Niinkuin usein kaikissa rajoitusneuvotteluissa, jotakin rahaa on pidetty vakiona. Viljalla se on yleensä tukea/ha. Kun hinnan muutokset on tiedossa, viljan myyntitulot ovat laskettu aika alhaiseksi.
Vaikuttaa siltä, että maitorahoitusneuvotteluissa on vakioksi laskettu tuki/ha ja maidon hinta. Silloin kun uutta nautalaa on pystytetty, lehmäpaikan hinta on näin vedetty loppuun asti. Silloin jos maidon hinta laskee, niin yhtälö ei enää toteudukaan ajatellulla tavalla.
Kyllä siinä on viranomaisissakin ollut vikaa, jos kerran ovat pitäneet likveissä sun muissa liikaa vakiomääräisiä rahalukuja. Rahantulon kiima ja vauhti sokeuttivat niin viranomaiset, kuin lehmäilijät.
Kuitenkin näihin taloudellisiin ongelmiin löytyy aina joku muu syyllinen, kuin itse maitojussi. Ja silloin se tappio pitää korvata tavalla tai toisella. Eli veronmaksajien taskuista. Sellainen tie on yhä täysin kestämätön ja vihaa nostattava. Varsinkin, kun muut joutuvat kärsimään tappiot omissa nahoissaan.
Olisiko aika laittaa peli poikki ja opettaa maidonlutkuttajat ottamaan vastuuta itse?
Viljatilojen kehitys ei ole yhtä kuin uusien romujen ostaminen nurkkiin. Monet ovat olleet pakotettuja opettelemaan korjaamaan mitä mutkikkaampia remonttikohteita. Silloin ehkä on huomattu, että se uusin kone saattaa olla huonompi kuin pussillinen paskaa.
Näin varsinkin raktoreiden ja niiden moottoreiden päästökiimailujen yhteydessä.
Sitten sitä huomaa, että rahaa jää järkevimpiinkin investointeihin. Jos jää.
On vain yksi oikea F-1 moottori.
Rocketdyne F-1 ilman katalysaattoria, urearuiskutusta ja hiukkassuodatinta. Vetää äkeen kuin äkeen.
