Agronet
Keskusteluaiheet => Yleistä maa- ja metsätaloudesta => Aiheen aloitti: seegeri - 31.08.17 - klo:20:28
-
Terve. Uutena täällä.
Kyselisin muilta ryhmäläisiltä miteskä on onnistunut tilanpidon ja palkkatyön yhdistäminen. Lähinnä mites töistä pois olot onnistuu, helposti vai tuleeko sanomista. Itse nyt muutaman vuoden vilja/metsätilaa ja palkkatyötä tehneenä todennut, et on välillä aika häsäkkää. Lomat ja illat menee aika pitkälle tilantöissä. Tilalla aikas paljon työvelkaa lähinnä rakennuksissa ja metsissä ja koneissa siis vähä kaikes, et aina löytyy jotain rassattavaa ei meinaa aika riittää, ei sillä et valittaisin tilanhommia teen ihan mielelläni, mut toi palkkahomma tökkii... minkälaista muilla?
Töissä saa kuunnella kettuilua mm, poissaoloista, maajussien "valtavista" tuista ja sun muuta. Yleensäkin pännii kun tilan hommat saa tehdä aina kauheella kiirulla ja hosumisella, eikä kuten itse haluais. Pitäis keksii jotain muuta tähän tilanpidon lisäks. Verottajakin rankaisee jos tilalta joskus jotain jäis, mitä ei kyl oo tapahtunu.....tälläsia tuli vaan mieleen. Mites muilla.
-
2 vuotta olin palkkatöissä sen jälkeen kun tilanpidon aloitin. Ja juuri tuo töistä pois oleminen katkaisi sitten sen kamelin selän, kun kylvö -ja puintilomaa ei enää myönnetty, vaan nämä olisi pitänyt etukäteen varata, ja pitää kesälomana. Otin seuraavana päivänä lopputilin. Ei siinä, lähtöä olin pohtinut jo pitkään ko. paikasta ihan muistakin syistä. Elämä on liian lyhyt herrojen kans vänkäämiseen saatikka siihen, että pitäisi väkisin ittensä töillä tappaa, raskaaksi kävi välillä tehdä 2 vuoroa töissä ja väliajat yrittää maajusseilla. Akkakin paljon tyytyväisempi, kun on joku laittamassa tenavia kouluun aamusella, ja ehkä on pöperöä pöydässä kun tulee kotiin töistä. 2 vuotta mulla taitaa vielä olla viljelyvelvoitetta jäljellä luopumistukien takia. Katotaan sitten uuden tukikauden alkaessa, että laitetaanko maat lihoiksi, ja mennään takas vieraalle hommiin, vai jatketaanko maataistelua. Tuskin enää viitsin molempia tehdä samaan aikaan, jos ei sitten jotain keikkaluontoista keksi..mutta kahteen vuoroon ei enää ikinä.
-
Katos kun en ole perintöprinssinä syntynyt niin on pakko painaa palkkatöissä. Ei ole koskaan meidän tila näkynyt maatalous lehdissä eikä ole vielä tarvinnut kauppiaita kätellä kuvissa.
Katsoppas kun niitä vaihtoehtoja on kaksi:
Keskityn tilan pitoon ja lopetan palkkatöissä, rakennukset ränsistyy kun ei ole ylimääräistä ja koneet vanhenee joka vuosi vuodella kun eletään kädestä suuhun. Pellot saattaisivat olla paremmassa kunnossa ja sadot parempia vaan se kun ei näy pankkitilillä. Ei voi puhua kehityksesta vaan taantumuksesta ja homma loppuu siinä vaiheessa kun kaikki maatalousirtain on ajettu ja kulutettu ihan loppuun.
Nykyinen malli eli töissä levätään ja kerätään voimia iltavuoroon maatilalla. Pellot on kuin mustalaisten hoitamia ja hömppärahoista sekä LHP pelloista otetaan maksimit irti. Rakennukset alkaa nuokkua ja korjausvelka kasvaa. Koko ajan saat tehdä hommia myöhässä. Joka vuosi pystyy sentään investoimaan vähän kalustoon kun käyttää 100% maatilan tuloista maatilan kehittämiseen. Homma loppuu siinä vaiheessa kun äijä ei pysty enään nousemaan sängystä tai viljat jää korjaamatta kun ei vaan ehti venymään.
-
Onhan tuota tullut kokeiltua. Homma riippuu paljon työpaikasta, itse sain hyvin järjestettyä lomaa sesonkiajoille ja välillä menin aamulla töihin ja lähdin iltapäivällä puimaan, kännykkään piti tietenkin vastata ja lomistahan kaikki luonnollisesti meni. Joustoa se vaati puolin ja toisin, jos oli työpaikalla tärkeää tekemistä, niin ne tietenkin täytyi tehdä. Sinänsä työnantaja oli tyytyväinen kun en ollut kinuamassa lomia heinäkuulle, kuten puolet muista.
Hirvittävään perfektionismiin maatalouden suhteen ei silloin ollut mahdollisuutta, siinä oppi tehokkaasti mikä on oleellista ja mikä ei. Nysväämiseen ei ollut aikaa. Ruiskutusaika oli melko raskasta, ruuttasit aamu kahteen ja jatkoit neljältä, siitä sitten sujuvasti 8 - 10 väliin töihin ja sama uudelleen pari päivää, niin tiesi olevansa väsynyt. Sama puintiaikaan, herätys sillai sopivasti että saa satsin vaihtoon ja siitä suihkun kautta duuniin. Lähimmät kollegat ei juuri valittaneet, tiesivät kuvion, mutta kyllä sitä sellaista pientä nälvintää jostan etäämpää joskus kuului tyyliin; jaahas, taas on maajussit lähteneet..
Yhteensovittamisessa ei kannata unohtaa mahdollisuutta käyttää urakooitsijaa, se on ihan hyvä vaihtoehto keventää omaa taakkaa ja pitää verottaja maltillisena. Eikä tarvitse stressata jatkuvasti tekemättömistä töistä.
-
Nykyajan työelämää sanotaan vaativaksi, mutta onko se sitä niillä, jotka jaksavat palkkatöiden ohella vielä pyörittää viljelyhommia? Ehkä sitä nuorena vielä jaksaakin, mutta mites sitten kun alkaa ikä painaa, tuossa 40-50 v. jälkeen, jaksaako enää.
Ja jos lomat käyttää kevään ja syksyn peltosesonkeihin, niin mitäs mahdollinen muu perhe siitä tykkää, vai onko jollain niin paljon lomia, että touko- ja puintilomien lisäksi saa vielä normaalit lomat heinäkuussa. Veikkaan kyllä että maajussit ei ole mitään työnantajien suosikkeja.
-
Eläinkopista ei saa lomaa peltotöihin.
-
Nykyajan työelämää sanotaan vaativaksi, mutta onko se sitä niillä, jotka jaksavat palkkatöiden ohella vielä pyörittää viljelyhommia? Ehkä sitä nuorena vielä jaksaakin, mutta mites sitten kun alkaa ikä painaa, tuossa 40-50 v. jälkeen, jaksaako enää.
Ja jos lomat käyttää kevään ja syksyn peltosesonkeihin, niin mitäs mahdollinen muu perhe siitä tykkää, vai onko jollain niin paljon lomia, että touko- ja puintilomien lisäksi saa vielä normaalit lomat heinäkuussa. Veikkaan kyllä että maajussit ei ole mitään työnantajien suosikkeja.
Nimenomaan ovat suosikkeja. Heinäkuulla kelpaa maajussille vaikka kahdet vuorot, ja muut tulevat lomilta jo töihin, kun puintiaika alkaa. Samoin myöhemmin syksyllä maajussi pudottaa hanskat kiirehtimänsä urakan päätteeksi, ja säntää traktoria laittelemaan ja kyntämään, muut jäävät keräilemaan liukumia, ja samalla jänkyttävät kuinka työnantaja onkin täysriistäjä, ja aivan orjapiiskuri, että milloinkas mennään lakkoon.
Maajussi on MTK:n jäsen tai yrittäjäjärjestössä, ei useinkaan palkansaaja-ammattiliitossa. Eli siinäkin suhtessa helppohoitoinen työntekijä.
-SS-
-
Riippuu pitkälti työpaikasta miten nuo saa yhdisteltyä. Itsellä tähänasti mennyt kohtuullisen kivuttomasti, toki joustoa pitää löytyä kun sitä tarvitaan mutta sen pitää toimia molempiin suuntiin. Lomat sesonkiaikoihin ja talviaikaan ei kaikista viikonloppuhommista kannata kieltäytyä, koko vkl korvaukset kun ottaa vapaana on melkein 5 pv palkallista työlomaa kotonurkissa, toki tämä pitää sopia jo ennen sen ylityön tekemistä missä vaiheessa meinaat pitää vapaita. Tässä kun käy tilan ulkopuolella töissä oppii ymmärtämään asioita vähän eri tavalla kun on joku mihin suhteuttaa asioita. Kun laskee esim vuokratarjousta niin ymmärtää sen että siitä pitää jäädä ainakin yhtäpaljon per tehty tunti kuin palkkatöistä huonoinakin vuosina, tuo tosin aiheuttaa sen että olet sen satkun taka-alalla tajouskilvassa kun vertaat vaikka elukkatilallisiin.
Viimeksi ennen tätä vuotta olen virallisen kesäloman pitänyt 2005 vuonna, muutoin lomat järjestyneet kylvö ja puintiaikoihin (tähän auttaa paljon se että lähin esimies itse kotoisin maatilalta, itsekkin viljellyt joskin lopettanut jokunen vuosi sitten), puintiaikaan paljolti pidetty puolenpäivän kesälomia kun vanha isäntä on hoitanut aamut kuivuria. Muutenkin virkeästä isukista on suunnaton hyöty kun itse käy päivätöissä tilan ulkopuolella, monet asiat hoituu itsestään ilman eri komentoa. Toki pitää asennoitua siihen siten että se apu loppuu jossain vaiheessa ja niihin hommiin pitää löytää aika jostain. Nyt kun syntyi jälkikasvua kesällä pidin isyysvapaan heti syntymän jälkeen ja esimiehelle sanoin että tämä on viimeinen vuosi kun pidän lomani näin, ensivuonna lomailen heinäkuun niinkuin muutkin ihmiset ja maatila hoidetaan palkattomalla vapaalla ja jos tämä ei työnantajalle sovi sanoo heti sitten vaan niin hankin uuden työpaikan kevääksi, ei ainakaan vastaan väittänyt. Tosin olen kyllä jo aikaisemmin sanonut että jos valitsemaan joudun tilan ja työpaikan väliltä niin tyhjennän pukukaappini aika nopeasti.
Työkavereiden puheista ei paljoa kannata perustaa. Tuet, poissaolot tms nousee puheenaiheeksi yhtä varmasti kuin talven lumet sulavat keväisin tai ainakin silloin kun lehdistö julkaisee suurimmat tuensaajat.
-
>Eläinkopista ei saa lomaa peltotöihin.
Tilaa auto hakemaan,niin ei tarvitse paskanhajussa haahuilla
-
Paras ois varmaan sellanen kiva neuvojan tmv. työ 60% työajalla.
Eiks sivutoiminen tila kannata aina yhtiöittää ettei verottaja laita liian ahtaalle?
-
ihan hyvin toimii, riippuu tietysti ammatista missä tekee palkkatyötä, toisissa työajan ja lomien sovittaminen voi olla hankalaa. Omalla kohdalla pelastuksena oli loistavat työkaverit ja alaiset, aina joku toimi sijaisena, jos joutui olemaan yllättävästi poissa viljelyn takia....ja mun esimiehen tarmo ei riittäny seuraamaan menoja. Työyhteisössä ei myöskään saa olla m-ulkun maineessa, koska silloin homma loppuu äkkiä, jos kukaan ei jousta.
Viljely oli virtaviivaisempaa, kun ei aikaa ollu turhiin säätöihin. Palkkatulo ratkaisee monet puutteellisen kasvinvuorotuksen tai viljelyn monipuolistamisen aiheuttamat lovet satotasoissa. Tulo voi olla jopa tehtyyn työhön nähden ihan linjassa muitten kanssa. Homma myös kehittyy terveeseen suuntaan, kun haetaan taloudellisia ja työtä säästäviä toimintatapoja. Verottaja ei käsittääkseni rankaise, jos valitsee isomman pääomatuloprosentin ja jakaa tulon sopivasti.
Suosittelen.... niin ja mtk:n pitäisi ehdottomasti voimallisemmin ajaa näiden jäsenmaksunsa maksavien sivutoimiviljelijöiden asiaa
-
Aikoinaan tilanpitoa alottaessa tuli oltua isossa metalliyrityksessä ja hyvin sai aikaa maatöihin sieltä silloin. Sen jälkeen olin jonkin aikaa yhdellä "kyläsepällä" vänkärinä ja sieltä sain innostuksen aloittaa alihankinta hitsaamisen omassa pajassa maatalouden liitännäisenä, niitä tehdessäni perustettiin veljen kanssa metallifirmakin johon tehtiin koneet itse, kunnes myin osuuteni veljelle ja laitoin vehkeet pressun tekemiseen.Ei tässä moniala yrittämisessä varmaan palio järkiä ole, kaikissa kalliit koneet ja yhtä työtä kerrallaan pystyy tekemään, mutta ei ole kyllä vapaa-ajan ongelmiakaan. Elikkä se ideana, että alkaa tekemään liitännäis hommaa jos ideaa ja kykyä on, sitten ei tartte kysyä kun itteltään mitä tehtääs.
-
>Eläinkopista ei saa lomaa peltotöihin.
Tilaa auto hakemaan,niin ei tarvitse paskanhajussa haahuilla
Ota lopputili.
Eiköhän tässä kuitenkin kaikilla ole ongelmana se, kuinka saa työtä ja toimeentuloa silloin kun pellolla ihan kauheasti ole tehtävää. Lähes joka viljelijällä on ongelmansa näiden yhteensovittamisessa.
-
Se auttaa kun keskittyy järkeviin töihin.
Ja onhan sitä yöt ja viikonloput aikaa.
-
Se auttaa kun keskittyy järkeviin töihin.
Ja onhan sitä yöt ja viikonloput aikaa.
Kaikki ei voi alkaa neuvomaan toisiaan.
-
juuri nuin. ja poroakriassa on noita jo ihan tarpeeksi. osaavat kai ite tehä mutta yhtään eivät osaa opettaa tahi ohjata toisia. ja jälki on sen mukaan!
btw, häjy, teetkö ressui myö mihin tarkotukseen? ite olen ettinnä ressua tojon lavalle kun entinen rispaantunna. mutta täälläpäin eivät osaa laittaa reunaan kunnon reikäsuojia jokka kestäis kuminauhan venytyksen kuormassa. meinaa renkaan kohalta katkita reuna.
-
Tuntuu monella olleen samat murheet. Metallihommia tässä on väänneetty palkkatyönä, lähinnä koneistuksia. Sitäkin harkinnu jos alkais ennemmissä määrin tehä niitä omaan laskuun. Jonkunverran niitä nyt jo tulee tutuille sorvailtua. Ens viikon sanoin olevani pois töistä jos on poutaa ja kaura kypsää. Ei sitä kauheeta meteliä tullu, tällä kertaa, ihmeen hyvin suhtauduttiin tälläkertaa ja hyvä niin. Sillä sama täällä, et jos joutuu valitsee työn ja tilanpidon väliltä, niin pukukaappi kans tyhjee nopeasti. Vehnät ottaa vielä ja rapsi vielä kauemmin, mut kattoo niit sit.....jos kypsyy.
-
Se auttaa kun keskittyy järkeviin töihin.
Ja onhan sitä yöt ja viikonloput aikaa.
Kaikki ei voi alkaa neuvomaan toisiaan.
Mut sehän onkin vain harrastus ;D
-
Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.
Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Kylvöt kevytmuokkaukset itse. Kuivaus itse niin kauan kuin vanha Antti pöhisee. (Ostettu satsin vaihtaja, ei eläkeläisenkään tarvitse talkoilla olla)
Juhannuksen ajan ruiskutukset itse, muuten ostopalveluna. Kuten puinnit, tosin joku 70-lukuinen räpsy haaveissa että pääsisi edes maistelemaan itse puintia huonommilla lohkoilla. Kynnöistä noin puolet tulee myytyä pois, riippuen palkkatyön tilanteesta.
Ammatikseni betonitöitä toimihenkilöasemassa suomen suurimmassa. "Aiesopimus olemassa" että pidän lomia, ylitöitä, pekkasia pois toukokuussa ja elo-syyskuussa. Eli pahimman kesälomabuumin ulkopuolella, kuitenkin viikon tulilangalla kun ilmoitan. Ja varsinaisia kesälomia en tuhlaa kuin viikon vuodessa maatalouteen, enemmän kotitalon ylläpitoon.
Täytyy olla muualla töissä kun ei saa riittävästi vielä peltoa vuokralle ja täytyy maksaa remontit yms pois.
Pk-seudulta voisin lähteä heti, mutta se palkkatyö on paljon epävarmempi vielä kuin viljatili siinä tilanteessa.
-
Pk-seudulta voisin lähteä heti, mutta se palkkatyö on paljon epävarmempi vielä kuin viljatili siinä tilanteessa.
Sulla on siinä mielessä hyvä tilanne että voit pitää verkkoja vesillä, jos sopiva paikka jostain irtoaisi. Sitten kytkin ylös ja menoksi. =)
Se vaan tuppaa pienemmissä piireissä olemaan toimihenkilöhommat eläketöitä, suuremmissa kaupungeissa kierto on nopeampaa ja mahdollisuuksia paremmin.
-
Kyllähän se keväällä kylvöhommat kangastelee aina mielessä työn ohessa. Reissuhommina asentelen sprinklereitä, pitkää päivää tehden. Torstaiaamupäivisin kotiin kun pääsee niin kerkiää aika hyvin hoitaa viljatilantöitä pitkänä viikonloppuna. 15 vuotta ollut samat kuviot. Ei ole maatila niinkuin isukin jäljiltä, joten paljon ollut rakentamistakin palkkatyön ohessa.
Täytyy sanoa ettei tilanpidosta olis tullut mitään ilman palkkatuloja. Koneinvestoinnit ym tasaa helposti kunnes maatilan tuloja alkaa tippua tilille. Koneet pääsääntöisesti 80 ja 90 lukulaisia.
Onhan perhe-elämäkin haasteellista välillä ollut kun liikaa kaikenlaista menossa.
En ole töistä mitään maanviljelylomia pyytänyt, naapureista/kavereista ollut apua paljon, kannattaa sopuja säilytellä. Esim kylvöaikaan joku menee äestämään tietyn lohkon vaikka tiistai-keskiviikkona, itse pääsen heti kylvämään kotiinpäästyäni. Säät tietysti ratkaisee..
Talvilomia ym pekkasia tietenkin väillä ajoitettu oletettuun kylvö- puintiaikaan.
Viljelyksiä olen pyrkinyt ammattimaisesti hoitamaan, ei kauheasti hömppää ja huitaisten tehtyjä kylvöjä. Joskus noinkin tehty.
-
Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.
Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Kylvöt kevytmuokkaukset itse. Kuivaus itse niin kauan kuin vanha Antti pöhisee. (Ostettu satsin vaihtaja, ei eläkeläisenkään tarvitse talkoilla olla)
Juhannuksen ajan ruiskutukset itse, muuten ostopalveluna. Kuten puinnit, tosin joku 70-lukuinen räpsy haaveissa että pääsisi edes maistelemaan itse puintia huonommilla lohkoilla. Kynnöistä noin puolet tulee myytyä pois, riippuen palkkatyön tilanteesta.
Ammatikseni betonitöitä toimihenkilöasemassa suomen suurimmassa. "Aiesopimus olemassa" että pidän lomia, ylitöitä, pekkasia pois toukokuussa ja elo-syyskuussa. Eli pahimman kesälomabuumin ulkopuolella, kuitenkin viikon tulilangalla kun ilmoitan. Ja varsinaisia kesälomia en tuhlaa kuin viikon vuodessa maatalouteen, enemmän kotitalon ylläpitoon.
Täytyy olla muualla töissä kun ei saa riittävästi vielä peltoa vuokralle ja täytyy maksaa remontit yms pois.
Pk-seudulta voisin lähteä heti, mutta se palkkatyö on paljon epävarmempi vielä kuin viljatili siinä tilanteessa.
Mulla on tilan ja työpaikan välinen matka vajaa 15km suuntaansa, melko nopeastikkin pääsee tilan töihin jos vaikka puolikkaan päivän tekee. Puintiaikaan soitto eläkeläisille tai naapurille kertoo heti sen kannattaako lähteä.
Urakointia minimimäärät, käytännössä tautiaineruiskutukset ostetaan ja sekin vain kaluston vuoksi, 10m/650l repulla ei kärsi ihan joka kasvustossa tallata kun ajouria ei ole, tappiot herkästi hyötyä isommat tuossa. Toki urakoinneissa on hyviäkin puolia mutta esim puinti pitää suorittaa oikea-aikaisesti jos meinaa laatua säilyttää sateisena syksynä joten omilla koneilla touhutaan. Kolme punapellistä fahria löytyy joista kaksi ajokuntoista ja yksi ostettu varaosiksi kun halvalla sai. Rahtipuimuri ottaa sen 80-100€/ha täälläpäin ja tulee kun paremmista paikoista ehtii joten pelkät puintikustannukset on helposti 5-6k€ vuodessa. Sen lisäksi kärrykapasteetti sakkaa pahemman kerran rahtipuimurilla ja kuivuri myös. Naapuri ajaisi kyntöä rahtina 60€/ha mutta 1200€ omista n. 20ha kynnöstä kuulostaa kovalta kun itselläkin on illat aikaa ja omat aurat löytyy niin tuosta saa itselleen periaatteessa palkkaa puolet, loput sitten talven kasvipeitteisenä ja keväällä möyhitään lautaskoneella.
-
Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.
Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Mutta käteen ei taida paljon jäädä, kun maksaa renkien palkat pois? Eihän tuota voi laskea edes harratukseksi, jos ei ite tee.
-
Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.
Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Mutta käteen ei taida paljon jäädä, kun maksaa renkien palkat pois? Eihän tuota voi laskea edes harratukseksi, jos ei ite tee.
Valitettavasti se tili tehdään enimmäkseen paperitöillä tällä kasvinkasvattelun alalla..
Jäisi siis huomattavasti enemmän jos tekisi itse, mutta on niin mahdoton kaava toistaiseksi että tyydyn hieman pienempään "profittiin" tuosta hommasta.
Urakoinnista ja sen kannattavuudesta tai kannattamattomuudesta; Mä en saa millään kaavalla laskettua alle viiden vuoden kuoletukseen sitä että:
Ostaisin uudemman puimakoneen, 30 000€ taitaa olla sellainen jolla tekee jotain jatkossakin. Tähän päälle se laittaminen, jonkavuoksi ajella x määränä viikonloppuja x määrän kilometrejä. Sille täytyisi olla halli, jonka kyllä rakennan kun likvi antaa periksi. Nyt se pitäisi vielä ajaa säilöön muualle ja maksaa ylläpidosta.
Ruisku on ihan kohtalainen nykyisellään, mutta taas tulee se ajamisen yms vaiva. Urakoitsijana toimii naapuri, tilaan keväällä shenkkerillä lavallisen aineita lukittuun varastoon johon tulee 1,5 tuuman vesiletku.
Kyntö on suht edukasta mitä sitä tarvitsee, tosin tää on terapeuttisinta hommaa mun mielestä mitä voi olla. Katsella kuulasta syysmaisemaa, parhaimmillaan avomajurin pukilla vanhoilla kolmesiipisillä. Tosissaan kyntöön täytyisi olla uudemmat aurat, näitä saa jo sopurahaan ja apumiehiä tarvittaessa. Harkintaan.
Hyvänä vuonna jää selvästi plussalle, ja homma toimii täydellisenä terapiana vs. pasilan aseman hörhöjen katselu, puolalaiselle selittäminen joka ei jummarra englantia ja ruuhkassa jonottelu. Kaikille vaan ei niitä hehtaareita ole tullut riittävästi aikaisemmin sukuun. Jälkeenpäin mietittynä koko asia välillä hymyilyttää ja v*tuttaa suunnattomasti, varsinkin kun metsät on syöty jo 60-70-80 luvulla.
Mut ei sitä tosiaan osaa olla tekemättäkään. Siitä täytyy sanoa että pointsit kotiin, kun piti lähteä muualle töihin ja "oikeaan ammattiin"
Se jyväjussin keväinen ja puinnin jälkeinen tunne, ei sitä oikein muusta saa samanlaisia kiksejä.
Halvempia harrastuksiakin on, sitä en sano...
Haaveissa olisi touhuta tän homman kans täysipäiväisesti paremmalla kalustolla ja "eturiviläisenä". Siihen tuskiin koskaan tulee saumaa mutta haaveita saa ja pitää elättää. :D
-
Kyllähän se meikäläiselläkin elämäntapa taitaa olla. Tappiolle meni jonkun verran jo 5v ajan, rakennettu kuivuria ja ym kuluja kovasti. Saapahan voittoja vetää jonkun aikaa kun nyt jo kaikki tehty.. Vähennyksiä vuodelle 2025 asti. Maausko. Se vaikuttaa.
-
Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.
Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Mutta käteen ei taida paljon jäädä, kun maksaa renkien palkat pois? Eihän tuota voi laskea edes harratukseksi, jos ei ite tee.
Valitettavasti se tili tehdään enimmäkseen paperitöillä tällä kasvinkasvattelun alalla..
Jäisi siis huomattavasti enemmän jos tekisi itse, mutta on niin mahdoton kaava toistaiseksi että tyydyn hieman pienempään "profittiin" tuosta hommasta.
Urakoinnista ja sen kannattavuudesta tai kannattamattomuudesta; Mä en saa millään kaavalla laskettua alle viiden vuoden kuoletukseen sitä että:
Ostaisin uudemman puimakoneen, 30 000€ taitaa olla sellainen jolla tekee jotain jatkossakin. Tähän päälle se laittaminen, jonkavuoksi ajella x määränä viikonloppuja x määrän kilometrejä. Sille täytyisi olla halli, jonka kyllä rakennan kun likvi antaa periksi. Nyt se pitäisi vielä ajaa säilöön muualle ja maksaa ylläpidosta.
Ruisku on ihan kohtalainen nykyisellään, mutta taas tulee se ajamisen yms vaiva. Urakoitsijana toimii naapuri, tilaan keväällä shenkkerillä lavallisen aineita lukittuun varastoon johon tulee 1,5 tuuman vesiletku.
Kyntö on suht edukasta mitä sitä tarvitsee, tosin tää on terapeuttisinta hommaa mun mielestä mitä voi olla. Katsella kuulasta syysmaisemaa, parhaimmillaan avomajurin pukilla vanhoilla kolmesiipisillä. Tosissaan kyntöön täytyisi olla uudemmat aurat, näitä saa jo sopurahaan ja apumiehiä tarvittaessa. Harkintaan.
Hyvänä vuonna jää selvästi plussalle, ja homma toimii täydellisenä terapiana vs. pasilan aseman hörhöjen katselu, puolalaiselle selittäminen joka ei jummarra englantia ja ruuhkassa jonottelu. Kaikille vaan ei niitä hehtaareita ole tullut riittävästi aikaisemmin sukuun. Jälkeenpäin mietittynä koko asia välillä hymyilyttää ja v*tuttaa suunnattomasti, varsinkin kun metsät on syöty jo 60-70-80 luvulla.
Mut ei sitä tosiaan osaa olla tekemättäkään. Siitä täytyy sanoa että pointsit kotiin, kun piti lähteä muualle töihin ja "oikeaan ammattiin"
Se jyväjussin keväinen ja puinnin jälkeinen tunne, ei sitä oikein muusta saa samanlaisia kiksejä.
Halvempia harrastuksiakin on, sitä en sano...
Haaveissa olisi touhuta tän homman kans täysipäiväisesti paremmalla kalustolla ja "eturiviläisenä". Siihen tuskiin koskaan tulee saumaa mutta haaveita saa ja pitää elättää. :D
Kukin laskee tavallaan, itse en taas saa kannattavaksi mitenkään nykyisen puintikaluston vaihtamista rahtariin. Punapelliset tuntuu olevan kohtuu varmoja toiminnaltaan, viimeisen viiden vuoden ajalta huoltokustannuksiin saa laskea 1000-1500€ yhteensä, jokunen laakeri ja muutama hihna on mennyt ja tietty normaalit öljyt ja suodattimet. Ja noilla on liki 65ha puinnit joka vuosi tehty ilman ongelmia, toki se ei ole niin komeeta kun ei ole uutta comiaa tai nyykkäriä perseenalla, mutta näyttää nekin seisoskelevan pellolla pellit ylhäällä sillointällöin. Ja kuitenkin pitää itse olla pelipaikalla enemmän tai vähemmän kun ne jyvät ei itse osaa itseään kelkkoa kuivuriin sieltä pellolta. Märkä syksy ja kaikki kärryt kottareita myöden täynä märkää viljaa on sellainen painajaisuni johon en halua herätä.
Mutta kukin tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä hommia ja kun vähän seuraa mitä muualla tapahtuu voi jäädä omaankin haaviin jotain uusia näkökulmia että ne asiat voi näinkin hoitaa.
-
juuri nuin. ja poroakriassa on noita jo ihan tarpeeksi. osaavat kai ite tehä mutta yhtään eivät osaa opettaa tahi ohjata toisia. ja jälki on sen mukaan!
btw, häjy, teetkö ressui myö mihin tarkotukseen? ite olen ettinnä ressua tojon lavalle kun entinen rispaantunna. mutta täälläpäin eivät osaa laittaa reunaan kunnon reikäsuojia jokka kestäis kuminauhan venytyksen kuormassa. meinaa renkaan kohalta katkita reuna.
Mittatilaus työnä teen pressuja. Lava-autoonkin oon tehny, rullapressuja kärryihin, rekkojen kuormapeitteitä, purkusuppiloita perunakoneisiin, ym.
-
oukei. alkopa kiinnostaa... teetkö noita annetuilla mitoilla ja sit jonkin mallineen mukaan? paikallinen ei todella osaa tarjota kuin sutta ja sekundaa. kärrin ( auton ) peite on vajaa kolme vuotta vanha ja nyt jo huonossa hapessa.. entinen akun peite kesti reikiintymättä halko/klapi kuormia sen 11 vuotta! on näköjään noissa ressuissakin materiaalieroja. tojon lavalla ollu vuodesta 2003 tuo ressu ja nyt alkaa mennä naru reunasta läpi.
-
Kukin laskee tavallaan, itse en taas saa kannattavaksi mitenkään nykyisen puintikaluston vaihtamista rahtariin.
Mutta kukin tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä hommia ja kun vähän seuraa mitä muualla tapahtuu voi jäädä omaankin haaviin jotain uusia näkökulmia että ne asiat voi näinkin hoitaa.
Sama mikä on ollut jo useampaan kertaan; ulkopuolisen palkkatyön ohella kun tekee niin toiminnan tehokkuus on aika erilaista kuin päätoimisilla. Kun rahtimies hoitaa puinnit, samaan aikaan itse on käytännössä työllisetty viljan ajamisen ja kuivurin hoitamisen kanssa. Jos puisi itse, aikaa (lomapäiviä) menisi tuplaten. Samoin rahtimies hoitaa puimurin huollot, tankkaukset ja puhdistukset ja siirtoajot ja hoitaa puimakoneen vaihtamisen muutaman vuoden välein.
