Huh hah hei, kauppias voiton vei... ihan kultatarjottimelta?
Presidentti Kekkosen lausahdus ”Saatanan tunarit!” tuli mieleeni, kun luin kansanedustaja Markku Rossin (kesk.) ehdotusta maidontuottajien talouden kohentamiseksi.
Miksikö?
Me kaikki, jotka olimme maidontuottajia 90-luvulla, muistamme silloisen tilanteen. Valio jalosti yli 80 prosenttia Suomen maidontuotannosta, ja tilityshinta oli aivan Euroopan kärkiluokkaa.
Sitten jotkut saivat päähänsä lähteä nyppimään rusinoita pullasta ja perustivat Aitomaito-brändin kilpailemaan nestemaitomarkkinoista. Kauppa kiitti, ja suomalainen maidontuottaja hävisi parissa vuodessa 200–300 miljoonaa markkaa.
Opimmeko me tästä? Surullista sanoa, mutta emme mitään!
Kun mietitään maidon hintakehitystä, huudetaan kuorossa Venäjä, Venäjä, Venäjä, kun rehellisyyden nimissä pitäisi huutaa Arla, Arla, Arla.
En kiellä sitä, etteikö Arla maksaisi tällä hetkellä pari senttiä enemmän kuin Valio, mutta ei kai kukaan vakavissaan väitä, etteikö kauppa käytä härskisti hyväkseen kahden maitopurkintarjoajan kilpailutilannetta?
Arlan ja Valion kilpailu on pudottanut maidon hintaa enemmän kuin Venäjä-pakotteet. Lihapuolella kahden suuren keskinäinen alennusmyyntikisa on surullinen esimerkki siitä, mitä hajaannus saa aikaan.
Kaupan tehtävä on tuottaa omistajilleen maksimivoitot, ei hyväntekeväisyys, vaikka edustaja Rossi sitä toivoi.
Arla huomasi Suomen vakaan ja hyvähintaisen markkina-alueen, ja heidät otettiin avosylin vastaan.
Tuloksen näkee jokainen. Parin sentin suutari on tehnyt kymmenen sentin vahingon.
En tiedä, itkeäkö vai nauraa, kun nyt katsoo lintupuolta. Yksi kannattavimmista tuotantoaloista tekee täysin saman typeryyden.
Kronfågelin tulo Suomen markkinoille noudattaa täysin samoja latuja kuin Arla. Tuottajia saadaan mukaan parin sentin hinnanerolla, mutta kuka luulee, ettei broilerin hinnalle käy samoin kuin maidolle Arlan tultua Suomeen? Ainut voittaja on kauppa, joka hykertelee käsiään odottaessaan lisää kilpailutettavia. Voi voitettuja!
Milloin suomalainen tuottaja oppii näkemään metsän puilta? Kuinka syvällä meidän on käytävä, että emme enää sahaa omaa oksaa parin sentin pikavoittojen takia, jotka maksamme korkojen kera takaisin?
Teen ehdotuksen naudanlihantuottajan tilanteen korjaamiseksi. Emme ole saaneet kriisipaketteja, siksi meidän on itse toimittava. Ainoa keino on lopputuotteen hinnan riittävä nousu, ja siihen on enää yksi keino.
Suomalainen kuluttaja haluaa kotimaista lihaa, mutta kauppa kilpailuttaa kolme suurinta toimijaa lähes polvilleen. Tämän seurauksena naudan tuottajahinta on liian alhainen.
Meidän on tehtävä yhdestä toimijasta volyymiltaan niin suuri, ettei kauppa voi ohittaa sitä tarjouksia pyytäessään. Kun saamme yhdelle toimijalle 65–70 prosenttia nuoresta naudasta, kaupan on otettava meidät vakavasti, koska muut eivät pysty tarvittavaa nautamäärää toimittamaan.
Maidontuottaja on tässä avainasemassa. Kun ylimääräiset vasikat ohjataan pääsääntöisesti yhdelle toimijalle, loppukasvattajat siirtyvät perässä. Ja kun loppukasvattaja saa kunnon hinnan, myös vasikan hintaa voidaan nostaa.
Nyt me voimme vain odotella parin sentin hinnannousuja, mutta meillä olisi avaimet todelliseen tasokorotukseen, jos pelaamme korttimme oikein. Nyt on katsottava tulevaisuuteen, jopa seuraavan sukupolven aikaan.
Mieti, tyydytkö pariin senttiin vai teemmekö historiaa ottamalla osan siitä vallasta kaupalta takaisin, minkä olemme heille kultatarjottimella tarjonneet. Sinun täytyy päättää, onko sinun ja tilasi tulevaisuus tärkein asia, minkä mukaan toimit.
Aikoinaan yli 25 vuotta lypsäneenä voin sanoa, että kovinta työtä ruuantuotannon parissa tekevät maidontuottajat. He ovat nyt tärkeimmässä roolissa suomalaisen naudanlihantuotannon tulevaisuuden takuumiehinä- ja naisina!
”Ei oikeutta maassa saa, ken ei itse sitä hanki!”
Arto Nortunen
entinen maito- ja nautamies
Untamala, Seinäjoki
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/tuottajat-hassanneet-markkinavaltansa-itse-1.169008