Konkurssi sinänsä oli ikävä juttu, jossa suurin yksittäinen ongelma taisi olla se kalliiksi käynyt lainakuvio. Kaiken kaikkiaan isännälle oli kyllä kertynyt käsittämättömän kovat velat.
Mutta se pääpointti tämän asian käsittelyssä on nyt se, että miten ihmeessä koko tila myytiin sellaiseen pilkkahintaan kauhealla kiireellä? Ei luulisi olevan velkojan/velkojien edun mukaista alkuunkaan. Eikä myöskään konkurssin tehneen isännän tietenkään.
Ja minun mielestäni on hyvä että tällaisia vähän pöyhitään eikä paineta villaisella korruptiota/selvää ammattitaidottomuutta jota joku tässä konkurssimyynnissä on harjoittanut.
pirun paha tästä on lakituvassa saada oikeutta. Jos alihintaan myyminen olisi rikos, niin silloin 95% maajusseista istuisi vankilassa, kaikki sukupolvenvaihdokset on joskus tehty todellista hintaa halvemmalla. Jos joku tässä kärsii vahinkoa, niin pitää muistaa että nämä eivät ole yleisen syyteoikeuden alaisia....sen vahinkoa kärsineen pitää itse olla aktiivinen. Jos kiistatta myyntioikeutta käyttänyt pankki/velkoja ei koe kärsineensä korvattavaa vahinkoa, niin ei asia etene mihinkään, velallinen taas on menettänyt konkurssissa oikeutensa määrätä omaisuudestaan.
Pitääkö tässä uskoa siihen faktaan, ettei mitään mahdollisuutta koskaan tarjottu esim omaisuuden reaalisointiin ja velkojen lyhentämiseen ennen lopullista päätöstä? Jos itse myymällä olisi saanut paremman hinnan miksei tarttunut siihen oljenkorteen?
Lopputulos on surkea, moraalisesti tapahtunut vääryys, mutta voiko tota enää oikaista millään.....?
Ei voi.
Tuossahan on ollut päällä yrityssaneeraus, mutta konsultin laskelmien perusteella pankki on siitä irtisanoutunut, tai saanut käräjäoikeudelta luvan kaataa sen. Näin sen pitäisi mennä, ja ehkä niin menikin. Tosiasiahan on, ettei sellaista konsulttia olekkaan, mikä saa tuolla maitomäärällä nuo velat edes jotenkin hoidettua. Todennäköisesti juuri tässä yrityssaneerauksen saamisessa on jo mietitty, voiko tilalla jotain muuttaa rahaksi ja se on kyllä sitten isännän itse tehtävä ja huolehdittava, että yrityssaneeraussuunnitelman mukaisesti edetään.
Jos nyt mennään koko hommassa piipun juurelle, olisi ollut viisainta jättää rakentamatta ja edetä hiljaa puuhun, nyt olisi tila ja vielä todennäköisesti rahaakin tilillä. Nyt vain sattui näin ja paikallinen jäähdyttelijä, jolla ei silloin Kiuruveden suuruudenhulluus -ideologian mahtiaikoina riittänyt rohkeus laajennukseen, korjasi potin.
Ja tuon potin korjaamisenkin olisi tietysti voinut hoitaa tahdikkaammin, ettei joka lehdestä tarvitsisi lukea, kuinka kusipäistä sakkia paikallinen MTK valitsee johtoonsa..
Hyvin kirjoitettu.Minusta tässä nyt ei ole muuta koko asiassa kuin suuruudenhulluus näpsäytti kynsille,näinkin voi käydä.Rahalla saa ja bemarilla pääsee,ei toimi aina.
Eli teidän mielestänne vaikuttaa siltä, että järjettömän alihintainen konkurssikauppa hoidettiin tuossa kaikkien sääntöjen mukaan? Minun mielestäni asiaa kannattaa ainakin selvittää enemmän ennen kuin näin oletetaan.
Itse konkurssi sitten erikseen, se tuli kait ihan aiheesta.
Pesänhoitaja on tässä se suurin mätämuna, on hyväksynyt ja esitellyt velkojalle tarjouksen, mikä on enemmänkin pilkkaa kuin kaupantekoa. Ostaja saa tarjota sen, mikä hyvältä tuntuu, mutta pesänhoitaja ei saa pesää hävittää alihintaan, eli pesästä on saatava korkein mahdollinen hinta. Miksi tässä on ollut tavaton kiire ja miksi korkeinta tarjousta ei ole hyväksytty, on pesänhoitajan ratkaisuja. Eli se, joka pitää käräjille haastaa on pesänhoitaja asianajaja Hakala, eikä kukaan muu.
Tuo hyväksytty hinta tuskin on edes verotusarvoa tuolle pesälle, joten alihinta on kyllä toteennäytetty.
Jos taustalla on hyvä-veli-järjestelmä niin sitten on ehkä velkojapankillakin oikeus tietää totuus. Joten käräjillä ehkä se totuuskin sitten aikanaan selviää.