Rahtimiehen kalusto on myös tehokkaampaa ja uudempaa mihin itsellä olisi varaa eli vähemmän sitä yllärihuoltoa. Kaikki tuo tarkoittaa vähemmän poissaoloa palkkahommasta. Jos vaihtoehtona ei ole olla palkkatyössä niin se vaihtoehtoiskustannus tai vaihtoehtoistuotto puuttuu ja kannattavuuslaskelma näyttää erilaiselta.
Onnekkaasti käytettävissä on ollut ruiskutuksiin rahtimies joka hoitaa ihan täyden palvelun, hankkii aineet ja ruiskuttaa ties kuinka monen tilan viljelykset. Tuossakin tulee rahtihommasta aika säästö kun voi ajaa kerralla hehtaareja isot määrät ilman välipuhdistuksia tai tyhjentelyjä ja iso kone tallaa vähemmän ja aineistakin saa paremmat alennukset kuin jos jokainen ostaa erikseen.
Omaa työtä on sitten äestykset, kylvö ja kyntöhommat sekä kuivaukset ja osto- ja myyntipuoli. Siemenen kunnostus on myös tehty rahtihommana.
Suojavyöhykettä on suunnilleen maksmi, mutta toisaalta pellot on niin että ne on kyllä ihan asiallisessa paikassa vesistönsuojelun suhteen. Satotasojen suhteen en usko jääväni naapureista jälkeen.
Työpaikoilla on varsin joustavasti saanut järjestettyä vapaata, asia on neuvoteltu ja so***** töihin tullessa ja kirjattu työsopimuksiin. Yksi esimies (vasemmistoliiton miehiä) alkoi nillittämän lomista ja muista poissaolemisjärjestelyistä, otti sitten vielä yhtä pykälää ylemmän pomon neuvotteluun mukaan ja tuloksena oli että minä jäin ja tuo esimies sai kenkää.
-
Herää kysymys, miten tuo enimmäkseen rahtipalveluilla viljeleminen voisi hyvillä sadoillakaan olla kannattavampaa kuin koko viljelyn ulosvuokraaminen kyseisellä erittäin kysytyllä alueella. Ehkä juurikin tietyt osatilan voimalliset tukimuodot antavat paremman hyödyn, ja nostavat kokotilan tuottoastetta, ja nämä tukisummat voi sitten ulosmitata sen suojavyöhyketuen urakoitsijanpalkkoihin.
-SS-
-
Itsellä kalusto 90 ja 80 luvuilta. Kummasti niillakin tekee, mut kuten sanoin ajankäytöltä ei ehkä järkevää. Mut pikkuhiljaa koitan uudistella, vähän käytetyillä vaihtokoneilla. Urakoitsijoita en käytä vaan kaikki teen itse, perinteisellä menetelmällä ei suorakylvössä mitään. Jos täs viel urakoitsijoil alkais maksaa niin ei täst jäis mitään. Eikä kuivurikaan vetäis varmaan ainakaan märkänä vuotena ison puimurin edessä. Ja saisko sitä urakoitsijaa oikeaan aikaan kylvämään....no jokaiselle sopii oma tyyli. Viljelykses on yli 50ha ja tämmöselle alalle tällä kalustolla tekee kyllä, mut ei paljoo enempää aikaan työn ohella.
Kannattavuutta mun mielestä parantaa vanhoilla koneilla touhuaminen, jos niitä itse huoltaa, ei välttämättä tehokasta, mutta kannattavampaa kuin urakoitsijan käyttäminen tai et tallis seisoo kallis puimuri 11 kuukautta paikallaan. Mutta kuten jo sanoin aika meinaa loppua välillä. Jokaisella oma tyyli...
-
se vaihtoehtoiskustannus tai vaihtoehtoistuotto puuttuu ja kannattavuuslaskelma näyttää erilaiselta.
Vaihtoehtoiskustannus on aina olemassa. Jopa nukkuminen maksaa. Jos ei nukkuisi voisi myydä sen ajan vaikkapa yöbussin ajoon. Se nyt vain on hinta jonka pitää terveydestään maksaa.
toiminnan tehokkuus on aika erilaista kuin päätoimisilla
Onko todellakin? Juuri puinnissa ironia on siinä että Suomessa tehokkaammilla puimureilla kustannukset per yksikkö nousevat työn ostajalle, vrt siihen että itse omistaa riittävän kapasiteetin. Ruiskutuksista olen kyllä samaa mieltä.
Palkkatyöhön ja sivutoimisuudessa tuskin on suurta yleislinjaa olemassa, kaikki tila- ja työpaikkakohtaista. Itse näkisin että muutaman perusperiaatteen on täytyttävä; maatalous kantaa itse itsensä, palkkatyö menee ensin eikä saa kärsiä oman bisneksen takia, korkeintaan kolmas-osa vuoden palkkavapaista menee maatilan hommiin ja kalusto on toimintaan nähden järkevä ja jatkosuunnitelma pitää olla selvillä toiminnan loppupäässä (tilan myynti tai seuraavalle sukupolvelle siirto), ja lisäksi maatilan hommiin saa mennä max 1000h/v kaikkineen.
-
Herää kysymys, miten tuo enimmäkseen rahtipalveluilla viljeleminen voisi hyvillä sadoillakaan olla kannattavampaa kuin koko viljelyn ulosvuokraaminen kyseisellä erittäin kysytyllä alueella. Ehkä juurikin tietyt osatilan voimalliset tukimuodot antavat paremman hyödyn, ja nostavat kokotilan tuottoastetta, ja nämä tukisummat voi sitten ulosmitata sen suojavyöhyketuen urakoitsijanpalkkoihin.
-SS-
Tilakaupan verohuojennus, luopumistuki, aloitustuki, tilakaupan korkotukilaina ja pihapiirin kunnossapito alvittomana niitä yleisimpiä syitä.
-
Itsellä kalusto 90 ja 80 luvuilta. Kummasti niillakin tekee, mut kuten sanoin ajankäytöltä ei ehkä järkevää. Mut pikkuhiljaa koitan uudistella, vähän käytetyillä vaihtokoneilla. Urakoitsijoita en käytä vaan kaikki teen itse, perinteisellä menetelmällä ei suorakylvössä mitään. Jos täs viel urakoitsijoil alkais maksaa niin ei täst jäis mitään. Eikä kuivurikaan vetäis varmaan ainakaan märkänä vuotena ison puimurin edessä. Ja saisko sitä urakoitsijaa oikeaan aikaan kylvämään....no jokaiselle sopii oma tyyli. Viljelykses on yli 50ha ja tämmöselle alalle tällä kalustolla tekee kyllä, mut ei paljoo enempää aikaan työn ohella.
Kannattavuutta mun mielestä parantaa vanhoilla koneilla touhuaminen, jos niitä itse huoltaa, ei välttämättä tehokasta, mutta kannattavampaa kuin urakoitsijan käyttäminen tai et tallis seisoo kallis puimuri 11 kuukautta paikallaan. Mutta kuten jo sanoin aika meinaa loppua välillä. Jokaisella oma tyyli...
Juurikin tuo ~50ha on pahin tilakoko, kun tasapainoilee palkkatyön ja maanviljelyn kanssa, itellä tila kans tuota luokkaa. Jos olis pienempi, niin aikaa olis hyvinkin harrastella, jos taas olis isompi, niin näppiin jäis enemmän, ja palkkatöis ei tarvis kulkea.
-
Toistakymmentä vuotta tuli käytyä töissä maatalouden ohella. Kyllä siinä yritettiin virtaviivaistaa hommia. Navettatouhut saatiin kyllä aika nopeiksi. Sillon oli mulleja ja lopuksi emoja. Työnantajat olivat kyllä melko ymmärtäväisiä ja työkaverit jopa kannustavia.
Pientä ja suurta ajankäyttö haastetta alkoi tulla kun perhe kasvoi nollasta kolmilapsiseksi ja samaan aikaan peltoala vajaasta 40 hehtaarista reiluun sataan. Eläinmäärän lisääminen alkoi olla hauskempi vaihtoehto kuin kahteen suuntaan repiminen. Mieluummin tekee vähän oikeita asioita kuin paljon vääriä.
-
se vaihtoehtoiskustannus tai vaihtoehtoistuotto puuttuu ja kannattavuuslaskelma näyttää erilaiselta.
Vaihtoehtoiskustannus on aina olemassa. Jopa nukkuminen maksaa. Jos ei nukkuisi voisi myydä sen ajan vaikkapa yöbussin ajoon. Se nyt vain on hinta jonka pitää terveydestään maksaa.
toiminnan tehokkuus on aika erilaista kuin päätoimisilla
Onko todellakin? Juuri puinnissa ironia on siinä että Suomessa tehokkaammilla puimureilla kustannukset per yksikkö nousevat työn ostajalle, vrt siihen että itse omistaa riittävän kapasiteetin. Ruiskutuksista olen kyllä samaa mieltä.
Palkkatyöhön ja sivutoimisuudessa tuskin on suurta yleislinjaa olemassa, kaikki tila- ja työpaikkakohtaista. Itse näkisin että muutaman perusperiaatteen on täytyttävä; maatalous kantaa itse itsensä, palkkatyö menee ensin eikä saa kärsiä oman bisneksen takia, korkeintaan kolmas-osa vuoden palkkavapaista menee maatilan hommiin ja kalusto on toimintaan nähden järkevä ja jatkosuunnitelma pitää olla selvillä toiminnan loppupäässä (tilan myynti tai seuraavalle sukupolvelle siirto), ja lisäksi maatilan hommiin saa mennä max 1000h/v kaikkineen.
Tuosta tehokkuudesta ja sen puutteesta, se on mitä sillä tehokkuudella haetaan. Yleensähän tehokkuus mielletään siten että minimi ajassa maksimaalinen tuotos, tässä keskustelussa sitä voisi myös ajatella myös kustannustehokkuuden näkökannasta. Tottakai kun rahtari tulee uudehkolla isolla koneella tekemään homma käy nopeasti eikä tarvitse itse muuta kuin seisoa pellon laidassa päällysmiehenä jos ei muuta tekemistä ole, mutta se onko se kustannustehokas vaihtoehto on asia ihan erikseen.
Kyllä rahtihomman pitää ennen kaikkea olla halvempi vaihtoehto kuin omilla koneilla puljaaminen jotta se käy omaan järkeeni kannattavana ja nopeasti ajatellen sen pitäisikin mennä näin isot koneet = vähemmän aikaa = vähemmän kustannuksia, mutta meneekö se maatalousurakoinnissa noin? Ei ainakaan puinnissa tai ruiskutuksissa ja nuohan ne taitaa olla ne yleisimmin ulkoistettavat työt kasvitilalla.
-
Vanhat jo tietääkin, mutta uusille tässä kommenttini. Itsellä ei maatilaa ole, mutta vaimolla on pieni lypsykarjatila. Siitä saakka kun tänne muutin eli 12 vuotta sitten, olen osallistunut tilan töihin. Aluksi pari vuotta olin vielä kokoaikaisena entisessä päivätyössäni (ICT-hommia), mutta siitä ei tullut lopulta mitään. Työmatkaakin tunti/suunta. No ne halus mut kumminkin siellä pitää ja sovittiin osa-aikaisuus, kolme päivää viikossa. Sitä meni suht hyvin seitsemän vuotta, sitten vaihtui esimies. Me ei alusta alkaenkaan tultu kunnolla juttuun ja kun siellä muutenkin oli ilmapiiri aika perseestä, niin otin loparit reilu pari vuotta sitten. No sai sieltä sitten toimarikin kenkää puoli vuotta myöhemmin, et tais jotain tuskaa olla kaikilla.
Nyt on hyvä. Ei tartte kulkee pahalla autolla monta tuntia viikossa eikä murehtia mitä tekee milloinkin. Tekee vaan sen minkä ehtii. Ihan koko ajan saa tehdä puhtinsa pois. Mutta mää tykkään. Saa keskittyä edes johonkin, kun ennen ei kunnolla mihinkään. Opiskelenkin alaa nyt vielä vanhoilla päivillä, pääsee joskus pois kotoa päiväksi :D
Koneet on kaikki vanhoja, uusin traktori vm. 1995. Joten kunnossapitoa saa tehdä aika paljon. Urakoitsijaa käytämme säilörehun korjuussa, omia koneita ei edes ole.
Ainoo mitä oon sanonu ikävöiväni on työkaverit ja palkkapäivä. Taloudellisesti tilanne on omalta kohdaltani aika katastrofaalinen, mutta olen mää jotenkin ruoassa pysyny, ainakin vattasta päätellen :D
-
Vapaan pitäminen ei palkkatyöstä ole ollut ongelma. Sopparia tehdessä olen sopinut, että olen keväällä ja syksyllä vapaalla. Kesäloma pidin heinäkuussa. Enemmän ongelma on ollut motivaation löytäminen tilan töihin. Eihän pelkän viljan viljely mikään älytön homaa ole, mutta kun siihen yhdistää kaikki huolto yms. hommat, niin on kyllä tällä kannattavuudella ruvennut jo miettimään lopetusta. Alkaa nyppimään tämä töistä töihin menemine varsinkin kun palkkatyössä olisi mahdollisuus tehdä överii ja tulo olisi jäätävän paljon parempi.
-
Tästä aiheesta viel sellasta, tälläi sarkastisesti ajatellen palkkatöissä käyvä viljelijä vie jonkulta työpaikan. Päättäjät vois ajatella tätä asiaa työllisyys tekona. Hoitais asiat siten et viljelijät pysyis pois työmarkkinoi sotkemmast, näin sain varmaan äkkiä jokusen kymmenentuhat työpaikkaa ja työttömille töitä. Olis kaikille parempi vaihtoehto. Toimeis varmaan paremmin ku toi kiky. Kai tämmösenkin asian joku eu pykälä kieltää. Tai tuntuu kyllä että eihän se päättäjiä edes kiinnosta kun pienet on takoituskin saada lopettamaan. Se on se "rakennemuutos".....jolla suomen maaseutu on päätetty autioittaa.
-
Silloin, jos työpaikalla on kiertävät lomat, on pidettävä palkatonta lomaa. Jos saa pitää.
Tämä taas syö lomapäiviä ja sitten palaa talviloma. Jostain syystä poliitikot ei puutu
maajussien palkkatöihin. Tietysti sillätavalla tuottajahinnat pysyykin pohjalla.
-
Silloin, jos työpaikalla on kiertävät lomat, on pidettävä palkatonta lomaa. Jos saa pitää.
Tämä taas syö lomapäiviä ja sitten palaa talviloma. Jostain syystä poliitikot ei puutu
maajussien palkkatöihin. Tietysti sillätavalla tuottajahinnat pysyykin pohjalla.
Notta köööööllä.
-
Silloin, jos työpaikalla on kiertävät lomat, on pidettävä palkatonta lomaa. Jos saa pitää.
Tämä taas syö lomapäiviä ja sitten palaa talviloma. Jostain syystä poliitikot ei puutu
maajussien palkkatöihin. Tietysti sillätavalla tuottajahinnat pysyykin pohjalla.
Vai pitäis vielä antaa erioikeuksia palkktöissä käyville maajusseille, eikö jo tuet riitä, mitä vielä pitäis saada?
-
No vaikka pekkaset olis ihan kiva myös maajussille!
-
Edelleenkään kun ei tuo spv lainan saanti ollut mahdollista niin sitä on pakko repiä se lainanmaksuraha muualta.
Ja on ollut opettavainen reissu kaikin puolin.
Minkähänlainen jokaisen alan asiantuntija sitä oliskaan kun olis jääny katteleen tuvan akkunasta mualiman menoa
Tuntuu että yhtä vahvat on mielipiteet kun tuolla työmaalla siellä vasemmistoliiton kopissa, ja yhtä vankkumattomat faktat aina lyödä tiskiin...
Jätän tän tähän, luultavasti tässä on parikin trollia mukana terävöittämässä keskustelua mutta muistakaa mun sanoneen.. se aika mennyt ei koskaan palaa. Vain ne jotka osaa katsoa tulevaisuuteen voivat menestyä
-
:o
No vaikka pekkaset olis ihan kiva myös maajussille!
