Ainakin lakia olisi syytä muuttaa alihintaan myyntitapauksissa niin, että alihinta menisi selkeästi velkojien piikkiin. Ei siis niin kuin nykyään, että tappio jää edelleen rasittamaan velallista.
Velkojien piikkiin, aivan. Urakoitsijoiden ei kyllä alussakaan pitäisi tehdä mitään ilman etumaksua, myöskään sähköyhtiö, öljy-yhtiö ja maatalouskauppa, vain etumaksulla, navettamanagementti joutuis hankkimaan rahoituksen sieltä pankista sitten. Valtiokin ja eläkeyhtiöt ovat melkoisen tyhmiä, kun päästävät menemään maksamattomien eläkemaksujen ja ennakkoverojen sekä ALV- maksujen kanssa kuukausikaupalla.
Tämä ajattelumalli toimii erinomaisesti. jos mahdolliset tulevat velkojat tietävät etukäteen, että uutta projektia valmistellaan vain etukäteen jollekin hyötyjälle varatuksi edulliseksi konkurssipesäksi. Silloin hinnoittelut, etumaksuohjelmat ja tällaiset olisi myös järjestettävissä. Jälkivaatimuksilla myytäviin tavaroihin tulisi pikavippien kaltainen hinnoittelu.
-SS-
Mitä etumaksuja? Kaikki menee nykyään rahoitusyhtiön piikkiin. Ei kauppa rahoita ylensäkkään mitään.
Lue ensin, kysy sitten. Alustus oli siitä, että konkurssitilanteessa ei vastuuvelallista saisi laittaa veloista henkilökohtaiseen vastuuseen, että oletusarvoisesti velkoja eli esimerkiksi sähköyhtiö kärsiköön nahoissaan, kun konkurssipesä menee halpamyyntiin. Siitä kommentoin, että juuri nämä urakointipalkat, sähkölaskut, öljylaskut, verot, eläkemaksut olisivat aina oletusarvoisesti menetetty, kun lypsykarjatilallisen kanssa toimitaan. Jos siis olisi laki, joka AINA estää korvausvastuun systymisen yhtiön vastuuhenkilöille, esimerkiksi tuottamuksellisen törkeän velkaantumiskierteen aloittajina, kylläpä alkaa yrityksiä riittää, jossa kerätään kaikki mahdollinen mitä saadaan, ja sitten kuppi nurin ja seuraavaa rahan ja tavaran imurointia tekemään. Ja kaverit hoitamaan porukalle itselle sivuun ilman, eikä kukaan velkoja saisi kissaa sanoa. Tätähän itse asiassa nytkin tehdään, mutta velallisen epärehellisyysrikos tai konkurssirikos se kuitenkin on.
Mainittu "sijoittajavastuu" olisi oikein lailliseksi ja hyväksyttäväksi sellaisen toiminnan tekemässä. Silloin velkojille aina vaan naurettaisiin päin naamaa:
oma vika, mitäs läksit luotottamaan. Ymmärrän kyllä oman pääoman ehtoisen rahoituksen riskin, mutta alkuperäinen näkemys velkojien vähennetystä saatavien suojasta on niin kuin että jos annat velaksi , olet vain niinkö osakas, ja sen rahan voit sitten menettää, heppu saa tuhlata, ja se on voi voi.
Ja tällainen laki ja ennakkoasenne tietenkin laittaisi kaikki tavarantoimittajat ym. hinnoittelemaan sen riskin, lähinnä normaali asiansa hoitava jälkivaatimuksella toimiva sen maksaisi, korkeampina hintoina ja ankarampina maksujärjestelyinä. Ehkä maatalous on niin lailla suojattu ala, ettei varmaan sitten kukaan ole nähnyt sellaista, että öljy-yhtiö ei anna firmalle tankkiin ilman ennakkomaksua, tukkukaupasta ei saa sähköjohtokieppiä ilman käteismaksua tai ennakkosuoritusta, ym.
-SS-
