lainaus käyttäjältä: tohtori - 05.10.17 - klo:08:54

Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.

Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen.  Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti. 

Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.

Ihan kivasti urakoija sai kaikki peltoni tyhjäksi omien puintiensa ja sateiden välissä. Papujen kanssa antoi varoituksen että saattaa monsuuni ehtiä ennen häntä, ei pahastu jos joku muu pui. Varasin alustavasti toisen urakoijan. Alkuperäinen sai kuin saikin omansa ajoissa kuntoon ja minunkin loput työn alle. Toinenkin urakoija soitti että olisi myös päässyt paikalle. Iso sade tuli seuraavana päivänä, mutta jäi siis yhden puimurin verran jopa varmuusmarginaalia.

Isompi riski olisi ollut säheltää jollain omalla romukasalla ja viimeiseen asti yrittää sitä pikakorjailla kun kaikki vastustaa.

Urakointi toimii hyvin kun on riittävästi keskusteluyhteyttä, joustoa ja realismia hommassa mukana. Ei liikaa urakoita per kone ja per mies eikä liian tarkkoja vaatimuksia koska mikäkin työ pitää hoitaa.

Jos jossain on urakkamiehiä jonoksi asti niin hyvä niin. Saatavuuteen vaikuttaa sekin onko ns tosissaan tekijöitä vai sellaisia kun ajaa hieman täytehommia

Tänäkin vuonna tällä omalla romulla tuli ajettua reilut 55 hehtaaria ilman puimurista johtuvia keskeytyksiä. Ennakoivalla huollolla ja rasvaprässin käytöllä saa moiset romut kestämään.  Maksoin aikoinaan 4000€ tuosta ja taitaa olla markkina-arvo edelleen samoissa lukemissa, toki jos tulee parin tonnin remontti on parempi antaa romumiesten hakea pois pihasta. Rahtipuinti ottaa herkästi 5000€ vuodessa tuolta alalta, eikä montaa vuotta tarvitse puida kun on jo esim 90-luvun loppupuolen 58 claassi maksettu.

Viljapuolella kun touhutaan oikea-aikainen puinti on mielestäni yksi tärkeimmistä tekijöistä niin laadullisesti kuin kuivauskustannustenkin puolelta joten oma puimuri puoltaa siinäkin mielessä asiaansa. Toki jos lähtökohtaisesti tarkoituksena on tuottaa rehutavaraa on asetelma hiukan eri sorttinen.

Puimuriurakointi jollakin Sampolla on aika kyseenalaista hommaa. Tienestit palaa remontteihin ja koneen arvon putoamiseen. Hinta täytyisi olla kohdallaan ja siitähän ei asiakkaat tykkää.

Kaikkinainen yhteistyön välttäminen on edelleen hyvä nyrkkisääntö. Välttää monet ongelmat ja harmit.

Eipä sitä kahta työtä rahan takia tarvitsisi ja oonkin miettiny joskus tuotakin, että vien joltain työpaikan. Mutta talvella tulis mökkihöperöksi, eikä osaa harrastaa oikein mitään muuta kuin työntekoa.

Mitä sää tuollaisia mietit. Jos tila on pieni ei sillä elä eli jäisit palkkatöihin. Ja jos tila on pieni, niin meinaatko että peltosi ostanut palkkaa jonkun niitä hoitamaan. Eturiviläinen vaan polkisi kovempaa ja huutaisi kriisiä 😆

Se on sitten eriasia jos peltoa on vaikka pari kolmesataa hehtaaria ja silti käy palkkatöissä. Mutta luultavasti silloin täytyy käyttää paljon urakoitsijoita tai renkejä eli tavallaan ei taaskaan veisi kenenkään työpaikkaa.

Eli älä murehdi 😁

Lainaus käyttäjältä: V.viljelijä - 07.09.17 - klo:22:21

Eipä sitä kahta työtä rahan takia tarvitsisi ja oonkin miettiny joskus tuotakin, että vien joltain työpaikan. Mutta talvella tulis mökkihöperöksi, eikä osaa harrastaa oikein mitään muuta kuin työntekoa.

Mitä sää tuollaisia mietit. Jos tila on pieni ei sillä elä eli jäisit palkkatöihin. Ja jos tila on pieni, niin meinaatko että peltosi ostanut palkkaa jonkun niitä hoitamaan. Eturiviläinen vaan polkisi kovempaa ja huutaisi kriisiä 😆

Se on sitten eriasia jos peltoa on vaikka pari kolmesataa hehtaaria ja silti käy palkkatöissä. Mutta luultavasti silloin täytyy käyttää paljon urakoitsijoita tai renkejä eli tavallaan ei taaskaan veisi kenenkään työpaikkaa.

Eli älä murehdi 😁

Mutta kun on kova murehtimaan. Tämä on kyllä mun murheista pienimpiä, varsinkin kun tuo mun palkkatyö on sellaista jota ei enää Suomalainen viitti tehdä. Tila on pieni, mutta kyllähän silläkin eläis kun tuet on niin hyvät.