Silloin, jos työpaikalla on kiertävät lomat, on pidettävä palkatonta lomaa. Jos saa pitää.
Tämä taas syö lomapäiviä ja sitten palaa talviloma. Jostain syystä poliitikot ei puutu
maajussien palkkatöihin. Tietysti sillätavalla tuottajahinnat pysyykin pohjalla.
Vai pitäis vielä antaa erioikeuksia palkktöissä käyville maajusseille, eikö jo tuet riitä, mitä vielä pitäis saada?
osa-aikaisesti tai sivutoimisesti tuotettu ruoka tulee lopulta halvemmaksi... moniin etuisuuksiin tai tukiin on rajoituksia, miksi?
Voitaisiin harkita esimerkiksi lomituspalvelujen saatavuuden helpottamista tai palveluseteliä urakointien maksamiseen osa-aikaviljelijöille. Näin kannustettaisiin uusia viljelijöitä hoitamaan tilaansa työn ohessa tai nykyisiä hankkimaan ympärivuotista työtä toimeentulon parantamiseksi. MTK ei aja riittävän vahvasti asiaa.....
-
:oNo vaikka pekkaset olis ihan kiva myös maajussille!
Silloin, jos työpaikalla on kiertävät lomat, on pidettävä palkatonta lomaa. Jos saa pitää.
Tämä taas syö lomapäiviä ja sitten palaa talviloma. Jostain syystä poliitikot ei puutu
maajussien palkkatöihin. Tietysti sillätavalla tuottajahinnat pysyykin pohjalla.
Vai pitäis vielä antaa erioikeuksia palkktöissä käyville maajusseille, eikö jo tuet riitä, mitä vielä pitäis saada?
osa-aikaisesti tai sivutoimisesti tuotettu ruoka tulee lopulta halvemmaksi... moniin etuisuuksiin tai tukiin on rajoituksia, miksi?
Voitaisiin harkita esimerkiksi lomituspalvelujen saatavuuden helpottamista tai palveluseteliä urakointien maksamiseen osa-aikaviljelijöille. Näin kannustettaisiin uusia viljelijöitä hoitamaan tilaansa työn ohessa tai nykyisiä hankkimaan ympärivuotista työtä toimeentulon parantamiseksi. MTK ei aja riittävän vahvasti asiaa.....
Ei MTK ole kiinnostunut osa-aikaisista maajusseista, marginaaliryhmä. Tiedä oikein, kenen asioiden ajamisesta tuo MTK on kiinnostunut? Kun samassa laarissa ne on osa-aikaisen kuin muunkin viljelijän jyvät ja maidot. Jotenkin mennyt utopistiseksi koko ryhmän touhu, vai keskitytäänkö nyt siihen viljelijöiden väsymyksen hoitoon niin täydellä sielulla, ettei muuhun jää aikaa? Se kyllä pitäisi jättää ammattilaisille, eikä kyökkipsykologeille.
-
Mää en tajua, että mikä kiire ihmisillä on aina makaamaan ja syömään 😂
Ei se mitään uuvuta jos herää joka aamu ennen kuutta ja kesällä lopettaa hommat joskus illalla 19-20 välillä. Viikonloput samaan syssyyn.
Se väsyttää kun tuskailee jotain maailmanloppua ja pyörittelee silmiään sohvalla 😂😂
-
Mää en tajua, että mikä kiire ihmisillä on aina makaamaan ja syömään 😂
Ei se mitään uuvuta jos herää joka aamu ennen kuutta ja kesällä lopettaa hommat joskus illalla 19-20 välillä. Viikonloput samaan syssyyn.
Se väsyttää kun tuskailee jotain maailmanloppua ja pyörittelee silmiään sohvalla 😂😂
Tähän samaan kategoriaan kuuluu lausahdus: tekemätön työ väsyttää eniten..
Minusta tuo väsymys, mitä maataloudessa nyt podetaan, on lähinnä rahanpuutetta.
-
Mää en tajua, että mikä kiire ihmisillä on aina makaamaan ja syömään 😂
Ei se mitään uuvuta jos herää joka aamu ennen kuutta ja kesällä lopettaa hommat joskus illalla 19-20 välillä. Viikonloput samaan syssyyn.
Se väsyttää kun tuskailee jotain maailmanloppua ja pyörittelee silmiään sohvalla 😂😂
Tähän samaan kategoriaan kuuluu lausahdus: tekemätön työ väsyttää eniten..
Tuo on kyllä niin totta kuin olla voi.
-
Vaikeintahan se kaikessa on se aloittaminen..
Oman elämän osalta olen todennut yhden asian; Kun lapsia tulee, niin haluan kasvattaa ne muutenkin kuin pitämällä illat traktorin hytissä.
Kauniimman osapuolen kanssa ollaan so***** että kun lapset ovat pieniä niin pyritään viettämään heidän kanssa sitä aikaa.
Sitä kun ei saa myöhemmin osaketuloilla, versuvalmetilla tai E- mersulla takaisin.
-
On ilo huomata, että täällä on sentään joitakin samalla tavalla ajattelevia. Itse en näe siinä mitään järkeä, että palkkatöiden lisäksi juostaan tekemässä tilan töitä. Jos lisärahalle on tervetta niin taatusti sen saa helpommin sieltä palkkatöistä. Lisäksi kun vuokraa pellot hyvään hintaan pois niin tulee mukava potti vuosittain tekemättä mitään. Mutta kun se on se into viljelyyn vaikka tappiolliseen. Minkään tahon ei pidä alkaa ajamaan sivutoimisuuden lisäämistä. Tällä kyllä saadaan halpaa ruokaa jotta kauppa voi nostaa omaa katettaan. Kyllä sen maatalouden tulee kantaa itsensä.
-
Vaikeintahan se kaikessa on se aloittaminen..
Oman elämän osalta olen todennut yhden asian; Kun lapsia tulee, niin haluan kasvattaa ne muutenkin kuin pitämällä illat traktorin hytissä.
Kauniimman osapuolen kanssa ollaan so***** että kun lapset ovat pieniä niin pyritään viettämään heidän kanssa sitä aikaa.
Sitä kun ei saa myöhemmin osaketuloilla, versuvalmetilla tai E- mersulla takaisin.
Tuskin viljatilalla täytyy sen lapsen päätä hakata siihen Valmetin sivuikkunaan montaakaan päivää vuodessa ??
Jollain karjatilalla lapsen vasen ohimo saattaa kyl hakkaantua tasaiseksi kun se työ on jokapäiväistä
-
Kyllä sitä urakoitsijan muksuna tuli aivan riittävästi harrastettua. Kun sitä viljatiliä ei riittävästi tullut niin täytyi taloudenpitoon saada raha muualta.
Jos kerta yleisön mielipide on tämä, niin myydään tila salaojitetut noin 30ha omaa a6000€, ja vuokrapeltoa neuvoteltavissa kuinka pientä plänttiä haluaa 10-50ha kahden kilometrin säteeltä max noin 300€ vuokratasolla. Tervetuloa vuolemaan kultaa ;)
-
On ilo huomata, että täällä on sentään joitakin samalla tavalla ajattelevia. Itse en näe siinä mitään järkeä, että palkkatöiden lisäksi juostaan tekemässä tilan töitä. Jos lisärahalle on tervetta niin taatusti sen saa helpommin sieltä palkkatöistä. Lisäksi kun vuokraa pellot hyvään hintaan pois niin tulee mukava potti vuosittain tekemättä mitään. Mutta kun se on se into viljelyyn vaikka tappiolliseen. Minkään tahon ei pidä alkaa ajamaan sivutoimisuuden lisäämistä. Tällä kyllä saadaan halpaa ruokaa jotta kauppa voi nostaa omaa katettaan. Kyllä sen maatalouden tulee kantaa itsensä.
Lisärahallehan on aina tarvetta ja voisi ajatella että ylitöillähän sitä saa. Monessa paikassa vaan nykyään suositaan työaikapankkia ja liukumia, eli hiljaisesti "pakotetaan" työntekijät ottamaan ne ylityöt vapaina joita saisi sitten pitää joskus ja jouluna jos silloinkaan - ja nuokin mielellään teetettäisiin tunti tunnista periaatteella sillä talon etuhan sitä vaatii ja jos pankki/liukumat ei käy ei tarvitse tulla ollenkaan. Yksityisellä puolella monessa tietämässäni paikassa näin.
Vaikeintahan se kaikessa on se aloittaminen..
Oman elämän osalta olen todennut yhden asian; Kun lapsia tulee, niin haluan kasvattaa ne muutenkin kuin pitämällä illat traktorin hytissä.
Kauniimman osapuolen kanssa ollaan so***** että kun lapset ovat pieniä niin pyritään viettämään heidän kanssa sitä aikaa.
Sitä kun ei saa myöhemmin osaketuloilla, versuvalmetilla tai E- mersulla takaisin.
Tuon asian olen ajatellut samalla tavalla, niitä lapsia kasvatetaan muuten kuin kopissa mukana roikottamalla vaikkei niitä tunteja tai päiviä paljoa tulisikaan. Ja muutenkin lomat pidetään kesällä kun kuitenkin on lomareissuja jne. Ja ne tilan työt hoidetaan sitten joko niillä ylityövapailla tai palkattomilla lomilla.
-
Pienemmälläkin tilalla pärjää, kun on hyvin tienaava vaimo😁
-
Pienemmälläkin tilalla pärjää, kun on hyvin tienaava vaimo😁
Hyvä ohje luusereille. Mies on perheen pää, juoksee omamyyjän kaffeella kun vaimo vetää kolmevuorotyötä paikatakseen äijänsä saamattomuuden. Ei tuolla ohjeella mitään ekonomia saada puolisoksi.
-
On ilo huomata, että täällä on sentään joitakin samalla tavalla ajattelevia. Itse en näe siinä mitään järkeä, että palkkatöiden lisäksi juostaan tekemässä tilan töitä. Jos lisärahalle on tervetta niin taatusti sen saa helpommin sieltä palkkatöistä. Lisäksi kun vuokraa pellot hyvään hintaan pois niin tulee mukava potti vuosittain tekemättä mitään. Mutta kun se on se into viljelyyn vaikka tappiolliseen. Minkään tahon ei pidä alkaa ajamaan sivutoimisuuden lisäämistä. Tällä kyllä saadaan halpaa ruokaa jotta kauppa voi nostaa omaa katettaan. Kyllä sen maatalouden tulee kantaa itsensä.
Lisärahallehan on aina tarvetta ja voisi ajatella että ylitöillähän sitä saa. Monessa paikassa vaan nykyään suositaan työaikapankkia ja liukumia, eli hiljaisesti "pakotetaan" työntekijät ottamaan ne ylityöt vapaina joita saisi sitten pitää joskus ja jouluna jos silloinkaan - ja nuokin mielellään teetettäisiin tunti tunnista periaatteella sillä talon etuhan sitä vaatii ja jos pankki/liukumat ei käy ei tarvitse tulla ollenkaan. Yksityisellä puolella monessa tietämässäni paikassa näin.
Vaikeintahan se kaikessa on se aloittaminen..
Oman elämän osalta olen todennut yhden asian; Kun lapsia tulee, niin haluan kasvattaa ne muutenkin kuin pitämällä illat traktorin hytissä.
Kauniimman osapuolen kanssa ollaan so***** että kun lapset ovat pieniä niin pyritään viettämään heidän kanssa sitä aikaa.
Sitä kun ei saa myöhemmin osaketuloilla, versuvalmetilla tai E- mersulla takaisin.
Tuon asian olen ajatellut samalla tavalla, niitä lapsia kasvatetaan muuten kuin kopissa mukana roikottamalla vaikkei niitä tunteja tai päiviä paljoa tulisikaan. Ja muutenkin lomat pidetään kesällä kun kuitenkin on lomareissuja jne. Ja ne tilan työt hoidetaan sitten joko niillä ylityövapailla tai palkattomilla lomilla.
Heti koppiin vaan, kun joutaa ja siitä rattiin. 8-vee tytön kanssa opeteltiin traktorilla ajoa, kun koipi yletti kytkimelle. Hyvin on perusteet hallussa vaihteitten vaihtamisesta alkaen. Tielläkin pysytään melko luotettavasti, oli itte sitä mieltä, että on ollut paljon apua, kun saa istua toisen sylissä ja käännellä rattia. 2-vuotiaskin viihtyy hyvin porukan mukana ja osaa pitää kunnolla kiinni kädensijoista. Tilanne näyttää siis varsin valoisalta tässä vaiheessa.
-
Mää en tajua, että mikä kiire ihmisillä on aina makaamaan ja syömään 😂
Ei se mitään uuvuta jos herää joka aamu ennen kuutta ja kesällä lopettaa hommat joskus illalla 19-20 välillä. Viikonloput samaan syssyyn.
Se väsyttää kun tuskailee jotain maailmanloppua ja pyörittelee silmiään sohvalla 😂😂
Tähän samaan kategoriaan kuuluu lausahdus: tekemätön työ väsyttää eniten..
Minusta tuo väsymys, mitä maataloudessa nyt podetaan, on lähinnä rahanpuutetta.
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
-
Lisärahallehan on aina tarvetta ja voisi ajatella että ylitöillähän sitä saa. Monessa paikassa vaan nykyään suositaan työaikapankkia ja liukumia, eli hiljaisesti "pakotetaan" työntekijät ottamaan ne ylityöt vapaina joita saisi sitten pitää joskus ja jouluna jos silloinkaan - ja nuokin mielellään teetettäisiin tunti tunnista periaatteella sillä talon etuhan sitä vaatii ja jos pankki/liukumat ei käy ei tarvitse tulla ollenkaan. Yksityisellä puolella monessa tietämässäni paikassa näin.
Omalla kohdalla ylitöiden korvaaminen rahalla päättyi noin vuoden 2000 kohdalla. Tunti tunnista vapaana sai pitää jos ehti, yleensä ei ehtinyt. Varsinaiseen liukuvaan työaikaan siirryttiin vasta 2013. Samassa työpaikassa oli muutama viljatilallinen työntekijä ja pari toimihenkilöä. Eläinpaikkoja ei ollu muita.
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Eiköhän ne kaikki kriisit ole ihan samasta paketista.
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
Kai niitä sitten pakko on ostaa, mutta tässä ympäristössä ainakin toisiaan vastaavia vilja-aloja hoidetaan viljatiloilla 80-luvun romuilla ja eläintiloilla Tucanoilla noin pääpiirteittäin yleistäen. Ei toki kerro kannattavuudesta, mutta ainakin omalla kohdalla siitä ettei ole mitään mahdollisuutta mennä edes pankinjohtajalta kyselemään rahaa tuollaiseen Tucsuun 100ha pinta-alalla. Vaikka on se palkkatyökin.
-
Kohta on kahdeksan vuoden kokemus maataloudesta palkkatyön ohessa. Silloin tuli valinnan mahdollisuus eteen. Ostaako maatila vai ei. Maksaako sisarukset ulos. Vai jatkaako pelkästään palkkatyössä maakunnan toisella laidalla. Tarjolla oli kasvinviljelytila, hoitamista odottavaa metsää melko mukava määrä, tyydyttävä konekalusto ja -80 luvun omakotitalo. Maahenki on tautina autokuumetta pahempi. Tai tulee ainakin kalliimmaksi.
Tilanteita on monenlaisia. Kaikki ne on varmaan erilaisia. Mutta pääperiaatteeksi tässä vuosien sivutoimisen viljelijän kokemuksella voisin sanoa, että pellolla ehtii tekemään riittävästi töitä. Toiset ovat muun ajan navetassa tai palkkatyössä. Palkkatyössä on vain se ero, että lomapäivinä voi olla pellolla niin pitkään kuin haluaa. Karja pitää hoitaa oli viikon päivä mikä tahansa.
Oma halu tai mieltymys vaikuttaa paljon tilan hoidossakin. Itsellä korostuu metsien rooli. Niitä hoidetaan nyt ja myyntiin tulee energiapuuta ja harvennushakkuiden puuta. Nuorempana tämä ei olisi ollut mahdollista. Silloin piti käydä kaikenlaisia kouluja ja hankkia vakituinen asema. Sen jälkeen on helppo ottaa lomarahoja vapaana tai vaikka palkatonta. Varsinkin jos firmalla on hiljaisempi aika.
Nuorelle kysyjälle voisi sanoa neuvoksi, että teet päätöksen. Parhaimmat päätökset huomaa tehneensä silloin kun on mennyt monet yöunet pohtiessa, että mihin sitä onkaan ryhtynyt.
Omalla kohdalla sivutoiminen maanviljely ja metsänhoito on toiminut hyvin. Maatila ei ole tuottanut niin hyvin, että keskustelussa mainittua yhtiöittämistä tarvittaisiin. Tämä olisi vielä parempaa hommaa, jos joku maksaisi tilakaupan velat.
-
Taitaa tää Valtteri olla niitä proo agrian agittaattoreita,kun on niin kirkasotsaista settiä
8)
-
Taitaa tää Valtteri olla niitä proo agrian agittaattoreita,kun on niin kirkasotsaista settiä
8)
Ja kaikista sun kommenteista paistaa läpi katkeruus ja kyynisyys, onko mennyt elämä tai maataloushommat jotenkin pieleen?
-
On sunkin jutut niin sekopäisiä kun olla voi
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
Ihan pyssyllä uhaten vai 😆
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
Kai niitä sitten pakko on ostaa, mutta tässä ympäristössä ainakin toisiaan vastaavia vilja-aloja hoidetaan viljatiloilla 80-luvun romuilla ja eläintiloilla Tucanoilla noin pääpiirteittäin yleistäen. Ei toki kerro kannattavuudesta, mutta ainakin omalla kohdalla siitä ettei ole mitään mahdollisuutta mennä edes pankinjohtajalta kyselemään rahaa tuollaiseen Tucsuun 100ha pinta-alalla. Vaikka on se palkkatyökin.
Heikkona hetkenä tulee mietittyä saman tapaisia, mutta kun tilastoja katselee, niin 50 000 maatilaa ostaa vuosittain muutaman sata uutta puimuria. Se tarkoittaa uutta puimuria harvemmin kuin kerran sadassa vuodessa. Että ei niitä liikaa osteta. Silti myönnän, että joskus ihmetyttää, miten edes silloin.
-
urakointi kuluttaa kalustoa. mutta ei tuo vauhti kyllä hirmuista ole mutta entäs nuo vanhat ja käytetyt? niitä kulkee auton lavoilla edestakasin.
-
Kyllä sitä pienillä puimureilla puitiin melkoisia aloja ennenvanhaan. Nyt on vain sellainen tyyli isännillä että isollakin tilalla pitää puinnit ja kylvöt olla tehtynä muutamassa päivässä. kannattavinta olis se halpa kalusto ja huonona vuonna jäis sitte osa puimatta. Ei sitä 200 tonnin puimuria voi perustella suomen oloissa oikein mitenkään. Mutta kun se on niin suuri häpeä jos sato jää korjaamatta. Ja kun on rahaa, sitä pitää johonkin käyttää. Siks mullakin on ylikallis puimuri pienellä tilalla. No joo, muu kalusto sitten aika vaatimatonta.
Mulla on pienehkö viljatila ja palkkatyö. Kesälomia en käytä peltotöihin. Kesälomalla teen tilan rakennus, huolto ja korjaustöitä. Puintiaikana lähden tuntia ennemmin ja ensin kuivaajaan satsin vaihto, sitten puidaan pari satsillista ja illalla uus panos kuivuriin ja aamulla töihin lähtiessä napsaan kuivaajan päälle.
Eipä sitä kahta työtä rahan takia tarvitsisi ja oonkin miettiny joskus tuotakin, että vien joltain työpaikan. Mutta talvella tulis mökkihöperöksi, eikä osaa harrastaa oikein mitään muuta kuin työntekoa.
-
Kyllä ansiotyö kaupungissa ohittaa viljelyt, jos joutuu valitsemaan, koska pitää säilyttää luottamus työn teettäjään, ja rahaakin saa juokseviin menoihin paremmin. En väkisin alkanut ruista kylvää, kun hintakin painuu alle 160 euron. Syysrapsille sylkäisin, kun huomasin syysviljojen menevän elokuun loppuun. Ensi keväänä teen lähinnä joutilasta apilankylvöä viikonloppuisin ja käytän pariviikkoisen kesätauon heinäkuun pikakesantoon ja sitten syysrapsia oikeaan aikaan, ja sluxxilevittimet ladattuina valmiiksi.
Valmiiksi ostetun hybridirukiinkin voi panostaa oikeaan aikaan, elokuun toiselle tai kolmannelle viikolle 2018.
Nyt on pari kolme viikkoa keikkaa kahdessa paikassa, että kevätrapsit ja rypsit olkoot sitten vaikka lokakuun loppuun tuolla. Jos tulee hirveän kivan lämmin ja kuiva viikonloppu syyskuun lopulle, voihan sitä TOS Ceylonia ripsutella, jos saa kaverin kyntämään mukaan.
-SS-
-
Jos olisi hyväpalkkainen työ, niin en viljelisi, jos olis pienipalkkainen työ, niin en tekisi sitä työtä. Muu yritystoiminta sopii omasta mielestäni paremmin viljelyn kylkeen. Yhdellä yhteistyökumppanilla on maataloutta, maanrakennusurakointia ja pitopalveluyrittämistä. Siinä on hieno konsepti. Jos vielä pistäisi pari lomamökkiä rinnalle niin ei oikeasti tarvitsisi maksaa veroja yhtään mistään mitä kotimaassa tekee... ;)
-
On sunkin jutut niin sekopäisiä kun olla voi
Juu, munKIN jutut on sekopäisiä, monen muun ohella.
-
Nuorena usein kuvittelee pystyvänsä vaikka mihin, mutta realiteetit tulee ennemmin tai myöhemmin eteen.
Itse pyöritin kauan kahta maatilaa 150 km päässä toisistaan ja päivät olin vieraalla töissä. Onneksi virkatyön tehtävien suorituksen ajankohtaan pystyin vaikuttamaan paljonkin, mutta koulutukset ympäri Suomea sattuivat joskus kiireaikaan ja se rassasi. Lomat sain järjestettyä tarvittaviin aikoihin, mutta lomat oli työntekoa maatiloilla samoin kuin viikonloput ja illat. Tämä poltti kynttilää molemmista päistä ja irtisanouduin. Ei mennyt kuin vähän toista vuotta ja sairastuin vakavasti. Hoitojen seurauksena kroppaan tuli vikoja, joiden takia en voi tehdä enää tosissaan maataloustöitä, vaan on mennyt työt vähän näpertelyksi. Tähän vaikuttaa toki muutkin stressin ja kiireisen elämän tuomat sairaudet. Samalla kiinnostus koko maatalouteen on hiipumassa, koska tietää ettei pysty oikeasti asioita enää tekemään.
Meillä oli joskus kannattavuuskirjanpito ja sieltä paljastui aika karusti oman tilan kannattavuus. Käytännössä oltiin ihan kuralla, vaikka sadot olivat usein sellaisia, joista naapurit vaan uneksi. Koneet oli viimeisen päälle palkalla rahoitettua, mutta rakennuksista näkyi sivutoimisuus korjausvelkana. Meillähän olin käytännössä sivutoiminen viljelijä kolmannessa polvessa, joten korjausvelkaa tuli ihan kylkiäisenäkin.
Em. johtuen kehoitan vakavasti miettimään itse kunkin, että kannattaako uhrata oma elämänsä kahdella jakkaralla olemiseen. Keskittyminen joko palkkatyöhön tai maatilan pitoon pitkällä tähtäimellä on kannattavaa oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Monella kohtuuttomaan asetelmaan on syynä suvun painostus tilan pitoon, mutta nähdäkseni kukin yksilö on vain vastuussa itselleen. Olen nähnyt monta surullista tarinaa siitä, että ei ole seurattu oman tahdon mukaista tietä vaan on menty vanhempien tai muiden sukulaisten tahdon mukaan.
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
Kai niitä sitten pakko on ostaa, mutta tässä ympäristössä ainakin toisiaan vastaavia vilja-aloja hoidetaan viljatiloilla 80-luvun romuilla
Joku yrittää pärjätä vuokravainiollaan 70-luvun romullakin... ; DD
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
Kai niitä sitten pakko on ostaa, mutta tässä ympäristössä ainakin toisiaan vastaavia vilja-aloja hoidetaan viljatiloilla 80-luvun romuilla
Joku yrittää pärjätä vuokravainiollaan 70-luvun romullakin... ; DD
Ja sekös sua rassaa... :D :D :D
-
Mikä ihmeen rahan puute. Uusia jäähallin kokoisia tappureita pellot täynnä ja keväällä saman kokoisia hörssejä 😀
Ne jäähallin kokoiset koneet tulee katos halvemmaksi ku vastaavan tehokkuuden omaava massa vanhoja romuja kuskeineen.
Joillakin voi kato olla vähän enemmän sitä pinta-alaa hoidettavana.
En sitä tarkoittanutkaan, ettei saisi olla mutta viljakriisi huutelu tässä huvittaa.
Ei se kerro kannattavuudesta että on PAKKO ostaa isoja ja kalliita koneita. Ei niitä kukaan kai huvikseen osta.
Kai niitä sitten pakko on ostaa, mutta tässä ympäristössä ainakin toisiaan vastaavia vilja-aloja hoidetaan viljatiloilla 80-luvun romuilla
Joku yrittää pärjätä vuokravainiollaan 70-luvun romullakin... ; DD
Ja sekös sua naurattaa... :D :D :D
Joo!
-
Nuorena usein kuvittelee pystyvänsä vaikka mihin, mutta realiteetit tulee ennemmin tai myöhemmin eteen.
Itse pyöritin kauan kahta maatilaa 150 km päässä toisistaan ja päivät olin vieraalla töissä. Onneksi virkatyön tehtävien suorituksen ajankohtaan pystyin vaikuttamaan paljonkin, mutta koulutukset ympäri Suomea sattuivat joskus kiireaikaan ja se rassasi. Lomat sain järjestettyä tarvittaviin aikoihin, mutta lomat oli työntekoa maatiloilla samoin kuin viikonloput ja illat. Tämä poltti kynttilää molemmista päistä ja irtisanouduin. Ei mennyt kuin vähän toista vuotta ja sairastuin vakavasti. Hoitojen seurauksena kroppaan tuli vikoja, joiden takia en voi tehdä enää tosissaan maataloustöitä, vaan on mennyt työt vähän näpertelyksi. Tähän vaikuttaa toki muutkin stressin ja kiireisen elämän tuomat sairaudet. Samalla kiinnostus koko maatalouteen on hiipumassa, koska tietää ettei pysty oikeasti asioita enää tekemään.
Meillä oli joskus kannattavuuskirjanpito ja sieltä paljastui aika karusti oman tilan kannattavuus. Käytännössä oltiin ihan kuralla, vaikka sadot olivat usein sellaisia, joista naapurit vaan uneksi. Koneet oli viimeisen päälle palkalla rahoitettua, mutta rakennuksista näkyi sivutoimisuus korjausvelkana. Meillähän olin käytännössä sivutoiminen viljelijä kolmannessa polvessa, joten korjausvelkaa tuli ihan kylkiäisenäkin.
Em. johtuen kehoitan vakavasti miettimään itse kunkin, että kannattaako uhrata oma elämänsä kahdella jakkaralla olemiseen. Keskittyminen joko palkkatyöhön tai maatilan pitoon pitkällä tähtäimellä on kannattavaa oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Monella kohtuuttomaan asetelmaan on syynä suvun painostus tilan pitoon, mutta nähdäkseni kukin yksilö on vain vastuussa itselleen. Olen nähnyt monta surullista tarinaa siitä, että ei ole seurattu oman tahdon mukaista tietä vaan on menty vanhempien tai muiden sukulaisten tahdon mukaan.
Kaupungin virkatöitä tulee tehdyksi sen takia, että saa perheelle elatusta. Itsellekin joskus jotakin mukavaa hankituksi, vaikka uudet kengät. Sivutoimiviljelyä harjoitan enimmäkseen oman terveyden vuoksi. Oikeaa väsymystä, lapiohommien jälkeen, ja saa kerrankin nukutuksi niinkö kuolleen unta. On motivaatiota seurata viljelykasvin kehittymistä, että mistä johtuisi tuokin. Yrittää parantaa nurkkia jostakin edes vähän, lainhuuto se on pienikin lainhuuto. Etenkin oma. Kyllä olen kokenut tuon "kahden tuolin tilanteen" enemmän hyödyksi kuin haitaksi, vaikka lisätuloa ei juurikaan tulisi. Totta kai, jos nivelet prakaavat, tai tulee vakava sairaus, onhan silloin vaikea hallita kahta tai useampaa virkaa, mutta johtuisiko sairastelu pelkästään sivutoimiviljelystä kuitenkaan. Esimerkiksi syöpätaudit näyttävät olevan suuremmalta osalta huonoa onnea, kuin riskitekijöiden aiheuttamaa: http://science.sciencemag.org/content/355/6331/1330
-SS-
-
Hyvin olen saanut "taksia" ajettua ja tilan työt hoidettua. Edellyttää tietysti venymistä työnantajalta. Välillä kaikki itse tehden ja välillä urakoitsijoita/renkiä/kelamiestä käyttäen. Riippuu elämän tilanteesta miten milloinkin. Tuota korjausvelka asiaa en omalta kohdalta allekirjoita. Meillä mennyt ihan päin vastoin ja nyt sitä korjausvelkaa on maksettu pikkuhiljaa pois. Mikä kyllä nostaa tähän touhuun käytettyjä tunteja kohtuuttomiksi jos ajattelee hehtaaria kohden. Se tässä harmittaa kun perus infra on ollut niin huonoa, niin saa tosissaan laittaa nurkkia / peltoja / kalustoa kuntoon. Toisaalta nurkkien laitto on kyllä tavallaan yleishyödyllisiäkin. Jää sitten kivemmat paikat jos myy pellot pois.
-
Terve. Uutena täällä.
Kyselisin muilta ryhmäläisiltä miteskä on onnistunut tilanpidon ja palkkatyön yhdistäminen. Lähinnä mites töistä pois olot onnistuu, helposti vai tuleeko sanomista. Itse nyt muutaman vuoden vilja/metsätilaa ja palkkatyötä tehneenä todennut, et on välillä aika häsäkkää. Lomat ja illat menee aika pitkälle tilantöissä. Tilalla aikas paljon työvelkaa lähinnä rakennuksissa ja metsissä ja koneissa siis vähä kaikes, et aina löytyy jotain rassattavaa ei meinaa aika riittää, ei sillä et valittaisin tilanhommia teen ihan mielelläni, mut toi palkkahomma tökkii... minkälaista muilla?
Töissä saa kuunnella kettuilua mm, poissaoloista, maajussien "valtavista" tuista ja sun muuta. Yleensäkin pännii kun tilan hommat saa tehdä aina kauheella kiirulla ja hosumisella, eikä kuten itse haluais. Pitäis keksii jotain muuta tähän tilanpidon lisäks. Verottajakin rankaisee jos tilalta joskus jotain jäis, mitä ei kyl oo tapahtunu.....tälläsia tuli vaan mieleen. Mites muilla.
Jotenkuten. Samankaltaisia kokemuksia kuin kerroit itselläsi olevan - nyt menty vähän toistakymmentä vuotta meikä puikoissa. Töissä tulee aina sanomista; kollegat saa satunnaisvapaita matkusteluun, harrastuksiin, loikoiluun ym. ihan tosta vaan, mutta viljelystöihin niitä ei kirveelläkään annettaisi. Nykyisin vältänkin aiheesta puhumista töissä ja puhun sesonkiaikoina vain "perhemenoista", kun pitää yrittää saada vapaapäiviä.
Korjausvelkaa kertyy varsinkin rakennuksiin, mutta myös metsänhoitotöihin. Tosin niitä lisää se, että ei asuta tilalla, koska siellä lähtökohdat oli täysin kohtuuttomat eikä olisi kannattanut lähteä "reeraamaan", koska työmatkat palkkatöihin olisi kuitenkin ollut molemmille kertakaikkisesti liian pitkät. Eli palkkatöissä on pakko olla, koska tila on pieni, alle keskikokoinen nykymittapuulla. Toisaalta syntyy dilemma; on jotenkuten mahdollista touhottaa tilakokoon nähden suht tehokkailla/uudehkoilla koneilla, kun ei tarvitse peltotuotolla maksaa asuntolainaa. Pakko olla vähän liioitellut koneet, kun tehokasta peliaikaa on niin vähän ja kerittävä kuitenkin on. Vastaavilla menisi täysaikaisena ainakin tupla-ala.
Vuosilomia en käytä sesonkitöihin, lähinnä vain lomarahavapaita ja joitain yksittäisiä palkattomia ja joustovapaatunteja. Perheen kanssa pitää myös lomailla, ei tule mitään mistään muuten. Ja ylipäänsä, heinäkuussa pitää lomailla vähintään neljä viikkoa. Yleensä on erittäin vaikea saada vapaita juuri oikeaan aikaan maataloustöiden suhteen. Muinaisessa työpaikassani olin vuorotöissä ja otin haittalisät vapaina. Siitä kertyi useampi viikko "ylimääräisiä" vapaita per vuosi ja sillon otin 2-3 vk sekä keväällä, että syksyllä. Se oli hienoa maataloustöiden kannalta, mutta ajankohdat oli päätettävä pari kk etukäteen, joten keleistä ei ollut tietoakaan. Kerran sattui niin, että 3 vk puintilomaan osui yksi (1) puintikelpoinen päivä. Nykyisessä työssäni sitten vähän enemmän täsmänä vapaat, mutta toisaalta muutama tunti tai yksi tai kaksi päivää kerralla ei mahdollista kovin rauhallista (eli mukavaa) työntekoa.
Sesonkiaikoina valitettavasti yleensä toimii ns. 5+2 -ilmiö; se tarkoittaa, että arkena on suht vähäsateista ja viikonloppuna on kylmää ja märkää. Mm. nyt on kyseinen ilmiö päällä, oli myös 3 ja 2 viikkoa sitten. Viime vkl:na oli poikkeus, mutta silloin oli satanut täällä (E-Birganmaa) juuri ennen vkl:a niin paljon, että kaikki oli kuitenkin monta päivää aivan märkää. Tällainen kuvio toistuu enemmän kuin tod.näk. laskennan ja tilastotieteen puitteissa pitäisi olla mahdollista.
Väsymys pukkaa toisinaan kovimpina sesonkihetkinä, kun yöunet jää liian lyhyiksi. Se kyllä rassaa kovasti ja ikääntyessä varsinkin. Mutta toistaiseksi jaksan, enkä lähde urakoitsijapelleilyihin, joita monet hehkuttavat. Mielestäni sivutoimisen viljelyn idea on nimenomaan siinä, että saa jotain mitä palkkatöistä ei saa (komppaan tässä Schutz Staffelia), joten jos ei nappaa, niin pellot myyntiin ja osakespekulantiksi. Mitään työvaiheita ei pidä urakoituttaa ("ei kompromisseja - HK").
Mennen tullen jätän palkkatyöt kunhan voitan riittävästi uhkapelissä, on nämä kasvinviljelyhommat vaan niin mukavia töitä. Jokseenkin ainoita järkeviä hommia mitä maa päällään kantaa, lähes kaikki muu on huuhaata.
-
Kasvinviljely on sivutoimi myös kotieläintilallisilla. He ovat ratkaisseet ongelman ulkoistamalla peltotyöt. Samaa suosittelisin myös palkkatyötä tekeville.
-
Kasvinviljely on sivutoimi myös kotieläintilallisilla. He ovat ratkaisseet ongelman ulkoistamalla peltotyöt. Samaa suosittelisin myös palkkatyötä tekeville.
Ihan heti ulkoistetaan kun yhteiskunta maksaa meillekin korjuukulun.
-
Kasvinviljely on sivutoimi myös kotieläintilallisilla. He ovat ratkaisseet ongelman ulkoistamalla peltotyöt. Samaa suosittelisin myös palkkatyötä tekeville.
Älä yleistä.
-
Terve. Uutena täällä.
Kyselisin muilta ryhmäläisiltä miteskä on onnistunut tilanpidon ja palkkatyön yhdistäminen. Lähinnä mites töistä pois olot onnistuu, helposti vai tuleeko sanomista. Itse nyt muutaman vuoden vilja/metsätilaa ja palkkatyötä tehneenä todennut, et on välillä aika häsäkkää. Lomat ja illat menee aika pitkälle tilantöissä. Tilalla aikas paljon työvelkaa lähinnä rakennuksissa ja metsissä ja koneissa siis vähä kaikes, et aina löytyy jotain rassattavaa ei meinaa aika riittää, ei sillä et valittaisin tilanhommia teen ihan mielelläni, mut toi palkkahomma tökkii... minkälaista muilla?
Töissä saa kuunnella kettuilua mm, poissaoloista, maajussien "valtavista" tuista ja sun muuta. Yleensäkin pännii kun tilan hommat saa tehdä aina kauheella kiirulla ja hosumisella, eikä kuten itse haluais. Pitäis keksii jotain muuta tähän tilanpidon lisäks. Verottajakin rankaisee jos tilalta joskus jotain jäis, mitä ei kyl oo tapahtunu.....tälläsia tuli vaan mieleen. Mites muilla.
Jotenkuten. Samankaltaisia kokemuksia kuin kerroit itselläsi olevan - nyt menty vähän toistakymmentä vuotta meikä puikoissa. Töissä tulee aina sanomista; kollegat saa satunnaisvapaita matkusteluun, harrastuksiin, loikoiluun ym. ihan tosta vaan, mutta viljelystöihin niitä ei kirveelläkään annettaisi. Nykyisin vältänkin aiheesta puhumista töissä ja puhun sesonkiaikoina vain "perhemenoista", kun pitää yrittää saada vapaapäiviä.
Korjausvelkaa kertyy varsinkin rakennuksiin, mutta myös metsänhoitotöihin. Tosin niitä lisää se, että ei asuta tilalla, koska siellä lähtökohdat oli täysin kohtuuttomat eikä olisi kannattanut lähteä "reeraamaan", koska työmatkat palkkatöihin olisi kuitenkin ollut molemmille kertakaikkisesti liian pitkät. Eli palkkatöissä on pakko olla, koska tila on pieni, alle keskikokoinen nykymittapuulla. Toisaalta syntyy dilemma; on jotenkuten mahdollista touhottaa tilakokoon nähden suht tehokkailla/uudehkoilla koneilla, kun ei tarvitse peltotuotolla maksaa asuntolainaa. Pakko olla vähän liioitellut koneet, kun tehokasta peliaikaa on niin vähän ja kerittävä kuitenkin on. Vastaavilla menisi täysaikaisena ainakin tupla-ala.
Vuosilomia en käytä sesonkitöihin, lähinnä vain lomarahavapaita ja joitain yksittäisiä palkattomia ja joustovapaatunteja. Perheen kanssa pitää myös lomailla, ei tule mitään mistään muuten. Ja ylipäänsä, heinäkuussa pitää lomailla vähintään neljä viikkoa. Yleensä on erittäin vaikea saada vapaita juuri oikeaan aikaan maataloustöiden suhteen. Muinaisessa työpaikassani olin vuorotöissä ja otin haittalisät vapaina. Siitä kertyi useampi viikko "ylimääräisiä" vapaita per vuosi ja sillon otin 2-3 vk sekä keväällä, että syksyllä. Se oli hienoa maataloustöiden kannalta, mutta ajankohdat oli päätettävä pari kk etukäteen, joten keleistä ei ollut tietoakaan. Kerran sattui niin, että 3 vk puintilomaan osui yksi (1) puintikelpoinen päivä. Nykyisessä työssäni sitten vähän enemmän täsmänä vapaat, mutta toisaalta muutama tunti tai yksi tai kaksi päivää kerralla ei mahdollista kovin rauhallista (eli mukavaa) työntekoa.
Sesonkiaikoina valitettavasti yleensä toimii ns. 5+2 -ilmiö; se tarkoittaa, että arkena on suht vähäsateista ja viikonloppuna on kylmää ja märkää. Mm. nyt on kyseinen ilmiö päällä, oli myös 3 ja 2 viikkoa sitten. Viime vkl:na oli poikkeus, mutta silloin oli satanut täällä (E-Birganmaa) juuri ennen vkl:a niin paljon, että kaikki oli kuitenkin monta päivää aivan märkää. Tällainen kuvio toistuu enemmän kuin tod.näk. laskennan ja tilastotieteen puitteissa pitäisi olla mahdollista.
Väsymys pukkaa toisinaan kovimpina sesonkihetkinä, kun yöunet jää liian lyhyiksi. Se kyllä rassaa kovasti ja ikääntyessä varsinkin. Mutta toistaiseksi jaksan, enkä lähde urakoitsijapelleilyihin, joita monet hehkuttavat. Mielestäni sivutoimisen viljelyn idea on nimenomaan siinä, että saa jotain mitä palkkatöistä ei saa (komppaan tässä Schutz Staffelia), joten jos ei nappaa, niin pellot myyntiin ja osakespekulantiksi. Mitään työvaiheita ei pidä urakoituttaa ("ei kompromisseja - HK").
Mennen tullen jätän palkkatyöt kunhan voitan riittävästi uhkapelissä, on nämä kasvinviljelyhommat vaan niin mukavia töitä. Jokseenkin ainoita järkeviä hommia mitä maa päällään kantaa, lähes kaikki muu on huuhaata.
Tuota harrastettiin myös joskus "omalla" työpaikalla, ruskaretkeen, parinviikon etelänmatkaan tms sai heittämällä vapaata pari viikkoa ilman mitään kitinää. Puintiin kun menit pyytämään vapaata oli aina olevinaan liian kiire mutta pitkin hampain suostuttiin kun antoi ymmärtää asian niin että jos sitä vapaata ei tipu tippuu työpaikan avain pöydälle siltä seisomalta.
-
Töissä tulee aina sanomista; kollegat saa satunnaisvapaita matkusteluun, harrastuksiin, loikoiluun ym. ihan tosta vaan, mutta viljelystöihin niitä ei kirveelläkään annettaisi
Lähtökohtaisesti työnantanjalla ei ole oikeutta kieltää työntekijää tekemästä vapaa-aikana toista työtä, mikäli se työ ei liity samaan alaan jolloin se voi vaarantaa päätoimen kilpailuetuja. Työnantaja voi myös kieltää esim teknisen asiantuntijan yksityisen konsultoinnin tai muun opetustoimen jonka voi olettaa siirtävän päätyöstä saadun kokemuksen ja tiedon vapaasti eteenpäin.
Työnantajalla on lisäksi oikeus kieltää sivutoimen, jos sen hoitaminen aiheuttaa haittaa päätoimen työn tekemiselle ja/tai sen tekemisen tehokkuudelle. Tämän peruste voi olla esim väsymys, jonka huomaa ihan päältäpäin esim kuivaajan päivystyksestä syyskuun aikana. Lisäksi työaikalaki rajoittaa tekemisen kokonaistyömäärän osalta, mikäli sivuhomma on tehty tunti/palkkatyönä palkansaajana.
Isommassa firmassa voi tietysti aina argumentoida muiden kustannuksella miten oikeudet eroavat maataloudesta, koska aina löytyy porukasta henkilöitä jotka tekevät palkattua sivuhommaa jonkun tunnin viikossa esim urheiluseuroille, seurakunnille tai kaupalle viikonloppuisin. Puhumattakaan luottamushenkilöiden työmääristä kuntapolitiikassa tai muissa luottamustehtävissä.
Se että työkaverit ottavat satunnaislomaa nimenomaan loikoiluun on täysin työnantajan etujen mukaista. Satunnaislomat vähentävät tuuraajapaineita lomasesongilla, lomat ovat kuitenkin lakisääteiset ja yleensä henkilökunnan tehokkuus ja motivaatio paranee, kun henkilö lähtee tekemään jotakin suunniteltua muuta, eli lataamaan akkuja halutulla tavallaan. Vaikka olisi kuinka kiinnostunut maataloudesta, se ei keskimäärin ole lomaa. Siinä rassaa aina olosuhteet, tekniikka, byrokratia ja oma tulosvastuu.
Pakko olla vähän liioitellut koneet, kun tehokasta peliaikaa on niin vähän ja kerittävä kuitenkin on
Aika heikko argumentti. Voisi jopa kutsua itsensä huijaamiseksi.
lähes kaikki muu on huuhaata
Maanomistus - kaivos - malmi - louhintakoneet - kuljetukset - terästehdas - terästehtaan tuotantopanokset ja koneet - kuljetukset - takomo/valimo - kuljetukset - traktoritehdas - kokoonpano - sinun traktorisi siellä pellolla.
Sivuraiteena vielä koulutus, infra, energiantuotanto ja lainsäädäntö.
Voihan se olla että sieltä hihnalta tulleen valmiin traktoripukin päältä näyttää siltä että kaikki muu paitsi oma työ on huuhaata. :)
-
Lähtökohtaisesti työnantanjalla ei ole oikeutta kieltää työntekijää tekemästä vapaa-aikana toista työtä, mikäli se työ ei liity samaan alaan jolloin se voi vaarantaa päätoimen kilpailuetuja. Työnantaja voi myös kieltää esim teknisen asiantuntijan yksityisen konsultoinnin tai muun opetustoimen jonka voi olettaa siirtävän päätyöstä saadun kokemuksen ja tiedon vapaasti eteenpäin.
Työtä hakiessa nämä tulee esille ja palkkaus jää haaveeksi. Muutama aika sitten saksalainen Gynther totesi että maatalous on ihan ok, mutta lopetatko yrityksesi jos palkkaamme sinut? Hommahan oli jo sillä kysymyksellä taputeltu. Yritin tietenkin politikoida ja luovia eteenpäin, mutta seuraavan päivän puhelu ei paljoa yllättänyt. En ollut lopettamassa yhtään mitään.
-
Lähtökohtaisesti työnantanjalla ei ole oikeutta kieltää työntekijää tekemästä vapaa-aikana toista työtä, mikäli se työ ei liity samaan alaan jolloin se voi vaarantaa päätoimen kilpailuetuja. Työnantaja voi myös kieltää esim teknisen asiantuntijan yksityisen konsultoinnin tai muun opetustoimen jonka voi olettaa siirtävän päätyöstä saadun kokemuksen ja tiedon vapaasti eteenpäin.
Työtä hakiessa nämä tulee esille ja palkkaus jää haaveeksi. Muutama aika sitten saksalainen Gynther totesi että maatalous on ihan ok, mutta lopetatko yrityksesi jos palkkaamme sinut? Hommahan oli jo sillä kysymyksellä taputeltu. Yritin tietenkin politikoida ja luovia eteenpäin, mutta seuraavan päivän puhelu ei paljoa yllättänyt. En ollut lopettamassa yhtään mitään.
Olisit vuokrannut pellot sille naapurin poikamiesisännälle. Se olisi hoitanut kioskin sapuskatkin samalla vaivalla.
-
Lähtökohtaisesti työnantanjalla ei ole oikeutta kieltää työntekijää tekemästä vapaa-aikana toista työtä, mikäli se työ ei liity samaan alaan jolloin se voi vaarantaa päätoimen kilpailuetuja. Työnantaja voi myös kieltää esim teknisen asiantuntijan yksityisen konsultoinnin tai muun opetustoimen jonka voi olettaa siirtävän päätyöstä saadun kokemuksen ja tiedon vapaasti eteenpäin.
Työtä hakiessa nämä tulee esille ja palkkaus jää haaveeksi. Muutama aika sitten saksalainen Gynther totesi että maatalous on ihan ok, mutta lopetatko yrityksesi jos palkkaamme sinut? Hommahan oli jo sillä kysymyksellä taputeltu. Yritin tietenkin politikoida ja luovia eteenpäin, mutta seuraavan päivän puhelu ei paljoa yllättänyt. En ollut lopettamassa yhtään mitään.
Olisit vuokrannut pellot sille naapurin poikamiesisännälle. Se olisi hoitanut kioskin sapuskatkin samalla vaivalla.
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
-
Kasvinviljely on sivutoimi myös kotieläintilallisilla. He ovat ratkaisseet ongelman ulkoistamalla peltotyöt. Samaa suosittelisin myös palkkatyötä tekeville.
Ihan heti ulkoistetaan kun yhteiskunta maksaa meillekin korjuukulun.
Eikös se maksa suunnileen saman verran korjuukulua kaikille? Tarkoitan siis tukia.
-
Kotieläintilalle n.100 €/ha tykö vrt kasvitila. Eli n. leikkuupuinnin kustannus.
-
Tähän voisin kirjoittaa paljonkin mutta antaa nyt olla. Sopivasti yhdistelemällä edellisistä saisi copy pastellakin melkein tehtyä. Todettakoon kuitenkin että kun palkka on riittävän korkea ja ikä on riittävän korkea viimeistään siinä 60 hujakoilla niin sitä alkaa arvostaa vapaa-aikaa sen verran että menee vakavaan mietintään että onko tässä mitään järkeä. Sitten erilaisilla ratkaisuilla tapahtuu erilaista kehitystä.
-
Miksi suotta odotella niinkauan että on vanha ja vaivainen ?
-
kuka on vanha ja vaivanen 6-kymppisenä? tuolla mänee nuo 7-kymppiset kuin rappakanat vielä.
-
Kotieläintilalle n.100 €/ha tykö vrt kasvitila. Eli n. leikkuupuinnin kustannus.
Se uppoaa helposti paskanajon kuluihin, jos on vähäkään kuljetusmatkaa. Mutta ei tuolla satasella kyllä kannata itse puidakaan, jos joutuu olemaan sen takia palkkatöistä pois tai ottamaan ylitöitä vapaana. Vapaa-ajan harrastukset on sitten asia erikseen. Niistä kannattaa jopa vähän maksaakin ja on silti halpa harrastus.
-
Viikonloppuna satoi, ei puitu. Ens viikolla sit pitäis olla varmaan taas töistä pois.
Iltavuoro töissä ja puinti on kans enempi iltapuolen hommia näin syksyllä. Mahdoton yhtälö molemmissa olla samaan aikaan.....
-
Viikonloppuna satoi, ei puitu. Ens viikolla sit pitäis olla varmaan taas töistä pois.
Iltavuoro töissä ja puinti on kans enempi iltapuolen hommia näin syksyllä. Mahdoton yhtälö molemmissa olla samaan aikaan.....
Voihan niitä vuoroja yrittää vaihtaa. Mä teen puintiaikaan enempi yövuoroa, niin ehtii aamunokosten jälkeen rasvamaan puimurin ja tyhjentämään kuivurin, ja iltapäivästä puimaan, illaksi joku presu päälle jos ei muuta kerkiä, jä työmaalle lepäilemään. Tai jotain.
-SS-
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
Joo, vois kyllä hypätä paikkaan, jonne ei auringonvalo sovi.
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
Joo, vois kyllä hypätä paikkaan, jonne ei auringonvalo sovi.
Sun *********n?
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
Joo, vois kyllä hypätä paikkaan, jonne ei auringonvalo sovi.
Sun *********n?
Amispudokki....
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
Joo, vois kyllä hypätä paikkaan, jonne ei auringonvalo sovi.
Sun *********n?
Amispudokki....
Kääpiö, pikkumies, peukaloinen, metriheikki, pygmi.
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
a: Kaivoon
b: Betoniin
Sementtiin ei kannata syöksyä, siinä tulee vaan pää pölyiseksi
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
a: Kaivoon
b: Betoniin
Sementtiin ei kannata syöksyä, siinä tulee vaan pää pölyiseksi
C: suohon.
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
a: Kaivoon
b: Betoniin
Sementtiin ei kannata syöksyä, siinä tulee vaan pää pölyiseksi
C: suohon.
D: Vaarin Faarin avokonttoriin.
-
Mut mitä sitten tehtäisiin kioskin uudelle hitech-öljykeittimelle? Sitä ei karvalakkimalliin tottuneet osaa käyttääkkään?
Tiedätkö minne voit hypätä tai syöksyä?
a: Kaivoon
b: Betoniin
Sementtiin ei kannata syöksyä, siinä tulee vaan pää pölyiseksi
Sammakon pää on kyl usein pöllyssä...
-
Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.
-
Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.
Tuota jyrsinkylvöä olen miettinyt, on jyrsin ja on kylvökone, joita olen nähnyt yhdistettynäkin, mutta ei ole ehkä riittävän raskaskeulaista konetta, ja jos laittaa etupainoa kääntymisen varmistamiseksi, etupyörät kyntävät maahan sisään. Ehkäpä jos rakentaisi jonkinlaiset nostopyörät jyrsimelle, niiden varassa kääntyisi, aivan kuin pyöränvälijyrän kanssa.
-SS-
-
Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.
Tuota jyrsinkylvöä olen miettinyt, on jyrsin ja on kylvökone, joita olen nähnyt yhdistettynäkin, mutta ei ole ehkä riittävän raskaskeulaista konetta, ja jos laittaa etupainoa kääntymisen varmistamiseksi, etupyörät kyntävät maahan sisään. Ehkäpä jos rakentaisi jonkinlaiset nostopyörät jyrsimelle, niiden varassa kääntyisi, aivan kuin pyöränvälijyrän kanssa.
-SS-
Hinattava kylvökone, rakentelee itse vaan "maatalousvetolaitteen" jyrsimeen.
-
Hinattava kylvökone, rakentelee itse vaan "maatalousvetolaitteen" jyrsimeen.
Kyllä kyllä, olisi ollut yksi Tumeen sopiva vetolaite olemassa tuolla, mutta kun tuo Maschio ylös nostettuna laittaa jo muutenkin kääntelemään jarrulla, vaikka on yhdeksän painolimppua edessä. Moottoriteho kyllä riittää, mutta se jyrsin päkkäröi käännöksessä, jos sitä ei nosta ilmaan, samalla tulee vähäinenkin aisapaino kylvökoneelta haittaamaan käännöksessä, jos vielä kylvökonekin vastustaa siellä.
Verkkaistahan se jyrsinkylvö olisi, mutta selälle mukavaa, ei ryski ei heilu ei pompi, ja kerkiää maisemiakin katsella...
Mut jos ostaisi jonkun 80-luvun malmikasan, esimerkiksi TW Foortin, olisi kyrväkäs keulapainoinen mölö se. Voisi laittaa mitä vaan perään.
-SS-
-
Hinattava kylvökone, rakentelee itse vaan "maatalousvetolaitteen" jyrsimeen.
Kyllä kyllä, olisi ollut yksi Tumeen sopiva vetolaite olemassa tuolla, mutta kun tuo Maschio ylös nostettuna laittaa jo muutenkin kääntelemään jarrulla, vaikka on yhdeksän painolimppua edessä. Moottoriteho kyllä riittää, mutta se jyrsin päkkäröi käännöksessä, jos sitä ei nosta ilmaan, samalla tulee vähäinenkin aisapaino kylvökoneelta haittaamaan käännöksessä, jos vielä kylvökonekin vastustaa siellä.
Verkkaistahan se jyrsinkylvö olisi, mutta selälle mukavaa, ei ryski ei heilu ei pompi, ja kerkiää maisemiakin katsella...
Mut jos ostaisi jonkun 80-luvun malmikasan, esimerkiksi TW Foortin, olisi kyrväkäs keulapainoinen mölö se. Voisi laittaa mitä vaan perään.
-SS-
Tuossa Pellervon kuvassa on sivulla 27 hinattava kylvökone, johon on tehty apurunko pyöränvälijyrälle ja vaakatasojyrsimelle.
http://www.pellervo-e-lehdet.fi/mpellervo/2017/8/mp2.php.
-
Hinattava kylvökone, rakentelee itse vaan "maatalousvetolaitteen" jyrsimeen.
Kyllä kyllä, olisi ollut yksi Tumeen sopiva vetolaite olemassa tuolla, mutta kun tuo Maschio ylös nostettuna laittaa jo muutenkin kääntelemään jarrulla, vaikka on yhdeksän painolimppua edessä. Moottoriteho kyllä riittää, mutta se jyrsin päkkäröi käännöksessä, jos sitä ei nosta ilmaan, samalla tulee vähäinenkin aisapaino kylvökoneelta haittaamaan käännöksessä, jos vielä kylvökonekin vastustaa siellä.
Verkkaistahan se jyrsinkylvö olisi, mutta selälle mukavaa, ei ryski ei heilu ei pompi, ja kerkiää maisemiakin katsella...
Mut jos ostaisi jonkun 80-luvun malmikasan, esimerkiksi TW Foortin, olisi kyrväkäs keulapainoinen mölö se. Voisi laittaa mitä vaan perään.
-SS-
Tuossa Pellervon kuvassa on sivulla 27 hinattava kylvökone, johon on tehty apurunko pyöränvälijyrälle ja vaakatasojyrsimelle.
http://www.pellervo-e-lehdet.fi/mpellervo/2017/8/mp2.php.
Kiitos vinkistä. Vaatii Flashplayerin meen lukemaan lehden kirjastoon. Ajatella, että muutkin ovat miettineet samaa asiaa.
-SS-
-
Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
-
Hinattava kylvökone, rakentelee itse vaan "maatalousvetolaitteen" jyrsimeen.
Kyllä kyllä, olisi ollut yksi Tumeen sopiva vetolaite olemassa tuolla, mutta kun tuo Maschio ylös nostettuna laittaa jo muutenkin kääntelemään jarrulla, vaikka on yhdeksän painolimppua edessä. Moottoriteho kyllä riittää, mutta se jyrsin päkkäröi käännöksessä, jos sitä ei nosta ilmaan, samalla tulee vähäinenkin aisapaino kylvökoneelta haittaamaan käännöksessä, jos vielä kylvökonekin vastustaa siellä.
Verkkaistahan se jyrsinkylvö olisi, mutta selälle mukavaa, ei ryski ei heilu ei pompi, ja kerkiää maisemiakin katsella...
Mut jos ostaisi jonkun 80-luvun malmikasan, esimerkiksi TW Foortin, olisi kyrväkäs keulapainoinen mölö se. Voisi laittaa mitä vaan perään.
-SS-
Tuossa Pellervon kuvassa on sivulla 27 hinattava kylvökone, johon on tehty apurunko pyöränvälijyrälle ja vaakatasojyrsimelle.
http://www.pellervo-e-lehdet.fi/mpellervo/2017/8/mp2.php.
Kiitos vinkistä. Vaatii Flashplayerin meen lukemaan lehden kirjastoon. Ajatella, että muutkin ovat miettineet samaa asiaa.
-SS-
Minäkin mietin. Saisi kevennettyä peltoliikennettä kun saisi useita akseleita kannattelemaan painavia hinattavia koneita.
-
Hinattava kylvökone, rakentelee itse vaan "maatalousvetolaitteen" jyrsimeen.
Kyllä kyllä, olisi ollut yksi Tumeen sopiva vetolaite olemassa tuolla, mutta kun tuo Maschio ylös nostettuna laittaa jo muutenkin kääntelemään jarrulla, vaikka on yhdeksän painolimppua edessä. Moottoriteho kyllä riittää, mutta se jyrsin päkkäröi käännöksessä, jos sitä ei nosta ilmaan, samalla tulee vähäinenkin aisapaino kylvökoneelta haittaamaan käännöksessä, jos vielä kylvökonekin vastustaa siellä.
Verkkaistahan se jyrsinkylvö olisi, mutta selälle mukavaa, ei ryski ei heilu ei pompi, ja kerkiää maisemiakin katsella...
Mut jos ostaisi jonkun 80-luvun malmikasan, esimerkiksi TW Foortin, olisi kyrväkäs keulapainoinen mölö se. Voisi laittaa mitä vaan perään.
-SS-
tumeen on olemassa aisa, jossa kaksi tankoa päällekkäin eli aisapaino vaihtuu näiden tankojen erisuuntaisiin voimiin... periaatteessa painaa traktorin keulaa maahan, kun nostolaite ja kylvökone on ylhäällä.
Muuten jyrsinkylvössä ongelmana on epätasainen muokkauspohja ja soveltuu huonosti lohkoille, joissa kosteusolot vaihtelee. Pitää odottaa niin, että viimeisinkin nurkka pellosta on kylvökunnossa....äestys ennen kylvöä tasaa kosteutta paremmin. Jos meinaa hyvää jälkeä tehdä esimerkiksi rypsin/rapsin siemenille, niin pitää ajaa ihan pirun hitaasti.
Otsikon aiheeseen ei tästä löydy ratkaisua, tuhraa kallista aikaa josta voisi saada kunnon palkan :)
-
Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Ei pidä paikkaansa, jos tilat vetää hynttyyt yhteen, miksei se voisi toimia? Isompiakin aloja hoidetaan. Vaatii se tietenkin sen itsekeskeisyydestä ja minä-ensin ajattelusta luopumisen. Miksi ne koneet on aina rikki? Eikö niitä yhdessä huolleta ja korjata? Jos aikaa on rajallisesti, eikö töitä voi tehdä yhdessä? Sematiikka on jännä juttu - on vissi ero puhutaanko yhteistyöstä, vai yhteiskoneista.
-
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä, mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.
-
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä, mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.
Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.
-
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä, mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.
Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.
Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.
-
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä, mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.
Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.
Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.
Juu on naapureilla tappureita, suurin osa niistä samaa ikä ja kokoluokkaa kuin omani, eli sellainen että omat puinnit saadaan tehtyä. Lopuille riittää että saavat omansa pois tai ovat sitten sellaisia huithapeleita ettei tee edes mieli kysyä. Ja jotenkin sen rahtihomman ideakin vesittyy osittain siinä kun täytyy kuitenkin itse olla kärryt siirtelemässä puintiaikaan.
Ehkä puinti voisi toimia parhaiten jos olisi yhden naapurin kanssa yhteinen uudehko puimuri.
-
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä, mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.
Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.
Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.
Eipä se kovin häävi olis puida torvi-impotenssista kärsivällä sauhuhihnasampolla pitäjän monia oheiskasvikasvustoja....
:D
Okei, betoni ja suo kutsuu, loikkis....
:D
-
Ehkä puinti voisi toimia parhaiten jos olisi yhden naapurin kanssa yhteinen uudehko puimuri.
Tämä nyt poikkeaa aiheesta mutta minä sanoisin että jos yhteistyö ei onnistu niin on peiliin katsomisen paikka?
Tällä tilalla on jo kolmen sukupolven kokemus tilojen yhteisestä puimurista. Minä en ollut sitä näkemässä mutta aikanaan on kuulemma tuollaisella
https://konedata.net/puimurit/new-hollandclayson/claeys-clayson-m-73-m-103/
60-luvulla puitu yli 250 hehtaaria eli kolmen tilan puinnit ja saman verran rahtipuintia päälle.
Yhteistyö toimii jos koneella on yksi kuski joka myös pitää koneesta huolta. Muut hoitavat kärryt ja kuivurit ja kuski pui koko ajan. Tällöin jopa aikanaan helposti sakolukunsa katoavaa Ruso-vehnää saatiin puitua leipäviljana pois. Sehän oli aikanaan se suurin juttu kun vehnän hinta oli kolminkertainen leipäviljana rehuviljaan verrattuna ja aiheutti ne suurimmat kipupisteet kun lyhyellä poudalla olisi ollut kaikilla vehnää puitavana mutta kun puimuri liikkuu koko ajan ja etäisyydet tilojen välillä niin homma toimii.
Monellako nykypuimurilla eli käytössä olevalla jossa on 3 metrin pöytä muuten puidaan 250 hehtaaria syksyssä?
Serkulla oli Vakka-Suomessa se yhteispuimurin kuskin virka. Ja toimikin systeemi kai aika hyvin, vaikka taisi olla vähän ärsyttävä ihminen. Kuivuriakin ajattelivat, mutta sukupolvenvaihdokset olivat epävarmuustekijä, jatkaja saattoikin olla vaikeampi ihminen. Yksi iso yhteiskuivuri on myös täällä idempänä purkautunut, koska osakkaat eivät olleet samanmieliset tulevaisuuden suunnasta. Sitten yhteiskoneet ovat hyvä idea, niin kauan kun ollaan kavereita. Sitten kun sukset menee ristiin, ai että, on kyllä hankala paikka. Kun tulee molemminpuolista kiusantekoa, että varmasti on hankalaa se yhteiskäyttö.
-SS-
-
Yhteistyö toimii jos koneella on yksi kuski joka myös pitää koneesta huolta.
Ei, nimenomaan näin se ei tule toimimaan. a) tehokkuus jolloin konetta voidaan ajaa vuoroissa. b) ihmisillä on omaakin elämää ja perhettä, sitä voidaan pitää yllä näillä kuivirintäyttövuoroilla. Yhteistyö on yhteistä tekemistä missä luovasti tilanteiden ja tarpeiden mukaan voidaan vaihtaa rooleja.
Yhteiskoneet on helvetistä - yhteistyö on mahdollisuus
-
Yhteistyö toimii jos koneella on yksi kuski joka myös pitää koneesta huolta.
Ei, nimenomaan näin se ei tule toimimaan. a) tehokkuus jolloin konetta voidaan ajaa vuoroissa. b) ihmisillä on omaakin elämää ja perhettä, sitä voidaan pitää yllä näillä kuivirintäyttövuoroilla. Yhteistyö on yhteistä tekemistä missä luovasti tilanteiden ja tarpeiden mukaan voidaan vaihtaa rooleja.
Yhteiskoneet on helvetistä - yhteistyö on mahdollisuus
Tuossa melkolailla samaa mieltä, jos yksi on täystyöllistetty puimuriin koko syksyn muiden vahtiessa kuivureita ja siirrellessä kärryjä on melko varmaa että parin syksyn jälkeen on kaikilla omat pelit pensselit. Nykyään kun molemmat tai melkousein ainakin toinen työskentelee myös tilan ulkopuolell vaatii töiden ja perhe-elämän yhteensovittaminen enemmän variaatioita.
Yhteistyökuviot vaatii melko samanlaisen asenteen töihin kaikilta osapuolilta, silloin kun tehdään pitää kaikkien olla samalla asenteella touhussa mukana. Ja muutoinkin pitää olla samanlainen katsomus mitkä asiat on tarpeellisia, mitkä tarpeettomia ja mistä voidaan puolin ja toisin hiukan joustaa. Ja sitten kun kuviot leviää käsiin pitää päästä poistumaan takavasemmalle sovinnolla ilman että kaikki sillat poltetaan välistä.
-
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Tämä on ensimmmäinen syksy kymmeneen vuoteen, että lähipiirin puinti/kuivauskapasiteetti ei riitä. Omaa kalustoa ei ole, joten täysin yhteistyö/urakointikuvioiden varassa olen. Mutta jos yhtenä vuonna kymmenestä jää jotain peltoon, niin onko se maailmanloppu? Vituttaahan se tietysti sillä hetkellä, mutta aika monta katovuotta saa tulla, että oman kaluston saisi maksettua nillä mahdollisesti korjaamatta jääneillä viljoilla.
Ongelmaksi itsellä muodostuisi välivarastointi, ei mitään järkeä hommata puinteja varten itselle enempää kärryjä kuin nyt on. Kerralla sai 3-5ha ajettua jos ajoi kaapin, kaatosuppilon ja kolmet kärryt täyteen - moniko rahtari ajaa 15-20 kertaa paikalle parin tunnin sessiota varten jos ei samalla seudulla ole muuta puitavaa? Ja kunnollisten lisäkärryjen hankita maksaa saman tai enemmänkin kuin se oma tappuri.
Ongelma on taas yhteistyön puute, kai jollain naapurilla on tappuri? Mutta en siis tahdo syyttää sua mistään, tiedän tarkkaan miten monella on ongelma lähteä tekemään toiselle töitä, vaikka siitä saisi rahaa ja itsellä ei ole muuta tekemistä kuin syljeskellä kattoon ja valittaa rahattomuutta.
yhteiskoneet, yhteistyö, talkootyö...kuulostaa kovasti itänaapurin touhulta. Satunnainen naapuriapu on asia erikseen, silloin kun naapuri tulee auttamaan tai lainaa koneita, niin sen pitäisi olla kaksipuolista eikä saisi vahingoittaa kummankaan bisnestä. Jos joku kuvittelee keksineensä jotain uutta näiden yhteistyökuvioiden suunnalta, niin eikös kyseessä ole paluu takaisin kolhoosien tilanpitoon. Vaikea kuvitella yhtä menestyvää voitollista isäntää yhteiskoneketjussa, jos muut menossa konkurssiin....ainoa rehellinen mittari on raha, siis urakointi maksetaan tilojen välillä, siis jollain sovitulla vaihdonvälineellä ainakin.
Kun tilat jakaantuu kasvaviin ja taantuviin, niin monesti kasvavan tilan kannattaa hetki urakoida alihintaan, jolloin lopettava tila kypsyy nopeammin, kun tarvittavasta koneistuksesta luovutaan.
-
Kun tilat jakaantuu kasvaviin ja taantuviin, niin monesti kasvavan tilan kannattaa ....
...leuhottaa ympäri pitäjää keräilemässä lisää tilusta, ja iso yhteispuimuri pehmenee sitten niitä yhden laajentajan kyliä kiertäessä, ja visut toiset isännät maksavat viulut.
-SS-
-
Kun tilat jakaantuu kasvaviin ja taantuviin, niin monesti kasvavan tilan kannattaa ....
...leuhottaa ympäri pitäjää keräilemässä lisää tilusta, ja iso yhteispuimuri pehmenee sitten niitä yhden laajentajan kyliä kiertäessä, ja visut toiset isännät maksavat viulut.
-SS-
:D :D
-
Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Ihan kivasti urakoija sai kaikki peltoni tyhjäksi omien puintiensa ja sateiden välissä. Papujen kanssa antoi varoituksen että saattaa monsuuni ehtiä ennen häntä, ei pahastu jos joku muu pui. Varasin alustavasti toisen urakoijan. Alkuperäinen sai kuin saikin omansa ajoissa kuntoon ja minunkin loput työn alle. Toinenkin urakoija soitti että olisi myös päässyt paikalle. Iso sade tuli seuraavana päivänä, mutta jäi siis yhden puimurin verran jopa varmuusmarginaalia.
Isompi riski olisi ollut säheltää jollain omalla romukasalla ja viimeiseen asti yrittää sitä pikakorjailla kun kaikki vastustaa.
Urakointi toimii hyvin kun on riittävästi keskusteluyhteyttä, joustoa ja realismia hommassa mukana. Ei liikaa urakoita per kone ja per mies eikä liian tarkkoja vaatimuksia koska mikäkin työ pitää hoitaa.
-
....Alkuperäinen sai kuin saikin omansa ajoissa kuntoon ja minunkin loput työn alle. Toinenkin urakoija soitti että olisi myös päässyt paikalle....
Urakointi toimii hyvin kun on riittävästi keskusteluyhteyttä, joustoa ja realismia hommassa mukana. Ei liikaa urakoita per kone ja per mies eikä liian tarkkoja vaatimuksia koska mikäkin työ pitää hoitaa.
Jos urakoitsijat olivat keskenään tuttuja ja tarpeeksi sopivan huumorintajuisia ja jos lasku ei olisi kasvanut merkityksellisesti niin olisit ottanut vaan kummatkin ja samalle pellolle töihin naapureiden ihmetykseksi....
Tuossa edellä on sanottu aika hyvin milloin urakointi ja muu yhteistyö toimii. Yhteiskoneiden hankintaa nykypäivänä ei edes kannattaisi harkita. Sitten kun konetta ohjataan tietokoneen kautta on turha kuvitella, että kaikki oppisivat konetta käyttämään. Jo pelkkä sähköinen ohjaus pienen automaatikan kera alkaa olla satunnaisille kuskeille liian hankala joka kerta muisteltavaksi ja opeteltavaksi.
-
Jos välillä palattais ihan alkuperäiseen kysymykseen; eli palkkatyön ja tilanpidon yhteensovittamiseen. Selväähän se on että vähintään toinen noista kärsii ja kyllä kaikkien on viikko tai pari saatava olla vuodesta tekemättä mitään. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että palkkatyöstänikin saan vapaata suhteellisen helposti ja voin myös palkkatyötäni tehdä tarvittaessa sateisina viikonloppuina säästäen lomaa hyville keleille. Toinen mikä mielestäni toimii hyvin on hieman ylimitoitettu konekanta tilakokoon nähden. Olkoonkin sitten vanhempia ja halpoja, mutta vähintään kaksi kovaa ykkösnyrkkiä, jolloin kylvöaikaan mahdollisesti sattuvat tekniset ongelmat johtavat vain koneen vaihtamiseen. Lisäksi ajokertoja täytyy yrittää minimoida. Esim jyrsinkylvö suoraan kynnokselle säästää mukavasti aikaa keväästä. Ja ei pidä pelätä yhteistyötä tai urakointia. Jos löytyy naapuri niittämään hömppäheinäsi tai puimaan viljasi, jää tilanpito pääasiassa kevääseen. Oma näkemykseni on että metsäpuolelle ei kyllä normaalikesänä kovin paljoa aika riitä ainakaan raivaussahan varteen. Siihen on hyvä palkata tuttuja 15 kesäisiä poikia pari ja eläkevaari katsomaan niiden perään. Ei näitä pikkutiloja kannata ottaa liian vakavasti nykymallin maataloudessa.
Yhteistyö ja urakointi... Hmmm... Yhteistyö on ajatuksen tasolla ihan hyvä juttu, toimiikin kohtuullisesti jos osuu henkilökemiat yhteen. Yhteiset sesonkikäytössä olevat koneet on sitten taas tuhoontuomittu ajatus, varsinkin jos koneessa osakkaita enemmän kuin kaksi - aina rikki kun itte tarttis tai sitten käytössä ja pakko keksiä joku muu konsti hoitaa homma kun niitä vapaapäiviä ja kylvö/puintipäiviä on rajallisesti.
Urakoinnissa taas helposti tulee etteen se että nämä pienemmät tilat menee sinne työjonon häntäpäähän. Puinti tälläisenä syksynä kuin nyt on olisi täysi katastrofi hoitaa rahtarilla. Ja sitä urakkahommaa jos enemmän teettää tuppaa kate katoamaan aika lahjakkaasti, rahtihinnat kun tuntuu vaan nousevan sitä mukaa kun koneet kasvaa vaikka kuvittelisi homman menevän ihan päinvastoin.
Ihan kivasti urakoija sai kaikki peltoni tyhjäksi omien puintiensa ja sateiden välissä. Papujen kanssa antoi varoituksen että saattaa monsuuni ehtiä ennen häntä, ei pahastu jos joku muu pui. Varasin alustavasti toisen urakoijan. Alkuperäinen sai kuin saikin omansa ajoissa kuntoon ja minunkin loput työn alle. Toinenkin urakoija soitti että olisi myös päässyt paikalle. Iso sade tuli seuraavana päivänä, mutta jäi siis yhden puimurin verran jopa varmuusmarginaalia.
Isompi riski olisi ollut säheltää jollain omalla romukasalla ja viimeiseen asti yrittää sitä pikakorjailla kun kaikki vastustaa.
Urakointi toimii hyvin kun on riittävästi keskusteluyhteyttä, joustoa ja realismia hommassa mukana. Ei liikaa urakoita per kone ja per mies eikä liian tarkkoja vaatimuksia koska mikäkin työ pitää hoitaa.
Jos jossain on urakkamiehiä jonoksi asti niin hyvä niin. Saatavuuteen vaikuttaa sekin onko ns tosissaan tekijöitä vai sellaisia kun ajaa hieman täytehommia
Tänäkin vuonna tällä omalla romulla tuli ajettua reilut 55 hehtaaria ilman puimurista johtuvia keskeytyksiä. Ennakoivalla huollolla ja rasvaprässin käytöllä saa moiset romut kestämään. Maksoin aikoinaan 4000€ tuosta ja taitaa olla markkina-arvo edelleen samoissa lukemissa, toki jos tulee parin tonnin remontti on parempi antaa romumiesten hakea pois pihasta. Rahtipuinti ottaa herkästi 5000€ vuodessa tuolta alalta, eikä montaa vuotta tarvitse puida kun on jo esim 90-luvun loppupuolen 58 claassi maksettu.
Viljapuolella kun touhutaan oikea-aikainen puinti on mielestäni yksi tärkeimmistä tekijöistä niin laadullisesti kuin kuivauskustannustenkin puolelta joten oma puimuri puoltaa siinäkin mielessä asiaansa. Toki jos lähtökohtaisesti tarkoituksena on tuottaa rehutavaraa on asetelma hiukan eri sorttinen.
-
Puimuriurakointi jollakin Sampolla on aika kyseenalaista hommaa. Tienestit palaa remontteihin ja koneen arvon putoamiseen. Hinta täytyisi olla kohdallaan ja siitähän ei asiakkaat tykkää.
Kaikkinainen yhteistyön välttäminen on edelleen hyvä nyrkkisääntö. Välttää monet ongelmat ja harmit.
-
Eipä sitä kahta työtä rahan takia tarvitsisi ja oonkin miettiny joskus tuotakin, että vien joltain työpaikan. Mutta talvella tulis mökkihöperöksi, eikä osaa harrastaa oikein mitään muuta kuin työntekoa.
Mitä sää tuollaisia mietit. Jos tila on pieni ei sillä elä eli jäisit palkkatöihin. Ja jos tila on pieni, niin meinaatko että peltosi ostanut palkkaa jonkun niitä hoitamaan. Eturiviläinen vaan polkisi kovempaa ja huutaisi kriisiä 😆
Se on sitten eriasia jos peltoa on vaikka pari kolmesataa hehtaaria ja silti käy palkkatöissä. Mutta luultavasti silloin täytyy käyttää paljon urakoitsijoita tai renkejä eli tavallaan ei taaskaan veisi kenenkään työpaikkaa.
Eli älä murehdi 😁
-
Eipä sitä kahta työtä rahan takia tarvitsisi ja oonkin miettiny joskus tuotakin, että vien joltain työpaikan. Mutta talvella tulis mökkihöperöksi, eikä osaa harrastaa oikein mitään muuta kuin työntekoa.
Mitä sää tuollaisia mietit. Jos tila on pieni ei sillä elä eli jäisit palkkatöihin. Ja jos tila on pieni, niin meinaatko että peltosi ostanut palkkaa jonkun niitä hoitamaan. Eturiviläinen vaan polkisi kovempaa ja huutaisi kriisiä 😆
Se on sitten eriasia jos peltoa on vaikka pari kolmesataa hehtaaria ja silti käy palkkatöissä. Mutta luultavasti silloin täytyy käyttää paljon urakoitsijoita tai renkejä eli tavallaan ei taaskaan veisi kenenkään työpaikkaa.
Eli älä murehdi 😁
Mutta kun on kova murehtimaan. Tämä on kyllä mun murheista pienimpiä, varsinkin kun tuo mun palkkatyö on sellaista jota ei enää Suomalainen viitti tehdä. Tila on pieni, mutta kyllähän silläkin eläis kun tuet on niin hyvät.